Lue keskustelun säännöt.
Masentunut/masennusta sairastava. Olisitko onnellisempi, jos olisit voittanut 90milj. Eurojackpotissa?
Kommentit (79)
En juurikaan, mutta helpottunut kyllä. Jatkuvat rahahuolet olisi vaan poissa. Suru jäisi kyllä, sillä raha ei paranna rikottua sielua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki stressinaiheet olisivat poistuneet jo paljon pienemmälläkin voitolla, joten kyllä.
Olisin ehdottomasti. Olen köyhä ja huoli lasten tulevaisuudesta poistuisi suurilta osin. Voisin ostaa haluamansa asunnot, koulutukset, hankkia kivoja harrastuksia ja elämyksiä heille. Ja itse pääsisin pois Suomesta ja pääsisin hoitoon, mitä vain muualla voidaan tarjota. Suomen mielenterveyspuolen hoito on niiiin syvältä. Olematon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä olisin, saisin hankittua itselleni pätevän psykoterapeutin.
Vierailija kirjoitti:
En juurikaan, mutta helpottunut kyllä. Jatkuvat rahahuolet olisi vaan poissa. Suru jäisi kyllä, sillä raha ei paranna rikottua sielua.
Ai ei auttais yhtään mitään mielipahaan jos 90 milliä kilahtais tilillesi? Sitten on kyse vain mielikuvituksen puutteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu olisin. Ei ikinä tarvisi stressata rahasta ja voisin totetuttaa sen avulla unelmiani, mutta en sen takia parantuisi
Olisin. Ainakin minulla tämä masentuneisuus on olosuhteisiin liittyvää.
Jos voittaisin tuollaisen määrän rahaa,tai edes muutaman satatuhatta(! ) olisin helv*tin onnellinen koska ei tarvitsisi enää asua ja sairastaa lasten kanssa tässä homeläävässä ja olla surullinen joka päivä.
Tuolla 90miljoonalla auttaisin myös lasten molempia isovanhempia jotka myös asuvat homeisissa taloissa,näin se onnellisuus leviäisi kun voisi tavata läheisiä enemmän ilman että tulee siitä tosi sairaaksi.
Voisin rahoittaa sisäilma-asioiden tutkimista jne.
Kirsikkana kakun päällä olisi rahaa hoitaa terveyttä parempaan suuntaan,hankkisin personal trainerin ja kävisin fysikaalisessa hieronnassa,ottaisin ehkä ekaa kertaa elämässä kosmetologikäyntejä,suolahoitoja ja muita palveluita.
Lapset voisivat harrastaa mitä haluavat.
Itse voisin alkaa vaikka taiteilijaksi tai perustaa jonkin putiikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masennus on kuitenkin sairaus, eikä sairaus parane sillä, että voittaa lotossa.
Näin voi olla, mutta siinä tapauksessa tosi moni masentuneeksi luultu on tosiasiassa lamaantunut ja kuolemassa vitutukseen. Minun on vaikea lopulta nähdä tässä muuta kuin aste-eroja.
Olisin. Ei masennusta poistaisi mutta helpottaisi kyllä montaa asiaa. Eka olisi että pääsisin eroon kaikki mehut vievästä työstä ja olisi varaa terapiaan niin usein kun tarvitsisi. Mielummin masentunut rikkaana kun köyhänä, jos nyt pakko valita. Paras tietysti olisi kun koko helvetin masennuksesta pääsisi eroon, silloin voisi elää hyvää elämää köyhänäkin. Helvetillinen sairaus, en toivo yhtään kellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sen verta onnellisempi, ettei tarvitsisis raha-asioita stressata tämän muun ohella vaan voisi täysillä keskittyä itsensä parantamiseen ja hakeutua terapiaan (Kelan tukea en tällä hetkellä pysty saamaan). Eli kyllä se eteenpäin varmasti auttaisi omalta osaltaan.
Vierailija kirjoitti:
Olisin. Ei masennusta poistaisi mutta helpottaisi kyllä montaa asiaa. Eka olisi että pääsisin eroon kaikki mehut vievästä työstä ja olisi varaa terapiaan niin usein kun tarvitsisi. Mielummin masentunut rikkaana kun köyhänä, jos nyt pakko valita. Paras tietysti olisi kun koko helvetin masennuksesta pääsisi eroon, silloin voisi elää hyvää elämää köyhänäkin. Helvetillinen sairaus, en toivo yhtään kellekään.
Niin ja lisäyksenä vielä että voisin auttaa myös omia tukiverkkoja jotka pitänyt mua pinnalla. Nyt ei ole voimat riittäneet vastavuoroiseen auttamiseen niin usein ja paljon kun haluaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta hemmetissä. Vähempikin riittäisi. Voisin vihdoin saada sen tavallisen elämän jolta muutoin jään paitsi.
Kyllä vain. Masennus syntyy myös raha-asioista. Monet asiat, jotka ahdistavat ja masentavat, olisi ihan silkalla rahalla korjattavissa. En puhu pelkästään omista asioistani, vaan myös rakkaiden läheisteni, joiden puolesta olen mieli maassa.
Ei se tietenkään kaikkia asioita korjaisi, mutta ne merkittävät, jotka aiheuttavat mielipahaa ja stressiä päivittäin. Sen myötä olisi aikaa ja energiaa korjata niitä muitakin asioita.
Totta hitossa olisin! Ei nyt osunut kohdalle, pikkuvoittoja tuli kyllä.
en tiedä olisinko lopettanut työntekoa, mutta ainakin sellainen auto että työkaverit olisi olleet ihmeissään. joo ja hyväntekeväisyyteen en ois laittanut penniäkään.
Olisin. Voisin vaihtaa hoitokuviot kokonaan yksityiselle ja saisin maksettua terapioita, joihin nyt ei ole varaa ja joita kukaan ei myöskään avita kustantamaan. Saisin voimaa uskoa tulevaisuuteen, koska rahalla saisin avitusta opiskeluhaaveiden toteutumiseen. Jatkaisin kyllä työssäni, mutta en enää pelkäisi katastrofina sitä, vaikka nollasopimukseni katkaistaisiinkin. Voisin rennommin hakea uutta tai vaikka tehdä enemmän vapaaehtoistöitä. Voisin ajaa ajokortin ja käydä avoimen yliopiston kursseja terapioiden lisänä. Ennen kuin yliopisto-opinnot olisivat oikeasti mahdollisia.
Olisin.