Lue keskustelun säännöt.
Miksi kieltäydyt ADHD-laosen lääkityksestä?
13.02.2018 |
Otsikossa kyssäri. Olen nähnyt minen lapsen ja nuoren hyötyvän suuresti ADHD-lääkityksestä. Lapsi oppii hillitsemään impulssejaan, keskittyminen paranee ja sitä kautta kähinät kavereiden kanssa vähenee ja oppimistulokset paranee.
Perustele minulle, miksi et lääkitse lastasi?
Kommentit (125)
Sit hörhöille lisää ihmettelemistä: Resilarin vaikuttava aine DXM on myös opiaattijohdannainen... Eli miksi lykkätte morfiinia lapsenne suuhun? HÄH???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkitys tuo vain väliaikaisen helpotuksen. Aikuiseksi kasvaneet ADHD:t on oppineet pärjäämään ilman lääkkeitä. Nykypolvi ei ehkä opi. Onko siitä sitten jotain haittaa? Lääkkeet ei ainakaan pitkällä tähtäimellä tee mitään hyvää.
Miten määrittelet "pärjäämisen"? Aika monet adhd-ihmiset eivät ole oppineet pärjäämään aikuisenakaan. Rikoksia, vankilatuomioita, huumeita jne. Sitä on monien adhd-aikuisten elämä. Lapsena lääkityt pärjäävät tutkitusti aikuisenakin paremmin kuin ilman lääkitystä olleet.
Sori, mutta lääkkeet ei ole olleet niin pitkään käytössä, että asiasta voisi olla tutkimuksia. Pärjäämisellä tarkoitan sitä, että räplää vaikka jotain tavaroita penaalissaan ennekuin opettajan hermoja...
Pärjääminenkö riittää? Minusta tulisi pyrkiä siihen, että sairaus ei rajoittaisi ihmisen elämää. Voisi valita ammattinsa vapaasti, opiskella, perustaa perheen jos niin haluaa. Et selvästikään ymmärrä, miten kokonaisvaltainen sairaus ADHD on. Joku luokkahuoneessa ympäriinsä juoksenteleminen on pienimpiä sairauden aiheuttamia haittoja.
-eri
Ei ADHDsta lähde ADHD pois lääkkeillä. Ne ei paranna vaan auttavat oireisiin. Tuskin pystyy ammattiaan vapaasti valitsemaan lääkkeillä tai ilman. Mutta miksi kaikkien pitäisi olla samanlaisia?? ADHDsta on monissa ammateissa vamasti myös hyötyä. Kaikki ei ole samanlaisia, mutta saman arvoisia.
Kukaan ei ole väittänyt lääkkeiden poistavan adhd:ta. Lähes kaikki pitkäaikaussairauksiin käytettävät lääkkeet auttavat oireisiin, eivät paranna sairautta. Adhd-lääkkeet eivät ole mikään poikkeus tässä asiassa. En ole koskaan ymmärtänyt tuota sössötystä "Mutta miksi kaikkien pitäisi olla samanlaisia?? Kaikki ei ole samanlaisia, mutta saman arvoisia". Jos ihminen itse kärsii sairaudestaan, niin MIKSI hänen pitäisi olla ilman lääkkeitä vain siksi, että täysin ulkopuoliset ihmiset haluavat nähdä kärsimystä ympärillään?
Jos on suvaitsevaisuutta ja rakkautta ympärillä en usko, että ADHD lapsi kärsii tai tajuaa kärsivänsä. Enemmänkin tässä varmasti on kysymys juurikin tasapäistämisestä ja vanhempien lapsilleen asettamista odotuksista. Mietippä itse, mitkä asiat aiheutti sinulle kärsimystä 10 vuotiaana.
Meidän perheen ADHD-lapsi "hösää" koko hereilläoloaikansa eli hosuu, höpöttää aivan taukoamatta ja hyppää jutusta ja tekemisestä toiseen jatkuvasti. On tutkimusten mukaan hyvinkin älykäs lapsi mutta koulussa on suuria vaikeuksia kun keskittyminen tuntuu olevan hänelle lähes mahdotonta ja koulukirjat ovat jatkuvasti hukassa. Kavereita ei oikein ole, kun tytössä on vaan niin paljon virtaa ettei kukaan muu kuin perheenjäsenet häntä jaksa. Olemme käyneet perheneuvolat ja psykologit ja perheemme olosuhteita on selvitetty. Kaikki on kunnossa ja palautteen mukaan olemme lähes esimerkillisiä ja johdonmukaisia vanhempia. Tietenkin myös rakastamme ja suvaitsemme lastamme ja koitamme vakuuttaa hänelle että hän on arvokas sellaisena kuin on.
Lapsen isä ei suostu lääkitykseen, joten sitä emme voi kokeilla. Itken itkuni lapseni puolesta silloin kun muut eivät näe ja koitan muina aikona jaksaa tsempata, vaikka näen että lapsi itse kärsii tilanteestaan kaikista eniten.
Mitenhän onkohan mitään vertaistukea tms jotta ADHD lapset ja vanhemmat voisi tutustua ja tukea toisiaan? Luulisi, että toista ADHD lasta ei toisen vilkkaus häiritsisi. Ehkä kaverustuisivatkin? Elämässähän koulu on lopulta vain sivujuonne. Ei todellakaan kaikki tarvitse mitään superammattia. Paljon on työtä tetävänä mitä vähemmälläkin koululla tekee. Odotuket vanhempien pitäisi laittaa siihen, että lapsi eläisi onnellisen elämän.
Et selvästi ole elänyt arkea ADHD:ta sairastavan kanssa. Lapselta ei onnistu leikit kenenkään kanssa, koska hän ei ole tavallaan läsnä tässä maailmassa muiden, kanssa vaan hössöttää menemään asiasta ja impulssista toiseen ja pysähtyy vain yöunien ajaksi kunnes koko homma alkaa aamulla alusta. Hän haluaisi pystyä esimerkiksi harrastamaan ja on kiinnostunut monenlaisista asioista, mutta päivä toisensa jälkeen menee ohi ilman että lapsi on pystynyt rauhoittumaan minkään asian ääreen. Syömiseen, hampaiden pesuun, läksyihin yms normaalin elämän asioihin tarvitaan aikuisen jatkuvaa läsnäoloa ja esimerkiksi iltapalan syömisessä kestäisi helposti kahdesta kolmeen tuntia, ellei aikuinen istuisi vieressä ohjeistamassa ja muistuttamassa mitä ollaan tekemässä. Jos perheellämme olisi varaa varmistaa, ettei lapsen tarvitse koskaan huolehtia itsestään tai tavaroistaan eikä koskaan hankkia työpaikkaa tai omaa kotia, hän olisi varmasti onnellinen puuhatessaan mitä mieleen kulloinkin juolahtaa, mutta nykytilanteessa hän kärsii kovin kun normaali elämä ei onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkitys tuo vain väliaikaisen helpotuksen. Aikuiseksi kasvaneet ADHD:t on oppineet pärjäämään ilman lääkkeitä. Nykypolvi ei ehkä opi. Onko siitä sitten jotain haittaa? Lääkkeet ei ainakaan pitkällä tähtäimellä tee mitään hyvää.
Miten määrittelet "pärjäämisen"? Aika monet adhd-ihmiset eivät ole oppineet pärjäämään aikuisenakaan. Rikoksia, vankilatuomioita, huumeita jne. Sitä on monien adhd-aikuisten elämä. Lapsena lääkityt pärjäävät tutkitusti aikuisenakin paremmin kuin ilman lääkitystä olleet.
Sori, mutta lääkkeet ei ole olleet niin pitkään käytössä, että asiasta voisi olla tutkimuksia. Pärjäämisellä tarkoitan sitä, että räplää vaikka jotain tavaroita penaalissaan ennekuin opettajan hermoja...
Pärjääminenkö riittää? Minusta tulisi pyrkiä siihen, että sairaus ei rajoittaisi ihmisen elämää. Voisi valita ammattinsa vapaasti, opiskella, perustaa perheen jos niin haluaa. Et selvästikään ymmärrä, miten kokonaisvaltainen sairaus ADHD on. Joku luokkahuoneessa ympäriinsä juoksenteleminen on pienimpiä sairauden aiheuttamia haittoja.
-eri
Ei ADHDsta lähde ADHD pois lääkkeillä. Ne ei paranna vaan auttavat oireisiin. Tuskin pystyy ammattiaan vapaasti valitsemaan lääkkeillä tai ilman. Mutta miksi kaikkien pitäisi olla samanlaisia?? ADHDsta on monissa ammateissa vamasti myös hyötyä. Kaikki ei ole samanlaisia, mutta saman arvoisia.
Kukaan ei ole väittänyt lääkkeiden poistavan adhd:ta. Lähes kaikki pitkäaikaussairauksiin käytettävät lääkkeet auttavat oireisiin, eivät paranna sairautta. Adhd-lääkkeet eivät ole mikään poikkeus tässä asiassa. En ole koskaan ymmärtänyt tuota sössötystä "Mutta miksi kaikkien pitäisi olla samanlaisia?? Kaikki ei ole samanlaisia, mutta saman arvoisia". Jos ihminen itse kärsii sairaudestaan, niin MIKSI hänen pitäisi olla ilman lääkkeitä vain siksi, että täysin ulkopuoliset ihmiset haluavat nähdä kärsimystä ympärillään?
Jos on suvaitsevaisuutta ja rakkautta ympärillä en usko, että ADHD lapsi kärsii tai tajuaa kärsivänsä. Enemmänkin tässä varmasti on kysymys juurikin tasapäistämisestä ja vanhempien lapsilleen asettamista odotuksista. Mietippä itse, mitkä asiat aiheutti sinulle kärsimystä 10 vuotiaana.
Meidän perheen ADHD-lapsi "hösää" koko hereilläoloaikansa eli hosuu, höpöttää aivan taukoamatta ja hyppää jutusta ja tekemisestä toiseen jatkuvasti. On tutkimusten mukaan hyvinkin älykäs lapsi mutta koulussa on suuria vaikeuksia kun keskittyminen tuntuu olevan hänelle lähes mahdotonta ja koulukirjat ovat jatkuvasti hukassa. Kavereita ei oikein ole, kun tytössä on vaan niin paljon virtaa ettei kukaan muu kuin perheenjäsenet häntä jaksa. Olemme käyneet perheneuvolat ja psykologit ja perheemme olosuhteita on selvitetty. Kaikki on kunnossa ja palautteen mukaan olemme lähes esimerkillisiä ja johdonmukaisia vanhempia. Tietenkin myös rakastamme ja suvaitsemme lastamme ja koitamme vakuuttaa hänelle että hän on arvokas sellaisena kuin on.
Lapsen isä ei suostu lääkitykseen, joten sitä emme voi kokeilla. Itken itkuni lapseni puolesta silloin kun muut eivät näe ja koitan muina aikona jaksaa tsempata, vaikka näen että lapsi itse kärsii tilanteestaan kaikista eniten.
Mitenhän onkohan mitään vertaistukea tms jotta ADHD lapset ja vanhemmat voisi tutustua ja tukea toisiaan? Luulisi, että toista ADHD lasta ei toisen vilkkaus häiritsisi. Ehkä kaverustuisivatkin? Elämässähän koulu on lopulta vain sivujuonne. Ei todellakaan kaikki tarvitse mitään superammattia. Paljon on työtä tetävänä mitä vähemmälläkin koululla tekee. Odotuket vanhempien pitäisi laittaa siihen, että lapsi eläisi onnellisen elämän.
Jokainen toki kokee elämänsä omalla tavallaan, mutta itse olisin ainakin hemmetin vihainen, jos vanhempani olisivat antaneet minun sössiä kouluni hoidettavissa olevista syistä sillä perusteella, että tärkeintä on onnellinen elämä...
Vierailija kirjoitti:
Lääkitys tuo vain väliaikaisen helpotuksen. Aikuiseksi kasvaneet ADHD:t on oppineet pärjäämään ilman lääkkeitä. Nykypolvi ei ehkä opi. Onko siitä sitten jotain haittaa? Lääkkeet ei ainakaan pitkällä tähtäimellä tee mitään hyvää.
Tai sitten ei. Minä olen 3-kymppinen ja tarvitsen lääkkeeni. Pitkällä tähtäimellä sain lääkkeillä loistavan koulutuksen ja mahtavan uran, ihanan miehen ja elämän mallilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nehän on jotain amfetamiinijohdannaisia, en koskaan suostuisi syöttämään sellaisia. Muutenkin kaikki aivoihin vaikuttavat lääkkeet on nou nou.
Et varmaan sitten käytä särkylääkkeitäkään. Ne ovat aivoihin vaikuttavia lääkkeitä.
No en käyttäisi säännöllisesti esim. Opiaattipohjaisia lääkkeitä joita myös narkomaanit suosii. Adhd lääkkeet ovat myös katukaupassa haluttua tavaraa. Ei niinkään burana.
Burana on keskushermostoon vaikuttava lääke. Buranan haittavaikutuksia ovat esim. vainoharhaisuus, sekavuus, painajaiset, mielialan lasku, harha-aistimukset.
Eihän tässä ollut kyse mistään katukaupasta, vaan aivoihin vaikuttavasta lääkkeestä. Burana on aivoihin vaikuttava lääke. Jos et käytä aivoihin vaikuttavia lääkkeitä, silloin et käytä Buranaa (etkä muitakaan särkylääkkeitä). Piste.
Burana on vähän eri asia kuin amfetamiinijohdannainen! Burana ei koukuta fyysisesti, se ei ole päihde.
Älä yritä vaihtaa puheenaihetta. Ei tässä ole kyse fyysisestä koukuttamisesta eikä päihteistä. Sinä (tai joku muu) sanoi, ettei käyttäisi aivoihin vaikuttavaa lääkettä. Burana on aivoihin vaikuttava lääke.
Ja amfetamiini ei koukuta fyysisesti. Amfetamiini koukuttaa vain psyykkisesti.
Harmi vaan, etteivät kaikki lääkkeet vaikuta aivoihin samalla tavalla...
Amfetamiini on yksi vaarallisimmista huumeista.
Lääke- ja huumekäyttö on kaksi täysin eri asiaa. ADHD-lääkkeen käyttäminen ei ole huumeidenkäyttöä. ADHD-lääkkeet eivät edes ole amfetamiinia.
Ei tietenkään, mutta suosittelen, että käyt katsomassa mitä silkkitiellä on tarjolla. Joku viikko sitten asensin tor-selaimen ja kävin tutustumassa tarjontaan. Kaikenlaisia lääkeaineita löytyy mm Concertaa. Varmaankin muitakin ADHD lääkkeitä. Ja opiaatteja, subuja, bentsoja yms "lääkkeitä".
Eli koska jotkut käyttävät lääkkeitä huumeena, mielestäsi lääkkeiden käyttö sairauksien hoitoon ei ole sallittua? Vai miten viestisi pitäisi tulkita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko nähneet unelmien sielunmessu elokuvan?
Olen. Siinä vedettiin heroiinia. Oletko sinä nähnyt Coffee and Cigarettes -elokuvan? Silläkään ei ole mitään tekemistä adhd-lääkityksen kanssa.
Juu niin ne nuoret veti pollee, mut se vanha nainen siinä sai laihdutuspillereitä, joissa siihen aikaan oli amfetamiinijohdannaista matyylifendinaattia, joka on Adhd:lääkkeiden perusosa.
Sehän meni siitä supersekaisin, pelkäs jääkaappia muita harhoja jne... siihen taidettiin viitata tuolla Unelmien Sielunmessu jutulla....
Juuri tätä tarkoitin tuossa yllä. Amfetamiinihan tuli saataville aluksi laihdutuslääkkeenä ja Unelmien Sielunmessu-elokuvassa se äiti veti amfetamiinia. Oli virtaa ja hyvä pössis. Sitten piti vetää enemmän ja enemmän, koska teho hiipuu ja väsymys iskee. Lopulta mamma päätyi psykoosiin suljetulle. Amfetamiini on kaikkea muuta kun buranaan rinnastettava harmiton särkylääke.
Ja te jotka luotatte lääkäreihin ja lääkefirmojen puljauksiin varauksetta niin kerronpa sellaisen tosijutun että eräs sukulaiseni kärsi maanis depressiivisuudesta. Kokeellinen lääketiede syötti hänelle täysin varauksetta lääkkeitä ja viisikymppisenä kognitiiviset taidot oli pikkulapsen. Ei osannut enää leipää leikata. Ja tämä sama henkilö oli kirjottanut erinomaiset YO-paperit nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkitys tuo vain väliaikaisen helpotuksen. Aikuiseksi kasvaneet ADHD:t on oppineet pärjäämään ilman lääkkeitä. Nykypolvi ei ehkä opi. Onko siitä sitten jotain haittaa? Lääkkeet ei ainakaan pitkällä tähtäimellä tee mitään hyvää.
Miten määrittelet "pärjäämisen"? Aika monet adhd-ihmiset eivät ole oppineet pärjäämään aikuisenakaan. Rikoksia, vankilatuomioita, huumeita jne. Sitä on monien adhd-aikuisten elämä. Lapsena lääkityt pärjäävät tutkitusti aikuisenakin paremmin kuin ilman lääkitystä olleet.
Sori, mutta lääkkeet ei ole olleet niin pitkään käytössä, että asiasta voisi olla tutkimuksia. Pärjäämisellä tarkoitan sitä, että räplää vaikka jotain tavaroita penaalissaan ennekuin opettajan hermoja...
Pärjääminenkö riittää? Minusta tulisi pyrkiä siihen, että sairaus ei rajoittaisi ihmisen elämää. Voisi valita ammattinsa vapaasti, opiskella, perustaa perheen jos niin haluaa. Et selvästikään ymmärrä, miten kokonaisvaltainen sairaus ADHD on. Joku luokkahuoneessa ympäriinsä juoksenteleminen on pienimpiä sairauden aiheuttamia haittoja.
-eri
Ei ADHDsta lähde ADHD pois lääkkeillä. Ne ei paranna vaan auttavat oireisiin. Tuskin pystyy ammattiaan vapaasti valitsemaan lääkkeillä tai ilman. Mutta miksi kaikkien pitäisi olla samanlaisia?? ADHDsta on monissa ammateissa vamasti myös hyötyä. Kaikki ei ole samanlaisia, mutta saman arvoisia.
Kukaan ei ole väittänyt lääkkeiden poistavan adhd:ta. Lähes kaikki pitkäaikaussairauksiin käytettävät lääkkeet auttavat oireisiin, eivät paranna sairautta. Adhd-lääkkeet eivät ole mikään poikkeus tässä asiassa. En ole koskaan ymmärtänyt tuota sössötystä "Mutta miksi kaikkien pitäisi olla samanlaisia?? Kaikki ei ole samanlaisia, mutta saman arvoisia". Jos ihminen itse kärsii sairaudestaan, niin MIKSI hänen pitäisi olla ilman lääkkeitä vain siksi, että täysin ulkopuoliset ihmiset haluavat nähdä kärsimystä ympärillään?
Jos on suvaitsevaisuutta ja rakkautta ympärillä en usko, että ADHD lapsi kärsii tai tajuaa kärsivänsä. Enemmänkin tässä varmasti on kysymys juurikin tasapäistämisestä ja vanhempien lapsilleen asettamista odotuksista. Mietippä itse, mitkä asiat aiheutti sinulle kärsimystä 10 vuotiaana.
Meidän perheen ADHD-lapsi "hösää" koko hereilläoloaikansa eli hosuu, höpöttää aivan taukoamatta ja hyppää jutusta ja tekemisestä toiseen jatkuvasti. On tutkimusten mukaan hyvinkin älykäs lapsi mutta koulussa on suuria vaikeuksia kun keskittyminen tuntuu olevan hänelle lähes mahdotonta ja koulukirjat ovat jatkuvasti hukassa. Kavereita ei oikein ole, kun tytössä on vaan niin paljon virtaa ettei kukaan muu kuin perheenjäsenet häntä jaksa. Olemme käyneet perheneuvolat ja psykologit ja perheemme olosuhteita on selvitetty. Kaikki on kunnossa ja palautteen mukaan olemme lähes esimerkillisiä ja johdonmukaisia vanhempia. Tietenkin myös rakastamme ja suvaitsemme lastamme ja koitamme vakuuttaa hänelle että hän on arvokas sellaisena kuin on.
Lapsen isä ei suostu lääkitykseen, joten sitä emme voi kokeilla. Itken itkuni lapseni puolesta silloin kun muut eivät näe ja koitan muina aikona jaksaa tsempata, vaikka näen että lapsi itse kärsii tilanteestaan kaikista eniten.
Mitenhän onkohan mitään vertaistukea tms jotta ADHD lapset ja vanhemmat voisi tutustua ja tukea toisiaan? Luulisi, että toista ADHD lasta ei toisen vilkkaus häiritsisi. Ehkä kaverustuisivatkin? Elämässähän koulu on lopulta vain sivujuonne. Ei todellakaan kaikki tarvitse mitään superammattia. Paljon on työtä tetävänä mitä vähemmälläkin koululla tekee. Odotuket vanhempien pitäisi laittaa siihen, että lapsi eläisi onnellisen elämän.
Jokainen toki kokee elämänsä omalla tavallaan, mutta itse olisin ainakin hemmetin vihainen, jos vanhempani olisivat antaneet minun sössiä kouluni hoidettavissa olevista syistä sillä perusteella, että tärkeintä on onnellinen elämä...
Niimpä, mutta vanhemmat on nyt tässä vähän tiedottomia mitä tehdä:
lääkkeet -> pitkäaikaisvaikutukset tuhoaa lapsen elämän 30 vuoden päästä
ei lääkkeitä -> koulunkäynti menee kuralle ja uramahdollisuudet menee
Mitää varmuutta kun tulevasta ei ole, niin paha syyllistää vanhempia elleivät ole väliinpitämättömiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkitys tuo vain väliaikaisen helpotuksen. Aikuiseksi kasvaneet ADHD:t on oppineet pärjäämään ilman lääkkeitä. Nykypolvi ei ehkä opi. Onko siitä sitten jotain haittaa? Lääkkeet ei ainakaan pitkällä tähtäimellä tee mitään hyvää.
Miten määrittelet "pärjäämisen"? Aika monet adhd-ihmiset eivät ole oppineet pärjäämään aikuisenakaan. Rikoksia, vankilatuomioita, huumeita jne. Sitä on monien adhd-aikuisten elämä. Lapsena lääkityt pärjäävät tutkitusti aikuisenakin paremmin kuin ilman lääkitystä olleet.
Sori, mutta lääkkeet ei ole olleet niin pitkään käytössä, että asiasta voisi olla tutkimuksia. Pärjäämisellä tarkoitan sitä, että räplää vaikka jotain tavaroita penaalissaan ennekuin opettajan hermoja...
Pärjääminenkö riittää? Minusta tulisi pyrkiä siihen, että sairaus ei rajoittaisi ihmisen elämää. Voisi valita ammattinsa vapaasti, opiskella, perustaa perheen jos niin haluaa. Et selvästikään ymmärrä, miten kokonaisvaltainen sairaus ADHD on. Joku luokkahuoneessa ympäriinsä juoksenteleminen on pienimpiä sairauden aiheuttamia haittoja.
-eri
Ei ADHDsta lähde ADHD pois lääkkeillä. Ne ei paranna vaan auttavat oireisiin. Tuskin pystyy ammattiaan vapaasti valitsemaan lääkkeillä tai ilman. Mutta miksi kaikkien pitäisi olla samanlaisia?? ADHDsta on monissa ammateissa vamasti myös hyötyä. Kaikki ei ole samanlaisia, mutta saman arvoisia.
Kukaan ei ole väittänyt lääkkeiden poistavan adhd:ta. Lähes kaikki pitkäaikaussairauksiin käytettävät lääkkeet auttavat oireisiin, eivät paranna sairautta. Adhd-lääkkeet eivät ole mikään poikkeus tässä asiassa. En ole koskaan ymmärtänyt tuota sössötystä "Mutta miksi kaikkien pitäisi olla samanlaisia?? Kaikki ei ole samanlaisia, mutta saman arvoisia". Jos ihminen itse kärsii sairaudestaan, niin MIKSI hänen pitäisi olla ilman lääkkeitä vain siksi, että täysin ulkopuoliset ihmiset haluavat nähdä kärsimystä ympärillään?
Jos on suvaitsevaisuutta ja rakkautta ympärillä en usko, että ADHD lapsi kärsii tai tajuaa kärsivänsä. Enemmänkin tässä varmasti on kysymys juurikin tasapäistämisestä ja vanhempien lapsilleen asettamista odotuksista. Mietippä itse, mitkä asiat aiheutti sinulle kärsimystä 10 vuotiaana.
Meidän perheen ADHD-lapsi "hösää" koko hereilläoloaikansa eli hosuu, höpöttää aivan taukoamatta ja hyppää jutusta ja tekemisestä toiseen jatkuvasti. On tutkimusten mukaan hyvinkin älykäs lapsi mutta koulussa on suuria vaikeuksia kun keskittyminen tuntuu olevan hänelle lähes mahdotonta ja koulukirjat ovat jatkuvasti hukassa. Kavereita ei oikein ole, kun tytössä on vaan niin paljon virtaa ettei kukaan muu kuin perheenjäsenet häntä jaksa. Olemme käyneet perheneuvolat ja psykologit ja perheemme olosuhteita on selvitetty. Kaikki on kunnossa ja palautteen mukaan olemme lähes esimerkillisiä ja johdonmukaisia vanhempia. Tietenkin myös rakastamme ja suvaitsemme lastamme ja koitamme vakuuttaa hänelle että hän on arvokas sellaisena kuin on.
Lapsen isä ei suostu lääkitykseen, joten sitä emme voi kokeilla. Itken itkuni lapseni puolesta silloin kun muut eivät näe ja koitan muina aikona jaksaa tsempata, vaikka näen että lapsi itse kärsii tilanteestaan kaikista eniten.
Mitenhän onkohan mitään vertaistukea tms jotta ADHD lapset ja vanhemmat voisi tutustua ja tukea toisiaan? Luulisi, että toista ADHD lasta ei toisen vilkkaus häiritsisi. Ehkä kaverustuisivatkin? Elämässähän koulu on lopulta vain sivujuonne. Ei todellakaan kaikki tarvitse mitään superammattia. Paljon on työtä tetävänä mitä vähemmälläkin koululla tekee. Odotuket vanhempien pitäisi laittaa siihen, että lapsi eläisi onnellisen elämän.
Jokainen toki kokee elämänsä omalla tavallaan, mutta itse olisin ainakin hemmetin vihainen, jos vanhempani olisivat antaneet minun sössiä kouluni hoidettavissa olevista syistä sillä perusteella, että tärkeintä on onnellinen elämä...
Juuri näin. Muista sairauksista kärsiviä kyllä kuntoutetaan ja esim. kehitysvammaisille etsitään työpaikkoja, koska sitä pidetään olennaisena heidän hyvinvoinnilleen. ADHD-potilaille tämä oikeus osallistua yhteiskunnan toimintaan ei joidenkin mielestä kuulu, vaan heidän pitää pystyä olemaan onnellisia ilman työpaikkaa, asuntoa tai sosiaalisia suhteita koska se kuuluu heidän "persoonaansa".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko nähneet unelmien sielunmessu elokuvan?
Olen. Siinä vedettiin heroiinia. Oletko sinä nähnyt Coffee and Cigarettes -elokuvan? Silläkään ei ole mitään tekemistä adhd-lääkityksen kanssa.
Juu niin ne nuoret veti pollee, mut se vanha nainen siinä sai laihdutuspillereitä, joissa siihen aikaan oli amfetamiinijohdannaista matyylifendinaattia, joka on Adhd:lääkkeiden perusosa.
Sehän meni siitä supersekaisin, pelkäs jääkaappia muita harhoja jne... siihen taidettiin viitata tuolla Unelmien Sielunmessu jutulla....Juuri tätä tarkoitin tuossa yllä. Amfetamiinihan tuli saataville aluksi laihdutuslääkkeenä ja Unelmien Sielunmessu-elokuvassa se äiti veti amfetamiinia. Oli virtaa ja hyvä pössis. Sitten piti vetää enemmän ja enemmän, koska teho hiipuu ja väsymys iskee. Lopulta mamma päätyi psykoosiin suljetulle. Amfetamiini on kaikkea muuta kun buranaan rinnastettava harmiton särkylääke.
Ja te jotka luotatte lääkäreihin ja lääkefirmojen puljauksiin varauksetta niin kerronpa sellaisen tosijutun että eräs sukulaiseni kärsi maanis depressiivisuudesta. Kokeellinen lääketiede syötti hänelle täysin varauksetta lääkkeitä ja viisikymppisenä kognitiiviset taidot oli pikkulapsen. Ei osannut enää leipää leikata. Ja tämä sama henkilö oli kirjottanut erinomaiset YO-paperit nuorena.
Hei halooooo, yskänlääke on morfiinia joka on kova huume. Uskaltaako enää ottaa??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko nähneet unelmien sielunmessu elokuvan?
Olen. Siinä vedettiin heroiinia. Oletko sinä nähnyt Coffee and Cigarettes -elokuvan? Silläkään ei ole mitään tekemistä adhd-lääkityksen kanssa.
Juu niin ne nuoret veti pollee, mut se vanha nainen siinä sai laihdutuspillereitä, joissa siihen aikaan oli amfetamiinijohdannaista matyylifendinaattia, joka on Adhd:lääkkeiden perusosa.
Sehän meni siitä supersekaisin, pelkäs jääkaappia muita harhoja jne... siihen taidettiin viitata tuolla Unelmien Sielunmessu jutulla....Juuri tätä tarkoitin tuossa yllä. Amfetamiinihan tuli saataville aluksi laihdutuslääkkeenä ja Unelmien Sielunmessu-elokuvassa se äiti veti amfetamiinia. Oli virtaa ja hyvä pössis. Sitten piti vetää enemmän ja enemmän, koska teho hiipuu ja väsymys iskee. Lopulta mamma päätyi psykoosiin suljetulle. Amfetamiini on kaikkea muuta kun buranaan rinnastettava harmiton särkylääke.
Ja te jotka luotatte lääkäreihin ja lääkefirmojen puljauksiin varauksetta niin kerronpa sellaisen tosijutun että eräs sukulaiseni kärsi maanis depressiivisuudesta. Kokeellinen lääketiede syötti hänelle täysin varauksetta lääkkeitä ja viisikymppisenä kognitiiviset taidot oli pikkulapsen. Ei osannut enää leipää leikata. Ja tämä sama henkilö oli kirjottanut erinomaiset YO-paperit nuorena.
Anteeksi, siitä on vuosia, kun olin nähnyt elokuvan, ja katuhuumepuoli jäi siitä mieleen. Edelleen on hölmöä verrata keskenään aineen väärinkäyttöä ja asiallista käyttöä sairauden hoitoon. Kysymys on aina hyötyjen ja haittojen suhteesta.
Mutta minun eräs sukulaiseni kärsi eräästä keskushermoston sairaudesta. Hän kieltäytyi systemaattisesti kaikista lääkkeistä ja arvaas mitä - hänkin oli myöhäisessä keski-iässä pikkulapsen kognitiivisella tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nehän on jotain amfetamiinijohdannaisia, en koskaan suostuisi syöttämään sellaisia. Muutenkin kaikki aivoihin vaikuttavat lääkkeet on nou nou.
Et varmaan sitten käytä särkylääkkeitäkään. Ne ovat aivoihin vaikuttavia lääkkeitä.
No en käyttäisi säännöllisesti esim. Opiaattipohjaisia lääkkeitä joita myös narkomaanit suosii. Adhd lääkkeet ovat myös katukaupassa haluttua tavaraa. Ei niinkään burana.
Burana on keskushermostoon vaikuttava lääke. Buranan haittavaikutuksia ovat esim. vainoharhaisuus, sekavuus, painajaiset, mielialan lasku, harha-aistimukset.
Eihän tässä ollut kyse mistään katukaupasta, vaan aivoihin vaikuttavasta lääkkeestä. Burana on aivoihin vaikuttava lääke. Jos et käytä aivoihin vaikuttavia lääkkeitä, silloin et käytä Buranaa (etkä muitakaan särkylääkkeitä). Piste.
Burana on vähän eri asia kuin amfetamiinijohdannainen! Burana ei koukuta fyysisesti, se ei ole päihde.
Älä yritä vaihtaa puheenaihetta. Ei tässä ole kyse fyysisestä koukuttamisesta eikä päihteistä. Sinä (tai joku muu) sanoi, ettei käyttäisi aivoihin vaikuttavaa lääkettä. Burana on aivoihin vaikuttava lääke.
Ja amfetamiini ei koukuta fyysisesti. Amfetamiini koukuttaa vain psyykkisesti.
Harmi vaan, etteivät kaikki lääkkeet vaikuta aivoihin samalla tavalla...
Amfetamiini on yksi vaarallisimmista huumeista.
Lääke- ja huumekäyttö on kaksi täysin eri asiaa. ADHD-lääkkeen käyttäminen ei ole huumeidenkäyttöä. ADHD-lääkkeet eivät edes ole amfetamiinia.
Ei tietenkään, mutta suosittelen, että käyt katsomassa mitä silkkitiellä on tarjolla. Joku viikko sitten asensin tor-selaimen ja kävin tutustumassa tarjontaan. Kaikenlaisia lääkeaineita löytyy mm Concertaa. Varmaankin muitakin ADHD lääkkeitä. Ja opiaatteja, subuja, bentsoja yms "lääkkeitä".
Eli koska jotkut käyttävät lääkkeitä huumeena, mielestäsi lääkkeiden käyttö sairauksien hoitoon ei ole sallittua? Vai miten viestisi pitäisi tulkita?
Jep. Leikkauksessakin kivunlievitys pitäisi hoitaa nukutuksen ja puudutuksen sijaan pelkällä buranalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sit hörhöille lisää ihmettelemistä: Resilarin vaikuttava aine DXM on myös opiaattijohdannainen... Eli miksi lykkätte morfiinia lapsenne suuhun? HÄH???
Itse olet hörhö. Kuka muu muka edes puhui morfiinin käytöstä kuin sinä?
En ole ikinä antanut morfiinia lapselle enkä käyttänyt sitä itsekään, mutta tietysti jos lapsi leikkaukseen joutuisi niin pakkohan se olisi. Tuskin tuollainen resilarkaan kerran vuodessa käytettynä pahaa vahinkoa tai riippuvuutta aikaan saisi.
Hieman eri asia käyttää jotain lääkettä säännöllisesti kuin kerran/pari vuodessa. On aika yksinkertainen jos ei tätä ymmärrä.
ADHD-lääkkeetkään eivät sovi kaikille, monet saavat todella ikäviä haittavaikutuksia. Lähtökohtaisesti, lääkkeen kuin lääkkeen käyttäminen on aina riskialttiimpaa.
Kuinka moni tunsi piston sydämessään nyt kun sai selville, että "harmiton" Resilari olikin morfiinia? Eli kovia huumeita on tullut käytettyä ja annettua lapsillekin!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkitys tuo vain väliaikaisen helpotuksen. Aikuiseksi kasvaneet ADHD:t on oppineet pärjäämään ilman lääkkeitä. Nykypolvi ei ehkä opi. Onko siitä sitten jotain haittaa? Lääkkeet ei ainakaan pitkällä tähtäimellä tee mitään hyvää.
Miten määrittelet "pärjäämisen"? Aika monet adhd-ihmiset eivät ole oppineet pärjäämään aikuisenakaan. Rikoksia, vankilatuomioita, huumeita jne. Sitä on monien adhd-aikuisten elämä. Lapsena lääkityt pärjäävät tutkitusti aikuisenakin paremmin kuin ilman lääkitystä olleet.
Sori, mutta lääkkeet ei ole olleet niin pitkään käytössä, että asiasta voisi olla tutkimuksia. Pärjäämisellä tarkoitan sitä, että räplää vaikka jotain tavaroita penaalissaan ennekuin opettajan hermoja...
Pärjääminenkö riittää? Minusta tulisi pyrkiä siihen, että sairaus ei rajoittaisi ihmisen elämää. Voisi valita ammattinsa vapaasti, opiskella, perustaa perheen jos niin haluaa. Et selvästikään ymmärrä, miten kokonaisvaltainen sairaus ADHD on. Joku luokkahuoneessa ympäriinsä juoksenteleminen on pienimpiä sairauden aiheuttamia haittoja.
-eri
Ei ADHDsta lähde ADHD pois lääkkeillä. Ne ei paranna vaan auttavat oireisiin. Tuskin pystyy ammattiaan vapaasti valitsemaan lääkkeillä tai ilman. Mutta miksi kaikkien pitäisi olla samanlaisia?? ADHDsta on monissa ammateissa vamasti myös hyötyä. Kaikki ei ole samanlaisia, mutta saman arvoisia.
Kukaan ei ole väittänyt lääkkeiden poistavan adhd:ta. Lähes kaikki pitkäaikaussairauksiin käytettävät lääkkeet auttavat oireisiin, eivät paranna sairautta. Adhd-lääkkeet eivät ole mikään poikkeus tässä asiassa. En ole koskaan ymmärtänyt tuota sössötystä "Mutta miksi kaikkien pitäisi olla samanlaisia?? Kaikki ei ole samanlaisia, mutta saman arvoisia". Jos ihminen itse kärsii sairaudestaan, niin MIKSI hänen pitäisi olla ilman lääkkeitä vain siksi, että täysin ulkopuoliset ihmiset haluavat nähdä kärsimystä ympärillään?
Jos on suvaitsevaisuutta ja rakkautta ympärillä en usko, että ADHD lapsi kärsii tai tajuaa kärsivänsä. Enemmänkin tässä varmasti on kysymys juurikin tasapäistämisestä ja vanhempien lapsilleen asettamista odotuksista. Mietippä itse, mitkä asiat aiheutti sinulle kärsimystä 10 vuotiaana.
Meidän perheen ADHD-lapsi "hösää" koko hereilläoloaikansa eli hosuu, höpöttää aivan taukoamatta ja hyppää jutusta ja tekemisestä toiseen jatkuvasti. On tutkimusten mukaan hyvinkin älykäs lapsi mutta koulussa on suuria vaikeuksia kun keskittyminen tuntuu olevan hänelle lähes mahdotonta ja koulukirjat ovat jatkuvasti hukassa. Kavereita ei oikein ole, kun tytössä on vaan niin paljon virtaa ettei kukaan muu kuin perheenjäsenet häntä jaksa. Olemme käyneet perheneuvolat ja psykologit ja perheemme olosuhteita on selvitetty. Kaikki on kunnossa ja palautteen mukaan olemme lähes esimerkillisiä ja johdonmukaisia vanhempia. Tietenkin myös rakastamme ja suvaitsemme lastamme ja koitamme vakuuttaa hänelle että hän on arvokas sellaisena kuin on.
Lapsen isä ei suostu lääkitykseen, joten sitä emme voi kokeilla. Itken itkuni lapseni puolesta silloin kun muut eivät näe ja koitan muina aikona jaksaa tsempata, vaikka näen että lapsi itse kärsii tilanteestaan kaikista eniten.
Mitenhän onkohan mitään vertaistukea tms jotta ADHD lapset ja vanhemmat voisi tutustua ja tukea toisiaan? Luulisi, että toista ADHD lasta ei toisen vilkkaus häiritsisi. Ehkä kaverustuisivatkin? Elämässähän koulu on lopulta vain sivujuonne. Ei todellakaan kaikki tarvitse mitään superammattia. Paljon on työtä tetävänä mitä vähemmälläkin koululla tekee. Odotuket vanhempien pitäisi laittaa siihen, että lapsi eläisi onnellisen elämän.
Jokainen toki kokee elämänsä omalla tavallaan, mutta itse olisin ainakin hemmetin vihainen, jos vanhempani olisivat antaneet minun sössiä kouluni hoidettavissa olevista syistä sillä perusteella, että tärkeintä on onnellinen elämä...
Juuri näin. Muista sairauksista kärsiviä kyllä kuntoutetaan ja esim. kehitysvammaisille etsitään työpaikkoja, koska sitä pidetään olennaisena heidän hyvinvoinnilleen. ADHD-potilaille tämä oikeus osallistua yhteiskunnan toimintaan ei joidenkin mielestä kuulu, vaan heidän pitää pystyä olemaan onnellisia ilman työpaikkaa, asuntoa tai sosiaalisia suhteita koska se kuuluu heidän "persoonaansa".
Todellakin samaa mieltä! Mutta se pitäisikö ADHD ottaa mukaan yhteiskuntaan ADHD:na vai pitäisikö heitä ensin muovata lääkkeillä yhteiskuntakelpoisiksi on se kysymys tässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nehän on jotain amfetamiinijohdannaisia, en koskaan suostuisi syöttämään sellaisia. Muutenkin kaikki aivoihin vaikuttavat lääkkeet on nou nou.
Et varmaan sitten käytä särkylääkkeitäkään. Ne ovat aivoihin vaikuttavia lääkkeitä.
No en käyttäisi säännöllisesti esim. Opiaattipohjaisia lääkkeitä joita myös narkomaanit suosii. Adhd lääkkeet ovat myös katukaupassa haluttua tavaraa. Ei niinkään burana.
Burana on keskushermostoon vaikuttava lääke. Buranan haittavaikutuksia ovat esim. vainoharhaisuus, sekavuus, painajaiset, mielialan lasku, harha-aistimukset.
Eihän tässä ollut kyse mistään katukaupasta, vaan aivoihin vaikuttavasta lääkkeestä. Burana on aivoihin vaikuttava lääke. Jos et käytä aivoihin vaikuttavia lääkkeitä, silloin et käytä Buranaa (etkä muitakaan särkylääkkeitä). Piste.
Burana on vähän eri asia kuin amfetamiinijohdannainen! Burana ei koukuta fyysisesti, se ei ole päihde.
Älä yritä vaihtaa puheenaihetta. Ei tässä ole kyse fyysisestä koukuttamisesta eikä päihteistä. Sinä (tai joku muu) sanoi, ettei käyttäisi aivoihin vaikuttavaa lääkettä. Burana on aivoihin vaikuttava lääke.
Ja amfetamiini ei koukuta fyysisesti. Amfetamiini koukuttaa vain psyykkisesti.
Harmi vaan, etteivät kaikki lääkkeet vaikuta aivoihin samalla tavalla...
Amfetamiini on yksi vaarallisimmista huumeista.
Lääke- ja huumekäyttö on kaksi täysin eri asiaa. ADHD-lääkkeen käyttäminen ei ole huumeidenkäyttöä. ADHD-lääkkeet eivät edes ole amfetamiinia.
Ei tietenkään, mutta suosittelen, että käyt katsomassa mitä silkkitiellä on tarjolla. Joku viikko sitten asensin tor-selaimen ja kävin tutustumassa tarjontaan. Kaikenlaisia lääkeaineita löytyy mm Concertaa. Varmaankin muitakin ADHD lääkkeitä. Ja opiaatteja, subuja, bentsoja yms "lääkkeitä".
Eli koska jotkut käyttävät lääkkeitä huumeena, mielestäsi lääkkeiden käyttö sairauksien hoitoon ei ole sallittua? Vai miten viestisi pitäisi tulkita?
Jep. Leikkauksessakin kivunlievitys pitäisi hoitaa nukutuksen ja puudutuksen sijaan pelkällä buranalla.
Luulet, että lääkäri suostuisi leikkaamaan?
Ja miksi ihmeessä pitäisi? Miten tuo edes liittyy adhd-lääkkeiden käyttöön lapsille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sit hörhöille lisää ihmettelemistä: Resilarin vaikuttava aine DXM on myös opiaattijohdannainen... Eli miksi lykkätte morfiinia lapsenne suuhun? HÄH???
Itse olet hörhö. Kuka muu muka edes puhui morfiinin käytöstä kuin sinä?
En ole ikinä antanut morfiinia lapselle enkä käyttänyt sitä itsekään, mutta tietysti jos lapsi leikkaukseen joutuisi niin pakkohan se olisi. Tuskin tuollainen resilarkaan kerran vuodessa käytettynä pahaa vahinkoa tai riippuvuutta aikaan saisi.
Hieman eri asia käyttää jotain lääkettä säännöllisesti kuin kerran/pari vuodessa. On aika yksinkertainen jos ei tätä ymmärrä.
ADHD-lääkkeetkään eivät sovi kaikille, monet saavat todella ikäviä haittavaikutuksia. Lähtökohtaisesti, lääkkeen kuin lääkkeen käyttäminen on aina riskialttiimpaa.
Lääkevastaiset foliohatut ovat jankuttaneet sivutolkulla jostain amfetamiinista, tajuamatta että hyvin moni tavallinen lääke on "huumausainetta", kun katsoo mitä se vaikuttava aine on näin kansankielellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkitys tuo vain väliaikaisen helpotuksen. Aikuiseksi kasvaneet ADHD:t on oppineet pärjäämään ilman lääkkeitä. Nykypolvi ei ehkä opi. Onko siitä sitten jotain haittaa? Lääkkeet ei ainakaan pitkällä tähtäimellä tee mitään hyvää.
Miten määrittelet "pärjäämisen"? Aika monet adhd-ihmiset eivät ole oppineet pärjäämään aikuisenakaan. Rikoksia, vankilatuomioita, huumeita jne. Sitä on monien adhd-aikuisten elämä. Lapsena lääkityt pärjäävät tutkitusti aikuisenakin paremmin kuin ilman lääkitystä olleet.
Sori, mutta lääkkeet ei ole olleet niin pitkään käytössä, että asiasta voisi olla tutkimuksia. Pärjäämisellä tarkoitan sitä, että räplää vaikka jotain tavaroita penaalissaan ennekuin opettajan hermoja...
Pärjääminenkö riittää? Minusta tulisi pyrkiä siihen, että sairaus ei rajoittaisi ihmisen elämää. Voisi valita ammattinsa vapaasti, opiskella, perustaa perheen jos niin haluaa. Et selvästikään ymmärrä, miten kokonaisvaltainen sairaus ADHD on. Joku luokkahuoneessa ympäriinsä juoksenteleminen on pienimpiä sairauden aiheuttamia haittoja.
-eri
Ei ADHDsta lähde ADHD pois lääkkeillä. Ne ei paranna vaan auttavat oireisiin. Tuskin pystyy ammattiaan vapaasti valitsemaan lääkkeillä tai ilman. Mutta miksi kaikkien pitäisi olla samanlaisia?? ADHDsta on monissa ammateissa vamasti myös hyötyä. Kaikki ei ole samanlaisia, mutta saman arvoisia.
Kukaan ei ole väittänyt lääkkeiden poistavan adhd:ta. Lähes kaikki pitkäaikaussairauksiin käytettävät lääkkeet auttavat oireisiin, eivät paranna sairautta. Adhd-lääkkeet eivät ole mikään poikkeus tässä asiassa. En ole koskaan ymmärtänyt tuota sössötystä "Mutta miksi kaikkien pitäisi olla samanlaisia?? Kaikki ei ole samanlaisia, mutta saman arvoisia". Jos ihminen itse kärsii sairaudestaan, niin MIKSI hänen pitäisi olla ilman lääkkeitä vain siksi, että täysin ulkopuoliset ihmiset haluavat nähdä kärsimystä ympärillään?
Jos on suvaitsevaisuutta ja rakkautta ympärillä en usko, että ADHD lapsi kärsii tai tajuaa kärsivänsä. Enemmänkin tässä varmasti on kysymys juurikin tasapäistämisestä ja vanhempien lapsilleen asettamista odotuksista. Mietippä itse, mitkä asiat aiheutti sinulle kärsimystä 10 vuotiaana.
Meidän perheen ADHD-lapsi "hösää" koko hereilläoloaikansa eli hosuu, höpöttää aivan taukoamatta ja hyppää jutusta ja tekemisestä toiseen jatkuvasti. On tutkimusten mukaan hyvinkin älykäs lapsi mutta koulussa on suuria vaikeuksia kun keskittyminen tuntuu olevan hänelle lähes mahdotonta ja koulukirjat ovat jatkuvasti hukassa. Kavereita ei oikein ole, kun tytössä on vaan niin paljon virtaa ettei kukaan muu kuin perheenjäsenet häntä jaksa. Olemme käyneet perheneuvolat ja psykologit ja perheemme olosuhteita on selvitetty. Kaikki on kunnossa ja palautteen mukaan olemme lähes esimerkillisiä ja johdonmukaisia vanhempia. Tietenkin myös rakastamme ja suvaitsemme lastamme ja koitamme vakuuttaa hänelle että hän on arvokas sellaisena kuin on.
Lapsen isä ei suostu lääkitykseen, joten sitä emme voi kokeilla. Itken itkuni lapseni puolesta silloin kun muut eivät näe ja koitan muina aikona jaksaa tsempata, vaikka näen että lapsi itse kärsii tilanteestaan kaikista eniten.
Mitenhän onkohan mitään vertaistukea tms jotta ADHD lapset ja vanhemmat voisi tutustua ja tukea toisiaan? Luulisi, että toista ADHD lasta ei toisen vilkkaus häiritsisi. Ehkä kaverustuisivatkin? Elämässähän koulu on lopulta vain sivujuonne. Ei todellakaan kaikki tarvitse mitään superammattia. Paljon on työtä tetävänä mitä vähemmälläkin koululla tekee. Odotuket vanhempien pitäisi laittaa siihen, että lapsi eläisi onnellisen elämän.
Jokainen toki kokee elämänsä omalla tavallaan, mutta itse olisin ainakin hemmetin vihainen, jos vanhempani olisivat antaneet minun sössiä kouluni hoidettavissa olevista syistä sillä perusteella, että tärkeintä on onnellinen elämä...
Niimpä, mutta vanhemmat on nyt tässä vähän tiedottomia mitä tehdä:
lääkkeet -> pitkäaikaisvaikutukset tuhoaa lapsen elämän 30 vuoden päästä
ei lääkkeitä -> koulunkäynti menee kuralle ja uramahdollisuudet menee
Mitää varmuutta kun tulevasta ei ole, niin paha syyllistää vanhempia elleivät ole väliinpitämättömiä.
Eipä kukaan vanhempi tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Voi olla, että koulussa menestyvä lapsi sairastuu aikuisena burn outiin ja tekee itsemurhan. Tai juniorivoimistelija putoaa päälleen ja saa neliraajahalvauksen. Mutta useimmat vanhemmat kuitenkin toivovat, että lapsella olisi mahdollisimman paljon varaa valita, mitä tekee elämällään. Siksi esimerkiksi silmälaseja ja kuuloimplantteja pidetään hyvinä asioina, miksei tietyin varauksin myös keskittymistä helpottavaa lääkitystä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkitys tuo vain väliaikaisen helpotuksen. Aikuiseksi kasvaneet ADHD:t on oppineet pärjäämään ilman lääkkeitä. Nykypolvi ei ehkä opi. Onko siitä sitten jotain haittaa? Lääkkeet ei ainakaan pitkällä tähtäimellä tee mitään hyvää.
Tai sitten ei. Minä olen 3-kymppinen ja tarvitsen lääkkeeni. Pitkällä tähtäimellä sain lääkkeillä loistavan koulutuksen ja mahtavan uran, ihanan miehen ja elämän mallilleen.
Miten voit olla varma, että se johtui juuri lääkkeistä?
Minä olen 3-kymppinen ja saanut elämäni ihan sekaisin lääkkeillä. Ei koulutusta, miestä tai mitään muutakaan. En kyllä ole niin simppeli, että väittäisin tämän kaiken johtuvan ADHD-lääkkeistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nehän on jotain amfetamiinijohdannaisia, en koskaan suostuisi syöttämään sellaisia. Muutenkin kaikki aivoihin vaikuttavat lääkkeet on nou nou.
Et varmaan sitten käytä särkylääkkeitäkään. Ne ovat aivoihin vaikuttavia lääkkeitä.
No en käyttäisi säännöllisesti esim. Opiaattipohjaisia lääkkeitä joita myös narkomaanit suosii. Adhd lääkkeet ovat myös katukaupassa haluttua tavaraa. Ei niinkään burana.
Burana on keskushermostoon vaikuttava lääke. Buranan haittavaikutuksia ovat esim. vainoharhaisuus, sekavuus, painajaiset, mielialan lasku, harha-aistimukset.
Eihän tässä ollut kyse mistään katukaupasta, vaan aivoihin vaikuttavasta lääkkeestä. Burana on aivoihin vaikuttava lääke. Jos et käytä aivoihin vaikuttavia lääkkeitä, silloin et käytä Buranaa (etkä muitakaan särkylääkkeitä). Piste.
Burana on vähän eri asia kuin amfetamiinijohdannainen! Burana ei koukuta fyysisesti, se ei ole päihde.
Älä yritä vaihtaa puheenaihetta. Ei tässä ole kyse fyysisestä koukuttamisesta eikä päihteistä. Sinä (tai joku muu) sanoi, ettei käyttäisi aivoihin vaikuttavaa lääkettä. Burana on aivoihin vaikuttava lääke.
Ja amfetamiini ei koukuta fyysisesti. Amfetamiini koukuttaa vain psyykkisesti.
Harmi vaan, etteivät kaikki lääkkeet vaikuta aivoihin samalla tavalla...
Amfetamiini on yksi vaarallisimmista huumeista.
Lääke- ja huumekäyttö on kaksi täysin eri asiaa. ADHD-lääkkeen käyttäminen ei ole huumeidenkäyttöä. ADHD-lääkkeet eivät edes ole amfetamiinia.
Ei tietenkään, mutta suosittelen, että käyt katsomassa mitä silkkitiellä on tarjolla. Joku viikko sitten asensin tor-selaimen ja kävin tutustumassa tarjontaan. Kaikenlaisia lääkeaineita löytyy mm Concertaa. Varmaankin muitakin ADHD lääkkeitä. Ja opiaatteja, subuja, bentsoja yms "lääkkeitä".
Eli koska jotkut käyttävät lääkkeitä huumeena, mielestäsi lääkkeiden käyttö sairauksien hoitoon ei ole sallittua? Vai miten viestisi pitäisi tulkita?
Jep. Leikkauksessakin kivunlievitys pitäisi hoitaa nukutuksen ja puudutuksen sijaan pelkällä buranalla.
Luulet, että lääkäri suostuisi leikkaamaan?
Ja miksi ihmeessä pitäisi? Miten tuo edes liittyy adhd-lääkkeiden käyttöön lapsille?
Liittyy siten että miksi amfetamiinia kammoksutaan, mutta sitten morfiinia lykätään suuhun jos yskittää?
Juu niin ne nuoret veti pollee, mut se vanha nainen siinä sai laihdutuspillereitä, joissa siihen aikaan oli amfetamiinijohdannaista matyylifendinaattia, joka on Adhd:lääkkeiden perusosa.
Sehän meni siitä supersekaisin, pelkäs jääkaappia muita harhoja jne... siihen taidettiin viitata tuolla Unelmien Sielunmessu jutulla....