Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
HS: Suomessa sinkut eivät kohtaa
11.02.2018 |
Voiko joku avata tämän sisältöä? https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005561398.html
t. yks sinkku
Kommentit (1136)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin et kertoo yleisesti sinkuista mutta keskittyi vaan siihen mammaan. Ihan tyhmä artikkeli.
En pääse lukemaan juttua, mutta on outoa väittää että nainen ei löytäisi Suomessa partneria. Ei muuta kuin profiili deittipalstalle, niin heti tulee satoja yhteydenottoja päivittäin toinen toistaan upeammilta uroksilta. Miehillä tilanne toki on tuo mitä otsikossa kerrotaan.
Kun se yhteydenotto ei ole vielä parisuhde. Niistä toinen toistaan upeammista uroksista kun pudottaa pois pelkän seksin vonkaajat, ei kovin montaa jää jäljelle ja nekin ovat jotain mielenterveyshäiriöisiä.
Väärin. Vaan en eivät kelpaa naisille.
9/10 naisesta jolla on korkeakoulutus ei ikinä kelpaa ei korkeakoulutettu mies.
9/10 naisesta ei kelpaa mies joka tienaa naista vähemmän.
No minkä ihmeen takia pitäisi kelvata? Miksi tyytyä vähempään? Jos liikunnallinen mies saa vaatia liikunnalla status naista, niin miksi koulutettu ja hyvin ansaitseva nainen saa vaatia koulutettua hyvin ansaitsevaa miestä?
En jaksa lukea mistä olette keskustelleet, mutta kannattaa tarkasti miettiä, että kuinka tärkeää miehen koulutus ja ansaitseminen on. Näillä on kuitenkin erittäin vähän tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka tekevät parisuhteesta onnellisen.
Parisuhde on onnellisempi silloin kun molemmat tienaavat sen verran, että pystyvät elää tasa-arvoisesti sitä elintasoa kuin haluavat. Jos nainen haluaa elää elämää, jossa omistusasuminen, matkailu tai lapsen vähän kalliimatkin harrastukset ovat mahdollisia, silloin luonnollisesti etsitään mies, joka osaltaan kykenee kustantamaan tätä elintasoa. Tuskin kukaan nainen on onnellinen suhteessa, jossa elintaso on pelkästään vaimon ansioiden varassa.
Kuulostaa enemmän katevarauksen tekemisestä miehen pankkitilille, kuin rakastavalta parisuhteelta. Entä, jos miehellä onkin kosolti rahaa, mutta hän ei haluakaan asua Sinun valitsemassasi talossa oikeassa kaupunginosassa vaan vaikkapa vuokralla mieluummin?
Sinun mielestäsi se suhteen nainen ei voi olla se varakkaampi osapuoli? Tämän takia juuri on hyvä jos molemmat ovat suunnilleen yhtä varakkaita ja on yhteiset tavoitteet. Elikkä se asuinpaikka ja elintasoon liittyvät ratkaisut tehdään yhteisymmärryksessä ja elämän kulut voidaan jakaa tasan. Jos haluan asua omakotitalossa tietyllä alueella, en taatusti ota miestä joka haluaa asua vuokrakämpässä. Olisi ihan liian suuret erot siinä, mikä on toiselle hyvää elämää.
Miksi kuvittelet, että kukaan haluaisi asua yhdessä kanssasi millään alueella? Etenkään jos haluaa elää hyvää elämää.
No ihan olen tähän saanut vapaaehtoisen miehen asumaan ja elämään. Voisi kai sanoa, että vaikka kantansa valitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhan ajan ajatus romanttisesta rakkaudesta näyttää olevan kuollut, kun tätä keskustelua lukee. Laitetaanko rakkauden ehdoiksi samalla tavalla lista ominaisuuksia kuin elektroniikkaa ostaessa? Onko kumppani ikään kuin työnhakijan asemassa, jota työnantaja on palkkaamassa tekemään työtä tunne-elämän eteen?
Jos tavoitteena on pidempi parisuhde, eikä mikään kesäromanssi, niin kyllä aika tarkkana pitää olla. Et ole ilmeisesti koskaan ollut pitkässä suhteessa, jos et tätä ymmärrä. Etkä ole ilmeisesti koskaan kuullut, mitä ihmisten parisuhteissa tapahtuu parin ensimmäisen vuoden jälkeen.
Olen ollut pitkässä suhteessa. Kesti melkein 10 vuotta. Olin se korkeasti koulutettu ja exä pelkkä duunari. Suhde ei kaatunut palkka- ja koulutuseroihin. Tosin ei myöskään alkanut näiden takia. Suhdetta ei lopulta olisi pelastanut yhteinen harrastus ja yhtenäiset tulotkaan. Tunne-elämän vastuuttomuus kuihdutti viimeisen vuoden aikana suhteen.
Minä olen myös ollut pitkässä parisuhteessa duunarin kanssa ja itse olen korkeasti koulutettu. Suhde ei kaatunut palkka- ja koulutuseroihin, mutta eron syyt liittyvät vahvasti näiden perinteisten ajatusmaailmoiden eroihin. En väitä, että näitä ajatusmaailman eroja ei voisi olla myös korkeakoulutettujen kanssa tai että nämä erot ovat pakosti kaikkien duunareiden kanssa, mutta kyllä todennäköisyydet vain vahvasti ajavat minua etsimään uutta kumppania ei-duunareista. Ja nimenomaan niiden kiinnostusten kohteiden ja asenteiden kanssa olen erityisen tarkkana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin et kertoo yleisesti sinkuista mutta keskittyi vaan siihen mammaan. Ihan tyhmä artikkeli.
En pääse lukemaan juttua, mutta on outoa väittää että nainen ei löytäisi Suomessa partneria. Ei muuta kuin profiili deittipalstalle, niin heti tulee satoja yhteydenottoja päivittäin toinen toistaan upeammilta uroksilta. Miehillä tilanne toki on tuo mitä otsikossa kerrotaan.
Kun se yhteydenotto ei ole vielä parisuhde. Niistä toinen toistaan upeammista uroksista kun pudottaa pois pelkän seksin vonkaajat, ei kovin montaa jää jäljelle ja nekin ovat jotain mielenterveyshäiriöisiä.
Väärin. Vaan en eivät kelpaa naisille.
9/10 naisesta jolla on korkeakoulutus ei ikinä kelpaa ei korkeakoulutettu mies.
9/10 naisesta ei kelpaa mies joka tienaa naista vähemmän.
No minkä ihmeen takia pitäisi kelvata? Miksi tyytyä vähempään? Jos liikunnallinen mies saa vaatia liikunnalla status naista, niin miksi koulutettu ja hyvin ansaitseva nainen saa vaatia koulutettua hyvin ansaitsevaa miestä?
En jaksa lukea mistä olette keskustelleet, mutta kannattaa tarkasti miettiä, että kuinka tärkeää miehen koulutus ja ansaitseminen on. Näillä on kuitenkin erittäin vähän tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka tekevät parisuhteesta onnellisen.
Parisuhde on onnellisempi silloin kun molemmat tienaavat sen verran, että pystyvät elää tasa-arvoisesti sitä elintasoa kuin haluavat. Jos nainen haluaa elää elämää, jossa omistusasuminen, matkailu tai lapsen vähän kalliimatkin harrastukset ovat mahdollisia, silloin luonnollisesti etsitään mies, joka osaltaan kykenee kustantamaan tätä elintasoa. Tuskin kukaan nainen on onnellinen suhteessa, jossa elintaso on pelkästään vaimon ansioiden varassa.
Kuulostaa enemmän katevarauksen tekemisestä miehen pankkitilille, kuin rakastavalta parisuhteelta. Entä, jos miehellä onkin kosolti rahaa, mutta hän ei haluakaan asua Sinun valitsemassasi talossa oikeassa kaupunginosassa vaan vaikkapa vuokralla mieluummin?
Sinun mielestäsi se suhteen nainen ei voi olla se varakkaampi osapuoli? Tämän takia juuri on hyvä jos molemmat ovat suunnilleen yhtä varakkaita ja on yhteiset tavoitteet. Elikkä se asuinpaikka ja elintasoon liittyvät ratkaisut tehdään yhteisymmärryksessä ja elämän kulut voidaan jakaa tasan. Jos haluan asua omakotitalossa tietyllä alueella, en taatusti ota miestä joka haluaa asua vuokrakämpässä. Olisi ihan liian suuret erot siinä, mikä on toiselle hyvää elämää.
Miksi kuvittelet, että kukaan haluaisi asua yhdessä kanssasi millään alueella? Etenkään jos haluaa elää hyvää elämää.
No ihan olen tähän saanut vapaaehtoisen miehen asumaan ja elämään. Voisi kai sanoa, että vaikka kantansa valitsee.
Siis vakka kantensa valitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhan ajan ajatus romanttisesta rakkaudesta näyttää olevan kuollut, kun tätä keskustelua lukee. Laitetaanko rakkauden ehdoiksi samalla tavalla lista ominaisuuksia kuin elektroniikkaa ostaessa? Onko kumppani ikään kuin työnhakijan asemassa, jota työnantaja on palkkaamassa tekemään työtä tunne-elämän eteen?
Ennen vanhaan avioliitot olivat järjestettyjä ja vanhemmat todellakin arvottivat ennen kaikkea varallisuutta, koulutusta ja ansaitsemismahdollisuuksia. Rehellisesti sanottuna on kyllä niin lapsellinen ajatus, että kaksi ihmistä, joilla ei ole mitään yhteistä rakastuisivat toisiinsa ja eläisivät elämänsä onnellisena elämänsä loppuun asti. Tunne ei kuulkaa kanna kovinkaan pitkälle, jos elämässä ei ole muuta.
Puhuinkin ajatuksesta. Tunnen kaksikin pariskuntaa, joita yhdistää paperilla vain rakkaus. Toinen näistä pariskunnista on ollut noin 20 vuotta yhdessä. Näitä kahta pariskuntaa yhdistää tietenkin lapset, mutta myös ymmärrys toisen tarpeita ja elää kohtaan sekä auttamishalu toista kohtaan edetä elämässä. Osaavat ottaa vastuuta niin omista kuin toisenkin tunteista eikä päämääränä ilmeisesti ole pitää parisuhdetta paperilla pätevänä, jota toisin sanoin kutsutaan kulissiksi.
Sinunko mielestäsi lapsia ja ymmärrystä toisen tunteisiin ei voi olla, jos paridkunta jakaa myös arvomaailman, koulutustason, varallisuuden ja harrastukset?
Ei hitsit mitä vääntöä koko ketju. Ei jaksanutedes lukea kokonaan.
Taidan pysyä sinkkuna seuraavankin vuosikymmenen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei ymmärtäisi ja pitäisi esim oopperasta, jos se nyt sattuisi olemaan intohimoni, niin kyllä se tekisi minun oopperaharrastuksestani aika tavalla vaikeampaa. Eikä tuttavien kanssa keskustelu korvaa sitä, että voi jakaa kumppaninsa kanssa kiinnostuksensa.
Naisen harrastus = yhteinen harrastus.
Taas kerran.
Ei riitä edes se, että on ystäviä, joilla on sama harrastus. Moni mies olisi tyytyväinen jo siihen, että saisi harrastaa omiaan kavereiden kanssa.
Akateeminen mies yleensä haluaa matkailla perheenä. Käydään yhdessä harrastuksissa jne. Kouluttamaton haluaa touhuta kavereiden kanssa. Siinä se ero on.
Bulllllllsssshiit. Se akateeminen mies on sen verran fiksu, että haluaa säilyttää olosuhteet jokseenkin säällisinä kotioloissa ja suostuu rouvansa kotkotuksiin, vaikka oikeasti haluaisi ihan muuta. Usko pois, sen verran paljon kuuluu tuttavapiiriin dippainssejä ja ekonomeja, jotka kiroaa juuri tuota että naisen menot ovat yhteisiä menoja tai perheen menoja, mutta miehen menot ovat saatanasta.
Itsekin olen DI, mutta pistän mm tulevalla talvilomalla rouvan muksujen kansas menemään keskenänsä Leville ja minä en maksa reissusta muuta kuin lasketteluliput penskoille. Siksi että kyllästyin olemaan se joka maksaa reissut yms joista ei edes pidä vaan haluan juuri mennä esim kavereiden kanssa jos siltä tuntuu.
Johtuisiko tuo siitä, että miehen mielestä moottorikelkka on ihan yhtä välttämätön ostos kuin lasten talvivaatteet tai sähkölasku. Ja nämä jälkimmäiset ovat miehen mielestä tietysti naisen menoja.
Olisi ehkä pitänyt täsmentää, että kyseessä eivät olleet raha-asiat vaan menemiset/kiinnostuksen kohteet...otappa uudestaan siis.
Valitsitsitko itse puolisosi? Jos valitsit , niin valitsit myös seuraukset. Pitäisi nyt aikuisella miehellä olla sen verran munaa, että pitäisi suhteessa puolensa. Sinänsä kyllä sovittaisiin hyvin yhteen, että Levi on jokseenkin viimeinen paikka minne haluaisin Hiihtolomalla mennä.
Kyllä valitettavasti. Tavallista kieromman ämmän johon en olisi koskenut pitkällä tikullakaan jos olisin tiennyt millainen se on nelikymppisenä keskiluokkaisen elämän makuun päässeenä "parempana ihmisenä".
Ylipäätään, olisin pysynyt poikamiehenä jos tämän olisi tiennyt - ei siis mitään helvetin järkeä koulutetulle, itsestään huoltapitävälle miehelle hankkiutua saman katon alle naisen kanssa. Lasten takia vielä muutama vuosi...
Ei tosiaankaan kannata katkeroitua huonossa suhteessa. On ok erota, jos ei ole onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vanhan ajan ajatus romanttisesta rakkaudesta näyttää olevan kuollut, kun tätä keskustelua lukee. Laitetaanko rakkauden ehdoiksi samalla tavalla lista ominaisuuksia kuin elektroniikkaa ostaessa? Onko kumppani ikään kuin työnhakijan asemassa, jota työnantaja on palkkaamassa tekemään työtä tunne-elämän eteen?
Mun mielestä romanttista rakkautta ei ole olemassakaan muutoin kuin kirjallisuudessa ja naisille suunnatuissa elokuvissa. Toki myönnän, että ihmisten välillä voi olla seksuaalista vetovoimaa, muttei se sinänsä kovinkaan romanttista ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahaa, jälleenkö uusi uutinen siitä ettei kaikille riitä nuoria miljonäärihughgrantteja jotka huhuilevat romanttisesti postiluukusta?
Shokeeraavaa! Miten me kaikki selviämme tästä?
Sinä se jaksat jokaiseen sinkkuketjuun syöksyä jankuttamaan tuosta miljonäärihughgrantista, eikö oikeasti ole parempaa tekemistä?
Minulle kelpaisi ihan perusjuntti duunari/työtön kunhan ei ole päihdeongelmainen eikä liian ylipainoinen. Eipä löydy. Mitäs siihen sanot?
Tähän törmää jatkuvasti netissä, että nainen väittää että vaatimukset olisi vähäiset.
Tuntuu ristiriitaiselta, koska itse en juo alkoholia juuri koskaan, en polta, elämäntavat on todella terveelliset, kroppa on atleettinen, vakityö löytyy, omistusasunto löytyy, hyväsydäminen huomaavainen luonne löytyy mutta en silti vaan kelpaa.
Hyväsydäminen huomaavainen luonne = kirjoittaa pa*kaa vauvapalstalla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhan ajan ajatus romanttisesta rakkaudesta näyttää olevan kuollut, kun tätä keskustelua lukee. Laitetaanko rakkauden ehdoiksi samalla tavalla lista ominaisuuksia kuin elektroniikkaa ostaessa? Onko kumppani ikään kuin työnhakijan asemassa, jota työnantaja on palkkaamassa tekemään työtä tunne-elämän eteen?
Mun mielestä romanttista rakkautta ei ole olemassakaan muutoin kuin kirjallisuudessa ja naisille suunnatuissa elokuvissa. Toki myönnän, että ihmisten välillä voi olla seksuaalista vetovoimaa, muttei se sinänsä kovinkaan romanttista ole.
Hassua, että naiset, jotka tietävät mitä haluavat ja etsivät niillä kriteereillä puolisoa leimataan prinsessahöttöisiksi unelmoijiksi. Sen sijaan on ok odottaa jotain Holltwoodin ihmerakkautta joka kerta kaikkiaan saa varakkaan lääkärinaisen hullaantumaan postinjakajamieheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ne jotka ovat valittaneet Helsingin pilaavan Suomea ovat olleet oikeassa.
Nuoret naiset muuttavat opiskelujen perässä pääkaupunkiseudulle ja jäävät sinne.
Nuoret miehet pyrkivät välttämään pääkaupunkiseutua kuin ruttoa.
<- Tuossa ongelma. Pääkaupunkiseutu viehättää naisia, mutta ei miehiä. Siellä on sitten kiva elää ihan Carriena tyttölaumassa ja panna samaa miestä kuin kaveritkin. Uuuh, metropoli.
Amisjonnet pyrkivät tässäkin ketjussa dominoimaan naisia kertoen ja lopulta hokemalla hokien heille, miten asiat heidän mielestään todellisuudessa ovat ja mikä heistä on parisuhteessa tärkeää. He eivät lainkaan kuuntele naisia eivätkä pidä arvossa naisten mielipiteitä vaan pyrkivät jyräämään naisten kannan asiassa kuin asiassa. Parisuhde erilaisia arvoja kannattavan ihmisen kanssa käy raskaaksi, etenkin jos huonosti koulutettu jatkuvasti mitätöi koulutetumpaa kumppaniaan, kuten miehet tässäkin ketjussa pyrkivät tekemään.
Koulutetut naiset suosivat koulutettuja miehiä, joiden kanssa he jakavat usein saman tieteellisen maailmakuvan ja arvopohjan, eikä toinen yritä sitä omia "faktojaan" jankkaamalla jankuttaen murentaa, vaan asioista voidaan toivon mukaan keskustella rakentavassa hengessä. Yliopiston käyneet naiset usein arvostavat mieheltä sanavalmiutta ja kirjallista ilmaisukykyä, mikä amiksilla ei usein kovin korkealle tasolle yllä.
Miksi ihmeessä amikset eivät etsi sieltä amiksesta itselleen naisia? Miksi heidän mielestään naisen olisi oltava välttämättä koulutettu, vaikka he eivät koulutusta tai koulutettua naista arvosta? Luulisi yhteisen sävelen löytyvän helpommin sieltä kuin itselle täysin vieraista kuvioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhan ajan ajatus romanttisesta rakkaudesta näyttää olevan kuollut, kun tätä keskustelua lukee. Laitetaanko rakkauden ehdoiksi samalla tavalla lista ominaisuuksia kuin elektroniikkaa ostaessa? Onko kumppani ikään kuin työnhakijan asemassa, jota työnantaja on palkkaamassa tekemään työtä tunne-elämän eteen?
En usko järjettömään rakastumiseen. Kyllähän kumpikin on ikään kuin paikanhakija suhteessa toiseen kun parisuhdetta muodostetaan . Kummankin pitää olla kiinnostunut toisesta ja jotain vetoa tuntea, muuten ei tule diiliä. Täällä jotkut tosin vaikuttavat olevan sitä mieltä, että kuka tahansa voi pariutua kenen tahansa kanssa ja sitten vedetään herneet nenään kun joillakin on jotain toiveita tai vaatimuksia kumppanin suhteen. Kuten on miljoona kertaa todettu se että joku sinänsä mukava ja kunnollinen ihminen ei minua kiinnosta, ei tarkoita muuta ihmisen arvottamista tai dissaamista kuin siinä mielessä, ettei hän minulle sovi. Sinänsä hän voi olla vaikka kuinka hieno tyyppi ja jonkin toisen ihmisen unelmakumppani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin et kertoo yleisesti sinkuista mutta keskittyi vaan siihen mammaan. Ihan tyhmä artikkeli.
En pääse lukemaan juttua, mutta on outoa väittää että nainen ei löytäisi Suomessa partneria. Ei muuta kuin profiili deittipalstalle, niin heti tulee satoja yhteydenottoja päivittäin toinen toistaan upeammilta uroksilta. Miehillä tilanne toki on tuo mitä otsikossa kerrotaan.
Ei se nyt ihan niinkään ole. Mulla oli 2vkoa profiili s24 sivustolla. 12 katsojaa ja yksi viesti 10 vuotta vanhemmalta mieheltä.
Sama kokemus paitsi etten jaksanut edes kahta viikkoa. Muutama katsoja ja yksi viesti Kainuussa asuvalta peruskoulun käyneeltä työttömältä mieheltä, joka harrastaa metsästystä. Olen itse akateemisesti koulutettu koulutustani vastaavassa työssä käyvä vegaani. Olisi varmaan ollut antoisa parisuhde molemmille...
Kertoo lyhyt jänteisyydestäsi ja et ollut edes oikeasti etsimässä miestä kun viivyit vain kaksi viikkoa sivustolla. Et sinä tuossa ajassa montoo profiilia kerinnyt katsoa tai edes olettaa että potentiaaliset miehet olisivat osuneet sivullesi. Olit vain leikkimässä ja jos joku tosimielellä oleva lähettikin sinulle viestin niin katosit kuin tuhka tuuleen.
Ei vienyt kovin pitkään käydä läpi kaikki kohtuullisella etäisyydellä asuvat -5 +10 vuotiaat miehet. Iän lisäksi kriteerejä, joista en tingi, ovat ettei miehellä ole kotona asuvia lapsia eikä hän halua lapsia; että hän on sinkku, eronnut tai leski; että hän on käynyt vähintään lukion. Ei niitä Uudeltamaalta kovin monta löytynyt eikä sittenkään, kun laajensi haun koko Etelä-Suomeen. Sen jälkeen kävin läpi miehen kriteerit, ja jos siellä haettiin hoikkaa, kaunista, pitkähiuksista, naisellista naista tai muuten asetettiin selkeästi korkeat edellytykset ulkonäölle, siirryin seuraavaan profiiliin. Samoin silloin, jos heti näki, ettei meillä ollut mitään yhteistä, esim. mies ei matkustellut ollenkaan tai matkusteli vain Lapissa (minä teen useita kaupunkilomia vuodessa lähinnä Eurooppaan); jos hän harrasti metsästystä tai kalastusta; jos hän harrasti golfia tai purjehdusta. Minusta on aivan turha yrittää sovittaa neliötä pyöreään reikään eli jos on aivan eri harrastukset ja mielenkiinnon kohteet, niin miksi edes yrittää väkisin vääntää parisuhdetta, jossa ei kuitenkaan juuri koskaan edes vietettäisi vapaa-aikaa yhdessä?
Kuten sanottu, niitä tosimielellä lähetettyjä viestejä tuli tasan yksi, siltä peruskoulun käyneeltä kainuulaiselta. Häntä kiitin kauniisti ja toivotin hyvää jatkoa ja että löytää etsimänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahaa, jälleenkö uusi uutinen siitä ettei kaikille riitä nuoria miljonäärihughgrantteja jotka huhuilevat romanttisesti postiluukusta?
Shokeeraavaa! Miten me kaikki selviämme tästä?
Sinä se jaksat jokaiseen sinkkuketjuun syöksyä jankuttamaan tuosta miljonäärihughgrantista, eikö oikeasti ole parempaa tekemistä?
Minulle kelpaisi ihan perusjuntti duunari/työtön kunhan ei ole päihdeongelmainen eikä liian ylipainoinen. Eipä löydy. Mitäs siihen sanot?
Tähän törmää jatkuvasti netissä, että nainen väittää että vaatimukset olisi vähäiset.
Tuntuu ristiriitaiselta, koska itse en juo alkoholia juuri koskaan, en polta, elämäntavat on todella terveelliset, kroppa on atleettinen, vakityö löytyy, omistusasunto löytyy, hyväsydäminen huomaavainen luonne löytyy mutta en silti vaan kelpaa.
Olen vähän ylipainoinen, romuluinen. En meikkaa enkä värjää tukkaa, välitän liikaa ympäristöstä ja terveydestäni siihen. Normaalissa työssä käyn, peruselämää vietän. Minulle kelpaisit, saisinko yhteystietosi?
Onko tämä olevinaan joku mukamas hauska vitsi? Jos sinä olet ylipainoinen niin miksi tarjoat itseäsi atleettiselle miehelle?
Ja naisetko olivat niitä nirsoja? Jos mies ei erikseen sano, että hänelle kelpaa vain hoikka ja liikuntaa harrastava nainen, niin vaarana on, että myös ylipainoiset naiset voivat lähestyä miestä. Liikuntaa harrastavilla hoikilla naisilla on paljon kysyntää, jolloin heillä on varaa vaatia muutakin kuin tavallista perusperttiä, joka on omasta mielestään "kunnollinen". Naisillakin saattaa olla esim. mieltymyksiä, joita peruspertti ei täytä, esim. pituus ja keskustelutaito.
Jollei mies kehtaa rehellisesti sanoa mitä haluaa, ja länkyttää vielä saamistaan lähestymisyrityksistä, niin sopisi a) tarkentaa sitä deittiprofiilia, b) olla edes itselleen rehellinen ja myöntää, että on nirso naisten suhteen.
Vastausten puute rehellisellä profiililla kertoo sitten sen, että mies yrittää tasoaan parempia naisia. Tällöin kriteerejä on höllennettävä esim. kumppanilta toivotun iän ja painon suhteen, tai sitten oltava yksin, jollei kukaan suhteeseen halukas kelpaa miehelle itselleen.
Naisen hoikkuus ja liikunnan harrastaminen on ihan perusjuttuja. Miksi te naiset pidätte tuollaista naista jonain yliolentona? Ihankuin ylipainoisuus olisi nykyään joku normi johon liikunnallisten miesten tulisi tyytyä? Ei se ole lainkaan nirsoa jos liikunnallinen haluaa löytää liikunnallisen naisen..
Eikä se, että sosiaalinen, aktiivinen, matkusteleva nainen haluaa löytää sosiaalisen, aktiivisen, matkustelevan miehen. Miksi te miehet ette ala matkustella? Reppureissaamaan eri puolille maailmaa, niin takaan, että tutustutte naisiin ja herätätte heidän kiinnostuksen. Tai miksi ette kehitä sosiaalisia taitoja? Laaja ystäväpiiri, joka leviää kuin renkaat vedessä, niin ennemmin tai myöhemmin sieltä löytyy myös kiinnostavia ja kiinnostuvia naisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahaa, jälleenkö uusi uutinen siitä ettei kaikille riitä nuoria miljonäärihughgrantteja jotka huhuilevat romanttisesti postiluukusta?
Shokeeraavaa! Miten me kaikki selviämme tästä?
Sinä se jaksat jokaiseen sinkkuketjuun syöksyä jankuttamaan tuosta miljonäärihughgrantista, eikö oikeasti ole parempaa tekemistä?
Minulle kelpaisi ihan perusjuntti duunari/työtön kunhan ei ole päihdeongelmainen eikä liian ylipainoinen. Eipä löydy. Mitäs siihen sanot?
Tähän törmää jatkuvasti netissä, että nainen väittää että vaatimukset olisi vähäiset.
Tuntuu ristiriitaiselta, koska itse en juo alkoholia juuri koskaan, en polta, elämäntavat on todella terveelliset, kroppa on atleettinen, vakityö löytyy, omistusasunto löytyy, hyväsydäminen huomaavainen luonne löytyy mutta en silti vaan kelpaa.
Olen vähän ylipainoinen, romuluinen. En meikkaa enkä värjää tukkaa, välitän liikaa ympäristöstä ja terveydestäni siihen. Normaalissa työssä käyn, peruselämää vietän. Minulle kelpaisit, saisinko yhteystietosi?
Onko tämä olevinaan joku mukamas hauska vitsi? Jos sinä olet ylipainoinen niin miksi tarjoat itseäsi atleettiselle miehelle?
Ja naisetko olivat niitä nirsoja? Jos mies ei erikseen sano, että hänelle kelpaa vain hoikka ja liikuntaa harrastava nainen, niin vaarana on, että myös ylipainoiset naiset voivat lähestyä miestä. Liikuntaa harrastavilla hoikilla naisilla on paljon kysyntää, jolloin heillä on varaa vaatia muutakin kuin tavallista perusperttiä, joka on omasta mielestään "kunnollinen". Naisillakin saattaa olla esim. mieltymyksiä, joita peruspertti ei täytä, esim. pituus ja keskustelutaito.
Jollei mies kehtaa rehellisesti sanoa mitä haluaa, ja länkyttää vielä saamistaan lähestymisyrityksistä, niin sopisi a) tarkentaa sitä deittiprofiilia, b) olla edes itselleen rehellinen ja myöntää, että on nirso naisten suhteen.
Vastausten puute rehellisellä profiililla kertoo sitten sen, että mies yrittää tasoaan parempia naisia. Tällöin kriteerejä on höllennettävä esim. kumppanilta toivotun iän ja painon suhteen, tai sitten oltava yksin, jollei kukaan suhteeseen halukas kelpaa miehelle itselleen.
Naisen hoikkuus ja liikunnan harrastaminen on ihan perusjuttuja. Miksi te naiset pidätte tuollaista naista jonain yliolentona? Ihankuin ylipainoisuus olisi nykyään joku normi johon liikunnallisten miesten tulisi tyytyä? Ei se ole lainkaan nirsoa jos liikunnallinen haluaa löytää liikunnallisen naisen..
Miksiköhän liikkumattomia pidetään aina ylipainoisina? Minulle on ainakin helpompi olla syömättä/syödä vähemmän kuin kulutan, kuin lähteä ulos lenkille, vaikka toki yritän parhaani mukaan myös liikkua. Luonteeltani vain en ole energinen enkä saa liikunnasta niin paljon endorfiineja kuin liikunnalliset ihmiset.
-ohis
Ja päinvastoin: minä olen ylipainoinen, vaikka käyn säännöllisesti salilla (2 x vko), vesijuoksemassa (2 x vko) ja sulkapalloa pelaamassa (1 x vko). Näiden lisäksi kävelen, kesällä pyöräilen, kokeilen kausittain uusia lajeja (viimeksi syksyllä itämainen tanssi jota en kuitenkaan nyt keväällä jatka, kun aika ei riitä), silloin tällöin käyn ratsastamassa, talvella luistelen ja lumikenkäilen kun sää viikonloppuna sallii (eilen viimeksi).
Mutta myös pidän hyvästä (vegaani-)ruuasta, viineistä ja oluesta.
En kuitenkaan pysty millään samaistumaan tuohon, että olisin sohvaperuna enkä voisi seurustella liikuntaa harrastavan miehen kanssa. Juoksulenkille en lähde, se on totta, en ole ikinä nauttinut juoksemisesta, mutta 6 km/h kävelylenkille tai vaikka sitä sulkista pelaamaan koska tahansa.
Mutta my
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies ei ymmärtäisi ja pitäisi esim oopperasta, jos se nyt sattuisi olemaan intohimoni, niin kyllä se tekisi minun oopperaharrastuksestani aika tavalla vaikeampaa. Eikä tuttavien kanssa keskustelu korvaa sitä, että voi jakaa kumppaninsa kanssa kiinnostuksensa.
Naisen harrastus = yhteinen harrastus.
Taas kerran.
Ei riitä edes se, että on ystäviä, joilla on sama harrastus. Moni mies olisi tyytyväinen jo siihen, että saisi harrastaa omiaan kavereiden kanssa.
Akateeminen mies yleensä haluaa matkailla perheenä. Käydään yhdessä harrastuksissa jne. Kouluttamaton haluaa touhuta kavereiden kanssa. Siinä se ero on.
Bulllllllsssshiit. Se akateeminen mies on sen verran fiksu, että haluaa säilyttää olosuhteet jokseenkin säällisinä kotioloissa ja suostuu rouvansa kotkotuksiin, vaikka oikeasti haluaisi ihan muuta. Usko pois, sen verran paljon kuuluu tuttavapiiriin dippainssejä ja ekonomeja, jotka kiroaa juuri tuota että naisen menot ovat yhteisiä menoja tai perheen menoja, mutta miehen menot ovat saatanasta.
Itsekin olen DI, mutta pistän mm tulevalla talvilomalla rouvan muksujen kansas menemään keskenänsä Leville ja minä en maksa reissusta muuta kuin lasketteluliput penskoille. Siksi että kyllästyin olemaan se joka maksaa reissut yms joista ei edes pidä vaan haluan juuri mennä esim kavereiden kanssa jos siltä tuntuu.
Johtuisiko tuo siitä, että miehen mielestä moottorikelkka on ihan yhtä välttämätön ostos kuin lasten talvivaatteet tai sähkölasku. Ja nämä jälkimmäiset ovat miehen mielestä tietysti naisen menoja.
Olisi ehkä pitänyt täsmentää, että kyseessä eivät olleet raha-asiat vaan menemiset/kiinnostuksen kohteet...otappa uudestaan siis.
Valitsitsitko itse puolisosi? Jos valitsit , niin valitsit myös seuraukset. Pitäisi nyt aikuisella miehellä olla sen verran munaa, että pitäisi suhteessa puolensa. Sinänsä kyllä sovittaisiin hyvin yhteen, että Levi on jokseenkin viimeinen paikka minne haluaisin Hiihtolomalla mennä.
Kyllä valitettavasti. Tavallista kieromman ämmän johon en olisi koskenut pitkällä tikullakaan jos olisin tiennyt millainen se on nelikymppisenä keskiluokkaisen elämän makuun päässeenä "parempana ihmisenä".
Ylipäätään, olisin pysynyt poikamiehenä jos tämän olisi tiennyt - ei siis mitään helvetin järkeä koulutetulle, itsestään huoltapitävälle miehelle hankkiutua saman katon alle naisen kanssa. Lasten takia vielä muutama vuosi...
Tavallaan ymmärrän sinua, sillä oma äitini on just tuollainen ihminen, jolle se tietty status ja asema omassa viiteryhmässä muodostuu siitä että seurataan omaa laumaa kritiikittömästi. Tehdään asioita koska "kaikkien" niitä nyt kuuluu tehdä. Meidän perhe on tuolle elämäntyylille allerginen ja lähinnä herätetään kauhua ennakoimattomuudellamme rakkaiden sukulaisten keskuudessa.
Et kyllä mielestäni tee lapsillesi palvelusta pysymällä tuollaisessa suhteessa, jos tuntemukseni vaimosi kohtaan on todella tuollaiset. Mikäli lapset ei itse haluaisi Leville lähteä niin on tosi typerää heidät sinne viedä. Meillä ainakin nuoriso olisi täysin raivoissaan mikäli eivät pääsisi osallistumaan joukkueidensa turnauksiin (pelaavat molemmat jääkiekkoa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulin et kertoo yleisesti sinkuista mutta keskittyi vaan siihen mammaan. Ihan tyhmä artikkeli.
En pääse lukemaan juttua, mutta on outoa väittää että nainen ei löytäisi Suomessa partneria. Ei muuta kuin profiili deittipalstalle, niin heti tulee satoja yhteydenottoja päivittäin toinen toistaan upeammilta uroksilta. Miehillä tilanne toki on tuo mitä otsikossa kerrotaan.
Kun se yhteydenotto ei ole vielä parisuhde. Niistä toinen toistaan upeammista uroksista kun pudottaa pois pelkän seksin vonkaajat, ei kovin montaa jää jäljelle ja nekin ovat jotain mielenterveyshäiriöisiä.
Väärin. Vaan en eivät kelpaa naisille.
9/10 naisesta jolla on korkeakoulutus ei ikinä kelpaa ei korkeakoulutettu mies.
9/10 naisesta ei kelpaa mies joka tienaa naista vähemmän.
No minkä ihmeen takia pitäisi kelvata? Miksi tyytyä vähempään? Jos liikunnallinen mies saa vaatia liikunnalla status naista, niin miksi koulutettu ja hyvin ansaitseva nainen saa vaatia koulutettua hyvin ansaitsevaa miestä?
En jaksa lukea mistä olette keskustelleet, mutta kannattaa tarkasti miettiä, että kuinka tärkeää miehen koulutus ja ansaitseminen on. Näillä on kuitenkin erittäin vähän tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka tekevät parisuhteesta onnellisen.
Kyllä esim samantasoinen koulutus on hyvin olennainen asia suhteen onnistumiselle. Samoin kuin mahdollisimman tasavertainen asema rahan tuomisessa talouteen. En minä ainakaan mitään elätettävää typerystä huusholliini huoli. Näin parhaiten taataan yhteisymmärrys esim arvoista ja tulevaisuuden suunnitelmista.
Miten ihmeessä samantasoinen koulutus on olennainen asia suhteen onnistumisen kannalta? Rahatilanteessa alkaa olemaan ongelmia vasta siinä vaiheessa jos toinen haluaa miljoonatalon ja hulppeita matkoja, kun toisen palkka on matala. Nämä tilanteetkaan eivät ole este parisuhteelle, vaan ratkaisuja on vaikka millä mitalla.
Tästä aiheesta on ollut niin miljoona ketjua, mutta toteanpa jälleen kerran: Minua kiinnostaa sekä kulttuuri että politiikka. Käyn paljon elokuvissa (ei mainstream), joskus teatterissa, harvemmin oopperassa, usein valokuvanäyttelyissä, luen paljon ja tykkään keskustella lukemastani. Seuraan politiikkaa ja haluan keskustella myös siitä. Matkustelen paljon, useita kaupunkilomia vuosittain, ja niihin sisältyy historiaa ja kulttuuria.
On ammattikoulun käyneitä miehiä, joilla on samat kiinnostuksen kohteet. Todennäköisyys on kuitenkin paljon pienempi kuin korkeasti koulutettujen miesten kohdalla. (Ja kyllä, on myös korkeasti koulutettuja miehiä, jotka eivät ole kiinnostuneita kulttuurista, historiasta ja/tai politiikasta.) Koulutus indikoi tiettyjä asioita.
Oma mieheni on korkeasti koulutettu ja jakaa jossain määrin elokuvakiinnostukseni, ehdottomasti matkailu- ja historiakiinnostukseni, on erittäin kiinnostunut politiikasta ja haluaa pohtia yhteiskunnallisia asioita (olemme eri puolueiden jäseniä), on intohimoinen musiikin harrastaja (mistä minä taas en ymmärrä mitään) ja jakaa intohimoni kirjallisuuteen. Meillä on siis paljon yhteistä, vaikka kaikki mielenkiinnon kohteemme eivät samoja olekaan.
Kyse ei ole siitä, että jotkut harrastukset tai mielenkiinnon kohteet olisivat parempia kuin toiset. Ei kulttuuri ole harrastuksena yhtään sen parempi kuin vaikkapa penkkiurheilu. Kyse on siitä, että parisuhde voi toimia vain, jos ollaan riittävän samankaltaisia ja jaetaan riittävästi samoja kiinnostuksen kohteita. Jollekin toiselle voi olla tärkeää, että jaetaan intohimo urheiluun tai penkkiurheiluun tai vaikkapa lavatansseihin. Koulutus ei suoraan kerro näitä asioita, mutta jonkinlainen korrelaatio varmasti on löydettävissä.
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen, miksi monet miehet kirjoittavat ilkeästi ja loukkaavasti naisista tähänkin ketjuun. Mikä teitä vaivaa.
Naisethan ne täällä miehiä loukkaa.
Ihminen joka arvostelee ihmistä rahan takia on mieleltään sairas.
Terve ihminen ei myöskään arvota ihmisiä koulutuksen tai musikaallisuuden mukaan.
Jos ihminen kertoo, että hän toivoo kumppaninsa olevan koulutettu, liikunnallinen tai samassa taloudellisessa asemassa, siinä kerrotaan omista toiveista, ei pilkata ketään. Miksi loukkaantua jonkun toisen toiveista. Sen sijaan naisia nimitellään prinsessaharhailijoiksi, kurpiksi jne. Ettekö oikeasti huomaa eroa.
No mutta etkö ole jo huomannut? Netissä roikkuville miehille se on lähtökohtaisesti aina loukkaus, jos juuri hän ei sovi jonkun tuntemattoman naisen kriteereihin. Silloinkaan vika ei toki ole hänessä, vaan tässä tuntemattomassa naisessa (joka voi yhtä hyvin olla miespuolinen trolli, but whatever), jolle ei mikään kelpaa ja joka itse kumminkin on ihan räjähtänyt vanha kurppa, jonka ei ikinä pitäisi "saada" ketään miestä. Same old story over and over again, mutta tuleehan näistä jutuista hyvät naurut ;)
Enemmän mua näin netissä roikkuvana miehenä loukkaa tuo sinun tapasi yleistää ja halventaa meidät kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahaa, jälleenkö uusi uutinen siitä ettei kaikille riitä nuoria miljonäärihughgrantteja jotka huhuilevat romanttisesti postiluukusta?
Shokeeraavaa! Miten me kaikki selviämme tästä?
Sinä se jaksat jokaiseen sinkkuketjuun syöksyä jankuttamaan tuosta miljonäärihughgrantista, eikö oikeasti ole parempaa tekemistä?
Minulle kelpaisi ihan perusjuntti duunari/työtön kunhan ei ole päihdeongelmainen eikä liian ylipainoinen. Eipä löydy. Mitäs siihen sanot?
Tähän törmää jatkuvasti netissä, että nainen väittää että vaatimukset olisi vähäiset.
Tuntuu ristiriitaiselta, koska itse en juo alkoholia juuri koskaan, en polta, elämäntavat on todella terveelliset, kroppa on atleettinen, vakityö löytyy, omistusasunto löytyy, hyväsydäminen huomaavainen luonne löytyy mutta en silti vaan kelpaa.
Hyväsydäminen huomaavainen luonne = kirjoittaa pa*kaa vauvapalstalla
Lainaamasi henkilö kirjoitti asiallisesti tilanteestaan, sinä hyökkäsit henkilökohtaisuuksilla. Silti jostain syystä sinun viestilläsi oli vain ylänuolia. On tämä vähän outo palsta.
Alue: Aihe vapaa
Miehet sortuvat aina tähän. Mieltymykset eivät mene yksi yhteen, eli jos mies tykkää naisella timmistä vartalosta yli kaiken, niin se ei tarkoita sitä, että nainen tykkäisi miehellä. Toki naisilla on sama ongelma, eli he kuvittelevat yliopistotutkintonsa olevan jotenkin kovaa kamaa miesten keskuudessa.
Sinulla ei siis ole oikein valuuttaa, jota vaihtaa naisen timmiin vartaloon, ellet ole akateeminen, sosiaalisesti älykäs, poikkeuksellisen mielenkiintoisessa ammatissa tai menestyksekäs jossain harrastuksessa. Joku kakkosdivarin lätkäjätkä on kuumempaa kamaa kuin geneerinen saliharrastaja, vaikka saliharrastajalla olisikin paremman näköinen vartalo. Status merkkaa todella paljon.
Joo, miehillä on taas enemmän töitä ollakseen seksuaalisesti kiinnostava, mutta minkäs teet. Se on miehen osa, niellä karvas totuus ja painaa siitä huolimatta eteen päin. Se on juuri se, mistä naiset tykkäävät.