Mitä järkeä on noissa 15 m2:n yksiöissä? ASUISITKO SELLAISESSA?
Ennen yksiöt olivat 30 m2, nyt uudet ovat enää puolet tuosta.
Kuitenkin pk-seudulla käy niin, että pienestä koosta huolimatta niistä pyydetään just sen verran kuin yksiönostajat juuri ja juuri pystyvät maksamaan - kysyntää kun on enemmän kuin tarjontaa.
Hinnat eivät siis laske (pikemminkin nousevat vuosi vuodelta), mutta neliömäärä puolittui. Ja kappas: näin saatiin neliöhinta tuplattua!
Taitaa kyse olla siitä, että rakennuttajat vain pyrkivät maksimoimaan voittonsa...
Kommentit (244)
Eikö uudet vankien sellitkin ole tuota isompia
Vierailija kirjoitti:
Eikö uudet vankien sellitkin ole tuota isompia
Esimerkiksi Diakonissalaitoksen pienin yksiö pitkään kadulla asuneille on vähintään 17 neliöä, koska pienempi olisi "epäinhimillistä".
Vierailija kirjoitti:
Ei. En asuisi. Moisessa kanankopissa mulla hajoaisi pää. Hajosi jo 24 neliön yksiössä... olisipa laitonta tehdä alle 30 neliön asuntoja...
Katopa tuo ja hajoa.IHmiset ihan oikeasti joutuvat asumaan tuollaisissa.
http://www.seloger.com/annonces/achat/appartement/paris-11eme-75/128159…
Vierailija kirjoitti:
Useinhan noissa asuu hei opiskelijat. Ei niillä ole varaa hirveästi valita ja tilanne on väliaikainen.
800€ homoluolasta?
Mihin minä, lapseton mies, joka en lapsia voi saadakaan, ja joka ei omista mitään, tarvitsisin isompaa asuntoa?
Sopii niille, jotka käyvät kotona lähinnä syömässä ja nukkumassa. Minulle ei, koska olen kotihiiri. Vietän mieluiten aikaa kotona, ja ahdistun ahtaudesta. Minä siis tarvitsen enemmän neliöitä ympärilleni, ja olen valmis maksamaan niistä sitten enemmän.
Yksin asuisin helpostikin. Olen vastaavalla tullut toimeen itsekin opiskeluaikana, joten iisipiisi. Niin ihanan vähän tavaraa ja siivottavaa! :D
Mutten mä yksiön hintaa siitä maksais tai vuokraakaan. Kyllä tuommoinen koirankoppi sais edullisesti irrota.
En asuisi. Asuin kyllä muistaakseni 8 vuotta 25 neliön asunnossa, osan aikaa silloisen poikaystävän kanssa ja erottuamme yksin. No menihän se silloin, kun olimme nuoria ja itsekseen asuessa siksi, että rahatilanne ei aina ollut kovin hyvä ja asunnon sijainti taas oli autottomalle sopiva ja asumiskustannuksetkin melko pienet.
Mutta kyllä sitä aina haaveili isommasta kodista, nykyään ympäriltä löytyy 124 neliötä ja miehen kanssa kaksin. Mahtuisihan sitä puolta pienempäänkin, mutta olen omalta kohdaltani huomannut, että kaipaan tilaa ympärilleni.
Lähellä on lämmin olla. Sota-ajan jälkeen asuttiin hellahuoneessa kuudenkin lapsen kanssa, esim Amurin työläiskaupunginosassa Mansessa. Ei mitään ongelmia.
Myöskin Finlaysonin työntekijöiden asunnot olivat ja ovat vieläkin käytössä, just sänky ja pöytä mahtuu, yhdelle hengelle tarkoitettuja. Samoin olen käynyt TAYS:n asuntoloissa, samaa kokoa olivat. Ne tosin on nyt muutettu sairaalakäyttöön. Mikä ongelma?
Kyllä, asuisin 15 neliön kämpässä.
Vierailija kirjoitti:
Perhe35v hki kirjoitti:
Meitä asuu kaksi aikuista, vauva ja koira 27m2 yksiössä Helsingin keskustassa.
Hyvin mahdutaan, en ongelmia.Aiemmin asuttiin 75m2 kolmiossa syrjemmällä. Koemme että elämänlaatu on parantunut kun olemme tiiviissä kanssakäymisessä.
Mihin sitä ihmiset tarvitsee niin julmetusti tilaa?
Romuille, joita huonekaluiksi ja tavaraksi kutsutaan?Vai pitääkö jokaiselle olla oma huone, ettei tarvitse toisia nähdä ja saa olla omissa oloissaan?
Aiotteko asua tuollaisessa rotankolossa myös teini-ikäisen kanssa? :D. Hyvin sujuu teillä silloin myös seksielämä..
No seksielämähän loppuu muutenkin tuohon vaiheeseen, kun lapsi on syntynyt.
Melkein 700 e 13 neliön asunnosta, harkitsen tosiaan maalle muuttoa...
Never ever. 50 neliötäkin on aivan liian vähän.
Vierailija kirjoitti:
No seksielämähän loppuu muutenkin tuohon vaiheeseen, kun lapsi on syntynyt.
No sehän on vain aika surkealla tolalla jonkun parisuhde jos se siihen loppuu. Meillä ei ole sutina loppunut vieläkään vaikka kolmas täyttää keväällä jo kymmenen!
Noita pikkuluukkuja tehdään kun ihmiset muka haluavat yhä pienempiä asuntoja. Sivuutetaan kätevästi syy tähän pienten asuntojen suosioon: ihmisillä ei vain ole varaa isompiin asuntohin. Komeroyksiötkin ovat kokoonsa nähden törkeän kalliita. Oikeasti tarve olisi 200-300 e/kk vuokra-asunnoille.
Vierailija kirjoitti:
Lähellä on lämmin olla. Sota-ajan jälkeen asuttiin hellahuoneessa kuudenkin lapsen kanssa, esim Amurin työläiskaupunginosassa Mansessa. Ei mitään ongelmia.
Myöskin Finlaysonin työntekijöiden asunnot olivat ja ovat vieläkin käytössä, just sänky ja pöytä mahtuu, yhdelle hengelle tarkoitettuja. Samoin olen käynyt TAYS:n asuntoloissa, samaa kokoa olivat. Ne tosin on nyt muutettu sairaalakäyttöön. Mikä ongelma?
Kyllä, asuisin 15 neliön kämpässä.
Se että sota-ajan jälkeen asuttiin koko perhe jossain hellahuoneessa - mistä tiedät väittää, että "ei mitään ongelmia"?
Väkihän oli onnesta soikeana kun pääsi muuttamaan niistä kuppaisista kamareistaan lähiöiden kerrostaloasuntoihin joissa oli tilaa , juokseva vesi ja jopa sisävessat.
Vierailija kirjoitti:
Omakotitaloasukas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkuyksiöt ei varmaan ole tarkoitettukaan ihmisille, jotka viihtyvät pääasiassa kotona. Ne ovat vähän kuin hotellihuoneita, mutta halvempia. Kotona käydään vain nukkumassa, suihkussa ja pesemässä pyykit, muu aika vietetään kodin ulkopuolella.
Kannattaa panostaa asuntoon sen verran, ettei sieltä ole kiire pois. Toki voi kuvitella miltä tuntuu asua yhdessä pikkuhuoneessa... :O Varmasti kaatuu kaikki neljä seinää päälle.
Ei kyse ole tuosta vaan siitä, että asioita, joihin haluaa käyttää vapaa-aikaansa, ei ole mahdollista tehdä kotona. Tai no joo, jos on miljardööri, voi toki perustaa kotiinsakin ravintoloita, kahviloita, baareja, taidenäyttelyitä, järjestää siellä konsertteja ja muita yleisötapahtumia jne.
Konsertit, taidenäyttelyt ja yleisötapahtumat ymmärrän, samoin esimerkiksi liikuntaharrastukset. Mutta kuka ihme notkuu kahviloissa, ravintoloissa ja baareissa illat pitkät, jos voi olla kotonakin. Ei kai noita konserttejakaan nyt ihan joka päivälle riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhe35v hki kirjoitti:
Meitä asuu kaksi aikuista, vauva ja koira 27m2 yksiössä Helsingin keskustassa.
Hyvin mahdutaan, en ongelmia.Aiemmin asuttiin 75m2 kolmiossa syrjemmällä. Koemme että elämänlaatu on parantunut kun olemme tiiviissä kanssakäymisessä.
Mihin sitä ihmiset tarvitsee niin julmetusti tilaa?
Romuille, joita huonekaluiksi ja tavaraksi kutsutaan?Vai pitääkö jokaiselle olla oma huone, ettei tarvitse toisia nähdä ja saa olla omissa oloissaan?
Aiotteko asua tuollaisessa rotankolossa myös teini-ikäisen kanssa? :D. Hyvin sujuu teillä silloin myös seksielämä..
No seksielämähän loppuu muutenkin tuohon vaiheeseen, kun lapsi on syntynyt.
Kellä loppuu, kellä ei. Tuollaisessa rotankolossa loppuu kuitenkin aivan varmasti.
Olen asunu asunu sellaisessa parikymppisenä, kun opiskelin, kävin töissä ja biletin, eli harvoin kotona, nukkumassa joskus.
Sijainti oli ihan Helsingin ydinkeskustassa, eli paraatipaikalla. Vuokra 300e kuukaudessa. Pohja asunnossa oli hyvä ja toimiva, runsaasti kaappitilaa ja kylppärissä ammekin. Täyden kympin miniasunto.
Asuin opiskelijana 30 neliön yksiössä, ja se oli ihan jees. Oli omakotitalon kakkosasunto ja säilytystilaa oli ruhtinaallisesti ja muutenkin pohjaratkaisu neliöihin nähden tosi tilavan tuntuinen. Se oli ihana pikkukoti. Ehkä olisin sopeutunut 15 neliöönkin, jos se olisi ollut siisti ja uusi.
Nyt kuitenkin nelihenkisessä perheessä 165 on ihan mukava neliömäärä.