HS: Suomessa sinkut eivät kohtaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amisjonnet pyrkivät tässäkin ketjussa dominoimaan naisia kertoen ja lopulta hokemalla hokien heille, miten asiat heidän mielestään todellisuudessa ovat ja mikä heistä on parisuhteessa tärkeää. He eivät lainkaan kuuntele naisia eivätkä pidä arvossa naisten mielipiteitä vaan pyrkivät jyräämään naisten kannan asiassa kuin asiassa. Parisuhde erilaisia arvoja kannattavan ihmisen kanssa käy raskaaksi, etenkin jos huonosti koulutettu jatkuvasti mitätöi koulutetumpaa kumppaniaan, kuten miehet tässäkin ketjussa pyrkivät tekemään.

Koulutetut naiset suosivat koulutettuja miehiä, joiden kanssa he jakavat usein saman tieteellisen maailmakuvan ja arvopohjan, eikä toinen yritä sitä omia "faktojaan" jankkaamalla jankuttaen murentaa, vaan asioista voidaan toivon mukaan keskustella rakentavassa hengessä. Yliopiston käyneet naiset usein arvostavat mieheltä sanavalmiutta ja kirjallista ilmaisukykyä, mikä amiksilla ei usein kovin korkealle tasolle yllä.

Miksi ihmeessä amikset eivät etsi sieltä amiksesta itselleen naisia? Miksi heidän mielestään naisen olisi oltava välttämättä koulutettu, vaikka he eivät koulutusta tai koulutettua naista arvosta? Luulisi yhteisen sävelen löytyvän helpommin sieltä kuin itselle täysin vieraista kuvioista.

Opettavainen kirjoitus.
Koska akateeminen tutkinto on naiselle niin massiivinen saavutus, rakentuu hänen koko identiteettinsä tutkinnon ympärille. Hänestä tulee Akateeminen Nainen joka on tieteellinen, sanavalmis, sosiaalinen ja kirjallisesti taitava. Joten tokihan miehenkin tulee olla, eikö niin?
Tosiasiassa suuri osa akateemisista naisista on samoja kiltisti läksynsä tekeviä hissukoita joita he olivat lukiossakin. Älyllisesti alle keskivertoja, mutta ahkeria. Akateemisuus nähdään porttina johonkin parempaan, verrattuna aikoihin jolloin sosiaalinen jumppatyttö varasti suosittujen poikien huomion. Yhtä lailla yliopiston käytävillä maleksii huippulahjakkaita alisuorittajahippeja, rasittavia feministejä, opintonsa mokaavia bailaajatyttöjä, jne. Porukkaa on laidasta laitaan, pl. pahimmat autonrassaajajonnet.
Perheen hankkineiden entisten opiskelukaverieni maailmankuvakin on kaukana tieteellisestä; enemmänkin se koostuu samoista keittiöremontti-, ja kakkavaippajutuista kuin muillakin.
Kyse on lähinnä akateemisesta kuplasta, vain harvalla se konvertoituu "akateemiseksi elämäksi" opiskeluaikojen jälkeenkin kun ihmiset sekoittuvat keskenään ja muuttavat työn perässä ympri maailmaa.
Jostain syystä miehet ymmärtävät tämän, kun taas naiset eivät. Toki kyse on statuksesta: miehelle riittää että nainen on fiksu, nainen edellyttää tutkintoa joka naisen silmissä nostaa pariskunnan paikkaa sosiaalisessa hierarkiassa.
M/31v

Etpä paljon oikeammassa voisi olla. Miehetkin antavat yleensä suuren painoarvon koulutukselle opintojensa alussa, etenkin jos on panostanut pääsykokeisiin ja päässyt sisään, mutta viimeistään työelämässä koulutus alkaa olemaan hyvin merkityksetön asia miehille. Naisille akateemisuus on paljon useammin osa identiteettiä vielä pitkään valmistumisen jälkeen, eikä kouluttamattomia ihmisiä pidetä minään. Ei silloinkaan, vaikka he toiminnallaan osoittavat olevansa fiksuja. Ainoastaan varallisuuden kerääminen riittää naisille nostamaan miehen ylös sivistymättömien joukosta. 

Tietenkin naisissakin on paljon heitä, jotka eivät anna liian suurta painoarvoa tutkinnolle, mutta he ovatkin pääasiassa parisuhteessa, eikä valittamassa näissä ketjuissa siitä, että ei löydy sivistynyttä miestä. 

Tässä keskustelussa ovat kyllä olleet vastakkain onnellisessa parisuhteessa olevat äiti-ihmiset, ja sinkkumiehet, joita suututtaa, että nämä naiset eivät olisi huolineet heitä.

Tarkoitat varmaankin, että täällä on ollut hyviä ja perusteltuja kommentteja miehiltä ja sitten keskustelun hävinneet naiset ovat koittaneet viestisi tapaan lyödä pöytään "et saa pillua" -korttia, koska eivät voi enää muuta tehdä. 

Etkö vieläkään ymmärrä, että yhdelläkään miehellä ei voi olla hyviä perusteluja sille, millaisen puolison naisen pitäisi haluta. Meillä naisilla on oikeus päättää ihan itse, ja kriteerimme saavat olla ihan mitä vaan.

Eihän lainaamassasi viestissä puhuttu mitään tuollaisesta. Toki nainen saa päättää itse kriteerinsä, mutta mies saa sanoa, että naisen kriteereissä ei ole mitään järkeä. Näissä ketjussa esitetyissä kriteereissä, kun ei ole oikeastaan mitään järkeä ja niitä asettamalla naiset ampuvat vain itseään jalkaan. 

Kuinka niin? Näillä mielestäsi järjettömillä kriteereillä naiset valitsevat puolisonsa omien tarpeiden ja ja mieltymysten mukaan. Jos ei sopivaa löydy, elellään mieluummin tyytyväisenä sinkkuna kuin annetaan epätyydyttävälle ehdokkaalle tilaisuus. Hyvä puoli asiassa on se, että vaikket välttämättä täyttäisi minun kriteerejäni , niin taatusti kelpasit jollekkin toiselle. Sinun ei tarvitse muuta kuin löytää se yksi, jonka kanssa natsaa.
Eri

Jos oltaisiin tyytyväisiä sinkkuja, niin ongelmaa ei tietenkään olisi, mutta kun ollaan katkeroituneita ja käännytään feministeiksi sen seurauksena, kun ei saada miestä. Tämä oltaisiin vältetty yksinkertaisesti miettimällä järjellä ne omat kriteerit ja sen jälkeen löydettyä upea mies ja upea parisuhde. 

"Käännytään feministeiksi kun ei saada miestä", voi hyvänen aika. Sinulla ei siis ole mitään käsitystä, mistä puhut. Luuletko sinä oikeasti, että kaikkien nuorten naisten tärkein päämäärä on päästä naimisiin ja jos kukaan ei kelpuuta, nainen alkaa feministiksi? Kerro sitten, mitä tulee niistä miehistä, jotka haluavat naimisiin, mutta kukaan ei kelpuuta?

Erittäin monen nuoren naisen päämäärä on hyvä parisuhde. Nimenomaan se tärkein päämäärä. Siihen ei päästä, joten syytetään miehiä ja siitä alkaa feminismi. 

Lassukka sekoittaa nyt omat oppinsa ja feminismin. Ja niistä hylkiöistä jotka ei saa naista vaikka haluavat, tulee lassukoita jotka tekevät joka päivä monta aloitusta siitä, että on se niin väärin kun lassukka ei kelpaa. Eikä ymmärrä, ettei se volina tee hänestä yhtään halutumpaa, päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

exnettitreffailija kirjoitti:

Valkoihoinen keski-ikäinen mies kirjoitti:

Täällä on ollut väittelyä siitä, löytääkö fiksu ja kunnollinen tavismies itselleen nykyään kumppania. Oma henkilökohtainen kokemukseni on, että kyllä löytää, mutta se ei ole helppoa.

Niistä joiden kanssa kävin deiteillä (netin kautta, kaikki muuhan on nykyään ahdistelua), suurin osa oli jotenkin ongelmaisia. Oli mielenterveysongelmaa (ei sille tietenkään mitään voi, mutta en itse ole tarpeeksi vahva henkisesti tälläiseen suhteeseen), feministejä ("kaikki maailman ongelmat johtuvat testosteronista" ja läpäti läpäti, vali vali, byäääh nyyhkyti nyyh), puolialkoholisteja ("en pysty tapailemaan ketään muuten kuin kännissä"), tai sitten pakettiin kuului hullu exä joka tappaa kaikki uudet poikaystävät yms.

Olin jo luopua toivosta, sitten päätin, että ensimmäistä kertaa laitan itse profiilin (aiemmin vastailin muille), ja teen siitä niin avoimen rehellisen kuin pystyn. Kaksi vastasi, toinen oli yksinhuoltajaäiti joka aukoi päätään siitä, että kerroin olevani lapseton (!?) ja toinen olikin sitten nykyinen vaimoni.

Oma kokemukseni nettideittailusta on, että monilla naisilla todellakin on täysin epärealistiset odotukset miesten suhteen, niitä pitkiä ja komeita, huippukoulutettuja, kovia mutta pehmeitä kaikin tavoin täydellisiä miljönäärejä ei vaan riitä kaikille. Eikä sellaisten palkintosonnien tarvitse hakea seuraa netistä.

Mutta, kun on tarpeeksi sinnikäs, voi käydä tuuri ja törmää ihmiseen joka oikeasti etsii kumppania jonka kanssa on hyvä olla yhdessä ja ne ulkoiset seikat eivät sitten ehkä lopulta olekaan niin tärkeitä.

Eli älkää miehet luovuttako, jokaiselle on olemassa joku jossakin, teidän täytyy vain kohdata toisenne.

Ja nuorille miehille vielä vinkki: älkää esittäkö mitään, falskius on asia joka ärsyttää kaikkia.

Pitkälti samankaltaisia kokemuksia.
Netissä kävi heti ilmi naisten käsitys kysynnän ja tarjonnan laista. Naiset jotka olivat kahden exäni kaltaisia, eivät harkinneetkaan minua. Vaatimuslistalla oli "hei sinä pitkä mies", "hei sinä raamikas mies", tai sitten ammatillinen kunnianhimoisuus + akateeminen koulutus + tietty elintaso, tms. Netissä miehen pitäisi siis tyytyä vähempään. Ikävä kyllä en ole valmis laskemaan rimaa _parisuhdemielessä_ sillä perusteella että minua komeammat miehet tykkäävät naisen profiilista tai kentis ovat valmiita käymään pikaisesti kuksaisemassa mikäli sattuvat ehtimään.
Itse siis katselisin naista joka tykkäisi ainakin jossain määrin liikkua kanssani luonnossa, ja jolla olisi elämä suurin piirtein kunnossa. Lapseton tai lapset sen verran vanhoja etten joutuisi kasvattajaksi / elättäjäksi.
Sanoin kyllä ylipainoisille, asia ei ole välttämättä ongelma. Mutta se oli että "ylipainostani huolimatta liikkuvaisen ja luontoa rakastavan" naisen käsitys liikunnallisuudesta oli muutama 15-20 minuutin kävelylenkki viikossa, ja pelkkä ajatus kävelystä rinkan tai repun kanssa edes päiväretkellä oli vastenmielinen.
Työttömyys oli ok, ja jopa lievät mt-ongelmat. Mutta sekopää ja vielä kuvioissa pyörivä exä ei ollut ok; samaan sarjaan kuului lääkkeiden viihdekäyttö ja elämäntapatyöttömyys vailla terveydellistä syytä. Karkasin myös paikalta kun treffikumppanini, äitinsä luona asuva hullua tätiä muistuttava 40+ nainen alkoi ladella ajatuksia jotka saivat huolestumaan saisinko puukosta jos en olisikaan hänen etsimänsä täydellinen herrasmies.
Paria ei myöskään syntynyt naisen kanssa jonka lapsi ei ollut este, mutta joka yllätyksekseni olikin mukana ensimmäisillä treffeillä, jotka minun olisi pitänyt kustantaa (paikassa jonne hän minut kutsui), koska lapsilisät olivat kuulemma myöhässä.
Tapasin myös oikein mukavan ja fiksun akateemisen naisen, joka vastoin tämän ketjun väitteitä lähti ei-akateemisen miehen kanssa treffeille. Pikaisen tutustumisen jälkeen hän ilmaisi, kylläkin kohteliaasti ja hienovaraisesti, kuinka oli välittömästi selvää ettemme sopisi yhteen koska hänen odotuksensa ovat "tietyllä tasolla". Keskustelimme hetken klassisesta musiikista ja erosimme ystävällisissä merkeissä. En maininnut että kahdella exällänikin on maisterin tutkinto ja he olivat yleisen mittapuun mukaan vähintään yhtä hemaisevia ja tyylikkäitä kuin treffikumppanini, joka "tietystä tasostaan" huolimatta vielä yli 35-vuotiaana etsi sopivaa miestä perhettä perustamaan.
Minulle heräsi nettitreffailun aikana kaksi kysymystä:
Voisiko olla että naisilla on epärealistinen käsitys siitä miltä tavallinen mies näyttää ja kuinka erottuva/mielenkiintoinen hän on? Livenä pareja syntyy koska lähtökohtaisesti harmaat miehet ovat aloitteellisia ja onnistuvat hurmaamaan luonteellaan.
Sekoittaako seksikysyntä suhdemarkkinoita? Kun tarjolla on toinen toistaan komeampia adoniksia seksikumppaneiksi, jäävätkö vakavissaan suhdetta etsivät tavalliset miehet näiden varjoon?
Sanokaa te.

 

Kysymykseen onko naisilla epärealistisia käsityksiä miltä tavallinen mies näyttää, niin vastaus on kyllä ja ei. 10% nettitreffien miehistä saa 90% naisten huomion. Tästä lyhyellä matematiikalla voi tehdä johtopäätöksen, että vain 10% miehistä vaikuttaa naisten silmissä tavallisilta, jos myös oletetaan että treffikumppaniksi haetaan tavallista miestä. Tietenkin nämä 10% miehistä eivät ole mitenkään tavallisia, jos saavat noin suuren huomion naisilta.

Mistä puskasta noi prosentit on? Ja tietysti vielä varmaan niin, että miehistä 90% ei halua sitä kaikkein kauneinta 10% naisista, vaan haluavat mieluummin ruman, ilkeän, kouluttamattoman ja köyhän naisen, niinkö. Koska ovat tyhmiä, vai masokisteja?

No eivät halua, ja miksi pitäisikään. Vaikka se lassukkaa harmittaa, naiset päättävät ihan itse, ei kuten lassukka haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahaa, jälleenkö uusi uutinen siitä ettei kaikille riitä nuoria miljonäärihughgrantteja jotka huhuilevat romanttisesti postiluukusta?

Shokeeraavaa! Miten me kaikki selviämme tästä?

Sinä se jaksat jokaiseen sinkkuketjuun syöksyä jankuttamaan tuosta miljonäärihughgrantista, eikö oikeasti ole parempaa tekemistä?

Minulle kelpaisi ihan perusjuntti duunari/työtön kunhan ei ole päihdeongelmainen eikä liian ylipainoinen. Eipä löydy. Mitäs siihen sanot?

Tähän törmää jatkuvasti netissä, että nainen väittää että vaatimukset olisi vähäiset.

Tuntuu ristiriitaiselta, koska itse en juo alkoholia juuri koskaan, en polta, elämäntavat on todella terveelliset, kroppa on atleettinen, vakityö löytyy, omistusasunto löytyy, hyväsydäminen huomaavainen luonne löytyy mutta en silti vaan kelpaa.

Olisiko sitten niin että sinulla on liian kovat vaatimukset naisille ja näille joita yrität, on kovatasoisia miehiä tarjolla? Miehillä on todella kovat kriteerit naisille. Miehet ovat myös ennakkoluuloisempia naisista (ulkonäön perusteella) kuin naiset miehistä.

Moni mies pelaa itsensä ulos ikävaatimuksilla. Otetaan vaikka 39-vuotias mies, joka etsii 24-32 ikähaarukalla naista. Ei vastaa nuoret, eikä vanhat. Mies haluaa perheen. Mutta niin haluaa moni muukin mies. Vain harva tuon ikäinen löytää paljon nuorempaa naista.

Tätä en naisissa tajua. Jos mies hakee naisia ikähaarukassa 24-32, nainen lukee sen niin että haetaan 24-vuotiasta. Ettekö te osaa lukea? Vai onko niin huono itsetunto, että jos olette haarukan yläpäässä niin pelaatte itsenne ulos automaattisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amisjonnet pyrkivät tässäkin ketjussa dominoimaan naisia kertoen ja lopulta hokemalla hokien heille, miten asiat heidän mielestään todellisuudessa ovat ja mikä heistä on parisuhteessa tärkeää. He eivät lainkaan kuuntele naisia eivätkä pidä arvossa naisten mielipiteitä vaan pyrkivät jyräämään naisten kannan asiassa kuin asiassa. Parisuhde erilaisia arvoja kannattavan ihmisen kanssa käy raskaaksi, etenkin jos huonosti koulutettu jatkuvasti mitätöi koulutetumpaa kumppaniaan, kuten miehet tässäkin ketjussa pyrkivät tekemään.

Koulutetut naiset suosivat koulutettuja miehiä, joiden kanssa he jakavat usein saman tieteellisen maailmakuvan ja arvopohjan, eikä toinen yritä sitä omia "faktojaan" jankkaamalla jankuttaen murentaa, vaan asioista voidaan toivon mukaan keskustella rakentavassa hengessä. Yliopiston käyneet naiset usein arvostavat mieheltä sanavalmiutta ja kirjallista ilmaisukykyä, mikä amiksilla ei usein kovin korkealle tasolle yllä.

Miksi ihmeessä amikset eivät etsi sieltä amiksesta itselleen naisia? Miksi heidän mielestään naisen olisi oltava välttämättä koulutettu, vaikka he eivät koulutusta tai koulutettua naista arvosta? Luulisi yhteisen sävelen löytyvän helpommin sieltä kuin itselle täysin vieraista kuvioista.

Opettavainen kirjoitus.

Koska akateeminen tutkinto on naiselle niin massiivinen saavutus, rakentuu hänen koko identiteettinsä tutkinnon ympärille. Hänestä tulee Akateeminen Nainen joka on tieteellinen, sanavalmis, sosiaalinen ja kirjallisesti taitava. Joten tokihan miehenkin tulee olla, eikö niin?

Tosiasiassa suuri osa akateemisista naisista on samoja kiltisti läksynsä tekeviä hissukoita joita he olivat lukiossakin. Älyllisesti alle keskivertoja, mutta ahkeria. Akateemisuus nähdään porttina johonkin parempaan, verrattuna aikoihin jolloin sosiaalinen jumppatyttö varasti suosittujen poikien huomion. Yhtä lailla yliopiston käytävillä maleksii huippulahjakkaita alisuorittajahippeja, rasittavia feministejä, opintonsa mokaavia bailaajatyttöjä, jne. Porukkaa on laidasta laitaan, pl. pahimmat autonrassaajajonnet.

Perheen hankkineiden entisten opiskelukaverieni maailmankuvakin on kaukana tieteellisestä; enemmänkin se koostuu samoista keittiöremontti-, ja kakkavaippajutuista kuin muillakin.

Kyse on lähinnä akateemisesta kuplasta, vain harvalla se konvertoituu "akateemiseksi elämäksi" opiskeluaikojen jälkeenkin kun ihmiset sekoittuvat keskenään ja muuttavat työn perässä ympri maailmaa.

Jostain syystä miehet ymmärtävät tämän, kun taas naiset eivät. Toki kyse on statuksesta: miehelle riittää että nainen on fiksu, nainen edellyttää tutkintoa joka naisen silmissä nostaa pariskunnan paikkaa sosiaalisessa hierarkiassa.

M/31v

Etpä paljon oikeammassa voisi olla. Miehetkin antavat yleensä suuren painoarvon koulutukselle opintojensa alussa, etenkin jos on panostanut pääsykokeisiin ja päässyt sisään, mutta viimeistään työelämässä koulutus alkaa olemaan hyvin merkityksetön asia miehille. Naisille akateemisuus on paljon useammin osa identiteettiä vielä pitkään valmistumisen jälkeen, eikä kouluttamattomia ihmisiä pidetä minään. Ei silloinkaan, vaikka he toiminnallaan osoittavat olevansa fiksuja. Ainoastaan varallisuuden kerääminen riittää naisille nostamaan miehen ylös sivistymättömien joukosta. 

Tietenkin naisissakin on paljon heitä, jotka eivät anna liian suurta painoarvoa tutkinnolle, mutta he ovatkin pääasiassa parisuhteessa, eikä valittamassa näissä ketjuissa siitä, että ei löydy sivistynyttä miestä. 

Tässä keskustelussa ovat kyllä olleet vastakkain onnellisessa parisuhteessa olevat äiti-ihmiset, ja sinkkumiehet, joita suututtaa, että nämä naiset eivät olisi huolineet heitä.

Tarkoitat varmaankin, että täällä on ollut hyviä ja perusteltuja kommentteja miehiltä ja sitten keskustelun hävinneet naiset ovat koittaneet viestisi tapaan lyödä pöytään "et saa pillua" -korttia, koska eivät voi enää muuta tehdä. 

Etkö vieläkään ymmärrä, että yhdelläkään miehellä ei voi olla hyviä perusteluja sille, millaisen puolison naisen pitäisi haluta. Meillä naisilla on oikeus päättää ihan itse, ja kriteerimme saavat olla ihan mitä vaan.

Eihän lainaamassasi viestissä puhuttu mitään tuollaisesta. Toki nainen saa päättää itse kriteerinsä, mutta mies saa sanoa, että naisen kriteereissä ei ole mitään järkeä. Näissä ketjussa esitetyissä kriteereissä, kun ei ole oikeastaan mitään järkeä ja niitä asettamalla naiset ampuvat vain itseään jalkaan. 

Kuinka niin? Näillä mielestäsi järjettömillä kriteereillä naiset valitsevat puolisonsa omien tarpeiden ja ja mieltymysten mukaan. Jos ei sopivaa löydy, elellään mieluummin tyytyväisenä sinkkuna kuin annetaan epätyydyttävälle ehdokkaalle tilaisuus. Hyvä puoli asiassa on se, että vaikket välttämättä täyttäisi minun kriteerejäni , niin taatusti kelpasit jollekkin toiselle. Sinun ei tarvitse muuta kuin löytää se yksi, jonka kanssa natsaa.

Eri

Jos oltaisiin tyytyväisiä sinkkuja, niin ongelmaa ei tietenkään olisi, mutta kun ollaan katkeroituneita ja käännytään feministeiksi sen seurauksena, kun ei saada miestä. Tämä oltaisiin vältetty yksinkertaisesti miettimällä järjellä ne omat kriteerit ja sen jälkeen löydettyä upea mies ja upea parisuhde. 

Ei helkkari 😂 . Järjellä naiset ne kriteerit miettivätkin; on varsin järkevää haluta järkevä ja koulutettu mies, paljon järkevämpää kuin valita komea tyhmyri. Ja naiset ovat ilmaisseet tässä ketjussa jo useita kertoja, että sinkkuus ei heitä pelota.

Miksi ihmeessä oletat, että koulutettu olisi älykkäämpi kuin vähän koulutettu? 

Miksi oletat, että huippu-urheilija on paremmassa kunnossa kuin sohvaperuna? Koska harjoittelusta kunto kohoaa, vaikka lahjoja olisi yhtä paljon alun perin. Sama koskee älyä. Korkeasti kouluttautunut on harkaannuttanut älyään enemmän.

En todellakaan oleta, että huippu-urheilija on paremmassa kunnossa kuin sohvaperuna. Toki se on todennäköisempää, mutta sen joutuu todistamaan jos haluaa minut vakuuttaa. Opiskelu ei juurikaan haasta älyä, vaan istumalihaksia. Hyvin harvassa ammatissa nimittäin tarvitsee älyä. 

Koitapa väitellä tohtoriksi teoreettisesta fysiikasta ilman, että joudut älyäsi lainkaan käyttämään. :)

Vaikea sanoa asiaan perehtymättömänä, että kuinka paljon älykkyyttä tuo vaatii, mutta varmaan huomattavasti enemmän kuin akateeminen koulutus yleisesti. Silti kouluttamattomissa ihmisissä on älykkäämpiä ihmisiä kuin tuo tohtoriksi väitellyt ja valtaosa akateemisista on huomattavasti tyhmempiä. 

Matematiikka, fysiikka jne. pohjautuu ulkoa opeteltuihin kaavoihin. Se ei ole älypohjainen ala.

Ja miksi minä haluaisin suhteen näin ajattelevan ihmisen kanssa? Joka on oikeasti ihan umpityhmä?

Pitääkö miehesi pitää sinua sitten jonain nerona, että voit mennä suhteeseen hänen kanssaan? Miksi älykkyyden todistelu on sinulle niin tärkeää? Älykkyyttään yrittävät yleensä todistella sellaiset ihmiset, joilla ei älyä juurikaan ole. 

Kyllä, jotta voin olla suhteessa miehen kanssa, miehen pitää olla sekä itse älykäs, että arvostaa minun älyäni. Miksi, se on minun oma ongelmani, eikä kuulu muille. Ja minä olen hyvin onnellinen, että tästä olen pitänyt kiinni, minulla on hyvä ja älykäs mies.

Sinä saat minun puolestani haluta puolisoltasi ihan mitä itse haluat, enkä minä pilkkaa tai arvostele sinua sen takia.

Miksi pitäisi arvostaa sellaista mitä ei ole? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mies ja mulla on ollut useampaan otteeseen profili Suomi24 treffisivustolla joka on kai Suomen suurin. Profiilissani ei ole mitään erityisesti mainittavaa enkä erotu kadulla mitenkään. En ole rikas tai edes akateemisesti koulutettu mutta käyn töissä ja elätän itseni. En asu missään syrjäkylällä vaan ison kaupungin lähialueella.  Olen alle nelikymppinen ja lapseton enkä ole  eronnut vaan aito sinkku. Elämänhallintani on kunnossa. Silti profiiliani ei ole koskaan käynyt katsomassa nainen kuin hyvin harvoin oma aloitteisesti eli en ole aiemmin vieraillut naisen profiilissa. Mitä johtopäätöksiä voi tehdä jos ns. taviksen profiili ei herätä edes sen vertaa kiinnostusta että se viitsittäisiin lukea.

Eivät naiset tee deittipalvelussa koskaan ensimmäistä siirtoa. Sinun pitää lähettää personoitu viesti jossa väität etsiväsi nimenomaan naisen profiilissa kerrottuja juttuja kymmenille, mielellään sadoille naisille. Asiallisen vastauksen saat hyvällä tuurilla kahdelta tai kolmelta ja joukon haistatteluviestejä. Suomi24 lienee deittipalveluista surkein, kokeile jotain muuta.

Ei, ei, ei. Pitää kirjoittaa hyvä teksti omaan profiiliinsa ja odottaa kärsivällisesti naisten yhteydenottoja. Se on ainoa tapa saada jotakin aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amisjonnet pyrkivät tässäkin ketjussa dominoimaan naisia kertoen ja lopulta hokemalla hokien heille, miten asiat heidän mielestään todellisuudessa ovat ja mikä heistä on parisuhteessa tärkeää. He eivät lainkaan kuuntele naisia eivätkä pidä arvossa naisten mielipiteitä vaan pyrkivät jyräämään naisten kannan asiassa kuin asiassa. Parisuhde erilaisia arvoja kannattavan ihmisen kanssa käy raskaaksi, etenkin jos huonosti koulutettu jatkuvasti mitätöi koulutetumpaa kumppaniaan, kuten miehet tässäkin ketjussa pyrkivät tekemään.

Koulutetut naiset suosivat koulutettuja miehiä, joiden kanssa he jakavat usein saman tieteellisen maailmakuvan ja arvopohjan, eikä toinen yritä sitä omia "faktojaan" jankkaamalla jankuttaen murentaa, vaan asioista voidaan toivon mukaan keskustella rakentavassa hengessä. Yliopiston käyneet naiset usein arvostavat mieheltä sanavalmiutta ja kirjallista ilmaisukykyä, mikä amiksilla ei usein kovin korkealle tasolle yllä.

Miksi ihmeessä amikset eivät etsi sieltä amiksesta itselleen naisia? Miksi heidän mielestään naisen olisi oltava välttämättä koulutettu, vaikka he eivät koulutusta tai koulutettua naista arvosta? Luulisi yhteisen sävelen löytyvän helpommin sieltä kuin itselle täysin vieraista kuvioista.

Opettavainen kirjoitus.Koska akateeminen tutkinto on naiselle niin massiivinen saavutus, rakentuu hänen koko identiteettinsä tutkinnon ympärille. Hänestä tulee Akateeminen Nainen joka on tieteellinen, sanavalmis, sosiaalinen ja kirjallisesti taitava. Joten tokihan miehenkin tulee olla, eikö niin?Tosiasiassa suuri osa akateemisista naisista on samoja kiltisti läksynsä tekeviä hissukoita joita he olivat lukiossakin. Älyllisesti alle keskivertoja, mutta ahkeria. Akateemisuus nähdään porttina johonkin parempaan, verrattuna aikoihin jolloin sosiaalinen jumppatyttö varasti suosittujen poikien huomion. Yhtä lailla yliopiston käytävillä maleksii huippulahjakkaita alisuorittajahippeja, rasittavia feministejä, opintonsa mokaavia bailaajatyttöjä, jne. Porukkaa on laidasta laitaan, pl. pahimmat autonrassaajajonnet.Perheen hankkineiden entisten opiskelukaverieni maailmankuvakin on kaukana tieteellisestä; enemmänkin se koostuu samoista keittiöremontti-, ja kakkavaippajutuista kuin muillakin.Kyse on lähinnä akateemisesta kuplasta, vain harvalla se konvertoituu "akateemiseksi elämäksi" opiskeluaikojen jälkeenkin kun ihmiset sekoittuvat keskenään ja muuttavat työn perässä ympri maailmaa.Jostain syystä miehet ymmärtävät tämän, kun taas naiset eivät. Toki kyse on statuksesta: miehelle riittää että nainen on fiksu, nainen edellyttää tutkintoa joka naisen silmissä nostaa pariskunnan paikkaa sosiaalisessa hierarkiassa.M/31v

Etpä paljon oikeammassa voisi olla. Miehetkin antavat yleensä suuren painoarvon koulutukselle opintojensa alussa, etenkin jos on panostanut pääsykokeisiin ja päässyt sisään, mutta viimeistään työelämässä koulutus alkaa olemaan hyvin merkityksetön asia miehille. Naisille akateemisuus on paljon useammin osa identiteettiä vielä pitkään valmistumisen jälkeen, eikä kouluttamattomia ihmisiä pidetä minään. Ei silloinkaan, vaikka he toiminnallaan osoittavat olevansa fiksuja. Ainoastaan varallisuuden kerääminen riittää naisille nostamaan miehen ylös sivistymättömien joukosta. 

Tietenkin naisissakin on paljon heitä, jotka eivät anna liian suurta painoarvoa tutkinnolle, mutta he ovatkin pääasiassa parisuhteessa, eikä valittamassa näissä ketjuissa siitä, että ei löydy sivistynyttä miestä. 

Tässä keskustelussa ovat kyllä olleet vastakkain onnellisessa parisuhteessa olevat äiti-ihmiset, ja sinkkumiehet, joita suututtaa, että nämä naiset eivät olisi huolineet heitä.

Tarkoitat varmaankin, että täällä on ollut hyviä ja perusteltuja kommentteja miehiltä ja sitten keskustelun hävinneet naiset ovat koittaneet viestisi tapaan lyödä pöytään "et saa pillua" -korttia, koska eivät voi enää muuta tehdä. 

Etkö vieläkään ymmärrä, että yhdelläkään miehellä ei voi olla hyviä perusteluja sille, millaisen puolison naisen pitäisi haluta. Meillä naisilla on oikeus päättää ihan itse, ja kriteerimme saavat olla ihan mitä vaan.

Eihän lainaamassasi viestissä puhuttu mitään tuollaisesta. Toki nainen saa päättää itse kriteerinsä, mutta mies saa sanoa, että naisen kriteereissä ei ole mitään järkeä. Näissä ketjussa esitetyissä kriteereissä, kun ei ole oikeastaan mitään järkeä ja niitä asettamalla naiset ampuvat vain itseään jalkaan. 

Kuinka niin? Näillä mielestäsi järjettömillä kriteereillä naiset valitsevat puolisonsa omien tarpeiden ja ja mieltymysten mukaan. Jos ei sopivaa löydy, elellään mieluummin tyytyväisenä sinkkuna kuin annetaan epätyydyttävälle ehdokkaalle tilaisuus. Hyvä puoli asiassa on se, että vaikket välttämättä täyttäisi minun kriteerejäni , niin taatusti kelpasit jollekkin toiselle. Sinun ei tarvitse muuta kuin löytää se yksi, jonka kanssa natsaa.Eri

Jos oltaisiin tyytyväisiä sinkkuja, niin ongelmaa ei tietenkään olisi, mutta kun ollaan katkeroituneita ja käännytään feministeiksi sen seurauksena, kun ei saada miestä. Tämä oltaisiin vältetty yksinkertaisesti miettimällä järjellä ne omat kriteerit ja sen jälkeen löydettyä upea mies ja upea parisuhde. 

"Käännytään feministeiksi kun ei saada miestä", voi hyvänen aika. Sinulla ei siis ole mitään käsitystä, mistä puhut. Luuletko sinä oikeasti, että kaikkien nuorten naisten tärkein päämäärä on päästä naimisiin ja jos kukaan ei kelpuuta, nainen alkaa feministiksi? Kerro sitten, mitä tulee niistä miehistä, jotka haluavat naimisiin, mutta kukaan ei kelpuuta?

Erittäin monen nuoren naisen päämäärä on hyvä parisuhde. Nimenomaan se tärkein päämäärä. Siihen ei päästä, joten syytetään miehiä ja siitä alkaa feminismi. 

Lassukka sekoittaa nyt omat oppinsa ja feminismin. Ja niistä hylkiöistä jotka ei saa naista vaikka haluavat, tulee lassukoita jotka tekevät joka päivä monta aloitusta siitä, että on se niin väärin kun lassukka ei kelpaa. Eikä ymmärrä, ettei se volina tee hänestä yhtään halutumpaa, päinvastoin.

"Et saa pillua" -kortti on jo pelattu tässä ketjussa. Ei toiminut taaskaan. Yritä seuraavalla kerralla oikeaa argumentointia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahaa, jälleenkö uusi uutinen siitä ettei kaikille riitä nuoria miljonäärihughgrantteja jotka huhuilevat romanttisesti postiluukusta?

Shokeeraavaa! Miten me kaikki selviämme tästä?

Sinä se jaksat jokaiseen sinkkuketjuun syöksyä jankuttamaan tuosta miljonäärihughgrantista, eikö oikeasti ole parempaa tekemistä?

Minulle kelpaisi ihan perusjuntti duunari/työtön kunhan ei ole päihdeongelmainen eikä liian ylipainoinen. Eipä löydy. Mitäs siihen sanot?

Tähän törmää jatkuvasti netissä, että nainen väittää että vaatimukset olisi vähäiset.

Tuntuu ristiriitaiselta, koska itse en juo alkoholia juuri koskaan, en polta, elämäntavat on todella terveelliset, kroppa on atleettinen, vakityö löytyy, omistusasunto löytyy, hyväsydäminen huomaavainen luonne löytyy mutta en silti vaan kelpaa.

Olen vähän ylipainoinen, romuluinen. En meikkaa enkä värjää tukkaa, välitän liikaa ympäristöstä ja terveydestäni siihen. Normaalissa työssä käyn, peruselämää vietän. Minulle kelpaisit, saisinko yhteystietosi?

Onko tämä olevinaan joku mukamas hauska vitsi? Jos sinä olet ylipainoinen niin miksi tarjoat itseäsi atleettiselle miehelle?

Ja naisetko olivat niitä nirsoja? Jos mies ei erikseen sano, että hänelle kelpaa vain hoikka ja liikuntaa harrastava nainen, niin vaarana on, että myös ylipainoiset naiset voivat lähestyä miestä. Liikuntaa harrastavilla hoikilla naisilla on paljon kysyntää, jolloin heillä on varaa vaatia muutakin kuin tavallista perusperttiä, joka on omasta mielestään "kunnollinen". Naisillakin saattaa olla esim. mieltymyksiä, joita peruspertti ei täytä, esim. pituus ja keskustelutaito.

Jollei mies kehtaa rehellisesti sanoa mitä haluaa, ja länkyttää vielä saamistaan lähestymisyrityksistä, niin sopisi a) tarkentaa sitä deittiprofiilia, b) olla edes itselleen rehellinen ja myöntää, että on nirso naisten suhteen.

Vastausten puute rehellisellä profiililla kertoo sitten sen, että mies yrittää tasoaan parempia naisia. Tällöin kriteerejä on höllennettävä esim. kumppanilta toivotun iän ja painon suhteen, tai sitten oltava yksin, jollei kukaan suhteeseen halukas kelpaa miehelle itselleen.

Naisen hoikkuus ja liikunnan harrastaminen on ihan perusjuttuja. Miksi te naiset pidätte tuollaista naista jonain yliolentona? Ihankuin ylipainoisuus olisi nykyään joku normi johon liikunnallisten miesten tulisi tyytyä? Ei se ole lainkaan nirsoa jos liikunnallinen haluaa löytää liikunnallisen naisen..

Miksiköhän liikkumattomia pidetään aina ylipainoisina? Minulle on ainakin helpompi olla syömättä/syödä vähemmän kuin kulutan, kuin lähteä ulos lenkille, vaikka toki yritän parhaani mukaan myös liikkua. Luonteeltani vain en ole energinen enkä saa liikunnasta niin paljon endorfiineja kuin liikunnalliset ihmiset.

-ohis

Näinhän se on. Sata kertaa helpompaa jättää  se suklaalevy syömättä, kuin juosta maratoni sen polttamiseksi. Minä syön kulutukseni mukaan ja pysyn ihannepainossa ilman ylimääräistä rehkimistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahaa, jälleenkö uusi uutinen siitä ettei kaikille riitä nuoria miljonäärihughgrantteja jotka huhuilevat romanttisesti postiluukusta?

Shokeeraavaa! Miten me kaikki selviämme tästä?

Sinä se jaksat jokaiseen sinkkuketjuun syöksyä jankuttamaan tuosta miljonäärihughgrantista, eikö oikeasti ole parempaa tekemistä?

Minulle kelpaisi ihan perusjuntti duunari/työtön kunhan ei ole päihdeongelmainen eikä liian ylipainoinen. Eipä löydy. Mitäs siihen sanot?

Tähän törmää jatkuvasti netissä, että nainen väittää että vaatimukset olisi vähäiset.

Tuntuu ristiriitaiselta, koska itse en juo alkoholia juuri koskaan, en polta, elämäntavat on todella terveelliset, kroppa on atleettinen, vakityö löytyy, omistusasunto löytyy, hyväsydäminen huomaavainen luonne löytyy mutta en silti vaan kelpaa.

Olen vähän ylipainoinen, romuluinen. En meikkaa enkä värjää tukkaa, välitän liikaa ympäristöstä ja terveydestäni siihen. Normaalissa työssä käyn, peruselämää vietän. Minulle kelpaisit, saisinko yhteystietosi?

Onko tämä olevinaan joku mukamas hauska vitsi? Jos sinä olet ylipainoinen niin miksi tarjoat itseäsi atleettiselle miehelle?

Ja naisetko olivat niitä nirsoja? Jos mies ei erikseen sano, että hänelle kelpaa vain hoikka ja liikuntaa harrastava nainen, niin vaarana on, että myös ylipainoiset naiset voivat lähestyä miestä. Liikuntaa harrastavilla hoikilla naisilla on paljon kysyntää, jolloin heillä on varaa vaatia muutakin kuin tavallista perusperttiä, joka on omasta mielestään "kunnollinen". Naisillakin saattaa olla esim. mieltymyksiä, joita peruspertti ei täytä, esim. pituus ja keskustelutaito.

Jollei mies kehtaa rehellisesti sanoa mitä haluaa, ja länkyttää vielä saamistaan lähestymisyrityksistä, niin sopisi a) tarkentaa sitä deittiprofiilia, b) olla edes itselleen rehellinen ja myöntää, että on nirso naisten suhteen.

Vastausten puute rehellisellä profiililla kertoo sitten sen, että mies yrittää tasoaan parempia naisia. Tällöin kriteerejä on höllennettävä esim. kumppanilta toivotun iän ja painon suhteen, tai sitten oltava yksin, jollei kukaan suhteeseen halukas kelpaa miehelle itselleen.

Miksi ylipainoinen/liikkumaton sinkkunainen ei sitten laihduta ja ala harrastaa liikuntaa? Tuohan on harvinaisen helppo ja yksinkertainen konsti lisätä omaa kysyntää ja todennäköisyyttä löytää parisuhde. Puhumattakaan siitä että normaalipaino, terveet elämäntavat ja liikunnan harrastaminen on parasta mitä oman terveyden eteen voi tehdä.

Koska ruuasta on monille enemmän iloa kuin keskivertomiehestä, jonka sillä laihduttamisella ja laittautumisella voisi saada. Parisuhde nostaa miesten elämänlaatua, naisilla se säilyy samana tai laskee (koska huono mies tuottaa naiselle työtä, arvostelee naista ja on ilkeä vaatien huomiota ja seksiä).

Wtf? Ensin todetaan faktana että, hoikka ja liikunnallinen nainen on se jolla on varaa valita eikä tosiaan tarvitse tyytyä perusperttiin koska tällainen nainen saa "kenet vaan". Ratkaisuksi siis ehdotetaan, että ylipainoinen sinkkunainen laihduttaisi ja alkaisi harrastamaan liikuntaa jolloin tämä valinnanvara itselläkin kasvaisi ja samalla myös oma elämänlaatu ja terveys paranisi. Tämä ratkaisu ei kuitenkaan sovi, vaan seuraavaksi todetaan ettei ylipainoisen sinkkunaisen kannata laihduttaa, koska tarjolla on vain perusperttejä jotka ainoastaan laskee naisen elämänlaatua toisin kuin ylipaino ja liikkumattomuus.

Miksi ihmeessä sinkkunainen sitten edes haluaa parisuhteen?

Olet asian ytimessä nyt.

Moni nainen ei haluakaan, koska siitä on vaivaa. Aiemmat huonot mieskokemukset voivat myös vaikuttaa käsitykseen parisuhteista, esim. miehen törkeät lohkaisut naisen ikääntymisestä, painosta tmv. Moni eronnut nainen vannoo, ettei koskaan ota uutta miestä riesakseen, kun on entisestä päässyt eroon.

Oliko tässä muka jotain uutta? Mitä kuvittelet naisten saavan parisuhteelta? Hellyyttä, loistavaa seksiä ja arjen jakamista rakastavan kumppanin kanssako? Ehei, vaan kaksinkertaisia kotitöitä, pask*isia sukkia ja kalsareita, miehen jatkuvaa valitusta ja vaatimuksia milloin mistäkin.

Ai? Minun kokemukseni mukaan se on juurikin nainen, joka aloittaa sen jatkuvan valituksen ja vaatimukset. Ehkäpä tämä ei olekaan sukupuolikysymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näillä naisilla on vaikeaa, koska he yrittävät mennä parisuhde edellä. Ensin pitäisi tutustua ihmiseen, ihastua, pitää hauskaa yhdessä ennakkoluulottomasti ja parisuhde on luonnollinen jatkumo tälle, eikä sitä tarvitse edes miettiä erikseen. Nyt kuitenkin katsotaan miehiä sillä silmällä, että kuka olisi hyvä kumppani ja kuka ei. Hauskanpito ja luonnollinen tutustuminen unohtuu, kun katsellaan kokoajan missä olisi parempi mies ja löytyykö tältä nyt kaikki haluamani ominaisuudet ja eteneekö hän kanssani juuri niin kuin haluan hänen etenevän. Sitten kun löytyy sopiva, niin koitetaan rutistaa miestä suhteeseen ja mies livahtaa tällaisen epätoivoisuuden tieltä karkuun.

Eli tutustukaa siihen mieheen, kuten toiseen ihmiseen tavallisestikin ja suhde tulee luonnostaan jos tulee. Sellainen ajatusmaailma on täysin tuhoon tuomittu, että ei halua uusia kavereita ja siten tavata turhaan ihmistä, joka ei täytä kriteerejä. Ne kriteerit lentää romukoppaan siinä vaiheessa, kun oikeasti kiinnostuu ihmisestä. Tärkeää on ainoastaan se, että tulevaisuudensuunnitelmat perheen perustamisen ja asumisen suhteen ovat jossain määrin yhtenäiset ja viihdytään yhdessä. 

Ainoa ongelma on se, että miehet menee seksi edellä. Miehet jostain syystä kuvittelee, että pelkkää seksiä pitäisi olla saatavissa suurinpiirtein jokaiselta vastaantulevalta naiselta.

Riippuu mitä tarkoitetaan tuolla että mennään seksi edellä.

Mun mielestä on ihan ok että on monta treffiä ennen seksiä mutta miehenä tarvitsen myös varmistuksen siitä että naiselta löytyy romanttista kiinnostusta. Jos nainen ei esim vielä 3. tai 4. treffeillä halua olla sylikkäin sohvalla tai suudella niin siinä on vaarana että nainen roikottaa miestä vain kaverina eikä mies halua jäädä vain kaveriksi samalla kun nainen miettii muita miehiä romanttisessa mielessä.

Täytyy kyllä olla kohtuullisen epätoivoinen nainen jos ryhtyy jo kolmansilla tai neljä sillä deiteille nyhjäämään sylissä tai nuoleskelemaan muuten käytännössä täysin vierasta tyyppiä.

Mitä? Sitten olen ilmeisesti tapaillut pelkästään epätoivoisia naisia. Kyllä jos kemiat on kohdillaan, niin alkaa tapahtua *viimeistään* kolmansilla treffeillä. Jos ei, niin sanoisin ettei ole mitään tulossakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amisjonnet pyrkivät tässäkin ketjussa dominoimaan naisia kertoen ja lopulta hokemalla hokien heille, miten asiat heidän mielestään todellisuudessa ovat ja mikä heistä on parisuhteessa tärkeää. He eivät lainkaan kuuntele naisia eivätkä pidä arvossa naisten mielipiteitä vaan pyrkivät jyräämään naisten kannan asiassa kuin asiassa. Parisuhde erilaisia arvoja kannattavan ihmisen kanssa käy raskaaksi, etenkin jos huonosti koulutettu jatkuvasti mitätöi koulutetumpaa kumppaniaan, kuten miehet tässäkin ketjussa pyrkivät tekemään.
Koulutetut naiset suosivat koulutettuja miehiä, joiden kanssa he jakavat usein saman tieteellisen maailmakuvan ja arvopohjan, eikä toinen yritä sitä omia "faktojaan" jankkaamalla jankuttaen murentaa, vaan asioista voidaan toivon mukaan keskustella rakentavassa hengessä. Yliopiston käyneet naiset usein arvostavat mieheltä sanavalmiutta ja kirjallista ilmaisukykyä, mikä amiksilla ei usein kovin korkealle tasolle yllä.
Miksi ihmeessä amikset eivät etsi sieltä amiksesta itselleen naisia? Miksi heidän mielestään naisen olisi oltava välttämättä koulutettu, vaikka he eivät koulutusta tai koulutettua naista arvosta? Luulisi yhteisen sävelen löytyvän helpommin sieltä kuin itselle täysin vieraista kuvioista.

Opettavainen kirjoitus.Koska akateeminen tutkinto on naiselle niin massiivinen saavutus, rakentuu hänen koko identiteettinsä tutkinnon ympärille. Hänestä tulee Akateeminen Nainen joka on tieteellinen, sanavalmis, sosiaalinen ja kirjallisesti taitava. Joten tokihan miehenkin tulee olla, eikö niin?Tosiasiassa suuri osa akateemisista naisista on samoja kiltisti läksynsä tekeviä hissukoita joita he olivat lukiossakin. Älyllisesti alle keskivertoja, mutta ahkeria. Akateemisuus nähdään porttina johonkin parempaan, verrattuna aikoihin jolloin sosiaalinen jumppatyttö varasti suosittujen poikien huomion. Yhtä lailla yliopiston käytävillä maleksii huippulahjakkaita alisuorittajahippeja, rasittavia feministejä, opintonsa mokaavia bailaajatyttöjä, jne. Porukkaa on laidasta laitaan, pl. pahimmat autonrassaajajonnet.Perheen hankkineiden entisten opiskelukaverieni maailmankuvakin on kaukana tieteellisestä; enemmänkin se koostuu samoista keittiöremontti-, ja kakkavaippajutuista kuin muillakin.Kyse on lähinnä akateemisesta kuplasta, vain harvalla se konvertoituu "akateemiseksi elämäksi" opiskeluaikojen jälkeenkin kun ihmiset sekoittuvat keskenään ja muuttavat työn perässä ympri maailmaa.Jostain syystä miehet ymmärtävät tämän, kun taas naiset eivät. Toki kyse on statuksesta: miehelle riittää että nainen on fiksu, nainen edellyttää tutkintoa joka naisen silmissä nostaa pariskunnan paikkaa sosiaalisessa hierarkiassa.M/31v

Etpä paljon oikeammassa voisi olla. Miehetkin antavat yleensä suuren painoarvon koulutukselle opintojensa alussa, etenkin jos on panostanut pääsykokeisiin ja päässyt sisään, mutta viimeistään työelämässä koulutus alkaa olemaan hyvin merkityksetön asia miehille. Naisille akateemisuus on paljon useammin osa identiteettiä vielä pitkään valmistumisen jälkeen, eikä kouluttamattomia ihmisiä pidetä minään. Ei silloinkaan, vaikka he toiminnallaan osoittavat olevansa fiksuja. Ainoastaan varallisuuden kerääminen riittää naisille nostamaan miehen ylös sivistymättömien joukosta. 
Tietenkin naisissakin on paljon heitä, jotka eivät anna liian suurta painoarvoa tutkinnolle, mutta he ovatkin pääasiassa parisuhteessa, eikä valittamassa näissä ketjuissa siitä, että ei löydy sivistynyttä miestä. 

Tässä keskustelussa ovat kyllä olleet vastakkain onnellisessa parisuhteessa olevat äiti-ihmiset, ja sinkkumiehet, joita suututtaa, että nämä naiset eivät olisi huolineet heitä.

Tarkoitat varmaankin, että täällä on ollut hyviä ja perusteltuja kommentteja miehiltä ja sitten keskustelun hävinneet naiset ovat koittaneet viestisi tapaan lyödä pöytään "et saa pillua" -korttia, koska eivät voi enää muuta tehdä. 

Etkö vieläkään ymmärrä, että yhdelläkään miehellä ei voi olla hyviä perusteluja sille, millaisen puolison naisen pitäisi haluta. Meillä naisilla on oikeus päättää ihan itse, ja kriteerimme saavat olla ihan mitä vaan.

Eihän lainaamassasi viestissä puhuttu mitään tuollaisesta. Toki nainen saa päättää itse kriteerinsä, mutta mies saa sanoa, että naisen kriteereissä ei ole mitään järkeä. Näissä ketjussa esitetyissä kriteereissä, kun ei ole oikeastaan mitään järkeä ja niitä asettamalla naiset ampuvat vain itseään jalkaan. 

Kuinka niin? Näillä mielestäsi järjettömillä kriteereillä naiset valitsevat puolisonsa omien tarpeiden ja ja mieltymysten mukaan. Jos ei sopivaa löydy, elellään mieluummin tyytyväisenä sinkkuna kuin annetaan epätyydyttävälle ehdokkaalle tilaisuus. Hyvä puoli asiassa on se, että vaikket välttämättä täyttäisi minun kriteerejäni , niin taatusti kelpasit jollekkin toiselle. Sinun ei tarvitse muuta kuin löytää se yksi, jonka kanssa natsaa.Eri

Jos oltaisiin tyytyväisiä sinkkuja, niin ongelmaa ei tietenkään olisi, mutta kun ollaan katkeroituneita ja käännytään feministeiksi sen seurauksena, kun ei saada miestä. Tämä oltaisiin vältetty yksinkertaisesti miettimällä järjellä ne omat kriteerit ja sen jälkeen löydettyä upea mies ja upea parisuhde. 

"Käännytään feministeiksi kun ei saada miestä", voi hyvänen aika. Sinulla ei siis ole mitään käsitystä, mistä puhut. Luuletko sinä oikeasti, että kaikkien nuorten naisten tärkein päämäärä on päästä naimisiin ja jos kukaan ei kelpuuta, nainen alkaa feministiksi? Kerro sitten, mitä tulee niistä miehistä, jotka haluavat naimisiin, mutta kukaan ei kelpuuta?

Erittäin monen nuoren naisen päämäärä on hyvä parisuhde. Nimenomaan se tärkein päämäärä. Siihen ei päästä, joten syytetään miehiä ja siitä alkaa feminismi. 

Lassukka sekoittaa nyt omat oppinsa ja feminismin. Ja niistä hylkiöistä jotka ei saa naista vaikka haluavat, tulee lassukoita jotka tekevät joka päivä monta aloitusta siitä, että on se niin väärin kun lassukka ei kelpaa. Eikä ymmärrä, ettei se volina tee hänestä yhtään halutumpaa, päinvastoin.

"Et saa pillua" -kortti on jo pelattu tässä ketjussa. Ei toiminut taaskaan. Yritä seuraavalla kerralla oikeaa argumentointia. 

Luonnonvalinta toimii, siihen on oikein hyvä syy, miksi hento, kouluttamaton naisvihaaja jää yksin. Kaikki voittavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin et kertoo yleisesti sinkuista mutta keskittyi vaan siihen mammaan. Ihan tyhmä artikkeli.

En pääse lukemaan juttua, mutta on outoa väittää että nainen ei löytäisi Suomessa partneria. Ei muuta kuin profiili deittipalstalle, niin heti tulee satoja yhteydenottoja päivittäin toinen toistaan upeammilta uroksilta. Miehillä tilanne toki on tuo mitä otsikossa kerrotaan.

Kun se yhteydenotto ei ole vielä parisuhde. Niistä toinen toistaan upeammista uroksista kun pudottaa pois pelkän seksin vonkaajat, ei kovin montaa jää jäljelle ja nekin ovat jotain mielenterveyshäiriöisiä. 

Väärin. Vaan en eivät kelpaa naisille.

9/10 naisesta jolla on korkeakoulutus ei ikinä kelpaa ei korkeakoulutettu mies.

9/10 naisesta ei kelpaa mies joka tienaa naista vähemmän.

No minkä ihmeen takia pitäisi kelvata? Miksi tyytyä vähempään? Jos liikunnallinen mies saa vaatia liikunnalla status naista, niin miksi koulutettu ja hyvin ansaitseva nainen saa vaatia koulutettua hyvin ansaitsevaa miestä?

En jaksa lukea mistä olette keskustelleet, mutta kannattaa tarkasti miettiä, että kuinka tärkeää miehen koulutus ja ansaitseminen on. Näillä on kuitenkin erittäin vähän tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka tekevät parisuhteesta onnellisen. 

Kyllä esim samantasoinen koulutus on hyvin olennainen asia suhteen onnistumiselle. Samoin kuin mahdollisimman tasavertainen asema rahan tuomisessa talouteen. En minä ainakaan mitään elätettävää typerystä huusholliini huoli. Näin parhaiten taataan yhteisymmärrys esim arvoista ja tulevaisuuden suunnitelmista.

Miten ihmeessä samantasoinen koulutus on olennainen asia suhteen onnistumisen kannalta? Rahatilanteessa alkaa olemaan ongelmia vasta siinä vaiheessa jos toinen haluaa miljoonatalon ja hulppeita matkoja, kun toisen palkka on matala. Nämä tilanteetkaan eivät ole este parisuhteelle, vaan ratkaisuja on vaikka millä mitalla. 

Oletko koskaan ollut tilanteessa, jossa duunarimies dissaa yliopisto-opiskelija-avovaimonsa pyrkimyksiä? Minä olen. 

Okei, eli olet kohdannut yhden mulkun duunarin ja siitä olet korkealla koulutuksellasi komeasti yleistäen tuominnut kaikki duunarit samanlaisiksi?

exnettitreffailija kirjoitti:

Valkoihoinen keski-ikäinen mies kirjoitti:

Täällä on ollut väittelyä siitä, löytääkö fiksu ja kunnollinen tavismies itselleen nykyään kumppania. Oma henkilökohtainen kokemukseni on, että kyllä löytää, mutta se ei ole helppoa.

Niistä joiden kanssa kävin deiteillä (netin kautta, kaikki muuhan on nykyään ahdistelua), suurin osa oli jotenkin ongelmaisia. Oli mielenterveysongelmaa (ei sille tietenkään mitään voi, mutta en itse ole tarpeeksi vahva henkisesti tälläiseen suhteeseen), feministejä ("kaikki maailman ongelmat johtuvat testosteronista" ja läpäti läpäti, vali vali, byäääh nyyhkyti nyyh), puolialkoholisteja ("en pysty tapailemaan ketään muuten kuin kännissä"), tai sitten pakettiin kuului hullu exä joka tappaa kaikki uudet poikaystävät yms.

Olin jo luopua toivosta, sitten päätin, että ensimmäistä kertaa laitan itse profiilin (aiemmin vastailin muille), ja teen siitä niin avoimen rehellisen kuin pystyn. Kaksi vastasi, toinen oli yksinhuoltajaäiti joka aukoi päätään siitä, että kerroin olevani lapseton (!?) ja toinen olikin sitten nykyinen vaimoni.

Oma kokemukseni nettideittailusta on, että monilla naisilla todellakin on täysin epärealistiset odotukset miesten suhteen, niitä pitkiä ja komeita, huippukoulutettuja, kovia mutta pehmeitä kaikin tavoin täydellisiä miljönäärejä ei vaan riitä kaikille. Eikä sellaisten palkintosonnien tarvitse hakea seuraa netistä.

Mutta, kun on tarpeeksi sinnikäs, voi käydä tuuri ja törmää ihmiseen joka oikeasti etsii kumppania jonka kanssa on hyvä olla yhdessä ja ne ulkoiset seikat eivät sitten ehkä lopulta olekaan niin tärkeitä.

Eli älkää miehet luovuttako, jokaiselle on olemassa joku jossakin, teidän täytyy vain kohdata toisenne.

Ja nuorille miehille vielä vinkki: älkää esittäkö mitään, falskius on asia joka ärsyttää kaikkia.

Pitkälti samankaltaisia kokemuksia.

Netissä kävi heti ilmi naisten käsitys kysynnän ja tarjonnan laista. Naiset jotka olivat kahden exäni kaltaisia, eivät harkinneetkaan minua. Vaatimuslistalla oli "hei sinä pitkä mies", "hei sinä raamikas mies", tai sitten ammatillinen kunnianhimoisuus + akateeminen koulutus + tietty elintaso, tms. Netissä miehen pitäisi siis tyytyä vähempään. Ikävä kyllä en ole valmis laskemaan rimaa _parisuhdemielessä_ sillä perusteella että minua komeammat miehet tykkäävät naisen profiilista tai kentis ovat valmiita käymään pikaisesti kuksaisemassa mikäli sattuvat ehtimään.

Itse siis katselisin naista joka tykkäisi ainakin jossain määrin liikkua kanssani luonnossa, ja jolla olisi elämä suurin piirtein kunnossa. Lapseton tai lapset sen verran vanhoja etten joutuisi kasvattajaksi / elättäjäksi.

Sanoin kyllä ylipainoisille, asia ei ole välttämättä ongelma. Mutta se oli että "ylipainostani huolimatta liikkuvaisen ja luontoa rakastavan" naisen käsitys liikunnallisuudesta oli muutama 15-20 minuutin kävelylenkki viikossa, ja pelkkä ajatus kävelystä rinkan tai repun kanssa edes päiväretkellä oli vastenmielinen.

Työttömyys oli ok, ja jopa lievät mt-ongelmat. Mutta sekopää ja vielä kuvioissa pyörivä exä ei ollut ok; samaan sarjaan kuului lääkkeiden viihdekäyttö ja elämäntapatyöttömyys vailla terveydellistä syytä. Karkasin myös paikalta kun treffikumppanini, äitinsä luona asuva hullua tätiä muistuttava 40+ nainen alkoi ladella ajatuksia jotka saivat huolestumaan saisinko puukosta jos en olisikaan hänen etsimänsä täydellinen herrasmies.

Paria ei myöskään syntynyt naisen kanssa jonka lapsi ei ollut este, mutta joka yllätyksekseni olikin mukana ensimmäisillä treffeillä, jotka minun olisi pitänyt kustantaa (paikassa jonne hän minut kutsui), koska lapsilisät olivat kuulemma myöhässä.

Tapasin myös oikein mukavan ja fiksun akateemisen naisen, joka vastoin tämän ketjun väitteitä lähti ei-akateemisen miehen kanssa treffeille. Pikaisen tutustumisen jälkeen hän ilmaisi, kylläkin kohteliaasti ja hienovaraisesti, kuinka oli välittömästi selvää ettemme sopisi yhteen koska hänen odotuksensa ovat "tietyllä tasolla". Keskustelimme hetken klassisesta musiikista ja erosimme ystävällisissä merkeissä. En maininnut että kahdella exällänikin on maisterin tutkinto ja he olivat yleisen mittapuun mukaan vähintään yhtä hemaisevia ja tyylikkäitä kuin treffikumppanini, joka "tietystä tasostaan" huolimatta vielä yli 35-vuotiaana etsi sopivaa miestä perhettä perustamaan.

Minulle heräsi nettitreffailun aikana kaksi kysymystä:

Voisiko olla että naisilla on epärealistinen käsitys siitä miltä tavallinen mies näyttää ja kuinka erottuva/mielenkiintoinen hän on? Livenä pareja syntyy koska lähtökohtaisesti harmaat miehet ovat aloitteellisia ja onnistuvat hurmaamaan luonteellaan.

Sekoittaako seksikysyntä suhdemarkkinoita? Kun tarjolla on toinen toistaan komeampia adoniksia seksikumppaneiksi, jäävätkö vakavissaan suhdetta etsivät tavalliset miehet näiden varjoon?

Sanokaa te.

 

Minusta on hyvin kummallinen käsitys, että itseä laadukkaammat miehet eivät olisi yhtä lailla vakavissaan parisuhdetta hakemassa. Tämäkin kirjoittaja epäilee heidän käyvän vain sutimassa, jos ennättävät. Kyllä siellä kuulkaa on erittäinkin laadukasta miestä joukossa. Kokeilkaapa joskus käydä läpi miesten profiileja. Siellä on paljon akateemisia, jopa useamman tutkinnon tehneitä miehiä, joilla on ihan kiva yhteiskunnallinen asema ja puitteet kaikin puolin kunnossa, mutta se oma rakas puuttuu. Itse kun olin viimeksi markkinoilla, niin tarjottiin aika monta omakotitalon emännyyttä tai kesämökkiä sisustettavaksi kivan näköisen akateemisen miehen rinnalla. Kyse oli vaan siitä kenet heistä valitsee. Omani löysin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

exnettitreffailija kirjoitti:

Valkoihoinen keski-ikäinen mies kirjoitti:

Täällä on ollut väittelyä siitä, löytääkö fiksu ja kunnollinen tavismies itselleen nykyään kumppania. Oma henkilökohtainen kokemukseni on, että kyllä löytää, mutta se ei ole helppoa.

Niistä joiden kanssa kävin deiteillä (netin kautta, kaikki muuhan on nykyään ahdistelua), suurin osa oli jotenkin ongelmaisia. Oli mielenterveysongelmaa (ei sille tietenkään mitään voi, mutta en itse ole tarpeeksi vahva henkisesti tälläiseen suhteeseen), feministejä ("kaikki maailman ongelmat johtuvat testosteronista" ja läpäti läpäti, vali vali, byäääh nyyhkyti nyyh), puolialkoholisteja ("en pysty tapailemaan ketään muuten kuin kännissä"), tai sitten pakettiin kuului hullu exä joka tappaa kaikki uudet poikaystävät yms.

Olin jo luopua toivosta, sitten päätin, että ensimmäistä kertaa laitan itse profiilin (aiemmin vastailin muille), ja teen siitä niin avoimen rehellisen kuin pystyn. Kaksi vastasi, toinen oli yksinhuoltajaäiti joka aukoi päätään siitä, että kerroin olevani lapseton (!?) ja toinen olikin sitten nykyinen vaimoni.

Oma kokemukseni nettideittailusta on, että monilla naisilla todellakin on täysin epärealistiset odotukset miesten suhteen, niitä pitkiä ja komeita, huippukoulutettuja, kovia mutta pehmeitä kaikin tavoin täydellisiä miljönäärejä ei vaan riitä kaikille. Eikä sellaisten palkintosonnien tarvitse hakea seuraa netistä.

Mutta, kun on tarpeeksi sinnikäs, voi käydä tuuri ja törmää ihmiseen joka oikeasti etsii kumppania jonka kanssa on hyvä olla yhdessä ja ne ulkoiset seikat eivät sitten ehkä lopulta olekaan niin tärkeitä.

Eli älkää miehet luovuttako, jokaiselle on olemassa joku jossakin, teidän täytyy vain kohdata toisenne.

Ja nuorille miehille vielä vinkki: älkää esittäkö mitään, falskius on asia joka ärsyttää kaikkia.

Pitkälti samankaltaisia kokemuksia.Netissä kävi heti ilmi naisten käsitys kysynnän ja tarjonnan laista. Naiset jotka olivat kahden exäni kaltaisia, eivät harkinneetkaan minua. Vaatimuslistalla oli "hei sinä pitkä mies", "hei sinä raamikas mies", tai sitten ammatillinen kunnianhimoisuus + akateeminen koulutus + tietty elintaso, tms. Netissä miehen pitäisi siis tyytyä vähempään. Ikävä kyllä en ole valmis laskemaan rimaa _parisuhdemielessä_ sillä perusteella että minua komeammat miehet tykkäävät naisen profiilista tai kentis ovat valmiita käymään pikaisesti kuksaisemassa mikäli sattuvat ehtimään.Itse siis katselisin naista joka tykkäisi ainakin jossain määrin liikkua kanssani luonnossa, ja jolla olisi elämä suurin piirtein kunnossa. Lapseton tai lapset sen verran vanhoja etten joutuisi kasvattajaksi / elättäjäksi.Sanoin kyllä ylipainoisille, asia ei ole välttämättä ongelma. Mutta se oli että "ylipainostani huolimatta liikkuvaisen ja luontoa rakastavan" naisen käsitys liikunnallisuudesta oli muutama 15-20 minuutin kävelylenkki viikossa, ja pelkkä ajatus kävelystä rinkan tai repun kanssa edes päiväretkellä oli vastenmielinen.Työttömyys oli ok, ja jopa lievät mt-ongelmat. Mutta sekopää ja vielä kuvioissa pyörivä exä ei ollut ok; samaan sarjaan kuului lääkkeiden viihdekäyttö ja elämäntapatyöttömyys vailla terveydellistä syytä. Karkasin myös paikalta kun treffikumppanini, äitinsä luona asuva hullua tätiä muistuttava 40+ nainen alkoi ladella ajatuksia jotka saivat huolestumaan saisinko puukosta jos en olisikaan hänen etsimänsä täydellinen herrasmies.Paria ei myöskään syntynyt naisen kanssa jonka lapsi ei ollut este, mutta joka yllätyksekseni olikin mukana ensimmäisillä treffeillä, jotka minun olisi pitänyt kustantaa (paikassa jonne hän minut kutsui), koska lapsilisät olivat kuulemma myöhässä.Tapasin myös oikein mukavan ja fiksun akateemisen naisen, joka vastoin tämän ketjun väitteitä lähti ei-akateemisen miehen kanssa treffeille. Pikaisen tutustumisen jälkeen hän ilmaisi, kylläkin kohteliaasti ja hienovaraisesti, kuinka oli välittömästi selvää ettemme sopisi yhteen koska hänen odotuksensa ovat "tietyllä tasolla". Keskustelimme hetken klassisesta musiikista ja erosimme ystävällisissä merkeissä. En maininnut että kahdella exällänikin on maisterin tutkinto ja he olivat yleisen mittapuun mukaan vähintään yhtä hemaisevia ja tyylikkäitä kuin treffikumppanini, joka "tietystä tasostaan" huolimatta vielä yli 35-vuotiaana etsi sopivaa miestä perhettä perustamaan.Minulle heräsi nettitreffailun aikana kaksi kysymystä:Voisiko olla että naisilla on epärealistinen käsitys siitä miltä tavallinen mies näyttää ja kuinka erottuva/mielenkiintoinen hän on? Livenä pareja syntyy koska lähtökohtaisesti harmaat miehet ovat aloitteellisia ja onnistuvat hurmaamaan luonteellaan.Sekoittaako seksikysyntä suhdemarkkinoita? Kun tarjolla on toinen toistaan komeampia adoniksia seksikumppaneiksi, jäävätkö vakavissaan suhdetta etsivät tavalliset miehet näiden varjoon?Sanokaa te.

 

Kysymykseen onko naisilla epärealistisia käsityksiä miltä tavallinen mies näyttää, niin vastaus on kyllä ja ei. 10% nettitreffien miehistä saa 90% naisten huomion. Tästä lyhyellä matematiikalla voi tehdä johtopäätöksen, että vain 10% miehistä vaikuttaa naisten silmissä tavallisilta, jos myös oletetaan että treffikumppaniksi haetaan tavallista miestä. Tietenkin nämä 10% miehistä eivät ole mitenkään tavallisia, jos saavat noin suuren huomion naisilta.

Mistä puskasta noi prosentit on? Ja tietysti vielä varmaan niin, että miehistä 90% ei halua sitä kaikkein kauneinta 10% naisista, vaan haluavat mieluummin ruman, ilkeän, kouluttamattoman ja köyhän naisen, niinkö. Koska ovat tyhmiä, vai masokisteja?

No eivät halua, ja miksi pitäisikään. Vaikka se lassukkaa harmittaa, naiset päättävät ihan itse, ei kuten lassukka haluaa. 

Ihan oli deittisivusto antanut tällaisen tilaston käyttäjistään. Miehet yleisesti antoivat huomiota hyvin laajasti naisille.

Tältä keskustelupalstalta saa lukea jatkuvasti, kuinka nainen joutuu olemaan toisena naisena, kun se ihana tavallinen mies ei vain osaa erota vaimostaan tai mies on edelleen tinderissä, vaikka on seurusteltu vakavasti jo kuukausia. Nämä ovat niitä 10% miehiä. Ei heillä ole mitään hätää, koska jonoa riittää. Sinkkuna voivat jakaa rakkauttaan hyvinkin monelle ja monenlaiselle naiselle. Onko tämä edes väärin, vaikka moni nainen joutuukin pettymään tavalliseen mieheen?

Toisaalta naisen asema parisuhdemarkkinoilla on tämän takia aika karu ja säälimätön. Kilpailu on kovaa ja armotonta. Siitä yhdestä tavallisesta miehestä kilpailee useampi nainen eikä mies varmasti edes paljasta keitä vastaan nainen on kilpailemassa, jos nainen haluaisi parantaa asemiaan.

En sano, että tässä olisi mitään väärin. Jokainen on lopulta vastuussa vain omasta elämästään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin et kertoo yleisesti sinkuista mutta keskittyi vaan siihen mammaan. Ihan tyhmä artikkeli.

En pääse lukemaan juttua, mutta on outoa väittää että nainen ei löytäisi Suomessa partneria. Ei muuta kuin profiili deittipalstalle, niin heti tulee satoja yhteydenottoja päivittäin toinen toistaan upeammilta uroksilta. Miehillä tilanne toki on tuo mitä otsikossa kerrotaan.

Kun se yhteydenotto ei ole vielä parisuhde. Niistä toinen toistaan upeammista uroksista kun pudottaa pois pelkän seksin vonkaajat, ei kovin montaa jää jäljelle ja nekin ovat jotain mielenterveyshäiriöisiä. 

Väärin. Vaan en eivät kelpaa naisille.

9/10 naisesta jolla on korkeakoulutus ei ikinä kelpaa ei korkeakoulutettu mies.

9/10 naisesta ei kelpaa mies joka tienaa naista vähemmän.

No minkä ihmeen takia pitäisi kelvata? Miksi tyytyä vähempään? Jos liikunnallinen mies saa vaatia liikunnalla status naista, niin miksi koulutettu ja hyvin ansaitseva nainen saa vaatia koulutettua hyvin ansaitsevaa miestä?

En jaksa lukea mistä olette keskustelleet, mutta kannattaa tarkasti miettiä, että kuinka tärkeää miehen koulutus ja ansaitseminen on. Näillä on kuitenkin erittäin vähän tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka tekevät parisuhteesta onnellisen. 

Tuossahan verrattiin liikunnallisuuden vaatimusta koulutus- ja ansiotason vaatimukseen. Miten se liikunnallisuus tekee parisuhteesta yhtään sen onnellisemman kuin koulutustaso tai ansiotasokaan? 

Ei se teekään, mutta kyllä toisen pitää pitää huolta omasta terveydestään. Urheilu voi toki olla yhteinen harrastus ja mukavakin sellainen paljon urheilevalle miehelle. Vaatimus urheilusta voi liittyä myös ulkonäköön, joka on erittäin tärkeä osa parisuhdetta. Raha tai miehen työ tuskin on yhteinen harrastus. Toki raha voi tuoda yhteistä aikaa jos miehellä on sitä niin paljon, että voi lopettaa työnteon ja nainen haluaa elää miehen rahoilla. 

Kyllä vaan raha ja koulutus muodostaa sitä yhteistä arkea ja parisuhdetta ihan yhtä paljon. Jos yhtään viitsit ajatella, huomaat sen itsekin. 

En todellakaan ymmärrä miten se muodostaa yhteistä arkea. Se mitä ihminen tekee työkseen ei kerro mitään siitä mitä hän tekee ja puhuu vapaa-aikanaan.  Anna ihmeessä esimerkkejä. 

Tottakai muodostaa. Etkö muka ymmärrä, miten lääkärin koti-arki eroaa postinjakajan koti-arjesta? Tai miten ravintolakokin arki eroaa opettajan arjesta? Jos et vieläkään tiedä, niin annan sinulle vinkin: liittyy työaikoihin. Miten taas varallisuustaso muodostaa yhteistä arkea: elintaso, asuinseutu, arjen järjestelyt, kuten oma auto vai julkiset? Koulutustasosta en jaksaisi vääntää. Täällä kun ei kukaan usko, että amismiehet nyt eivät kovinkaan usein ole erityisen kiinnostuneita kulttuurista ja politiikasta. 

Niin, työajat. Luuletko, että akateemisilla ihmisillä on automaattisesti samat työajat? Tai että kovin kovasti uraansa panostavilla ihmisillä on sitä parisuhdeaikaa edes kovin paljon ylipäänsä? Vai oletko itsekin näitä uraorientoituneita tyyppejä, joille parisuhde on lähinnä harrastus ja statussymboli? Siinä tapauksessa ymmärrän, jos haluat samanlaisen miehen. Se harvemmin toimii, jos toiselle riittää se kahdeksan tunnin työpäivä ja kaipailee sitten sitä kumppania joka päivä tuntikausia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin et kertoo yleisesti sinkuista mutta keskittyi vaan siihen mammaan. Ihan tyhmä artikkeli.

En pääse lukemaan juttua, mutta on outoa väittää että nainen ei löytäisi Suomessa partneria. Ei muuta kuin profiili deittipalstalle, niin heti tulee satoja yhteydenottoja päivittäin toinen toistaan upeammilta uroksilta. Miehillä tilanne toki on tuo mitä otsikossa kerrotaan.

Kun se yhteydenotto ei ole vielä parisuhde. Niistä toinen toistaan upeammista uroksista kun pudottaa pois pelkän seksin vonkaajat, ei kovin montaa jää jäljelle ja nekin ovat jotain mielenterveyshäiriöisiä. 

Väärin. Vaan en eivät kelpaa naisille.

9/10 naisesta jolla on korkeakoulutus ei ikinä kelpaa ei korkeakoulutettu mies.

9/10 naisesta ei kelpaa mies joka tienaa naista vähemmän.

No minkä ihmeen takia pitäisi kelvata? Miksi tyytyä vähempään? Jos liikunnallinen mies saa vaatia liikunnalla status naista, niin miksi koulutettu ja hyvin ansaitseva nainen saa vaatia koulutettua hyvin ansaitsevaa miestä?

En jaksa lukea mistä olette keskustelleet, mutta kannattaa tarkasti miettiä, että kuinka tärkeää miehen koulutus ja ansaitseminen on. Näillä on kuitenkin erittäin vähän tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka tekevät parisuhteesta onnellisen. 

Kyllä esim samantasoinen koulutus on hyvin olennainen asia suhteen onnistumiselle. Samoin kuin mahdollisimman tasavertainen asema rahan tuomisessa talouteen. En minä ainakaan mitään elätettävää typerystä huusholliini huoli. Näin parhaiten taataan yhteisymmärrys esim arvoista ja tulevaisuuden suunnitelmista.

Miten ihmeessä samantasoinen koulutus on olennainen asia suhteen onnistumisen kannalta? Rahatilanteessa alkaa olemaan ongelmia vasta siinä vaiheessa jos toinen haluaa miljoonatalon ja hulppeita matkoja, kun toisen palkka on matala. Nämä tilanteetkaan eivät ole este parisuhteelle, vaan ratkaisuja on vaikka millä mitalla. 

Kyllä tämä on ongelma jo paljon vähäisemmillä tuloeroilla. Tasavertaisessa suhteessa on tasavertaiset tulot, siitä ei yli pääse. Minusta tuntuisi kovin oudolta maksaa yksinään esim. miehen lomamatkoja tai harrastuksia, puhumattakaan päivitäisen elämisen kuluista. Enkä voi kuvitella tilannetta, jossa kykenen joustamaan tästä periaatteesta.

Ahaa, pääsimme ongelman ytimeen. Vuosisatoja on ollut ok, että mies kustantaa kaiken mahdollisen, mutta nyt kun on tasa-arvo saavutettu niin naisellepa ei käykään kustantaminen. Aijaijai.. Feminismi on tosiaan pelkkää rusinoiden nyppimistä pullasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin et kertoo yleisesti sinkuista mutta keskittyi vaan siihen mammaan. Ihan tyhmä artikkeli.

En pääse lukemaan juttua, mutta on outoa väittää että nainen ei löytäisi Suomessa partneria. Ei muuta kuin profiili deittipalstalle, niin heti tulee satoja yhteydenottoja päivittäin toinen toistaan upeammilta uroksilta. Miehillä tilanne toki on tuo mitä otsikossa kerrotaan.

Kun se yhteydenotto ei ole vielä parisuhde. Niistä toinen toistaan upeammista uroksista kun pudottaa pois pelkän seksin vonkaajat, ei kovin montaa jää jäljelle ja nekin ovat jotain mielenterveyshäiriöisiä. 

Väärin. Vaan en eivät kelpaa naisille.

9/10 naisesta jolla on korkeakoulutus ei ikinä kelpaa ei korkeakoulutettu mies.

9/10 naisesta ei kelpaa mies joka tienaa naista vähemmän.

No minkä ihmeen takia pitäisi kelvata? Miksi tyytyä vähempään? Jos liikunnallinen mies saa vaatia liikunnalla status naista, niin miksi koulutettu ja hyvin ansaitseva nainen saa vaatia koulutettua hyvin ansaitsevaa miestä?

En jaksa lukea mistä olette keskustelleet, mutta kannattaa tarkasti miettiä, että kuinka tärkeää miehen koulutus ja ansaitseminen on. Näillä on kuitenkin erittäin vähän tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka tekevät parisuhteesta onnellisen. 

Parisuhde on onnellisempi silloin kun molemmat tienaavat sen verran, että pystyvät elää tasa-arvoisesti sitä elintasoa kuin haluavat. Jos nainen haluaa elää elämää, jossa omistusasuminen, matkailu tai lapsen vähän kalliimatkin harrastukset ovat mahdollisia, silloin luonnollisesti etsitään mies, joka osaltaan kykenee kustantamaan tätä elintasoa. Tuskin kukaan nainen on onnellinen suhteessa, jossa elintaso on pelkästään vaimon ansioiden varassa.

Mutta miehen pitäisi olla onnellinen päässessään kustantamaan naisen asioita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näillä naisilla on vaikeaa, koska he yrittävät mennä parisuhde edellä. Ensin pitäisi tutustua ihmiseen, ihastua, pitää hauskaa yhdessä ennakkoluulottomasti ja parisuhde on luonnollinen jatkumo tälle, eikä sitä tarvitse edes miettiä erikseen. Nyt kuitenkin katsotaan miehiä sillä silmällä, että kuka olisi hyvä kumppani ja kuka ei. Hauskanpito ja luonnollinen tutustuminen unohtuu, kun katsellaan kokoajan missä olisi parempi mies ja löytyykö tältä nyt kaikki haluamani ominaisuudet ja eteneekö hän kanssani juuri niin kuin haluan hänen etenevän. Sitten kun löytyy sopiva, niin koitetaan rutistaa miestä suhteeseen ja mies livahtaa tällaisen epätoivoisuuden tieltä karkuun.

Eli tutustukaa siihen mieheen, kuten toiseen ihmiseen tavallisestikin ja suhde tulee luonnostaan jos tulee. Sellainen ajatusmaailma on täysin tuhoon tuomittu, että ei halua uusia kavereita ja siten tavata turhaan ihmistä, joka ei täytä kriteerejä. Ne kriteerit lentää romukoppaan siinä vaiheessa, kun oikeasti kiinnostuu ihmisestä. Tärkeää on ainoastaan se, että tulevaisuudensuunnitelmat perheen perustamisen ja asumisen suhteen ovat jossain määrin yhtenäiset ja viihdytään yhdessä. 

Ainoa ongelma on se, että miehet menee seksi edellä. Miehet jostain syystä kuvittelee, että pelkkää seksiä pitäisi olla saatavissa suurinpiirtein jokaiselta vastaantulevalta naiselta.

Riippuu mitä tarkoitetaan tuolla että mennään seksi edellä.

Mun mielestä on ihan ok että on monta treffiä ennen seksiä mutta miehenä tarvitsen myös varmistuksen siitä että naiselta löytyy romanttista kiinnostusta. Jos nainen ei esim vielä 3. tai 4. treffeillä halua olla sylikkäin sohvalla tai suudella niin siinä on vaarana että nainen roikottaa miestä vain kaverina eikä mies halua jäädä vain kaveriksi samalla kun nainen miettii muita miehiä romanttisessa mielessä.

Täytyy kyllä olla kohtuullisen epätoivoinen nainen jos ryhtyy jo kolmansilla tai neljä sillä deiteille nyhjäämään sylissä tai nuoleskelemaan muuten käytännössä täysin vierasta tyyppiä.

Mitä ihmettä? Kyllä mulla oli viimeksikin 3.treffeillä seksiä ja se tuli aivan luonnostaan molemmille.

Ajattelin myös tuota naista ihan parisuhdemielessä joten ei ollut kyse siitä että haluaisin vain seksiä aikaisin.

Oikein kivaa sun kannaltasi. Sait mitä olit hakemassa. Kaikki ihmiset nyt ei vaan kiertele naiskentelemassa jokaista vastaantulijaa, joka ajattelee mielessään "parisuhdetta". Hieman voi rima olla korkeammalla. Mutta jokainen tietty taaplaa tyylillään.

Useimmat ihmiset varmaan lähtökohtaisesti hakevat kumppania, jonka kanssa kemia ja seksikin toimii. Menetkö itse ensin naimisiin ja sitten alat pikkuhiljaa katsella sitä kemiapuolta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin et kertoo yleisesti sinkuista mutta keskittyi vaan siihen mammaan. Ihan tyhmä artikkeli.

En pääse lukemaan juttua, mutta on outoa väittää että nainen ei löytäisi Suomessa partneria. Ei muuta kuin profiili deittipalstalle, niin heti tulee satoja yhteydenottoja päivittäin toinen toistaan upeammilta uroksilta. Miehillä tilanne toki on tuo mitä otsikossa kerrotaan.

Kun se yhteydenotto ei ole vielä parisuhde. Niistä toinen toistaan upeammista uroksista kun pudottaa pois pelkän seksin vonkaajat, ei kovin montaa jää jäljelle ja nekin ovat jotain mielenterveyshäiriöisiä. 

Väärin. Vaan en eivät kelpaa naisille.

9/10 naisesta jolla on korkeakoulutus ei ikinä kelpaa ei korkeakoulutettu mies.

9/10 naisesta ei kelpaa mies joka tienaa naista vähemmän.

No minkä ihmeen takia pitäisi kelvata? Miksi tyytyä vähempään? Jos liikunnallinen mies saa vaatia liikunnalla status naista, niin miksi koulutettu ja hyvin ansaitseva nainen saa vaatia koulutettua hyvin ansaitsevaa miestä?

En jaksa lukea mistä olette keskustelleet, mutta kannattaa tarkasti miettiä, että kuinka tärkeää miehen koulutus ja ansaitseminen on. Näillä on kuitenkin erittäin vähän tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka tekevät parisuhteesta onnellisen. 

Tuossahan verrattiin liikunnallisuuden vaatimusta koulutus- ja ansiotason vaatimukseen. Miten se liikunnallisuus tekee parisuhteesta yhtään sen onnellisemman kuin koulutustaso tai ansiotasokaan? 

Ei se teekään, mutta kyllä toisen pitää pitää huolta omasta terveydestään. Urheilu voi toki olla yhteinen harrastus ja mukavakin sellainen paljon urheilevalle miehelle. Vaatimus urheilusta voi liittyä myös ulkonäköön, joka on erittäin tärkeä osa parisuhdetta. Raha tai miehen työ tuskin on yhteinen harrastus. Toki raha voi tuoda yhteistä aikaa jos miehellä on sitä niin paljon, että voi lopettaa työnteon ja nainen haluaa elää miehen rahoilla. 

Kyllä vaan raha ja koulutus muodostaa sitä yhteistä arkea ja parisuhdetta ihan yhtä paljon. Jos yhtään viitsit ajatella, huomaat sen itsekin. 

En todellakaan ymmärrä miten se muodostaa yhteistä arkea. Se mitä ihminen tekee työkseen ei kerro mitään siitä mitä hän tekee ja puhuu vapaa-aikanaan.  Anna ihmeessä esimerkkejä. 

Tottakai muodostaa. Etkö muka ymmärrä, miten lääkärin koti-arki eroaa postinjakajan koti-arjesta? Tai miten ravintolakokin arki eroaa opettajan arjesta? Jos et vieläkään tiedä, niin annan sinulle vinkin: liittyy työaikoihin. Miten taas varallisuustaso muodostaa yhteistä arkea: elintaso, asuinseutu, arjen järjestelyt, kuten oma auto vai julkiset? Koulutustasosta en jaksaisi vääntää. Täällä kun ei kukaan usko, että amismiehet nyt eivät kovinkaan usein ole erityisen kiinnostuneita kulttuurista ja politiikasta. 

Helkutti että ihminen voi olla pinnallinen ja itseään täynnä.

Et ole vain äärettömän epäviehättävä naisena vaan myös aika kalsea ihminen. Raha, raha ja raha.

Olet juuri niitä ihmisiä jotka dumppaisi miehen heti jos hän vaikka sairastuisi eikä pystyisi enää työntekoon ja perheen tulot romahtaisi. Eli et edes tajua mitä rakkaus ja toisesta välittäminen tarkoittaa.

No valitettavasti se raha nyt on vaan se tekijä, joka perheiden arkea pyörittää. Ilman rahaa ei ole asuntoa, ruokaa pöytään tai muutakaan. Pelkällä tunteella ei perhettä elätetä ja perheellinen tietty haluaa tarjota lapsilleenkin mahdollisimman hyvän elämän.

Eri

Niin, mutta tarvitseeko molempien tienata miljoonia, vai riittäkö se, että kumpikin tienaa niin paljon, ettei toinen joudu elättämään? Siis yksinkertaistettuna, jos sinulla on töitä niin raha ei tule ongelmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näillä naisilla on vaikeaa, koska he yrittävät mennä parisuhde edellä. Ensin pitäisi tutustua ihmiseen, ihastua, pitää hauskaa yhdessä ennakkoluulottomasti ja parisuhde on luonnollinen jatkumo tälle, eikä sitä tarvitse edes miettiä erikseen. Nyt kuitenkin katsotaan miehiä sillä silmällä, että kuka olisi hyvä kumppani ja kuka ei. Hauskanpito ja luonnollinen tutustuminen unohtuu, kun katsellaan kokoajan missä olisi parempi mies ja löytyykö tältä nyt kaikki haluamani ominaisuudet ja eteneekö hän kanssani juuri niin kuin haluan hänen etenevän. Sitten kun löytyy sopiva, niin koitetaan rutistaa miestä suhteeseen ja mies livahtaa tällaisen epätoivoisuuden tieltä karkuun.

Eli tutustukaa siihen mieheen, kuten toiseen ihmiseen tavallisestikin ja suhde tulee luonnostaan jos tulee. Sellainen ajatusmaailma on täysin tuhoon tuomittu, että ei halua uusia kavereita ja siten tavata turhaan ihmistä, joka ei täytä kriteerejä. Ne kriteerit lentää romukoppaan siinä vaiheessa, kun oikeasti kiinnostuu ihmisestä. Tärkeää on ainoastaan se, että tulevaisuudensuunnitelmat perheen perustamisen ja asumisen suhteen ovat jossain määrin yhtenäiset ja viihdytään yhdessä. 

Ainoa ongelma on se, että miehet menee seksi edellä. Miehet jostain syystä kuvittelee, että pelkkää seksiä pitäisi olla saatavissa suurinpiirtein jokaiselta vastaantulevalta naiselta.

Riippuu mitä tarkoitetaan tuolla että mennään seksi edellä.

Mun mielestä on ihan ok että on monta treffiä ennen seksiä mutta miehenä tarvitsen myös varmistuksen siitä että naiselta löytyy romanttista kiinnostusta. Jos nainen ei esim vielä 3. tai 4. treffeillä halua olla sylikkäin sohvalla tai suudella niin siinä on vaarana että nainen roikottaa miestä vain kaverina eikä mies halua jäädä vain kaveriksi samalla kun nainen miettii muita miehiä romanttisessa mielessä.

Täytyy kyllä olla kohtuullisen epätoivoinen nainen jos ryhtyy jo kolmansilla tai neljä sillä deiteille nyhjäämään sylissä tai nuoleskelemaan muuten käytännössä täysin vierasta tyyppiä.

Mitä ihmettä? Kyllä mulla oli viimeksikin 3.treffeillä seksiä ja se tuli aivan luonnostaan molemmille.

Ajattelin myös tuota naista ihan parisuhdemielessä joten ei ollut kyse siitä että haluaisin vain seksiä aikaisin.

Oikein kivaa sun kannaltasi. Sait mitä olit hakemassa. Kaikki ihmiset nyt ei vaan kiertele naiskentelemassa jokaista vastaantulijaa, joka ajattelee mielessään "parisuhdetta". Hieman voi rima olla korkeammalla. Mutta jokainen tietty taaplaa tyylillään.

Kuulostaa vahvasti siltä, että sulla on hiekkaa pillussa.

Molemmat saimme mitä oltiin hakemassa eli tapailun johon luonnollisesti kuului myös seksiä. Ei seksin harrastaminen 3.treffeillä merkitse sitä että rima olisi alhaalla. Miksi sitä pitäisi pihdata kauemmin?

Eihän kolmansilla treffeillä edes tunne sitä toista tyyppiä. Mutta minähän sanoin että jokainen saa pitää rimansa millä tasolla lystää. Enkä sanoisi sitä pihtaamiseksi jos ei hyppää samantien randomin tyypin kanssa petiin. Itse ainakin halusin tuntea kumppanini paremmin ennenkuin siirryttiin intiimimmälle osastolle. Seurusteltiin yli puoli vuotta ennenkuin siinä vaiheessa oltiin. Onneksi mies oli ihan yhtä vanhoillinen kuin minäkin tässä asiassa.

Miten sitä ikinä oppiikaan tuntemaan, jos ei mennä sinne intiimille tasolle? Mitäs jos puolen vuoden päästä olisittekin huomanneet, ettei yhteisestä seksistä tule yhtään mitään syystä x? Kyllä minua pännisi hukkaan heitetyt puoli vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tässä nyt on asetettu vastakkain liikunnallisuus ja varakkuus, niin miksi ihmeessä nämä toiset ymmärtävät, että tulotasolla ja varakkuudella tarkoitetaan jotain miljonäärejä. Ette kai te sillä liikunnallisuudellakaan tarkoita mitään huippu-urheilijoita, vai tarkoitatteko? Minä ainakin tarkoitan, että tulotaso ja varallisuus pitäisi olla kohtuullinen ja raha-asiat sen verran hallinnassa, ettei niitä pikavippejä oteta jatkuvasti ja ihmetellä, miten palkka hupeni heti tilipäivänä. Miksi toisessa puhutaan siitä ihan normaalista kohtuudesta, mutta toinen vedetään ääripäähän? 

Koska varallisuudella on merkitystä ainoastaan ääripäissä. 

Tienaan itse reilut 4000/kk. Tuloni mahdollistavat minulle varsin mukavan elintason. Miksi siis ehdoin tahdoin ottaisin miehen, joka tienaa kuussa peruspäivärahan reilu 500? Tai edes miehen, joka tienaa puolet siitä mitä minä itse, jolla siten ei olisi varaa maksaa elintasoa, jota minä olen tottunut elämään.

Hmm, koska tykkäisit siitä miehestä? Kuulostaako yhtään sellaiselta, mitä parisuhteessa voisi olla taistalla?

Miksi et toisaalta ottaisi ketä tahansa miestä, joka tienaa saman kuin sinä?

Sitä paitsi jos itse tienaat jo tarpeeksi elintasoasi varten, miksi miehen pitäisi enää tuoda yhtään lisää rahaa suhteeseen? Eikö riitä, että hän elättää itsensä? Joku tuossa logiikassa nyt mättää.