Lue keskustelun säännöt.
Mitä järkeä on noissa 15 m2:n yksiöissä? ASUISITKO SELLAISESSA?
Ennen yksiöt olivat 30 m2, nyt uudet ovat enää puolet tuosta.
Kuitenkin pk-seudulla käy niin, että pienestä koosta huolimatta niistä pyydetään just sen verran kuin yksiönostajat juuri ja juuri pystyvät maksamaan - kysyntää kun on enemmän kuin tarjontaa.
Hinnat eivät siis laske (pikemminkin nousevat vuosi vuodelta), mutta neliömäärä puolittui. Ja kappas: näin saatiin neliöhinta tuplattua!
Taitaa kyse olla siitä, että rakennuttajat vain pyrkivät maksimoimaan voittonsa...
Kommentit (244)
Asun ja ennen muuttoani en juuri juonut. Huomaa mennyt aikamuoto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pikkuyksiöt ei varmaan ole tarkoitettukaan ihmisille, jotka viihtyvät pääasiassa kotona. Ne ovat vähän kuin hotellihuoneita, mutta halvempia. Kotona käydään vain nukkumassa, suihkussa ja pesemässä pyykit, muu aika vietetään kodin ulkopuolella.
Kuinka monta neliötä viet tilaa kun oleilet kotona?
Vierailija kirjoitti:
Pikkuyksiöt ei varmaan ole tarkoitettukaan ihmisille, jotka viihtyvät pääasiassa kotona. Ne ovat vähän kuin hotellihuoneita, mutta halvempia. Kotona käydään vain nukkumassa, suihkussa ja pesemässä pyykit, muu aika vietetään kodin ulkopuolella.
Ketkä viettää tälläistä elämää Suomessa? Levottomat hullut vain. Opiskelijakin tarvitsee opiskelurauhaa välillä, eläkeihmisistä puhumatta. Suomalaiselle kotona oleminen on tärkeä
Milloin "ennen" oli 30m2 yksiöt?
Asuntojen neliöt kasvoivat 90-luvulla ja ovat jatkuneet vielä 2000-luvulle.
Ennen, tuonne 80-luvulle saakka yksiöt oli 15-28m2.
Opiskelijana asuin 15m2 yksiössä 90-luvulla ja vanhempani asuivat kun oli pieni 26m2 yksiössä.
Ennen oli hyvin tavallista, että 1-2 lapsisen perheen ensiasunto oli yksiö tai pieni kaksio.
Nykyinen ~30 neliötä on ihan sopiva, mutta paljon pienempäänkin mahtuisi. Esim. sohva on "turha" kun voi sängyssäkin löhöillä, se ja yksi ylimääräinen pöytä vie heti useamman neliön.
60 neliöinen kaksio alkoi kyllä jo ahdistaa, keittiöönkin oli "pakko" hommata pöytä, vaikken koskaan edes syö pöydän ääressä. Silti oli kämppä tyhjää täynnä ja hirveä homma siivota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perhe35v hki kirjoitti:
Meitä asuu kaksi aikuista, vauva ja koira 27m2 yksiössä Helsingin keskustassa.
Hyvin mahdutaan, en ongelmia.Aiemmin asuttiin 75m2 kolmiossa syrjemmällä. Koemme että elämänlaatu on parantunut kun olemme tiiviissä kanssakäymisessä.
Mihin sitä ihmiset tarvitsee niin julmetusti tilaa?
Romuille, joita huonekaluiksi ja tavaraksi kutsutaan?Vai pitääkö jokaiselle olla oma huone, ettei tarvitse toisia nähdä ja saa olla omissa oloissaan?
Ja tuohan oli ihan yleistä vielä 90-luvulle asti.
Monet sijoittavat todella paljon rahaa asumiseen ja tekevät työtö sen eteen, mutta se tärkein puuttuu - aika. Ja monen koti on suurimman ajan tyhjillään, eikä sitä hyödynnä, vaan lähinnä käydään siellä nukkumassa ja vietetään viikonloput.
Minusta 15m2 yksiöitä pitäisi olla enemmän, sillä käyttökustannukset ovat alhaiset esim lämmitus ja rahaa jäisi muuhun käyttöön.
Moni sanoo kuinka "ennen vanhaan asuttiin todella ahtaasti" ja tottahan se on. Meitäkin oli varmaan 10 henkeä noin 50-60 neliön talossa. Siinä on vain yksi iso ero verrattuna nykyajan pieniin kaupunkiasuntoihin. Ympärillä oli metsää ja peltoa. Sai omaa rauhaa ja hiljaisuutta paljon helpommin.
Asuin myös nuorena yksiössä helsingissä ja se tuntui paljon ahtaammalta vaikka neliöitä olikin 31 ja yksin asuin. Usein tuli käytyä kaduilla kävelemässä, mutta ei se ole sama asia kuin omalla pihalla rauhassa oleminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuimme mieheni kanssa silloin kun lapsi syntyi noin 30 neliön yksiössä, ei parveketta.
Vauva-aikana vielä menettely, mutta kun poika alkoi kävellä ja leikkiä, niin ahdisti.
Parivuode ja vauvansänky veivät jo ison tilan.
Sohva ja sohvapöytä loput, emme halunneet nukkua sohvalla emmekä oleskella vuoteessa.
Kun poika alkoi ajella sellaisella dollymopolla, niin koko ajan loppui tila kesken ja leikkimiseen varattu tila oli pieni.
Kun saimme vuokrattua parvekkeellisen noin 70 neliöitä kolmion niin tuntui aivan taivaalliselta. Mikä ihana tilan tuntu.
Muistan vieläkin kuinka riemuissaan poika oli kun pääsi vapaasti menemään sillä mopolla ja sai potkia reippaasti vauhtia nauru suussa ja silmät loistaen.
Ja messiin aiomme oman makuuhuoneen ja kasvava poika oman huoneen.
Vauva ja koira 27 neliön yksiössä tuntuu ahdistavalta.
Jos on isompi koira, niin tosi vähän liikkumavaraa.
Ainakin täytyisi ulkoiluttaa tosi ahkerasti.
En pystyisi kovin pitkään asumaan 15 neliön asunnossa, väliaikaisena menisi.
Yhteisöllisyys ei ole minun juttuni, haluan oman rauhan, vaikka sosiaalinen olenkin. Maksan vai omista neliöistäni, en yhteisistä tiloista, sauna ja autopaikka on poikkeus.
Tuo parvi arveluttaa, yleensä ovat tukalan kuumia nukkua. Ja hankaloittaa siivota ja vaihtaa lakanoita yms.
Tuo on totta, että yleensä noissa vanhanajan pienissä asunnoissa oli iso piha, jossa vietettiin paljon aikaa ja lapset saivat juosta ja leikkiä vapaasti.
Asun nyt itse vanhassa Finlaysonin asunnossa, aivan ihana iso vanha piha jossa saa rauhassa istua, myös iso puisto ihan vieressä.
Monesti kuvittelen kuinka ihanaa oli tässä miljöössä aikansa lapsilla leikkiä.
Eivät olleet kerrostaloja useinkaan pienine pihoineen ja katuineen.
Yleensä myös iso vintti sailytystiloineen ja isot kellarit jne. Isot ulkorakennuksetkin joissa sai säilyttää tavaraa.
Ei voi verrata tällaiseen cityasuntoon, josta nyt keskustellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkuyksiöt ei varmaan ole tarkoitettukaan ihmisille, jotka viihtyvät pääasiassa kotona. Ne ovat vähän kuin hotellihuoneita, mutta halvempia. Kotona käydään vain nukkumassa, suihkussa ja pesemässä pyykit, muu aika vietetään kodin ulkopuolella.
Ketkä viettää tälläistä elämää Suomessa? Levottomat hullut vain. Opiskelijakin tarvitsee opiskelurauhaa välillä, eläkeihmisistä puhumatta. Suomalaiselle kotona oleminen on tärkeä
Jos töihin ja harrastuksiin menee vaikka 12h päivässä, niin eipä siellä kotona niin hirveästi ehdi valveilla olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkuyksiöt ei varmaan ole tarkoitettukaan ihmisille, jotka viihtyvät pääasiassa kotona. Ne ovat vähän kuin hotellihuoneita, mutta halvempia. Kotona käydään vain nukkumassa, suihkussa ja pesemässä pyykit, muu aika vietetään kodin ulkopuolella.
Ketkä viettää tälläistä elämää Suomessa? Levottomat hullut vain. Opiskelijakin tarvitsee opiskelurauhaa välillä, eläkeihmisistä puhumatta. Suomalaiselle kotona oleminen on tärkeä
Jos töihin ja harrastuksiin menee vaikka 12h päivässä, niin eipä siellä kotona niin hirveästi ehdi valveilla olla.
Missä tiloissa harrastat yksityiselämää? Vai kuuluuko siihen seksi ja läheisyys ollenkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Asun tällä hetkellä mieheni kanssa isohkossa asunnossa, meillä ei ole lapsia eikä tule olemaan. Olen myös kiinnostunut tavaran vähentämisestä ja muuttaisin mielelläni pienempään. Mies ei vielä ole valmis.
En ole kiinnostunut siitä yhteisöllisyydestä mitä noihin liitetään, miksi menisin katsomaan elokuvia muiden kanssa kun voin katsoa yksin omassa pikku luolassani? Pieni tila ei ahdista, jos mieli on avara.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkuyksiöt ei varmaan ole tarkoitettukaan ihmisille, jotka viihtyvät pääasiassa kotona. Ne ovat vähän kuin hotellihuoneita, mutta halvempia. Kotona käydään vain nukkumassa, suihkussa ja pesemässä pyykit, muu aika vietetään kodin ulkopuolella.
Ketkä viettää tälläistä elämää Suomessa? Levottomat hullut vain. Opiskelijakin tarvitsee opiskelurauhaa välillä, eläkeihmisistä puhumatta. Suomalaiselle kotona oleminen on tärkeä
Jos töihin ja harrastuksiin menee vaikka 12h päivässä, niin eipä siellä kotona niin hirveästi ehdi valveilla olla.
Missä tiloissa harrastat yksityiselämää? Vai kuuluuko siihen seksi ja läheisyys ollenkaan?
Kun ei ole lapsia niin tällaista ongelmaakaan ei ole..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksin voisin asua n. 20-30 m2 yksiössä, tavaroista luopuminen tai vähän määrän kanssa pärjääminen ei tuota tuskaa. Tätä on täytynyt opetella viime vuosina, että mihin sen aikansa haluaa käyttää.
Sen sijaan todellisuudessa meitä asuu kaksi aikuista ja kuusi lasta 120 m2 omakotitalossa. Lisäksi ajoittain hoitolapsia.
Teineille alkaa olla erityisen tärkeää oma rauha, joten oman tilan tarpeen ymmärtää. Samoin itse koen että myös aikuisten yhteiselle ajalle oltava tilansa.
Siksi en yhtään pienempään muuttaisi tässä vaiheessa elämää, vaikken tavaravarastoja kannatakaan. Ja onhan muilla perheenjäsenillä oikeus tärkeimpiin tavaroihinsa, vaikkei tarpeet olisi samat kuin itselläni. Tosin myöskään isompaa taloa emme haikaile.
Aika rankkaa viettää 12t vuorokaudessa ja viikonloput päälle jossain yleistiloissa tai ulkosalla :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkuyksiöt ei varmaan ole tarkoitettukaan ihmisille, jotka viihtyvät pääasiassa kotona. Ne ovat vähän kuin hotellihuoneita, mutta halvempia. Kotona käydään vain nukkumassa, suihkussa ja pesemässä pyykit, muu aika vietetään kodin ulkopuolella.
Ketkä viettää tälläistä elämää Suomessa? Levottomat hullut vain. Opiskelijakin tarvitsee opiskelurauhaa välillä, eläkeihmisistä puhumatta. Suomalaiselle kotona oleminen on tärkeä
Jos töihin ja harrastuksiin menee vaikka 12h päivässä, niin eipä siellä kotona niin hirveästi ehdi valveilla olla.
Missä tiloissa harrastat yksityiselämää? Vai kuuluuko siihen seksi ja läheisyys ollenkaan?
Tutkimusten mukaan suomalaisten seksin harrastaminen on vähentynyt viime vuosina, vaikka asuinolosuhteissa on tapahtunut muutos parempaan (enemmän asuinneliöitä per asukas).
Ehkä seksissä ja läheisyydessä on kyse muustakin kuin asuntoneliöistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkuyksiöt ei varmaan ole tarkoitettukaan ihmisille, jotka viihtyvät pääasiassa kotona. Ne ovat vähän kuin hotellihuoneita, mutta halvempia. Kotona käydään vain nukkumassa, suihkussa ja pesemässä pyykit, muu aika vietetään kodin ulkopuolella.
Ketkä viettää tälläistä elämää Suomessa? Levottomat hullut vain. Opiskelijakin tarvitsee opiskelurauhaa välillä, eläkeihmisistä puhumatta. Suomalaiselle kotona oleminen on tärkeä
Jos töihin ja harrastuksiin menee vaikka 12h päivässä, niin eipä siellä kotona niin hirveästi ehdi valveilla olla.
Missä tiloissa harrastat yksityiselämää? Vai kuuluuko siihen seksi ja läheisyys ollenkaan?
Siellä baarista löytyneen hoidon kotona.
Vierailija kirjoitti:
Aika rankkaa viettää 12t vuorokaudessa ja viikonloput päälle jossain yleistiloissa tai ulkosalla :(
Luulin, että tässä oli kyse 15 neliön kämpästä eikä kodittomuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Asun tällä hetkellä mieheni kanssa isohkossa asunnossa, meillä ei ole lapsia eikä tule olemaan. Olen myös kiinnostunut tavaran vähentämisestä ja muuttaisin mielelläni pienempään. Mies ei vielä ole valmis.
En ole kiinnostunut siitä yhteisöllisyydestä mitä noihin liitetään, miksi menisin katsomaan elokuvia muiden kanssa kun voin katsoa yksin omassa pikku luolassani? Pieni tila ei ahdista, jos mieli on avara.
Ketju on 15m2 mittaisista yksiöistä. Mieti, 2 aikuista, parisänky, 1 ikkuna ja 55 tuumainen televisio seinällä, josta sitten katsotte tuntitolkulla elokuvia. Parin askeleen päässä on hella-jääkaappi-tiskikoneyhdistelmä ja kolmen askeleen päässa vessapönttö-suihkukaappiyhdistelmä. Elokuvaelämys omassa pikkuluolassa.
Asuin nuorena 18 neliöb kodissa. Oli tosi kiva, kylppärikin. Toki osa tavaroista oli vielä vanhempien varastossa. Ilman turhaa tavaraa moinen kävisi nykyäänkin.