Mikä on ikävin muistosi koululiikunnasta?

Joitakin huonoja muistoja itsellän yläasteen liikuntatunneiltai:

Kilpailuhenkisyys.

Liikuntatunteihin ei joidenkin opettajien ja liikunnallisten oppilaiden, (lähinnä muutaman pojan) mielestä olisi saanut suhtautua ilolla, vaan ne piti ottaa aina jonain kilpailuhenkisenä suorituksena. Nämä opettajat ja liikunnalliset oppilaat olivat ilmeisesti sitä mieltä, että liikuntatunneilla tärkeintä ei ole se, onko niissä kivaa vaan se, että niissä asiat tehdään niinkuin käsketään. Muutenkin tuo yltiövakavasti suhtautuminen liikuntatunteihin ärsytti itseäni. Ymmärrän sen, että tuossa iässä moni liikunnallinenkin oppilas hakee vielä omaa minäkuvaansa, ja ehkä heille liikuntatunneissa pärjääminen ja hyvä suorituksen tekeminen on osa hyvän itsetunnon rakentamista aikusielämää varten, mutta ei sen pidä tapahtua muiden ja vähemmän liikunnallisten oppilaiden kustannuksella.

Ykspuolinen sisältö.

Talvisin liikunta oli lähes yksiomaan sählyä sisätiloissa, lumettomina aikoina lähinnä pesäpalloa.

Kuupperitestit oli yksi painajainen. Veri maistui suussa.

Urheilukentät jumalattoman kaukana ja ne jotka tuli bussilla kouluun, heillä ei ollut fillaria. Aina piti lainata. Kerran meni erään tytön pyörän jalka poikki,

En tiedä miten se katkesi, ihan normaalisti laitoin sen seisomaan. Tytön äiti vaati että minun on se korjaus maksettava. Myös oma pyörä tuotiin viikoiksi pihalle odottamaan. Tietysti se varastettiin.

Hiihtokilpailut + normi hiihtotunnit yläasteella. Kauhea kiire +suihkuun ryntäys.

up

Joo toi Cooperin testi, mitä hittoa sillä oikeen mitattiin kestävyyden lisäksi???

Harrastin koko ala-aste ajan rankkaa voimistelulajia, joka vaati tietynlaista kestävyyttä, voimaa ja notkeutta. Siltikin olin keskivertoa huonompi juoksussa. Ja kun sitä Cooperin testiä varten ei edes harjoiteltu koulussa normi liikunnan lisäksi ollenkaan.

Sen kummoisempia traumoja ei liikunta ole minulle jättänyt, mutta eniten ärsytti omat luokkalaiset tytöt, ketkä syrji tiettyjä tyttöjä ja aina joidenkin välillä oli kränää sun muuta. Tämä vaikutti sitten siihen yhteiseen liikuntatuntiin.

Suihkupakko oli myös hyvin outo, koska itse ala-asteella ollessani en hikoillut liikuntatunneilla juuri ollenkaan. Siihen aikaan ei juuri kenelläkään ollut vielä kehitys alkanut, niin tosi kiva kun pakotetaan olemaan alasti kaikkien nähden. Tytöt ovat niin herkkiäkin tuohon aikaan, kun aletaan vertailemaan omaa vartaloa muihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Numerointi sen mukaan mitä harrastat. Pöljää.

Myös luistelutunneilta on ikävät muistot. Minulla on vain veljiä, joten hokkareilla opin luistelemaan. Koulussa pakotettiin jalkaan kaunot koska ei tyttö voi poikien luistimia käyttää. En minä niillä mitään osannut saati pysynyt pystyssä. Melkein tuli jälki-istuntoa kun "pelleilen tunnilla".

Tämä sama ongelma on edelleen kouluissa. Tyttäreni haluaa luistella hokkareilla ja opettaja valittaa siitä, koska hokkareilla ei voi tehdä piruetteja ym. "tyttöjen liikkeitä". On se kumma kun ei sukupuolineutraalius ylety vieläkään koulun liikuntatunneille!

Tuollainen on aivan älytöntä, että vaaditaan kaunoluistimia. Meillä ei onneksi vaadittu, mutta tytöt eivät saaneet pelata tunneilla jääkiekkoa, vaan pelattiin sitä typerääkin typerämpää ringetteä.

Ala-asteella tykkäsin kyllä liikunnasta, mutta yläasteen liikkaope oli aivan kamala. Huusi milloin mistäkin naama punaisena, aivan kaikille, myös niille jotka olivat hyviä urheilussa.

Pahinta minulle oli se, että oli pakko käydä suihkussa liikkatunnin jälkeen. Mulla ei ollut ollenkaan rintoja seiskaluokalla, ja 9.-luokkaan mennessä oli kasvanut jotkut onnettomat hyttysenpistot. Tämä oli todella kova isku itsetunnolleni monta vuotta. Katsoin kateellisena, kuinka kaikilla muilla tytöillä oli selvät rinnat olemassa. Paitsi minulla. Opettaja vaan tuhahteli kiukkuisesti että "no mikäs sulla nyt on hätänä", enhän tietenkään kehdannut sanoa ääneen etten halua mennä suihkuun sen takia, kun muilla on tissit ja mulla ei.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole, olin aina hyvä liikunnassa ja hiihdin talvisin kilpaa mm. Jos keksimällä keksin, niin ne "palovammat", mitä tuli jalkapohjaan ilman kenkiä juoksemisesta sillä liikuntasalin lattialla.

Tässä ei kysytty onko ikäviä muistoja vaan piti kertoa jos on. Ihmeen usein törmää näihin että vastataan omia juttuja vaikka sinulla ei ole vastausta itse kysymykseen.

Itse en koskaan tykännyt numeroarvostelusta enkä ymmärrä tänä päivänäkään sitä miksi se arvostellaan numeroin. Lukuaineet ok mutta muut saisivat olla hyväksytty/hylätty tms.

up

Se kun liikunnanopettaja puhuttelun jälkeen laski housunsa ja sanoi ”sä tiedät kyllä mitä sun on tehtävä saadaksesi multa suositukset urheilulukioon...”

Mä en ollut koululiikunnassa kovin hyvä, vaikka muuten liikunkin paljon ja liikuin lapsenakin. Mulla ei ole huonoja muistoja varsinaisesti, enkä inhonnut sitä, vaikka olinkin aina se, joka valitaan toiseksi tai kolmanneksi viimeisenä, vähän lajista riippuen jompi kumpi. Mutta aikuisena varsinkin olen ihmetellyt sitä, että meillä liikunta pyöri vain muutaman lajin ympärillä, pesäpallo pääroolissa ja lentopallo ja koripallo sisäliikuntatunneilla. Noita oli 80 % ja muita lajeja vain kokeiltiin joskus, vaikka olisi ollut mahdollisuuksia vaikka mihin maaseudulla. Esim. suunnistamassa muistan yläasteen aikana käydyn kerran, vaikka metsä oli vieressä ja olisi voinut järjestää sellaiset rastit, ettei kukaan eksy. Mutta luulen, että syynä oli se, että noissa lajeissa, mitä oli, open piti nähdä vähiten vaivaa.

No on ihme tekosyyt taas liikunnan esteenä. Itse inhosin matikkaa ja kertotaulujen harjoittelua, mutta kykenen kyllä nyt aikuisena laskemaan.

up

Liikuntatuntien jälkeen pakollinen suihkussa käynti ja se, että kuinka noloa oli muiden oppilaiden, erityisesti poikien edessä alasti. 

Joukkueiden jakaminen! Ope valitsi aina kaksi parasta joukkueiden kapteeneiksi, ja nämä sitten vuorotellen valitsivat joukkueisiinsa jäseniä. Ainahan siellä oli ne samat reppanat ei-liikunnalliset viimeisenä. Itse tulin varmaan valituksi siellä jossain puolivälillä, mutta kärsin kovasti näiden viimeisten puolesta :(

Sadistista, mutta toisaalta ei varmaan tiedetty paremmin silloin 80-luvulla. Nykyään itse luokanopettajana tiedän, että on olemassa satoja ja taas satoja keinoja jakaa oppilaat ryhmiin, ilman että opettaja antaa oppilaille vallan kiusata toisiaan tällä tavoin. Koska kiusaamistahan tuo on.

Liikuntasalin kylmä lattia ja pukkihyppely, minä pääsin  yli kun olin hoikka ja vielä notkea mutta luokkamme ylipainoinen oppilas jämähti mahalleen siihen ja parilla pojalla sattui haaruksiin..  Mikä hiton idea tuossakin touhussa oli? Inhosin myös pukuhuonetta, jonne pääsi kahdesta ovesta ja pojat pyrkivät aina tirkistelemään meitä tyttöjä.  

Opettaja joskus uhkasi ykkösluokkalaista pikkutyttöä, että jos unohtaa liikkakamat kotiin saa olla tunnilla alusvaatteissa. Enhän mä tosikkona ymmärtänyt että se oli vitsi. Yhtenä päivänä kun jäi likkavaatteet kotiin oli hirveä ahdistus, että nyt täytyy sitten alusvaatteissa liikata...

Jos ei ollut liikuntavaatteita piti mennä tunnille pikkuhousuissa ja siellä oli tytöt ja pojat sekaisin. Tämä ala-asteella 1995-2001

Yleisesti ottaen pidin liikunnasta, mutta vaihtelevasti sen mukaan mikä oli oma kunto ja mitä lajia tehtiin. Olin esimerkiksi ylipainoinen 10v:na ja hiihto ja pyöräily olivat nöyryyttäviä. Vanhempani eivät myöskään huolehtineet vaatetuksestani ja usein menin liikkatunnilla joissain noloissa pitkälahkeisissa kuviokalsareissa. Toinen nolous liittyy myös pukeutumiseen, kun olin lukiossa ottanut vahingossa äidin miesystävän verkkarit liikkakassiin. Ne kun laitoin jalkaan niin tulin valittuna viimeiseksi poikavalitsijoiden toimesta sählyyn ja kuulin joltain pojalta vinoilua. Olin hyvä sählyssä niin kai sitä tuli vähän poikia nöyryytettyä kun mega-adidaspöksy maalittaa huuteluista huolimatta.

Yksi negatiivinen muisto on myös ylä-asteelta. Lyhyen matkan juoksu oli yleisurheilussa huonoin lajini. Kaverini joskus tokaisi että juoksen hassusti, mutta kukaan opettaja ikinä ei kommentoinut tai opettanut juoksutekniikkaa. Sain parannettua arvosanallisesti johonkin 6 1/2-luokkaan juoksuani ja tuuletin asiaa kaverilleni huumorimielessä, sillä hän taas oli aina ollut 10 juoksija. Lyhyt ylipainoinen maikka vaan totesi tylysti, että tässä ei ole kyllä mitään hurraamista. Jos voisin palata ajassa taaksepäin ja sanoa yhtä ikävästi takaisin, että katotaan sitten kumpi meistä pullista pyörii nopeammin ja onko hurraamista

Pakkosuihku. Minulla oli kauhea akne ja alakarvat ensimmäisenä. 

Kun pelattiin koripalloa toinen joukkue otti paidat pois että erottui 😳