Lue keskustelun säännöt.
Mitä järkeä on noissa 15 m2:n yksiöissä? ASUISITKO SELLAISESSA?
Ennen yksiöt olivat 30 m2, nyt uudet ovat enää puolet tuosta.
Kuitenkin pk-seudulla käy niin, että pienestä koosta huolimatta niistä pyydetään just sen verran kuin yksiönostajat juuri ja juuri pystyvät maksamaan - kysyntää kun on enemmän kuin tarjontaa.
Hinnat eivät siis laske (pikemminkin nousevat vuosi vuodelta), mutta neliömäärä puolittui. Ja kappas: näin saatiin neliöhinta tuplattua!
Taitaa kyse olla siitä, että rakennuttajat vain pyrkivät maksimoimaan voittonsa...
Kommentit (244)
Mua viehättää ajatus minikodista. Lapseni ovat jo aikuisia, asuneet omillaan vuosia. Olen pikkuhiljaa tyhjentänyt kodistani tarpeettomia tavaroita. Kaksi kolmesta makuuhuoneesta ovat olleet jo pitkään täysin tyhjiä. Niissä ei siis ole enää edes huonekaluja. Kolmas makuuhuone on tällä hetkellä tavaroiden lajittelupiste. Olen siirtynyt asumaan olohuoneeseen. Mulla on kaksi kylppäriä ja sauna. En sauno koskaan. Toista kylpyhuonetta en ole käyttänyt moneen vuoteen. Keittiössäni on kaapeissa tavaroita (vohvelirauta, jäätelökone, wokkipannu jne jne), joita en ole käyttänyt yli kymmeneen vuoteen. Niistäkin pitää hankkiutua eroon. Ruokaa laitan kotona hyvin harvoin. Työsuhde-etuna on lounassetelit ja niillä syön arkisin lounaan. Toista lämmintä ateriaa en edes tarvitse. Kun ei ole enää velkaa, on ihan hyvin varaa syödä kaikkia ateriansa kodin ulkopuolellakin. Ja voihan noissa minikodeissakin jotain kokkailla, jos nyt jostain syystä tarvitsisi toisenkin aterian eikä esim take away -ateria riitä.
Olisi oikeastaan aika kiva, jos voisi vähän kuten taannoisessa Riisutut -sarjassa muuttaa tuollaiseen minikotiin ja joka päivä saisi hakea täältä vanhasta kodista yhden tavaran. Alle puolessa vuodessa olisi varmasti kaikki tarpeellinen uudessa kodissa ja lopuille vanhan kodin tavaroille voisi sanoa heipat. Ja mieti, miten helppoa aikanaan perikunnan olisi tyhjentää tuollainen minikoti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka jaksaa/viitsii tehdä kotona ruokaa kun töissä saa lounarit ja alle kybällä saa kaupungilla syödä lounailla, buffeteissa yms paikoissa napansa täyteen..
Mulla ei oo himassa ees kahvinkeitintä.. vähän niinkuin sinkkuelämien carrie, ”käytän uunia vaatteiden kuivaamiseen”
Vierailija kirjoitti:
Pikkuyksiöt ei varmaan ole tarkoitettukaan ihmisille, jotka viihtyvät pääasiassa kotona. Ne ovat vähän kuin hotellihuoneita, mutta halvempia. Kotona käydään vain nukkumassa, suihkussa ja pesemässä pyykit, muu aika vietetään kodin ulkopuolella.
Ne eivät siis ole tarkoitettuja kodeiksi vaan väliaikaiskämpiksi.
no kaverini asui 17 neliöisessä missä ei ollut edes parvea (kaverilla oli kerrossänky kylläkin). Oli se ihmeen tilava ja kodikas kuitenkin. Ainoa puute oli suihkutilat mikä oli hyvin pieni.
Olen asunut, oli itse asiassa vähän pienempi vielä. Ja meitä asui siellä kaksi. Onnistui opiskeluvaiheessa. Enää ei onnistuisi, ainakaan tällä nykyisellä tavaramäärällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun reilun 60 neliön kodissa, mutta tavaroiden puolesta mahtuisin 40 neliön asuntoon. Säästäisin tietysti rahaa, jos muuttaisin pienempään, mutta arvostan enemmän tilan tuntua ja sitä että ei tarvitse siivoillessa siirrellä koko ajan huonekaluja tieltä ja kaikki tavarat ei ole ihan vieri vieressä ja sumpussa. Lisäksi tässä on tiettyä luksusta, koti on kodikas, mutta ei ahdas. Joku saattaa pärjätä kahdella lautasella, mutta minulla käy päivällisvieraita lähes kuukausittain, ja sitäkin silmällä pitäen on kiva, että kaapista löytyy ja sinne mahtuu kunnon astiasto.
Tietysti se riippuu ihan elämäntyylistä ja omista mieltymyksistä, viihtyykö parhaiten 15 neliön yksiössä vai vähän reilummissa neliöissä. Ei me avaraa asumista arvostavat olla kaikki tavarahamstereita, vaikka sellaista tässäkin ketjussa vihjaillaan. Ei mielestäni ole epänormaalia, että yksinasuvakin haluaa tilaa ympärilleen.
Opiskelijana asuin vähän aikaa, enää en pystyisi, ahdistaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkuyksiöt ei varmaan ole tarkoitettukaan ihmisille, jotka viihtyvät pääasiassa kotona. Ne ovat vähän kuin hotellihuoneita, mutta halvempia. Kotona käydään vain nukkumassa, suihkussa ja pesemässä pyykit, muu aika vietetään kodin ulkopuolella.
Ne eivät siis ole tarkoitettuja kodeiksi vaan väliaikaiskämpiksi.
Kutakuinkin noin. Tiettyyn elämänvaiheeseen sopiva asumismuoto. Mulla se voisi olla lasten aikuistumisen ja vanhainkodin/hautausmaan väliin sopiva asumismuoto. Talvet voisi asua vaikka Espanjassa ja kesät Suomessa minikodissa.
- Nro 63 -
Ainakin noi nyt julkisuudessa olleet minikämpät vaikuttaa hyvin suunnitelluilta. Parvi, huolella mietityt säilytystilat, ei hukkaneliöitä, seinälle taittuva pöytä, paljon valoa. Lisäksi hyvät yhteiset tilat.
Voisin harkitakin jos olisin yksineläjä, vaikka totuttuani asumaan yli 100-neliöisessä kämpässä alkujärkytys varmaan olisi jonkinmoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pienempi asunto on, sitä lähempänä ovat naapurit jokaisella suunnalla ja sitä enemmän kuuluu ääniä asuntoon. Aika harva aikuinen kuitenkaan elää sellaista elämää, jossa syödään ruuat enimmäkseen ulkona, sehän on hirveän raskasta, epärentouttavaa ja kallista. Pääkaupunkiseudulla löytyy asukkaita kaikenlaisiin asuntoihin, oli taso mikä tahansa, siksi rakennuttajien ahneutta voi hyvin perustella asukkaiden löytymisellä.
En nyt sanoisi, että aika harva. On aika tavallista, että vähintäänkin lounas syödään kodin ulkopuolella. Kun syö lounaalla hyvin, päivällistä ei varsinaisesti tarvitse vaan voi mennä töistä suoraan kaupungille ja jos nälkä yllättää, käydä syömässä jonkun salaatin tms kevyemmän jutun. Eihän nuo minikodit olekaan mitään perheasuntoja eikä tarkoitettu edes parisuhteessa eläville vaan sinkuille, jotka viettäisivät aikaansa kotona ihan yhtä vähän riippumatta siitä, onko neliöitä 15 vai 100. Mä en edes muista, milloin olen viimeksi laittanut kotona itselleni ruokaa.
Eikös kaappaus keittiössä viime viikon jaksossa ollut tuollainen koti ja hienosto siellä kotiruuan valmistus onnistui.
Mutta onhan tuo aika törkeää markkinoida noita edullisena asumisena. Sinänsä voisin itse viihtyä ihan hyvin, jos ikkunanäkymät olisivat ok.
Mä asuin 3 vuotta yksin (2 lasta joka toinen vkl) 250m2 talossa. Ei ollut hääviä. Sain myytyä ja muutin 50m2 kaksioon, saunallinen. Elämänlaatu ja vapaa-aika kasvoivat about 300%. Rahaa kuukausittaisiin menoihin jää yli e1000 enemmän / kk. Kuka tarvii tyhjiä lattialaattoja =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näihin kuuluu mukaan yhteisöllisyys eli on taloyhtiön yhteiset tilat, joissa voi viettää aikaa lukemalla lehtiä, ompelemalla, katsomalla elokuvia samanhenkisen porukan kanssa jne. Kunnes joku keksii majoittaa kaverinsa yhteiseen olohuoneeseen ja alkaa riitely siitä, saako joku omia yhteiset tilat itselleen.
Juuri tällaisten syiden vuoksi kartan taloja, joissa on yhteisiä tiloja. Ei voisi vähempää kiinnostaa naapurini.
Ja en TOD asuisi missään 15 m2:n luukussa. Ei noihin muut mene kuin joilla ei ole vaihtoehtoa.
Itse asun vielä pienemmässä ja onhan se vähän niin, että naapurusto koostuu tietynlaisesta jengistä. Sijainti on ainoa hyvä puoli asunnossani.
Joskus 24 neliöisessä asunnossa, ei haitannut. Edellyttää jos yhteistilat, että halutaan tulla toimeen.
Koin että aina valittiin paha, kun ei muutkaan viihdy, miten sinäkään muka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perhe35v hki kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhe35v hki kirjoitti:
Meitä asuu kaksi aikuista, vauva ja koira 27m2 yksiössä Helsingin keskustassa.
Hyvin mahdutaan, en ongelmia.Aiemmin asuttiin 75m2 kolmiossa syrjemmällä. Koemme että elämänlaatu on parantunut kun olemme tiiviissä kanssakäymisessä.
Mihin sitä ihmiset tarvitsee niin julmetusti tilaa?
Romuille, joita huonekaluiksi ja tavaraksi kutsutaan?Vai pitääkö jokaiselle olla oma huone, ettei tarvitse toisia nähdä ja saa olla omissa oloissaan?
Downshifting? Ja itselle uskoteltu että näin on Hyvä? Onko ulosotossa iso velka?
Eli teillä ei ole mitään elämää. Vauva kun menee nukkumaan niin ei voi edes hengittää kun on samassa huoneessa. Vai katsotteko pimeässä kuulokkeet korvissa netflixiä. Todellista luxusta.
Ja juu samaa mieltä olen ettei ne liiat neliöt tee mitään. Vauvan kanssa vähempi toimii paremmin. Silti kun meillä pieneni yli 200neliöstä noin. 70 neliöön niin on ahdasta. Hoitopöytä, pinnasänky ja kävelymobille ei ole enään tilaa. Lapsi pääsee metrin eteen ja taakse. Ja kaikki ylimääräinen roju on tuhottu ja silti elämä on kuin tetrispeli. Onneksi kohta muutto taas normitaloon.
Onnea teille! Pinnasänkyä tulee ikävä kun vauva motkahtaa sängyltä lattialle ja saa tällin.
Se kerta kun asuin solussa, huone 11nrliö niin kyllä kaatui seinät päälle. Vaikka oli yhteinen keittiö ja vessa vielä. En ollut siellä kuin joskus nukkumassa. Ahdisti.Heippa,
Näin on hyvä. Ulosotossa ei ole penniäkään, velkaa toki on jonkin verran, mutta suhteutettuna nettotuloihin, varsin kohtuullisesti. Asuntolaina onkin sitten ainoa, mistä velkaa on.Asumiskulut alittavat usealla sadalla eurolla/kk vastaavan luukun vuokrakulut. Älä siis ole turhaan huolissasi perheemme taloudellisesta tilasta, se on kunnossa.
Lapsi nukkuu hyvin, tänäänkin imuroin asunnon eikä haitannut unia yhtään. Nukkuu vaikka valot päällä. Henk koht en ymmärrä niitä perheitä, joissa muut vetävät villasukat jalkaan ja alkavat puhumaan kuiskaamalla kun lapsi nukahtaa.
Pinnasänkyä ei tule ikävä, sellainen löytyy kyllä.
Hoitopöytää ei ole, täysimittainen kuivaava pesukoneen päällinen kylppärissä ajaa sen viran hyvin.
Nuorena poikana tuli asuttua yksin omakotitalossa ja alle 20m2 yksiössä jossa suihku yleisessä käytössä käytävällä. Eli laidasta laitaan asuntoja on tullut kokeiltua.
En koskaan kokenut, että suuret neliöt olisi kasvattaneet elämänlaatua. Pikemminkin päinvastoin.
Downshiftaamisessa olet siinä mielessä oikeassa, että kun karsii turhan materian ympäriltään, löytää sen millä on oikeasti merkitystä. Toisemme. Läheisyyden. Vapauden.
Jokainen elää miten haluaa. En kritisoi. Ekologistahan se on.
Niinhän ne asui Neuvostoliitossa koko perhe pukuhuoneessa ja tätä nykyään ainakin Kiinassa ja Intiassa monta sukupolvea samassa tilassa ja mietitään afrikkalaisia heimoja ne kun kaikki mahtuvat yhteen savimajaan, eivätkä valita.
Onhan ne härppäkkeitä ne hoitopöydöt yms. Mutta ihan tarpeellisia jos ei halua selkäänsä rikkoa ja käyttää h.pöytää muuhunkin kuin vallanvaihtoon.. Esim jumppaan ja hierontaan.
Oma nukkuu huonosti kun naapurihuoneesta heijastuu tv:n välkkyvät valot. Meteliä sietää.
Jokainen perhe/lapsi on omanlaisensa
Ja mitä joku tuossa ihmetteli kävelymobi niin liikuvainen vauva ei karkaa kun on mobissa ja itse saa kädet vapaiksi siksi aikaa kun pilkkoo vihannekset ja hedelmät. Turvallista.
ihmiselle joka ei omista juuri mitään ja käy kotona vain nukkumassa voi hyvin pärjäilläkin 15m luukussa. Varsinkin jos siinä on parvi.
Olen asunut 18 neliön yksiössä, joten onnistuisi varmasti myös 15 neliössä yksin asuminen. Ensin mainittuun ei mahtunut pesukonetta eikä ollut yhteistä pyykkitupaa. Sellainen pitäisi olla, jos olisi pieni asunto.
Tällä hetkellä minulla on 21 neliötä, jos jaan koko asunnon neliöt asukasmäärällä. Hyvin mahdutaan. Ja olen sentään jo keski-ikäinen.
Useinhan noissa asuu hei opiskelijat. Ei niillä ole varaa hirveästi valita ja tilanne on väliaikainen.
Ajoissa ostanut kirjoitti:
Perhe35v hki kirjoitti:
Meitä asuu kaksi aikuista, vauva ja koira 27m2 yksiössä Helsingin keskustassa.
Hyvin mahdutaan, en ongelmia.Aiemmin asuttiin 75m2 kolmiossa syrjemmällä. Koemme että elämänlaatu on parantunut kun olemme tiiviissä kanssakäymisessä.
Mihin sitä ihmiset tarvitsee niin julmetusti tilaa?
Romuille, joita huonekaluiksi ja tavaraksi kutsutaan?Vai pitääkö jokaiselle olla oma huone, ettei tarvitse toisia nähdä ja saa olla omissa oloissaan?
Mitä haittaa siitä on, että on tilava sauna, pesuhuone, kodinhoitohuone, pari erillistä (siis oikeaa) wc:tä, lapsilla omat huoneet? Lisäksi vieraille oma huone ja tilava tupakeittiö, jossa voi juhlistaa vähän isommallakin porukalla ja tietysti kirjasto/työhuone jossa voi oikeasti keskittyä rauhassa.
Kevät- kesä ja syysiltana on niin kiva viettää aikaa rauhallisella terassilla. Tai juoda aamukahvit yläkerran parvekkeella.
Siis kun rahasta ei ole kiinni kuin vain köyhillä. Muistakaa, että kaikki eivät ole köyhiä.
Me muutettiin isommasta perheasunnosta pienempään kolmioon kahden lapsen kanssa. Seuraavanlaista konkreettista haittaa tästä isommasta asunnosta oli:
- yhtiövastike tietty isompi
- liikaa tilaa johon pikkuhiljaa kertyi tavaraa, se vaan menee niin että kun on kolme tyhjää kaappia ja lipasto että niihin kertyy tavaraa
- tavara aiheuttaa itselle ahdistusta jonkin verran, jos on tavaraa, myös sotkua on enemmän
- lapset katosivat aina eri "siipiin"
- ja kuka sen kämpän siivoaa?tuntuu ettei tavarat olleet koskaan paikalla, imurointi oli loputonta, pölyjen pyyhkiminen, muuttaminen... Yksi paikka siivottu niin toinen repsottaa
Pienempi asunto (n 17m2 per henki) on ollut meille juuri oikea ratkaisu. Kyse ei ole rahasta, koska tämä asunto oli itseasiassa n. 80 000e kalliimpi kuin perheasuntomme. Nautimme siitä yhteisöllisemmästä meiningistä, lapsetkin on kiitellyt että on kiva kun ollaan enemmän yhdessä (paljonkin sanelemana). Juoksevat kulut on pienemmät. Ja erityisen ihanaa on se että tavaraa voi olla vain tosi vähän, joten meillä on aina siistiä ja robotti hoitaa imuroimisen joka päivä :)
Tälläistä ajatuksia pienemmästä asumisesta, monelle on ollut ihmetyksen aihe mutta meille kyllä tosi hyvä ratkaisu!
Ei. En asuisi. Moisessa kanankopissa mulla hajoaisi pää. Hajosi jo 24 neliön yksiössä... olisipa laitonta tehdä alle 30 neliön asuntoja...
Yrität vain lusmuilla velvollisuudestasi ostaa ja kuluttaa jatkossa ja jätät vastuun muille.
Ja että ilmaiseksi olet luovuttanut tarpeetonta tavaraa? K-ä-s-i-t-t-ä-m-ä-t-ö-n-t-ä.