Sain kutsun ryhmähaastatteluun

Vierailija kirjoitti:

Onko kenelläkään kertoa esimerkkejä konkreettisista kysymyksistä?

1. Kuka olet, mitä olet tehnyt.

2. Miksi haet paikkaa.

Kaksi ekaa ja noissa todella voi mokata. Muu on vasta edessä. Ja tilanteita tuon jälkeen kertoa - paljon.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos ykköselle vinkistä!! Menin keskipaikalle ja ekat vastausvuorot kun jaettiin ja kuunneltuani toisten vastaukset, ehdin hyvin miettiä oman puheenvuoroni.

Vastasin kysymykseen lyhyesti ja asiallisesti. Ja mikä tärkeintä pysyin asiassa (koko haastattelun ajan). Tarkkailin muita. Kuuntelin seuraavien puheenvuorot.

Aina välillä kysyttiin, onko jollain jotain kysyttävää tästä tai tästä. Esitin muutamia osuvia ja vähän "huomaamattomia" kysymyksiä (muilla ei ollut kysyttävää), mitkä loi vuorovaikutteisuuden tunteen haastattelijoille ja he vapautuivat "silmissä".

En tuonut itseäni esiin. Toiset tuntuivat tekevän jatkuvasti sen mokan, että toivat itseään esiin väärässä kohdassa, mikä sotki koko haastattelutilannetta.

Luotin siihen, että olin a. soittanut, b. tehnyt huolellisen hakemuksen. En korostanut ollenkaan omaa osaamistani vaan sitä, miten näen kyseisen tehtävän ja sen, mitä tehtävän menestyksellinen hoito edellyttää. Lopussa sai kysyä tulevalta työparilta kysymyksen/kysymyksen. Kysyin, millaista henkilöä hän toivoo työparikseen ja mitä hänen mielestä tehtävän hoito edellyttää. -Pistit pahan, sanoi ja vastasi.

Tiesin koko ajan, että saan paikan. Ja sain.

Syy: tilannetaju. Oikeasti. Mä epäilin, etten pärjää ryhmähaastattelussa, mutta LYHYET vastaukset, asiassa pysyminen, asiallisuus, kiinnostus ja fokuksen pitäminen siinä tehtävässä... ne oli ne.

Skumppa on avattu, mikä lohtu sanoa miehelle "ajattele, nyt meidän ei enää tarvitse laskea RUOKAkaupassa, mitä ostetaan." Ja silti, voin kertoa ettei meillä SILTI koskaan heitetä ruokaa roskiin, koska se on synti.

Kiitos ja amen.

Onneksi olkoon! Kuulosti tosiaan onnistuneelta haastattelulta ihan näin maallikonkin silmissä.

Kiitos!

Minä olen kerran ollut ja sain paikan. Annettiin erilaisia kysymyksiä liittyen työskentelyyn, joita piti ryhmässä miettiä. Ole aktiivinen ja erotu, älä pelkää puhua. Ei tarvitse olla mikään vetäjä, mutta haastattelijoiden tulee tavallaan "huomata" sinut, koska teitä saattaa siinä ryhmässä olla kymmenenkin henkeä. Omassa haastattelussa oli monia tuppisuita, jotka vain nyökkäilivät ja sanoivat "niin justiinsa" muiden puhuessa. Se ei ole oikea tyyli. Kannattaa omia mielipiteitä tuoda esille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut sellaisessa ryhmähaastattelussa, jossa meitä hakijoita ei laitettu tekemään mitään ryhmätyötä tai keskustelemaan ryhmässä niinkään keskenään, vaan meitä oli haastattelemassa melkein koko työyhteisö, joka oli hakemassa itselleen sopivia työkavereita. Jokainen vastasi vuorollaan kysymykseen. Tehtävänä ei ollut ottaa kantaa siihen mitä muut vastasivat. Meitä pääsi kolme kymmenestä töihin ja meillä kaikilla kolmella oli erilainen tausta. Se suulain ja "vitsikkäin" ei päässyt töihin. 

Ryhmässä ollessa tuo esille sitä, miten kohtelee muita, joten on hyvä olla toiset huomioon ottava ja jollain saada se esille vastauksissa ja tilanteessa. Ei tosiaan liian pomotteleva tai jyräävä. Sekään ei haittaa jos ei ihan joka väliin saa suunvuoroa, jos on kyse keskustelusta. Aina voi täydentää toisen esille ottamaa asiaa vielä jollain omalla pointilla asiaan. 

Tästä tulee sellainen kuva, että haetaan samalla kaavalla ajattelevia, itsensä kaltaisia ihmisiä. Työkavereista halutaan koota siis kaveriporukka. Tuo ei välttämättä ole hyvä juttu näkökulmien rikastamisen ja työn kehittämisen kannalta, vaikka tietty onhan se aina saman mielisten kanssa mukavampi hengailla. 

Höpsis. Asiantuntijaorganisaatiossa, jossa tehdään tiimityötä, hakijan asiantuntemuksen voi oikeasti arvioida vain toinen asiantuntija, joka ei yleensä ole pomo eikä varsinkaan HR-ihminen.

Tietysti jos (ja kun) rekrytonnissa halutaan painottaa muitakin asioita kuin asiantuntemusta, kuten esimerkiksi palkkavaatimusta, kehityspotentiaalia, kommunikaatiotaitoja tai vaikka raskautumisriskiä, niin tämän arvioinnin tekee siten HR-puoli tai managerit.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kerran ollut ja sain paikan. Annettiin erilaisia kysymyksiä liittyen työskentelyyn, joita piti ryhmässä miettiä. Ole aktiivinen ja erotu, älä pelkää puhua. Ei tarvitse olla mikään vetäjä, mutta haastattelijoiden tulee tavallaan "huomata" sinut, koska teitä saattaa siinä ryhmässä olla kymmenenkin henkeä. Omassa haastattelussa oli monia tuppisuita, jotka vain nyökkäilivät ja sanoivat "niin justiinsa" muiden puhuessa. Se ei ole oikea tyyli. Kannattaa omia mielipiteitä tuoda esille.

Tässä ei ollut mitään "tehtäviä". Yksi oli liian hiljainen. Alussa ajattelin, että hän on mun pahin kilpailija, ihan ulkoasun perusteella, mutta olikin tuppisuu. Huomasin, että haastattelijat tekivät näille hiljaisille lisäkysymyksiä kyllä. Ja oli kiva huomata, että heidät huomioitiin nimeämällä heitä ihan nimellä tyyliin "Anna haluan kysyä sinulta xx". Eli hilaiset saivat tilaa, mutteivät ehkä sitten osanneet ottaa tätä "osakseen". Olisi varmaan riittänyt, että osaa osoittaa olevansa kartalla kokonaisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ollut sellaisessa ryhmähaastattelussa, jossa meitä hakijoita ei laitettu tekemään mitään ryhmätyötä tai keskustelemaan ryhmässä niinkään keskenään, vaan meitä oli haastattelemassa melkein koko työyhteisö, joka oli hakemassa itselleen sopivia työkavereita. Jokainen vastasi vuorollaan kysymykseen. Tehtävänä ei ollut ottaa kantaa siihen mitä muut vastasivat. Meitä pääsi kolme kymmenestä töihin ja meillä kaikilla kolmella oli erilainen tausta. Se suulain ja "vitsikkäin" ei päässyt töihin. 

Ryhmässä ollessa tuo esille sitä, miten kohtelee muita, joten on hyvä olla toiset huomioon ottava ja jollain saada se esille vastauksissa ja tilanteessa. Ei tosiaan liian pomotteleva tai jyräävä. Sekään ei haittaa jos ei ihan joka väliin saa suunvuoroa, jos on kyse keskustelusta. Aina voi täydentää toisen esille ottamaa asiaa vielä jollain omalla pointilla asiaan. 

Tästä tulee sellainen kuva, että haetaan samalla kaavalla ajattelevia, itsensä kaltaisia ihmisiä. Työkavereista halutaan koota siis kaveriporukka. Tuo ei välttämättä ole hyvä juttu näkökulmien rikastamisen ja työn kehittämisen kannalta, vaikka tietty onhan se aina saman mielisten kanssa mukavampi hengailla. 

Höpsis. Asiantuntijaorganisaatiossa, jossa tehdään tiimityötä, hakijan asiantuntemuksen voi oikeasti arvioida vain toinen asiantuntija, joka ei yleensä ole pomo eikä varsinkaan HR-ihminen.

Tietysti jos (ja kun) rekrytonnissa halutaan painottaa muitakin asioita kuin asiantuntemusta, kuten esimerkiksi palkkavaatimusta, kehityspotentiaalia, kommunikaatiotaitoja tai vaikka raskautumisriskiä, niin tämän arvioinnin tekee siten HR-puoli tai managerit.

Totta. Ihmiset haluaa, että asiat sujuu. Muu on muuta.

Vierailija kirjoitti:

Pieraise kuuluvasti lonkkaasi nostaen.

Vapautat näin koko ryhmän tunnelman.

Kenet pitää kuvitella alastomaksi aktin aikana...?

En ole koskaan ollut ryhmähaastattelussa. Millaisiin töihin ryhmähaastatellaan?

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ollut ryhmähaastattelussa. Millaisiin töihin ryhmähaastatellaan?

Tukiaputöihin, joissa olet korkeintaan kuntoutujana.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ollut ryhmähaastattelussa. Millaisiin töihin ryhmähaastatellaan?

Kuule! Ihan yhtä isona yllätyksenä tämä tuli mullekin. En ollut tyyliin kuullutkaan moisesta, ennen kuin kutsu kolahti sähköpostiin. Ystäväni on ison monikansallisen yrityksen rekrytoija ja tän keskustelun (aaveella) lisäksi, mun ainoa tietolähde oli hän, joka sanoi ainoastaan perusteet sille, miksi hän ei pidä niitä. Ja jos pitää pohjalla on 1. kierros. Sanoi, että tietosuojasyyt (monet ei halua ulkop. tahojen tietävän heidän hakevan kiloailevaan yritykseen jne.).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ollut ryhmähaastattelussa. Millaisiin töihin ryhmähaastatellaan?

Tukiaputöihin, joissa olet korkeintaan kuntoutujana.

Mihin perustat väitteesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ollut ryhmähaastattelussa. Millaisiin töihin ryhmähaastatellaan?

Kuule! Ihan yhtä isona yllätyksenä tämä tuli mullekin. En ollut tyyliin kuullutkaan moisesta, ennen kuin kutsu kolahti sähköpostiin. Ystäväni on ison monikansallisen yrityksen rekrytoija ja tän keskustelun (aaveella) lisäksi, mun ainoa tietolähde oli hän, joka sanoi ainoastaan perusteet sille, miksi hän ei pidä niitä. Ja jos pitää pohjalla on 1. kierros. Sanoi, että tietosuojasyyt (monet ei halua ulkop. tahojen tietävän heidän hakevan kiloailevaan yritykseen jne.).

Kerro nyt edes jotain työnkuvasta.

Jos firma harrastaa ryhmähaastatteluja niin etsi toinen työnantaja. Ryhmähaastatteluista ei löydy hyviä työntekijöitä eikä hyviä työnantajia.

Käy kaikki tavallisimmat kysymykset läpi. Netissä esim. Duunitorilla ja Monsterilla ja vaikka millä muilla on kysymyslistoja, joita harjoitella. Se "Missä näet itsesi 5 vuoden päästä?" on multa kysytty melkein aina. Vaihdoin työpaikkaa juuri joulukuussa, joten kokemukset on aika tuoreita.

Ja kyllä sellainen freesi, raikas meikki (ei mikään sotamaalaus tai "peikkomeikki") sekä työyhteisöön sopiva vaatetus tulee olla. 

Vierailija kirjoitti:

Jos firma harrastaa ryhmähaastatteluja niin etsi toinen työnantaja. Ryhmähaastatteluista ei löydy hyviä työntekijöitä eikä hyviä työnantajia.

Hyvän työntekijän voit löytää jos on onnea mutta hyvää työnantajaa et todellakaan löydä.

Voit odottaa ihan mitä tahansa. Riippuu tietenkin siitä, millaista paikkaa ollaan täyttämässä. Kehitysvammaisten askartelunohjaajan tehtävään valittaessa voisi olettaa olevan aivan toisenlaisen haastattelun kun vaativaan asiantuntijatyöhön. Jälkimmäisessä voidaan keskustella esimerkiksi päivän politiikasta. Siinäpä sitten varot kovin jyrkkiä mielipiteitä, kun et tiedä valitsijoitten puoluekantaa.

Olen ollut sellaisessa, ja aika pitkälle noudatteli tavanomaisen työhaastattelun kaavaa, mutta oli myös jotain " kerro jotain vasemmalla puolellasi istuvasta".

Tuo ei aina päde, että aloitetaan jommasta kummasta päästä. Omassa tapauksessani muistaakseni etunimen alkukirjaimen mukaan aakkosjärjestyksessä.