Sain kutsun ryhmähaastatteluun

Saman pöydän ääressä istuessa vastausvuorot aloitetaan yleensä rivin päästä. Asetu siis rivin keskivaiheille, jos et halua vastata ensimmäisenä vaan tarkkailal ensin mitä muut sanovat. Jos haastattelussa on vapaata yhteistä keskustelua, ota mahdollisimman usein puheenvuoro. Vaikutelmaa tehostaa, jos vielä keskustelun aikana kysyt joltain hiljaisemmalta, mitä mieltä hänon asiasta.

Ole aktiivinen ja keskity siihen, mitä muut hakijat sanovat. Sinua voidaan pyytää esim. kommentoimaan jonkun muun vastausta. Jos teette ryhmätyötä, ole aloitteellinen, mutta kuuntele myös muita. Älä jyrää.

Älä päästä itseäsi liian jännittyneeksi koska sitten haastattelu ei mene hyvin.

Itse en pärjää ryhmähaastatteluissa. Olen liian ujo, enkä uskalla tuoda itseäni esille riittävästi. Ryhmähaastattelut ovat kauhistus itselleni. En saa unta edellisenä yönä ja olen haastattelussa aivan onneton.

Ryhmähaastatteluissa pärjäävät nopeat. Kannattaa miettiä mahdollisimman monta eri vastausta etukäteen. Joku kuitenkin vastaa kysymykseen aina saman, mitä itse olet ajatellut ja silloin vaikutat vain matkijalta, jolla ei ole omia mielipiteitä. 

Millaisia ryhmätöitä tällaisissa tehdään?

Kiitos kaikille vastanneille. Pahoin pelkään, etten pärjää, olen liian individualistinen persoona ja varmaan muiden mielestä pelottava... tai mistä minä sen tiedän. Parempi kun en vertaa itseäni toisiin siinä tilanteessa.

Ap

Pieraise kuuluvasti lonkkaasi nostaen.

Vapautat näin koko ryhmän tunnelman.

- ole aktiivisesti mukana keskustelussa ja yritä luoda vuorovaikutusta nimenomaan toisten hakijoiden, ei haastattelijoiden kanssa

- kuuntele rauhallisesti, ole myönteinen, mutta tuo esille myös uusia näkemyksiä vaikka ne eroaisivat muista.

Ryhmähaastattelu ei välttämättä ole keskustelua eikä ryhmätyöskentelytaitojen kokeilua. Se saattaa olla ihan vain sellainen tilanne, että useampi tyyppi haastatellaan samaan aikaan. Jokainen vastaa vuorollaan samoihin kysymyksiin. Liukuhihnahaastattelua.

Itse olen ollut sellaisessa ryhmähaastattelussa, jossa meitä hakijoita ei laitettu tekemään mitään ryhmätyötä tai keskustelemaan ryhmässä niinkään keskenään, vaan meitä oli haastattelemassa melkein koko työyhteisö, joka oli hakemassa itselleen sopivia työkavereita. Jokainen vastasi vuorollaan kysymykseen. Tehtävänä ei ollut ottaa kantaa siihen mitä muut vastasivat. Meitä pääsi kolme kymmenestä töihin ja meillä kaikilla kolmella oli erilainen tausta. Se suulain ja "vitsikkäin" ei päässyt töihin. 

Ryhmässä ollessa tuo esille sitä, miten kohtelee muita, joten on hyvä olla toiset huomioon ottava ja jollain saada se esille vastauksissa ja tilanteessa. Ei tosiaan liian pomotteleva tai jyräävä. Sekään ei haittaa jos ei ihan joka väliin saa suunvuoroa, jos on kyse keskustelusta. Aina voi täydentää toisen esille ottamaa asiaa vielä jollain omalla pointilla asiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut sellaisessa ryhmähaastattelussa, jossa meitä hakijoita ei laitettu tekemään mitään ryhmätyötä tai keskustelemaan ryhmässä niinkään keskenään, vaan meitä oli haastattelemassa melkein koko työyhteisö, joka oli hakemassa itselleen sopivia työkavereita. Jokainen vastasi vuorollaan kysymykseen. Tehtävänä ei ollut ottaa kantaa siihen mitä muut vastasivat. Meitä pääsi kolme kymmenestä töihin ja meillä kaikilla kolmella oli erilainen tausta. Se suulain ja "vitsikkäin" ei päässyt töihin. 

Ryhmässä ollessa tuo esille sitä, miten kohtelee muita, joten on hyvä olla toiset huomioon ottava ja jollain saada se esille vastauksissa ja tilanteessa. Ei tosiaan liian pomotteleva tai jyräävä. Sekään ei haittaa jos ei ihan joka väliin saa suunvuoroa, jos on kyse keskustelusta. Aina voi täydentää toisen esille ottamaa asiaa vielä jollain omalla pointilla asiaan. 

Tästä tulee sellainen kuva, että haetaan samalla kaavalla ajattelevia, itsensä kaltaisia ihmisiä. Työkavereista halutaan koota siis kaveriporukka. Tuo ei välttämättä ole hyvä juttu näkökulmien rikastamisen ja työn kehittämisen kannalta, vaikka tietty onhan se aina saman mielisten kanssa mukavampi hengailla. 

Mulla on sinänsä hyviä kokemuksia ryhmähaastatteluista, on ollut mukavia kilpakandidaatteja ja toimittu rakentavassa hengessä. Toki tielle on sattunut myös melkoinen itsensä korostaja, joka kuunteli muita vain näennäisesti. Mulla ei olisi ollut hyvä olo hänen kanssaan. No, puusilmät valitsivat hänet.

Sellainen vinkki, että sun istumapaikalla ei ole väliä, koska vuoroja saatetaan kierrättää. Ehkä voi myös miettiä, haetaanko johtajaa, myyjää vai tiimipelaajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut sellaisessa ryhmähaastattelussa, jossa meitä hakijoita ei laitettu tekemään mitään ryhmätyötä tai keskustelemaan ryhmässä niinkään keskenään, vaan meitä oli haastattelemassa melkein koko työyhteisö, joka oli hakemassa itselleen sopivia työkavereita. Jokainen vastasi vuorollaan kysymykseen. Tehtävänä ei ollut ottaa kantaa siihen mitä muut vastasivat. Meitä pääsi kolme kymmenestä töihin ja meillä kaikilla kolmella oli erilainen tausta. Se suulain ja "vitsikkäin" ei päässyt töihin. 

Ryhmässä ollessa tuo esille sitä, miten kohtelee muita, joten on hyvä olla toiset huomioon ottava ja jollain saada se esille vastauksissa ja tilanteessa. Ei tosiaan liian pomotteleva tai jyräävä. Sekään ei haittaa jos ei ihan joka väliin saa suunvuoroa, jos on kyse keskustelusta. Aina voi täydentää toisen esille ottamaa asiaa vielä jollain omalla pointilla asiaan. 

Tästä tulee sellainen kuva, että haetaan samalla kaavalla ajattelevia, itsensä kaltaisia ihmisiä. Työkavereista halutaan koota siis kaveriporukka. Tuo ei välttämättä ole hyvä juttu näkökulmien rikastamisen ja työn kehittämisen kannalta, vaikka tietty onhan se aina saman mielisten kanssa mukavampi hengailla. 

Ei välttämättä. Työyhteisöön sopivuus voi liittyä joihinkin kriittisiin toimintatapoihin, jotka ovat olennainen osa työkulttuuria, muttei tietenkään kaiken samanlaisuuteen. Jotkut taas juurikin etsivät täydentävää erilaisuutta..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut sellaisessa ryhmähaastattelussa, jossa meitä hakijoita ei laitettu tekemään mitään ryhmätyötä tai keskustelemaan ryhmässä niinkään keskenään, vaan meitä oli haastattelemassa melkein koko työyhteisö, joka oli hakemassa itselleen sopivia työkavereita. Jokainen vastasi vuorollaan kysymykseen. Tehtävänä ei ollut ottaa kantaa siihen mitä muut vastasivat. Meitä pääsi kolme kymmenestä töihin ja meillä kaikilla kolmella oli erilainen tausta. Se suulain ja "vitsikkäin" ei päässyt töihin. 

Ryhmässä ollessa tuo esille sitä, miten kohtelee muita, joten on hyvä olla toiset huomioon ottava ja jollain saada se esille vastauksissa ja tilanteessa. Ei tosiaan liian pomotteleva tai jyräävä. Sekään ei haittaa jos ei ihan joka väliin saa suunvuoroa, jos on kyse keskustelusta. Aina voi täydentää toisen esille ottamaa asiaa vielä jollain omalla pointilla asiaan. 

Tästä tulee sellainen kuva, että haetaan samalla kaavalla ajattelevia, itsensä kaltaisia ihmisiä. Työkavereista halutaan koota siis kaveriporukka. Tuo ei välttämättä ole hyvä juttu näkökulmien rikastamisen ja työn kehittämisen kannalta, vaikka tietty onhan se aina saman mielisten kanssa mukavampi hengailla. 

Ei välttämättä. Työyhteisöön sopivuus voi liittyä joihinkin kriittisiin toimintatapoihin, jotka ovat olennainen osa työkulttuuria, muttei tietenkään kaiken samanlaisuuteen. Jotkut taas juurikin etsivät täydentävää erilaisuutta..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut sellaisessa ryhmähaastattelussa, jossa meitä hakijoita ei laitettu tekemään mitään ryhmätyötä tai keskustelemaan ryhmässä niinkään keskenään, vaan meitä oli haastattelemassa melkein koko työyhteisö, joka oli hakemassa itselleen sopivia työkavereita. Jokainen vastasi vuorollaan kysymykseen. Tehtävänä ei ollut ottaa kantaa siihen mitä muut vastasivat. Meitä pääsi kolme kymmenestä töihin ja meillä kaikilla kolmella oli erilainen tausta. Se suulain ja "vitsikkäin" ei päässyt töihin. 

Ryhmässä ollessa tuo esille sitä, miten kohtelee muita, joten on hyvä olla toiset huomioon ottava ja jollain saada se esille vastauksissa ja tilanteessa. Ei tosiaan liian pomotteleva tai jyräävä. Sekään ei haittaa jos ei ihan joka väliin saa suunvuoroa, jos on kyse keskustelusta. Aina voi täydentää toisen esille ottamaa asiaa vielä jollain omalla pointilla asiaan. 

Tästä tulee sellainen kuva, että haetaan samalla kaavalla ajattelevia, itsensä kaltaisia ihmisiä. Työkavereista halutaan koota siis kaveriporukka. Tuo ei välttämättä ole hyvä juttu näkökulmien rikastamisen ja työn kehittämisen kannalta, vaikka tietty onhan se aina saman mielisten kanssa mukavampi hengailla. 

Aina kun päädyn typerään keittiöpsykoligiahaastatteluun, joissa olennaisimmiksi asioiksi ilmenevät hakijan persoona ja vapaa-aika, tulee mieleen, onko kyseessä voittoa tahkova yritys vai aikuisten päiväkoti.

Viimeksikin melkoinen pettymys, rekryfirman mukaan osaamiseni oli tarkoitus olla just sitä vaadittua, jota edellisillä kandeilla oli puuttunut. No, asiakasta kiinnostaakin mun harrastukset ja naamallaan on liki järkyttynyt ilme kun KYSYTTÄESSÄ tuon heikkouteni esiin.

Onko kenelläkään kertoa esimerkkejä konkreettisista kysymyksistä?

^

Miten niin ryhmähaastattelussa on parempi olla aktiivinen? Minä olen introvertteineni luonteineni työpaikan kokouksissa usein äänessä (ja ihan syystä) mutta pomo ei tykkää tästä ollenkaan. Aina päätän olla ensi kerralla sitten ihan hiljaa mutta kun kellään muullakaan ei koskaan ole mielipiteitä asioista! Pakko sitten jonkun sanoa.

Kiitos ykköselle vinkistä!! Menin keskipaikalle ja ekat vastausvuorot kun jaettiin ja kuunneltuani toisten vastaukset, ehdin hyvin miettiä oman puheenvuoroni.

Vastasin kysymykseen lyhyesti ja asiallisesti. Ja mikä tärkeintä pysyin asiassa (koko haastattelun ajan). Tarkkailin muita. Kuuntelin seuraavien puheenvuorot.

Aina välillä kysyttiin, onko jollain jotain kysyttävää tästä tai tästä. Esitin muutamia osuvia ja vähän "huomaamattomia" kysymyksiä (muilla ei ollut kysyttävää), mitkä loi vuorovaikutteisuuden tunteen haastattelijoille ja he vapautuivat "silmissä".

En tuonut itseäni esiin. Toiset tuntuivat tekevän jatkuvasti sen mokan, että toivat itseään esiin väärässä kohdassa, mikä sotki koko haastattelutilannetta.

Luotin siihen, että olin a. soittanut, b. tehnyt huolellisen hakemuksen. En korostanut ollenkaan omaa osaamistani vaan sitä, miten näen kyseisen tehtävän ja sen, mitä tehtävän menestyksellinen hoito edellyttää. Lopussa sai kysyä tulevalta työparilta kysymyksen/kysymyksen. Kysyin, millaista henkilöä hän toivoo työparikseen ja mitä hänen mielestä tehtävän hoito edellyttää. -Pistit pahan, sanoi ja vastasi.

Tiesin koko ajan, että saan paikan. Ja sain.

Syy: tilannetaju. Oikeasti. Mä epäilin, etten pärjää ryhmähaastattelussa, mutta LYHYET vastaukset, asiassa pysyminen, asiallisuus, kiinnostus ja fokuksen pitäminen siinä tehtävässä... ne oli ne.

Skumppa on avattu, mikä lohtu sanoa miehelle "ajattele, nyt meidän ei enää tarvitse laskea RUOKAkaupassa, mitä ostetaan." Ja silti, voin kertoa ettei meillä SILTI koskaan heitetä ruokaa roskiin, koska se on synti.

Kiitos ja amen.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos ykköselle vinkistä!! Menin keskipaikalle ja ekat vastausvuorot kun jaettiin ja kuunneltuani toisten vastaukset, ehdin hyvin miettiä oman puheenvuoroni.

Vastasin kysymykseen lyhyesti ja asiallisesti. Ja mikä tärkeintä pysyin asiassa (koko haastattelun ajan). Tarkkailin muita. Kuuntelin seuraavien puheenvuorot.

Aina välillä kysyttiin, onko jollain jotain kysyttävää tästä tai tästä. Esitin muutamia osuvia ja vähän "huomaamattomia" kysymyksiä (muilla ei ollut kysyttävää), mitkä loi vuorovaikutteisuuden tunteen haastattelijoille ja he vapautuivat "silmissä".

En tuonut itseäni esiin. Toiset tuntuivat tekevän jatkuvasti sen mokan, että toivat itseään esiin väärässä kohdassa, mikä sotki koko haastattelutilannetta.

Luotin siihen, että olin a. soittanut, b. tehnyt huolellisen hakemuksen. En korostanut ollenkaan omaa osaamistani vaan sitä, miten näen kyseisen tehtävän ja sen, mitä tehtävän menestyksellinen hoito edellyttää. Lopussa sai kysyä tulevalta työparilta kysymyksen/kysymyksen. Kysyin, millaista henkilöä hän toivoo työparikseen ja mitä hänen mielestä tehtävän hoito edellyttää. -Pistit pahan, sanoi ja vastasi.

Tiesin koko ajan, että saan paikan. Ja sain.

Syy: tilannetaju. Oikeasti. Mä epäilin, etten pärjää ryhmähaastattelussa, mutta LYHYET vastaukset, asiassa pysyminen, asiallisuus, kiinnostus ja fokuksen pitäminen siinä tehtävässä... ne oli ne.

Skumppa on avattu, mikä lohtu sanoa miehelle "ajattele, nyt meidän ei enää tarvitse laskea RUOKAkaupassa, mitä ostetaan." Ja silti, voin kertoa ettei meillä SILTI koskaan heitetä ruokaa roskiin, koska se on synti.

Kiitos ja amen.

Onneksi olkoon! Kuulosti tosiaan onnistuneelta haastattelulta ihan näin maallikonkin silmissä.