Lue keskustelun säännöt.
Miksi kieltäydyt ADHD-laosen lääkityksestä?
13.02.2018 |
Otsikossa kyssäri. Olen nähnyt minen lapsen ja nuoren hyötyvän suuresti ADHD-lääkityksestä. Lapsi oppii hillitsemään impulssejaan, keskittyminen paranee ja sitä kautta kähinät kavereiden kanssa vähenee ja oppimistulokset paranee.
Perustele minulle, miksi et lääkitse lastasi?
Kommentit (125)
Tietääköhän monikaan tässä(kin) keskustelussa pätevä, mitä ADHD todella on? Ei se ole pelkkää vilkkautta, jota voi hillitä. Toki sitäkin, mutta NIIN paljon muutakin.
Ensinnäkin ADHD-lääkkeitä ei tarvitse syödä päivittäin; niiden vaikutus (lääkkeestä riippuen) alkaa n. 30-90 minuutin kuluessa ja pitkävaikutteisena kestää n. 8-10 tuntia (lyhytvaikutteisena toki vähemmän). Monet voivatkin syödä lääkettä vain kouluajat, esim. viikonloput ja lomat ilman. Ei tule riippuvuutta eikä vieroitusoireita.
Toisekseen kun se ADHD ei ole pelkkää liikkumisen tarvetta. ADHD:n ollessa aivojen yliväsymystila (ei suinkaan liian virkeä) on liikkuminen vain yksi tapa stimuloida väsyneitä aivoja ja pitää ne hereillä (eli esim. liikkuminen, katseen harhailu, liiallisten ärsykkeiden huomiointi -> pitää aivot "terävinä").
ADHD voi hillitä itseään, jos oppii siihen keinot (edellyttää hyvää itsetuntemusta), mutta usein hillitseminen johtaa sisäiseen levottomuuteen ja ahdistukseen, jonka taas täytyy purkautua jossain vaiheessa, esim. välitunnilla.
ADHD aiheuttaa myös sen, että tarkkaavuus ei pysy kauaa samassa kohteessa; ihminen turhautuu helposti itsekin siihen, kun ajatus katkeaa tai ei saa pakotettua itseään työhön -> motivaatio katoaa ja "sekoilu" voimistuu. Puhumattakaan epäonnistumisen tunteesta, joka tästä seuraa.
Impulsiivisuus (niin hyvässä kuin pahassa) on myös yksi haaste, ja yliväsyneet aivot (jotka ärsykkeisiin reagoimalla väsyvät entisestään, vaikka epätasapaino aivossa "kuvittelee" piristävänsä aivoja ärsykkeisiin reagoimalla) toimivat aiempaakin impulsiivisemmin; kuvitelkaapa "normaalit" oloanne väsyneenä: olette ehkä herkemmin kiukustuvia tai surullisen oloisia, sama on ADHD:lla toistuvasti. Impulssikontrolli voi (ja usein niin käykin) pienentyä entisestään, kun aivot vetävät turhilla kierroksilla.
JOS vain löytyy sopiva lääke, voi siitä olla lapselle iso apu ja jopa pelastus. Lääke, joka hoitaa aivojen piristymisen ns. normaalille tasolla. Se voi vaikuttaa merkittävästi lapsen koulumenestykseen, minäkuvaan, sosiaalisiin kokemuksiin/taitoihin ja ylipäätään elämään.
T. ADHD-aikuinen, joka toivoisi, että ADHD olisi huomattu jo lapsena ja siihen annettu apua ja tukea. Työ on todella, todella iso nyt aikuisena, eikä se hillitseminen aina silti ole helppoa, vaikka toki järjellä tiedän miten toimia. Puhumattakaan saamattomuudesta, joka ei ole laiskuutta, vaan jälleen keskittymiskyvyttömyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän yhden tapauksen, jossa jotain lääkkeitä kokeiltiin mutta eivät lapselle sopineet. Lääkäri totesi että parempi olla ilman nyt, ei siis ollut vaan vanhempien päätös. En valitettavasti muista yksityiskohtia, kuten mitä lääkkeitä kokeiltiin, ainoastaan nämä pääkohdat. Lapsi alakouluikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Tietääköhän monikaan tässä(kin) keskustelussa pätevä, mitä ADHD todella on? Ei se ole pelkkää vilkkautta, jota voi hillitä. Toki sitäkin, mutta NIIN paljon muutakin.
Ensinnäkin ADHD-lääkkeitä ei tarvitse syödä päivittäin; niiden vaikutus (lääkkeestä riippuen) alkaa n. 30-90 minuutin kuluessa ja pitkävaikutteisena kestää n. 8-10 tuntia (lyhytvaikutteisena toki vähemmän). Monet voivatkin syödä lääkettä vain kouluajat, esim. viikonloput ja lomat ilman. Ei tule riippuvuutta eikä vieroitusoireita.
Toisekseen kun se ADHD ei ole pelkkää liikkumisen tarvetta. ADHD:n ollessa aivojen yliväsymystila (ei suinkaan liian virkeä) on liikkuminen vain yksi tapa stimuloida väsyneitä aivoja ja pitää ne hereillä (eli esim. liikkuminen, katseen harhailu, liiallisten ärsykkeiden huomiointi -> pitää aivot "terävinä").
ADHD voi hillitä itseään, jos oppii siihen keinot (edellyttää hyvää itsetuntemusta), mutta usein hillitseminen johtaa sisäiseen levottomuuteen ja ahdistukseen, jonka taas täytyy purkautua jossain vaiheessa, esim. välitunnilla.ADHD aiheuttaa myös sen, että tarkkaavuus ei pysy kauaa samassa kohteessa; ihminen turhautuu helposti itsekin siihen, kun ajatus katkeaa tai ei saa pakotettua itseään työhön -> motivaatio katoaa ja "sekoilu" voimistuu. Puhumattakaan epäonnistumisen tunteesta, joka tästä seuraa.
Impulsiivisuus (niin hyvässä kuin pahassa) on myös yksi haaste, ja yliväsyneet aivot (jotka ärsykkeisiin reagoimalla väsyvät entisestään, vaikka epätasapaino aivossa "kuvittelee" piristävänsä aivoja ärsykkeisiin reagoimalla) toimivat aiempaakin impulsiivisemmin; kuvitelkaapa "normaalit" oloanne väsyneenä: olette ehkä herkemmin kiukustuvia tai surullisen oloisia, sama on ADHD:lla toistuvasti. Impulssikontrolli voi (ja usein niin käykin) pienentyä entisestään, kun aivot vetävät turhilla kierroksilla.
JOS vain löytyy sopiva lääke, voi siitä olla lapselle iso apu ja jopa pelastus. Lääke, joka hoitaa aivojen piristymisen ns. normaalille tasolla. Se voi vaikuttaa merkittävästi lapsen koulumenestykseen, minäkuvaan, sosiaalisiin kokemuksiin/taitoihin ja ylipäätään elämään.
T. ADHD-aikuinen, joka toivoisi, että ADHD olisi huomattu jo lapsena ja siihen annettu apua ja tukea. Työ on todella, todella iso nyt aikuisena, eikä se hillitseminen aina silti ole helppoa, vaikka toki järjellä tiedän miten toimia. Puhumattakaan saamattomuudesta, joka ei ole laiskuutta, vaan jälleen keskittymiskyvyttömyyttä.
Juuri näin! Ei tarvitsekaan enää itse kirjoittaa mitään enempää.
T. Adhd lapsen äiti
Metyylifenidaattia on käytetty adhdn hoidossa 1960-luvulta, eli siitä on tutkimuksia pidemmilyä ajoilta kuin buranasta. Myös niitä pitkän aikavälin tutkimuksia. Löytyy ohan pubmedistä hakusanoilla.
Oma lapsi ei kuitenkaan voinut käyttää lääkitystä pahojen sivuvaikutusten takia.
Vierailija kirjoitti:
Tietääköhän monikaan tässä(kin) keskustelussa pätevä, mitä ADHD todella on? Ei se ole pelkkää vilkkautta, jota voi hillitä. Toki sitäkin, mutta NIIN paljon muutakin.
Ensinnäkin ADHD-lääkkeitä ei tarvitse syödä päivittäin; niiden vaikutus (lääkkeestä riippuen) alkaa n. 30-90 minuutin kuluessa ja pitkävaikutteisena kestää n. 8-10 tuntia (lyhytvaikutteisena toki vähemmän). Monet voivatkin syödä lääkettä vain kouluajat, esim. viikonloput ja lomat ilman. Ei tule riippuvuutta eikä vieroitusoireita.
Toisekseen kun se ADHD ei ole pelkkää liikkumisen tarvetta. ADHD:n ollessa aivojen yliväsymystila (ei suinkaan liian virkeä) on liikkuminen vain yksi tapa stimuloida väsyneitä aivoja ja pitää ne hereillä (eli esim. liikkuminen, katseen harhailu, liiallisten ärsykkeiden huomiointi -> pitää aivot "terävinä").
ADHD voi hillitä itseään, jos oppii siihen keinot (edellyttää hyvää itsetuntemusta), mutta usein hillitseminen johtaa sisäiseen levottomuuteen ja ahdistukseen, jonka taas täytyy purkautua jossain vaiheessa, esim. välitunnilla.ADHD aiheuttaa myös sen, että tarkkaavuus ei pysy kauaa samassa kohteessa; ihminen turhautuu helposti itsekin siihen, kun ajatus katkeaa tai ei saa pakotettua itseään työhön -> motivaatio katoaa ja "sekoilu" voimistuu. Puhumattakaan epäonnistumisen tunteesta, joka tästä seuraa.
Impulsiivisuus (niin hyvässä kuin pahassa) on myös yksi haaste, ja yliväsyneet aivot (jotka ärsykkeisiin reagoimalla väsyvät entisestään, vaikka epätasapaino aivossa "kuvittelee" piristävänsä aivoja ärsykkeisiin reagoimalla) toimivat aiempaakin impulsiivisemmin; kuvitelkaapa "normaalit" oloanne väsyneenä: olette ehkä herkemmin kiukustuvia tai surullisen oloisia, sama on ADHD:lla toistuvasti. Impulssikontrolli voi (ja usein niin käykin) pienentyä entisestään, kun aivot vetävät turhilla kierroksilla.
JOS vain löytyy sopiva lääke, voi siitä olla lapselle iso apu ja jopa pelastus. Lääke, joka hoitaa aivojen piristymisen ns. normaalille tasolla. Se voi vaikuttaa merkittävästi lapsen koulumenestykseen, minäkuvaan, sosiaalisiin kokemuksiin/taitoihin ja ylipäätään elämään.
T. ADHD-aikuinen, joka toivoisi, että ADHD olisi huomattu jo lapsena ja siihen annettu apua ja tukea. Työ on todella, todella iso nyt aikuisena, eikä se hillitseminen aina silti ole helppoa, vaikka toki järjellä tiedän miten toimia. Puhumattakaan saamattomuudesta, joka ei ole laiskuutta, vaan jälleen keskittymiskyvyttömyyttä.
Millaisena luulet lääkkeiden tehon pysyvän, jos niitä käyttää koko nuoruuden? Tuleeko näihin amfetamiinijohdannaisiin samanlaista toleranssia, kuin lääkkeisiin ja amfetamiiniin yleensä?
Myös "normaali" aivoisia ihmisiä auttaa amfetamiinijohdannaiset keskittymään, mutta heidän kohdallaan saavutettu hyöty on jo lyhytaikaisella käytöllä liian pieni lääkkeiden haittoihin: sivu ja vieroitusoireisiin nahden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen käynyt läpi tiedejulkaisuja aiheesta ja amfetamiinijohdannaiset eivät hyödytä pitkällä seurantavälillä yhtään. Eli mitään koulumenestyksestä tai muusta vastaavasta kertovia korrelaatioita lääkkeiden syöjien ja syömättömien välillä ei ole. Siksi lääke on täysin turha ja tarjoaa vain hetkellisen avun.
Oma käsitykseni (yllä tiedettä) on se, että amfetamiinin tapaisille aineille kehittyy vastustuskyky ja annosta pitäisi koko ajan nostaa. Oletteko nähneet unelmien sielunmessu elokuvan?
Hauskaa, että joku osallistuu lapsineen tähän(kin) ihmiskokeeseen. Kunnollisia tutkimustuloksia on varmaan tulossa joskus kymmenen vuoden päästä.
Onnea vaan kaikille osallistujille :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkitys tuo vain väliaikaisen helpotuksen. Aikuiseksi kasvaneet ADHD:t on oppineet pärjäämään ilman lääkkeitä. Nykypolvi ei ehkä opi. Onko siitä sitten jotain haittaa? Lääkkeet ei ainakaan pitkällä tähtäimellä tee mitään hyvää.
Miten määrittelet "pärjäämisen"? Aika monet adhd-ihmiset eivät ole oppineet pärjäämään aikuisenakaan. Rikoksia, vankilatuomioita, huumeita jne. Sitä on monien adhd-aikuisten elämä. Lapsena lääkityt pärjäävät tutkitusti aikuisenakin paremmin kuin ilman lääkitystä olleet.
Sori, mutta lääkkeet ei ole olleet niin pitkään käytössä, että asiasta voisi olla tutkimuksia. Pärjäämisellä tarkoitan sitä, että räplää vaikka jotain tavaroita penaalissaan ennekuin opettajan hermoja...
Pärjääminenkö riittää? Minusta tulisi pyrkiä siihen, että sairaus ei rajoittaisi ihmisen elämää. Voisi valita ammattinsa vapaasti, opiskella, perustaa perheen jos niin haluaa. Et selvästikään ymmärrä, miten kokonaisvaltainen sairaus ADHD on. Joku luokkahuoneessa ympäriinsä juoksenteleminen on pienimpiä sairauden aiheuttamia haittoja.
-eri
Ei ADHDsta lähde ADHD pois lääkkeillä. Ne ei paranna vaan auttavat oireisiin. Tuskin pystyy ammattiaan vapaasti valitsemaan lääkkeillä tai ilman. Mutta miksi kaikkien pitäisi olla samanlaisia?? ADHDsta on monissa ammateissa vamasti myös hyötyä. Kaikki ei ole samanlaisia, mutta saman arvoisia.
Kukaan ei ole väittänyt lääkkeiden poistavan adhd:ta. Lähes kaikki pitkäaikaussairauksiin käytettävät lääkkeet auttavat oireisiin, eivät paranna sairautta. Adhd-lääkkeet eivät ole mikään poikkeus tässä asiassa. En ole koskaan ymmärtänyt tuota sössötystä "Mutta miksi kaikkien pitäisi olla samanlaisia?? Kaikki ei ole samanlaisia, mutta saman arvoisia". Jos ihminen itse kärsii sairaudestaan, niin MIKSI hänen pitäisi olla ilman lääkkeitä vain siksi, että täysin ulkopuoliset ihmiset haluavat nähdä kärsimystä ympärillään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkitys tuo vain väliaikaisen helpotuksen. Aikuiseksi kasvaneet ADHD:t on oppineet pärjäämään ilman lääkkeitä. Nykypolvi ei ehkä opi. Onko siitä sitten jotain haittaa? Lääkkeet ei ainakaan pitkällä tähtäimellä tee mitään hyvää.
Miten määrittelet "pärjäämisen"? Aika monet adhd-ihmiset eivät ole oppineet pärjäämään aikuisenakaan. Rikoksia, vankilatuomioita, huumeita jne. Sitä on monien adhd-aikuisten elämä. Lapsena lääkityt pärjäävät tutkitusti aikuisenakin paremmin kuin ilman lääkitystä olleet.
Sori, mutta lääkkeet ei ole olleet niin pitkään käytössä, että asiasta voisi olla tutkimuksia. Pärjäämisellä tarkoitan sitä, että räplää vaikka jotain tavaroita penaalissaan ennekuin opettajan hermoja...
Pärjääminenkö riittää? Minusta tulisi pyrkiä siihen, että sairaus ei rajoittaisi ihmisen elämää. Voisi valita ammattinsa vapaasti, opiskella, perustaa perheen jos niin haluaa. Et selvästikään ymmärrä, miten kokonaisvaltainen sairaus ADHD on. Joku luokkahuoneessa ympäriinsä juoksenteleminen on pienimpiä sairauden aiheuttamia haittoja.
-eri
Ihan omituinen ja pessimistinen asenne sinulla. Ei tee varmaan hyvää itsesi tai lapsesi ADHD:lle jos noin ajattelet.
Hyvin moni nykyaikuinen sairastaa ADHD:ta tiedostamattaan tai tietäen siitä, mutta on pärjännyt elämässä ihan samalla tavalla kuin lähes kuka tahansa. Ei tuollainen sairaus ole mikään kuolemantuomio tai tarkoita vankilakierteeseen joutumista. Vaikka oma elämäsi olisi mennyt perseelleen, vika ei ole välttämättä todellakaan pelkän ADHD:n.
Omituinen ja pessimistinen? Oireet voivat vaikuttaa hyvin vahvasti ihmisen elämään ja rajoittaa valinnanvapautta suuresti, tämä on fakta, ei pessimismiä. Useimmissa kroonisissa sairauksissa täysin sama juttu. Mikäli ihminen pystyy lääkkeiden avulla elämään parempaa ja vapaampaa elämää, en ymmärrä kielteistä suhtautumista. Ja ne jotka kokevat pärjäävänsä hyvin ilman lääkkeitä, niin heidän puolestaan olen tietysti onnellinen.
Itselläni tai olemattomalla lapsellani ei ole ADHD. Kummallinen oletus, että ollakseen kiinnostunut ja tietoinen jostain sairaudesta, sitä on sairastettava itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Metyylifenidaattia on käytetty adhdn hoidossa 1960-luvulta, eli siitä on tutkimuksia pidemmilyä ajoilta kuin buranasta. Myös niitä pitkän aikavälin tutkimuksia. Löytyy ohan pubmedistä hakusanoilla.
Oma lapsi ei kuitenkaan voinut käyttää lääkitystä pahojen sivuvaikutusten takia.
Jollain kymmeniä vuosia vanhoilla tutkimuksilla ei tee enää yhtään mitään. Epäilenpä myös, että olisi tutkittu juurikaan käyttöä lapsilla. Varmaan aikuisilla lähinnä testattu.
Lasten pitkäaikaiskäytön seuraamuksista ei ole juurikaan vielä tällä hetkellä tietoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkitys tuo vain väliaikaisen helpotuksen. Aikuiseksi kasvaneet ADHD:t on oppineet pärjäämään ilman lääkkeitä. Nykypolvi ei ehkä opi. Onko siitä sitten jotain haittaa? Lääkkeet ei ainakaan pitkällä tähtäimellä tee mitään hyvää.
Miten määrittelet "pärjäämisen"? Aika monet adhd-ihmiset eivät ole oppineet pärjäämään aikuisenakaan. Rikoksia, vankilatuomioita, huumeita jne. Sitä on monien adhd-aikuisten elämä. Lapsena lääkityt pärjäävät tutkitusti aikuisenakin paremmin kuin ilman lääkitystä olleet.
Sori, mutta lääkkeet ei ole olleet niin pitkään käytössä, että asiasta voisi olla tutkimuksia. Pärjäämisellä tarkoitan sitä, että räplää vaikka jotain tavaroita penaalissaan ennekuin opettajan hermoja...
Pärjääminenkö riittää? Minusta tulisi pyrkiä siihen, että sairaus ei rajoittaisi ihmisen elämää. Voisi valita ammattinsa vapaasti, opiskella, perustaa perheen jos niin haluaa. Et selvästikään ymmärrä, miten kokonaisvaltainen sairaus ADHD on. Joku luokkahuoneessa ympäriinsä juoksenteleminen on pienimpiä sairauden aiheuttamia haittoja.
-eri
Ei ADHDsta lähde ADHD pois lääkkeillä. Ne ei paranna vaan auttavat oireisiin. Tuskin pystyy ammattiaan vapaasti valitsemaan lääkkeillä tai ilman. Mutta miksi kaikkien pitäisi olla samanlaisia?? ADHDsta on monissa ammateissa vamasti myös hyötyä. Kaikki ei ole samanlaisia, mutta saman arvoisia.
Kukaan ei ole väittänyt lääkkeiden poistavan adhd:ta. Lähes kaikki pitkäaikaussairauksiin käytettävät lääkkeet auttavat oireisiin, eivät paranna sairautta. Adhd-lääkkeet eivät ole mikään poikkeus tässä asiassa. En ole koskaan ymmärtänyt tuota sössötystä "Mutta miksi kaikkien pitäisi olla samanlaisia?? Kaikki ei ole samanlaisia, mutta saman arvoisia". Jos ihminen itse kärsii sairaudestaan, niin MIKSI hänen pitäisi olla ilman lääkkeitä vain siksi, että täysin ulkopuoliset ihmiset haluavat nähdä kärsimystä ympärillään?
Jos on suvaitsevaisuutta ja rakkautta ympärillä en usko, että ADHD lapsi kärsii tai tajuaa kärsivänsä. Enemmänkin tässä varmasti on kysymys juurikin tasapäistämisestä ja vanhempien lapsilleen asettamista odotuksista. Mietippä itse, mitkä asiat aiheutti sinulle kärsimystä 10 vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nehän on jotain amfetamiinijohdannaisia, en koskaan suostuisi syöttämään sellaisia. Muutenkin kaikki aivoihin vaikuttavat lääkkeet on nou nou.
Et varmaan sitten käytä särkylääkkeitäkään. Ne ovat aivoihin vaikuttavia lääkkeitä.
No en käyttäisi säännöllisesti esim. Opiaattipohjaisia lääkkeitä joita myös narkomaanit suosii. Adhd lääkkeet ovat myös katukaupassa haluttua tavaraa. Ei niinkään burana.
Lapsi kieltäytyy itse syömästä lääkkeitä, ja se näyttäytyy tietämättömille siltä että äiti on kieltänyt. Aivan kuin silloin kun lapsi päätti ala-asteella alkaa käsvissyöjäksi. Minut kutsuttiin koululle tenttiin siitä miksi en anna lapselleni lihaa *silmienpyörittelyä*.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä lääkkeen vaikutuksen jälkeinen masennus? Pitääkö lapselle alkaa syöttää vielä mielialalääkkeitä lisäksi?
Vierailija kirjoitti:
Oletteko nähneet unelmien sielunmessu elokuvan?
Olen. Siinä vedettiin heroiinia. Oletko sinä nähnyt Coffee and Cigarettes -elokuvan? Silläkään ei ole mitään tekemistä adhd-lääkityksen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Metyylifenidaattia on käytetty adhdn hoidossa 1960-luvulta, eli siitä on tutkimuksia pidemmilyä ajoilta kuin buranasta. Myös niitä pitkän aikavälin tutkimuksia. Löytyy ohan pubmedistä hakusanoilla.
Oma lapsi ei kuitenkaan voinut käyttää lääkitystä pahojen sivuvaikutusten takia.
Jollain kymmeniä vuosia vanhoilla tutkimuksilla ei tee enää yhtään mitään. Epäilenpä myös, että olisi tutkittu juurikaan käyttöä lapsilla. Varmaan aikuisilla lähinnä testattu.
Lasten pitkäaikaiskäytön seuraamuksista ei ole juurikaan vielä tällä hetkellä tietoa.
Turhaan alapeukuttelet, laita linkkiä tulemaan tutkimuksiin lasten pitkäaikaiskäyttöä koskien, jos olet eri mieltä.
Syön itse kuutta eri lääkettä vaikeaan sairauteen, ja ne ovat muuttaneet omaa persoonaa ja olemista selvästi. Sivuvaikutuksetkin on päivittäinen riesa ja aiheuttaneet jo esim loppuelämän rytmihäiriöt kun sydän liian rasittunut lääkeaineesta. Lasta lääkitsisin vasta jos on aivan pakko ( jos nyt ei jotain buranaa ja antibiootteja lasketa). Kokeilisin ensin vaikka terapiaa, harjoittelua yhdessä jne. Lapsen persoona ja kyvyt kehittyvät kuitenkin ikävuosien myötä. Olisin jämäkkä mutta myös armollinen ja virheet hyväksyvä. Yhdessä lapsen kanssa ongeomat tunnistaen ja niitä yhdessä työstäen. Lääke vasta jos olo menee lapsella ihan mahdottomaksi ja viimeisenä vaihtoehtona
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nehän on jotain amfetamiinijohdannaisia, en koskaan suostuisi syöttämään sellaisia. Muutenkin kaikki aivoihin vaikuttavat lääkkeet on nou nou.
Et varmaan sitten käytä särkylääkkeitäkään. Ne ovat aivoihin vaikuttavia lääkkeitä.
No en käyttäisi säännöllisesti esim. Opiaattipohjaisia lääkkeitä joita myös narkomaanit suosii. Adhd lääkkeet ovat myös katukaupassa haluttua tavaraa. Ei niinkään burana.
Burana on keskushermostoon vaikuttava lääke. Buranan haittavaikutuksia ovat esim. vainoharhaisuus, sekavuus, painajaiset, mielialan lasku, harha-aistimukset.
Eihän tässä ollut kyse mistään katukaupasta, vaan aivoihin vaikuttavasta lääkkeestä. Burana on aivoihin vaikuttava lääke. Jos et käytä aivoihin vaikuttavia lääkkeitä, silloin et käytä Buranaa (etkä muitakaan särkylääkkeitä). Piste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko nähneet unelmien sielunmessu elokuvan?
Olen. Siinä vedettiin heroiinia. Oletko sinä nähnyt Coffee and Cigarettes -elokuvan? Silläkään ei ole mitään tekemistä adhd-lääkityksen kanssa.
Idiootti. Jokaisella päihteellä (lukuunottamatta kannabista/sieniä) on tekemistä adhd-lääkityksen kanssa siinä mielessä, että päihteet koukuttavat ja toleranssi kasvaa aina käytettäessä. ADHD-lääke on ihan samanlainen päihde/huume kuin lähes mikä tahansa muukin. Ainoa ero on se, että se on laillista.
Antaisitko lapselle pari kaljaakin joka ilta jos ne auttaisivat tekemään lapsesta rauhallisemman, jottei hän kävisi yhtä paljoa hermoillesi?
Ihan omituinen ja pessimistinen asenne sinulla. Ei tee varmaan hyvää itsesi tai lapsesi ADHD:lle jos noin ajattelet.
Hyvin moni nykyaikuinen sairastaa ADHD:ta tiedostamattaan tai tietäen siitä, mutta on pärjännyt elämässä ihan samalla tavalla kuin lähes kuka tahansa. Ei tuollainen sairaus ole mikään kuolemantuomio tai tarkoita vankilakierteeseen joutumista. Vaikka oma elämäsi olisi mennyt perseelleen, vika ei ole välttämättä todellakaan pelkän ADHD:n.