Minkälaista elämäsi olisi ehkä nyt, jos olisit jäänyt ensimmäiseen parisuhteeseesi?

Olisin se joka tienaisi vähät rahat perheessä. Köyhyyttä olisi. Lapsia olisi ehkä, mutta kasvatusnäkemyksistä jatkuvasti erimielisyyksiä. Mies pettäisi hyvin todennäköisesti, siihen suhteen aikoinaan lopetinkin kun pettäminen paljastui. Vaikka mies pyyteli anteeksi, olen tyytyväinen että en ole suhteessa hänen kanssaan tällä hetkellä. Värikästä elämä varmaan olisi,eikä hyvällä tavalla. 

Hän oli boheemi ja erittäin komea mies.Sellainen kuin ensirakkaus usein on, eletään hetkessä ja unelmissa, mutta jossain vaiheessa arjen todellisuus herättää unesta. 

Olenko kummajainen, kun olen elämäni ensimmäisessä parisuhteessa edelleen? Samoin on siskoni. Molemmat ollaan 30v ja kumppanit löydetty 19 vuotiaina, vaikkei kumpikaan mitään suhdetta edes etsinyt.

Valitettavasti en ole koskaan onnistunut hyötymään ihmissuhteista terveisin nettomaksaja

Kun itse maksaa elämänsä, on aika sama kuka on riippakivenä

Helvettiä.

Eläisin Englannissa varmaan jo isoäitinä alemman keskiluokan elämää jossainpäin Lontoota tyypillisessä rivitalossa.

Seuraavassa suhteessa olisin kyllä tehnyt kyllä huiman luokkahypyn ihan toisiin kuvioihin, oi niitä aikoja. 

Nykytodellisuudessa Suomessa onneksi ihan tyytyväisenä  välillä jännittäviä menneitä muistellen.  

Elättäisin mt-ongelmaista entistä urheilijalupausta, joka petti joka välissä. 

Toisaalta, nykyinenkin mieheni on pettänyt - samoin siinä välissä ollut pitkäaikainen avopuolisoni. Vedän ilmeisesti puoleeni erittäin heikon itsetunnon omaavia ressukoita.

Olisin lapseton, katkera ja eläisin suhteessa, jossa ei ole henkistä tai fyysistä läheisyyttä. Eläisin työlleni ja viettäisin mahdollisimman paljon aikaa työpaikalla, sillä kotona minut olisi nujerrettu henkisesti ja survottu rooliin, johon en mahdu. Luultavasti sairastaisin masennusta ja harkitsisin itsemurhaa. Onneksi ymmärsin lähteä suhteesta ja löysin rinnalleni miehen, jonka kanssa jokainen päivä on ihana. On ollut jo yli 30 vuotta.

Olisin ylipainoisen sairaanhoitajan kanssa.

En olisi hengissä. Kohteli hyvin seurustelun ja kihlauksen aikana mutta kun mentiin naimisiin oli täys hirviö. Onneksi pääsin lähtemään pois ja onneksi ei ole lapsia siitä suhteesta. Nyt 28 v toisen miehen kans ja 1 lapsi ja elämä on hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Olenko kummajainen, kun olen elämäni ensimmäisessä parisuhteessa edelleen? Samoin on siskoni. Molemmat ollaan 30v ja kumppanit löydetty 19 vuotiaina, vaikkei kumpikaan mitään suhdetta edes etsinyt.

Ei kai tuo nyt mitään, oot niin nuori. Olin itsekin vielä 35 vuotiaana ensimmäisessä parisuhteessani, ollut 15 vuotta

- kyyninen kuuskymppinen

Olisin eri ammatissa, lapsia hän ei halunnut ja lapsia ei olisi,  mutta taloudellinen tilanne olisi tosi hyvä eli miljonäärin rouva olisin.

Oli aika erikoinen taiteilijaluonne ja mystikko. On ilmeisesti tasaantunut ehkä myöhemmin, mutta silti tuntuu että "väistin luodin". Luultavasti asuttaisiin eri paikassa missä nyt elelen. Oli suht lyhyt suhde toisaalta, vaikea sanoa. 

Olisin kuollut.

32 vuotta ollaan oltu. Elämä ei ole kummosesti yllätellyt, että aika tasasta elämää olemme saaneet viettää. Hyvät duunit, kivat koti pkseudulla, onnellista elämää olen saanut viettää, vaikka just nyt onkin joku surullinen vaihe menossa.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen jäänyt ensimmäiseen parisuhteeseeni! 16-vuotiaina alettiin seurustella, nyt ollaan 4-kymppisiä. Ei ole kaduttanut. Aika suuria saisi tapahtua, että eroon päädyttäisiin, niin paljon on yhdessä koettu, ylä- ja alamäkiä.

Samoin tein minä, 17-vuotiaana aloin seurustella ja nyt ollaan oltu naimisissa 47 vuotta, ei kaduta yhtään.

Luulenpa, että, jos olisin jäänyt ensimmäiseen parisuhteeseeni, olisin ehkä samalla lailla tyytyväinen kuin nyt. Siinä olisi kasvettu yhdessä ja yksilöinä, olisi ollut jotain helppoa ja jotain vaikeaa.Ehkä asuisimme Etelä-Suomessa, tekisimme töitämme ja harrastaisimme, lapsia olisi pari. Kovin hyvä poika hän oli silloin, minä vain vielä kovin keskenkasvuinen.

Heiluisin hampaattomana leskenä Kontulan ostarilla 😅 vakava päihdeongelma jonka takia useita raiskauksia kokeneena täysin riekaleina.

Istuisin jossain Intian vankilassa huumeitten salakuljetuksesta, minä sinisilmäinen. Sairastuin sopivasti, kun olisi pitänyt lähteä ihanalle matkalle. Sen jälkeen ei miestä näkynyt, ja myöhemmin kuulin, mikä oli ollut homman juju.

Olisin kuollut 1990, koska yritin silloin itsaria ja olisin yrittänyt uudestaan kunnes onnistuu. Mies oli perkeleenmoinen juntti Etelä-Pohjanmaalta.