Vanheneva äitini on alkanut tarvita yhä enemmän apua, mutta minä en ehdi!

Kartoita srk:n ja Punaisen Ristin ystäväpalvelua. Jos joku voisi vaikka kerran viikossa tai kahdessa tulla

seuraksi ulkoilemaan,hoitamaan asioita,juttelemaan. Moni kotipalveluyrittäjäkin hoitaa kaikenlaista

muutakin kotona tehtävää hommaa kuin siivousta. Katselepa paikallislehtien tai srk-sanomien ilmoituksia

tai etsi netistä. Sitten vain ystävällisesti ja jämptisti kerrot että jatkossa sinä voit hoitaa vain sellaisia

asioita mitä oman jaksamisesi ja ehtimisesi puitteissa voit. Ei todellakaan ole kylmää ja sydämetöntä

ajatella omaa perhettään ja omaa jaksamistaan!

Kannattaa sitten harkita tarkoin ennenkuin ryhtyy omaishoitajaksi.

Menetät oman elämäsi itsenäisyytesi ystäväsi oikeutesi ihmisarvoiseen elämään

Julkisuudessa ylläpidetään siloiteltuja kaunisteltuja suuria rakkaustarinoita omaishoitajien arjesta.

Entä mitä menetät taloudellisesti, vielä työikäisenä jää omaishoitajaksi, menetät satoja euroja tulevasta vahuuseläkkeestäsi.

Omaishoidon tuki, 392€/kk josta maksat jopa 30% veroa + muut perittävät kulut jos on muita tuloja pieni eläke esimerkiksi.

Henkistä ja fyysistä väkivaltaa voi joutua kestämään päivittäin.

Mistään et apua saa., kukaan ei sinua kuuntele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti ei tarvitse vielä mitään kotihoitoa, mutta milloin tietokone on jumissa, kännykän kanssa ongelmia, autottomana tarvii kyytiä tai isompien tavaroiden kuskausta, kodin jotain pientä korjaushommaa, isojen tavaroiden siirtelyä. Taksi tai mikään ostopalvelu ei tule kuuloonkaan. Minkään asian hoito ei tunnu sujuvan puhelimitse saati netin kautta vaan hänen pitää aina päästä kasvotusten tiskille hoitamaan asia. Ja soittaa mulle töihin, että tule kuskaamaan. No en kuskaa kesken työpäivän kuin ehkä äärimmäisesdä hädässä lääkäriin.

Ap.

Kyllä tuo pahasti silti kuulostaa ap siltä, että äitisi on dementoitumassa, kun ei hahmota todellisuutta. Kyllähän hänen pitäisi tietää, että sinä et voi lähteä kauppaan kuskiksi kesken työpäivän!

Sinuna juttelisin nyt siskosi kanssa ja yrittäisin saada aikaan yhteisruntaman, jolla vaaditte äidin lähtemään muistitesteihin. Mitä aiemmin alkava alzheimer havaitaan, sen parempi - lääkitys hidastaa taudin etenemistä. Tätä kannattaa korostaa äidillesi, että kyse on hänen omasta edustaan.

Ja kannattaa samalla selittää, että syy, miksi epäilette hänen muistiaan on juurikin tuo, että hän ei ymmärrä lainkaan realiteetteja, vaan unohtaa, että sinulla on palkkatyö ja omakin perhe hoidettavana. 

Että haluat auttaa toki, mutta sinun ensisijainen velvollisuutesi on hoitaa työsi työaikana ja vapaalla ensin omat lapsesi ja perheesi ja sitten mikäli aikaa jää, auttaa äitiäsi.

Taksi ja ostopalvelut ovat sitä varten, että niitä käytetään. Korostakaa siskosi kanssa, että teille ei tarvitse perintöä jättää, eikä arkkuun saa rahoja mukaan - joten niistä kannattaa nauttia nyt, kun vielä voi - ja surutta ostaa apua.

Olen NIIN kipuillut saman asian kanssa. Äitini on jo alzheimerin takia hoitolaitoksessa, kun ei edes vessassa enää osaa käydä. Isä - 90-vuotias - kuvittelee ottavansa äidin kotiin ja kiukuttelee, kun joutuu maksamaan vaimon sairaalalaskuja tämän eläkkeestä. Ja päälle jatkuva syyllistäminen siitä, että lapsilla on työt ja omat perheet. On se, on se tosiaan itsekästä ja "tekosyy", että emme jouda 350 kilometrin päästä piipahtelemaan katsomassa joka viikko....

:-(

Tämä. Geriatriaan erikoistuvana sairaanhoitajana iso komppi. Ap:n äiti kuulostaa siltä, että dementiaprosessi on hyvällä alulla. Tutkimuksiin mahdollisimman pian.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa sitten harkita tarkoin ennenkuin ryhtyy omaishoitajaksi.

Menetät oman elämäsi itsenäisyytesi ystäväsi oikeutesi ihmisarvoiseen elämään

Julkisuudessa ylläpidetään siloiteltuja kaunisteltuja suuria rakkaustarinoita omaishoitajien arjesta.

Entä mitä menetät taloudellisesti, vielä työikäisenä jää omaishoitajaksi, menetät satoja euroja tulevasta vahuuseläkkeestäsi.

Omaishoidon tuki, 392€/kk josta maksat jopa 30% veroa + muut perittävät kulut jos on muita tuloja pieni eläke esimerkiksi.

Henkistä ja fyysistä väkivaltaa voi joutua kestämään päivittäin.

Mistään et apua saa., kukaan ei sinua kuuntele.

Ap on jo lapsensa  omaishoitaja, etkö lue aloituksia ennen kuin kommentoit? Hän ihan varmaan tietää ja tuntee ne ongelmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti ei tarvitse vielä mitään kotihoitoa, mutta milloin tietokone on jumissa, kännykän kanssa ongelmia, autottomana tarvii kyytiä tai isompien tavaroiden kuskausta, kodin jotain pientä korjaushommaa, isojen tavaroiden siirtelyä. Taksi tai mikään ostopalvelu ei tule kuuloonkaan. Minkään asian hoito ei tunnu sujuvan puhelimitse saati netin kautta vaan hänen pitää aina päästä kasvotusten tiskille hoitamaan asia. Ja soittaa mulle töihin, että tule kuskaamaan. No en kuskaa kesken työpäivän kuin ehkä äärimmäisesdä hädässä lääkäriin.

Ap.

Kyllä tuo pahasti silti kuulostaa ap siltä, että äitisi on dementoitumassa, kun ei hahmota todellisuutta. Kyllähän hänen pitäisi tietää, että sinä et voi lähteä kauppaan kuskiksi kesken työpäivän!

Sinuna juttelisin nyt siskosi kanssa ja yrittäisin saada aikaan yhteisruntaman, jolla vaaditte äidin lähtemään muistitesteihin. Mitä aiemmin alkava alzheimer havaitaan, sen parempi - lääkitys hidastaa taudin etenemistä. Tätä kannattaa korostaa äidillesi, että kyse on hänen omasta edustaan.

Ja kannattaa samalla selittää, että syy, miksi epäilette hänen muistiaan on juurikin tuo, että hän ei ymmärrä lainkaan realiteetteja, vaan unohtaa, että sinulla on palkkatyö ja omakin perhe hoidettavana. 

Että haluat auttaa toki, mutta sinun ensisijainen velvollisuutesi on hoitaa työsi työaikana ja vapaalla ensin omat lapsesi ja perheesi ja sitten mikäli aikaa jää, auttaa äitiäsi.

Taksi ja ostopalvelut ovat sitä varten, että niitä käytetään. Korostakaa siskosi kanssa, että teille ei tarvitse perintöä jättää, eikä arkkuun saa rahoja mukaan - joten niistä kannattaa nauttia nyt, kun vielä voi - ja surutta ostaa apua.

Olen NIIN kipuillut saman asian kanssa. Äitini on jo alzheimerin takia hoitolaitoksessa, kun ei edes vessassa enää osaa käydä. Isä - 90-vuotias - kuvittelee ottavansa äidin kotiin ja kiukuttelee, kun joutuu maksamaan vaimon sairaalalaskuja tämän eläkkeestä. Ja päälle jatkuva syyllistäminen siitä, että lapsilla on työt ja omat perheet. On se, on se tosiaan itsekästä ja "tekosyy", että emme jouda 350 kilometrin päästä piipahtelemaan katsomassa joka viikko....

:-(

Tämä. Geriatriaan erikoistuvana sairaanhoitajana iso komppi. Ap:n äiti kuulostaa siltä, että dementiaprosessi on hyvällä alulla. Tutkimuksiin mahdollisimman pian.

Kiitos.

Joo, minua vähän huolestuttaa tuo, että ap ja tämän ketjun kommentoijat eivät näytä edes ajattelevan sitä mahdollisuutta, että äidillä jo vippaa muisti. Ei tuo johdu ilkeydestä tai "rajattomuudesta", vaan siitä, ettei hän enää ajattele kuin omia asioitaan eikä hahmota sitä, miten tyttären elämä pelaa. Molemmat selkeitä alzheimerin oireita!

Toivottavasti ap huomaa nämä kommentit ja tekee asialle jotakin. Jos Alzheimer diagnosoidaan varhaisvaiheessa, lääkitys pitkittää sen etenemistä monta vuotta. 

98

Vierailija kirjoitti:

Nainen 29v kirjoitti:

Kauheeta lukea tätä ketjua ja nähdä miten monet ovat tästä asiasta negatiivista mieltä ikääntyvien vanhempien auttamisesta😱

Ap'n tapauksessa ymmärrän että ei yksinkertaisesti aika ja voimavarat riitä kun on omaishoitajana jo omalle lapselle... mutta miten voitte nähdä noin negatiivisena asiana että OMAT vanhemmat tarvitsevat apua eivätkä halua ulkopuolista tuntematonta apua kun eivät pärjää enää yksin? Ihan kamala ajatus minusta ja itselle ei tulisi mieleenkään sanoa ei ja ohjata kotihoitoon. Meillä isovanhempia ja vanhempia on aina kunnioitettu ja autettu ja ehkä tämä onkin sitten arvokysymys.

Itse kävin isovanhempieni luona kerran viikossa vauvasta asti (en hoidossa vaan viettämässä aikaa heidän kanssaan) ja vaikka omassa elämässä tapahtui muutoksia ja tuli työ, parisuhde ja lapset niin tämä ei muuttunut missään vaiheessa ja kun isovanhemmat olivat siinä kunnossa etteivät pärjänneet enää yksin niin omat vanhempani ottivat heidät asumaan heidän kanssaan. Toki heillä oli onnekas tilanne että heillä oli tilaa ja resursseja, ja kaikki eivät tähän pysty, edes me. Mutta vaikka ei pystyisi luokseen ottaa asumaan niin kyllä mielestäni on lasten velvollisuus auttaa ja käydä usein ikääntyvien vanhempien luona. Tämä voi olla kyllä siitäkin johtuvaa että meillä on oikeasti läheinen perhe ja näemme molempien vanhempia ja sisaruksia vähintään joka

Toinen viikko joten meidän perheeseen kuuluu puolison ja omien lasten lisäksi miehen vanhemmat ja sisarukset perheineen ja minun vanhemmat ja sisarukset perheineen. Tämän vuoksi minun on hyvin vaikea kuvitella että jättäisin ikääntyvät vanhempani oman onnensa ojaan tai näkisin heitä vaan merkkipäivinä. Surullista miten monella suomalaisessa perheessä omaan perheeseen luetaan nykyään vaan oma puoliso ja lapset :/

Miten ehdit ja jaksat käydä vanhempien ja isovanhempien luona joka viikko 400 kilometrin päästä? Käykö mies yhtä usein omien sukulaisten luona auttamassa? Minulla ei riittäisi aika eikä rahat jaksamisesta puhumattakaan.

No mistä ihmeestä tuon 400 km repaisit? Kylmästä negatiivisesta asenteesta sitä paitsi oli mun mielestä kysymys. Moni täällä kommenteissa on sanonut ettei lasten tulisi auttaa ikääntyviä vanhempia. Ja avuntarve tulkitaan "pompotteluksi".

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa sitten harkita tarkoin ennenkuin ryhtyy omaishoitajaksi.

Menetät oman elämäsi itsenäisyytesi ystäväsi oikeutesi ihmisarvoiseen elämään

Julkisuudessa ylläpidetään siloiteltuja kaunisteltuja suuria rakkaustarinoita omaishoitajien arjesta.

Entä mitä menetät taloudellisesti, vielä työikäisenä jää omaishoitajaksi, menetät satoja euroja tulevasta vahuuseläkkeestäsi.

Omaishoidon tuki, 392€/kk josta maksat jopa 30% veroa + muut perittävät kulut jos on muita tuloja pieni eläke esimerkiksi.

Henkistä ja fyysistä väkivaltaa voi joutua kestämään päivittäin.

Mistään et apua saa., kukaan ei sinua kuuntele.

Ap on jo lapsensa  omaishoitaja, etkö lue aloituksia ennen kuin kommentoit? Hän ihan varmaan tietää ja tuntee ne ongelmat.

Ap tietää mitä omaishoitajan elämä on.

Mutta tietääkö muut mitä omaishoitajan arki on?

Minä tiedä olen itsekin omaishoitaja 90 vuotiaalla vanhuksella, kokemusta on vuosien aikana kertynyt kaikesta, ihan kaikesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa sitten harkita tarkoin ennenkuin ryhtyy omaishoitajaksi.

Menetät oman elämäsi itsenäisyytesi ystäväsi oikeutesi ihmisarvoiseen elämään

Julkisuudessa ylläpidetään siloiteltuja kaunisteltuja suuria rakkaustarinoita omaishoitajien arjesta.

Entä mitä menetät taloudellisesti, vielä työikäisenä jää omaishoitajaksi, menetät satoja euroja tulevasta vahuuseläkkeestäsi.

Omaishoidon tuki, 392€/kk josta maksat jopa 30% veroa + muut perittävät kulut jos on muita tuloja pieni eläke esimerkiksi.

Henkistä ja fyysistä väkivaltaa voi joutua kestämään päivittäin.

Mistään et apua saa., kukaan ei sinua kuuntele.

Ap on jo lapsensa  omaishoitaja, etkö lue aloituksia ennen kuin kommentoit? Hän ihan varmaan tietää ja tuntee ne ongelmat.

Ap tietää mitä omaishoitajan elämä on.

Mutta tietääkö muut mitä omaishoitajan arki on?

Minä tiedä olen itsekin omaishoitaja 90 vuotiaalla vanhuksella, kokemusta on vuosien aikana kertynyt kaikesta, ihan kaikesta.

Voisitko hieman kertoa vaikeuksistasi? Omaishoitajuus kiinnostaa, mutta myöskin pelottaa sen sitovuus. Samoin se, ettei siitä sitten pääsekään palvelutalovaiheeseen, kolmen enää jaksakaan. Olen ymmärtänyt, että vanhus ei pääse helposti palvelutaloon, jos on omaishoitajuus.

Vierailija kirjoitti:

Miettikää nyt kommentoijat vähän. Te puhutte meidän pressan ikäisistä ihmisistä täysin avuttomina. Heistä voi tulla avuttomia jos heidät päästää siihen tilaan. Toimintakyky laskee jos päätään ei käytä.

Vanhuksen yksinäisyys on suurelta osin hänen itsensä ratkaistava. Eläkeläisille on tarjolla jos jonkinlaista puuhaa, yhteisöllistä juttua jne. Niihin pitää vaan itse mennä. Tietokone jumissa ei ole sellainen kriisi, jonka vuoksi tyttären pitäisi ottaa töistään palkatonta vapaata.

Täysin eri mieltä. Vanhuksen resurssit ja kyvyt hupenevat enemmän ja vähemmän. Toisilla aiemmin, toisilla myöhemmin. Monilla tulee sairauksia, rajoitteita eikä pääkään toimi enää samalla tavalla vaikkei varsinaista muistisairauttakaan olisi. Lääkkeilläkin on sivuvaikutuksia. Ystävät kuolevat tai sairastavat eikä heitä voi nähdä enää samalla tavoin. Puoliso on voinut menehtyä. Nykymaailman systeemit ja kerhot voivat tuntua vierailta ja niihin hakeutumisen kynnys voi olla suuri. Tässäkin voisi auttaa esimerkiksi oman lapsen tai muun läheisen tai tuttavan apu ja kannustus. Joku läheinen joka pystyy ottamaan selvää kerhoista ja retkistä ym. ja kertomaan ja auttamaan järjestelyissä, esim. bussiaikatauluissa jne (jos esim. pystyy vielä itse bussilla liikkumaan) Kuulo voi olla alentunut eikä siksikään ehkä luota että ymmärtäisi puhelimassa asioita hoitaessaaan kaiken. Läheisten apu, läsnäoleminen ja välittäminen on todellakin tärkeää.

Ei ole kyse ainoastaan siivoamisesta ja kuljetuksista yms. Kuinka paljon auttaakaan jo se tunne, että joku välittää ja auttaa kun tarvitsee, ja tietää sen ettei hylätä, vaan kuunnellaan ja ratkaistaan yhdessä eteen tulevia ongelmiakin. Kun tämä luottamus ja varmuus on, niin luulempa, että silloin ei välttämättä tarvitse koko aikaa ollakaan pyytämässä edes sitä apua, vaan maltetaan odottaakin.

Vierailija kirjoitti:

Monet vanhukset ovat vöhätuloisia, jolloin omaisten on vaan venyttää ja autettava. Kunnan palvelut ovat hyvin minimit. Pikaiset pyörähdykset muutaman kerran päivässä.

Omainen sitten joutuu menemään seuraksi hammaslääkärille, omainen hankkii kelloon patterit ja käy ostamassa uuden pesukoneen, vie silmälasit korjattavaksi jne.

Näin se menee. Monet kirjoittajat eivät ymmärrä, että kunnan palvelut eivät ole riittäviä ja yksityinen maksaa maltaita. Monella vanhuksella on pienet tulot. Ihmiset eivät ymmärrä kuinka vaivihkaa palvelut on heikennetty ja omaiset saavat huolehtia paljosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palkkaatte ulkopuolista apua. Vanhuksia ei saa hylätä.

Ai minä palkkaan? Ja ei tässä nyt ketään ole hylätty. Äiti passuuttaa vaan kun ei halua ostaa niitä palveluita. Jos/kun minusta tulee joskus äitini edunvalvoja (paperit on valmiina), palkkaan heti apua tai hommaan hoitokotipaikan.

Ap.

Ensinnäkään harvemmin hoitopaikkaa niin vain hommata vaan usein sitä joutuu jonottamaan kuukausia. Toisekseen papereiden olemassa olo ei helpota yhtään edunvalvonta prosessia. Se tulee kysymykseen yleensä vasta sitten kun tarve ympärivuorokautisen hoitoon on olemassa ja hoitopaikka sitä varten.

Isovanhempani ovat vanhoja ja sairauksia on aina parkkinssonista alzheimeriin. Vanhemmillani ei ole sisaruksia, joten olemme yrittäneet jakaa hoitovastuita keskenämme. Kaikesta auttelusta saisi yhdelle ihmiselle kokopäivätyön, vaikka esimerkiksi toisilla isovanhemmillani käy jo kotihoitaja neljä kertaa päivässä.

Meillä kesti uskomattoman pitkään, että pihit isovanhemmat suostuivat ostopalveluihin. Heiltä meni myös tämä kuuluisa hahmotuskyky ja apua soitettiin paikalle milloin kuskaamaan ja milloin vaihtamaan lamppu, "heti". Nyt peruspalvelut skulaavat esimerkiksi niin, että vaari soittaa meille ostoslistan jonka tilaamme kotiinkuljetuksella. Hahmotuskyvyn puutteesta kertoo myös se, että silloin tällöin tulee pyyntöjä tilata pelkästään ruisleipää (jolloin toimituskulut pelkälle yhdelle leipäpaketille olisivat 10€) tai "sitä ruokaa missä on kastiketta". Auttaminen ei siis suinkaan lopu ostopalveluihin, sillä niissäkin tarvitaan apua vaan niillä kevennetään omaisten taakkaa.

Omainen on aika mahdottomassa tilanteessa, jos on paljon matkustamista vaativa asiantuntijatyö. 50-kymppisenä, jos vanhempien asiat alkavat viedä liikaa työaikaa, moni työnantaja tuskin sitä kovin kauan katselee, ikäsyrjintää on jo muutenkin.

Ikävä tilanne, jos on pakko valita vanhemman hoito, työttömyys ja loppuelämän köyhyys. Tuskin moni on tähän valmis. Onneksi minun äitini ymmärtää tämän ja että omia varoja voi käyttää avun hankkimiseen.

Jotenkin, vaikkei muuta muistihäiriötä olisikaan, nuo 20-30 vuotta eläkkeellä olleet ei enää oikein muista, mitä se työelämä on. Että olet työpäivän jälkeen kotona ehkä klo 16.30-17, sitten ruokailut, lasten iltatouhut ym. ja ettet pysty päivällä niin vaan lähtemään kuskaamaan.

Itselläkin on kokemusta "pompottelusta", kun vanhempi jäi leskeksi, eikä ollut koskaan asioinut missään virastossa tai pankissa, kun puoliso oli aina hoitanut asiat. Jos mahdollista, voisi jo ennen eläkeikää vähän painostaa opettelemaan asioita.

Lopulta oma vanhempi uskaltautui jopa Kelaan menemään ihan itse, kun oltiin pari kertaa mukana varmistamassa, ettei häntä "huijata". Oli vielä suunnattoman ihmeissään, että ne Kelan ihmiset olivatkin ihan mukavia, kun oli ennakkoasenne kaikkeen hyvin negatiivinen.

Aika tiukkaan piti joskus sanoa, että en nyt pääse töistä sitä kahvitarjousta ostamaan ja tuomaan kymmenien kilometrien päähän. Ja tosiaan se puhelimen ainainen opastus meinasi joskus hermostuttaa, kun kuitenkin hänellä oli sairauksia ja huoletti,miten pärjää.

Ja juurikin sitten se kinuaminen, miten olisi pitänyt hakea ja viedä kauas sairaalaan, kun ei olisi oikein kelvannut istua niiden muiden kanssa samassa yhteiskunnan tarjoamassa kimppataksissa, koska ainahan omainen voi ottaa töistä vapaapäivän.

Jotenkin hän vain vähitellen oppi, että kun soittaa palveluihin, niin siellä palvellaan. Kävi pankissa nostamassa rahaa itselleen ja lähikaupasta ruokaostokset.

Tosin sitten tuli aika, jolloin ei enää itse kyennyt mihinkään ja nyt hoidetaan omaisten  tietyt asiat ja tietysti seurustellaan. Kotihoito käy antamassa lääkkeet ja tarkkailee vointia, mikä on suuri helpotus, kun niitä lääkkeitäkin hän otti aikaisemmin vähän oman päänsä mukaan miten sattui, vaikka ne laitettiin dosettiin valmiiksi. On ihan tyytyväinen, että saa olla vielä näin autettuna kotona.

Kotihoito on myös opastanut, ettei pidä liikaa "passata", tai äkkiä häviää se kyky tehdä niitä asioita, joita vielä rutiinisti osaa.

No minä olen matkoineen kiinni työssäni aamukuudesta iltapuoliseitsemään. Sitten on kaikenlaiset kotityöt ym. Vanhempani asuvat 1,5 tunnin matkan päässä kotoani, ja se sisältää kaksi bussin vaihtoa. Autoa en omista. En millään ehdi enkä jaksa auttaa, kun en ehdi edes omia asioitani hoitaa saati haaveilla jostain harrastamisesta. 

Siivoojia saa sopimuksen mukaan, ruokakassien kantoa saa, kyytejä jne. - kumpi sisaruksista maksaa osan vai onko äidilläsi varaa. Ketään ei pitäisi hylätä iäkkäänä tai rasittua asiasta liikaa, koska luultavasti henkinen tuki on tärkein. Ehkä vain -tietyissä asioissa- tarvitsee apua. Itse en voisi jättää vanhempaa hätää kärsimään, toki omilla ehdoillakin, että jää voimia omaan elämään. Onko sinulla kumppania apuna lastenhoidossa? Onko muuta sukua? Voitko ottaa toisen lapsen mukaan siksi ajaksi? Autoa? Onko joku lista mitä äitisi tarvitsee tai haluaa, ja mihin aikaan aikataulut sopivat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet vanhukset ovat vöhätuloisia, jolloin omaisten on vaan venyttää ja autettava. Kunnan palvelut ovat hyvin minimit. Pikaiset pyörähdykset muutaman kerran päivässä.

Omainen sitten joutuu menemään seuraksi hammaslääkärille, omainen hankkii kelloon patterit ja käy ostamassa uuden pesukoneen, vie silmälasit korjattavaksi jne.

Näin se menee. Monet kirjoittajat eivät ymmärrä, että kunnan palvelut eivät ole riittäviä ja yksityinen maksaa maltaita. Monella vanhuksella on pienet tulot. Ihmiset eivät ymmärrä kuinka vaivihkaa palvelut on heikennetty ja omaiset saavat huolehtia paljosta.

Kyllä monista asioista huolehditaan ihan mielellään, mutta joskus vanhuksilla on tapana vaatia, että ne silmälasit pitää hakea just tällä minuutilla ja ei niillä oikeasti ole niin kiire, että pitäisi töistä lähteä sen takia, jos on myöhemmin jo sovittu käynti. Tämä hoppu on joku sellainen asia, joka monilla vanhuksilla on. Joskus on käynyt niin, että kun on luvannut vähän myöhemmin hoitaa asian, niin on jo sitten jonkun toisen painostanut vaikka ne lasit hakemaan. Kai tuokin kuuluu vanhuuteen.

Asun eri mantereella kuin ikääntyvät vanhempani.Taustalla on lisäksi lapsuuden kaltoinkohtelua ym.joten en katso olevani heille mitään velkaa.

Rahalla voin ostaa apua, jos se ei sovi kunta varmasti tulee apuun ennenkuin kuolevat.Jos sekään ei käy mulle aivan sama.Ei ole kyllä apua pyydeltykään, vielä ainakaan.

Ennenkuin syyllistätte heitteillejätöstä miettikää että yksinäisyys voi olla ansaittua tai oma valinta.

Entä jos vanhempi on ollut väkivaltainen tai alkoholisti tai narsisti tms, ja pilannut lapsuuden? Pitääkö silloinkin auttaa, kun tämä on vanha?