Väitän, että mielenterveysongelmat johtuvat ensisijaisesti olosuhteista.

Esimerkkinä masennus. Masentuuko joku oikeasti, todella muuten vaan? Vai onko elämässä aina jokin asia joka tuntuu pahalta ja aiheuttaa sen, mikä taas on aika NORMAALIA eikö? ap

Mä taas väitän, että ei johdu. Mulla esimerkiksi ei ole mitään sellaista ulkoista syytä, joka olisi saanut masennuksen aikaan. On työpaikka, koulutus, perhe, talous kunnossa, ystäviä jne. Silti vaikeasti masentunut.

Masennuksesta sanotaan, että se on normaali reaktio epänormaaliin elämäntilanteeseen. - Sitäkö ajoit takaa aloituksellasi, ap?

Tarvitaan kuitenkin myös taipumus, ihmisen perimä, joka altistaa mielenterveydellisille häiriöille. Esimerkiksi kaksi ihmistä, joilla on eri perinnöllisyystekijät ja he elävät suurinpiirtein samanlaisessa ympäristössä (altistuvat jollekin epänormaalille elämäntilanteelle). Toinen heistä masentuu. Toinen ei masennu, koska hänen perimästään puuttuu masennuksen mahdollistava geenimateriaali. 

Vierailija kirjoitti:

Mä taas väitän, että ei johdu. Mulla esimerkiksi ei ole mitään sellaista ulkoista syytä, joka olisi saanut masennuksen aikaan. On työpaikka, koulutus, perhe, talous kunnossa, ystäviä jne. Silti vaikeasti masentunut.

Oliko esim työ sellainen jossa oli hyvä olla ja ihmissuhteet pääosin antoisia ja vastavuoroisia?

Vierailija kirjoitti:

Esimerkkinä masennus. Masentuuko joku oikeasti, todella muuten vaan? Vai onko elämässä aina jokin asia joka tuntuu pahalta ja aiheuttaa sen, mikä taas on aika NORMAALIA eikö? ap

Olen tavannut ihmisiä joilla periaatteessa kaikki on hyvin. On työ, parisuhde jne. kaikki ihan mallillaan ja ovat masentuneita. Itse sain masennusdiagnoosin oireiden perusteella vaikken itse suostunut myöntämään, yritän nähdä asiat positiivisessa valossa ja hakea naurua ja iloa, mutta kärsin unettomuudesta, saamattomuudesta jne. Kun raha-asiat on päin p-tä ja perhe menetetty, niin itkettäähän se välillä, mutta olen yrittänyt olla ajattelematta.

Myös toinen mt-ongelmani on sellainen että stressi näkyy heti oireistossa.

Joten uskon että on kahdenlaisia masennuksia ja ahdistusoireita, mutta yhteiskunnan ainoa lääke on pillerit, joita siis on ns. pakko syödä myös minunlaiseni, tosin eläkkeellä tätä ei valvota enää.

Kemiallinen epätasapaino syynä moneen psyykkiseen sairauteen, esim masennukseen . Tämä selittää miksi joku sairastuu vaikka kaikki ns kunnossa.

Mikäli noin helppoa olisi tietää sairastumisen syy olisi myös helppoa hoitaa.

Muistelisin lukeneeni että ainakin vakavan masennuksen periytyvyys on 50 pinnan kieppeillä, eli puolet ympäristön vaikutusta ja puolet geneettistä.  Skitsofrenian tapauksessa periytyvyys taas on muistaakseni päälle 80% eli olosuhteilla on vain vähän vaikutusta. 

Vierailija kirjoitti:

Esimerkkinä masennus. Masentuuko joku oikeasti, todella muuten vaan? Vai onko elämässä aina jokin asia joka tuntuu pahalta ja aiheuttaa sen, mikä taas on aika NORMAALIA eikö? ap

Saat toki väittää mitä haluat, en halua väheksyä tuntemuksiasi.

Itse kuitenkin masennuin aikoinaan ihan ilman mitään syytä jo lapsuudessa. Masennus myös uusi pari kertaa. Nyt kuitenkin vuosia jo terveenä.

Ei välttämättä tarvita kuin geneettinen taipumus ja huonoa tuuri.

Olen samaa mieltä, perustuen ihan omakohtaisiin kokemuksiin. Jos ihminen elää itselleen luonnottomalla/epäsopivalla/huonolla tavalla, jotenkin se purkautuu. Ja yleisimmin se tapahtuu juuri epämääräisen masennuksen/ahdistuksen/huonon olon kautta. Ja kun ei löydetä mitään selkeää syytä, vaan kaikki on näennäisesti kunnossa, ajatellaan, että vika on ihmisessä ja sitten hänet yritetään lääkitä "ehjäksi".

Vaikka todellisuudessa vika onkin siinä, että ihminen kuvittelee, että elämän kuuluu olla jonkun ennalta määrätyn kaavan mukaista, ja että kun sitä kaavaa on noudattanut, ovat kaikki asiat hyvin. Oikeasti jokaisen pitäisi rohkeasti löytää ja kohdata oma itsensä ja elää juuri omanlaistaan elämää, ilman ulkopuolelta tulevia vaatimuksia. Oli se sitten maailman kiertely hippipakulla puolison kanssa, erakkoelämä omavaraisena Kainuun metsässä tai uraputkessa painaminen perhettä kasvattaen isossa kaupungissa. Jos yrittää tunkea itseään väkisin johonkin "näin kuuluu elää" -muottiin, satuttaa itseään varmasti.

Elämässä voivat asiat olla näennäisesti hyvin, ja silti se elämä voi olla täysin väärä juuri sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Muistelisin lukeneeni että ainakin vakavan masennuksen periytyvyys on 50 pinnan kieppeillä, eli puolet ympäristön vaikutusta ja puolet geneettistä.  Skitsofrenian tapauksessa periytyvyys taas on muistaakseni päälle 80% eli olosuhteilla on vain vähän vaikutusta. 

Miten niin? Periytymistähän ei tässä tapauksessa ole tutkittu eriyttämällä jälkeläiset vanhemmistaan ja siirtämällä heidät täysin erilaisiin olosuhteisiin, vaan geenien lisäksi kyseiset lapset ovat perineet lapsuutensa olosuhteet, asuinpaikan, ympäristön, elämänohjeet, odotukset, arvot yms. vanhemmiltaan ja lähipiiriltään. Ei siis ole lainkaan selvää, että juuri geneettinen perimä on aiheuttanut ongelmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistelisin lukeneeni että ainakin vakavan masennuksen periytyvyys on 50 pinnan kieppeillä, eli puolet ympäristön vaikutusta ja puolet geneettistä.  Skitsofrenian tapauksessa periytyvyys taas on muistaakseni päälle 80% eli olosuhteilla on vain vähän vaikutusta. 

Miten niin? Periytymistähän ei tässä tapauksessa ole tutkittu eriyttämällä jälkeläiset vanhemmistaan ja siirtämällä heidät täysin erilaisiin olosuhteisiin, vaan geenien lisäksi kyseiset lapset ovat perineet lapsuutensa olosuhteet, asuinpaikan, ympäristön, elämänohjeet, odotukset, arvot yms. vanhemmiltaan ja lähipiiriltään. Ei siis ole lainkaan selvää, että juuri geneettinen perimä on aiheuttanut ongelmat.

Nimenomaan! Ja sanottakoon vielä, että harva asia on yhtä masentavaa kuin lapsuus masentuneesta vanhemmasta riippuvaisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistelisin lukeneeni että ainakin vakavan masennuksen periytyvyys on 50 pinnan kieppeillä, eli puolet ympäristön vaikutusta ja puolet geneettistä.  Skitsofrenian tapauksessa periytyvyys taas on muistaakseni päälle 80% eli olosuhteilla on vain vähän vaikutusta. 

Miten niin? Periytymistähän ei tässä tapauksessa ole tutkittu eriyttämällä jälkeläiset vanhemmistaan ja siirtämällä heidät täysin erilaisiin olosuhteisiin, vaan geenien lisäksi kyseiset lapset ovat perineet lapsuutensa olosuhteet, asuinpaikan, ympäristön, elämänohjeet, odotukset, arvot yms. vanhemmiltaan ja lähipiiriltään. Ei siis ole lainkaan selvää, että juuri geneettinen perimä on aiheuttanut ongelmat.

Mistä päättelit ettei ole kysymys vaikkapa kaksostutkimuksista joissa jaettua ympäristöä ei ole?

niinnoh kirjoitti:

Kemiallinen epätasapaino syynä moneen psyykkiseen sairauteen, esim masennukseen . Tämä selittää miksi joku sairastuu vaikka kaikki ns kunnossa.

Mikäli noin helppoa olisi tietää sairastumisen syy olisi myös helppoa hoitaa.

No tässäkin tapauksessa syy on ulkoinen, ei ihmisen 'hulluudessa'. Jos ihminen ei huolehdi vaikka luonnollisesta ravinnostaan, levosta, liikunnasta niin kroppa ei vain toimi. Välittäjäaineisiin saadaan ravinnosta rakennusaineet. Jos syöt vaikka pelkkiä croissantteja niin joku puutostila voi tulla samalla kuin ylipaino joka sekin oli joku tulehdustila.

Kyllä mulla tämä masennus ja vaikea ahdistus on ihan syy-seuraus. Eli olosuhteet on liian stressaavat olleet jo pitkään. Ja se että tälle tilanteelle ei voi oikein tehdä mitään tällä hetkellä ainakaan. Eli toivottomuus ja näköalattomuus.

Vierailija kirjoitti:

Muistelisin lukeneeni että ainakin vakavan masennuksen periytyvyys on 50 pinnan kieppeillä, eli puolet ympäristön vaikutusta ja puolet geneettistä.  Skitsofrenian tapauksessa periytyvyys taas on muistaakseni päälle 80% eli olosuhteilla on vain vähän vaikutusta. 

"Jos suvussa on esiintynyt skitsofreniaa, myös jälkeläisillä on suurempi riski sairastua verrattuna normaaliväestöön. Tarkkaa tietoa periytyvyyden osuudesta taudin puhkeamiseen ei ole. Normaaliväestön skitsofreniariski on noin 1 %, skitsofreniapotilaiden sisarusten 9 %, lasten 13 % ja 2. asteen sukulaisten noin 5 %. Jos molemmat vanhemmat sairastavat skitsofreniaa, lapsen riski on noin 45 %. Ympäristölläkin on todettu olevan keskeinen osa sairastumisessa. Skitsofreniavanhempien adoptoitavaksi antamien lasten sairastumisriski on pienempi kuin sairaiden vanhempien kanssa kasvaneilla lapsilla. Myös äidin raskausaikaan ja synnytykseen liittyvät komplikaatiot voivat lisätä lapsen sairastumisriskiä."

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mulla tämä masennus ja vaikea ahdistus on ihan syy-seuraus. Eli olosuhteet on liian stressaavat olleet jo pitkään. Ja se että tälle tilanteelle ei voi oikein tehdä mitään tällä hetkellä ainakaan. Eli toivottomuus ja näköalattomuus.

Mikähän sellainen tilanne voisi olla jossa ei ole toivoa?

Olen samaa mieltä. Jos on herkempi, niin TOTTA KAI sitä masentuu helpommin huonoissa oloissa, kuin hyvissä. Se siis tarkoittaa sitä, että hyvin kohdeltuna ja oikeanlaista tukea saaneena masennusherkälle ei kehity masennusta. Ja huonostikohdeltuna saa sen helpommin kuin sille resisteentimpi luonne ja persoona. Tämä ei poista muiden vastuuta muista.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mulla tämä masennus ja vaikea ahdistus on ihan syy-seuraus. Eli olosuhteet on liian stressaavat olleet jo pitkään. Ja se että tälle tilanteelle ei voi oikein tehdä mitään tällä hetkellä ainakaan. Eli toivottomuus ja näköalattomuus.

Mikähän sellainen tilanne voisi olla jossa ei ole toivoa?

Voi kysytkö tosissasi? Riippuu tietenkin myös, mitkä on olleet ne tavoitteet elämälle. Jos ne viedään, niin se ei ole toivoa, että elämä on kuin vaikkapa jollain ylilihavalla 500-kiloisella, joka ei koskaan pääse poistumaan kotoaan mutta on jippii, elossa.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistelisin lukeneeni että ainakin vakavan masennuksen periytyvyys on 50 pinnan kieppeillä, eli puolet ympäristön vaikutusta ja puolet geneettistä.  Skitsofrenian tapauksessa periytyvyys taas on muistaakseni päälle 80% eli olosuhteilla on vain vähän vaikutusta. 

Miten niin? Periytymistähän ei tässä tapauksessa ole tutkittu eriyttämällä jälkeläiset vanhemmistaan ja siirtämällä heidät täysin erilaisiin olosuhteisiin, vaan geenien lisäksi kyseiset lapset ovat perineet lapsuutensa olosuhteet, asuinpaikan, ympäristön, elämänohjeet, odotukset, arvot yms. vanhemmiltaan ja lähipiiriltään. Ei siis ole lainkaan selvää, että juuri geneettinen perimä on aiheuttanut ongelmat.

Eipä tuossa nyt ollu yhtään lähdettä annettu, mutta kyllähän periytyvyyttä tutkiessa lähes poikkeuksetta pyritään tavalla tai toisella erottamaan geneettinen periytyvyys kasvuympäristön vaikutuksesta - eihän koko hommassa muuten olisi mitään mieltä.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4646689/

Tuossa on yksi paperi jossa masennuksen geneettinen periytyvyys arvioidaan 30% kieppeille ja toistuvan masennuksen osalta jonkin verran suuremmaksi. 

Skitsofrenian korkea geneettinen periytyvyys lienee pitkälti hyväksytty tosiasia nykyään ja tutkimuksen painopiste onkin siirtynyt enemmän siihen liittyvien geenien tunnistamiseen. 

Nähty semmoistakin, että odotukset periytyivät, koska kotona oli jotain, leima siirtyy lapsiin - herää kysymys ovatko leimaajat itsekään kovin sosiaalisesti terveitä.  Mitä maksaa puhua hyvää jos hyviä puoliakin on?