Vanheneva äitini on alkanut tarvita yhä enemmän apua, mutta minä en ehdi!

Tämä vanhusten "hylkääminen " on erityisesti sivistymättömän eskiluokan ongelma. Yläluokkaiset ja usein jopa WT-ihmiset huolehtivat hyvin vanhoista ihmisitä, Jos töihin ei saa vanha äiti soittaa niin sitten sama kielto myös lapsille. Nillähän on tapana rinkutella joka tunti vaatien rahaa yms. 

Kyllöä ne pikkukullannuput pääsee itse harrastuksiin.

88-vuotias äitini saa kaungilta ostaa pesun kerran viikossa, ja hänellä on kaupungin kautta pakastin/uuniautomaatti, johon voi tilata kahden viikon ruuan (on kuulemma ihan syötävää). Veri ym. Kokeet tullaan ottamaan kotona koska hän liikkuu huonosti. Muita palveluita hän ei julkiselta saa.

Lisäksi hänen luona käy 4H-liiton kautta nuori tyttö kerran viikossa auttamassa missä milloinkin (kaupassakäynti, asioiden paikalleen laittaminen ym.) ja se toimii todella kivasti nyt kun on löytynyt sopiva ihminen (3. Yritys). Käyn itse kerran viikossa toimittamassa asioita, veljeni kerran, pari.

Olen pitänyt rajoja aika tiukasti, koska itselläni on erityistä huolta tarvitseva teini. Rajojen veto on raskasta, mutta olemme siitâ selvinneet. Äitini vaatisi helposti paljon enemmän ja nytkin puuttuu puhelimitse esim. lapseni kasvatukseen, joskus harmittaa että tavaksi on tullut puhua pari kertaa päivässä.

Omaishoitajaksi ryhtymistä en suosittelisi kenellekään sen perusteella mitä olen nähnyt.

Ap:n äiti kykenee vielä käyttämään tietokonetta. Silloin hän on vielä aivoiltaan aika hyvässä kunnossa.

Itse jäin pois töistä hoitelemaan isän ja äidin asioita kun isältä lähti ajokortti. Kymmenen vuotta kesti kokonaisuudessaan se prosessi, viimeisen vuoden vietti kumpainenkin vanhainkodissa. Nyt olen itse eläkkeellä ja ensimmäistä kertaa tilasin itselleni ruokatavaroiden kotiinkuljetuksen kun selkä sanoi poks. Näin se elämä kulkee.

Minulla on todella julmat ja väkivaltaiset vanhemmat, lapsuus täyttä helvettiä ja kotoa muuton jälkeen vanhempani hylkäsivät minut täysin. Ei yhteydenpitoa, missään eivät auttaneet, lapseni ei ole kiinnostaneet. Hylkäsivätminut täysin omilleni ja kotoa lukion jälkeen muuttaessa sain vain repullisen vaatteita. En mitään apua tai tukea, en rahaa tai muuttoapua tai edes lapsuudenhuoneen huonekaluja.

Mitään apua tai lastenhoitoa tai välittämistä en saanut ikinä.

Todellakin hylkään nuo paskapäät oman onnensa nojasn, mitään en ole hirviöille velkaa. Pelkästään väkivallasta johtuva traumaterapiani on maksanut minulle tuhania euroja, hyvä että edes jäin lapsen henkiin.

Voi että kuinka hauskaa on lukea että

Laita se laitokseen

Laita se muistikokeisiin

Tosta vaan omaishoitajaksi

Noin vaan edunvalvontaan

Hanki sille kotiapu

Sen kun soittaa johonkin ja homma on sillä selvä.

Voi kun totuus on ihan toinen!!!!

Kyllä se totuus pätkäisee silmille kun tajutaan että se hieman hommissaan kangerteleva "vanhus" on täysin pätevä päättämään omista asioistaan..

Ei niitä pakoteta muistikokeisiin eikä heille saa kotiapua ennenkuin on toinen jalka haudassa ja silloinkin pedissä makaavaa tyyppiä käy kerran päivässä joku vilkaisemassa, ehkä.

Omaishoitajaksi "pääsee" hyvin tiukoilla ehdoilla ja edunvalvontaan tarvitaan henkilön oma suostumus, mihin harvemmin suostuvat.

Palveluita voi ostaa mutta harvalla työssäkäyvälläkään niihin on varaa.

Ei se ihan niin käy että joku jossain hoitaa kyllä nää jutut kun sille jollekin vaan pirauttaa.

"vanhukset" on kyllä ihan oman ja toisten onnen nojassa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se totuus pätkäisee silmille kun tajutaan että se hieman hommissaan kangerteleva "vanhus" on täysin pätevä päättämään omista asioistaan..

Ei niitä pakoteta muistikokeisiin eikä heille saa kotiapua ennenkuin on toinen jalka haudassa ja silloinkin pedissä makaavaa tyyppiä käy kerran päivässä joku vilkaisemassa, ehkä.

Omaishoitajaksi "pääsee" hyvin tiukoilla ehdoilla ja edunvalvontaan tarvitaan henkilön oma suostumus, mihin harvemmin suostuvat.

Palveluita voi ostaa mutta harvalla työssäkäyvälläkään niihin on varaa.

Ei se ihan niin käy että joku jossain hoitaa kyllä nää jutut kun sille jollekin vaan pirauttaa.

"vanhukset" on kyllä ihan oman ja toisten onnen nojassa.

Ja johonkin palvelukotiin tai vanhainkotiin pääsee jos on pätäkkää, REILUSTI, tai on jo ihan nauris.

Mua ei tarvitse paapoa kun olen vanha. Olen suunnitellut elämäni suuret linjat ja ilmoittanut, mitä tulee tehdä kun alan käydä raihnaaksi ja hermoille. Erityisesti olen korostanut ettei vastaan jankutustani tarvitse noteerata.

Tämä siksi, että tiedän mitä vanhojen tollojen kanssa kamppailu on ja meilläkin on pahin vielä edessä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se totuus pätkäisee silmille kun tajutaan että se hieman hommissaan kangerteleva "vanhus" on täysin pätevä päättämään omista asioistaan..

Ei niitä pakoteta muistikokeisiin eikä heille saa kotiapua ennenkuin on toinen jalka haudassa ja silloinkin pedissä makaavaa tyyppiä käy kerran päivässä joku vilkaisemassa, ehkä.

Omaishoitajaksi "pääsee" hyvin tiukoilla ehdoilla ja edunvalvontaan tarvitaan henkilön oma suostumus, mihin harvemmin suostuvat.

Palveluita voi ostaa mutta harvalla työssäkäyvälläkään niihin on varaa.

Ei se ihan niin käy että joku jossain hoitaa kyllä nää jutut kun sille jollekin vaan pirauttaa.

"vanhukset" on kyllä ihan oman ja toisten onnen nojassa.

Ja jossakin kommentissa ap kertoi äitinsä laittavan laitokseen, kun äiti suostuu kirjoittamaan edunvalvonta-paperit, mutta eihän se näin mene, vanhuksella silti säilyy itsemääräämisoikeus, niin kauan kun ei ole holhouksen alainen.

Ja holhouksen alaiseksi joutuminen on pitkä prosessi ja tarvitaan kahden eri lääkärin todistus, ettei vanhus enää elä tässä ajassa, eikä enää ole tietoinen ympäristöstä ja ajasta.

Aika moni vanhus tuntuu saavan läheisiltään kylmää kyytiä ja on riesa ja rasite omaisille ja halutaan päästä eroon mahdollisimman nopeasti häiritsemästä omaa elämään. Ei ihme, jos vanhukset ovat hylätty laitokseen ja ovat yhteiskunnan armoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se totuus pätkäisee silmille kun tajutaan että se hieman hommissaan kangerteleva "vanhus" on täysin pätevä päättämään omista asioistaan..

Ei niitä pakoteta muistikokeisiin eikä heille saa kotiapua ennenkuin on toinen jalka haudassa ja silloinkin pedissä makaavaa tyyppiä käy kerran päivässä joku vilkaisemassa, ehkä.

Omaishoitajaksi "pääsee" hyvin tiukoilla ehdoilla ja edunvalvontaan tarvitaan henkilön oma suostumus, mihin harvemmin suostuvat.

Palveluita voi ostaa mutta harvalla työssäkäyvälläkään niihin on varaa.

Ei se ihan niin käy että joku jossain hoitaa kyllä nää jutut kun sille jollekin vaan pirauttaa.

"vanhukset" on kyllä ihan oman ja toisten onnen nojassa.

Ja jossakin kommentissa ap kertoi äitinsä laittavan laitokseen, kun äiti suostuu kirjoittamaan edunvalvonta-paperit, mutta eihän se näin mene, vanhuksella silti säilyy itsemääräämisoikeus, niin kauan kun ei ole holhouksen alainen.

Ja holhouksen alaiseksi joutuminen on pitkä prosessi ja tarvitaan kahden eri lääkärin todistus, ettei vanhus enää elä tässä ajassa, eikä enää ole tietoinen ympäristöstä ja ajasta.

Aika moni vanhus tuntuu saavan läheisiltään kylmää kyytiä ja on riesa ja rasite omaisille ja halutaan päästä eroon mahdollisimman nopeasti häiritsemästä omaa elämään. Ei ihme, jos vanhukset ovat hylätty laitokseen ja ovat yhteiskunnan armoilla.

Joo ja siellä edes jonkinlaisen valvonnan alla laitoksissa on ne ihan vihannekset. Loput on kotonaan ja ihan yksin.

Meillä äiti ja isä asui keskenään, isällä oli ihan loppuvaiheet ja äiti pesi siltä perseetkin, ei voinut olla omaishoitaja, kun oli itse niin huonossa kunnossa!!!!!

Onneksi kuoli 6 kk päästä.

Äidillä syöpä ja on vähän höppänä, minä hoidan laskut ja juoksevia asioita ja puhelimet ym ja lähden vaikka keskellä yötä jos soittaa.. Sanoo vaan ettei häntä huvita mennä mihinkään muistitesteihin.. That's it. Omaishoitajansa en voi olla, kun en asu tarpeeksi lähellä, enkä käy ihan päivittäin.

Raha-asiansa sotki, soitin sossuille.. Sanoivat että rouva haluaa itse hoitaa, niin hän saa hoitaa, ei laittanut vaan nimeään papereihin.

Mihinkään hoitoon en isääkään saanut, kuoli terveyskeskukseen hyvin koruttomasti.

Kotihoitoa eivät saaneet kun äiti hoiti, vaikkei olisi voinut hoitaa...

Tää on paska yhteiskunta.

Miehen iso vanhukset myös olleet ihan heitteillä kotona, lapsensa hoitaneet todella mallikkaasti mutta yhteiskunnalta ei apua.

80-vee mummu joka ei itse enää päässyt enää liikkeelle.. Kotihoito kävi kerran päivässä jos viitsivät ja johonkin kellon aikaan. Mihinkään hoitokotiin ei päässyt kun hengitti vielä. Pari päivää terveyskeskuksessa ja kuoli keuhkokuumeeseen kun oli päivän rötköttänyt lattialla kun oli kaatunut.

En lukenut koko ketjua, mutta pisti silmään jokunen kommentti, että kotihoito on olemassa. Luuletteko oikeasti, että kotihoitoa saa noin vaan? Mulla on lähes 90-v muistisairas äiti, jolle olen hakenut kotihoitoa, se myönnettiin käymään kerran päivässä, kolmea hain. Ei ole kuulemma tarvetta enempään. Ja mitä kotihoito tekee? Viipyy max. 15 minuuttia ja siinä ajassa antaa lääkkeet, mittaa ehkä verenpaineen, ottaa verikokeita, tarkistaa vaivat (niitä riittää) ja sen, että äiti on syönyt. 

Ei kotihoito tee mitään muuta kuin ihan välttämättömät hommat. Ei ole hoitajien syytä, vaan resurssien vähäisyyden. Kaikilla vanhuksilla ei ole rahaa, eikä edes lapsia huolehtimassa, miten he pärjäävät? Kun minä valitin asiasta kotihoidon päättäjille, minun ehdotettiin ryhtyvän omaishoitajaksi. Siinä hommassa sitä vasta lirissä onkin. Miten työssäkäyvä, perheellinen ihminen voi ryhtyä omaishoitajaksi? Ja meillä näitä vanhuksia on kaikkiaan 3, hoitotaakka ei tule ainakaan vähenemään lähivuosina. 

Miten ihmeessä pärjätään joskus vuosikymmenien kuluttua? Hoitavia käsiä ja rahaa hoitoon on vielä vähemmän kuin nyt ja vanhusten määrä kasvaa koko ajan. 

Miten käy jos omainen ilmoittaa että en aio hoitaa tai auttaa vanhusta mitenkään? Jääkö heitteille vai hoitaako kunta?

Itse aion tehdä näin ja syyt ovat erittäin painavat. Sadistiset vanhempani nimittäin kiduttivat ja nöyryyttivät minua koko lapsuuteni tavoilla, joita useimmat eivät voi edes kuvitella. Olen rajun väkivallan jäljiltä vaurioitunut enkä voi kohdata kiduttajavanhempiani ilman että romahdan itse. En kertakaikkiaan voi alkaa hoitamaan heidän asioitaan. Miten käy tällaisessa tilanteessa?

Mitähän nämä jotka kuvittelevat kaiken hoituvan ihan itsekseen, tekevät kun se tilanne tulee oikeasti eteen? Luikkivat häntä koipien välissä pois odottelemaan perintöjä.

Kun kuvitellaan että se on todella yksinkertaista, ei vaan vastaa puhelimeen ja vetää rajoja. Tottakai kaikilla on kiire, en tunne ketään jolla ei ole. Ei keretä mitään kun on niin kiire ja säästellään itseä ettei väsy...

Upeita päätöksiä, ei mua ainakaan tarvi kenenkään hoitaa.. Ootte ehkä ihan ekat jotka sanoo noin...

Vierailija kirjoitti:

Palkkaatte ulkopuolista apua. Vanhuksia ei saa hylätä.

Oma äitini ei huoli ulkopuolista apua. Ei vaikka palkkaisin. Olen vetänyt tarkat rajat siihen, mitä suostun tekemään. Kerran viikossa vien hänet kauppaan. Kerran viikossa isääni hoitolaitokseen katsomaan. Jos jotain muuta on, niin se on sitten minun harkintani mukaan. Onneksi isäni pääsi hoitolaitokseen pari vuotta sitten, hänellä on muistisairaus. Ne 8 vuotta sitä ennen olivat kamalia. Olin 24/7 hälytysvalmiudessa. Isäni kun karkaili ja aina sai olla etsimässä. Puhuin kyllä asiasta, mutta koska äitini ei halunnut ketään ulkopuolista kotiinsa, niin olin voimaton asian suhteen. Lopulta äitini oli niin väsynyt, että suostui isäni viemiseen väliaikaiseen hoitoon. Siitä hoidosta tuli onneksi pysyvä. Sain itselleni isäni täyden edunvalvonnan. Joten isäni on ja pysyy laitoksessa, vaikka äitini on edelleen sitä mieltä, että pärjäisi isäni kanssa. Kuulen äidiltäni jatkuvasti valitusta, kun en tarpeeksi hänestä huolehdi. Mutta kun rajansa on kaikella, töissäkin on käytävä ja omia lapsiakin on. Kaiken huippu oli, kun äitini ehdotti, että ottaisin muistisairaan isäni kotiini ja huolehtisin hänestä. Ymmärrän hyvin, jos joku ei halua vanhempiinsa pitää yhteyttä. Tai eivät käy katsomassa laitoksessa. Kun sen vanhuksen sinne vihdoin ja viimein  saa ja voi elää sitä omaakin elämäänsä sen jälkeen kun on jo loppuun palanut.

Vierailija kirjoitti:

Miten käy jos omainen ilmoittaa että en aio hoitaa tai auttaa vanhusta mitenkään? Jääkö heitteille vai hoitaako kunta?

Itse aion tehdä näin ja syyt ovat erittäin painavat. Sadistiset vanhempani nimittäin kiduttivat ja nöyryyttivät minua koko lapsuuteni tavoilla, joita useimmat eivät voi edes kuvitella. Olen rajun väkivallan jäljiltä vaurioitunut enkä voi kohdata kiduttajavanhempiani ilman että romahdan itse. En kertakaikkiaan voi alkaa hoitamaan heidän asioitaan. Miten käy tällaisessa tilanteessa?

Nykyään voi tehdä huoli-ilmoituksen kunnalle. Tai sitten vanhempasi järjestävät oman hoitonsa. Jos et jaksa, niin sinun ei ole pakko hoitaa vanhempiasi, et ole siitä vastuussa. Olet vastuussa vain itsestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Äiti ei tarvitse vielä mitään kotihoitoa, mutta milloin tietokone on jumissa, kännykän kanssa ongelmia, autottomana tarvii kyytiä tai isompien tavaroiden kuskausta, kodin jotain pientä korjaushommaa, isojen tavaroiden siirtelyä. Taksi tai mikään ostopalvelu ei tule kuuloonkaan. Minkään asian hoito ei tunnu sujuvan puhelimitse saati netin kautta vaan hänen pitää aina päästä kasvotusten tiskille hoitamaan asia. Ja soittaa mulle töihin, että tule kuskaamaan. No en kuskaa kesken työpäivän kuin ehkä äärimmäisesdä hädässä lääkäriin.

Ap.

Työaikana ei ole pakko vastata puhelimeen.  Soita hänelle takaisin kun itsellesi sopii.

Minua kiinnostaa se, miksi LAPSEN pitää palkata se ulkopuolinen apu ja maksaa siitä paljon. Meilläpäin isossa kaupungissa KAIKKI kotipalvelufirmst maksaa 35-40e tunti sis alv. Eli jos palkkaan vanhuksille vaikka 4h viikossa apua niin kuukaudessa se on n. 16h ja maksaa minulle 640e. Joo jotain saa kotitalousvähennykseen mutta silti.

Tiedän nuo hinnat koska omat vanhemmat ei ole KERTAAKAAN auttaneet minua missään, ei esim lastenhoidossa tai kun mursin selän niin olisin tarvinnut kauppa-apua. Nyt sitten minun pitäisi maksaa tuo kuusisatas euroa kuussa hyysätäkseni niitä?? Ei nyt kuulosta ihan reilulta. Ei ne vanhemmatkaan auttaneet minua yhtään mitenkään silloin kun mulla oli hätä.

Omissa ja miehen sukulaisissa alkaa olla paljon +80-ikäisiä, osa on kunnossa, mutta suurimmalla osalla on jos mitä kremppaa. Osasyy ongelmiin on kyllä vanhukset itse. Ymmärrän hyvin, miten se oma koti on rakas, mutta pitäisi heidänkin ymmärtää, että jos ei enää pärjää talossaan syrjäkylillä, pitää muuttaa palvelujen luo. Jos kauppa ja terveyspalvelut ovat kymmenien kilometrien päässä eikä edes kotiapua saa niin kauas, ei voi olettaa, että toisella paikkakunnalla asuvat lapset tulevat pilkkomaan puut, tekemään lumityöt, käymään kaupassa ja kuskaamaan sinne tänne.

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa se, miksi LAPSEN pitää palkata se ulkopuolinen apu ja maksaa siitä paljon. Meilläpäin isossa kaupungissa KAIKKI kotipalvelufirmst maksaa 35-40e tunti sis alv. Eli jos palkkaan vanhuksille vaikka 4h viikossa apua niin kuukaudessa se on n. 16h ja maksaa minulle 640e. Joo jotain saa kotitalousvähennykseen mutta silti.

Tiedän nuo hinnat koska omat vanhemmat ei ole KERTAAKAAN auttaneet minua missään, ei esim lastenhoidossa tai kun mursin selän niin olisin tarvinnut kauppa-apua. Nyt sitten minun pitäisi maksaa tuo kuusisatas euroa kuussa hyysätäkseni niitä?? Ei nyt kuulosta ihan reilulta. Ei ne vanhemmatkaan auttaneet minua yhtään mitenkään silloin kun mulla oli hätä.

No sitten et auta. Mut onko se aina se raha..

Nyt menee vähän mankumiseksi, ei ole aikaa, ei ole rahaa ja mun vanhemmat oli ainakin tosi ilkeitä.

Sitten ei auteta.

On lapset ja työ ja harrastukset ja muutenkin oon ihan loppu ja koirakin pitää kusettaa ja naapurikin vittuilee ja kyllä se oon minä jolla on hankalaa.

Selvä. Kuka tuohon voi mitään sanoa.