Lue keskustelun säännöt.
Miten mielestäsi alle kolmevuotias lapsi hyötyy päivähoidosta?
Kiinnostaa tietää miksi jonkun mielestä päivähoito on erityisen hyvä juttu jopa 1-vuotiaalle. Jos ryhmässä on 12 saman ikäistä ja 3 hoitajaa? Miten luulet että hoitajan aika riittää kaikille? Vaihtamaan vaipat? Pukemaan? Entäs ruokailut? Ulkoilu? Laadukasta varhaiskasvatusta??
Kommentit (271)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näen sen vähän toiselta kantilta. Se, että lapsi hoidetaan kotona ja että se suurimmaksi osaa on aina äiti, antaa lapsille sen kuvan, että isän työ on tärkeämpää. Se, että äiti hoitaa kaikki kotihommat ja että isä ei ole kotona, koska tekee juuri sitä tärkeätä työtä. Paras olisi jos mies (vaikka olisi kuinka tärkeä työ) jää kotiin hoitamaan perhettä ja, että äiti menee töihin (vaikka se olisi pienipalkkainen). Silloin molemmat vanhemmat ovat samassa lähtöviivalla. Mies saa toisenlaisen suhteen lapsiin ja myös samalla parannetaan naisen asemaa työmarkkinoilla.
Juuri tämän vuoksi kannatan juuri tuota 6 + 6 + 6 mallia, missä isät pakotetaan olemaan lasten kanssa kotona. Kun tätä on jonkin aikaa tehty, niin se on normi. Lapselle annetaan se kuva, että molemmat vanhemmat ovat yhtä tärkeitä työmarkkinoilla ja kotona.
Juuri pakottamista tarvitaan, koska miehet eivät ole jääneet kotiin hoitamaan lapsia. Ainakaan vielä suurissa määrissä. Onneksi mieheni jäi kotiin, ja vaikka mieheni ansaitsi enemmän kuin minä, niin siihen valmistauduttiin ja säästettiin. Pärjättiin loistavasti vaikka meillä on asuntolaina ja kaksi autoa. Molemmat arvostaa toisen työtä ja yhdessä hoidetaan kotia lapsia, ei luokitella ja pistetä ihmisiä eri asemiin. Meidän ystäväpiirissä on myös miehiä jotka olisivat halunneet jäädä kotiin, mutta vaimo ei antanut, juuri perusteluna, että mies ansaitsee enemmän. Kyllä miehellä on oikeus hoitaa omia lapsia kotona.
Tämä ei suoranaisesti liity, hyötyykö lapsi päivähoidosta. Ei se varmaan pienenä hyödy, mutta ei se ole niin paha kuin nyt halutaan uskotella. Meidän molemmat lapset ovat menneet päiväkotiin vähän alle kaksi vuotiaana, ja hyvin ovat pärjänneet elämässä. Ja, kun heiltä kysyy, niin päiväkodissa oli ihan kivaa. Iloisesti menivät sinne ja yhtä iloisesti tulivat kotiin. Ja, ihan oikeasti se ei tee vanhemmista huonoja vanhempia vaikka he veisivät lapset päiväkotiin.
Eihän täällä ole sanottu että vanhemmat olisivat huonompia jos vievät lapset hoitoon. Kysymyshän on juuri päinvastainen kun yritetään luoda mielikuvaa siitä että alle 3-vuotiaille olisi huonoksi olla kotona vanhemman kanssa koska jäävät paitsi tuosta varhaiskasvatuksesta, jonka tulokset pärjäävät muka paremmin myöhemmin elämässä.
Ja mitä tuohon malliin tulee niin itse kannatan sitä että perheet saavat itse päättää. Monessa perheessä ne tuloerot ovat kovinkin suuret, jolloin sillä olisi suuri vaikutus perheen talouteen. Mutta meillä ainakin painoi paljon myös työajat. Mies on kotona viikolla viimeistään kello 15 ja viikonloput vapaalla. Minulla taas aamuvuorokin olisi ollut 9.45-17.45 ja työmatka 30 minuuttia, viikonloput myös mahdollisesti töitä. Minä en siis juuri olisi työpäivinä lasta nähnyt. Nyt lapsi nukkuukin ison osan isän työpäivästä joten perheaikaa jää todella paljon koko porukalle, mikä oli meille molemmille tärkeää päätöstä tehtäessä.
Lisäksi kaikille ei vain sovi kotona olo, joten en näe järkevänä että pakotettaisiin kotiin useaksi kuukaudeksi vanhempi jota kotona olo ahdistaa, oli kyseessä sitten isä tai äiti.
En siis vastusta tasa-arvon kehittämistä mutta mielestäni tällainen pakkolaki ei vain toimi kun kyseessä on eri tilanteissa olevat perheet.
Kuinka sitten näät tasa-arvon muuttuvan? Sinä kasvatat lapsesi kotona, he näkevät mallin, toistavat sitä... Tai sitten sinäkin uhraudut hieman, menet töihin ja miehesi saa mahdollisuuden tutustua paremmin lapsiin ilman, että sinä pidät henkisiä lankoja käsissä (niinkuin suurin osa naisista kotona tekee kun miehet käyvät töissä, naiset vapaalla lasten kanssa). Me jaoimme vanhempaisvapaita jo n 20 vuotta sitten, molemmat akateemisia. Kannatti, miehelle muodostui tiukka, lämmin suhde lapsiin, minä hyväksyin miehen erilaisen tavan hoitaa lapsia. Kotityötkin jakautuivat tasaisemmin myös vapaiden jälkeen, lapset saivat hyvin tasa-arvoisen mallin elämälleen, tyttö lähti opiskelemaan miehistä, rahakasta alaa, poika hoiva-alaa, molemmat luonteidensa mukaan, ei sukupuolen. Ja molemmat varmasti tulevat omissa parisuhteissaan toteuttamaan tasa-arvoa. Kun sen muistaisi, noilla omilla valinnoillaan luo esimerkkiä lapsilleen.
Huutelen täältä sivusta, mutta meillä vähän sama tilanne: mies on kotona joka päivä klo 16.15, minä työvuorosta riippuen 17.45-18.45 ja olen myös viikonloppuisin töissä. Meidänkin tapauksessa fiksumpaa minun oli jäädä kotiin, jolloin saatiin perheelle enemmän yhteistä aikaa, jota pidettiin kaikkein tärkeimpänä meidän kaikkien kannalta.
Isälle ja lapsille muodostui ihan yhtä läheinen suhde kuin minulle ja lapsille. Kun olin ollut päivän lasten kanssa, ihan mielelläni siirsin ohjat miehelle ja hän ne mielellään otti vastaan. Olihan niitä kausia, että vain äidin syli kelpasi, mutta ne meni ajan kanssa ohi. Nyt meidän lapset ovat jo koululaisia ja tuo tasavertainen suhde koko ajan vain korostuu. Ihan yhtä lailla isälle uskoudutaan ja isään tukeudutaan kuin minuunkin. Ja nyt kun olen jo vuosia ollut töissä, niin enemmän lapset ovat isänsä kanssa minun työaikojen takia.
Ei se ole vain se käytettävissä oleva tuntimäärä, vaan se halu olla läsnä silloin kun on kotona. Kyllä niissä illan tunneissa, viikonloppuina ja lomillakin saa sen suhteen lapsiin muodostettua, jos halua on.
jep, mutta sinä et ollut valmis joustamaan niin, että miehesi olisi saanut olla kotona. Koska sinulla oli epämukavat työ-ajat. Jos olet viikonloppuja töissä, niin vastaavasti sinulla olisi ollut vapaata arkisin. Ja, pienet lapset heräävät aikaisin, jotta sinulla olisi ollut aamulla heidän kanssa aikaa. Miksi lasketaan vaan se ilta-aika? Miksi sitä arvostetaan enemmän? Voihan aamullakin viettää rauhallista aamuja.... En syytä ketään, mutta herättelen vaan keskustelua. Se on voinut onnistua teillä, mutta oikeasti jos miehesi olisi halunnut jäädä kotiin, olisitko antanut?
Tuossa sanottiin aikaa PERHEELLE. Sinulla l kummallinen tapa "herätellä" keskutelua. Osaisiko tehdä sitä syyttelemättä ihmisiä joita et tunne?
Niin kuin sanoin, perheelle voi järjestää aikaa muteenkin kuin illalla. Jos työaika on seitsemään illalla, niin sinne ei mennä klo 8 aamulla. Mutta jokainen tekee omat päätökset, mutta et vastannut kysymykseen, jos miehesi olisi silti halunnut jäädä kotiin, olisitko mennyt töihin??? Jos on viikonloppusin töitä, niin PERHEELLE tulee vapaata keskellä viikkoa, tai voi tulla pidempi viikonloppu seuraavalla viikolla.
En ole se edellinen mutta olen tehnyt vuorotyötä ja tiedän miten se keskelle päivää sijoittuva vuoro pilkkoo päivää.
Eikö ihmisillä kuuluisi ollaa oikeus itse valita mihin aikaan vuorokaudesta haluaa perheen kesken viettää aikaa eikä mennä sen mukaan mitä "sinä sanoit"? Itsekin sen sanoit että jokainen tekee itse valinnat joten mitä se sinua liikuttaa.En minä sano mitään, vaan huomautan että, suurin osa ei ole valmis joustamaan millään tavalla jotta saataisiin miehet hetkeksi kotiin hoitamaan lapsia. Jos halutaan paremmat palkat ja joustavammat työajat meidänkin pitää joustaa. Perhe saa päättää, mutta miten kummallista se on, että naisen työ on aina se josta voidaan jäädä pois. Miehen vuorotuö ei vakuta mitenkään. Jospa mies haluaa jäädä kotiin, niin kuin suurin osa haluaa. Annetaako me oikeasti miehille se mahdollisuus? Ollaanko me joustamattomia ja vanoihin kaavoihin jääty.
Sinä aloit neuvomaan sanoilla "kuten sanoin". Onko tuo "suurimman osan" mielipide samanlainen argumentti, sinä niin sanot vai voitko perustella sen jotenkin? En ymmärrä mistä joustamattomuudesta puhut. Sitä sinun pitää käsitellä teidän kesken jos se teille on ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivähoitoa en suosittelisi ainakaan alle 2 vuotiaille yleensä mutta kaverin lapselle tekisi varmasti vain hyvää jos alottaisi jo sen. Perustelen asian sillä ettei lapsella ole minkäänlaisia unirytmejä tai muitakaan ns. Päivärutiineja/rytmejä. Esim. Nukkumaan saattaa mennä vasta 12 aikoihin yöllä. Kaveri ei ole kovinkaan kokkauksen ystävä joten lapsi syö usein valmisruokia kuten hampurilaisia. Karkkia/sokeria saatetaan syödä vaikka joka pvä, ei rajoituksia. Hampaita ei pestä ja muuta tälläistä. Yleensä hänen poikansa on hyvin kiukkuinen ja väsyneen oloinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näen sen vähän toiselta kantilta. Se, että lapsi hoidetaan kotona ja että se suurimmaksi osaa on aina äiti, antaa lapsille sen kuvan, että isän työ on tärkeämpää. Se, että äiti hoitaa kaikki kotihommat ja että isä ei ole kotona, koska tekee juuri sitä tärkeätä työtä. Paras olisi jos mies (vaikka olisi kuinka tärkeä työ) jää kotiin hoitamaan perhettä ja, että äiti menee töihin (vaikka se olisi pienipalkkainen). Silloin molemmat vanhemmat ovat samassa lähtöviivalla. Mies saa toisenlaisen suhteen lapsiin ja myös samalla parannetaan naisen asemaa työmarkkinoilla.
Juuri tämän vuoksi kannatan juuri tuota 6 + 6 + 6 mallia, missä isät pakotetaan olemaan lasten kanssa kotona. Kun tätä on jonkin aikaa tehty, niin se on normi. Lapselle annetaan se kuva, että molemmat vanhemmat ovat yhtä tärkeitä työmarkkinoilla ja kotona.
Juuri pakottamista tarvitaan, koska miehet eivät ole jääneet kotiin hoitamaan lapsia. Ainakaan vielä suurissa määrissä. Onneksi mieheni jäi kotiin, ja vaikka mieheni ansaitsi enemmän kuin minä, niin siihen valmistauduttiin ja säästettiin. Pärjättiin loistavasti vaikka meillä on asuntolaina ja kaksi autoa. Molemmat arvostaa toisen työtä ja yhdessä hoidetaan kotia lapsia, ei luokitella ja pistetä ihmisiä eri asemiin. Meidän ystäväpiirissä on myös miehiä jotka olisivat halunneet jäädä kotiin, mutta vaimo ei antanut, juuri perusteluna, että mies ansaitsee enemmän. Kyllä miehellä on oikeus hoitaa omia lapsia kotona.
Tämä ei suoranaisesti liity, hyötyykö lapsi päivähoidosta. Ei se varmaan pienenä hyödy, mutta ei se ole niin paha kuin nyt halutaan uskotella. Meidän molemmat lapset ovat menneet päiväkotiin vähän alle kaksi vuotiaana, ja hyvin ovat pärjänneet elämässä. Ja, kun heiltä kysyy, niin päiväkodissa oli ihan kivaa. Iloisesti menivät sinne ja yhtä iloisesti tulivat kotiin. Ja, ihan oikeasti se ei tee vanhemmista huonoja vanhempia vaikka he veisivät lapset päiväkotiin.
Eihän täällä ole sanottu että vanhemmat olisivat huonompia jos vievät lapset hoitoon. Kysymyshän on juuri päinvastainen kun yritetään luoda mielikuvaa siitä että alle 3-vuotiaille olisi huonoksi olla kotona vanhemman kanssa koska jäävät paitsi tuosta varhaiskasvatuksesta, jonka tulokset pärjäävät muka paremmin myöhemmin elämässä.
Ja mitä tuohon malliin tulee niin itse kannatan sitä että perheet saavat itse päättää. Monessa perheessä ne tuloerot ovat kovinkin suuret, jolloin sillä olisi suuri vaikutus perheen talouteen. Mutta meillä ainakin painoi paljon myös työajat. Mies on kotona viikolla viimeistään kello 15 ja viikonloput vapaalla. Minulla taas aamuvuorokin olisi ollut 9.45-17.45 ja työmatka 30 minuuttia, viikonloput myös mahdollisesti töitä. Minä en siis juuri olisi työpäivinä lasta nähnyt. Nyt lapsi nukkuukin ison osan isän työpäivästä joten perheaikaa jää todella paljon koko porukalle, mikä oli meille molemmille tärkeää päätöstä tehtäessä.
Lisäksi kaikille ei vain sovi kotona olo, joten en näe järkevänä että pakotettaisiin kotiin useaksi kuukaudeksi vanhempi jota kotona olo ahdistaa, oli kyseessä sitten isä tai äiti.
En siis vastusta tasa-arvon kehittämistä mutta mielestäni tällainen pakkolaki ei vain toimi kun kyseessä on eri tilanteissa olevat perheet.
Kuinka sitten näät tasa-arvon muuttuvan? Sinä kasvatat lapsesi kotona, he näkevät mallin, toistavat sitä... Tai sitten sinäkin uhraudut hieman, menet töihin ja miehesi saa mahdollisuuden tutustua paremmin lapsiin ilman, että sinä pidät henkisiä lankoja käsissä (niinkuin suurin osa naisista kotona tekee kun miehet käyvät töissä, naiset vapaalla lasten kanssa). Me jaoimme vanhempaisvapaita jo n 20 vuotta sitten, molemmat akateemisia. Kannatti, miehelle muodostui tiukka, lämmin suhde lapsiin, minä hyväksyin miehen erilaisen tavan hoitaa lapsia. Kotityötkin jakautuivat tasaisemmin myös vapaiden jälkeen, lapset saivat hyvin tasa-arvoisen mallin elämälleen, tyttö lähti opiskelemaan miehistä, rahakasta alaa, poika hoiva-alaa, molemmat luonteidensa mukaan, ei sukupuolen. Ja molemmat varmasti tulevat omissa parisuhteissaan toteuttamaan tasa-arvoa. Kun sen muistaisi, noilla omilla valinnoillaan luo esimerkkiä lapsilleen.
Huutelen täältä sivusta, mutta meillä vähän sama tilanne: mies on kotona joka päivä klo 16.15, minä työvuorosta riippuen 17.45-18.45 ja olen myös viikonloppuisin töissä. Meidänkin tapauksessa fiksumpaa minun oli jäädä kotiin, jolloin saatiin perheelle enemmän yhteistä aikaa, jota pidettiin kaikkein tärkeimpänä meidän kaikkien kannalta.
Isälle ja lapsille muodostui ihan yhtä läheinen suhde kuin minulle ja lapsille. Kun olin ollut päivän lasten kanssa, ihan mielelläni siirsin ohjat miehelle ja hän ne mielellään otti vastaan. Olihan niitä kausia, että vain äidin syli kelpasi, mutta ne meni ajan kanssa ohi. Nyt meidän lapset ovat jo koululaisia ja tuo tasavertainen suhde koko ajan vain korostuu. Ihan yhtä lailla isälle uskoudutaan ja isään tukeudutaan kuin minuunkin. Ja nyt kun olen jo vuosia ollut töissä, niin enemmän lapset ovat isänsä kanssa minun työaikojen takia.
Ei se ole vain se käytettävissä oleva tuntimäärä, vaan se halu olla läsnä silloin kun on kotona. Kyllä niissä illan tunneissa, viikonloppuina ja lomillakin saa sen suhteen lapsiin muodostettua, jos halua on.
jep, mutta sinä et ollut valmis joustamaan niin, että miehesi olisi saanut olla kotona. Koska sinulla oli epämukavat työ-ajat. Jos olet viikonloppuja töissä, niin vastaavasti sinulla olisi ollut vapaata arkisin. Ja, pienet lapset heräävät aikaisin, jotta sinulla olisi ollut aamulla heidän kanssa aikaa. Miksi lasketaan vaan se ilta-aika? Miksi sitä arvostetaan enemmän? Voihan aamullakin viettää rauhallista aamuja.... En syytä ketään, mutta herättelen vaan keskustelua. Se on voinut onnistua teillä, mutta oikeasti jos miehesi olisi halunnut jäädä kotiin, olisitko antanut?
Minä nyt olen se kuka ensimmäisenä kirjoitti noista työaika ongelmista. Ja kyllä me ainakin miehen kanssa keskusteltiin, mutta mies näki myös mukavammaksi sen että on enemmän yhteistä aikaa.
Meillä ainakin tuo 1,5-vuotias herää 9 aikaan, eli jos olisin töissä lähtisi samalla kellon lyömällä kun lapsi herää, poika menee nukkumaan 19 jälkeen joten kun olisin kotona noin 18. 15 niin ehtisin koko päivänä mukaan iltatoimiin. Mies olisi koko päivän vastuussa lapsesta kun nyt menee mukavasti kun mies tulee kotiin niin suuri osa päivästä on sitä yhteistä aikaa.
Ja mitä nämä miehet ovat joille vaimot sanelee miten elämä eletään? Kyllä jos mieheni olisi halunnut kotiin jäädä niin olisin mennyt töihin ihan mielelläni. Tuohon osa-aikaiseen en olisi omassa työssäni halunnut lähteä.
Olen töissä liikkeessä missä on muutama työntekijä. Saman päivän aikana on aamu- ja iltavuoro, jotka menee niin että suurin osa ajasta ollaan yksin. Tunnit vedetty niin minimiin että yhteistä aikaa on vaan sen verran että tauot saadaan juuri ja juuri pidettyä. Kyllä meilläkin oli näitä työntekijöitä joilla oli pieniä lapsia ja heidän takiaan sitten jousti kaikki, illat ja viikonloput oli ensisijaisesti heille. Silloin jo mietin että jos teen lapsia niin en halua vaikeuttaa muiden tilannetta menemällä sanelemaan koska voin olla töissä.
Ja se kuka työpaikan vaihdosta puhui, niin ensinnäkään ei niitä niin vain vaihdeta ja toisekseen pidän kyllä työstäni ja palaan sinne mielelläni kun aika on sopiva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näen sen vähän toiselta kantilta. Se, että lapsi hoidetaan kotona ja että se suurimmaksi osaa on aina äiti, antaa lapsille sen kuvan, että isän työ on tärkeämpää. Se, että äiti hoitaa kaikki kotihommat ja että isä ei ole kotona, koska tekee juuri sitä tärkeätä työtä. Paras olisi jos mies (vaikka olisi kuinka tärkeä työ) jää kotiin hoitamaan perhettä ja, että äiti menee töihin (vaikka se olisi pienipalkkainen). Silloin molemmat vanhemmat ovat samassa lähtöviivalla. Mies saa toisenlaisen suhteen lapsiin ja myös samalla parannetaan naisen asemaa työmarkkinoilla.
Juuri tämän vuoksi kannatan juuri tuota 6 + 6 + 6 mallia, missä isät pakotetaan olemaan lasten kanssa kotona. Kun tätä on jonkin aikaa tehty, niin se on normi. Lapselle annetaan se kuva, että molemmat vanhemmat ovat yhtä tärkeitä työmarkkinoilla ja kotona.
Juuri pakottamista tarvitaan, koska miehet eivät ole jääneet kotiin hoitamaan lapsia. Ainakaan vielä suurissa määrissä. Onneksi mieheni jäi kotiin, ja vaikka mieheni ansaitsi enemmän kuin minä, niin siihen valmistauduttiin ja säästettiin. Pärjättiin loistavasti vaikka meillä on asuntolaina ja kaksi autoa. Molemmat arvostaa toisen työtä ja yhdessä hoidetaan kotia lapsia, ei luokitella ja pistetä ihmisiä eri asemiin. Meidän ystäväpiirissä on myös miehiä jotka olisivat halunneet jäädä kotiin, mutta vaimo ei antanut, juuri perusteluna, että mies ansaitsee enemmän. Kyllä miehellä on oikeus hoitaa omia lapsia kotona.
Tämä ei suoranaisesti liity, hyötyykö lapsi päivähoidosta. Ei se varmaan pienenä hyödy, mutta ei se ole niin paha kuin nyt halutaan uskotella. Meidän molemmat lapset ovat menneet päiväkotiin vähän alle kaksi vuotiaana, ja hyvin ovat pärjänneet elämässä. Ja, kun heiltä kysyy, niin päiväkodissa oli ihan kivaa. Iloisesti menivät sinne ja yhtä iloisesti tulivat kotiin. Ja, ihan oikeasti se ei tee vanhemmista huonoja vanhempia vaikka he veisivät lapset päiväkotiin.
Eihän täällä ole sanottu että vanhemmat olisivat huonompia jos vievät lapset hoitoon. Kysymyshän on juuri päinvastainen kun yritetään luoda mielikuvaa siitä että alle 3-vuotiaille olisi huonoksi olla kotona vanhemman kanssa koska jäävät paitsi tuosta varhaiskasvatuksesta, jonka tulokset pärjäävät muka paremmin myöhemmin elämässä.
Ja mitä tuohon malliin tulee niin itse kannatan sitä että perheet saavat itse päättää. Monessa perheessä ne tuloerot ovat kovinkin suuret, jolloin sillä olisi suuri vaikutus perheen talouteen. Mutta meillä ainakin painoi paljon myös työajat. Mies on kotona viikolla viimeistään kello 15 ja viikonloput vapaalla. Minulla taas aamuvuorokin olisi ollut 9.45-17.45 ja työmatka 30 minuuttia, viikonloput myös mahdollisesti töitä. Minä en siis juuri olisi työpäivinä lasta nähnyt. Nyt lapsi nukkuukin ison osan isän työpäivästä joten perheaikaa jää todella paljon koko porukalle, mikä oli meille molemmille tärkeää päätöstä tehtäessä.
Lisäksi kaikille ei vain sovi kotona olo, joten en näe järkevänä että pakotettaisiin kotiin useaksi kuukaudeksi vanhempi jota kotona olo ahdistaa, oli kyseessä sitten isä tai äiti.
En siis vastusta tasa-arvon kehittämistä mutta mielestäni tällainen pakkolaki ei vain toimi kun kyseessä on eri tilanteissa olevat perheet.
Kuinka sitten näät tasa-arvon muuttuvan? Sinä kasvatat lapsesi kotona, he näkevät mallin, toistavat sitä... Tai sitten sinäkin uhraudut hieman, menet töihin ja miehesi saa mahdollisuuden tutustua paremmin lapsiin ilman, että sinä pidät henkisiä lankoja käsissä (niinkuin suurin osa naisista kotona tekee kun miehet käyvät töissä, naiset vapaalla lasten kanssa). Me jaoimme vanhempaisvapaita jo n 20 vuotta sitten, molemmat akateemisia. Kannatti, miehelle muodostui tiukka, lämmin suhde lapsiin, minä hyväksyin miehen erilaisen tavan hoitaa lapsia. Kotityötkin jakautuivat tasaisemmin myös vapaiden jälkeen, lapset saivat hyvin tasa-arvoisen mallin elämälleen, tyttö lähti opiskelemaan miehistä, rahakasta alaa, poika hoiva-alaa, molemmat luonteidensa mukaan, ei sukupuolen. Ja molemmat varmasti tulevat omissa parisuhteissaan toteuttamaan tasa-arvoa. Kun sen muistaisi, noilla omilla valinnoillaan luo esimerkkiä lapsilleen.
Huutelen täältä sivusta, mutta meillä vähän sama tilanne: mies on kotona joka päivä klo 16.15, minä työvuorosta riippuen 17.45-18.45 ja olen myös viikonloppuisin töissä. Meidänkin tapauksessa fiksumpaa minun oli jäädä kotiin, jolloin saatiin perheelle enemmän yhteistä aikaa, jota pidettiin kaikkein tärkeimpänä meidän kaikkien kannalta.
Isälle ja lapsille muodostui ihan yhtä läheinen suhde kuin minulle ja lapsille. Kun olin ollut päivän lasten kanssa, ihan mielelläni siirsin ohjat miehelle ja hän ne mielellään otti vastaan. Olihan niitä kausia, että vain äidin syli kelpasi, mutta ne meni ajan kanssa ohi. Nyt meidän lapset ovat jo koululaisia ja tuo tasavertainen suhde koko ajan vain korostuu. Ihan yhtä lailla isälle uskoudutaan ja isään tukeudutaan kuin minuunkin. Ja nyt kun olen jo vuosia ollut töissä, niin enemmän lapset ovat isänsä kanssa minun työaikojen takia.
Ei se ole vain se käytettävissä oleva tuntimäärä, vaan se halu olla läsnä silloin kun on kotona. Kyllä niissä illan tunneissa, viikonloppuina ja lomillakin saa sen suhteen lapsiin muodostettua, jos halua on.
jep, mutta sinä et ollut valmis joustamaan niin, että miehesi olisi saanut olla kotona. Koska sinulla oli epämukavat työ-ajat. Jos olet viikonloppuja töissä, niin vastaavasti sinulla olisi ollut vapaata arkisin. Ja, pienet lapset heräävät aikaisin, jotta sinulla olisi ollut aamulla heidän kanssa aikaa. Miksi lasketaan vaan se ilta-aika? Miksi sitä arvostetaan enemmän? Voihan aamullakin viettää rauhallista aamuja.... En syytä ketään, mutta herättelen vaan keskustelua. Se on voinut onnistua teillä, mutta oikeasti jos miehesi olisi halunnut jäädä kotiin, olisitko antanut?
Minä nyt olen se kuka ensimmäisenä kirjoitti noista työaika ongelmista. Ja kyllä me ainakin miehen kanssa keskusteltiin, mutta mies näki myös mukavammaksi sen että on enemmän yhteistä aikaa.
Meillä ainakin tuo 1,5-vuotias herää 9 aikaan, eli jos olisin töissä lähtisi samalla kellon lyömällä kun lapsi herää, poika menee nukkumaan 19 jälkeen joten kun olisin kotona noin 18. 15 niin ehtisin koko päivänä mukaan iltatoimiin. Mies olisi koko päivän vastuussa lapsesta kun nyt menee mukavasti kun mies tulee kotiin niin suuri osa päivästä on sitä yhteistä aikaa.
Ja mitä nämä miehet ovat joille vaimot sanelee miten elämä eletään? Kyllä jos mieheni olisi halunnut kotiin jäädä niin olisin mennyt töihin ihan mielelläni. Tuohon osa-aikaiseen en olisi omassa työssäni halunnut lähteä.
Olen töissä liikkeessä missä on muutama työntekijä. Saman päivän aikana on aamu- ja iltavuoro, jotka menee niin että suurin osa ajasta ollaan yksin. Tunnit vedetty niin minimiin että yhteistä aikaa on vaan sen verran että tauot saadaan juuri ja juuri pidettyä. Kyllä meilläkin oli näitä työntekijöitä joilla oli pieniä lapsia ja heidän takiaan sitten jousti kaikki, illat ja viikonloput oli ensisijaisesti heille. Silloin jo mietin että jos teen lapsia niin en halua vaikeuttaa muiden tilannetta menemällä sanelemaan koska voin olla töissä.
Ja se kuka työpaikan vaihdosta puhui, niin ensinnäkään ei niitä niin vain vaihdeta ja toisekseen pidän kyllä työstäni ja palaan sinne mielelläni kun aika on sopiva.
Niin ja siihen kun kysyttiin kuinka näen tasa-arvon muuttuvan, niin en tiedä. Silti koen että se mikä meidän perheelle on toimivin ratkaisu niin että olemme kaikki onnellisia ja pärjäämme taloudellisesti, on minulle tällä hetkellä tärkeintä. Siksi olemme keskustelleet mieheni kanssa meidän perheelle parhaan ratkaisun, enkä halua kurjistaa meidän perheen elämää tulevaisuuden yhteiskunnan takia.
Ja jos se tarkoittaa sitä että kun mielestäni joku muutos ei ole toimiva, niin en saa sanoa siitä mielipidettäni ilman että osaan korjata ongelmaa täysin niin jätän mielummin ensi kerralla kokonaan kommentoimatta. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä että erilaisilla perheillä on hyvä olla päätösvalta koskien omaa elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Kotona hoitaminen = pienet tulot = lapsiperheen köyhyys = erittäin iso riski muille sosiaalisille ongelmille = riski lapsen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille ja kehitykselle
Tästä syystä molempien vanhempien työssäkäynti ja lapsen päivähoito jo 1-vuotiaasta on yhteiskunnan kokonaisedun kannalta paras vaihtoehto. Päättelyketju ei koske perheitä, joissa on erittäin hyvätuloinen työssäkäyvä puoliso.
Lisäksi sossuperheiden (=perhe, jossa elämän hallinnan ongelmia) lapsille päivähoito tarjoaa sellaista laadukasta varhaiskasvatusta, jota lapsi ei kotona saisi. Normaaliperheessä sen sijaan voidaan tarjota pienen lapsen tarvitsema "varhaiskasvatus" ihan kotikonstein.
Mitenhän ne pienet tulot altistaa sosiaalisille ongelmille?
Sä taidat sekoittaa kaksi asiaa, monella ongelmaperheellä on myös rahahuolia, mutta ei ne pienet tulot automaattisesti tarkoita esim mt-, päihde-, tms ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näen sen vähän toiselta kantilta. Se, että lapsi hoidetaan kotona ja että se suurimmaksi osaa on aina äiti, antaa lapsille sen kuvan, että isän työ on tärkeämpää. Se, että äiti hoitaa kaikki kotihommat ja että isä ei ole kotona, koska tekee juuri sitä tärkeätä työtä. Paras olisi jos mies (vaikka olisi kuinka tärkeä työ) jää kotiin hoitamaan perhettä ja, että äiti menee töihin (vaikka se olisi pienipalkkainen). Silloin molemmat vanhemmat ovat samassa lähtöviivalla. Mies saa toisenlaisen suhteen lapsiin ja myös samalla parannetaan naisen asemaa työmarkkinoilla.
Juuri tämän vuoksi kannatan juuri tuota 6 + 6 + 6 mallia, missä isät pakotetaan olemaan lasten kanssa kotona. Kun tätä on jonkin aikaa tehty, niin se on normi. Lapselle annetaan se kuva, että molemmat vanhemmat ovat yhtä tärkeitä työmarkkinoilla ja kotona.
Juuri pakottamista tarvitaan, koska miehet eivät ole jääneet kotiin hoitamaan lapsia. Ainakaan vielä suurissa määrissä. Onneksi mieheni jäi kotiin, ja vaikka mieheni ansaitsi enemmän kuin minä, niin siihen valmistauduttiin ja säästettiin. Pärjättiin loistavasti vaikka meillä on asuntolaina ja kaksi autoa. Molemmat arvostaa toisen työtä ja yhdessä hoidetaan kotia lapsia, ei luokitella ja pistetä ihmisiä eri asemiin. Meidän ystäväpiirissä on myös miehiä jotka olisivat halunneet jäädä kotiin, mutta vaimo ei antanut, juuri perusteluna, että mies ansaitsee enemmän. Kyllä miehellä on oikeus hoitaa omia lapsia kotona.
Tämä ei suoranaisesti liity, hyötyykö lapsi päivähoidosta. Ei se varmaan pienenä hyödy, mutta ei se ole niin paha kuin nyt halutaan uskotella. Meidän molemmat lapset ovat menneet päiväkotiin vähän alle kaksi vuotiaana, ja hyvin ovat pärjänneet elämässä. Ja, kun heiltä kysyy, niin päiväkodissa oli ihan kivaa. Iloisesti menivät sinne ja yhtä iloisesti tulivat kotiin. Ja, ihan oikeasti se ei tee vanhemmista huonoja vanhempia vaikka he veisivät lapset päiväkotiin.
Voin kertoa että 3-vuotias lapsi ei ajattele näin. Ellet itse sitä hänelle sano.
Valitettavasti se juuri menee niin, jos kotona annetaan kuva, että äiti hoitaa pipin ja laittaa ruoan, ja mies tuo rahat kotiin, niin se kasvatus meni juuri näin. Vaikka alle kolmivuotias ei sitä määrittele omassa päässä juuri näin, niin leikeissä sen näkee. Lapset leikkivät sitä mitä ne näkee, ja vaikka antaisit mitkä kuvat lapselle, niin aloitat juuri tuolla, äiti on aina kotona ja isä tuo rahat kotiin. Isin työ on tärkeämpää kuin äidin.
Sinulla on todella kapea käsitys perhe-elämästä vaikka sanot että sinullekin sellainen on. Kasvatatteko te siis lasta noin ahtaisiin malleihin? En tunne ketään joka ajatellee tai toimii noin vaikka se olisi se äiti joka on kotona.
Ja tuossa ylhäällä juuri kirjoitti nainen omista työajoista. Hänen suhteensa lapseen siis ei merkitse mitään jos pakotetaan töihin.En ole tuo, jolle vastasit, mutta uuden naapurin 3 v tyttö tuli sanomaan minulle parkkiksella tiukasti että ei äidit aja autoa :D Arvaapa kumpi vanhempi kävi töissä.
Itse olen aina jakanut perhevapaat lasten isän kanssa ja jopa ajanut sitä autoa. Tuli hyvä mieli, kun sain antaa naapurinkin lapselle vähän ajateltavaa.
Mitä tekemistä sillä on töissä käynnin kanssa kuka ajaa autolla. Kyllä meillä ihan molemmat ajaa autolla vaikka toinen onkin kotona. Nyt olen ajanut kyllä vähemmän kun olen viimeisilläni raskaana ja ajaminen on tuon mahan takia melko vaivalloista, mutta silti ajan välillä.
No ainakin sen, että vanhemmat ja isovanhemmat voivat käydä töissä ja lapsella on paikka missä olla hoidossa. Töihin kun ei oikein voi lapsia viedä. 🤔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ainakin sen, että vanhemmat ja isovanhemmat voivat käydä töissä ja lapsella on paikka missä olla hoidossa. Töihin kun ei oikein voi lapsia viedä. 🤔
Tai voi ne vanhemmat myös opiskella.
Vierailija kirjoitti:
No ainakin sen, että vanhemmat ja isovanhemmat voivat käydä töissä ja lapsella on paikka missä olla hoidossa. Töihin kun ei oikein voi lapsia viedä. 🤔
Jos olet yhtään lukenut ketjua niin kysymys on tilanteista jossa vanhempien ei tarvitsisi mennä töihin molempien, vaan lapsi viedään hoitoon vain koska ajatellaan sen varhaiskasvatuksen olevan nimenomaan lapselle hyödyllistä. Esimerkiksi tilanteessa missä joku olisi joka tapauksessa kotona, mutta veisi lapsen päiväkotiin oppimaan tulevaa elämää varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näen sen vähän toiselta kantilta. Se, että lapsi hoidetaan kotona ja että se suurimmaksi osaa on aina äiti, antaa lapsille sen kuvan, että isän työ on tärkeämpää. Se, että äiti hoitaa kaikki kotihommat ja että isä ei ole kotona, koska tekee juuri sitä tärkeätä työtä. Paras olisi jos mies (vaikka olisi kuinka tärkeä työ) jää kotiin hoitamaan perhettä ja, että äiti menee töihin (vaikka se olisi pienipalkkainen). Silloin molemmat vanhemmat ovat samassa lähtöviivalla. Mies saa toisenlaisen suhteen lapsiin ja myös samalla parannetaan naisen asemaa työmarkkinoilla.
Juuri tämän vuoksi kannatan juuri tuota 6 + 6 + 6 mallia, missä isät pakotetaan olemaan lasten kanssa kotona. Kun tätä on jonkin aikaa tehty, niin se on normi. Lapselle annetaan se kuva, että molemmat vanhemmat ovat yhtä tärkeitä työmarkkinoilla ja kotona.
Juuri pakottamista tarvitaan, koska miehet eivät ole jääneet kotiin hoitamaan lapsia. Ainakaan vielä suurissa määrissä. Onneksi mieheni jäi kotiin, ja vaikka mieheni ansaitsi enemmän kuin minä, niin siihen valmistauduttiin ja säästettiin. Pärjättiin loistavasti vaikka meillä on asuntolaina ja kaksi autoa. Molemmat arvostaa toisen työtä ja yhdessä hoidetaan kotia lapsia, ei luokitella ja pistetä ihmisiä eri asemiin. Meidän ystäväpiirissä on myös miehiä jotka olisivat halunneet jäädä kotiin, mutta vaimo ei antanut, juuri perusteluna, että mies ansaitsee enemmän. Kyllä miehellä on oikeus hoitaa omia lapsia kotona.
Tämä ei suoranaisesti liity, hyötyykö lapsi päivähoidosta. Ei se varmaan pienenä hyödy, mutta ei se ole niin paha kuin nyt halutaan uskotella. Meidän molemmat lapset ovat menneet päiväkotiin vähän alle kaksi vuotiaana, ja hyvin ovat pärjänneet elämässä. Ja, kun heiltä kysyy, niin päiväkodissa oli ihan kivaa. Iloisesti menivät sinne ja yhtä iloisesti tulivat kotiin. Ja, ihan oikeasti se ei tee vanhemmista huonoja vanhempia vaikka he veisivät lapset päiväkotiin.
Voin kertoa että 3-vuotias lapsi ei ajattele näin. Ellet itse sitä hänelle sano.
Valitettavasti se juuri menee niin, jos kotona annetaan kuva, että äiti hoitaa pipin ja laittaa ruoan, ja mies tuo rahat kotiin, niin se kasvatus meni juuri näin. Vaikka alle kolmivuotias ei sitä määrittele omassa päässä juuri näin, niin leikeissä sen näkee. Lapset leikkivät sitä mitä ne näkee, ja vaikka antaisit mitkä kuvat lapselle, niin aloitat juuri tuolla, äiti on aina kotona ja isä tuo rahat kotiin. Isin työ on tärkeämpää kuin äidin.
Sinulla on todella kapea käsitys perhe-elämästä vaikka sanot että sinullekin sellainen on. Kasvatatteko te siis lasta noin ahtaisiin malleihin? En tunne ketään joka ajatellee tai toimii noin vaikka se olisi se äiti joka on kotona.
Ja tuossa ylhäällä juuri kirjoitti nainen omista työajoista. Hänen suhteensa lapseen siis ei merkitse mitään jos pakotetaan töihin.Hän saa olla kotona, jopa vähän pidempään kuin aikaisemmin, mutta isä pitää myös olla hetken kotona. Minulla ei ole kapea näkemys, mutta totuus tässä puhuu. Sinä voit ihan rauhassa paahata lapselle, että meillä on tasa-arvo. Se joka merkitsee on juuri miten eletään. Eli näytetään lapsille. Minun puolesta jokainen perhe päättää, mutta nyt vaikuttaa siltä, että naiset eivät halua luopua omasta edusta edes oman miehen vuoksi. Ei haluta luovuttaa vastuuta jollekin toiselle. Mielummin keksitään tekosyitä minkä takia ei voi mennä töihin, ja sitten vielä haukutan muita joka vie lapset päivähoitoon. Ja, kyllä jokaisella on mahdollisuus perhesyiden vuoksi neuvotella itselleen sopivia työaikoja. Myös osa-aika työtä voi tehdä. Molemmat vanhemmat voi vaikka tehdä osa-aika työtä ja silloin molemmat ovat töissä ja hoitavat lapsia. Eli haen sitä, että voidaan yrittää. Annetaan miehille arvostusta ja annetaan heidänkin nauttia omista lapsista. Ei se vaan ole äidin etuoikeus, niin kuin täällä yleisesti luullaan.
Se lapsen lapsuus kestää 18 vuotta. Että vaikka äiti oiski sen vuoden vauva ajasta kotona pienen kanssa niin se on kuitenki vain hyvin lyhyt aika. Kyllä se lapsi ehtii nähdä vuosia myös työssäkäyvää äitiä ja pipiä hoitavaa ja ruokaa laittavaa isää. Aika moista höpinää kirjotat. Mietippä asiaa uudestaan kun lapses on vaikka kymmenen vuotta vanhempi. Meillä on kouluikäiset lapset ja molemmat vanhemmat yhtälailla käy töissä jakaa kotityöt ja lasten kasvatuksen. Olin kyllä lasten kanssa kotihoidon tuella ja mies töissä kun olivat pieniä.
Minusta äitiysloman pitäisi olla 18kk ja vasta sen jälkeen päivähoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itse en hautonut 1-3 vuotiasta kotona vapaapäivinäkään. Poika riensi muiden lasten kanssa leikkipuistossa.
Jos sellaista ei ole tarjolla niin päiväkoti on ok.
Ehkä kaksi tuntia pari kertaa viikossa hyötyy, jos ei ole muuta leikkiseuraa. Enempi vain väsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse menen mielummin töihin ja jätän muksun jonkun muun ongelmaksi. Tähän mennessä urakehitys on ollut huimaa enkä anna yhden lapsen sitä pilata!
Mietin kirjoitanko kommentin vai en. No nyt kirjoitan.
Meillä on hieman vajaa kaksi vuotias lapsi. Olen jo jonkin aikaa tehnyt töitä muutamia vuoroja viikossa. Tilanne töiden suhteen on hyvä kun voin itse valita päivät ja sukulaiset voivat silloin tällöin tulla katsomaan lasta jos mies ei voi olla kotona.
Nyt kuitenkin töistä tarjottiin tilaisuus edetä jos palasin kokoaikaisena. Silloin lapsen pitäisi jo mennä hoitoon.
Tarpeeksi vaihtoehtoja tutkittuamme päädyimme siihen ettei mikään tule toimimaan meidän lapsellemme. Etenkin kun jonojen takia ei olisi mahdollisuuksia vaikuttaa siihen minne lapsi menee.
Minun urakehitykseni ei mene lapsen hyvinvoinnin edelle.Aika hurjalta tuntuu, ettei töihin palata vaikka siellä olisi etenemismahdollisuus odottamassa. Myös lapsen isä voi jäädä hoitamaan tätä kotiin. Vai meneekö hänen urakehityksensä lapsen hyvinvoinnin edelle?
No joillekin se perhe menee uran edelle. Ehkä se on nykyajan itsekkäistä ihmisistä hurjaa.
Joitakin kymmeniä vuosia sitten harva äiti oli kotona pelkästään hoitamassa lapsia, äidit ja isät oli töissä, mutta lasten hoitajana toimi kotona joku muu, esim mummo tms, silloin ei päiväkodeille ollut tarvetta kun useampi sukupolvi asui joko yhdessä tai ainakin lähellä toisiaan.
Töissä käyvä äiti ei ole nykyajan ilmiö.
Tietysti nyt on ulkopuoliselle päivähoidolle tarvetta, kun harvoin kai enää monta sukupolvea asuu edes kovin lähellä toisiaan, eli senkään puolesta ei ole mahdollisuutta jonkun sukulaisen hoitaa lapsia kotona, ja monella se työ on kodin ulkopuolella, niin äideillä ja isillä, mutta myös niillä isovanhemmilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näen sen vähän toiselta kantilta. Se, että lapsi hoidetaan kotona ja että se suurimmaksi osaa on aina äiti, antaa lapsille sen kuvan, että isän työ on tärkeämpää. Se, että äiti hoitaa kaikki kotihommat ja että isä ei ole kotona, koska tekee juuri sitä tärkeätä työtä. Paras olisi jos mies (vaikka olisi kuinka tärkeä työ) jää kotiin hoitamaan perhettä ja, että äiti menee töihin (vaikka se olisi pienipalkkainen). Silloin molemmat vanhemmat ovat samassa lähtöviivalla. Mies saa toisenlaisen suhteen lapsiin ja myös samalla parannetaan naisen asemaa työmarkkinoilla.
Juuri tämän vuoksi kannatan juuri tuota 6 + 6 + 6 mallia, missä isät pakotetaan olemaan lasten kanssa kotona. Kun tätä on jonkin aikaa tehty, niin se on normi. Lapselle annetaan se kuva, että molemmat vanhemmat ovat yhtä tärkeitä työmarkkinoilla ja kotona.
Juuri pakottamista tarvitaan, koska miehet eivät ole jääneet kotiin hoitamaan lapsia. Ainakaan vielä suurissa määrissä. Onneksi mieheni jäi kotiin, ja vaikka mieheni ansaitsi enemmän kuin minä, niin siihen valmistauduttiin ja säästettiin. Pärjättiin loistavasti vaikka meillä on asuntolaina ja kaksi autoa. Molemmat arvostaa toisen työtä ja yhdessä hoidetaan kotia lapsia, ei luokitella ja pistetä ihmisiä eri asemiin. Meidän ystäväpiirissä on myös miehiä jotka olisivat halunneet jäädä kotiin, mutta vaimo ei antanut, juuri perusteluna, että mies ansaitsee enemmän. Kyllä miehellä on oikeus hoitaa omia lapsia kotona.
Tämä ei suoranaisesti liity, hyötyykö lapsi päivähoidosta. Ei se varmaan pienenä hyödy, mutta ei se ole niin paha kuin nyt halutaan uskotella. Meidän molemmat lapset ovat menneet päiväkotiin vähän alle kaksi vuotiaana, ja hyvin ovat pärjänneet elämässä. Ja, kun heiltä kysyy, niin päiväkodissa oli ihan kivaa. Iloisesti menivät sinne ja yhtä iloisesti tulivat kotiin. Ja, ihan oikeasti se ei tee vanhemmista huonoja vanhempia vaikka he veisivät lapset päiväkotiin.
Eihän täällä ole sanottu että vanhemmat olisivat huonompia jos vievät lapset hoitoon. Kysymyshän on juuri päinvastainen kun yritetään luoda mielikuvaa siitä että alle 3-vuotiaille olisi huonoksi olla kotona vanhemman kanssa koska jäävät paitsi tuosta varhaiskasvatuksesta, jonka tulokset pärjäävät muka paremmin myöhemmin elämässä.
Ja mitä tuohon malliin tulee niin itse kannatan sitä että perheet saavat itse päättää. Monessa perheessä ne tuloerot ovat kovinkin suuret, jolloin sillä olisi suuri vaikutus perheen talouteen. Mutta meillä ainakin painoi paljon myös työajat. Mies on kotona viikolla viimeistään kello 15 ja viikonloput vapaalla. Minulla taas aamuvuorokin olisi ollut 9.45-17.45 ja työmatka 30 minuuttia, viikonloput myös mahdollisesti töitä. Minä en siis juuri olisi työpäivinä lasta nähnyt. Nyt lapsi nukkuukin ison osan isän työpäivästä joten perheaikaa jää todella paljon koko porukalle, mikä oli meille molemmille tärkeää päätöstä tehtäessä.
Lisäksi kaikille ei vain sovi kotona olo, joten en näe järkevänä että pakotettaisiin kotiin useaksi kuukaudeksi vanhempi jota kotona olo ahdistaa, oli kyseessä sitten isä tai äiti.
En siis vastusta tasa-arvon kehittämistä mutta mielestäni tällainen pakkolaki ei vain toimi kun kyseessä on eri tilanteissa olevat perheet.
Kuinka sitten näät tasa-arvon muuttuvan? Sinä kasvatat lapsesi kotona, he näkevät mallin, toistavat sitä... Tai sitten sinäkin uhraudut hieman, menet töihin ja miehesi saa mahdollisuuden tutustua paremmin lapsiin ilman, että sinä pidät henkisiä lankoja käsissä (niinkuin suurin osa naisista kotona tekee kun miehet käyvät töissä, naiset vapaalla lasten kanssa). Me jaoimme vanhempaisvapaita jo n 20 vuotta sitten, molemmat akateemisia. Kannatti, miehelle muodostui tiukka, lämmin suhde lapsiin, minä hyväksyin miehen erilaisen tavan hoitaa lapsia. Kotityötkin jakautuivat tasaisemmin myös vapaiden jälkeen, lapset saivat hyvin tasa-arvoisen mallin elämälleen, tyttö lähti opiskelemaan miehistä, rahakasta alaa, poika hoiva-alaa, molemmat luonteidensa mukaan, ei sukupuolen. Ja molemmat varmasti tulevat omissa parisuhteissaan toteuttamaan tasa-arvoa. Kun sen muistaisi, noilla omilla valinnoillaan luo esimerkkiä lapsilleen.
Huutelen täältä sivusta, mutta meillä vähän sama tilanne: mies on kotona joka päivä klo 16.15, minä työvuorosta riippuen 17.45-18.45 ja olen myös viikonloppuisin töissä. Meidänkin tapauksessa fiksumpaa minun oli jäädä kotiin, jolloin saatiin perheelle enemmän yhteistä aikaa, jota pidettiin kaikkein tärkeimpänä meidän kaikkien kannalta.
Isälle ja lapsille muodostui ihan yhtä läheinen suhde kuin minulle ja lapsille. Kun olin ollut päivän lasten kanssa, ihan mielelläni siirsin ohjat miehelle ja hän ne mielellään otti vastaan. Olihan niitä kausia, että vain äidin syli kelpasi, mutta ne meni ajan kanssa ohi. Nyt meidän lapset ovat jo koululaisia ja tuo tasavertainen suhde koko ajan vain korostuu. Ihan yhtä lailla isälle uskoudutaan ja isään tukeudutaan kuin minuunkin. Ja nyt kun olen jo vuosia ollut töissä, niin enemmän lapset ovat isänsä kanssa minun työaikojen takia.
Ei se ole vain se käytettävissä oleva tuntimäärä, vaan se halu olla läsnä silloin kun on kotona. Kyllä niissä illan tunneissa, viikonloppuina ja lomillakin saa sen suhteen lapsiin muodostettua, jos halua on.
jep, mutta sinä et ollut valmis joustamaan niin, että miehesi olisi saanut olla kotona. Koska sinulla oli epämukavat työ-ajat. Jos olet viikonloppuja töissä, niin vastaavasti sinulla olisi ollut vapaata arkisin. Ja, pienet lapset heräävät aikaisin, jotta sinulla olisi ollut aamulla heidän kanssa aikaa. Miksi lasketaan vaan se ilta-aika? Miksi sitä arvostetaan enemmän? Voihan aamullakin viettää rauhallista aamuja.... En syytä ketään, mutta herättelen vaan keskustelua. Se on voinut onnistua teillä, mutta oikeasti jos miehesi olisi halunnut jäädä kotiin, olisitko antanut?
Minä nyt olen se kuka ensimmäisenä kirjoitti noista työaika ongelmista. Ja kyllä me ainakin miehen kanssa keskusteltiin, mutta mies näki myös mukavammaksi sen että on enemmän yhteistä aikaa.
Meillä ainakin tuo 1,5-vuotias herää 9 aikaan, eli jos olisin töissä lähtisi samalla kellon lyömällä kun lapsi herää, poika menee nukkumaan 19 jälkeen joten kun olisin kotona noin 18. 15 niin ehtisin koko päivänä mukaan iltatoimiin. Mies olisi koko päivän vastuussa lapsesta kun nyt menee mukavasti kun mies tulee kotiin niin suuri osa päivästä on sitä yhteistä aikaa.
Ja mitä nämä miehet ovat joille vaimot sanelee miten elämä eletään? Kyllä jos mieheni olisi halunnut kotiin jäädä niin olisin mennyt töihin ihan mielelläni. Tuohon osa-aikaiseen en olisi omassa työssäni halunnut lähteä.
Olen töissä liikkeessä missä on muutama työntekijä. Saman päivän aikana on aamu- ja iltavuoro, jotka menee niin että suurin osa ajasta ollaan yksin. Tunnit vedetty niin minimiin että yhteistä aikaa on vaan sen verran että tauot saadaan juuri ja juuri pidettyä. Kyllä meilläkin oli näitä työntekijöitä joilla oli pieniä lapsia ja heidän takiaan sitten jousti kaikki, illat ja viikonloput oli ensisijaisesti heille. Silloin jo mietin että jos teen lapsia niin en halua vaikeuttaa muiden tilannetta menemällä sanelemaan koska voin olla töissä.
Ja se kuka työpaikan vaihdosta puhui, niin ensinnäkään ei niitä niin vain vaihdeta ja toisekseen pidän kyllä työstäni ja palaan sinne mielelläni kun aika on sopiva.
Niin ja siihen kun kysyttiin kuinka näen tasa-arvon muuttuvan, niin en tiedä. Silti koen että se mikä meidän perheelle on toimivin ratkaisu niin että olemme kaikki onnellisia ja pärjäämme taloudellisesti, on minulle tällä hetkellä tärkeintä. Siksi olemme keskustelleet mieheni kanssa meidän perheelle parhaan ratkaisun, enkä halua kurjistaa meidän perheen elämää tulevaisuuden yhteiskunnan takia.
Ja jos se tarkoittaa sitä että kun mielestäni joku muutos ei ole toimiva, niin en saa sanoa siitä mielipidettäni ilman että osaan korjata ongelmaa täysin niin jätän mielummin ensi kerralla kokonaan kommentoimatta. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä että erilaisilla perheillä on hyvä olla päätösvalta koskien omaa elämäänsä.
Jokaisella on oikeus mielipiteeseen. Ei se ole huono ja kunnioitettava. Mutta se ei tuo parannusta ei toimivaan nykyiseen järjestelmään. Miehillä ei ole näiden perusteella oikeus olla kotona lasten kanssa pidempiä aikoja. Sinun työnantaja ei jousta ja tekee sen ”mahdottomaksi” palata töihin, tähän pitää saada muutos ja isät pitää olla kotona. Vain pakottamalla isät kotiin alkaa löytyä erilaisia ratkaisuja työaikoihin ja joustoon. Niin kauan kun tämä järjestelmä asettaa vanhemmat eri asemiin ei saada minkäänlaista muutosta aikaiseksi.
Ja, rehellisesti isällä ja lapsella on erillainen suhde jos isä ottaa hetken päävastuun hoidosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näen sen vähän toiselta kantilta. Se, että lapsi hoidetaan kotona ja että se suurimmaksi osaa on aina äiti, antaa lapsille sen kuvan, että isän työ on tärkeämpää. Se, että äiti hoitaa kaikki kotihommat ja että isä ei ole kotona, koska tekee juuri sitä tärkeätä työtä. Paras olisi jos mies (vaikka olisi kuinka tärkeä työ) jää kotiin hoitamaan perhettä ja, että äiti menee töihin (vaikka se olisi pienipalkkainen). Silloin molemmat vanhemmat ovat samassa lähtöviivalla. Mies saa toisenlaisen suhteen lapsiin ja myös samalla parannetaan naisen asemaa työmarkkinoilla.
Juuri tämän vuoksi kannatan juuri tuota 6 + 6 + 6 mallia, missä isät pakotetaan olemaan lasten kanssa kotona. Kun tätä on jonkin aikaa tehty, niin se on normi. Lapselle annetaan se kuva, että molemmat vanhemmat ovat yhtä tärkeitä työmarkkinoilla ja kotona.
Juuri pakottamista tarvitaan, koska miehet eivät ole jääneet kotiin hoitamaan lapsia. Ainakaan vielä suurissa määrissä. Onneksi mieheni jäi kotiin, ja vaikka mieheni ansaitsi enemmän kuin minä, niin siihen valmistauduttiin ja säästettiin. Pärjättiin loistavasti vaikka meillä on asuntolaina ja kaksi autoa. Molemmat arvostaa toisen työtä ja yhdessä hoidetaan kotia lapsia, ei luokitella ja pistetä ihmisiä eri asemiin. Meidän ystäväpiirissä on myös miehiä jotka olisivat halunneet jäädä kotiin, mutta vaimo ei antanut, juuri perusteluna, että mies ansaitsee enemmän. Kyllä miehellä on oikeus hoitaa omia lapsia kotona.
Tämä ei suoranaisesti liity, hyötyykö lapsi päivähoidosta. Ei se varmaan pienenä hyödy, mutta ei se ole niin paha kuin nyt halutaan uskotella. Meidän molemmat lapset ovat menneet päiväkotiin vähän alle kaksi vuotiaana, ja hyvin ovat pärjänneet elämässä. Ja, kun heiltä kysyy, niin päiväkodissa oli ihan kivaa. Iloisesti menivät sinne ja yhtä iloisesti tulivat kotiin. Ja, ihan oikeasti se ei tee vanhemmista huonoja vanhempia vaikka he veisivät lapset päiväkotiin.
Voin kertoa että 3-vuotias lapsi ei ajattele näin. Ellet itse sitä hänelle sano.
Valitettavasti se juuri menee niin, jos kotona annetaan kuva, että äiti hoitaa pipin ja laittaa ruoan, ja mies tuo rahat kotiin, niin se kasvatus meni juuri näin. Vaikka alle kolmivuotias ei sitä määrittele omassa päässä juuri näin, niin leikeissä sen näkee. Lapset leikkivät sitä mitä ne näkee, ja vaikka antaisit mitkä kuvat lapselle, niin aloitat juuri tuolla, äiti on aina kotona ja isä tuo rahat kotiin. Isin työ on tärkeämpää kuin äidin.
Sinulla on todella kapea käsitys perhe-elämästä vaikka sanot että sinullekin sellainen on. Kasvatatteko te siis lasta noin ahtaisiin malleihin? En tunne ketään joka ajatellee tai toimii noin vaikka se olisi se äiti joka on kotona.
Ja tuossa ylhäällä juuri kirjoitti nainen omista työajoista. Hänen suhteensa lapseen siis ei merkitse mitään jos pakotetaan töihin.Hän saa olla kotona, jopa vähän pidempään kuin aikaisemmin, mutta isä pitää myös olla hetken kotona. Minulla ei ole kapea näkemys, mutta totuus tässä puhuu. Sinä voit ihan rauhassa paahata lapselle, että meillä on tasa-arvo. Se joka merkitsee on juuri miten eletään. Eli näytetään lapsille. Minun puolesta jokainen perhe päättää, mutta nyt vaikuttaa siltä, että naiset eivät halua luopua omasta edusta edes oman miehen vuoksi. Ei haluta luovuttaa vastuuta jollekin toiselle. Mielummin keksitään tekosyitä minkä takia ei voi mennä töihin, ja sitten vielä haukutan muita joka vie lapset päivähoitoon. Ja, kyllä jokaisella on mahdollisuus perhesyiden vuoksi neuvotella itselleen sopivia työaikoja. Myös osa-aika työtä voi tehdä. Molemmat vanhemmat voi vaikka tehdä osa-aika työtä ja silloin molemmat ovat töissä ja hoitavat lapsia. Eli haen sitä, että voidaan yrittää. Annetaan miehille arvostusta ja annetaan heidänkin nauttia omista lapsista. Ei se vaan ole äidin etuoikeus, niin kuin täällä yleisesti luullaan.
Se lapsen lapsuus kestää 18 vuotta. Että vaikka äiti oiski sen vuoden vauva ajasta kotona pienen kanssa niin se on kuitenki vain hyvin lyhyt aika. Kyllä se lapsi ehtii nähdä vuosia myös työssäkäyvää äitiä ja pipiä hoitavaa ja ruokaa laittavaa isää. Aika moista höpinää kirjotat. Mietippä asiaa uudestaan kun lapses on vaikka kymmenen vuotta vanhempi. Meillä on kouluikäiset lapset ja molemmat vanhemmat yhtälailla käy töissä jakaa kotityöt ja lasten kasvatuksen. Olin kyllä lasten kanssa kotihoidon tuella ja mies töissä kun olivat pieniä.
Kun hyvin usein se ole vain vuosi, se voi olla parhaillaan jopa 9 vuotta jos tekee lapsia sopivan ajan välein. Mieti sitä. Sitten toiseksi minulla on jo aikuisia lapsia ja yhdellä on jo omia lapsia. Tiedän kuinka nopeasti nuo vuodet menee. Minun mieheni joka on ollut molempien lasten kanssa kotona, on äärettömän tyytyväinen hänen päätökseen . Hän ei vaihtaisi niitä vuosia pois. Minun isä ja lanko taas on sanonut, että tekisi toisin nyt. He oli molemmat töissä, he olisi jäänyt kotiin. Siis, oletko oikeasti sitä mieltä, että meillä äideillä on oikeus ottaa ne vauva ajat vain meille itselleen. Onko se niin, että miehille riittää viikonloput ja hassut tunnit iltaisin, mutta äideille se liian vähän. Haen miehille oikeutta, joka vaan äidit vastustaa. Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näen sen vähän toiselta kantilta. Se, että lapsi hoidetaan kotona ja että se suurimmaksi osaa on aina äiti, antaa lapsille sen kuvan, että isän työ on tärkeämpää. Se, että äiti hoitaa kaikki kotihommat ja että isä ei ole kotona, koska tekee juuri sitä tärkeätä työtä. Paras olisi jos mies (vaikka olisi kuinka tärkeä työ) jää kotiin hoitamaan perhettä ja, että äiti menee töihin (vaikka se olisi pienipalkkainen). Silloin molemmat vanhemmat ovat samassa lähtöviivalla. Mies saa toisenlaisen suhteen lapsiin ja myös samalla parannetaan naisen asemaa työmarkkinoilla.
Juuri tämän vuoksi kannatan juuri tuota 6 + 6 + 6 mallia, missä isät pakotetaan olemaan lasten kanssa kotona. Kun tätä on jonkin aikaa tehty, niin se on normi. Lapselle annetaan se kuva, että molemmat vanhemmat ovat yhtä tärkeitä työmarkkinoilla ja kotona.
Juuri pakottamista tarvitaan, koska miehet eivät ole jääneet kotiin hoitamaan lapsia. Ainakaan vielä suurissa määrissä. Onneksi mieheni jäi kotiin, ja vaikka mieheni ansaitsi enemmän kuin minä, niin siihen valmistauduttiin ja säästettiin. Pärjättiin loistavasti vaikka meillä on asuntolaina ja kaksi autoa. Molemmat arvostaa toisen työtä ja yhdessä hoidetaan kotia lapsia, ei luokitella ja pistetä ihmisiä eri asemiin. Meidän ystäväpiirissä on myös miehiä jotka olisivat halunneet jäädä kotiin, mutta vaimo ei antanut, juuri perusteluna, että mies ansaitsee enemmän. Kyllä miehellä on oikeus hoitaa omia lapsia kotona.
Tämä ei suoranaisesti liity, hyötyykö lapsi päivähoidosta. Ei se varmaan pienenä hyödy, mutta ei se ole niin paha kuin nyt halutaan uskotella. Meidän molemmat lapset ovat menneet päiväkotiin vähän alle kaksi vuotiaana, ja hyvin ovat pärjänneet elämässä. Ja, kun heiltä kysyy, niin päiväkodissa oli ihan kivaa. Iloisesti menivät sinne ja yhtä iloisesti tulivat kotiin. Ja, ihan oikeasti se ei tee vanhemmista huonoja vanhempia vaikka he veisivät lapset päiväkotiin.
Voin kertoa että 3-vuotias lapsi ei ajattele näin. Ellet itse sitä hänelle sano.
Valitettavasti se juuri menee niin, jos kotona annetaan kuva, että äiti hoitaa pipin ja laittaa ruoan, ja mies tuo rahat kotiin, niin se kasvatus meni juuri näin. Vaikka alle kolmivuotias ei sitä määrittele omassa päässä juuri näin, niin leikeissä sen näkee. Lapset leikkivät sitä mitä ne näkee, ja vaikka antaisit mitkä kuvat lapselle, niin aloitat juuri tuolla, äiti on aina kotona ja isä tuo rahat kotiin. Isin työ on tärkeämpää kuin äidin.
Sinulla on todella kapea käsitys perhe-elämästä vaikka sanot että sinullekin sellainen on. Kasvatatteko te siis lasta noin ahtaisiin malleihin? En tunne ketään joka ajatellee tai toimii noin vaikka se olisi se äiti joka on kotona.
Ja tuossa ylhäällä juuri kirjoitti nainen omista työajoista. Hänen suhteensa lapseen siis ei merkitse mitään jos pakotetaan töihin.Hän saa olla kotona, jopa vähän pidempään kuin aikaisemmin, mutta isä pitää myös olla hetken kotona. Minulla ei ole kapea näkemys, mutta totuus tässä puhuu. Sinä voit ihan rauhassa paahata lapselle, että meillä on tasa-arvo. Se joka merkitsee on juuri miten eletään. Eli näytetään lapsille. Minun puolesta jokainen perhe päättää, mutta nyt vaikuttaa siltä, että naiset eivät halua luopua omasta edusta edes oman miehen vuoksi. Ei haluta luovuttaa vastuuta jollekin toiselle. Mielummin keksitään tekosyitä minkä takia ei voi mennä töihin, ja sitten vielä haukutan muita joka vie lapset päivähoitoon. Ja, kyllä jokaisella on mahdollisuus perhesyiden vuoksi neuvotella itselleen sopivia työaikoja. Myös osa-aika työtä voi tehdä. Molemmat vanhemmat voi vaikka tehdä osa-aika työtä ja silloin molemmat ovat töissä ja hoitavat lapsia. Eli haen sitä, että voidaan yrittää. Annetaan miehille arvostusta ja annetaan heidänkin nauttia omista lapsista. Ei se vaan ole äidin etuoikeus, niin kuin täällä yleisesti luullaan.
Se lapsen lapsuus kestää 18 vuotta. Että vaikka äiti oiski sen vuoden vauva ajasta kotona pienen kanssa niin se on kuitenki vain hyvin lyhyt aika. Kyllä se lapsi ehtii nähdä vuosia myös työssäkäyvää äitiä ja pipiä hoitavaa ja ruokaa laittavaa isää. Aika moista höpinää kirjotat. Mietippä asiaa uudestaan kun lapses on vaikka kymmenen vuotta vanhempi. Meillä on kouluikäiset lapset ja molemmat vanhemmat yhtälailla käy töissä jakaa kotityöt ja lasten kasvatuksen. Olin kyllä lasten kanssa kotihoidon tuella ja mies töissä kun olivat pieniä.
Kun hyvin usein se ole vain vuosi, se voi olla parhaillaan jopa 9 vuotta jos tekee lapsia sopivan ajan välein. Mieti sitä. Sitten toiseksi minulla on jo aikuisia lapsia ja yhdellä on jo omia lapsia. Tiedän kuinka nopeasti nuo vuodet menee. Minun mieheni joka on ollut molempien lasten kanssa kotona, on äärettömän tyytyväinen hänen päätökseen . Hän ei vaihtaisi niitä vuosia pois. Minun isä ja lanko taas on sanonut, että tekisi toisin nyt. He oli molemmat töissä, he olisi jäänyt kotiin. Siis, oletko oikeasti sitä mieltä, että meillä äideillä on oikeus ottaa ne vauva ajat vain meille itselleen. Onko se niin, että miehille riittää viikonloput ja hassut tunnit iltaisin, mutta äideille se liian vähän. Haen miehille oikeutta, joka vaan äidit vastustaa. Miksi?
Puhut meistä äideistä. Minäkin olen äiti mutta en ole nähnyt tuota ottamista itselleen. Jos sinä omit lapsesi mieheltä niin kai tajuat ettei kaikki tee niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näen sen vähän toiselta kantilta. Se, että lapsi hoidetaan kotona ja että se suurimmaksi osaa on aina äiti, antaa lapsille sen kuvan, että isän työ on tärkeämpää. Se, että äiti hoitaa kaikki kotihommat ja että isä ei ole kotona, koska tekee juuri sitä tärkeätä työtä. Paras olisi jos mies (vaikka olisi kuinka tärkeä työ) jää kotiin hoitamaan perhettä ja, että äiti menee töihin (vaikka se olisi pienipalkkainen). Silloin molemmat vanhemmat ovat samassa lähtöviivalla. Mies saa toisenlaisen suhteen lapsiin ja myös samalla parannetaan naisen asemaa työmarkkinoilla.
Juuri tämän vuoksi kannatan juuri tuota 6 + 6 + 6 mallia, missä isät pakotetaan olemaan lasten kanssa kotona. Kun tätä on jonkin aikaa tehty, niin se on normi. Lapselle annetaan se kuva, että molemmat vanhemmat ovat yhtä tärkeitä työmarkkinoilla ja kotona.
Juuri pakottamista tarvitaan, koska miehet eivät ole jääneet kotiin hoitamaan lapsia. Ainakaan vielä suurissa määrissä. Onneksi mieheni jäi kotiin, ja vaikka mieheni ansaitsi enemmän kuin minä, niin siihen valmistauduttiin ja säästettiin. Pärjättiin loistavasti vaikka meillä on asuntolaina ja kaksi autoa. Molemmat arvostaa toisen työtä ja yhdessä hoidetaan kotia lapsia, ei luokitella ja pistetä ihmisiä eri asemiin. Meidän ystäväpiirissä on myös miehiä jotka olisivat halunneet jäädä kotiin, mutta vaimo ei antanut, juuri perusteluna, että mies ansaitsee enemmän. Kyllä miehellä on oikeus hoitaa omia lapsia kotona.
Tämä ei suoranaisesti liity, hyötyykö lapsi päivähoidosta. Ei se varmaan pienenä hyödy, mutta ei se ole niin paha kuin nyt halutaan uskotella. Meidän molemmat lapset ovat menneet päiväkotiin vähän alle kaksi vuotiaana, ja hyvin ovat pärjänneet elämässä. Ja, kun heiltä kysyy, niin päiväkodissa oli ihan kivaa. Iloisesti menivät sinne ja yhtä iloisesti tulivat kotiin. Ja, ihan oikeasti se ei tee vanhemmista huonoja vanhempia vaikka he veisivät lapset päiväkotiin.
Voin kertoa että 3-vuotias lapsi ei ajattele näin. Ellet itse sitä hänelle sano.
Valitettavasti se juuri menee niin, jos kotona annetaan kuva, että äiti hoitaa pipin ja laittaa ruoan, ja mies tuo rahat kotiin, niin se kasvatus meni juuri näin. Vaikka alle kolmivuotias ei sitä määrittele omassa päässä juuri näin, niin leikeissä sen näkee. Lapset leikkivät sitä mitä ne näkee, ja vaikka antaisit mitkä kuvat lapselle, niin aloitat juuri tuolla, äiti on aina kotona ja isä tuo rahat kotiin. Isin työ on tärkeämpää kuin äidin.
Sinulla on todella kapea käsitys perhe-elämästä vaikka sanot että sinullekin sellainen on. Kasvatatteko te siis lasta noin ahtaisiin malleihin? En tunne ketään joka ajatellee tai toimii noin vaikka se olisi se äiti joka on kotona.
Ja tuossa ylhäällä juuri kirjoitti nainen omista työajoista. Hänen suhteensa lapseen siis ei merkitse mitään jos pakotetaan töihin.Hän saa olla kotona, jopa vähän pidempään kuin aikaisemmin, mutta isä pitää myös olla hetken kotona. Minulla ei ole kapea näkemys, mutta totuus tässä puhuu. Sinä voit ihan rauhassa paahata lapselle, että meillä on tasa-arvo. Se joka merkitsee on juuri miten eletään. Eli näytetään lapsille. Minun puolesta jokainen perhe päättää, mutta nyt vaikuttaa siltä, että naiset eivät halua luopua omasta edusta edes oman miehen vuoksi. Ei haluta luovuttaa vastuuta jollekin toiselle. Mielummin keksitään tekosyitä minkä takia ei voi mennä töihin, ja sitten vielä haukutan muita joka vie lapset päivähoitoon. Ja, kyllä jokaisella on mahdollisuus perhesyiden vuoksi neuvotella itselleen sopivia työaikoja. Myös osa-aika työtä voi tehdä. Molemmat vanhemmat voi vaikka tehdä osa-aika työtä ja silloin molemmat ovat töissä ja hoitavat lapsia. Eli haen sitä, että voidaan yrittää. Annetaan miehille arvostusta ja annetaan heidänkin nauttia omista lapsista. Ei se vaan ole äidin etuoikeus, niin kuin täällä yleisesti luullaan.
Se lapsen lapsuus kestää 18 vuotta. Että vaikka äiti oiski sen vuoden vauva ajasta kotona pienen kanssa niin se on kuitenki vain hyvin lyhyt aika. Kyllä se lapsi ehtii nähdä vuosia myös työssäkäyvää äitiä ja pipiä hoitavaa ja ruokaa laittavaa isää. Aika moista höpinää kirjotat. Mietippä asiaa uudestaan kun lapses on vaikka kymmenen vuotta vanhempi. Meillä on kouluikäiset lapset ja molemmat vanhemmat yhtälailla käy töissä jakaa kotityöt ja lasten kasvatuksen. Olin kyllä lasten kanssa kotihoidon tuella ja mies töissä kun olivat pieniä.
Kun hyvin usein se ole vain vuosi, se voi olla parhaillaan jopa 9 vuotta jos tekee lapsia sopivan ajan välein. Mieti sitä. Sitten toiseksi minulla on jo aikuisia lapsia ja yhdellä on jo omia lapsia. Tiedän kuinka nopeasti nuo vuodet menee. Minun mieheni joka on ollut molempien lasten kanssa kotona, on äärettömän tyytyväinen hänen päätökseen . Hän ei vaihtaisi niitä vuosia pois. Minun isä ja lanko taas on sanonut, että tekisi toisin nyt. He oli molemmat töissä, he olisi jäänyt kotiin. Siis, oletko oikeasti sitä mieltä, että meillä äideillä on oikeus ottaa ne vauva ajat vain meille itselleen. Onko se niin, että miehille riittää viikonloput ja hassut tunnit iltaisin, mutta äideille se liian vähän. Haen miehille oikeutta, joka vaan äidit vastustaa. Miksi?
Minä en vieläkään ymmärrä tätä miten naiset ottaa vauva ajat itselleen, kyllä kai useimmassa perheessä asiasta keskustellaan ja päätetään yhdessä... Tai ainakin meillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näen sen vähän toiselta kantilta. Se, että lapsi hoidetaan kotona ja että se suurimmaksi osaa on aina äiti, antaa lapsille sen kuvan, että isän työ on tärkeämpää. Se, että äiti hoitaa kaikki kotihommat ja että isä ei ole kotona, koska tekee juuri sitä tärkeätä työtä. Paras olisi jos mies (vaikka olisi kuinka tärkeä työ) jää kotiin hoitamaan perhettä ja, että äiti menee töihin (vaikka se olisi pienipalkkainen). Silloin molemmat vanhemmat ovat samassa lähtöviivalla. Mies saa toisenlaisen suhteen lapsiin ja myös samalla parannetaan naisen asemaa työmarkkinoilla.
Juuri tämän vuoksi kannatan juuri tuota 6 + 6 + 6 mallia, missä isät pakotetaan olemaan lasten kanssa kotona. Kun tätä on jonkin aikaa tehty, niin se on normi. Lapselle annetaan se kuva, että molemmat vanhemmat ovat yhtä tärkeitä työmarkkinoilla ja kotona.
Juuri pakottamista tarvitaan, koska miehet eivät ole jääneet kotiin hoitamaan lapsia. Ainakaan vielä suurissa määrissä. Onneksi mieheni jäi kotiin, ja vaikka mieheni ansaitsi enemmän kuin minä, niin siihen valmistauduttiin ja säästettiin. Pärjättiin loistavasti vaikka meillä on asuntolaina ja kaksi autoa. Molemmat arvostaa toisen työtä ja yhdessä hoidetaan kotia lapsia, ei luokitella ja pistetä ihmisiä eri asemiin. Meidän ystäväpiirissä on myös miehiä jotka olisivat halunneet jäädä kotiin, mutta vaimo ei antanut, juuri perusteluna, että mies ansaitsee enemmän. Kyllä miehellä on oikeus hoitaa omia lapsia kotona.
Tämä ei suoranaisesti liity, hyötyykö lapsi päivähoidosta. Ei se varmaan pienenä hyödy, mutta ei se ole niin paha kuin nyt halutaan uskotella. Meidän molemmat lapset ovat menneet päiväkotiin vähän alle kaksi vuotiaana, ja hyvin ovat pärjänneet elämässä. Ja, kun heiltä kysyy, niin päiväkodissa oli ihan kivaa. Iloisesti menivät sinne ja yhtä iloisesti tulivat kotiin. Ja, ihan oikeasti se ei tee vanhemmista huonoja vanhempia vaikka he veisivät lapset päiväkotiin.
Voin kertoa että 3-vuotias lapsi ei ajattele näin. Ellet itse sitä hänelle sano.
Valitettavasti se juuri menee niin, jos kotona annetaan kuva, että äiti hoitaa pipin ja laittaa ruoan, ja mies tuo rahat kotiin, niin se kasvatus meni juuri näin. Vaikka alle kolmivuotias ei sitä määrittele omassa päässä juuri näin, niin leikeissä sen näkee. Lapset leikkivät sitä mitä ne näkee, ja vaikka antaisit mitkä kuvat lapselle, niin aloitat juuri tuolla, äiti on aina kotona ja isä tuo rahat kotiin. Isin työ on tärkeämpää kuin äidin.
Sinulla on todella kapea käsitys perhe-elämästä vaikka sanot että sinullekin sellainen on. Kasvatatteko te siis lasta noin ahtaisiin malleihin? En tunne ketään joka ajatellee tai toimii noin vaikka se olisi se äiti joka on kotona.
Ja tuossa ylhäällä juuri kirjoitti nainen omista työajoista. Hänen suhteensa lapseen siis ei merkitse mitään jos pakotetaan töihin.Hän saa olla kotona, jopa vähän pidempään kuin aikaisemmin, mutta isä pitää myös olla hetken kotona. Minulla ei ole kapea näkemys, mutta totuus tässä puhuu. Sinä voit ihan rauhassa paahata lapselle, että meillä on tasa-arvo. Se joka merkitsee on juuri miten eletään. Eli näytetään lapsille. Minun puolesta jokainen perhe päättää, mutta nyt vaikuttaa siltä, että naiset eivät halua luopua omasta edusta edes oman miehen vuoksi. Ei haluta luovuttaa vastuuta jollekin toiselle. Mielummin keksitään tekosyitä minkä takia ei voi mennä töihin, ja sitten vielä haukutan muita joka vie lapset päivähoitoon. Ja, kyllä jokaisella on mahdollisuus perhesyiden vuoksi neuvotella itselleen sopivia työaikoja. Myös osa-aika työtä voi tehdä. Molemmat vanhemmat voi vaikka tehdä osa-aika työtä ja silloin molemmat ovat töissä ja hoitavat lapsia. Eli haen sitä, että voidaan yrittää. Annetaan miehille arvostusta ja annetaan heidänkin nauttia omista lapsista. Ei se vaan ole äidin etuoikeus, niin kuin täällä yleisesti luullaan.
Se lapsen lapsuus kestää 18 vuotta. Että vaikka äiti oiski sen vuoden vauva ajasta kotona pienen kanssa niin se on kuitenki vain hyvin lyhyt aika. Kyllä se lapsi ehtii nähdä vuosia myös työssäkäyvää äitiä ja pipiä hoitavaa ja ruokaa laittavaa isää. Aika moista höpinää kirjotat. Mietippä asiaa uudestaan kun lapses on vaikka kymmenen vuotta vanhempi. Meillä on kouluikäiset lapset ja molemmat vanhemmat yhtälailla käy töissä jakaa kotityöt ja lasten kasvatuksen. Olin kyllä lasten kanssa kotihoidon tuella ja mies töissä kun olivat pieniä.
Kun hyvin usein se ole vain vuosi, se voi olla parhaillaan jopa 9 vuotta jos tekee lapsia sopivan ajan välein. Mieti sitä. Sitten toiseksi minulla on jo aikuisia lapsia ja yhdellä on jo omia lapsia. Tiedän kuinka nopeasti nuo vuodet menee. Minun mieheni joka on ollut molempien lasten kanssa kotona, on äärettömän tyytyväinen hänen päätökseen . Hän ei vaihtaisi niitä vuosia pois. Minun isä ja lanko taas on sanonut, että tekisi toisin nyt. He oli molemmat töissä, he olisi jäänyt kotiin. Siis, oletko oikeasti sitä mieltä, että meillä äideillä on oikeus ottaa ne vauva ajat vain meille itselleen. Onko se niin, että miehille riittää viikonloput ja hassut tunnit iltaisin, mutta äideille se liian vähän. Haen miehille oikeutta, joka vaan äidit vastustaa. Miksi?
Puhut meistä äideistä. Minäkin olen äiti mutta en ole nähnyt tuota ottamista itselleen. Jos sinä omit lapsesi mieheltä niin kai tajuat ettei kaikki tee niin?
Ja, missä luki, että omin. Juuri kirjoitin, että mieheni oli kotona molempien lasten kanssa vuoden kerralla. Mutta kun tässäkin keskustelu ketjussa on perusteltu sen äidin kotiin jäämisellä, että muuten jää niin lyhyt aika sen lapsen kanssa. Mutta ilmeisesti sillä ei ole väliä kun isän pitää käydä töissä. Eli isälle riittää vain 3 viikkoa isyyslomaa. Saan sen käsityksen, että äidit eivät halua mennä töihin. Kaikki haluaa ymmärtää tämän väärin. Katson että nykyinen systeemi sorsii isejä. Heillä ei ole samat oikeudet lapsen vauvavuosiin kuin äideillä. Tämä koska perheille ei suoda tai kukaan ei voi tehdä lyhennettyä työaikaa ja koska lainat ovat tapissa ja pakottaa isän olemaan töissä. Onko se sinusta oikein? Oletko oikeasti sitä mieltä, että isät ovat rahapussi joka ei saa kokea sitä, että ovat lapsen kanssa yksin kotona rauhallisesti luomassa omia juttuja. Isälle riittää siis sinun mielestä pari tuntia iltaisin.
Olen eri mutta ei kyllä 2-v tarvitse vielä päiväkotia. Sen ikäinen oppii aivan riittävästi kodin rauhassa ja turvassa. Vasta 3-4v hyötyy oikeasti ryhmätaitojen, sosiaalisten taitojen ja kaveritaitojen harjoittelemisesta toisten lasten kanssa aikuisen ohjaamana. Pienempien laittamista päiväkotiin ei voi perustella lapsen edulla vaan kyllä se on ihan puhtaasti vanhempien tarpeesta lähtöisin.