HS: Suomessa sinkut eivät kohtaa

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

kirjoitti:

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin et kertoo yleisesti sinkuista mutta keskittyi vaan siihen mammaan. Ihan tyhmä artikkeli.

En pääse lukemaan juttua, mutta on outoa väittää että nainen ei löytäisi Suomessa partneria. Ei muuta kuin profiili deittipalstalle, niin heti tulee satoja yhteydenottoja päivittäin toinen toistaan upeammilta uroksilta. Miehillä tilanne toki on tuo mitä otsikossa kerrotaan.

Kun se yhteydenotto ei ole vielä parisuhde. Niistä toinen toistaan upeammista uroksista kun pudottaa pois pelkän seksin vonkaajat, ei kovin montaa jää jäljelle ja nekin ovat jotain mielenterveyshäiriöisiä. 

Väärin. Vaan en eivät kelpaa naisille.

9/10 naisesta jolla on korkeakoulutus ei ikinä kelpaa ei korkeakoulutettu mies.

9/10 naisesta ei kelpaa mies joka tienaa naista vähemmän.

No minkä ihmeen takia pitäisi kelvata? Miksi tyytyä vähempään? Jos liikunnallinen mies saa vaatia liikunnalla status naista, niin miksi koulutettu ja hyvin ansaitseva nainen saa vaatia koulutettua hyvin ansaitsevaa miestä?

En jaksa lukea mistä olette keskustelleet, mutta kannattaa tarkasti miettiä, että kuinka tärkeää miehen koulutus ja ansaitseminen on. Näillä on kuitenkin erittäin vähän tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka tekevät parisuhteesta onnellisen. 

Enemmän koulutuksella ja jopa tuloilla on väliä kuin toisen ulkonäöllä. Ulkonäkö sitä paitsi muuttuu kaikilla iän tai esim. raskauksien myötä. Tulotkin voivat tippua, mutta yhteiset arvot ja mielenkiinnon kohteet voivat kantaa pidemmälle ja auttaa selviämään vastoinkäymisistä. Koulutus periytyy yhä vahvemmin myös lapsille, eikä ole järkevää harkita sellaista kumppania, jonka käsitykset siitä eroavat liian rankasti omista.

Sinusta ilmeisesti onnelliseen parisuhteeseen riittää tarpeeksi nuori ja kaunis, timmi kroppa, johon voit aina halutessasi ejakuloida - ja säyseä ja kiltti luonne pitäisi naiselta myös löytyä, jotta leidi myötäilee halujasi eikä sano vahingossakaan sinulle vastaan.

Edelleen et ole onnistunut sanomaan mitään syytä miksi koulutus olisi tärkeää. Toisen pitäminen viehättävänä taas on mitä ilmeisimmin tärkeää hyvän parisuhteen kannalta, koska ne asiat, joita tehdään pelkästään parisuhteessa liittyvät hyvin vahvasti seksiin tai muuhun romanttiseen läheisyyteen. Tällaisia asioita haluaa tehdä vain itseään viehättävän henkilön kanssa. 

Koulutettujen perheiden lapset ovat toki todennäköisemmin koulutettuja, mutta sinähän sitä lastasi olet kasvattamassa, joten hän kyllä näkee myös sen puolen. Sehän on vain hyvä jos lapsi näkee millaista on koulutetun työ ja millaista on matalammin koulutetun työ. Silloin hän osaa itse paremmin sanoa mitä haluaa tehdä. Ei lapsi ole koskaan vanhempiensa kopio, vaan yksilö, jonka pitää antaa itse päättää mitä hän haluaa tehdä. 

Minä olen ollut naimisissa yli 20 v, ja vaikka edelleen meillä on aktiivinen seksielämä, kyllä meidän suhteessamme silti keskustellaan enemmän kuin harrastetaan seksiä. Jos olisin mennyt naimisiin miehen kanssa, joka ei ole lukenut venäläisiä klassikoita, jolle ei olisi luonnontieteet ja niistä puhuminen tuttua, joka ei soittaisi jotain instrumenttia, ja joka ei pystyisi pohtimaan politiikkaa vähän syvemmin, olisin hyvin yksinäinen parisuhteessani. Minulle nuo ovat tärkeitä asioita, ja miehen korkea monipuolinen koulutus niissä auttaa.

Joku toinen saattaa rakastaa kukkia, ja avioliitto ammattikoulun käyneen puutarhurin kanssa on elämän onni. Mutta kyllä hänellekin koulutuksella on merkitystä.

Missään tapauksessa en voisi olla onnellinen parisuhteessa, missä toinen osapuoli on sitä mieltä, että minun koulutukseni on hänelle merkityksetön asia. Se on osa minua, ja se on minulle tärkeää, joten jos minua rakastaa, pitää myös koulutustani tärkeänä.

En ole katkera, mutta mietin vain voiko tuo kirjoitus olla edes tosissaan kirjoitettu. Venäläiset klassikot, instrumentit, luonnontieteet, politiikka jne.

Kai fiksu aikuinen ymmärtää, että musiikillisuus on syntymälahja ja niistä koulutetuistakin aikuisista vain osa harrastaa itse taiteita, saati sitten musiikkia? Musiikin kuluttamista tietysti harrastaa suuri osa väestöstä, mutta en minä ainakaan tunne kuin yhden ihmisen, joka itse soittaa ja on siinä hyvä. Tämän ihmisen koulutus ja työ liittyykin nimenomaan musiikkiin kaiken muun kustannuksella ja hänen puolisonsa myös. Miksi tavallisen ihmisen pitäisi hampaat kirskuen opetella jonkun instrumentin soittoa?

Niin korkeaa ja monipuolista koulutusta ei ainakaan tutkintotasolla ole, että se auttaisi musiikin kanssa. Niistä tutkinnoista, joiden osia minä olen opiskellut, on vain yhteen liittynyt musiikki ja se oli kirkon nuorisotyön (AMK) vapaaehtoisena kurssina jokin kitaransoittokurssi, jonka käy osa tutkinto-opiskelijoista.

Minä kirjoitin tuon, ja se on kyllä musikaalisuus eikä musiikillisuus.

Mieheni soittaa kahta eri soitinta, ja on väitellyt ihan muulta alalta. Mutta kyllä meillä lapsetkin ovat musiikkiopiston käyneet. Normaalia elämää meille.

Nykytutkimuksen mukaan ylipäätään on vanhentunut sellainen ajattelu, että on musikaalisia ihmisiä, jotka oppivat laulua/soittoa, ja muiden on turha edes yrittää. Jokainen ihminen on musikaalinen, ja jokaisen ihmisen musikaalisuutta voi kehittää. On kansoja, joiden kielessä sävelkorkeus vaikuttaa kielen merkityksiin. Näillä ihmisillä on kaikilla absoluuttinen sävelkorva, koska kaikki ovat sitä harjaannuttaneet vauvasta asti.

Tähän muuten liittyy koulutus. Ällökin voi harjaannuttaa. Kaksi ihmistä voi olla luonnostaan yhtä älykkäitä, mutta toinen hankkii muutaman akateemisen tutkinnon eri aloilta ja väittelee joltakin näistä, toinen käy ammattikoulun ja lukee Seiskaa. Toisen äly pääsee kehittymään, toisen ei. Ja toinen näistä on minulle mielenkiintoisempaa seuraa.

Minua ei sinänsä kiinnosta väitteleekö sinun miehesi yliopistossa vai väitteleekö puupölkyn kanssa vajassa tai mitä lapset tekevät, mutta kiinnostaa kyllä se, onko musiikin harrastaminen ihan väestötasollakin niin yleistä, koska sitä minä itse olin kiinnostunut pohtimaan. Näitä anekdootteja voi heitellä suuntaan ja toiseen ja niin itsekin tein, mutta en pitäytynyt pelkästään näissä "Meidän Pekka/Tiina" jutuissa, vaan otin ihan faktaa esille liittyen mm.siihen, miten "korkea ja monipuolinen" koulutus ei itsesssään liity musiikkiin ollenkaan.

Musiikki on yksi taiteen laji kuten myös kertomataide, kuvataide ja esittävät taiteet, joihin kuuluu musiikin lisäksi tanssi ja teatteri. Itse kuvataidetta harrastaneena en näe musiikissa mitään erityistä suhteessa muihin taiteisiin, vaikka humoristisia yleistyksiä noista asioista onkin olemassa; jokaisella taidealalla on omat bändärinsä ja faninsa. Monet taidetuotteet, kuten videopelit ja elokuvat, ovat myös sekoitus useita eri taiteen lajeja, joissa kokemus muodostuu yhtaikaisesti äänistä ja kuvasta. Jos nyt kuitenkin tunnistetaan kaikkein taiteiden olevan tasa-arvoisia, niin herää kysymys miksi juuri sitä musiikkia pitäisi tuoda esille ja miten realistista on säästää kunnioitus sellaisille ihmisille, joita kiinnostaa juuri se? Olen kyllä ymmärtänyt, että naiset usein omaksuvat miehensä maailmankuvan parisuhteen myötä ja näin ollen miehen mielipiteet kuten "musiikkia pitää harrastaa!" tarttuvat myös puolisoon, joka sitten alkaa toistaa niitä omina mielipiteinään.

Jokainen voi tietysti oppia yhtä tai toista asiaa, mutta ihmisillä on silti luonnostaan erilaisia vahvuuksia ja kiinnostuksen kohteita, kuten sanoin jo kaksi kertaa aiemmin. Luontainen kiinnostus ja taipumus määrää paljolti sitä, mihin ihmisen kannattaa panostaa. Toki ihmiset panostavat usein myös harrastuksiin, joita salaa inhoavat, koska sitä joko odotetaan heiltä sosiaalisten piirien painostuksesta tai koska he kokevat sen olevan tärkeää vetovoimansa lisäämisessä.

Jokainen harrastus on kuitenkin aina pois jostakin toisesta harrastuksesta. Siksi harrastuksensa kannattaa valita tarkkaan.

Minä en nyt kyllä ymmärrä mitä se yleisyys tähän liittyy. Minulla on yksi aviomies, joka täyttää minun kriteerini. Eli yksi maailmassa riitti minulle. Minulle on ihan sama, mitä muut tekevät, ja mitä muita kriteerejä muilla on.

Vierailija kirjoitti:

matchseeker kirjoitti:

Täytyykin kokeilla naisten taktiikkaa kumppanin etsimisessä.

Moi! Minulle olisi tärkeää löytää samanlainen kumppani, jotta meillä olisi mahdollisimman paljon yhteistä. Olen lyhyehkö, hoikka ja siropiirteinen. Minua miellyttävät itseni kaltaiset naiset, tutkittukin on että ihmiset mieltyvät piirteisiin joita heillä itsellään on. Olethan hyväkuntoinen, koska itsekin olen. Koulutuksella ja ammatilla ei ole merkitystä, kunhan olet fiksu, mukava ja empaattinen.

Harrastathan myös musiikkia ja kykenet soittamaan oheisen kappaleen kanssani duettona jollain instrumentilla:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Tapaamista odottaen :)

Löytyikö match?

Eihän sitä tiedä vaikka löytyisikin. Valitettavasti itse en täytä kriteerejäsi koska olen harteikas ja 182 cm pitkä. Fiksu olen, mutten mukava ja empaattinen, enemminkin kyyninen ja helposti ärtyvä. Kimalaisen lento on toki oiva kappale, mutta soittotaito ihan ei siihen aivan riitä( kauniisti ilmaistuna) .sporttisia ei ole vahvuutena. Mistä kriteereistäsi olisit valmis joustamaan? Kyllähän nyt kuka vaan käy jos antaa mahdollisuuden?

En tietenkään mistään, koska parempi etsiä juuri sellainen joka itselle sopii, mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa.

(naismoodi off)

Olisin valmis joustamaan

- lyhyydestä, siroudesta ja hoikkuudesta. 182cm ja harteikas nainen olisi ok, ylipainoinen ei olisi. Entäs kelpaisiko sinulle itseäsi huomattavasti lyhyempi ja hoikempi mies?

- soittotaidosta. Musiikin harrastaminen tai ainakin musiikista pitäminen plussaa, jompi kumpi melkeinpä välttämätöntä

- liikunnallisuudesta, jos kuitenkin jonkin verran jaksaisi liikkua

En olisi valmis joustamaan:

- luonteesta (fiksu, mukava, empaattinen)

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen, miksi monet miehet kirjoittavat ilkeästi ja loukkaavasti naisista tähänkin ketjuun. Mikä teitä vaivaa.

Naisethan ne täällä miehiä loukkaa.

Ihminen joka arvostelee ihmistä rahan takia on mieleltään sairas.

Terve ihminen ei myöskään arvota ihmisiä koulutuksen tai musikaallisuuden mukaan.

Minkäs mukaan ihmistä saa parisuhde mielessä arvottaa tai mitä kriteerejä saa asettaa kumppanin ? Pippelin koon?

Kysytkö tuota ihan oikeasti?

Et voi olla tosissasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ei ymmärtäisi ja pitäisi esim oopperasta, jos se nyt sattuisi olemaan intohimoni, niin kyllä se tekisi minun oopperaharrastuksestani aika tavalla vaikeampaa. Eikä tuttavien kanssa keskustelu korvaa sitä, että voi jakaa kumppaninsa kanssa kiinnostuksensa.

Naisen harrastus = yhteinen harrastus.

Taas kerran.

Ei riitä edes se, että on ystäviä, joilla on sama harrastus. Moni mies olisi tyytyväinen jo siihen, että saisi harrastaa omiaan kavereiden kanssa.

Akateeminen mies yleensä haluaa matkailla perheenä. Käydään yhdessä harrastuksissa jne. Kouluttamaton haluaa touhuta kavereiden kanssa. Siinä se ero on.

Bulllllllsssshiit. Se akateeminen mies on sen verran fiksu, että haluaa säilyttää olosuhteet jokseenkin säällisinä kotioloissa ja suostuu rouvansa kotkotuksiin, vaikka oikeasti haluaisi ihan muuta. Usko pois, sen verran paljon kuuluu tuttavapiiriin dippainssejä ja ekonomeja, jotka kiroaa juuri tuota että naisen menot ovat yhteisiä menoja tai perheen menoja, mutta miehen menot ovat saatanasta.

Itsekin olen DI, mutta pistän mm tulevalla talvilomalla rouvan muksujen kansas menemään keskenänsä Leville ja minä en maksa reissusta muuta kuin lasketteluliput penskoille. Siksi että kyllästyin olemaan se joka maksaa reissut yms joista ei edes pidä vaan haluan juuri mennä esim kavereiden kanssa jos siltä tuntuu.

Johtuisiko tuo siitä, että miehen mielestä moottorikelkka on ihan yhtä välttämätön ostos kuin lasten talvivaatteet tai sähkölasku. Ja nämä jälkimmäiset ovat miehen mielestä tietysti naisen menoja.

Olisi ehkä pitänyt täsmentää, että kyseessä eivät olleet raha-asiat vaan menemiset/kiinnostuksen kohteet...otappa uudestaan siis.

Juu, kyllä vähän hämäsi, kun sanoit maksaneesi lasten lasketteluliput. Ei nyt ihan auennut, mitä tässä tarkoitit. Kyllä tuo silti näyttää sitä, että perheen yhteinen matka on miehen mielestä naisen meno ja mies voi siis käyttää omiin menoihinsa yhtä paljon aikaa kuin nainen käyttää omiin (=perheen) menoihin. 

(Sivumennen, teit juuri naisille tyypillisen oletuksen "perheen yhteinen matka" - tässä huushollissa tasan yhden haluama reissu. Teinityttö haluaisi hengailla kavereiden kanssa, juniori haluaisi mennä yhteen futisturnaukseen pelaamaan ja minun kanta  käy alla selväksi...)

Se että minä en todellakaan halunnut lähteä Leville tms turistirysään, tai oikastaan mihinkään tänä vuonna vaan olla ihan rauhassa kotona. Lisäksi olen maksanut viimeisen 10 vuoden aikana jokseenkin jokaisen reissun ja kotkotuksen johon en ole edes itse halunnut lähteä. Kerta Levillä/Rukalla/Ylläksellä/etelässä ihan OK, mutta jos siitä tulee tapa ja ilmaisen ettei kiinnosta enää, niin mikäs siinä vaikeaa ymmärtää ettei sitten mennä tai jos mennään niin sitten hän maksaa ja minä en välttämättä ole mukana?

Tai etten ole kiinnostunut teattereista, taidenäyttelyistä, "sosiaalisista tapaamisista" tms - se ei ole minulta pois jos hän menee niihin, mutta jotenkin tuntuu olevansa hänelle hirmuinen kynnyskysymys etten minä lähde mukaan kun muiden miehet ovat. Niinpä, kun eivät uskalla sanoa leideilleen ettei kiinnosta, ovat ihan rehellisesti itse myöntäneet asian. Kuten sanoin, akateeminen mies "näyttelee" fiksusti olevansa kiinnostunut, ihan vain siksi ettei kotona jäkätyksen määrä nouse sietämättömäksi.

 

Sinulle olisi siis ollut ihan fine, että vaimo olisi lähtenyt sinne Leville ilman perhettä? Ehdotitko sitä hänelle? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin et kertoo yleisesti sinkuista mutta keskittyi vaan siihen mammaan. Ihan tyhmä artikkeli.

En pääse lukemaan juttua, mutta on outoa väittää että nainen ei löytäisi Suomessa partneria. Ei muuta kuin profiili deittipalstalle, niin heti tulee satoja yhteydenottoja päivittäin toinen toistaan upeammilta uroksilta. Miehillä tilanne toki on tuo mitä otsikossa kerrotaan.

Kun se yhteydenotto ei ole vielä parisuhde. Niistä toinen toistaan upeammista uroksista kun pudottaa pois pelkän seksin vonkaajat, ei kovin montaa jää jäljelle ja nekin ovat jotain mielenterveyshäiriöisiä. 

Väärin. Vaan en eivät kelpaa naisille.

9/10 naisesta jolla on korkeakoulutus ei ikinä kelpaa ei korkeakoulutettu mies.

9/10 naisesta ei kelpaa mies joka tienaa naista vähemmän.

No minkä ihmeen takia pitäisi kelvata? Miksi tyytyä vähempään? Jos liikunnallinen mies saa vaatia liikunnalla status naista, niin miksi koulutettu ja hyvin ansaitseva nainen saa vaatia koulutettua hyvin ansaitsevaa miestä?

En jaksa lukea mistä olette keskustelleet, mutta kannattaa tarkasti miettiä, että kuinka tärkeää miehen koulutus ja ansaitseminen on. Näillä on kuitenkin erittäin vähän tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka tekevät parisuhteesta onnellisen. 

Parisuhde on onnellisempi silloin kun molemmat tienaavat sen verran, että pystyvät elää tasa-arvoisesti sitä elintasoa kuin haluavat. Jos nainen haluaa elää elämää, jossa omistusasuminen, matkailu tai lapsen vähän kalliimatkin harrastukset ovat mahdollisia, silloin luonnollisesti etsitään mies, joka osaltaan kykenee kustantamaan tätä elintasoa. Tuskin kukaan nainen on onnellinen suhteessa, jossa elintaso on pelkästään vaimon ansioiden varassa.

Kuulostaa enemmän katevarauksen tekemisestä miehen pankkitilille, kuin rakastavalta parisuhteelta. Entä, jos miehellä onkin kosolti rahaa, mutta hän ei haluakaan asua Sinun valitsemassasi talossa oikeassa kaupunginosassa vaan vaikkapa vuokralla mieluummin?

Sinun mielestäsi se suhteen nainen ei voi olla se varakkaampi osapuoli? Tämän takia juuri on hyvä jos molemmat ovat suunnilleen yhtä varakkaita ja on yhteiset tavoitteet. Elikkä se asuinpaikka ja elintasoon liittyvät ratkaisut tehdään yhteisymmärryksessä ja elämän kulut voidaan jakaa tasan. Jos haluan asua omakotitalossa tietyllä alueella, en taatusti ota miestä joka haluaa asua vuokrakämpässä. Olisi ihan liian suuret erot siinä, mikä on toiselle hyvää elämää.

Tämän viestin luettuani en enää ihmettele yhtään miksi jotkut naiset on ikisinkkuja. 

No kerroppa miksi? Naisen pitää tyytyä mihin tahansa, eikä saa naimisissa ollessaan säilyttää entistä elintasoaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ei ymmärtäisi ja pitäisi esim oopperasta, jos se nyt sattuisi olemaan intohimoni, niin kyllä se tekisi minun oopperaharrastuksestani aika tavalla vaikeampaa. Eikä tuttavien kanssa keskustelu korvaa sitä, että voi jakaa kumppaninsa kanssa kiinnostuksensa.

Naisen harrastus = yhteinen harrastus.

Taas kerran.

Ei riitä edes se, että on ystäviä, joilla on sama harrastus. Moni mies olisi tyytyväinen jo siihen, että saisi harrastaa omiaan kavereiden kanssa.

Akateeminen mies yleensä haluaa matkailla perheenä. Käydään yhdessä harrastuksissa jne. Kouluttamaton haluaa touhuta kavereiden kanssa. Siinä se ero on.

Bulllllllsssshiit. Se akateeminen mies on sen verran fiksu, että haluaa säilyttää olosuhteet jokseenkin säällisinä kotioloissa ja suostuu rouvansa kotkotuksiin, vaikka oikeasti haluaisi ihan muuta. Usko pois, sen verran paljon kuuluu tuttavapiiriin dippainssejä ja ekonomeja, jotka kiroaa juuri tuota että naisen menot ovat yhteisiä menoja tai perheen menoja, mutta miehen menot ovat saatanasta.

Itsekin olen DI, mutta pistän mm tulevalla talvilomalla rouvan muksujen kansas menemään keskenänsä Leville ja minä en maksa reissusta muuta kuin lasketteluliput penskoille. Siksi että kyllästyin olemaan se joka maksaa reissut yms joista ei edes pidä vaan haluan juuri mennä esim kavereiden kanssa jos siltä tuntuu.

Johtuisiko tuo siitä, että miehen mielestä moottorikelkka on ihan yhtä välttämätön ostos kuin lasten talvivaatteet tai sähkölasku. Ja nämä jälkimmäiset ovat miehen mielestä tietysti naisen menoja.

Olisi ehkä pitänyt täsmentää, että kyseessä eivät olleet raha-asiat vaan menemiset/kiinnostuksen kohteet...otappa uudestaan siis.

Valitsitsitko itse puolisosi? Jos valitsit , niin valitsit myös seuraukset. Pitäisi nyt aikuisella miehellä olla sen verran munaa, että pitäisi suhteessa puolensa. Sinänsä kyllä sovittaisiin hyvin yhteen, että Levi on jokseenkin viimeinen paikka minne haluaisin Hiihtolomalla mennä.

Kyllä valitettavasti. Tavallista kieromman ämmän johon en olisi koskenut pitkällä tikullakaan jos olisin tiennyt millainen se on nelikymppisenä keskiluokkaisen elämän makuun päässeenä "parempana ihmisenä".

Ylipäätään, olisin pysynyt poikamiehenä jos tämän olisi tiennyt - ei siis mitään helvetin järkeä koulutetulle, itsestään huoltapitävälle miehelle hankkiutua saman katon alle naisen kanssa. Lasten takia vielä muutama vuosi...

Vierailija kirjoitti:

Olen näitä "en kelpaa kellekkään" miehiä nähnyt ja tavannut treffeillä. Miehellä voi olla status ja tausta oikein hyvät ja vetoavat siihen, että elämä on kaikin puolin raiteillaan. Näin monella sellaisella miehellä onkin, mutta miksei kelpaa, niin paneudun siihen.

Ensinnäkin monella miehellä se ensivaikutelman luominen ei ole vahvin laji. Ihan perusasioista puhun, kuten vaatetuksesta ja yleisilmeestä. Heillä saattaa deittiprofiilin kuvissa olla ihan ok vaatteet ja on ns. hyvä kuva itsestä. Sitten kun treffeille menään, niin monella on ollutkin profiilissa vanhoja kuvia tai kuvia jostain juhlista, mistä saa vaikutelman, että mies on siisti. Tapaamisella tasossa on tapahtunut romahdus. Vastaan tulee mies, jolla vaatekaapin sisältö on n. 10v. vanha. Miehet eivät panosta ensivaikutelmaan. Tapasin kerran hyvännäköisen miehen, mutta koin hämmennyksen, kun hänellä oli jalassaan tennissukat ja liian lyhyet äitin lyhentämät housut. "Onko tuo mies vielä äidin hoivakki".

Toinen, mikä pistää esiin on kommunikointi. Miehellä voi olla hyvä status, siistit vaatteet ja muutenkin omasta mielestä puolisoksi kelpaava olemus. Kun treffeillä ollaan, niin miehen jutuistsa huomaa miten suppeaa elämää hän viettää. On vain ne tutut arkirutiinit ja sen ympärillä pyöritään. Miehestä tulee heti tylsä ja kelpaamaton. Toinen ääripää on mies, jolla on melkoinen määrä harrastuksia. Siinä helposti miettii, että "mihin minä mahdun" ja mistä harrastuksistaan hän on valmis luopumaan. Se miten mies tuo itseään esiin ja näyttää "ymmärtävän naisia" on tärkeä steppi tutustumisen jatkumiselle.

Kolmas on itsensä näkeminen toisen silmin. Jos hoetaan kaikille, että jos en kelpaa tälläisenä niin olkoon, niin se näkyy kaikessa olemuksessa ja käytöksessä. Se ydin jää huomaamatta, että haetaan vääränlaista naista. Ei nähdä omia mahdollisuuksia ja uskotellaan, että minulla on mahdollisuus juuri tuohon unelmien naiseen. Me naisetkin teemme sitä ja itseasiassa sen tekee ihan kaikki. Harva tarkoituksellisesti hakee itseään alempaa puolisoa, ellei suhde ole alkanut ensin esim. työpaikalla, kun on tutustuttu toiseen. Baarissa ei olisi tullut paria, mutta kun toiseen on tutustunut, niin mieli muuttuu. Alkaa nähdä toisen sisältä käsin.

Kun otatte miehet yhteyttä deittisivuston naiseen, niin lukekaa ne profiilitekstit ja kirjoittaessanne osoittakaa se jotenkin aloitusviestissä. Mikään ei ole niin säväyttävää, kun mies kirjoittaa jotain, mistä huomaa hänen lukeneen profiilitekstin. Se on niin seksikästä, kun huomaa "hän on oikasti minusta ihmisenä kiinnostunut", ei pelkästä ulkonäöstä.

Ulkonäköongelmia minulla ei koskaan ole ollut, mutta ei myöskään kiiltokuvamiehiä. Itsevarmuus on ollut minulle ehkä se kaikkein kiinnostavin piirre miehessä. Sellainen, että minä otan ohjat ja pidän sinusta huolta. Kun mies on treffeillä valmiiksi lannistunut, niin se näkyy ja miehestä tulee taas kelpaamaton.

Ja oikeasti ne "en kelpaa kellekkään" miesten asenne loistaa kaikkein kirkkaimmin ja tekee miehestä kelpaamattoman.

Välittömästi kun ihminen rupeaa puhumaan tasoista niin kaikki kunnioitus häviää sitä ihmistä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen, miksi monet miehet kirjoittavat ilkeästi ja loukkaavasti naisista tähänkin ketjuun. Mikä teitä vaivaa.

Naisethan ne täällä miehiä loukkaa.

Ihminen joka arvostelee ihmistä rahan takia on mieleltään sairas.

Terve ihminen ei myöskään arvota ihmisiä koulutuksen tai musikaallisuuden mukaan.

Minkäs mukaan ihmistä saa parisuhde mielessä arvottaa tai mitä kriteerejä saa asettaa kumppanin ? Pippelin koon?

Kysytkö tuota ihan oikeasti?

Et voi olla tosissasi?

Aika hyvä kysymys, jos kerran äly ja musikaalisuus eivät ole terveitä kriteerejä. Mitkä sitten ovat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ei ymmärtäisi ja pitäisi esim oopperasta, jos se nyt sattuisi olemaan intohimoni, niin kyllä se tekisi minun oopperaharrastuksestani aika tavalla vaikeampaa. Eikä tuttavien kanssa keskustelu korvaa sitä, että voi jakaa kumppaninsa kanssa kiinnostuksensa.

Naisen harrastus = yhteinen harrastus.

Taas kerran.

Ei riitä edes se, että on ystäviä, joilla on sama harrastus. Moni mies olisi tyytyväinen jo siihen, että saisi harrastaa omiaan kavereiden kanssa.

Akateeminen mies yleensä haluaa matkailla perheenä. Käydään yhdessä harrastuksissa jne. Kouluttamaton haluaa touhuta kavereiden kanssa. Siinä se ero on.

Bulllllllsssshiit. Se akateeminen mies on sen verran fiksu, että haluaa säilyttää olosuhteet jokseenkin säällisinä kotioloissa ja suostuu rouvansa kotkotuksiin, vaikka oikeasti haluaisi ihan muuta. Usko pois, sen verran paljon kuuluu tuttavapiiriin dippainssejä ja ekonomeja, jotka kiroaa juuri tuota että naisen menot ovat yhteisiä menoja tai perheen menoja, mutta miehen menot ovat saatanasta.

Itsekin olen DI, mutta pistän mm tulevalla talvilomalla rouvan muksujen kansas menemään keskenänsä Leville ja minä en maksa reissusta muuta kuin lasketteluliput penskoille. Siksi että kyllästyin olemaan se joka maksaa reissut yms joista ei edes pidä vaan haluan juuri mennä esim kavereiden kanssa jos siltä tuntuu.

Johtuisiko tuo siitä, että miehen mielestä moottorikelkka on ihan yhtä välttämätön ostos kuin lasten talvivaatteet tai sähkölasku. Ja nämä jälkimmäiset ovat miehen mielestä tietysti naisen menoja.

Olisi ehkä pitänyt täsmentää, että kyseessä eivät olleet raha-asiat vaan menemiset/kiinnostuksen kohteet...otappa uudestaan siis.

Juu, kyllä vähän hämäsi, kun sanoit maksaneesi lasten lasketteluliput. Ei nyt ihan auennut, mitä tässä tarkoitit. Kyllä tuo silti näyttää sitä, että perheen yhteinen matka on miehen mielestä naisen meno ja mies voi siis käyttää omiin menoihinsa yhtä paljon aikaa kuin nainen käyttää omiin (=perheen) menoihin. 

(Sivumennen, teit juuri naisille tyypillisen oletuksen "perheen yhteinen matka" - tässä huushollissa tasan yhden haluama reissu. Teinityttö haluaisi hengailla kavereiden kanssa, juniori haluaisi mennä yhteen futisturnaukseen pelaamaan ja minun kanta  käy alla selväksi...)

Se että minä en todellakaan halunnut lähteä Leville tms turistirysään, tai oikastaan mihinkään tänä vuonna vaan olla ihan rauhassa kotona. Lisäksi olen maksanut viimeisen 10 vuoden aikana jokseenkin jokaisen reissun ja kotkotuksen johon en ole edes itse halunnut lähteä. Kerta Levillä/Rukalla/Ylläksellä/etelässä ihan OK, mutta jos siitä tulee tapa ja ilmaisen ettei kiinnosta enää, niin mikäs siinä vaikeaa ymmärtää ettei sitten mennä tai jos mennään niin sitten hän maksaa ja minä en välttämättä ole mukana?

Tai etten ole kiinnostunut teattereista, taidenäyttelyistä, "sosiaalisista tapaamisista" tms - se ei ole minulta pois jos hän menee niihin, mutta jotenkin tuntuu olevansa hänelle hirmuinen kynnyskysymys etten minä lähde mukaan kun muiden miehet ovat. Niinpä, kun eivät uskalla sanoa leideilleen ettei kiinnosta, ovat ihan rehellisesti itse myöntäneet asian. Kuten sanoin, akateeminen mies "näyttelee" fiksusti olevansa kiinnostunut, ihan vain siksi ettei kotona jäkätyksen määrä nouse sietämättömäksi.

 

Sinulle olisi siis ollut ihan fine, että vaimo olisi lähtenyt sinne Leville ilman perhettä? Ehdotitko sitä hänelle? 

Ehdotin, mutta ei kelvannut reissu yksin...

Vierailija kirjoitti:

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin et kertoo yleisesti sinkuista mutta keskittyi vaan siihen mammaan. Ihan tyhmä artikkeli.

En pääse lukemaan juttua, mutta on outoa väittää että nainen ei löytäisi Suomessa partneria. Ei muuta kuin profiili deittipalstalle, niin heti tulee satoja yhteydenottoja päivittäin toinen toistaan upeammilta uroksilta. Miehillä tilanne toki on tuo mitä otsikossa kerrotaan.

Kun se yhteydenotto ei ole vielä parisuhde. Niistä toinen toistaan upeammista uroksista kun pudottaa pois pelkän seksin vonkaajat, ei kovin montaa jää jäljelle ja nekin ovat jotain mielenterveyshäiriöisiä. 

Väärin. Vaan en eivät kelpaa naisille.

9/10 naisesta jolla on korkeakoulutus ei ikinä kelpaa ei korkeakoulutettu mies.

9/10 naisesta ei kelpaa mies joka tienaa naista vähemmän.

No minkä ihmeen takia pitäisi kelvata? Miksi tyytyä vähempään? Jos liikunnallinen mies saa vaatia liikunnalla status naista, niin miksi koulutettu ja hyvin ansaitseva nainen saa vaatia koulutettua hyvin ansaitsevaa miestä?

En jaksa lukea mistä olette keskustelleet, mutta kannattaa tarkasti miettiä, että kuinka tärkeää miehen koulutus ja ansaitseminen on. Näillä on kuitenkin erittäin vähän tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka tekevät parisuhteesta onnellisen. 

Enemmän koulutuksella ja jopa tuloilla on väliä kuin toisen ulkonäöllä. Ulkonäkö sitä paitsi muuttuu kaikilla iän tai esim. raskauksien myötä. Tulotkin voivat tippua, mutta yhteiset arvot ja mielenkiinnon kohteet voivat kantaa pidemmälle ja auttaa selviämään vastoinkäymisistä. Koulutus periytyy yhä vahvemmin myös lapsille, eikä ole järkevää harkita sellaista kumppania, jonka käsitykset siitä eroavat liian rankasti omista.

Sinusta ilmeisesti onnelliseen parisuhteeseen riittää tarpeeksi nuori ja kaunis, timmi kroppa, johon voit aina halutessasi ejakuloida - ja säyseä ja kiltti luonne pitäisi naiselta myös löytyä, jotta leidi myötäilee halujasi eikä sano vahingossakaan sinulle vastaan.

Edelleen et ole onnistunut sanomaan mitään syytä miksi koulutus olisi tärkeää. Toisen pitäminen viehättävänä taas on mitä ilmeisimmin tärkeää hyvän parisuhteen kannalta, koska ne asiat, joita tehdään pelkästään parisuhteessa liittyvät hyvin vahvasti seksiin tai muuhun romanttiseen läheisyyteen. Tällaisia asioita haluaa tehdä vain itseään viehättävän henkilön kanssa. 

Koulutettujen perheiden lapset ovat toki todennäköisemmin koulutettuja, mutta sinähän sitä lastasi olet kasvattamassa, joten hän kyllä näkee myös sen puolen. Sehän on vain hyvä jos lapsi näkee millaista on koulutetun työ ja millaista on matalammin koulutetun työ. Silloin hän osaa itse paremmin sanoa mitä haluaa tehdä. Ei lapsi ole koskaan vanhempiensa kopio, vaan yksilö, jonka pitää antaa itse päättää mitä hän haluaa tehdä. 

Minä olen ollut naimisissa yli 20 v, ja vaikka edelleen meillä on aktiivinen seksielämä, kyllä meidän suhteessamme silti keskustellaan enemmän kuin harrastetaan seksiä. Jos olisin mennyt naimisiin miehen kanssa, joka ei ole lukenut venäläisiä klassikoita, jolle ei olisi luonnontieteet ja niistä puhuminen tuttua, joka ei soittaisi jotain instrumenttia, ja joka ei pystyisi pohtimaan politiikkaa vähän syvemmin, olisin hyvin yksinäinen parisuhteessani. Minulle nuo ovat tärkeitä asioita, ja miehen korkea monipuolinen koulutus niissä auttaa.

Joku toinen saattaa rakastaa kukkia, ja avioliitto ammattikoulun käyneen puutarhurin kanssa on elämän onni. Mutta kyllä hänellekin koulutuksella on merkitystä.

Missään tapauksessa en voisi olla onnellinen parisuhteessa, missä toinen osapuoli on sitä mieltä, että minun koulutukseni on hänelle merkityksetön asia. Se on osa minua, ja se on minulle tärkeää, joten jos minua rakastaa, pitää myös koulutustani tärkeänä.

En ole katkera, mutta mietin vain voiko tuo kirjoitus olla edes tosissaan kirjoitettu. Venäläiset klassikot, instrumentit, luonnontieteet, politiikka jne.

Kai fiksu aikuinen ymmärtää, että musiikillisuus on syntymälahja ja niistä koulutetuistakin aikuisista vain osa harrastaa itse taiteita, saati sitten musiikkia? Musiikin kuluttamista tietysti harrastaa suuri osa väestöstä, mutta en minä ainakaan tunne kuin yhden ihmisen, joka itse soittaa ja on siinä hyvä. Tämän ihmisen koulutus ja työ liittyykin nimenomaan musiikkiin kaiken muun kustannuksella ja hänen puolisonsa myös. Miksi tavallisen ihmisen pitäisi hampaat kirskuen opetella jonkun instrumentin soittoa?

Niin korkeaa ja monipuolista koulutusta ei ainakaan tutkintotasolla ole, että se auttaisi musiikin kanssa. Niistä tutkinnoista, joiden osia minä olen opiskellut, on vain yhteen liittynyt musiikki ja se oli kirkon nuorisotyön (AMK) vapaaehtoisena kurssina jokin kitaransoittokurssi, jonka käy osa tutkinto-opiskelijoista.

Mieheni on tohtori. Osaa puhua politiikasta, tutkinto on luonnontieteistä ja klassikkonsa tuntee. Ja soittaa viulua. Kas kun tällaisia miehiä on, miksi tyytyä vähempään.

Ihmisillä on erilaisia kiinnostuksen kohteita ja vahvuuksia. Kun kuplasi puhkeaa ja miehen kautta eläminen loppuu miehen kuollessa tai lähtiessä, ehkä se helpottaa jatkamista ja uuden identiteetin löytämistä.

Ihan tiedoksesi, että saman tason miehiä on markkinoilla. Sen vuoksi se naisensaanti kaltaisillasi on niin vaikeaa.

Kuten sanoin, ihmisillä on erilaisia kiinnostuksen kohteita ja vahvuuksia. Sinulle on nyt nykykuplan aikana tärkeää epäinhimillistää ihmisiä, jotka ovat erilaisia kuin oma mies, mutta ehkä se maailmankuva siitä avartuu.

Miksi tuon kirjoittajan maailmankuvan pitäisi avattua? Kyllähän kaikki tietää, että maailmassa on paljon sivistymättömiä ja moukkia miehiä, ei niitä paljon tarvitse hakea niin sellaisen löytää. Toisaalta on sitten olemassa koulutettuja, sivistyneitä, keskustelutaitoisia ja vieläpä musikaalisia miehiä. Varmaankin kaikkia mahdollisia yhdistelmiä näistä ominaisuuksista miehiltä löytyy. Joten mikä tässä oli uutta? Se, että on olemassa erilaisia ihmisiä? Kyllä täällä taitaa jokainen vähän omassa luokassaan liikuskella, jos ei tätä ole huomannut.

Kokeilenpa vielä selittää jos ymmärtäisit. Homma alkoi siis siitä, kun mietin onko kovin realistista korostaa toiveissa saati vaatimuksissa musiikillisuutta ja sen lisäksi melko diplomaattisesti sanoin, että ihmisillä on erilaisia vahvuuksia ja kiinnostuksen kohteita. Tähän vastauksena minulle sitten kerrottiin "vähempään" tyytymisestä eli ikään kuin vihjailtiin, että mies, jolla on muita harrastuksia, on huonompi ja jonkun yksittäisen henkilön mielipide kiinnostavasta kumppanista on se mittatikku, jonka mukaan muutkin tulee arvottaa.

Sen jälkeen vastaus muuttui henkilökohtaiseksi hyökkäykseksi eli vihjailtiin minun olevan huono ja että muutakin on tarjolla. Ilmeisesti minun tietoni siitä, että ihmisillä on erilaisia harrastuksia meni tunteisiin ja piti yrittää käyttää ad hominem hyökkäystä.

Jos tohtoriksi väitelleelle kitaristille on tarjolla tuollaisia naisia, joille on tärkeää haukkua miehiä, jotka ovat erilaisia kuin oma Jaakko, niin yritänpä muistaa olla väittelemättä hanuristitohtoriksi, koska hänelle on sitten kysyntää erityisesti hanurista repäistyjen naikkosten parista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin et kertoo yleisesti sinkuista mutta keskittyi vaan siihen mammaan. Ihan tyhmä artikkeli.

En pääse lukemaan juttua, mutta on outoa väittää että nainen ei löytäisi Suomessa partneria. Ei muuta kuin profiili deittipalstalle, niin heti tulee satoja yhteydenottoja päivittäin toinen toistaan upeammilta uroksilta. Miehillä tilanne toki on tuo mitä otsikossa kerrotaan.

Kun se yhteydenotto ei ole vielä parisuhde. Niistä toinen toistaan upeammista uroksista kun pudottaa pois pelkän seksin vonkaajat, ei kovin montaa jää jäljelle ja nekin ovat jotain mielenterveyshäiriöisiä. 

Väärin. Vaan en eivät kelpaa naisille.

9/10 naisesta jolla on korkeakoulutus ei ikinä kelpaa ei korkeakoulutettu mies.

9/10 naisesta ei kelpaa mies joka tienaa naista vähemmän.

No minkä ihmeen takia pitäisi kelvata? Miksi tyytyä vähempään? Jos liikunnallinen mies saa vaatia liikunnalla status naista, niin miksi koulutettu ja hyvin ansaitseva nainen saa vaatia koulutettua hyvin ansaitsevaa miestä?

En jaksa lukea mistä olette keskustelleet, mutta kannattaa tarkasti miettiä, että kuinka tärkeää miehen koulutus ja ansaitseminen on. Näillä on kuitenkin erittäin vähän tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka tekevät parisuhteesta onnellisen. 

Parisuhde on onnellisempi silloin kun molemmat tienaavat sen verran, että pystyvät elää tasa-arvoisesti sitä elintasoa kuin haluavat. Jos nainen haluaa elää elämää, jossa omistusasuminen, matkailu tai lapsen vähän kalliimatkin harrastukset ovat mahdollisia, silloin luonnollisesti etsitään mies, joka osaltaan kykenee kustantamaan tätä elintasoa. Tuskin kukaan nainen on onnellinen suhteessa, jossa elintaso on pelkästään vaimon ansioiden varassa.

Kuulostaa enemmän katevarauksen tekemisestä miehen pankkitilille, kuin rakastavalta parisuhteelta. Entä, jos miehellä onkin kosolti rahaa, mutta hän ei haluakaan asua Sinun valitsemassasi talossa oikeassa kaupunginosassa vaan vaikkapa vuokralla mieluummin?

Sinun mielestäsi se suhteen nainen ei voi olla se varakkaampi osapuoli? Tämän takia juuri on hyvä jos molemmat ovat suunnilleen yhtä varakkaita ja on yhteiset tavoitteet. Elikkä se asuinpaikka ja elintasoon liittyvät ratkaisut tehdään yhteisymmärryksessä ja elämän kulut voidaan jakaa tasan. Jos haluan asua omakotitalossa tietyllä alueella, en taatusti ota miestä joka haluaa asua vuokrakämpässä. Olisi ihan liian suuret erot siinä, mikä on toiselle hyvää elämää.

Tämän viestin luettuani en enää ihmettele yhtään miksi jotkut naiset on ikisinkkuja. 

No kerroppa miksi? Naisen pitää tyytyä mihin tahansa, eikä saa naimisissa ollessaan säilyttää entistä elintasoaan.

Kun menee naimisiin niin se parisuhde on siinä tärkeätä eikä mikään helvetin elintaso

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen, miksi monet miehet kirjoittavat ilkeästi ja loukkaavasti naisista tähänkin ketjuun. Mikä teitä vaivaa.

Naisethan ne täällä miehiä loukkaa.

Ihminen joka arvostelee ihmistä rahan takia on mieleltään sairas.

Terve ihminen ei myöskään arvota ihmisiä koulutuksen tai musikaallisuuden mukaan.

Minkäs mukaan ihmistä saa parisuhde mielessä arvottaa tai mitä kriteerejä saa asettaa kumppanin ? Pippelin koon?

Kysytkö tuota ihan oikeasti?

Et voi olla tosissasi?

No kysyn kun se ei saa olla liikunnallisia, ulkonäkö, koulutus, harrastus, kiinnostuksen kohteet tai varallisuus. Millä perusteella saa valita kumppaninsa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin et kertoo yleisesti sinkuista mutta keskittyi vaan siihen mammaan. Ihan tyhmä artikkeli.

En pääse lukemaan juttua, mutta on outoa väittää että nainen ei löytäisi Suomessa partneria. Ei muuta kuin profiili deittipalstalle, niin heti tulee satoja yhteydenottoja päivittäin toinen toistaan upeammilta uroksilta. Miehillä tilanne toki on tuo mitä otsikossa kerrotaan.

Kun se yhteydenotto ei ole vielä parisuhde. Niistä toinen toistaan upeammista uroksista kun pudottaa pois pelkän seksin vonkaajat, ei kovin montaa jää jäljelle ja nekin ovat jotain mielenterveyshäiriöisiä. 

Väärin. Vaan en eivät kelpaa naisille.

9/10 naisesta jolla on korkeakoulutus ei ikinä kelpaa ei korkeakoulutettu mies.

9/10 naisesta ei kelpaa mies joka tienaa naista vähemmän.

No minkä ihmeen takia pitäisi kelvata? Miksi tyytyä vähempään? Jos liikunnallinen mies saa vaatia liikunnalla status naista, niin miksi koulutettu ja hyvin ansaitseva nainen saa vaatia koulutettua hyvin ansaitsevaa miestä?

En jaksa lukea mistä olette keskustelleet, mutta kannattaa tarkasti miettiä, että kuinka tärkeää miehen koulutus ja ansaitseminen on. Näillä on kuitenkin erittäin vähän tekemistä niiden asioiden kanssa, jotka tekevät parisuhteesta onnellisen. 

Parisuhde on onnellisempi silloin kun molemmat tienaavat sen verran, että pystyvät elää tasa-arvoisesti sitä elintasoa kuin haluavat. Jos nainen haluaa elää elämää, jossa omistusasuminen, matkailu tai lapsen vähän kalliimatkin harrastukset ovat mahdollisia, silloin luonnollisesti etsitään mies, joka osaltaan kykenee kustantamaan tätä elintasoa. Tuskin kukaan nainen on onnellinen suhteessa, jossa elintaso on pelkästään vaimon ansioiden varassa.

Kuulostaa enemmän katevarauksen tekemisestä miehen pankkitilille, kuin rakastavalta parisuhteelta. Entä, jos miehellä onkin kosolti rahaa, mutta hän ei haluakaan asua Sinun valitsemassasi talossa oikeassa kaupunginosassa vaan vaikkapa vuokralla mieluummin?

Sinun mielestäsi se suhteen nainen ei voi olla se varakkaampi osapuoli? Tämän takia juuri on hyvä jos molemmat ovat suunnilleen yhtä varakkaita ja on yhteiset tavoitteet. Elikkä se asuinpaikka ja elintasoon liittyvät ratkaisut tehdään yhteisymmärryksessä ja elämän kulut voidaan jakaa tasan. Jos haluan asua omakotitalossa tietyllä alueella, en taatusti ota miestä joka haluaa asua vuokrakämpässä. Olisi ihan liian suuret erot siinä, mikä on toiselle hyvää elämää.

Tämän viestin luettuani en enää ihmettele yhtään miksi jotkut naiset on ikisinkkuja. 

No kerroppa miksi? Naisen pitää tyytyä mihin tahansa, eikä saa naimisissa ollessaan säilyttää entistä elintasoaan.

Kun menee naimisiin niin se parisuhde on siinä tärkeätä eikä mikään helvetin elintaso

Yleensä se auttaa keskittymään parisuhteeseen kun peruslähtökohdat ovat selvät heti kättelyssä. Ollaanko yksiavioisia, perustetaanko perhe, osallistutaanko molemmat kotitöihin, perheen elatukseen. Jos nämä asiat eivät lähtiessä ole selviä, se koko parisuhde on yhtä säätämistä ja taistelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen, miksi monet miehet kirjoittavat ilkeästi ja loukkaavasti naisista tähänkin ketjuun. Mikä teitä vaivaa.

Naisethan ne täällä miehiä loukkaa.

Ihminen joka arvostelee ihmistä rahan takia on mieleltään sairas.

Terve ihminen ei myöskään arvota ihmisiä koulutuksen tai musikaallisuuden mukaan.

Jos ihminen kertoo, että hän toivoo kumppaninsa olevan koulutettu, liikunnallinen tai samassa taloudellisessa asemassa, siinä kerrotaan omista toiveista, ei pilkata ketään. Miksi loukkaantua jonkun toisen toiveista. Sen sijaan naisia nimitellään prinsessaharhailijoiksi, kurpiksi jne. Ettekö oikeasti huomaa eroa.

Vanhan ajan ajatus romanttisesta rakkaudesta näyttää olevan kuollut, kun tätä keskustelua lukee. Laitetaanko rakkauden ehdoiksi samalla tavalla lista ominaisuuksia kuin elektroniikkaa ostaessa? Onko kumppani ikään kuin työnhakijan asemassa, jota työnantaja on palkkaamassa tekemään työtä tunne-elämän eteen?

Vierailija kirjoitti:

Vanhan ajan ajatus romanttisesta rakkaudesta näyttää olevan kuollut, kun tätä keskustelua lukee. Laitetaanko rakkauden ehdoiksi samalla tavalla lista ominaisuuksia kuin elektroniikkaa ostaessa? Onko kumppani ikään kuin työnhakijan asemassa, jota työnantaja on palkkaamassa tekemään työtä tunne-elämän eteen?

Ennen vanhaan avioliitot olivat järjestettyjä ja vanhemmat todellakin arvottivat ennen kaikkea varallisuutta, koulutusta ja ansaitsemismahdollisuuksia. Rehellisesti sanottuna on kyllä niin lapsellinen ajatus, että kaksi ihmistä, joilla ei ole mitään yhteistä rakastuisivat toisiinsa ja eläisivät elämänsä onnellisena elämänsä loppuun asti. Tunne ei kuulkaa kanna kovinkaan pitkälle, jos elämässä ei ole muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ei ymmärtäisi ja pitäisi esim oopperasta, jos se nyt sattuisi olemaan intohimoni, niin kyllä se tekisi minun oopperaharrastuksestani aika tavalla vaikeampaa. Eikä tuttavien kanssa keskustelu korvaa sitä, että voi jakaa kumppaninsa kanssa kiinnostuksensa.

Naisen harrastus = yhteinen harrastus.

Taas kerran.

Ei riitä edes se, että on ystäviä, joilla on sama harrastus. Moni mies olisi tyytyväinen jo siihen, että saisi harrastaa omiaan kavereiden kanssa.

Akateeminen mies yleensä haluaa matkailla perheenä. Käydään yhdessä harrastuksissa jne. Kouluttamaton haluaa touhuta kavereiden kanssa. Siinä se ero on.

Bulllllllsssshiit. Se akateeminen mies on sen verran fiksu, että haluaa säilyttää olosuhteet jokseenkin säällisinä kotioloissa ja suostuu rouvansa kotkotuksiin, vaikka oikeasti haluaisi ihan muuta. Usko pois, sen verran paljon kuuluu tuttavapiiriin dippainssejä ja ekonomeja, jotka kiroaa juuri tuota että naisen menot ovat yhteisiä menoja tai perheen menoja, mutta miehen menot ovat saatanasta.

Itsekin olen DI, mutta pistän mm tulevalla talvilomalla rouvan muksujen kansas menemään keskenänsä Leville ja minä en maksa reissusta muuta kuin lasketteluliput penskoille. Siksi että kyllästyin olemaan se joka maksaa reissut yms joista ei edes pidä vaan haluan juuri mennä esim kavereiden kanssa jos siltä tuntuu.

Johtuisiko tuo siitä, että miehen mielestä moottorikelkka on ihan yhtä välttämätön ostos kuin lasten talvivaatteet tai sähkölasku. Ja nämä jälkimmäiset ovat miehen mielestä tietysti naisen menoja.

Olisi ehkä pitänyt täsmentää, että kyseessä eivät olleet raha-asiat vaan menemiset/kiinnostuksen kohteet...otappa uudestaan siis.

Juu, kyllä vähän hämäsi, kun sanoit maksaneesi lasten lasketteluliput. Ei nyt ihan auennut, mitä tässä tarkoitit. Kyllä tuo silti näyttää sitä, että perheen yhteinen matka on miehen mielestä naisen meno ja mies voi siis käyttää omiin menoihinsa yhtä paljon aikaa kuin nainen käyttää omiin (=perheen) menoihin. 

(Sivumennen, teit juuri naisille tyypillisen oletuksen "perheen yhteinen matka" - tässä huushollissa tasan yhden haluama reissu. Teinityttö haluaisi hengailla kavereiden kanssa, juniori haluaisi mennä yhteen futisturnaukseen pelaamaan ja minun kanta  käy alla selväksi...)

Se että minä en todellakaan halunnut lähteä Leville tms turistirysään, tai oikastaan mihinkään tänä vuonna vaan olla ihan rauhassa kotona. Lisäksi olen maksanut viimeisen 10 vuoden aikana jokseenkin jokaisen reissun ja kotkotuksen johon en ole edes itse halunnut lähteä. Kerta Levillä/Rukalla/Ylläksellä/etelässä ihan OK, mutta jos siitä tulee tapa ja ilmaisen ettei kiinnosta enää, niin mikäs siinä vaikeaa ymmärtää ettei sitten mennä tai jos mennään niin sitten hän maksaa ja minä en välttämättä ole mukana?

Tai etten ole kiinnostunut teattereista, taidenäyttelyistä, "sosiaalisista tapaamisista" tms - se ei ole minulta pois jos hän menee niihin, mutta jotenkin tuntuu olevansa hänelle hirmuinen kynnyskysymys etten minä lähde mukaan kun muiden miehet ovat. Niinpä, kun eivät uskalla sanoa leideilleen ettei kiinnosta, ovat ihan rehellisesti itse myöntäneet asian. Kuten sanoin, akateeminen mies "näyttelee" fiksusti olevansa kiinnostunut, ihan vain siksi ettei kotona jäkätyksen määrä nouse sietämättömäksi.

 

Sinulle olisi siis ollut ihan fine, että vaimo olisi lähtenyt sinne Leville ilman perhettä? Ehdotitko sitä hänelle? 

Ehdotin, mutta ei kelvannut reissu yksin...

Minusta tuntuu, ettet nyt kerro ihan kaikkea.

Ihmettelen kyllä, miksi sinä valitsit sinun vaimosi, kun ihan ilmiselvästi halveksit kaikkea, mistä hän pitää. Ja miksi ihmeessä olet alun alkaen lähtenyt näyttelemään, että pidät samoista asioista kuin hän?

Minä olen ollut ex-miehen kanssa samassa tilanteessa, mutta minä en kyllä teeskennellyt, vaan kerroin ihan avoimesti, mitä mieltä olen hänen harrastuksistaan. Ja seuraavassa parisuhteessa toivon kyllä, että edes jotkut kiinnostuksen kohteet osuvat yksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vanhan ajan ajatus romanttisesta rakkaudesta näyttää olevan kuollut, kun tätä keskustelua lukee. Laitetaanko rakkauden ehdoiksi samalla tavalla lista ominaisuuksia kuin elektroniikkaa ostaessa? Onko kumppani ikään kuin työnhakijan asemassa, jota työnantaja on palkkaamassa tekemään työtä tunne-elämän eteen?

Jos tavoitteena on pidempi parisuhde, eikä mikään kesäromanssi, niin kyllä aika tarkkana pitää olla. Et ole ilmeisesti koskaan ollut pitkässä suhteessa, jos et tätä ymmärrä. Etkä ole ilmeisesti koskaan kuullut, mitä ihmisten parisuhteissa tapahtuu parin ensimmäisen vuoden jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhan ajan ajatus romanttisesta rakkaudesta näyttää olevan kuollut, kun tätä keskustelua lukee. Laitetaanko rakkauden ehdoiksi samalla tavalla lista ominaisuuksia kuin elektroniikkaa ostaessa? Onko kumppani ikään kuin työnhakijan asemassa, jota työnantaja on palkkaamassa tekemään työtä tunne-elämän eteen?

Ennen vanhaan avioliitot olivat järjestettyjä ja vanhemmat todellakin arvottivat ennen kaikkea varallisuutta, koulutusta ja ansaitsemismahdollisuuksia. Rehellisesti sanottuna on kyllä niin lapsellinen ajatus, että kaksi ihmistä, joilla ei ole mitään yhteistä rakastuisivat toisiinsa ja eläisivät elämänsä onnellisena elämänsä loppuun asti. Tunne ei kuulkaa kanna kovinkaan pitkälle, jos elämässä ei ole muuta.

Puhuinkin ajatuksesta. Tunnen kaksikin pariskuntaa, joita yhdistää paperilla vain rakkaus. Toinen näistä pariskunnista on ollut noin 20 vuotta yhdessä. Näitä kahta pariskuntaa yhdistää tietenkin lapset, mutta myös ymmärrys toisen tarpeita ja elää kohtaan sekä auttamishalu toista kohtaan edetä elämässä. Osaavat ottaa vastuuta niin omista kuin toisenkin tunteista eikä päämääränä ilmeisesti ole pitää parisuhdetta paperilla pätevänä, jota toisin sanoin kutsutaan kulissiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhan ajan ajatus romanttisesta rakkaudesta näyttää olevan kuollut, kun tätä keskustelua lukee. Laitetaanko rakkauden ehdoiksi samalla tavalla lista ominaisuuksia kuin elektroniikkaa ostaessa? Onko kumppani ikään kuin työnhakijan asemassa, jota työnantaja on palkkaamassa tekemään työtä tunne-elämän eteen?

Jos tavoitteena on pidempi parisuhde, eikä mikään kesäromanssi, niin kyllä aika tarkkana pitää olla. Et ole ilmeisesti koskaan ollut pitkässä suhteessa, jos et tätä ymmärrä. Etkä ole ilmeisesti koskaan kuullut, mitä ihmisten parisuhteissa tapahtuu parin ensimmäisen vuoden jälkeen.

Olen ollut pitkässä suhteessa. Kesti melkein 10 vuotta. Olin se korkeasti koulutettu ja exä pelkkä duunari. Suhde ei kaatunut palkka- ja koulutuseroihin. Tosin ei myöskään alkanut näiden takia. Suhdetta ei lopulta olisi pelastanut yhteinen harrastus ja yhtenäiset tulotkaan. Tunne-elämän vastuuttomuus kuihdutti viimeisen vuoden aikana suhteen.