Lue keskustelun säännöt.
HS: Suomessa sinkut eivät kohtaa
11.02.2018 |
Voiko joku avata tämän sisältöä? https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005561398.html
t. yks sinkku
Kommentit (1136)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin et kertoo yleisesti sinkuista mutta keskittyi vaan siihen mammaan. Ihan tyhmä artikkeli.
En pääse lukemaan juttua, mutta on outoa väittää että nainen ei löytäisi Suomessa partneria. Ei muuta kuin profiili deittipalstalle, niin heti tulee satoja yhteydenottoja päivittäin toinen toistaan upeammilta uroksilta. Miehillä tilanne toki on tuo mitä otsikossa kerrotaan.
Kun se yhteydenotto ei ole vielä parisuhde. Niistä toinen toistaan upeammista uroksista kun pudottaa pois pelkän seksin vonkaajat, ei kovin montaa jää jäljelle ja nekin ovat jotain mielenterveyshäiriöisiä.
Väärin. Vaan en eivät kelpaa naisille.
9/10 naisesta jolla on korkeakoulutus ei ikinä kelpaa ei korkeakoulutettu mies.
9/10 naisesta ei kelpaa mies joka tienaa naista vähemmän.
No minkä ihmeen takia pitäisi kelvata? Miksi tyytyä vähempään? Jos liikunnallinen mies saa vaatia liikunnalla status naista, niin miksi koulutettu ja hyvin ansaitseva nainen saa vaatia koulutettua hyvin ansaitsevaa miestä?
En jaksa lukea mistä olette keskustelleet, mutta kannattaa tarkasti miettiä, että kuinka tärkeää miehen koulutus ja ansaitseminen on. Näillä on kuitenkin erittäin vähän tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka tekevät parisuhteesta onnellisen.
Enemmän koulutuksella ja jopa tuloilla on väliä kuin toisen ulkonäöllä. Ulkonäkö sitä paitsi muuttuu kaikilla iän tai esim. raskauksien myötä. Tulotkin voivat tippua, mutta yhteiset arvot ja mielenkiinnon kohteet voivat kantaa pidemmälle ja auttaa selviämään vastoinkäymisistä. Koulutus periytyy yhä vahvemmin myös lapsille, eikä ole järkevää harkita sellaista kumppania, jonka käsitykset siitä eroavat liian rankasti omista.
Sinusta ilmeisesti onnelliseen parisuhteeseen riittää tarpeeksi nuori ja kaunis, timmi kroppa, johon voit aina halutessasi ejakuloida - ja säyseä ja kiltti luonne pitäisi naiselta myös löytyä, jotta leidi myötäilee halujasi eikä sano vahingossakaan sinulle vastaan.
Edelleen et ole onnistunut sanomaan mitään syytä miksi koulutus olisi tärkeää. Toisen pitäminen viehättävänä taas on mitä ilmeisimmin tärkeää hyvän parisuhteen kannalta, koska ne asiat, joita tehdään pelkästään parisuhteessa liittyvät hyvin vahvasti seksiin tai muuhun romanttiseen läheisyyteen. Tällaisia asioita haluaa tehdä vain itseään viehättävän henkilön kanssa.
Koulutettujen perheiden lapset ovat toki todennäköisemmin koulutettuja, mutta sinähän sitä lastasi olet kasvattamassa, joten hän kyllä näkee myös sen puolen. Sehän on vain hyvä jos lapsi näkee millaista on koulutetun työ ja millaista on matalammin koulutetun työ. Silloin hän osaa itse paremmin sanoa mitä haluaa tehdä. Ei lapsi ole koskaan vanhempiensa kopio, vaan yksilö, jonka pitää antaa itse päättää mitä hän haluaa tehdä.
Minulle koulutus on yksi tärkeimmistä kriteereistä. Olen itse hankkinut kaksi akateemista tutkintoa ja miehellä tulee olla ainakin yksi ollakseen mielenkiintoinen. Kouluttamattomien jutut vaan tuppaa olemaan aika tylsiä. Ja ei, ei kelpaa tutkinto kuin tutkinto. Olen itse valtiotieteilijä, insinööriä en ota muuta kuin väitelleenä.
Valtiotieteilijä? Tsiisus, sinun juttusi varmaan ovatkin tylsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
exnettitreffailija kirjoitti:
Valkoihoinen keski-ikäinen mies kirjoitti:
Täällä on ollut väittelyä siitä, löytääkö fiksu ja kunnollinen tavismies itselleen nykyään kumppania. Oma henkilökohtainen kokemukseni on, että kyllä löytää, mutta se ei ole helppoa.
Niistä joiden kanssa kävin deiteillä (netin kautta, kaikki muuhan on nykyään ahdistelua), suurin osa oli jotenkin ongelmaisia. Oli mielenterveysongelmaa (ei sille tietenkään mitään voi, mutta en itse ole tarpeeksi vahva henkisesti tälläiseen suhteeseen), feministejä ("kaikki maailman ongelmat johtuvat testosteronista" ja läpäti läpäti, vali vali, byäääh nyyhkyti nyyh), puolialkoholisteja ("en pysty tapailemaan ketään muuten kuin kännissä"), tai sitten pakettiin kuului hullu exä joka tappaa kaikki uudet poikaystävät yms.
Olin jo luopua toivosta, sitten päätin, että ensimmäistä kertaa laitan itse profiilin (aiemmin vastailin muille), ja teen siitä niin avoimen rehellisen kuin pystyn. Kaksi vastasi, toinen oli yksinhuoltajaäiti joka aukoi päätään siitä, että kerroin olevani lapseton (!?) ja toinen olikin sitten nykyinen vaimoni.
Oma kokemukseni nettideittailusta on, että monilla naisilla todellakin on täysin epärealistiset odotukset miesten suhteen, niitä pitkiä ja komeita, huippukoulutettuja, kovia mutta pehmeitä kaikin tavoin täydellisiä miljönäärejä ei vaan riitä kaikille. Eikä sellaisten palkintosonnien tarvitse hakea seuraa netistä.
Mutta, kun on tarpeeksi sinnikäs, voi käydä tuuri ja törmää ihmiseen joka oikeasti etsii kumppania jonka kanssa on hyvä olla yhdessä ja ne ulkoiset seikat eivät sitten ehkä lopulta olekaan niin tärkeitä.
Eli älkää miehet luovuttako, jokaiselle on olemassa joku jossakin, teidän täytyy vain kohdata toisenne.
Ja nuorille miehille vielä vinkki: älkää esittäkö mitään, falskius on asia joka ärsyttää kaikkia.Pitkälti samankaltaisia kokemuksia.Netissä kävi heti ilmi naisten käsitys kysynnän ja tarjonnan laista. Naiset jotka olivat kahden exäni kaltaisia, eivät harkinneetkaan minua. Vaatimuslistalla oli "hei sinä pitkä mies", "hei sinä raamikas mies", tai sitten ammatillinen kunnianhimoisuus + akateeminen koulutus + tietty elintaso, tms. Netissä miehen pitäisi siis tyytyä vähempään. Ikävä kyllä en ole valmis laskemaan rimaa _parisuhdemielessä_ sillä perusteella että minua komeammat miehet tykkäävät naisen profiilista tai kentis ovat valmiita käymään pikaisesti kuksaisemassa mikäli sattuvat ehtimään.Itse siis katselisin naista joka tykkäisi ainakin jossain määrin liikkua kanssani luonnossa, ja jolla olisi elämä suurin piirtein kunnossa. Lapseton tai lapset sen verran vanhoja etten joutuisi kasvattajaksi / elättäjäksi.Sanoin kyllä ylipainoisille, asia ei ole välttämättä ongelma. Mutta se oli että "ylipainostani huolimatta liikkuvaisen ja luontoa rakastavan" naisen käsitys liikunnallisuudesta oli muutama 15-20 minuutin kävelylenkki viikossa, ja pelkkä ajatus kävelystä rinkan tai repun kanssa edes päiväretkellä oli vastenmielinen.Työttömyys oli ok, ja jopa lievät mt-ongelmat. Mutta sekopää ja vielä kuvioissa pyörivä exä ei ollut ok; samaan sarjaan kuului lääkkeiden viihdekäyttö ja elämäntapatyöttömyys vailla terveydellistä syytä. Karkasin myös paikalta kun treffikumppanini, äitinsä luona asuva hullua tätiä muistuttava 40+ nainen alkoi ladella ajatuksia jotka saivat huolestumaan saisinko puukosta jos en olisikaan hänen etsimänsä täydellinen herrasmies.Paria ei myöskään syntynyt naisen kanssa jonka lapsi ei ollut este, mutta joka yllätyksekseni olikin mukana ensimmäisillä treffeillä, jotka minun olisi pitänyt kustantaa (paikassa jonne hän minut kutsui), koska lapsilisät olivat kuulemma myöhässä.Tapasin myös oikein mukavan ja fiksun akateemisen naisen, joka vastoin tämän ketjun väitteitä lähti ei-akateemisen miehen kanssa treffeille. Pikaisen tutustumisen jälkeen hän ilmaisi, kylläkin kohteliaasti ja hienovaraisesti, kuinka oli välittömästi selvää ettemme sopisi yhteen koska hänen odotuksensa ovat "tietyllä tasolla". Keskustelimme hetken klassisesta musiikista ja erosimme ystävällisissä merkeissä. En maininnut että kahdella exällänikin on maisterin tutkinto ja he olivat yleisen mittapuun mukaan vähintään yhtä hemaisevia ja tyylikkäitä kuin treffikumppanini, joka "tietystä tasostaan" huolimatta vielä yli 35-vuotiaana etsi sopivaa miestä perhettä perustamaan.Minulle heräsi nettitreffailun aikana kaksi kysymystä:Voisiko olla että naisilla on epärealistinen käsitys siitä miltä tavallinen mies näyttää ja kuinka erottuva/mielenkiintoinen hän on? Livenä pareja syntyy koska lähtökohtaisesti harmaat miehet ovat aloitteellisia ja onnistuvat hurmaamaan luonteellaan.Sekoittaako seksikysyntä suhdemarkkinoita? Kun tarjolla on toinen toistaan komeampia adoniksia seksikumppaneiksi, jäävätkö vakavissaan suhdetta etsivät tavalliset miehet näiden varjoon?Sanokaa te.
Kysymykseen onko naisilla epärealistisia käsityksiä miltä tavallinen mies näyttää, niin vastaus on kyllä ja ei. 10% nettitreffien miehistä saa 90% naisten huomion. Tästä lyhyellä matematiikalla voi tehdä johtopäätöksen, että vain 10% miehistä vaikuttaa naisten silmissä tavallisilta, jos myös oletetaan että treffikumppaniksi haetaan tavallista miestä. Tietenkin nämä 10% miehistä eivät ole mitenkään tavallisia, jos saavat noin suuren huomion naisilta.
Mistä puskasta noi prosentit on? Ja tietysti vielä varmaan niin, että miehistä 90% ei halua sitä kaikkein kauneinta 10% naisista, vaan haluavat mieluummin ruman, ilkeän, kouluttamattoman ja köyhän naisen, niinkö. Koska ovat tyhmiä, vai masokisteja?
No eivät halua, ja miksi pitäisikään. Vaikka se lassukkaa harmittaa, naiset päättävät ihan itse, ei kuten lassukka haluaa.
Ihan oli deittisivusto antanut tällaisen tilaston käyttäjistään. Miehet yleisesti antoivat huomiota hyvin laajasti naisille.
Tältä keskustelupalstalta saa lukea jatkuvasti, kuinka nainen joutuu olemaan toisena naisena, kun se ihana tavallinen mies ei vain osaa erota vaimostaan tai mies on edelleen tinderissä, vaikka on seurusteltu vakavasti jo kuukausia. Nämä ovat niitä 10% miehiä. Ei heillä ole mitään hätää, koska jonoa riittää. Sinkkuna voivat jakaa rakkauttaan hyvinkin monelle ja monenlaiselle naiselle. Onko tämä edes väärin, vaikka moni nainen joutuukin pettymään tavalliseen mieheen?
Toisaalta naisen asema parisuhdemarkkinoilla on tämän takia aika karu ja säälimätön. Kilpailu on kovaa ja armotonta. Siitä yhdestä tavallisesta miehestä kilpailee useampi nainen eikä mies varmasti edes paljasta keitä vastaan nainen on kilpailemassa, jos nainen haluaisi parantaa asemiaan.
En sano, että tässä olisi mitään väärin. Jokainen on lopulta vastuussa vain omasta elämästään.
Kaikki huomio ei ole mitenkään toivottua. Huomiota on myös kikkelinkuva, mutta kuinka moni nainen ilahtuu sellaisen saamisesta? Yök, jo pelkkä ajatus puistattaa.
ghfghf kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin et kertoo yleisesti sinkuista mutta keskittyi vaan siihen mammaan. Ihan tyhmä artikkeli.
En pääse lukemaan juttua, mutta on outoa väittää että nainen ei löytäisi Suomessa partneria. Ei muuta kuin profiili deittipalstalle, niin heti tulee satoja yhteydenottoja päivittäin toinen toistaan upeammilta uroksilta. Miehillä tilanne toki on tuo mitä otsikossa kerrotaan.
Kun se yhteydenotto ei ole vielä parisuhde. Niistä toinen toistaan upeammista uroksista kun pudottaa pois pelkän seksin vonkaajat, ei kovin montaa jää jäljelle ja nekin ovat jotain mielenterveyshäiriöisiä.
Väärin. Vaan en eivät kelpaa naisille.
9/10 naisesta jolla on korkeakoulutus ei ikinä kelpaa ei korkeakoulutettu mies.
9/10 naisesta ei kelpaa mies joka tienaa naista vähemmän.
No minkä ihmeen takia pitäisi kelvata? Miksi tyytyä vähempään? Jos liikunnallinen mies saa vaatia liikunnalla status naista, niin miksi koulutettu ja hyvin ansaitseva nainen saa vaatia koulutettua hyvin ansaitsevaa miestä?
En jaksa lukea mistä olette keskustelleet, mutta kannattaa tarkasti miettiä, että kuinka tärkeää miehen koulutus ja ansaitseminen on. Näillä on kuitenkin erittäin vähän tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka tekevät parisuhteesta onnellisen.
Enemmän koulutuksella ja jopa tuloilla on väliä kuin toisen ulkonäöllä. Ulkonäkö sitä paitsi muuttuu kaikilla iän tai esim. raskauksien myötä. Tulotkin voivat tippua, mutta yhteiset arvot ja mielenkiinnon kohteet voivat kantaa pidemmälle ja auttaa selviämään vastoinkäymisistä. Koulutus periytyy yhä vahvemmin myös lapsille, eikä ole järkevää harkita sellaista kumppania, jonka käsitykset siitä eroavat liian rankasti omista.
Sinusta ilmeisesti onnelliseen parisuhteeseen riittää tarpeeksi nuori ja kaunis, timmi kroppa, johon voit aina halutessasi ejakuloida - ja säyseä ja kiltti luonne pitäisi naiselta myös löytyä, jotta leidi myötäilee halujasi eikä sano vahingossakaan sinulle vastaan.
Edelleen et ole onnistunut sanomaan mitään syytä miksi koulutus olisi tärkeää. Toisen pitäminen viehättävänä taas on mitä ilmeisimmin tärkeää hyvän parisuhteen kannalta, koska ne asiat, joita tehdään pelkästään parisuhteessa liittyvät hyvin vahvasti seksiin tai muuhun romanttiseen läheisyyteen. Tällaisia asioita haluaa tehdä vain itseään viehättävän henkilön kanssa.
Koulutettujen perheiden lapset ovat toki todennäköisemmin koulutettuja, mutta sinähän sitä lastasi olet kasvattamassa, joten hän kyllä näkee myös sen puolen. Sehän on vain hyvä jos lapsi näkee millaista on koulutetun työ ja millaista on matalammin koulutetun työ. Silloin hän osaa itse paremmin sanoa mitä haluaa tehdä. Ei lapsi ole koskaan vanhempiensa kopio, vaan yksilö, jonka pitää antaa itse päättää mitä hän haluaa tehdä.
Minulle koulutus on yksi tärkeimmistä kriteereistä. Olen itse hankkinut kaksi akateemista tutkintoa ja miehellä tulee olla ainakin yksi ollakseen mielenkiintoinen. Kouluttamattomien jutut vaan tuppaa olemaan aika tylsiä. Ja ei, ei kelpaa tutkinto kuin tutkinto. Olen itse valtiotieteilijä, insinööriä en ota muuta kuin väitelleenä.
Valtiotieteilijä? Tsiisus, sinun juttusi varmaan ovatkin tylsiä.
No kelläs nyt on ennakkoluuloja...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tässä nyt on asetettu vastakkain liikunnallisuus ja varakkuus, niin miksi ihmeessä nämä toiset ymmärtävät, että tulotasolla ja varakkuudella tarkoitetaan jotain miljonäärejä. Ette kai te sillä liikunnallisuudellakaan tarkoita mitään huippu-urheilijoita, vai tarkoitatteko? Minä ainakin tarkoitan, että tulotaso ja varallisuus pitäisi olla kohtuullinen ja raha-asiat sen verran hallinnassa, ettei niitä pikavippejä oteta jatkuvasti ja ihmetellä, miten palkka hupeni heti tilipäivänä. Miksi toisessa puhutaan siitä ihan normaalista kohtuudesta, mutta toinen vedetään ääripäähän?
Koska varallisuudella on merkitystä ainoastaan ääripäissä.
Tienaan itse reilut 4000/kk. Tuloni mahdollistavat minulle varsin mukavan elintason. Miksi siis ehdoin tahdoin ottaisin miehen, joka tienaa kuussa peruspäivärahan reilu 500? Tai edes miehen, joka tienaa puolet siitä mitä minä itse, jolla siten ei olisi varaa maksaa elintasoa, jota minä olen tottunut elämään.
Sä et ole tainnut koskaan kuulla rakastumisesta?
Yleensä ihmiset ei rakastu täysin tuntemattomaan. Sen sijaan sellaiseen voi rakastua, jonka tapaa vaikkapa työpaikalla, opiskeluissa tai treffeillä. Työpaikalla ja opiskelussa tuskin törmään kouluttamattomiin, miksi lähtisin treffeillekään sellaisen kanssa? Ja niin, olen rakastunut tässä elämässä ja rakastan nytkin.
Naisen logiikkaa? "Koska omissa piireissäni pyörii vain hyvin koulutettuja, se tarkoittaa, että voin rakastua vain hyvin koulutettuun."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näillä naisilla on vaikeaa, koska he yrittävät mennä parisuhde edellä. Ensin pitäisi tutustua ihmiseen, ihastua, pitää hauskaa yhdessä ennakkoluulottomasti ja parisuhde on luonnollinen jatkumo tälle, eikä sitä tarvitse edes miettiä erikseen. Nyt kuitenkin katsotaan miehiä sillä silmällä, että kuka olisi hyvä kumppani ja kuka ei. Hauskanpito ja luonnollinen tutustuminen unohtuu, kun katsellaan kokoajan missä olisi parempi mies ja löytyykö tältä nyt kaikki haluamani ominaisuudet ja eteneekö hän kanssani juuri niin kuin haluan hänen etenevän. Sitten kun löytyy sopiva, niin koitetaan rutistaa miestä suhteeseen ja mies livahtaa tällaisen epätoivoisuuden tieltä karkuun.
Eli tutustukaa siihen mieheen, kuten toiseen ihmiseen tavallisestikin ja suhde tulee luonnostaan jos tulee. Sellainen ajatusmaailma on täysin tuhoon tuomittu, että ei halua uusia kavereita ja siten tavata turhaan ihmistä, joka ei täytä kriteerejä. Ne kriteerit lentää romukoppaan siinä vaiheessa, kun oikeasti kiinnostuu ihmisestä. Tärkeää on ainoastaan se, että tulevaisuudensuunnitelmat perheen perustamisen ja asumisen suhteen ovat jossain määrin yhtenäiset ja viihdytään yhdessä.
Niin että naistenko pitäisi antaa tilaisuus sellaisille miehille, joita he eivät itse halua? Ai jumankekka, mikseivät miehet sovella tätä elämänohjetta lihaviin naisiin? Onpa otsaa tulla opettamaan muita valikoimaan heidät itsensä. Mutta kun miehen itse pitäisi puoliväkisin saada priimapakkaus: kaunis, nuori ja koulutettu nainen, jonka tulisi ummistaa silmänsä miehen heikolta koulutukselta ja muiltakin puutteilta, pitäisi antaa tilaisuus ja ihastua ja tutustua rauhassa, vaikkei toinen halua kouluttamatonta, niin sehän aivan eri asia kuin se, että mies soveltaisi omia ohjeitaan sellaiseen, mitä hän ei lainkaan halua.
Ei tietenkään, mutta naisen tulee miettiä tarkkaan mitkä ovat hänen todelliset kriteerinsä ja mitkä ovat mahdollisesti jonkun muun luomia kriteerejä, jotka nainen on ottanut omikseen. Ihan sama tilanne myös sukupuolet päinvastoin.
Miksi ihmeessä sinä kuvittelet, että asia menee aina niin, että nainen etsii miestä muiden turhien ja epäolennaisten kriteereiden mukaan? Itselläni ainakin kävi täysin päinvastoin. Luotin naiivina siihen, että riittää kun molemmat ovat rehellisiä toisilleen ja elämän perusasiat ovat kunnossa. Kyllähän ne "turhat" kriteerit sieltä tulivat aika äkkiä häiritsemään ihan jokapäivästä elämää. Nyt en enää tee kompromisseja, jos yhtään jokin miehen ominaisuus mietityttää.
Jos et kompromisseja ole valmis tekemään, niin sinulle ei ole mitään muuta realistista vaihtoehtoa kuin sinkkuna oleminen. Parisuhde nimittäin on kompromissien tekemistä.
Kyllä. Tietyissä asioissa olen tietysti valmis kompromisseihin, mutta olen oppinut, että kaikissa asioissa sitä ei tarvitse tehdä. Nämä ovat siis sellaisia asioista, jota tekevät minusta parisuhteessa onnettomamman kuin sinkkuna olisin. voin ihan hyvin olla sinkkuna, mikäli ne tietyt kriteerit eivät täyty. Mutta ne ovat ihan oikeita, hyväksi todettuja kriteereitä, eikä mitään muiden ulkopuolelta sanelemia turhia kriteerejä. Vaikka sinähän et sinä tietenkään usko.
En usko jos niitä on niin paljon, että et parisuhdetta niiden takia löydä. Näillä kriteereillä teet itsestäsi parisuhdekelvottoman, mutta toisaalta itse voit niitä kriteerejä löysätä.
Tässähän kirjoittaja totesi ettei tietyt kriteerit ole sovitettavissa. Jos hän niitä löysää seurauksena on se, ettei hän pysty olemaan suhteessa onnellinen. Ei ihmiset halua saada suhdetta hinnalla millä hyvänsä. Ja tietenkin on asioita joista ei voi tehdä kompromisseja. Esim. Itselleni kriteerejä joista en voi joustaa on raittius, tupakoimatomuus, täytyy olla hyvä koulutus , sivistyneisyys jne.
-eriKoulutus tuossa ainakin on yksi, josta voi ihan helposti joustaa. Sillä kun ei ole mitään merkitystä onnellisen parisuhteen kannalta. Sivistyneisyys taas riippuu siitä mitä tarkoitat sillä. Jos sitä, että haluat puhua jostain ooperoista kumppanisi kanssa, niin tuostakin voi joustaa, koska voit tehdä sitä muidenkin ihmisten kanssa. Jos taas kumppanisi taas haluaa täysin erilaisia lomamatkoja sen seurauksena, eikä teillä ole mitään yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja mielipiteenne asiallisesta käytöksestä poikkeaa paljon toisistaan, niin silloin tuskin tuletta toimeen.
Miksi mun pitäisi joustaa vaatimuksistani? En halua suhdetta hinnalla millä hyvänsä. Kyllä tuo koulutustaso esim on hyvinkin oleellinen, kun ajatellaan mitä kiinnostuksen kohteita, asenteita ja pyrkimyksiä ihmisellä on. Jos mies ei ymmärtäisi ja pitäisi esim oopperasta, jos se nyt sattuisi olemaan intohimoni, niin kyllä se tekisi minun oopperaharrastuksestani aika tavalla vaikeampaa. Eikä tuttavien kanssa keskustelu korvaa sitä, että voi jakaa kumppaninsa kanssa kiinnostuksensa.
Kaikki koulutetut ihmiset siis tykkäävät automaattisesti oopperasta? Ja muista ei kukaan? Joku on lukenut Aku Ankkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
exnettitreffailija kirjoitti:
Valkoihoinen keski-ikäinen mies kirjoitti:
Täällä on ollut väittelyä siitä, löytääkö fiksu ja kunnollinen tavismies itselleen nykyään kumppania. Oma henkilökohtainen kokemukseni on, että kyllä löytää, mutta se ei ole helppoa.
Niistä joiden kanssa kävin deiteillä (netin kautta, kaikki muuhan on nykyään ahdistelua), suurin osa oli jotenkin ongelmaisia. Oli mielenterveysongelmaa (ei sille tietenkään mitään voi, mutta en itse ole tarpeeksi vahva henkisesti tälläiseen suhteeseen), feministejä ("kaikki maailman ongelmat johtuvat testosteronista" ja läpäti läpäti, vali vali, byäääh nyyhkyti nyyh), puolialkoholisteja ("en pysty tapailemaan ketään muuten kuin kännissä"), tai sitten pakettiin kuului hullu exä joka tappaa kaikki uudet poikaystävät yms.
Olin jo luopua toivosta, sitten päätin, että ensimmäistä kertaa laitan itse profiilin (aiemmin vastailin muille), ja teen siitä niin avoimen rehellisen kuin pystyn. Kaksi vastasi, toinen oli yksinhuoltajaäiti joka aukoi päätään siitä, että kerroin olevani lapseton (!?) ja toinen olikin sitten nykyinen vaimoni.
Oma kokemukseni nettideittailusta on, että monilla naisilla todellakin on täysin epärealistiset odotukset miesten suhteen, niitä pitkiä ja komeita, huippukoulutettuja, kovia mutta pehmeitä kaikin tavoin täydellisiä miljönäärejä ei vaan riitä kaikille. Eikä sellaisten palkintosonnien tarvitse hakea seuraa netistä.
Mutta, kun on tarpeeksi sinnikäs, voi käydä tuuri ja törmää ihmiseen joka oikeasti etsii kumppania jonka kanssa on hyvä olla yhdessä ja ne ulkoiset seikat eivät sitten ehkä lopulta olekaan niin tärkeitä.
Eli älkää miehet luovuttako, jokaiselle on olemassa joku jossakin, teidän täytyy vain kohdata toisenne.
Ja nuorille miehille vielä vinkki: älkää esittäkö mitään, falskius on asia joka ärsyttää kaikkia.Pitkälti samankaltaisia kokemuksia.Netissä kävi heti ilmi naisten käsitys kysynnän ja tarjonnan laista. Naiset jotka olivat kahden exäni kaltaisia, eivät harkinneetkaan minua. Vaatimuslistalla oli "hei sinä pitkä mies", "hei sinä raamikas mies", tai sitten ammatillinen kunnianhimoisuus + akateeminen koulutus + tietty elintaso, tms. Netissä miehen pitäisi siis tyytyä vähempään. Ikävä kyllä en ole valmis laskemaan rimaa _parisuhdemielessä_ sillä perusteella että minua komeammat miehet tykkäävät naisen profiilista tai kentis ovat valmiita käymään pikaisesti kuksaisemassa mikäli sattuvat ehtimään.Itse siis katselisin naista joka tykkäisi ainakin jossain määrin liikkua kanssani luonnossa, ja jolla olisi elämä suurin piirtein kunnossa. Lapseton tai lapset sen verran vanhoja etten joutuisi kasvattajaksi / elättäjäksi.Sanoin kyllä ylipainoisille, asia ei ole välttämättä ongelma. Mutta se oli että "ylipainostani huolimatta liikkuvaisen ja luontoa rakastavan" naisen käsitys liikunnallisuudesta oli muutama 15-20 minuutin kävelylenkki viikossa, ja pelkkä ajatus kävelystä rinkan tai repun kanssa edes päiväretkellä oli vastenmielinen.Työttömyys oli ok, ja jopa lievät mt-ongelmat. Mutta sekopää ja vielä kuvioissa pyörivä exä ei ollut ok; samaan sarjaan kuului lääkkeiden viihdekäyttö ja elämäntapatyöttömyys vailla terveydellistä syytä. Karkasin myös paikalta kun treffikumppanini, äitinsä luona asuva hullua tätiä muistuttava 40+ nainen alkoi ladella ajatuksia jotka saivat huolestumaan saisinko puukosta jos en olisikaan hänen etsimänsä täydellinen herrasmies.Paria ei myöskään syntynyt naisen kanssa jonka lapsi ei ollut este, mutta joka yllätyksekseni olikin mukana ensimmäisillä treffeillä, jotka minun olisi pitänyt kustantaa (paikassa jonne hän minut kutsui), koska lapsilisät olivat kuulemma myöhässä.Tapasin myös oikein mukavan ja fiksun akateemisen naisen, joka vastoin tämän ketjun väitteitä lähti ei-akateemisen miehen kanssa treffeille. Pikaisen tutustumisen jälkeen hän ilmaisi, kylläkin kohteliaasti ja hienovaraisesti, kuinka oli välittömästi selvää ettemme sopisi yhteen koska hänen odotuksensa ovat "tietyllä tasolla". Keskustelimme hetken klassisesta musiikista ja erosimme ystävällisissä merkeissä. En maininnut että kahdella exällänikin on maisterin tutkinto ja he olivat yleisen mittapuun mukaan vähintään yhtä hemaisevia ja tyylikkäitä kuin treffikumppanini, joka "tietystä tasostaan" huolimatta vielä yli 35-vuotiaana etsi sopivaa miestä perhettä perustamaan.Minulle heräsi nettitreffailun aikana kaksi kysymystä:Voisiko olla että naisilla on epärealistinen käsitys siitä miltä tavallinen mies näyttää ja kuinka erottuva/mielenkiintoinen hän on? Livenä pareja syntyy koska lähtökohtaisesti harmaat miehet ovat aloitteellisia ja onnistuvat hurmaamaan luonteellaan.Sekoittaako seksikysyntä suhdemarkkinoita? Kun tarjolla on toinen toistaan komeampia adoniksia seksikumppaneiksi, jäävätkö vakavissaan suhdetta etsivät tavalliset miehet näiden varjoon?Sanokaa te.
Kysymykseen onko naisilla epärealistisia käsityksiä miltä tavallinen mies näyttää, niin vastaus on kyllä ja ei. 10% nettitreffien miehistä saa 90% naisten huomion. Tästä lyhyellä matematiikalla voi tehdä johtopäätöksen, että vain 10% miehistä vaikuttaa naisten silmissä tavallisilta, jos myös oletetaan että treffikumppaniksi haetaan tavallista miestä. Tietenkin nämä 10% miehistä eivät ole mitenkään tavallisia, jos saavat noin suuren huomion naisilta.Mistä puskasta noi prosentit on? Ja tietysti vielä varmaan niin, että miehistä 90% ei halua sitä kaikkein kauneinta 10% naisista, vaan haluavat mieluummin ruman, ilkeän, kouluttamattoman ja köyhän naisen, niinkö. Koska ovat tyhmiä, vai masokisteja?
No eivät halua, ja miksi pitäisikään. Vaikka se lassukkaa harmittaa, naiset päättävät ihan itse, ei kuten lassukka haluaa.
Ihan oli deittisivusto antanut tällaisen tilaston käyttäjistään. Miehet yleisesti antoivat huomiota hyvin laajasti naisille.
Tältä keskustelupalstalta saa lukea jatkuvasti, kuinka nainen joutuu olemaan toisena naisena, kun se ihana tavallinen mies ei vain osaa erota vaimostaan tai mies on edelleen tinderissä, vaikka on seurusteltu vakavasti jo kuukausia. Nämä ovat niitä 10% miehiä. Ei heillä ole mitään hätää, koska jonoa riittää. Sinkkuna voivat jakaa rakkauttaan hyvinkin monelle ja monenlaiselle naiselle. Onko tämä edes väärin, vaikka moni nainen joutuukin pettymään tavalliseen mieheen?
Toisaalta naisen asema parisuhdemarkkinoilla on tämän takia aika karu ja säälimätön. Kilpailu on kovaa ja armotonta. Siitä yhdestä tavallisesta miehestä kilpailee useampi nainen eikä mies varmasti edes paljasta keitä vastaan nainen on kilpailemassa, jos nainen haluaisi parantaa asemiaan.
En sano, että tässä olisi mitään väärin. Jokainen on lopulta vastuussa vain omasta elämästään.
Heko heko noi markkinat, ei naiset ole markkinoilla sen enempää kun täysipäiset miehetkään. Joku narsisti vaihtaa puolisoa kuten autoa vaihdetaan parempaan, mutta siitä on turha yleistää. Joku Tinder ei ole oikeaa elämä, kun tajuaisi edes sen. Valtaosa on onnellisesti parisuhteessa, ei millään karjamarkkinoilla.
Eikä miesten ja naisten tilanne eroa radikaalisti, kun heteroista puhutaan niin edelleen yksi nainen voi olla vakavassa parisuhteessa (kuten avioliitossa) yhden miehen kanssa kerrallaan, umpityhmä saa olla ellei pitkänkään ajan päästä tajua häntäheikkiä häntäheikiksi. Ja ei vain miehet petä tai hypi kukasta kukkaan, kun enemmistö edelleen on heteroita niin pettämiseen tarvitaan myös se nainen vastapariksi.
Siinä on ero, että miehet kestävät huonommin yksinoloa, miesvauvoja on paljon enemmän kuin prinsessanaisia, naisia ei vanhemmat passaa yhtä usein pilalle.
Naiset ei myöskään kehitä mitään harhaisia teorioita selittämään että miksi he eivät kelpaa miehille elleivät kelpaa, ei syytetä miehiä kollektiivina eikä yksilöinä. Vaan ollaan ihan onnellisia vaikka kissan kanssa eläen.
dfgsdfgsdfg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tässä nyt on asetettu vastakkain liikunnallisuus ja varakkuus, niin miksi ihmeessä nämä toiset ymmärtävät, että tulotasolla ja varakkuudella tarkoitetaan jotain miljonäärejä. Ette kai te sillä liikunnallisuudellakaan tarkoita mitään huippu-urheilijoita, vai tarkoitatteko? Minä ainakin tarkoitan, että tulotaso ja varallisuus pitäisi olla kohtuullinen ja raha-asiat sen verran hallinnassa, ettei niitä pikavippejä oteta jatkuvasti ja ihmetellä, miten palkka hupeni heti tilipäivänä. Miksi toisessa puhutaan siitä ihan normaalista kohtuudesta, mutta toinen vedetään ääripäähän?
Koska varallisuudella on merkitystä ainoastaan ääripäissä.
Tienaan itse reilut 4000/kk. Tuloni mahdollistavat minulle varsin mukavan elintason. Miksi siis ehdoin tahdoin ottaisin miehen, joka tienaa kuussa peruspäivärahan reilu 500? Tai edes miehen, joka tienaa puolet siitä mitä minä itse, jolla siten ei olisi varaa maksaa elintasoa, jota minä olen tottunut elämään.
Hmm, koska tykkäisit siitä miehestä? Kuulostaako yhtään sellaiselta, mitä parisuhteessa voisi olla taistalla?
Miksi et toisaalta ottaisi ketä tahansa miestä, joka tienaa saman kuin sinä?
Sitä paitsi jos itse tienaat jo tarpeeksi elintasoasi varten, miksi miehen pitäisi enää tuoda yhtään lisää rahaa suhteeseen? Eikö riitä, että hän elättää itsensä? Joku tuossa logiikassa nyt mättää.
Palstamiehet aina vakuuttavat, että naisen koulutuksella ja tulotasolla ei ole mitään merkitystä parinmuodostuksessa. Kuitenkin siitä tulee heille aina ongelma parisuhteen aikana. Palsta on pullollaan ruikuttavia miehiä, jotka valittavan naisen tulojen pienuutta. Paras oli yksi mies, jonka vaimolla ei ollut koulutusta eikä ammattia eikä halua hankkia kumpaakaan. Aika rumasti hänkin vaimoaan nimitteli täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
dfgsdfgsdfg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tässä nyt on asetettu vastakkain liikunnallisuus ja varakkuus, niin miksi ihmeessä nämä toiset ymmärtävät, että tulotasolla ja varakkuudella tarkoitetaan jotain miljonäärejä. Ette kai te sillä liikunnallisuudellakaan tarkoita mitään huippu-urheilijoita, vai tarkoitatteko? Minä ainakin tarkoitan, että tulotaso ja varallisuus pitäisi olla kohtuullinen ja raha-asiat sen verran hallinnassa, ettei niitä pikavippejä oteta jatkuvasti ja ihmetellä, miten palkka hupeni heti tilipäivänä. Miksi toisessa puhutaan siitä ihan normaalista kohtuudesta, mutta toinen vedetään ääripäähän?
Koska varallisuudella on merkitystä ainoastaan ääripäissä.
Tienaan itse reilut 4000/kk. Tuloni mahdollistavat minulle varsin mukavan elintason. Miksi siis ehdoin tahdoin ottaisin miehen, joka tienaa kuussa peruspäivärahan reilu 500? Tai edes miehen, joka tienaa puolet siitä mitä minä itse, jolla siten ei olisi varaa maksaa elintasoa, jota minä olen tottunut elämään.
Hmm, koska tykkäisit siitä miehestä? Kuulostaako yhtään sellaiselta, mitä parisuhteessa voisi olla taistalla?
Miksi et toisaalta ottaisi ketä tahansa miestä, joka tienaa saman kuin sinä?
Sitä paitsi jos itse tienaat jo tarpeeksi elintasoasi varten, miksi miehen pitäisi enää tuoda yhtään lisää rahaa suhteeseen? Eikö riitä, että hän elättää itsensä? Joku tuossa logiikassa nyt mättää.
Mikäli mies tienaa vähemmän ja kustantaa juuri omat kulunsa niin väkisinhän se pudottaa naisen elintasoa jos halutaan perheenä tehdä jotain esim matkustaa tai harrastaa. Kukas maksaa niiden mahdollisten lasten kulut jos iskä just ja just omat kulunsa saa katettua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin et kertoo yleisesti sinkuista mutta keskittyi vaan siihen mammaan. Ihan tyhmä artikkeli.
En pääse lukemaan juttua, mutta on outoa väittää että nainen ei löytäisi Suomessa partneria. Ei muuta kuin profiili deittipalstalle, niin heti tulee satoja yhteydenottoja päivittäin toinen toistaan upeammilta uroksilta. Miehillä tilanne toki on tuo mitä otsikossa kerrotaan.
Kun se yhteydenotto ei ole vielä parisuhde. Niistä toinen toistaan upeammista uroksista kun pudottaa pois pelkän seksin vonkaajat, ei kovin montaa jää jäljelle ja nekin ovat jotain mielenterveyshäiriöisiä.
Väärin. Vaan en eivät kelpaa naisille.
9/10 naisesta jolla on korkeakoulutus ei ikinä kelpaa ei korkeakoulutettu mies.
9/10 naisesta ei kelpaa mies joka tienaa naista vähemmän.
No minkä ihmeen takia pitäisi kelvata? Miksi tyytyä vähempään? Jos liikunnallinen mies saa vaatia liikunnalla status naista, niin miksi koulutettu ja hyvin ansaitseva nainen saa vaatia koulutettua hyvin ansaitsevaa miestä?
En jaksa lukea mistä olette keskustelleet, mutta kannattaa tarkasti miettiä, että kuinka tärkeää miehen koulutus ja ansaitseminen on. Näillä on kuitenkin erittäin vähän tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka tekevät parisuhteesta onnellisen.
Enemmän koulutuksella ja jopa tuloilla on väliä kuin toisen ulkonäöllä. Ulkonäkö sitä paitsi muuttuu kaikilla iän tai esim. raskauksien myötä. Tulotkin voivat tippua, mutta yhteiset arvot ja mielenkiinnon kohteet voivat kantaa pidemmälle ja auttaa selviämään vastoinkäymisistä. Koulutus periytyy yhä vahvemmin myös lapsille, eikä ole järkevää harkita sellaista kumppania, jonka käsitykset siitä eroavat liian rankasti omista.
Sinusta ilmeisesti onnelliseen parisuhteeseen riittää tarpeeksi nuori ja kaunis, timmi kroppa, johon voit aina halutessasi ejakuloida - ja säyseä ja kiltti luonne pitäisi naiselta myös löytyä, jotta leidi myötäilee halujasi eikä sano vahingossakaan sinulle vastaan.
Edelleen et ole onnistunut sanomaan mitään syytä miksi koulutus olisi tärkeää. Toisen pitäminen viehättävänä taas on mitä ilmeisimmin tärkeää hyvän parisuhteen kannalta, koska ne asiat, joita tehdään pelkästään parisuhteessa liittyvät hyvin vahvasti seksiin tai muuhun romanttiseen läheisyyteen. Tällaisia asioita haluaa tehdä vain itseään viehättävän henkilön kanssa.
Koulutettujen perheiden lapset ovat toki todennäköisemmin koulutettuja, mutta sinähän sitä lastasi olet kasvattamassa, joten hän kyllä näkee myös sen puolen. Sehän on vain hyvä jos lapsi näkee millaista on koulutetun työ ja millaista on matalammin koulutetun työ. Silloin hän osaa itse paremmin sanoa mitä haluaa tehdä. Ei lapsi ole koskaan vanhempiensa kopio, vaan yksilö, jonka pitää antaa itse päättää mitä hän haluaa tehdä.
Minä olen ollut naimisissa yli 20 v, ja vaikka edelleen meillä on aktiivinen seksielämä, kyllä meidän suhteessamme silti keskustellaan enemmän kuin harrastetaan seksiä. Jos olisin mennyt naimisiin miehen kanssa, joka ei ole lukenut venäläisiä klassikoita, jolle ei olisi luonnontieteet ja niistä puhuminen tuttua, joka ei soittaisi jotain instrumenttia, ja joka ei pystyisi pohtimaan politiikkaa vähän syvemmin, olisin hyvin yksinäinen parisuhteessani. Minulle nuo ovat tärkeitä asioita, ja miehen korkea monipuolinen koulutus niissä auttaa.
Joku toinen saattaa rakastaa kukkia, ja avioliitto ammattikoulun käyneen puutarhurin kanssa on elämän onni. Mutta kyllä hänellekin koulutuksella on merkitystä.
Missään tapauksessa en voisi olla onnellinen parisuhteessa, missä toinen osapuoli on sitä mieltä, että minun koulutukseni on hänelle merkityksetön asia. Se on osa minua, ja se on minulle tärkeää, joten jos minua rakastaa, pitää myös koulutustani tärkeänä.
Tuosshan se virhe kai tuleekin näillä akateemisilla naisilla, jotka valittelevat jo lehtien palstoilla ettei miestä löydy. Ollaan liian kietoutuneita tutkintopapereihin, kieritään mieluummin niiden kanssa sängyssä kuin miehen kanssa. Ja luullaan, että se yliopistotutkinto vuodelta -95 on se juttu, joka tekee naisesta kuuminta hottia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin et kertoo yleisesti sinkuista mutta keskittyi vaan siihen mammaan. Ihan tyhmä artikkeli.
En pääse lukemaan juttua, mutta on outoa väittää että nainen ei löytäisi Suomessa partneria. Ei muuta kuin profiili deittipalstalle, niin heti tulee satoja yhteydenottoja päivittäin toinen toistaan upeammilta uroksilta. Miehillä tilanne toki on tuo mitä otsikossa kerrotaan.
Kun se yhteydenotto ei ole vielä parisuhde. Niistä toinen toistaan upeammista uroksista kun pudottaa pois pelkän seksin vonkaajat, ei kovin montaa jää jäljelle ja nekin ovat jotain mielenterveyshäiriöisiä.
Väärin. Vaan en eivät kelpaa naisille.
9/10 naisesta jolla on korkeakoulutus ei ikinä kelpaa ei korkeakoulutettu mies.
9/10 naisesta ei kelpaa mies joka tienaa naista vähemmän.
No minkä ihmeen takia pitäisi kelvata? Miksi tyytyä vähempään? Jos liikunnallinen mies saa vaatia liikunnalla status naista, niin miksi koulutettu ja hyvin ansaitseva nainen saa vaatia koulutettua hyvin ansaitsevaa miestä?
En jaksa lukea mistä olette keskustelleet, mutta kannattaa tarkasti miettiä, että kuinka tärkeää miehen koulutus ja ansaitseminen on. Näillä on kuitenkin erittäin vähän tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka tekevät parisuhteesta onnellisen.
Enemmän koulutuksella ja jopa tuloilla on väliä kuin toisen ulkonäöllä. Ulkonäkö sitä paitsi muuttuu kaikilla iän tai esim. raskauksien myötä. Tulotkin voivat tippua, mutta yhteiset arvot ja mielenkiinnon kohteet voivat kantaa pidemmälle ja auttaa selviämään vastoinkäymisistä. Koulutus periytyy yhä vahvemmin myös lapsille, eikä ole järkevää harkita sellaista kumppania, jonka käsitykset siitä eroavat liian rankasti omista.
Sinusta ilmeisesti onnelliseen parisuhteeseen riittää tarpeeksi nuori ja kaunis, timmi kroppa, johon voit aina halutessasi ejakuloida - ja säyseä ja kiltti luonne pitäisi naiselta myös löytyä, jotta leidi myötäilee halujasi eikä sano vahingossakaan sinulle vastaan.
Edelleen et ole onnistunut sanomaan mitään syytä miksi koulutus olisi tärkeää. Toisen pitäminen viehättävänä taas on mitä ilmeisimmin tärkeää hyvän parisuhteen kannalta, koska ne asiat, joita tehdään pelkästään parisuhteessa liittyvät hyvin vahvasti seksiin tai muuhun romanttiseen läheisyyteen. Tällaisia asioita haluaa tehdä vain itseään viehättävän henkilön kanssa.
Koulutettujen perheiden lapset ovat toki todennäköisemmin koulutettuja, mutta sinähän sitä lastasi olet kasvattamassa, joten hän kyllä näkee myös sen puolen. Sehän on vain hyvä jos lapsi näkee millaista on koulutetun työ ja millaista on matalammin koulutetun työ. Silloin hän osaa itse paremmin sanoa mitä haluaa tehdä. Ei lapsi ole koskaan vanhempiensa kopio, vaan yksilö, jonka pitää antaa itse päättää mitä hän haluaa tehdä. [/quote
]
Minulle koulutus on yksi tärkeimmistä kriteereistä. Olen itse hankkinut kaksi akateemista tutkintoa ja miehellä tulee olla ainakin yksi ollakseen mielenkiintoinen. Kouluttamattomien jutut vaan tuppaa olemaan aika tylsiä. Ja ei, ei elpaa tutkinto kuin tutkinto. Olen itse valtiotieteilijä, insinööriä en ota muuta kuin väitelleenä.
Joo sama juttu. Amista en enää ota, vähintään maisteri pitää miehen olla. Pidän älyä seksikkäänä. Jollen saa mitä haluan, olen ennemmin ilman miestä kuin kimpassa typeryksen kanssa.
Et itse ainakaan älyllä loista, jos olet sitä mieltä, että äly = koulutus.
Ei kiinnosta noin yksinkertainen nainen.
fdgdfgsdfg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahaa, jälleenkö uusi uutinen siitä ettei kaikille riitä nuoria miljonäärihughgrantteja jotka huhuilevat romanttisesti postiluukusta?
Shokeeraavaa! Miten me kaikki selviämme tästä?
Sinä se jaksat jokaiseen sinkkuketjuun syöksyä jankuttamaan tuosta miljonäärihughgrantista, eikö oikeasti ole parempaa tekemistä?
Minulle kelpaisi ihan perusjuntti duunari/työtön kunhan ei ole päihdeongelmainen eikä liian ylipainoinen. Eipä löydy. Mitäs siihen sanot?
Tähän törmää jatkuvasti netissä, että nainen väittää että vaatimukset olisi vähäiset.
Tuntuu ristiriitaiselta, koska itse en juo alkoholia juuri koskaan, en polta, elämäntavat on todella terveelliset, kroppa on atleettinen, vakityö löytyy, omistusasunto löytyy, hyväsydäminen huomaavainen luonne löytyy mutta en silti vaan kelpaa.
Olisiko sitten niin että sinulla on liian kovat vaatimukset naisille ja näille joita yrität, on kovatasoisia miehiä tarjolla? Miehillä on todella kovat kriteerit naisille. Miehet ovat myös ennakkoluuloisempia naisista (ulkonäön perusteella) kuin naiset miehistä.
Moni mies pelaa itsensä ulos ikävaatimuksilla. Otetaan vaikka 39-vuotias mies, joka etsii 24-32 ikähaarukalla naista. Ei vastaa nuoret, eikä vanhat. Mies haluaa perheen. Mutta niin haluaa moni muukin mies. Vain harva tuon ikäinen löytää paljon nuorempaa naista.
Tätä en naisissa tajua. Jos mies hakee naisia ikähaarukassa 24-32, nainen lukee sen niin että haetaan 24-vuotiasta. Ettekö te osaa lukea? Vai onko niin huono itsetunto, että jos olette haarukan yläpäässä niin pelaatte itsenne ulos automaattisesti?
No niin sen luen. Toinen ongelma on se, että hetaan vain itseä nuorempia. On aina epäilyttävää, kun vaaditaan enemmän kuin pystutään tarjoamaan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
etertw kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin et kertoo yleisesti sinkuista mutta keskittyi vaan siihen mammaan. Ihan tyhmä artikkeli.
En pääse lukemaan juttua, mutta on outoa väittää että nainen ei löytäisi Suomessa partneria. Ei muuta kuin profiili deittipalstalle, niin heti tulee satoja yhteydenottoja päivittäin toinen toistaan upeammilta uroksilta. Miehillä tilanne toki on tuo mitä otsikossa kerrotaan.
Kun se yhteydenotto ei ole vielä parisuhde. Niistä toinen toistaan upeammista uroksista kun pudottaa pois pelkän seksin vonkaajat, ei kovin montaa jää jäljelle ja nekin ovat jotain mielenterveyshäiriöisiä.
Väärin. Vaan en eivät kelpaa naisille.
9/10 naisesta jolla on korkeakoulutus ei ikinä kelpaa ei korkeakoulutettu mies.
9/10 naisesta ei kelpaa mies joka tienaa naista vähemmän.
No minkä ihmeen takia pitäisi kelvata? Miksi tyytyä vähempään? Jos liikunnallinen mies saa vaatia liikunnalla status naista, niin miksi koulutettu ja hyvin ansaitseva nainen saa vaatia koulutettua hyvin ansaitsevaa miestä?En jaksa lukea mistä olette keskustelleet, mutta kannattaa tarkasti miettiä, että kuinka tärkeää miehen koulutus ja ansaitseminen on. Näillä on kuitenkin erittäin vähän tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka tekevät parisuhteesta onnellisen.
Enemmän koulutuksella ja jopa tuloilla on väliä kuin toisen ulkonäöllä. Ulkonäkö sitä paitsi muuttuu kaikilla iän tai esim. raskauksien myötä. Tulotkin voivat tippua, mutta yhteiset arvot ja mielenkiinnon kohteet voivat kantaa pidemmälle ja auttaa selviämään vastoinkäymisistä. Koulutus periytyy yhä vahvemmin myös lapsille, eikä ole järkevää harkita sellaista kumppania, jonka käsitykset siitä eroavat liian rankasti omista.
Sinusta ilmeisesti onnelliseen parisuhteeseen riittää tarpeeksi nuori ja kaunis, timmi kroppa, johon voit aina halutessasi ejakuloida - ja säyseä ja kiltti luonne pitäisi naiselta myös löytyä, jotta leidi myötäilee halujasi eikä sano vahingossakaan sinulle vastaan.
Edelleen et ole onnistunut sanomaan mitään syytä miksi koulutus olisi tärkeää. Toisen pitäminen viehättävänä taas on mitä ilmeisimmin tärkeää hyvän parisuhteen kannalta, koska ne asiat, joita tehdään pelkästään parisuhteessa liittyvät hyvin vahvasti seksiin tai muuhun romanttiseen läheisyyteen. Tällaisia asioita haluaa tehdä vain itseään viehättävän henkilön kanssa.
Koulutettujen perheiden lapset ovat toki todennäköisemmin koulutettuja, mutta sinähän sitä lastasi olet kasvattamassa, joten hän kyllä näkee myös sen puolen. Sehän on vain hyvä jos lapsi näkee millaista on koulutetun työ ja millaista on matalammin koulutetun työ. Silloin hän osaa itse paremmin sanoa mitä haluaa tehdä. Ei lapsi ole koskaan vanhempiensa kopio, vaan yksilö, jonka pitää antaa itse päättää mitä hän haluaa tehdä.
Minä olen ollut naimisissa yli 20 v, ja vaikka edelleen meillä on aktiivinen seksielämä, kyllä meidän suhteessamme silti keskustellaan enemmän kuin harrastetaan seksiä. Jos olisin mennyt naimisiin miehen kanssa, joka ei ole lukenut venäläisiä klassikoita, jolle ei olisi luonnontieteet ja niistä puhuminen tuttua, joka ei soittaisi jotain instrumenttia, ja joka ei pystyisi pohtimaan politiikkaa vähän syvemmin, olisin hyvin yksinäinen parisuhteessani. Minulle nuo ovat tärkeitä asioita, ja miehen korkea monipuolinen koulutus niissä auttaa.
Joku toinen saattaa rakastaa kukkia, ja avioliitto ammattikoulun käyneen puutarhurin kanssa on elämän onni. Mutta kyllä hänellekin koulutuksella on merkitystä.
Missään tapauksessa en voisi olla onnellinen parisuhteessa, missä toinen osapuoli on sitä mieltä, että minun koulutukseni on hänelle merkityksetön asia. Se on osa minua, ja se on minulle tärkeää, joten jos minua rakastaa, pitää myös koulutustani tärkeänä.
Tuosshan se virhe kai tuleekin näillä akateemisilla naisilla, jotka valittelevat jo lehtien palstoilla ettei miestä löydy. Ollaan liian kietoutuneita tutkintopapereihin, kieritään mieluummin niiden kanssa sängyssä kuin miehen kanssa. Ja luullaan, että se yliopistotutkinto vuodelta -95 on se juttu, joka tekee naisesta kuuminta hottia.
Ymmärrätkö että lehdet eivät ole oikeaa elämää, lehdissä nyt keksitään joku juttu ja sitten toimittajat kopioivat sitä. Vaikka mistä sinä tietäisit, kun ilmeisesti kuvien katselu Tinderistä ja lehdistä on se sinun ainoa naiskontaktisi. Ratkaisu tuohon olisi tutustua naisiin irl, mutta tunnetusti se ei ole vaihtoehto, koska pelottaa. Jep jep :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei ymmärtäisi ja pitäisi esim oopperasta, jos se nyt sattuisi olemaan intohimoni, niin kyllä se tekisi minun oopperaharrastuksestani aika tavalla vaikeampaa. Eikä tuttavien kanssa keskustelu korvaa sitä, että voi jakaa kumppaninsa kanssa kiinnostuksensa.
Naisen harrastus = yhteinen harrastus.
Taas kerran.
Ei riitä edes se, että on ystäviä, joilla on sama harrastus. Moni mies olisi tyytyväinen jo siihen, että saisi harrastaa omiaan kavereiden kanssa.
Akateeminen mies yleensä haluaa matkailla perheenä. Käydään yhdessä harrastuksissa jne. Kouluttamaton haluaa touhuta kavereiden kanssa. Siinä se ero on.
Eli tärkeintä on säyseä ja villaliivimies? Se kai niissä akateemikkoperteissä viehättääkin, ne voi muovailla sellaiseksi kuin haluaa ilman mitään vastusta ja niiden resurssit saa omaan käyttöönsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
gfhhgf kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näillä naisilla on vaikeaa, koska he yrittävät mennä parisuhde edellä. Ensin pitäisi tutustua ihmiseen, ihastua, pitää hauskaa yhdessä ennakkoluulottomasti ja parisuhde on luonnollinen jatkumo tälle, eikä sitä tarvitse edes miettiä erikseen. Nyt kuitenkin katsotaan miehiä sillä silmällä, että kuka olisi hyvä kumppani ja kuka ei. Hauskanpito ja luonnollinen tutustuminen unohtuu, kun katsellaan kokoajan missä olisi parempi mies ja löytyykö tältä nyt kaikki haluamani ominaisuudet ja eteneekö hän kanssani juuri niin kuin haluan hänen etenevän. Sitten kun löytyy sopiva, niin koitetaan rutistaa miestä suhteeseen ja mies livahtaa tällaisen epätoivoisuuden tieltä karkuun.
Eli tutustukaa siihen mieheen, kuten toiseen ihmiseen tavallisestikin ja suhde tulee luonnostaan jos tulee. Sellainen ajatusmaailma on täysin tuhoon tuomittu, että ei halua uusia kavereita ja siten tavata turhaan ihmistä, joka ei täytä kriteerejä. Ne kriteerit lentää romukoppaan siinä vaiheessa, kun oikeasti kiinnostuu ihmisestä. Tärkeää on ainoastaan se, että tulevaisuudensuunnitelmat perheen perustamisen ja asumisen suhteen ovat jossain määrin yhtenäiset ja viihdytään yhdessä.
Ainoa ongelma on se, että miehet menee seksi edellä. Miehet jostain syystä kuvittelee, että pelkkää seksiä pitäisi olla saatavissa suurinpiirtein jokaiselta vastaantulevalta naiselta.
Riippuu mitä tarkoitetaan tuolla että mennään seksi edellä.
Mun mielestä on ihan ok että on monta treffiä ennen seksiä mutta miehenä tarvitsen myös varmistuksen siitä että naiselta löytyy romanttista kiinnostusta. Jos nainen ei esim vielä 3. tai 4. treffeillä halua olla sylikkäin sohvalla tai suudella niin siinä on vaarana että nainen roikottaa miestä vain kaverina eikä mies halua jäädä vain kaveriksi samalla kun nainen miettii muita miehiä romanttisessa mielessä.
Täytyy kyllä olla kohtuullisen epätoivoinen nainen jos ryhtyy jo kolmansilla tai neljä sillä deiteille nyhjäämään sylissä tai nuoleskelemaan muuten käytännössä täysin vierasta tyyppiä.
Mitä ihmettä? Kyllä mulla oli viimeksikin 3.treffeillä seksiä ja se tuli aivan luonnostaan molemmille.
Ajattelin myös tuota naista ihan parisuhdemielessä joten ei ollut kyse siitä että haluaisin vain seksiä aikaisin.
Oikein kivaa sun kannaltasi. Sait mitä olit hakemassa. Kaikki ihmiset nyt ei vaan kiertele naiskentelemassa jokaista vastaantulijaa, joka ajattelee mielessään "parisuhdetta". Hieman voi rima olla korkeammalla. Mutta jokainen tietty taaplaa tyylillään.
Useimmat ihmiset varmaan lähtökohtaisesti hakevat kumppania, jonka kanssa kemia ja seksikin toimii. Menetkö itse ensin naimisiin ja sitten alat pikkuhiljaa katsella sitä kemiapuolta?
Sen kemian kyllä tuntee ihan heti, että onko sitä vai ei. Ei sitä tarvitse sänkyyn mennä kokeilemaan.
Mun mielestä tää parinmuodostus on mennyt nykyään ihan liian nopeaksi. Käydään deittailemassa ja nussimassa kymmeniä tyyppejä joista sitten yksi valitaan. Sitten suhteessa huomataan ettei se pelkkä sujuva seksi olekkaan se tärkein juttu. Potkastaan entinen poka pellolle ja uutta etsimään.
Väittäisin että ennenvanhaan tutustuttiin ensin kunnolla toiseen. Seurusteltiin ilman seksiä ja sitten jos tuntui hyvältä se kumppani edettiin seksiin ja jos sekin sujui muutettiin yhteen. Nyt täytyy hypätä ventovieraan kanssa petiin etsimään kemioita. Ei ihmekkään ettei suhteet kestä.
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin et kertoo yleisesti sinkuista mutta keskittyi vaan siihen mammaan. Ihan tyhmä artikkeli.
En pääse lukemaan juttua, mutta on outoa väittää että nainen ei löytäisi Suomessa partneria. Ei muuta kuin profiili deittipalstalle, niin heti tulee satoja yhteydenottoja päivittäin toinen toistaan upeammilta uroksilta. Miehillä tilanne toki on tuo mitä otsikossa kerrotaan.
Kun se yhteydenotto ei ole vielä parisuhde. Niistä toinen toistaan upeammista uroksista kun pudottaa pois pelkän seksin vonkaajat, ei kovin montaa jää jäljelle ja nekin ovat jotain mielenterveyshäiriöisiä.
Väärin. Vaan en eivät kelpaa naisille.
9/10 naisesta jolla on korkeakoulutus ei ikinä kelpaa ei korkeakoulutettu mies.
9/10 naisesta ei kelpaa mies joka tienaa naista vähemmän.
No minkä ihmeen takia pitäisi kelvata? Miksi tyytyä vähempään? Jos liikunnallinen mies saa vaatia liikunnalla status naista, niin miksi koulutettu ja hyvin ansaitseva nainen saa vaatia koulutettua hyvin ansaitsevaa miestä?
En jaksa lukea mistä olette keskustelleet, mutta kannattaa tarkasti miettiä, että kuinka tärkeää miehen koulutus ja ansaitseminen on. Näillä on kuitenkin erittäin vähän tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka tekevät parisuhteesta onnellisen.
Enemmän koulutuksella ja jopa tuloilla on väliä kuin toisen ulkonäöllä. Ulkonäkö sitä paitsi muuttuu kaikilla iän tai esim. raskauksien myötä. Tulotkin voivat tippua, mutta yhteiset arvot ja mielenkiinnon kohteet voivat kantaa pidemmälle ja auttaa selviämään vastoinkäymisistä. Koulutus periytyy yhä vahvemmin myös lapsille, eikä ole järkevää harkita sellaista kumppania, jonka käsitykset siitä eroavat liian rankasti omista.
Sinusta ilmeisesti onnelliseen parisuhteeseen riittää tarpeeksi nuori ja kaunis, timmi kroppa, johon voit aina halutessasi ejakuloida - ja säyseä ja kiltti luonne pitäisi naiselta myös löytyä, jotta leidi myötäilee halujasi eikä sano vahingossakaan sinulle vastaan.
Edelleen et ole onnistunut sanomaan mitään syytä miksi koulutus olisi tärkeää. Toisen pitäminen viehättävänä taas on mitä ilmeisimmin tärkeää hyvän parisuhteen kannalta, koska ne asiat, joita tehdään pelkästään parisuhteessa liittyvät hyvin vahvasti seksiin tai muuhun romanttiseen läheisyyteen. Tällaisia asioita haluaa tehdä vain itseään viehättävän henkilön kanssa.
Koulutettujen perheiden lapset ovat toki todennäköisemmin koulutettuja, mutta sinähän sitä lastasi olet kasvattamassa, joten hän kyllä näkee myös sen puolen. Sehän on vain hyvä jos lapsi näkee millaista on koulutetun työ ja millaista on matalammin koulutetun työ. Silloin hän osaa itse paremmin sanoa mitä haluaa tehdä. Ei lapsi ole koskaan vanhempiensa kopio, vaan yksilö, jonka pitää antaa itse päättää mitä hän haluaa tehdä.
Minä olen ollut naimisissa yli 20 v, ja vaikka edelleen meillä on aktiivinen seksielämä, kyllä meidän suhteessamme silti keskustellaan enemmän kuin harrastetaan seksiä. Jos olisin mennyt naimisiin miehen kanssa, joka ei ole lukenut venäläisiä klassikoita, jolle ei olisi luonnontieteet ja niistä puhuminen tuttua, joka ei soittaisi jotain instrumenttia, ja joka ei pystyisi pohtimaan politiikkaa vähän syvemmin, olisin hyvin yksinäinen parisuhteessani. Minulle nuo ovat tärkeitä asioita, ja miehen korkea monipuolinen koulutus niissä auttaa.
Joku toinen saattaa rakastaa kukkia, ja avioliitto ammattikoulun käyneen puutarhurin kanssa on elämän onni. Mutta kyllä hänellekin koulutuksella on merkitystä.
Missään tapauksessa en voisi olla onnellinen parisuhteessa, missä toinen osapuoli on sitä mieltä, että minun koulutukseni on hänelle merkityksetön asia. Se on osa minua, ja se on minulle tärkeää, joten jos minua rakastaa, pitää myös koulutustani tärkeänä.
En ole katkera, mutta mietin vain voiko tuo kirjoitus olla edes tosissaan kirjoitettu. Venäläiset klassikot, instrumentit, luonnontieteet, politiikka jne.
Kai fiksu aikuinen ymmärtää, että musiikillisuus on syntymälahja ja niistä koulutetuistakin aikuisista vain osa harrastaa itse taiteita, saati sitten musiikkia? Musiikin kuluttamista tietysti harrastaa suuri osa väestöstä, mutta en minä ainakaan tunne kuin yhden ihmisen, joka itse soittaa ja on siinä hyvä. Tämän ihmisen koulutus ja työ liittyykin nimenomaan musiikkiin kaiken muun kustannuksella ja hänen puolisonsa myös. Miksi tavallisen ihmisen pitäisi hampaat kirskuen opetella jonkun instrumentin soittoa?
Niin korkeaa ja monipuolista koulutusta ei ainakaan tutkintotasolla ole, että se auttaisi musiikin kanssa. Niistä tutkinnoista, joiden osia minä olen opiskellut, on vain yhteen liittynyt musiikki ja se oli kirkon nuorisotyön (AMK) vapaaehtoisena kurssina jokin kitaransoittokurssi, jonka käy osa tutkinto-opiskelijoista.
Tämä on totaalisesti ohis, mutta kyllä tavalliset ihmiset harrastaa paljon soittamista ja laulamista. Eikös nyt lähes jokainen ole lapsena käynyt vähintäänkin pianotunneilla. Itselläni soittotaito on tasoa harrastelija, mutta esim mieheni harrastaa kavereineen puhallinorkesterissa soittamista. Lapset soittavat mm. Pianoa, kitaraa ja rumpuja. Koulussa alaluokilla on se pakollinen nokkahuilua, jotta jokaiselle tulee perusteet nuotin lukuun ja soittamiseen.
Minusta on lähinnä rasittavia nämä tavallisten ihmisten musiikkiharrastukset. Kuka sitä vingutusta jaksaa kuunnella? Tulee lähinnä kiusaantunut olo, että voi perkele, nyt se kaivoi sen kitaran (tai luoja paratkoon viulun) esiin ja pitää esittää nauttivansa esityksestä. Jos haluan musiikkia, kuuntelen ammattiartisteja.
Vierailija kirjoitti:
gfhhgf kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näillä naisilla on vaikeaa, koska he yrittävät mennä parisuhde edellä. Ensin pitäisi tutustua ihmiseen, ihastua, pitää hauskaa yhdessä ennakkoluulottomasti ja parisuhde on luonnollinen jatkumo tälle, eikä sitä tarvitse edes miettiä erikseen. Nyt kuitenkin katsotaan miehiä sillä silmällä, että kuka olisi hyvä kumppani ja kuka ei. Hauskanpito ja luonnollinen tutustuminen unohtuu, kun katsellaan kokoajan missä olisi parempi mies ja löytyykö tältä nyt kaikki haluamani ominaisuudet ja eteneekö hän kanssani juuri niin kuin haluan hänen etenevän. Sitten kun löytyy sopiva, niin koitetaan rutistaa miestä suhteeseen ja mies livahtaa tällaisen epätoivoisuuden tieltä karkuun.
Eli tutustukaa siihen mieheen, kuten toiseen ihmiseen tavallisestikin ja suhde tulee luonnostaan jos tulee. Sellainen ajatusmaailma on täysin tuhoon tuomittu, että ei halua uusia kavereita ja siten tavata turhaan ihmistä, joka ei täytä kriteerejä. Ne kriteerit lentää romukoppaan siinä vaiheessa, kun oikeasti kiinnostuu ihmisestä. Tärkeää on ainoastaan se, että tulevaisuudensuunnitelmat perheen perustamisen ja asumisen suhteen ovat jossain määrin yhtenäiset ja viihdytään yhdessä.
Ainoa ongelma on se, että miehet menee seksi edellä. Miehet jostain syystä kuvittelee, että pelkkää seksiä pitäisi olla saatavissa suurinpiirtein jokaiselta vastaantulevalta naiselta.
Riippuu mitä tarkoitetaan tuolla että mennään seksi edellä.
Mun mielestä on ihan ok että on monta treffiä ennen seksiä mutta miehenä tarvitsen myös varmistuksen siitä että naiselta löytyy romanttista kiinnostusta. Jos nainen ei esim vielä 3. tai 4. treffeillä halua olla sylikkäin sohvalla tai suudella niin siinä on vaarana että nainen roikottaa miestä vain kaverina eikä mies halua jäädä vain kaveriksi samalla kun nainen miettii muita miehiä romanttisessa mielessä.
Täytyy kyllä olla kohtuullisen epätoivoinen nainen jos ryhtyy jo kolmansilla tai neljä sillä deiteille nyhjäämään sylissä tai nuoleskelemaan muuten käytännössä täysin vierasta tyyppiä.Mitä ihmettä? Kyllä mulla oli viimeksikin 3.treffeillä seksiä ja se tuli aivan luonnostaan molemmille.
Ajattelin myös tuota naista ihan parisuhdemielessä joten ei ollut kyse siitä että haluaisin vain seksiä aikaisin.
Oikein kivaa sun kannaltasi. Sait mitä olit hakemassa. Kaikki ihmiset nyt ei vaan kiertele naiskentelemassa jokaista vastaantulijaa, joka ajattelee mielessään "parisuhdetta". Hieman voi rima olla korkeammalla. Mutta jokainen tietty taaplaa tyylillään.Useimmat ihmiset varmaan lähtökohtaisesti hakevat kumppania, jonka kanssa kemia ja seksikin toimii. Menetkö itse ensin naimisiin ja sitten alat pikkuhiljaa katsella sitä kemiapuolta?
Sen kemian kyllä tuntee ihan heti, että onko sitä vai ei. Ei sitä tarvitse sänkyyn mennä kokeilemaan.Mun mielestä tää parinmuodostus on mennyt nykyään ihan liian nopeaksi. Käydään deittailemassa ja nussimassa kymmeniä tyyppejä joista sitten yksi valitaan. Sitten suhteessa huomataan ettei se pelkkä sujuva seksi olekkaan se tärkein juttu. Potkastaan entinen poka pellolle ja uutta etsimään.
Väittäisin että ennenvanhaan tutustuttiin ensin kunnolla toiseen. Seurusteltiin ilman seksiä ja sitten jos tuntui hyvältä se kumppani edettiin seksiin ja jos sekin sujui muutettiin yhteen. Nyt täytyy hypätä ventovieraan kanssa petiin etsimään kemioita. Ei ihmekkään ettei suhteet kestä.
Niinpä. Plus että nainen joka "kokeilee" seksiä vähän kaikkien kanssa leimautuu lortoksi, joka ei enää kunnon miehelle kelpaa.
Kyllä sen kemian tietää jo vaatteet päällä.
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin et kertoo yleisesti sinkuista mutta keskittyi vaan siihen mammaan. Ihan tyhmä artikkeli.
En pääse lukemaan juttua, mutta on outoa väittää että nainen ei löytäisi Suomessa partneria. Ei muuta kuin profiili deittipalstalle, niin heti tulee satoja yhteydenottoja päivittäin toinen toistaan upeammilta uroksilta. Miehillä tilanne toki on tuo mitä otsikossa kerrotaan.
Kun se yhteydenotto ei ole vielä parisuhde. Niistä toinen toistaan upeammista uroksista kun pudottaa pois pelkän seksin vonkaajat, ei kovin montaa jää jäljelle ja nekin ovat jotain mielenterveyshäiriöisiä.
Väärin. Vaan en eivät kelpaa naisille.
9/10 naisesta jolla on korkeakoulutus ei ikinä kelpaa ei korkeakoulutettu mies.
9/10 naisesta ei kelpaa mies joka tienaa naista vähemmän.
No minkä ihmeen takia pitäisi kelvata? Miksi tyytyä vähempään? Jos liikunnallinen mies saa vaatia liikunnalla status naista, niin miksi koulutettu ja hyvin ansaitseva nainen saa vaatia koulutettua hyvin ansaitsevaa miestä?
En jaksa lukea mistä olette keskustelleet, mutta kannattaa tarkasti miettiä, että kuinka tärkeää miehen koulutus ja ansaitseminen on. Näillä on kuitenkin erittäin vähän tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka tekevät parisuhteesta onnellisen.
Enemmän koulutuksella ja jopa tuloilla on väliä kuin toisen ulkonäöllä. Ulkonäkö sitä paitsi muuttuu kaikilla iän tai esim. raskauksien myötä. Tulotkin voivat tippua, mutta yhteiset arvot ja mielenkiinnon kohteet voivat kantaa pidemmälle ja auttaa selviämään vastoinkäymisistä. Koulutus periytyy yhä vahvemmin myös lapsille, eikä ole järkevää harkita sellaista kumppania, jonka käsitykset siitä eroavat liian rankasti omista.
Sinusta ilmeisesti onnelliseen parisuhteeseen riittää tarpeeksi nuori ja kaunis, timmi kroppa, johon voit aina halutessasi ejakuloida - ja säyseä ja kiltti luonne pitäisi naiselta myös löytyä, jotta leidi myötäilee halujasi eikä sano vahingossakaan sinulle vastaan.
Edelleen et ole onnistunut sanomaan mitään syytä miksi koulutus olisi tärkeää. Toisen pitäminen viehättävänä taas on mitä ilmeisimmin tärkeää hyvän parisuhteen kannalta, koska ne asiat, joita tehdään pelkästään parisuhteessa liittyvät hyvin vahvasti seksiin tai muuhun romanttiseen läheisyyteen. Tällaisia asioita haluaa tehdä vain itseään viehättävän henkilön kanssa.
Koulutettujen perheiden lapset ovat toki todennäköisemmin koulutettuja, mutta sinähän sitä lastasi olet kasvattamassa, joten hän kyllä näkee myös sen puolen. Sehän on vain hyvä jos lapsi näkee millaista on koulutetun työ ja millaista on matalammin koulutetun työ. Silloin hän osaa itse paremmin sanoa mitä haluaa tehdä. Ei lapsi ole koskaan vanhempiensa kopio, vaan yksilö, jonka pitää antaa itse päättää mitä hän haluaa tehdä.
Minä olen ollut naimisissa yli 20 v, ja vaikka edelleen meillä on aktiivinen seksielämä, kyllä meidän suhteessamme silti keskustellaan enemmän kuin harrastetaan seksiä. Jos olisin mennyt naimisiin miehen kanssa, joka ei ole lukenut venäläisiä klassikoita, jolle ei olisi luonnontieteet ja niistä puhuminen tuttua, joka ei soittaisi jotain instrumenttia, ja joka ei pystyisi pohtimaan politiikkaa vähän syvemmin, olisin hyvin yksinäinen parisuhteessani. Minulle nuo ovat tärkeitä asioita, ja miehen korkea monipuolinen koulutus niissä auttaa.
Joku toinen saattaa rakastaa kukkia, ja avioliitto ammattikoulun käyneen puutarhurin kanssa on elämän onni. Mutta kyllä hänellekin koulutuksella on merkitystä.
Missään tapauksessa en voisi olla onnellinen parisuhteessa, missä toinen osapuoli on sitä mieltä, että minun koulutukseni on hänelle merkityksetön asia. Se on osa minua, ja se on minulle tärkeää, joten jos minua rakastaa, pitää myös koulutustani tärkeänä.
En ole katkera, mutta mietin vain voiko tuo kirjoitus olla edes tosissaan kirjoitettu. Venäläiset klassikot, instrumentit, luonnontieteet, politiikka jne.
Kai fiksu aikuinen ymmärtää, että musiikillisuus on syntymälahja ja niistä koulutetuistakin aikuisista vain osa harrastaa itse taiteita, saati sitten musiikkia? Musiikin kuluttamista tietysti harrastaa suuri osa väestöstä, mutta en minä ainakaan tunne kuin yhden ihmisen, joka itse soittaa ja on siinä hyvä. Tämän ihmisen koulutus ja työ liittyykin nimenomaan musiikkiin kaiken muun kustannuksella ja hänen puolisonsa myös. Miksi tavallisen ihmisen pitäisi hampaat kirskuen opetella jonkun instrumentin soittoa?
Niin korkeaa ja monipuolista koulutusta ei ainakaan tutkintotasolla ole, että se auttaisi musiikin kanssa. Niistä tutkinnoista, joiden osia minä olen opiskellut, on vain yhteen liittynyt musiikki ja se oli kirkon nuorisotyön (AMK) vapaaehtoisena kurssina jokin kitaransoittokurssi, jonka käy osa tutkinto-opiskelijoista.
Mieheni on tohtori. Osaa puhua politiikasta, tutkinto on luonnontieteistä ja klassikkonsa tuntee. Ja soittaa viulua. Kas kun tällaisia miehiä on, miksi tyytyä vähempään.
Minua on aina kiehtonut tuo klassikkokysymys. Siis että joku kokee että siitä on hyötyä, kun on lukenut kirjallisuuden klassikoita. Miten se näkyy elämässä? Meneekö se niin, että aamiaispöydässä toinen aloittaa keskustelun, että "Muistatko, rakas, kun siinä Kazamarovin veljesten sivulla 54 oli sellainen mielenkiintoinen tapahtuma? Ahahaa. Ahahahaa." "Joo, niin oli." "Joo." Tai ollaan jossain akateemisissa pippaloissa ja koetaan mentaaliorgasmi, kun joku heittää viittauksen johonkin klassikkokirjaan ja huomaa, että hei, minä ymmärsin tuon viittauksen! Olen lukenut saman kirjan! Aaah! oooh! Hei kaikki, minäkin olen lukenut sen! Se tarkoittaa, että olen älykäs ja muutenkin niin fasinoiva ihminen! Osaan lukea ja olen lukenut kirjan x, jonka kaikki muutkin ovat lukeneet, koska se on akateemisen viitekehyksen puitteissa määritelty klassikoksi! Oooh!
No joo, itse en edes muista enää kolmen kuukauden kuluttua mitä kirjassa tapahtui, muuten kuin pääkohdiltaan. Saati sitten, että rakentaisin siitä jonkun säkenöivän rungon parisuhteen peruskiveksi. Silläpä kai jäikin akateeminen tutkinto aikoinaan kesken. Kertakaikkiaan tylsää matskua ne klassikot.
Suomalaisen normaalin naisen on turha lässyttää ettei olis miehiä tarjolla. Pari vuotta sitten tein tinderiin ja suomi24 feikki profiilit naisena. Toinen oli kuvaton ja toisessa maisema, ikä 33. Tinderissä tuli matcheja yli puolen kanssa, viikon saldo suomi24treffeillä oli 350 vierailua ja 85 viestiä.
Kuopion suunnilla sain omalla profiilia 160 kilsan säteellä 4 Mathias ja puolessa vuodessa suomi24treffeillä 15 vierailua ja nolla viestiä. Kavereilla vastaavia kokemuksia.
Olen 184 pitkä, sporttinen, hyvin tienaava ja komeaksikin kehuttu. Lopulta kaverin vaimo iski mut ja nyt on lapsikin.
Jos miehellä ei ole muuta mahdollisuutta tutustua kuin netissä niin parempi yrittää ulkomailta kun tuhlata aikaa suomalaisiin netti neiteihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin et kertoo yleisesti sinkuista mutta keskittyi vaan siihen mammaan. Ihan tyhmä artikkeli.
En pääse lukemaan juttua, mutta on outoa väittää että nainen ei löytäisi Suomessa partneria. Ei muuta kuin profiili deittipalstalle, niin heti tulee satoja yhteydenottoja päivittäin toinen toistaan upeammilta uroksilta. Miehillä tilanne toki on tuo mitä otsikossa kerrotaan.
Kun se yhteydenotto ei ole vielä parisuhde. Niistä toinen toistaan upeammista uroksista kun pudottaa pois pelkän seksin vonkaajat, ei kovin montaa jää jäljelle ja nekin ovat jotain mielenterveyshäiriöisiä.
Mitä vikaa jossain mielenterveyshäiriöisissä välttämättä on ellei nyt satu olemaan joku harhoja näkevä ja kuuleva skitsofreenikko tai psykopaatti sarjamurhaaja niin silloin ymmärrän ettei halua olla tekemisissä. Monella ihan tavallisellakin ihmisellä saattaa mielenterveys joskus reistailla. Useimmat mielenterveysongelmaiset ihmiset on tosi mukavia tyyppejä eikä he ole millään tavalla vaarallisia.
Esim joku masennus tai ahdistuneisuus ei välttämättä tee kenestäkään huonoa kumppania. Iselläkin on pitkä omakohtainen kokemus masennuksesta ja ahdistuneisuus/paniikkihäiriöstä enkä minä odota sitä että kukaan nainen ryhtyisi mun omaishoitajaksi vaan ainoastaan että kohtaisi minut kuin ihminen ihmisenä. Se taitaa kuitenkin olla mahdottomuus että Suomesta sellaista naista löytyisi. Sen vain haluan naisille sanoa että ei saa olla noin kamalan ennakkoluuloinen!
Toisaalta on ollut vuosisatoja tapana, että mies on saanut naisen perimän omaisuuden omaan hallintaansa. Nainen on ollut aina jonkin omaisuutta. Monissa kulttuureissa vieläkin naimakaupan yhteydessä omaisuus vaihtaa omistajaa. Miksi nykyisen tasa-arvon aikana nainenkaan ottaisi elättiä.?