Tekisitkö abortin jos odottaisit Down-lasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvasin että toi sama ihminen täällä taas paasaa, sama kuin aiemminkin. Se on kyllä oikeasti aika ärsyttävää, että toisten ihmisten henkilökohtaisia isoja elämänratkaisuja tuomitaan. Ja se on vähän hassua, että nämä lämpivinä ja empaattisina itseään pitävät ihmiset ovat näköjään juuri niitä epäempaattisimpia ihmisiä toisia kohtaan. Pelkästään se, että vastustat abortointia ei todellakaan tee sinusta empaattista ja lämmintä ihmistä. Se miten puhut toisille ihmisille, tekee sinusta kylmän. Katso peiliin.

Ymmärtääkseni moni ihminen kirjoittaa täällä. Sitä ihmettelen aina, että miksi juuri abortointia kannattavat saavat paljon yläpeukkuja. Pitäisi pystyä hyväksymään muukin vaihtoehto. Itse en abortoisi Down lasta, mutta en voi tuomita toisin päättävää. Faktoja yritän kertoa, kun aika paljon vääriä käsityksiä on. Tunteet ovat sitten asia erikseen.

Keh.vam.hoitaja

Abortointia kannattavat saavat paljon yläpeukkuja, koska enemmistö kannattaa kehitysvammaisten abortoimista. Se ei ole uhka sinulle. Kenenkään mieltä tuskin käännetään sillä, että kerrot joidenkin Downien olevan iloisia. Esim. minua henkilökohtaisesti se vain ärsyttää. Aivan sama minulle, onko kehitysvammainen iloinen vai ei ja onko letkuissa vai ei, se on silti kehitysvammainen. Kyse on ihmisten omista lapsista, ei sinun lapsistasi, vaan toisten ihmisten omista lapsista. Mielestäni on törkeää esimerkiksi alkaa vänkäämään abortin kokeneen kanssa siitä, että lääkärit olisivat kertoneet hänelle väärin.

Tuskin ovat tarkoituksella kertoneet väärin, mutta joku on ymmärtänyt väärin. Voit etsiä tietoa muualta kuin tältä palstalta. Totuus on, että Down on useimmiten keskiasteisesti kehitysvammainen. Mutta trisomiasolujen määrä ei kerro tasoa.

Keskiasteisesti kehitysvammainen on kehitysvammainen. Lievästi kehitysvammainen on kehitysvammainen. Se vain on fakta.

Sitähän ei kukaan ole kieltänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekisin varmaan ja olen jo tehnyt. Vauvallamme löytyi jokaisesta tutkitusta solusta kromosomivirhe, joten downin syndrooma olisi ollut keskivaikeaa/vaikea. .

Kyllä lievilläkin downeilla on jokaikisessä solussa se sama kromosomivirhe, ei tuosta voi päätellä vaikeusastetta. Mosaikismi on eri asia.

Ok. Perinnöllisyyslääkärit sanoivat meille tuon asian ja vaikeusasteen. En ole sitä itse keksinyt.

Ei todellakaan voi tuolla tavoin tietää vamman tasoa. Down voi olla lievästi kehitysvammainen, vaikka trisomia on täydellinen.

Ahhhaahhhaahaa, tää on jo aika huvittavaa. Tajuatkohan tunteiden vallassa ollenkaan, mistä edes puhut? Sinä voit tuntea hyvin, kyllä. Mutta perinnöllisyyslääkärit ovat kyllä niitä, jotka ihan oikeasti tietävät. Heillä on vuosikausien erikoiskoulutukset ja kokemukset noihin asioihin. Tuo abortin tehnyt voi ehkä muistaa jotain sanamuotoja väärin, mutta jos heille on sanottu että vammojen aste on paha, niin silloin se on paha.

Ei vammaisuuden astetta voi nähdä etukäteen vaikka olisi millainen lääkäri. Downeista suurin osa on keskiasteisesti kehitysvammaisia. Pieni osa lievästi tai vaikeasti kehitysvammaisia. Mosaikismitapaukset yleensä lieviä. Mutta mikään testi ei voi täydellisessä trisomiassakaan kertoa, että joku Down olisi tietynlainen.

Keh.vam.hoitaja

Todellakin kehitysvammaisuuden aste usein saadaan pääteltyä tutkimuksilla. Usein ultrissa myös huomataan liitännäisongelmia, kuten sydämen rakenteelliset ongelmat.

Ei ole mahdollista.

Keh.vam.hoitaja

VAU. Sun on PAKKO olla oikeasti kehitysvammaisten hoitaja, koska käytät noin ammattimaista lyhennystä tittelistäsi. 

Kehitysvammaisen hoitaja voi olla ihan myös kehitysvammaisen äiti (omaishoitaja). Tässä tapauksessa vaikuttaisi siltä, että tällaisesta on kyse.

Kehitysvammaistenhoitaja on yksi koulutuksistani. Niitä ensimmäisiä, josta sain innon jatkaa. Nykyinen ammattini on toinen, mutta alaan liittyvä edelleen.

Keh.vam.hoitaja

Tekisin abortin jos odottaisin lasta. PISTE. En voi sietää lapsia eikä musta ole äidiksi.

En tekisi missään nimessä,enkä tekisi vaikka tulisin raskaaksi ja saisin tietää että tulisi taas down lapsi,pitäisin senkin.mulla on jo yksi down lapsi,maailman ihanin sellainen.kasvaa sisarusten lomassa ihan niin kuin toisetkin.

Olen tehnyt jo yhden abortin, joten vaikea sanoa mitä tekisin. Sen sanon, että abortti satuttaa naista ja jättää jäljet. Vaikka siitä ei tarvitse potea huonoa omaatuntoakaan, koska naisella on oikeus vartaloonsa ja päättää haluaako lasta vai ei. Abortti on edelleen yhteiskunnassamme tabu. Ja jakaa mielipiteet "pro life" tai naisen valinnanvapauteen. Minusta taas valinta ei ole noin mustavalkoinen, vaan tapauskohtainen.

Pro life-ihmiset ovat yleensä jotenkin uskonnollisia. Uskonto ei ole tarpeeksi painava syy olla sallimatta aborttia. 

Tilanteessa pitää punnita monta asiaa:

Olisiko äiti valmis kasvattamaan Down-syndroomaisen lapsen ja uhraamaan oman elämänsä tälle? Jos on valmis, niin sitten tuskin on väärinkään. Ihminen lapsi silti on kaikin tavoin. Ja lapsi voi olla hyvin iloinen. Hoitaminen olisi vaan todella raskasta ja vaatii arjesta paljon. Yleensä vanhemmat saattavat tarvita myös apua lapsen hoidossa, onhan pienen lapsen kanssa muutenkin raskasta nuorilla perheillä tai yksinhuoltajilla.

Lapsi sitoo lopunelämää. Lapsi elää sairautensa kanssa jatkuvasti. Äidin pitää valmistautua tähän. Äitiydestä tekee haastavampaa se, jos elät lapsen kanssa yksin.

Myös abortin kanssa on elettävä lopunelämää ja hyväksyä se. Silti naisella on oikeus omaan vartaloonsa ja siihen ettei häntä tuomita. Raskaus on saattanut tapahtua tälläisessa tapauksessa vanhemmalla iällä, joka on aiheuttanut vamman. 

Kyllä, kun ultrassa kuulee sydämen äänet, päätös on kaikkea muuta kuin helppo. Ja kyllä, kun teet abortin se sattuu fyysisesti ja henkisesti. Tulet luultavasti näkemään kun se (alkio) tulee sisältäsi pois, ja kyllä itket toimenpiteen aikana. Kyllä, tekee pahaa. Kyllä, keskeytät elämän alun. Aikaa se toipuminen vie ja itselleen on annettava anteeksi.

Saattaisi olla, että tekisin, koska haluaisin synnyttää terveen lapsen. Minkä sille toisaalta voi, jos lapsi vaan ei ole terve ja asia selviää vasta raskauden lopulla? Sitten on hiukan pakko synnyttää lapsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekisin varmaan ja olen jo tehnyt. Vauvallamme löytyi jokaisesta tutkitusta solusta kromosomivirhe, joten downin syndrooma olisi ollut keskivaikeaa/vaikea. .

Kyllä lievilläkin downeilla on jokaikisessä solussa se sama kromosomivirhe, ei tuosta voi päätellä vaikeusastetta. Mosaikismi on eri asia.

Ok. Perinnöllisyyslääkärit sanoivat meille tuon asian ja vaikeusasteen. En ole sitä itse keksinyt.

Ei todellakaan voi tuolla tavoin tietää vamman tasoa. Down voi olla lievästi kehitysvammainen, vaikka trisomia on täydellinen.

Ahhhaahhhaahaa, tää on jo aika huvittavaa. Tajuatkohan tunteiden vallassa ollenkaan, mistä edes puhut? Sinä voit tuntea hyvin, kyllä. Mutta perinnöllisyyslääkärit ovat kyllä niitä, jotka ihan oikeasti tietävät. Heillä on vuosikausien erikoiskoulutukset ja kokemukset noihin asioihin. Tuo abortin tehnyt voi ehkä muistaa jotain sanamuotoja väärin, mutta jos heille on sanottu että vammojen aste on paha, niin silloin se on paha.

Ei vammaisuuden astetta voi nähdä etukäteen vaikka olisi millainen lääkäri. Downeista suurin osa on keskiasteisesti kehitysvammaisia. Pieni osa lievästi tai vaikeasti kehitysvammaisia. Mosaikismitapaukset yleensä lieviä. Mutta mikään testi ei voi täydellisessä trisomiassakaan kertoa, että joku Down olisi tietynlainen.

Keh.vam.hoitaja

Todellakin kehitysvammaisuuden aste usein saadaan pääteltyä tutkimuksilla. Usein ultrissa myös huomataan liitännäisongelmia, kuten sydämen rakenteelliset ongelmat.

Ei ole mahdollista.

Keh.vam.hoitaja

VAU. Sun on PAKKO olla oikeasti kehitysvammaisten hoitaja, koska käytät noin ammattimaista lyhennystä tittelistäsi. 

Kehitysvammaisen hoitaja voi olla ihan myös kehitysvammaisen äiti (omaishoitaja). Tässä tapauksessa vaikuttaisi siltä, että tällaisesta on kyse.

No minkä takia se titteli pitää lyhentää niin kuin olisi itsekin kehitysvammainen? :D

Downit on ihan kivoja, mutta yhteiskunnan lemmikkejä. Nykyään pitää säästää vanhustenhoidosta, sairaanhoitajien ja opettajien palkasta ja lasten oppilaitoksista, en ehkä hankkisi lisää ylläpidettävää. Lapsi on kiva lapsuusiän, mutta asuu hoitolaitoksessa aikuisikänsä. Eivät downit yleensä ole veronmaksajia. Ja usein heillä on vaikeita sydänvikoja.

En pitäisi. Autistisen sisarena eläneenä tiedän miten rankkaa se on ja ihailen edelleen äitiäni joka on jaksanut olla omaishoitajana yli 20 vuotta eikä ole laittanut lasta laitokseen (vaikka paikkaa ahkerasti ollaan tarjottu jo vuosia). Minusta ei olisi samaan rumbaan, heittämään omia unelmia pois ja laitokseen työntäminenkin olisi hirveän raskasta ja syyllistävää henkisesti. Kaikki kromosomivirheethän ei seulonnoistakaan näy.. sisarukseni kehitysvammaisuus paljastui vasta 3-vuotiaana. Toki kromosomipoikkeavuus löytyi tutkittaessa, sama geenivirhe toisella vanhemmalla. Vaikka seulonnoissa kävisi ja ko. virhe löytyisi, ei se tarkoita automaattisesti kehitysvammaista lasta. Itsellänikin saattaa olla sama mutta vaan "hiljaisena taustalla", lastenhankinta kun ajankohtaistuu niin täytyy uskaltautua testeihin sillä suurempi riski saada itse kehitysvammainen mikäli se on minullakin. Ajankohtainen kysymys siis ja itseä ainakin pelottaa lastenhankinta :(

En usko että tekisin. Arvostan elämää, oli siinä sitten normaali määrä kromosomeja tai yks liikaa. Tekisi mieli kysyä, miksi vammainen lapsi herättää näin paljon kovia asenteita? On toki ylevää sanoa, että ei halua yhteiskunnalle taakkaa, mut sit kannattaa muistaa että moni ei vammainen taakoittaa terveydenhuoltoa huonoilla elintavoilla, lihavuus, tupakointi, liikunnan puute...

Olisi varmaan kova paikka huomata saavansa vammainen lapsi, mutta hän tuottaisi varmasti iloa kuten kuka tahansa. Mutta vammaisuus voi kohdata terveenkin minä päivänä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Nykyiset asumismuodot eivät ole laitoksia. Eivätkä laitokset ennenkään olleet teollisuushalleja, joissa sänkyriveissä makasi ihmisiä letkuissa kiinni. Tuosta laitokseen joutumisesta on siis turha puhua.

Keh.vam.hoitaja

Tottakai, ja tämähän on hieno asia. Arvostan valtavasti nykyisiä asumismuotoja ja hoitotyötä. Downin syndroomainen, jo lähemmäs 60-vuotias tätini asuu tällaisessa kodinomaisessa yksikössä hänen äitinsä kuoltua pari vuotta sitten yli 92-vuotiaana. Hän oli hoitanut tytärtään yksinhuoltajana tämän syntymästä asti, asuivat kehitysvammaisille tarkoitetussa vuokra-asunnossa. Hänen elämänsä on ollut hyvää, vaikka syntyikin aikaan jolloin kehitysvammaisten koulutus ja hoito oli olematonta tai lastenkengissä.

Mutta on mielestäni eri asia esimerkiksi jos down-lapsi annetaan adoptioon ja hän saattaa jäädä vaille äidinrakkautta koko elämäkseen. Abortti on mielestäni paljon parempi vaihtoehto kuin adoptio, jos ei pysty ollenkaan tarjoamaan sellaista kotia kuin kehitysvammainen tarvitsee.

^ *yksinhuoltajana ja omaishoitajana, korjaus viestiin nro 111

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyiset asumismuodot eivät ole laitoksia. Eivätkä laitokset ennenkään olleet teollisuushalleja, joissa sänkyriveissä makasi ihmisiä letkuissa kiinni. Tuosta laitokseen joutumisesta on siis turha puhua.

Keh.vam.hoitaja

Tottakai, ja tämähän on hieno asia. Arvostan valtavasti nykyisiä asumismuotoja ja hoitotyötä. Downin syndroomainen, jo lähemmäs 60-vuotias tätini asuu tällaisessa kodinomaisessa yksikössä hänen äitinsä kuoltua pari vuotta sitten yli 92-vuotiaana. Hän oli hoitanut tytärtään yksinhuoltajana tämän syntymästä asti, asuivat kehitysvammaisille tarkoitetussa vuokra-asunnossa. Hänen elämänsä on ollut hyvää, vaikka syntyikin aikaan jolloin kehitysvammaisten koulutus ja hoito oli olematonta tai lastenkengissä.

Mutta on mielestäni eri asia esimerkiksi jos down-lapsi annetaan adoptioon ja hän saattaa jäädä vaille äidinrakkautta koko elämäkseen. Abortti on mielestäni paljon parempi vaihtoehto kuin adoptio, jos ei pysty ollenkaan tarjoamaan sellaista kotia kuin kehitysvammainen tarvitsee.

Kehitysvammaisia ei voi Suomessa antaa adoptoitavaksi, vaan lapsi menee silloin aina suoraan hoitokotiin.

En sen Downin syndrooman takia tekisi aborttia.

Mutta vähän pistäisi miettimään, olenko pätevä äidiksi, kun en yhtään muista, miten lapsi on voinut saada alkunsa. Tämä ihan riippumatta siitä, millainen lapsi olisi tulossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyiset asumismuodot eivät ole laitoksia. Eivätkä laitokset ennenkään olleet teollisuushalleja, joissa sänkyriveissä makasi ihmisiä letkuissa kiinni. Tuosta laitokseen joutumisesta on siis turha puhua.

Keh.vam.hoitaja

Tottakai, ja tämähän on hieno asia. Arvostan valtavasti nykyisiä asumismuotoja ja hoitotyötä. Downin syndroomainen, jo lähemmäs 60-vuotias tätini asuu tällaisessa kodinomaisessa yksikössä hänen äitinsä kuoltua pari vuotta sitten yli 92-vuotiaana. Hän oli hoitanut tytärtään yksinhuoltajana tämän syntymästä asti, asuivat kehitysvammaisille tarkoitetussa vuokra-asunnossa. Hänen elämänsä on ollut hyvää, vaikka syntyikin aikaan jolloin kehitysvammaisten koulutus ja hoito oli olematonta tai lastenkengissä.

Mutta on mielestäni eri asia esimerkiksi jos down-lapsi annetaan adoptioon ja hän saattaa jäädä vaille äidinrakkautta koko elämäkseen. Abortti on mielestäni paljon parempi vaihtoehto kuin adoptio, jos ei pysty ollenkaan tarjoamaan sellaista kotia kuin kehitysvammainen tarvitsee.

Kehitysvammaisia ei voi Suomessa antaa adoptoitavaksi, vaan lapsi menee silloin aina suoraan hoitokotiin.

Oletko ihan varma? Täällä ainakin voi 100% varmuudella adoptoida kehitysvammaisia, tulevatko ne sitten kaikki ulkomailta ja Suomessa syntyneet kehitysvammaiset ovat hoitokodeissa?

Vierailija kirjoitti:

En usko että tekisin. Arvostan elämää, oli siinä sitten normaali määrä kromosomeja tai yks liikaa. Tekisi mieli kysyä, miksi vammainen lapsi herättää näin paljon kovia asenteita? On toki ylevää sanoa, että ei halua yhteiskunnalle taakkaa, mut sit kannattaa muistaa että moni ei vammainen taakoittaa terveydenhuoltoa huonoilla elintavoilla, lihavuus, tupakointi, liikunnan puute...

Olisi varmaan kova paikka huomata saavansa vammainen lapsi, mutta hän tuottaisi varmasti iloa kuten kuka tahansa. Mutta vammaisuus voi kohdata terveenkin minä päivänä tahansa.

Minä voin omasta puolestani vastata tuohon kysymykseen, vaikka voisinkin lyödä vetoa että et halua hyväksyä vastausta. Aloituksessa kysyttiin, keskeyttäisikö raskauden downin kohdalla. Keskeyttäisin, koska tämä on minun elämäni, puolisoni elämä ja lapsemme elämä, ja meillä on oikeus päättää näistä asioista. Koen vammaisen lapsen vammaisena ja en halua lapseni olevan vammainen, vaan terve ja kykenevä elämään normaaliksi määriteltyä elämää. Meidän kaikkien onnellisuus on tärkeämpää kuin muodollinen elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En uskoakseni tekisi. NP-ultra on ensi viikolla.

   Tarja

p.s.

Ystäväni on synnyttänyt 18-trisomia-vauvan (mikä on täysin eri asia kuin down). Vauva eli 8 päivää. Ystäväni käsityksen mukaan hänen lapsensa eli täydellisen elämän (pääsi kotiin, lähimmät ihmiset tapasivat hänet ym). Itse ajattelen samansuuntaisesti: elämän arvoa ei määrää sen pituus; kesti elämä 8 päivää tai 80 vuotta; ne ovat yhtä arvokkaita.

Minunkin kaverini sai tietää odottavansa niin vammaista lasta, että ei elisi montaakaan tuntia. Eivät halunneet tappaa lastaan, vaan äiti synnytti, isä oli mukana ja pitivät rakasta lastaan syleissään kunnes hänet otettiin taivaaseen. Kaunista <3 Lapsi sai kunniallisen hautauksen, eikä viskattu roskikseen, kuten abortoidut vauvat. 

Kaunista? Hiton itsekästähän tuo on, ehdoin tahdoin pitkittää kuolevan elämää siksi että vanhemmat saivat lapsen "elossa" syliinsä muutamaksi tunniksi.

Tekisin abortin. Minusta ei olisi vammaisen lapsen vanhemmaksi.

Jos terve lapsi myöhemmin vammautuu, niin se on sitten eri asia. Ehdoin tahdoin en kuitenkaan lähtisi hakemaan tiedossa olevia hankaluuksia.

Vierailija kirjoitti:

En usko että tekisin. Arvostan elämää, oli siinä sitten normaali määrä kromosomeja tai yks liikaa. Tekisi mieli kysyä, miksi vammainen lapsi herättää näin paljon kovia asenteita? On toki ylevää sanoa, että ei halua yhteiskunnalle taakkaa, mut sit kannattaa muistaa että moni ei vammainen taakoittaa terveydenhuoltoa huonoilla elintavoilla, lihavuus, tupakointi, liikunnan puute...

Olisi varmaan kova paikka huomata saavansa vammainen lapsi, mutta hän tuottaisi varmasti iloa kuten kuka tahansa. Mutta vammaisuus voi kohdata terveenkin minä päivänä tahansa.

Muut saavat arvostaa kaikkia kromosomiyhdistelmiä ja tehdä miten haluavat. Itse tekisin abortin ja se olisi minun päätökseni.

Tekisin.

Olemme olleet tilanteessa, että toista lasta odottaessamme testien perusteella epäiltiin kromosomihäiriötä/downin syndroomaa. Päätimme mieheni kanssa, että emme tee aborttia vaikka lapsi olisi vammainen. Halusimme silti tarkempia tutkimuksia, että voimme valmistautua tilanteeseen, eikä asia mietityttäisi koko raskausaikaa. Tutkimusten perusteella sanottiin, että kromosomihäiriö voidaan sulkea pois, mutta tietysti joku muu pulma on silti mahdollinen, jota kromosomitutkimus ei näytä. Kun tyttäremme syntyi, hän oli täysin terve.