Lue keskustelun säännöt.
Masentunut/masennusta sairastava. Olisitko onnellisempi, jos olisit voittanut 90milj. Eurojackpotissa?
Kommentit (79)
En koska en ole masentunut varattomuuden takia. Mulla on taloudellisesti kaikki hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin lopettaa työnteon paikassa, joka on suuri syy masennukseeni (työpaikkakiusaaminen) ja vihdoin olisi sekä varaa että aikaa terapiaan. Pystyisin palkkaamaan kaiken tarvitsemani avun, silloin kun itse hädin tuskin pääsen sängystä ylös. Että kyllä, se parantaisi elämänlaatuani.
Jep, raha voi parantaa sairauksia koska rahalla saa niin paljon hoitoa kuin tarvitsee, ja mielen sairauksissa kuten toki fyysisissäkin myös vaikuttaa muu elämä eli missä asuu, mitä virikkeitä on, mitä tekee työkseen jne. Ilman rahaa on vaikeampi vaikuttaa näihin.
En, mutta luultavasti paranisin ajan kanssa, kun olisi varaa kunnon hoitoihin. Lähtisin jonnekin luxus klinikalle niin pitkäksi aikaa, kun on tarvis.
Ensimmäiset pari miljoonaa ovat ratkaisevia. Loput 88 miljoonaa olisi melko se ja sama. Uskon että varakkaana olisi sosiaalisempi, koska olisi varaa tehdä asioita joista jutella ihmisten kanssa, voisi järjestää muille jotain pientä kivaa, perustaa firman jne. Ja vaikka ei olisi sosiaalisempikaan niin olisihan se silti erilaista kun voisi lähteä vaikka matkalle milloin haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todellakin olisin. En kylläkään tarvitsisi noin paljon rahaa.
Voisin lopettaa käynnin "hoidossa", joka ei ole vienyt minua eteenpäin ja käyn siellä vain rahan saamisen takia. Voisin hankkia kunnon terapiaa.
Sanotko tämän siellä hoidossa, että käyt vain rahan takia? Vai esitätkö että on muu syy?
Nämä miljoonien voittamiset ovat täysin epärealistinen vaatimustaso jollekin parantumiselle. Miljonäärejä on joku promille maapallon väestöstä, entisaikoina ei sitäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole masentunut, mutta silti minua ahdistaisi voittaa niin valtava summa. Nyt kun potti jakaantui viidelle, ja jokainen sai jotain 18 milliä, niin sellainenkin on järkevämpi summa. Mutta ehkä siitä ahdistuksesta pääsisi nopeasti yli... Pelkällä rahalla en kuitenkaan saisi riittävästi sisältöä elämään.
Ehkä hetkellisesti? En usko, että raha sinällään ratkaisis kaikkia ongelmia, mut ois toki vähemmän stressitekijöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin onnellisempi.
Pääsisin sillä rahalla karkuun masennusta aiheuttavaa ympäristöä ja ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä.
Heittäisin pihtaavan narsisti vaimon pihalle ja lentäisin Thaikkuihin bisnes luokassa ThaiAirwaysilla
Vaikutat enemmän persoonallisuushäiriöiseltä kuin masentuneelta.
Kun olin vaikeasti masentunut, en jaksanut sen enempää matkustella kuin ottaa avioeroakaan.
Kyllä pienempikin summa ratkaisisi aika monta ongelmaa elämässäni ja sillä varmasti olisi vaikutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin. Pääsisin helvettiin täältä suomesta.
En ole masentunut mutta kärsin sosiaalisen tilanteen pelosta ja ahdistun välillä tosi pahasti työpaikan väenmäärästä. Jos olisin miljonääri, olisi aikaa mennä vaikka pieniin harrastusryhmiin ja hoitaa ahdistustani omin ehdoin, siten että menisin just vapaaehtoisesti ihmisten ilmoille. Eikä niissä ahdistavissa olotiloissa mitä työpaikkaan liittyy: paljon stressiä, ihmisiä joiden kanssa en halua olla tekemisissä mutta pakko koska elämä pitää maksaa. Paljon ahdistusta lähtisi jos ei pitäisi mennä töihin.
Jos voittaisin ton verran, niin voisin ostaa mielialalääkkeitä.
Olisin. Saisin korjattua nämä hampaat, joiden takia olen viimeiset vuodet jäänyt neljän seinän sisälle.
Voi kyllä. Luulenpa, että masennukseni lähtisi sen siliän tien. Kokonaan. Tosin, en olekaan enää nykyisin masentunut siinä mielessä kuin mitä se nuorempana oli. Kuitenkin, jos teen jonkun testin, se näyttää vaikeaa masennusta. Olen vain oppinut elämään piittaamatta asiasta hittojakaan. Samoin on unettomuuden laita.
Minun elämäni on masentavaa siksi, että ei ole kaksvitosesta alkaen ollut varaa tehdä niitä ratkaisuja, jotka ymmärsi välttämättömiksi. Kun näin kävi, elämä on juuttunut mutaan. Rimpuile siinä sitten. Nuori aikuisuus meni laman kourissa rimpuillen, sitten yritti kerätä palaset ja iski seuraava.
Jos mulla olisi tuollainen summa, laittaisin muutamankin järjestön pystyyn, palkkaisin oikeat tyypit niitä vetämään, hankkisin kymmenen sihteeriä ja alkaisin kirjoittaa kirjoja. Arvatkaa, miltä tuntuu tällaisesta ihmisestä elää minimaalisin resurssein koko aikuisikänsä? Ennen maailmassakin on olleet keksijäluonteet köyhiä, mutta niille on auennut luostareissa tai mesenaattien kautta muiden työvoima käyttöön. Nyt eletään maailmassa, jossa suositaan keskinkertaisuutta. Minä olen vain joku ihme hiihtäjä.
Todennäköisesti joo, ainakin vähän aikaa... Sen lisäks olis varaa sitten mennä kunnon psykologille ja muutenkin hoitaa itseään, harrastaa ja tehdä mitä haluaa, ehkä se auttaisi :)
Omalla kohdallani voin sanoa että en usko koskaan masennuksesta kokonaan parantuvani. Olen sairastanut jo useamman masennusjakson elämäni aikana. Vaikeasta keskivaikeaan masennukseen. Välillä olen siis täysin pimeässä mustassa kuopassa, välillä taas harmaassa vaiheessa. Toki toivon aina että paremmat kaudet pidentyisivät. Nyt olen taas aika mustassa ollut 10kk ajan. Rahalla ei pysty muuttamaan aivojani mutta uskon että kunnon terapialla voisin päästä nopeammin ylöspäin ja siihen raha auttaisi.