Mitä "siedätte" puolisossa, koske "eihän se muuksi muutu"?

Olin treffeillä löysän hampuusin näköisen miehen kanssa. Hän oli ihmisenä herttainen joten kävin toisella tapaamisellä. Hengitys haisi ja tukkaa ja partaa oli niin että näytti kuin hän söisi marsua. Ehkä söikin. Ylipainoa reilusti. Ja tämä alkoi esittää vaatimuksia, millainen minun pitäisi olla. Urheilullinen ja seksiä jne. Siinä kohti alkoi vähän naurattaa.

Niin, kukaan ei ole täydellinen ja jotain joutuu sietämään, mutta ei nyt kaikkea tarvi niellä.

Ruuan mässytys ja juoman ryystäminen.

Nämä ovat oikeastaan aika sietämättömiä piirteitä, mutta hammasta purren yritän sietää.

Mun mies on tyhmä.

Kieltäydyin pitkään myöntämästä itselleni että on tyhmä, keskityin vaan kaikkiin sen hyviin puoliin ja jotenkin onnistuin jättämään sen nolot lohkaisut ja pimeät mielipiteet huomiotta. Nyt vältän vaan ottamasta mitään haastavampia aiheita sen kanssa puheeksi, ja puhun kaikista itselleni tärkeistä asioista jonkun muun kanssa.

Muuten toimii hyvin, rakastetaan toisiamme, meidän arki on onnellista ja ollaan tyytyväisiä, mutta vähän kyllä huolettaa se että joudun valehtelemaan sille. Rakkauden eteen on teeskenneltävä että ihailen ja kunnioitan sitä aika eri tavalla kuin mitä ihan oikeastikin ihailen ja kunnioitan. En tiedä onko oikein pettää sitä näin, vai olisiko sittenkin rehellisempää jättää se tämän takia.

Tarkka raha-asioissa, aina pitää vertailla hintoja, nauttii kun saa tehtyä hyviä kauppoja. Minulle raha ei merkitse mitään, jos sitä on sen verran, että perustarpeet saa tyydytettyä. Mutta tämä on hänelle tärkeää.

huh, oikein verenpaine tuntui nousevan kun tätä listaa aloin miettimään.. muutama eniten ärsyttävä asia;

-itsekäs (kaiken tapahduttava niinkuin hän haluaa)

- kiukutteleva

-laiska (paitsi jos kyse on omasta harrastuksesta joka on koko elämän tärkein asia)

-alkoholin suurkuluttaja

-ei piittaa minusta pätkääkään

mutta en minä sitä silti vaihda...♡

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on tyhmä.

Kieltäydyin pitkään myöntämästä itselleni että on tyhmä, keskityin vaan kaikkiin sen hyviin puoliin ja jotenkin onnistuin jättämään sen nolot lohkaisut ja pimeät mielipiteet huomiotta. Nyt vältän vaan ottamasta mitään haastavampia aiheita sen kanssa puheeksi, ja puhun kaikista itselleni tärkeistä asioista jonkun muun kanssa.

Muuten toimii hyvin, rakastetaan toisiamme, meidän arki on onnellista ja ollaan tyytyväisiä, mutta vähän kyllä huolettaa se että joudun valehtelemaan sille. Rakkauden eteen on teeskenneltävä että ihailen ja kunnioitan sitä aika eri tavalla kuin mitä ihan oikeastikin ihailen ja kunnioitan. En tiedä onko oikein pettää sitä näin, vai olisiko sittenkin rehellisempää jättää se tämän takia.

Nyt kyllä kiinnostaa että millaisia kommentteja ja mielipiteitä sillä on?

Siedän miehen hitautta "ryhtyä toimeen". Sitten hän stressaa tekemättömistä töistä. Itse olen sitä mieltä, että tekemättömät työt stressaavat, ei ne tehdyt työt. Nyt tarkoitan kodissa jo aloitettuja pieniä kunnostustöitä, sellaisia, jotka vaativat jonkinlaista huomiota. En kuitenkaan huomauttele asioista, koska aiheuttaa lisää stressiä, mutta joskus toivon että sattuisi jotakin mikä pakottaisi hänet toimimaan. Kärsin, mutta hyväksyn, koska kysymys on loppujen lopuksi pienistä asioista.

Mieheni varustus on... no sanotaan nyt vaikka, että melko vaatimaton. Seksi ei ole ikinä ollut kovin hyvää (vaikka kyllä muilla keinoin hoitelee minut). Silti on maailman ihanin ja rakastavin mies ja sivuseikkahan tuo on.

Suhteellisuudentajun puute. Mieheni ei kerta kaikkiaan osaa laittaa asioita suuruus- tai tärkeysjärjestykseen. Se on ihan kuin joku hahmotushäiriö tai värisokeus, ei vaan näe.

Tämä näkyy ihan kaikessa mutta suurimmat riidat tuli talonrakennuksen aikaan. Esimerkki: Minä katsoin päivittäin kirvesmiehen ja putkimiehen perään, kävin joka päivä rautakaupassa, tilasin tavaraa puukeskuksesta jne, ja kaikkiaan kannoin vastuun työmaasta. Mies keskittyi selvittämään, mistä löydettäisiin lasiset kaarevat uuninluukut. Esimerkkejä riittäisi.

Olen ajatellut sen niin, että onneksi minä olen topakka ja järkevä nainen, ja pystyn helposti huolehtimaan juoksevista asioista. Näin on pärjätty yli 20v. Mutta kyllä aina välillä meinaa pää levitä.

Rakkaus ja tahto rakastaa.

Tapasin vaimon nuorena kun oltiin molemmat kilpaurheilijoita. Kun hän lopetti kilpaurheilun, hän lopetti käytännössä kaiken liikkumisen ja ylipainoakin alkoi kertyä. Ei se minua nyt niin pahasti haittaa, mutta harmittaa ettei vaimoke enää halua lähteä edes lenkille yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies on tyhmä.

Kieltäydyin pitkään myöntämästä itselleni että on tyhmä, keskityin vaan kaikkiin sen hyviin puoliin ja jotenkin onnistuin jättämään sen nolot lohkaisut ja pimeät mielipiteet huomiotta. Nyt vältän vaan ottamasta mitään haastavampia aiheita sen kanssa puheeksi, ja puhun kaikista itselleni tärkeistä asioista jonkun muun kanssa.

Muuten toimii hyvin, rakastetaan toisiamme, meidän arki on onnellista ja ollaan tyytyväisiä, mutta vähän kyllä huolettaa se että joudun valehtelemaan sille. Rakkauden eteen on teeskenneltävä että ihailen ja kunnioitan sitä aika eri tavalla kuin mitä ihan oikeastikin ihailen ja kunnioitan. En tiedä onko oikein pettää sitä näin, vai olisiko sittenkin rehellisempää jättää se tämän takia.

Nyt kyllä kiinnostaa että millaisia kommentteja ja mielipiteitä sillä on?

Kommentit on lähinnä sellaisia, että kun on puhuttu jostain vaikka 15 minuuttia, sanoo yhtäkkiä jotain josta paljastuu että on koko ajan systemaattisesti tulkinnut koko keskustelun jollain todella vajaalla tavalla. Niin kuin en olisi sanonut suunnilleen mitään mitä sanoin, ja olisin tosi yksinkertainen ihminen joka puhuu enimmäkseen yksinkertaisia pinnallisia pointteja käyttäen vaan aivan liikaa sanoja ja aikaa. Tuntuu, että se selviytyy kanssani niin että vaan sivuuttaa kaiken mitä sanon jota ei heti ymmärrä, ja tekee johtopäätöksensä niistä harvoista kohdista jotka luulee heti tajunneensa oikein.

Sillä on naiivi maailmankuva. Niinkun että kaikki on suunnilleen sitä miltä ensi vilkaisulla näyttääkin. Mikään ei herätä siinä hämmennystä, epäilystä tai uteliaisuutta, jos huomaa ristiriidan ajatuksissaan tai todellisuuden ja omien käsitysten välillä. On devaaja, niillä tuntuu olevan huima kyky sulkea silmänsä kaikelta "epäoleelliselta" ja keskittyä yksisilmäisesti siihen ajatukseen minkä on alussa valinnut. On täydellisen epäpoliittinen, ei tiedä, ymmärrä eikä haluakaan tietää mitään yhteiskunnan rakenteesta ja jännitteistä. Mielipiteet on aina suunnilleen se yksinkertaisin, typerin mahdollinen suora tulkinta joka tilanteesta, suunnilleen sillä perusteella valittu mitä jotkut arvostetuilta vaikuttavat tyypit on sanoneet. Salaa on monesta asiasta samaa mieltä kuin persut, mutta ei myönnä sitä, koska ymmärtää ettei persut ole imagollisesti kovassa kurssissa hänen vertaisryhmässään.

Ihan älyttömiä raivareita.

Miehen perhettä.

Läheisyyden puute. Spontaanit halit ja pusut. Seksiä toisen aloitteesta jos niitä saisi kotona olisi helpompi kieltäytyä tarjonnasta kodin ulkopuolella.

Minä olin valmis sietämään leväperäiset kodinhoitotavat, esim pyykki mytyssä kuivumaan, mutta en enää sietänyt hänen itsekästä ajattelua omista menoista, jotka venähtivät ja minä sain leikkiä yh:ta.

Toista ei todellakaan voi muuttaa tämän tahtomatta.

Meillä on eri tavat kodinhoidossa. Mies tiputtelee vaatteet ja astiat ympäriinsä ja minä laitan tavarat paikalleen.

Hän sietää minussa sitä että olen laiskanpuoleinen enkä koe tarpeelliseksi siivota päivittäin.

Minä siedän hänen ajankäyttöään. Sanonut itsekin ettei osaa hahmottaa ajan kulua. Myöhässä kaikkialta ja saattaa saada kolme tuntia kulumaan kun käy ostamassa lähikaupasta maidon.

Hän sietää minussa sitä että tuon töitä kotiin vaikka ei ole pakko ja minä siedän hänessä sitä ettei hän osaa tarttua toimeen mitä tulee niihin hänen kotona tehtäviin töihin (ja teen osan).