Akateemiset työttömät - mitä teille kuuluu?

Olisiko akateemisilla työttömillä mahdollisuutta perustaa yritystä ja myydä esim. omaa asiantuntemusta?:)

Vierailija kirjoitti:

"Ottaa vastaan koulutusta alempaa työtä" on eufemismi ja ihmisarvoa alentavaa uuspuhetta. Kukaan, toistan kukaan ei tarjoa akateemiselle jotain ei-koulutukseen sopivaa työtä.

Tämä puhe on hallituksen ajamaa soopaa, jolla halutaan pahentaa niiden kansalaisten asemaa, jotka ovat syyttään tippuneet oravanpyörästä sivuun.

Juuri näin! Ja ongelma tosiaan on siinä, ettei kukaan palkkaa maisteria tai tohtoria alemman koulutustason töihin, koska oletuksena on, että akateeminen karkaa parempiin hommiin heti tilaisuuden tullessa. Koulutustasoa vastaaviin töihin ei taas pääse ilman kokemusta tai pahimmassa tapauksessa sitä, että on jo valmiiksi vastaavassa tehtävässä. Käytännössä korkeakoulutetulla työttömällä tulee seinä vastaan joka suunnassa.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko akateemisilla työttömillä mahdollisuutta perustaa yritystä ja myydä esim. omaa asiantuntemusta?:)

Vau mikä ajatus, eipä ole varmaan kenelläkään käynyt koskaan mielessä!

Teillä arvon akateemiset on älyttömän hyvä mahdollisuus onnistua!

Viesti on sunnattu pikemminkin vastavalmistuneille. Muistan kun valmistuin itse ja hain ensimmäistä ”oikeaa työpaikkaa”. Listasin kaikki hakemani paikat ja lopputulokset exceliin ja mietin mitkä haut etenivät ym. Kannattaa miettiä systemaattisesti kuinka sinne töihin pääsee.

Lisäksi varautukaa, että ensimmäiset 1-2 vuotta on todella rankkoja. Lopulta akateemisesta maailmasta työmaailmaan siirtymisessä ratkaisevinta on työ ja tekeminen. Ja se puhelinmyynti voi olla aika pirun hyvä polku myös KTM:lle, kunhan seuraavat stepit on suunniteltu.

Tsemppiä teille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä kaikille nuorille akateemisille työttömille. Itse iäkkäämpänä akateemisena työttömänä en koe häpeän enkä epätoivon tunteita, koska tunnen työmarkkinat, osaamiseni ja alani, joten tiedän että vika ei ole minussa vaan systeemissä ja politiikassa. Ehkäpä myös aikakaudessa, joka tuottaa päättäjiä, jotka halveksuvat akateemista maailmaa ja ovat leikkanneet siitä ainoasta, jolla Suomen pitäisi tulevaisuudessa selvitä juhlapuheiden mukaan, eli koulutuksesta ja tutkimuksesta.

Oma tilanteeni on se, että teen väitöskirjaa, työtä on paljon sekä kiinnostusta ja kannustusta -- mutta ei vain rahaa. Kilpailu apurahoista ja palkallisista paikoista yms. on kovaa. Silti tuntee tekevänsä joka päivä omaa juttuan, sitä mistä on kiinostunut ja kun on yliopistolla, löytää kohtalotovereita yllin kyllin. Eräs tuttavani sai juuri ensimmäisen vakituisen työpaikan väiteltyään n. 15 vuotta sitten. Tämmöinen repaleisuus ja epävarmuus ei ole vain tutkijoiden työuralle tyypillistä vaan lähes kaikkien asiantuntija-alojen peruskauraa tänään. Se pitää vaan ottaa itsestäänselvyytenä, ja yrittää luovia siinä meressä.

Sain Kelasta juuri vastauksen, ettei väitöskirjatyötä katsota "aktiivisuudeksi", vaikka tekisi töitä 24/7. Niinpä, pienestä tuloista leikataan, eikä sille voi mitään. Ensin suututti, mutta sitten tajusin, että juuri tämmöiset lain tulkinnat tekevät hyvin näkyväksi sen tosiasian, että aktiivimalli on susi ja typeryksien tekele. En aio antatutua rosvohallitukselle.

Vähän neuvoja: jos saatte ansiopäivärahaa, tarkistakaa milloin se loppuu, ettei tule yllärinä. Muistakaa että jos teette keikka- tai osa-aikatöitä sovitelulla ansiopäivärahalla, osa-päiväinen työ syö laskurista kokonaisen päivän. Ja toinen tärkeä neuvo, kun olette ansiopäivärahalla, jos se on edes vähän kohtuullinen, säästäkää edes pieni summa joka kuukausi. Työttömänä kun putoaa työmarkkinatuelle, pahinta on jos ei ole edes pientä tukirahastoa. Ja jos haluaa kehittää omaa asiantuntijauraansa, pitää olla valmis välillä satsaamaan rahaa siihen - koska kun et ole töissä, ei kukaan maksa kursseja, konffia eikä koulutuksia.

Suosittelen kaikkia akateemisia työttömiä tulemaan ulos kolostaan, etsikää vertaistukea, mistä sitä saatte, esim. ottakaa osaa liittonne tilaisuuksiin. Liittykää johonkin alanne yhdistyksiin, olkaa aktiivisia niissä, ottakaa vaikka ilmaista työtä niissä, saatte kokemusta jonka voi laittaa CV:hen vaikkei siitä palkkaa saisi, ja tietysti tulee verkostoja. Miettikää voisitteko tehdä jotain yhteistyössä joidenkin muiden akateemisten kanssa. Tai ryhtyä kevytyrittäjäksi? Onko sopivaa työosuuskuntaa johon liittyä? Jos työllistyminen ei tunnu onnistuvan, keksikää edes yksi taito, jossa haluatte kehittyä ja menkää jollekin kurssille tai osallistukaa alanne konferensseihin. Miettikää itse mihin haluatte uraanne viedä, ja ehdottakaa siihen liityviä asioita työkkärille aktiivisuudeksi. Jos oma suunnitelmanne on järkevä, älkää ottako stressiä siitä ellei se sovi aktiivimallilakiin.

Järkeviä ajatuksia! Täällähän on selvästi syntynyt hyvää asiallista keskustelua aiheesta.

Yllättävää, miten tohtorikoulutettavat ja tohtorit ovat pohjasakkaa Suomessa. Ja monella tuntuu olevan ennakkoluuloja tutkijoita ja ylipäätään korkeakoulutettuja kohtaan. Moni ei ymmärrä, että jos ansioita vertaillaan, duunari vetää usein pidemmän korren. (Mikä on mielestäni todella väärin. Duunari on tulonsa ansainnut, tietenkin, mutta on hävytöntä, miten pienellä palkalla monet akateemiset sitkuttelevat.)

Onneksi ihmiset vielä tekevät arvokasta työtä myös aloilla, joilla ei raha virtaa. Kaikki sympatiani ovat heidän puolellaan.

Niin, meillä on iso lauma "elämäntapadosentteja", jotka elävät satunnaisilla tuntiopetus- ja kirjoituspalkkioilla, apurahoilla ja satunnaisilla projektituloilla. Suomessa on ilmeisesti n. 200 000 ihmistä, jotka saavat soviteltuja työttömyysetuuksia.

Olen myös kuullut ja netistä lukenut, että monilla yliopistojen laitoksilla on professoreja, jotka käyttävät lähinnä hyödyllisinä hölmöinä hyväkseen näitä jatko-opiskelijoita ja virattomia tohtoreita. Siellä sitä vuodesta toiseen tehdään pikkukorvauksilla ja välillä työttömänä ollen asiantuntijatyötä. Näillä professoreilla ei tule olemaan kaikille tarjottavana ikinä töitä. Saa nilkuttaa apurahalla kansaneläkkeelle kitumaan.

Vallankumousta tänne tarvitaan.

Tämä tilanne on kyllä kovasti muuttunut. Ilman julkaisuja ei tutkijana pärjää, ja ilman julkaisuja ei saa rahoitusta, ilman rahoitusta ei taas synny uusia julkaisuja... Käytännössä siis tällainen kitkuttelu on nykyään tehty yliopistomaailmassa hankalaksi ja kelkasta tippuu nopeasti. Professoreiden arvo taas mitataan siinä, kuinka paljon he onnistuvat hankkimaan tutkimusrahoitusta.

Se on kyllä totta, että esim. jatko-opiskelijat imetään joillain aloilla kuiviin ja heitä käytetään hyväksi omien projektien edistämiseksi. Yliopistomaailmasta on tullut varsin raadollinen, mutta onneksi ei ole menty ihan amerikkalaiseen malliin, koska siellä ei ole tavatonta, että tohtoriopiskelija päätyy itsemurhaan paineiden vuoksi.

Ihan höpöjä kirjoitat. Kyllähän artikkeleita väsätään työttömyysetuuksilla ja satunnaisten tuntiopetuspalkkioiden ynnä muun vastaavan pikkurahan turvin juuri siitä pelosta, että tämän köyhyyden lisäksi syrjäydytään kokonaan.

Eikä tunnusteta, että ollaan hyväksikäytön kohteena.

Olen akateemisesti sivistynyt juappo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No. Tunnistamisen uhallakin kerron tässä nyt työnantaja näkökulmaa. Rekrytoin ihmisiä paljon, olemme asiantuntija-ja projektiorganisaatio. Sanotaan että mutulla hakemuksista 85% tulee yliopiston suorittaneilta tai loppuvaiheen yliopisto-opiskelijoilta. Hakemuksia tulee n 200/työpaikka.

Viime haussa haimme henkilöä työskentelemään 2-v projektiin, projektilla kosketuspinta tervhuoltoon. N.200 hakemuksesta 170 tuli akateemisilta, 15 AMK-opiskelijoilta ja loput 15 sekalaisilla ammattitutkinnoilla.

Haastatteli 1.kierroksella 7 yliopiston suorittanutta, 3 AMK:n suorittanutta ja yhden erikoisammattitutkinnon suorittanutta, yht 11 hlö. Jatkoon valikoitui kaikki AMK- ja erikoisammattitutkinnon suorittaneet ja yksi akateeminen. Viimeksi mainittu karsiutui seuraavassa vaiheessa.

Miksi? Ei osata vastata työhaastattelussa. Pyöritetään jotain kuluneita fraaseja projektihallinnasta, implementoinnista, tukiprosesseista jne. Ihan tosi hyviä juttuja projektin kannalta, mutta se ei ole oleellista. Siinä vaiheessa kun tämä AMK:n käynyt pystyy konkreettisesti kertomaan, että on tehnyt toimitusketjuhallintaa SAP-osaaminen löytyy ja mainitsee pari ehdotusta miten lähtisi liikkeelle, niin minun ei tarvitse työnantajana miettiä, otanko töihin tekijän vai puhujan. Ei se työnantajanäkökulmasta auta mitään vaikka olisi helvetin paljon eri teorioista tietoa, jos konkreettisen tekemisen taidot puuttuu täysin. Olen kerran palkannut akateemisesti koulutetun, KTM, mutta hänelläkin oli AMK-tason tutkinto alla ja vuosia työkokemusta oikeista töistä

Ymmärrän pointtisi. Yliopiston voi suorittaa käymättä työharjoittelua eivätkä kaikki edes tee töitä koulun ohella. Kyllä siinä silloin 5-7 vuoden aikana on hieman ”vieraantunut” oikeasta työelämän hektisyydestä.

Kävin itse humanistisen puolen ja työskentelin koko ajan sekaduuneissa ja suoritin kaikki tuetut työharjoittelut. Valmistumisen jlk menin vuodeksi töihin palvelualalle ja sen jlk onnistuin samaan oman alan töitä (sekin tosin vuoden sopimus, katsomaan miten käy..).

Eli pomot: kyllä osa meistä akateemikoista handlaa homman kuin homman :)

Korjaisin kyllä tuohon että suurin osa. Jos on päässyt yliopistoon ja selvinnyt opinnoista muutenkin kuin rimaa hipoen, niin aivan varmasti kyseinen ihminen oppii helposti muitakin asioita ja ottaa ne haltuun.

(Akateemikko on muuten erityisen ansioituneen tieteen- tai taiteentekijän arvonimi, yleensä puhutaan akateemisista.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No. Tunnistamisen uhallakin kerron tässä nyt työnantaja näkökulmaa. Rekrytoin ihmisiä paljon, olemme asiantuntija-ja projektiorganisaatio. Sanotaan että mutulla hakemuksista 85% tulee yliopiston suorittaneilta tai loppuvaiheen yliopisto-opiskelijoilta. Hakemuksia tulee n 200/työpaikka.

Viime haussa haimme henkilöä työskentelemään 2-v projektiin, projektilla kosketuspinta tervhuoltoon. N.200 hakemuksesta 170 tuli akateemisilta, 15 AMK-opiskelijoilta ja loput 15 sekalaisilla ammattitutkinnoilla.

Haastatteli 1.kierroksella 7 yliopiston suorittanutta, 3 AMK:n suorittanutta ja yhden erikoisammattitutkinnon suorittanutta, yht 11 hlö. Jatkoon valikoitui kaikki AMK- ja erikoisammattitutkinnon suorittaneet ja yksi akateeminen. V

iimeksi mainittu karsiutui seuraavassa vaiheessa.

Miksi? Ei osata vastata työhaastattelussa. Pyöritetään jotain kuluneita fraaseja projektihallinnasta, implementoinnista, tukiprosesseista jne. Ihan tosi hyviä juttuja projektin kannalta, mutta se ei ole oleellista. Siinä vaiheessa kun tämä AMK:n käynyt pystyy konkreettisesti kertomaan, että on tehnyt toimitusketjuhallintaa SAP-osaaminen löytyy ja mainitsee pari ehdotusta miten lähtisi liikkeelle, niin minun ei tarvitse työnantajana miettiä, otanko töihin tekijän vai puhujan. Ei se työnantajanäkökulmasta auta mitään vaikka olisi helvetin paljon eri teorioista tietoa, jos konkreettisen tekemisen taidot puuttuu täysin. Olen kerran palkannut akateemisesti koulutetun, KTM, mutta hänelläkin oli AMK-tason tutkinto alla ja vuosia työkokemusta oikeista töistä

Onko kenties oma koulutuksesi myös amk? Olet ehkä edennyt väliportaan pikkupomoksi ja nyt sieltä käsin mahtailet ja karsastat itseäsi korkeammin koulutettuja ja hehkutat joka välissä amk-koulutettujen ylivertaisuutta suhteessa akateemisiin työnhakijoihin? Tämä on Suomea vaivaava syöpä, joka selittää ihan liian monen asian. Ave caesar, veljeni on ihan samanlainen koulutusvihainen lukion aikanaan kesken jättänyt, sittemmin amiksesta päässyt ja amk:n surkein arvosanoin käynyt, ylempiään nuolemalla ylennyt pikkufirman esimies, joka joka välissä muistaa kostoksi näpäyttää itseään pätevämpiä hakijoita (ja myös läheisiään) hylkäämällä nämä oitis, koska muutoin se oma palli ei tuntuisi niin kotoisalta.

Epätoivo, viha ja masennus ovat täälläkin tuttuja, ja näitä asioita ravitsee jatkuvasti kasvava halveksunta suomalaista yhteiskuntaa ja erityisesti sen valitsemia valehtelevia päättäjiä kohtaan. Kun aloitin opiskeluni, Suomi oli vielä hyvinvointivaltio ja osa muita Pohjoismaita, nykyisellään se muistuttaa lähinnä entisen itäblokin maita.

Kiitos kysymyksestäsi. Minulla on sekä AMK:n paperit ja työn ohessa suoritetut maisterin paperit. Se, että olen tehnyt käytännönläheistä työtä myös suurimman osan maisteriopintoja, on antanut minulle täysin erilaiset lähtökohdat myös edetä nykyiseen positioon.

Positioon oikein edetty. Jaa, maisteri on oppinut sivistyssanoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä alan ihmisiä te olette?

Tiedän nyt paljon työttömiä akateemisia olevan luonnontieteellisisllä aloilla ainakin biologiassa, ympäristötieteissä, akvaattisissa tieteissä, maantieteessä jne. Humanistisella vieläkin pahempi tilanne, mutta se ei ole uutta. Mutta biologit/limnologit/maantieteilijät vielä 10v sitten sai vielä ihan ok:sti töitä mut ei enää. Kaikki valtioiden tutkimuslaitosten leikkaukset, ympäristövalvonnan heikentäminen ja yliopiston rahoitusleikkaukset johtaneet tähän. Opetuspuolella maantieteen opetusta vähennettiin lukiossa ja alan opettajista on jo nyt ylitarjontaa, eli nekin paikat vähenee. Ärsyttää lukea kun lehdissä puhutaan kuinka ympäristöosaajia nyt tarvittaisiin ja jee, perustetaan tiedeluokkia lukiolaisille, mutta mitään töitä meille ei kuitenkaan oo. Huijataan nuoret opiskelee itsensä työttömiksi, oksettavaa. 

Jo 1980-luvulta asti on vouhkattu ympäristöosaamisesta Suomessa. Jo silloin kaikki luonnontieteilijät eivät saaneet töitä, kun lähtivät opiskelemaan ympäristöalaa. Sen jälkeen tuli lama ja julkinen sektori on vähentänyt juuri tuon alan työpaikkoja. Lisäksi perustettiin AMK-järjestelmä, jossa ympäristöinsinöörejä myös valmistuu. Kaiken kaikkiaan luonnontieteellisiä osaajia on korkeakoukutettu liikaa. Normeja on purettu ja kunnat säästävät joka virassa, minkä pystyy jättämään täyttämättä. Opettajia koulutetaan myös liikaa varsinkin aineenopetuksessa, kun lukioverkkoa karsitaan ja monet virassaolijat tekee runsaasti ylitunteja. Virkoja ei panna auki millään, vaikka tunteja joissakin aineissa olisikin. Tsemppiä työttömille. Olisin kusessa, jos joutuisin nyt virastani työttömäksi. Olen keski-ikäinen yksinhuoltaja ei pääkaupunkiseudulla. Nuoremmat menisi ohi oikealta ja vasemmalta. Olen opettaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä kaikille nuorille akateemisille työttömille. Itse iäkkäämpänä akateemisena työttömänä en koe häpeän enkä epätoivon tunteita, koska tunnen työmarkkinat, osaamiseni ja alani, joten tiedän että vika ei ole minussa vaan systeemissä ja politiikassa. Ehkäpä myös aikakaudessa, joka tuottaa päättäjiä, jotka halveksuvat akateemista maailmaa ja ovat leikkanneet siitä ainoasta, jolla Suomen pitäisi tulevaisuudessa selvitä juhlapuheiden mukaan, eli koulutuksesta ja tutkimuksesta.

Oma tilanteeni on se, että teen väitöskirjaa, työtä on paljon sekä kiinnostusta ja kannustusta -- mutta ei vain rahaa. Kilpailu apurahoista ja palkallisista paikoista yms. on kovaa. Silti tuntee tekevänsä joka päivä omaa juttuan, sitä mistä on kiinostunut ja kun on yliopistolla, löytää kohtalotovereita yllin kyllin. Eräs tuttavani sai juuri ensimmäisen vakituisen työpaikan väiteltyään n. 15 vuotta sitten. Tämmöinen repaleisuus ja epävarmuus ei ole vain tutkijoiden työuralle tyypillistä vaan lähes kaikkien asiantuntija-alojen peruskauraa tänään. Se pitää vaan ottaa itsestäänselvyytenä, ja yrittää luovia siinä meressä.

Sain Kelasta juuri vastauksen, ettei väitöskirjatyötä katsota "aktiivisuudeksi", vaikka tekisi töitä 24/7. Niinpä, pienestä tuloista leikataan, eikä sille voi mitään. Ensin suututti, mutta sitten tajusin, että juuri tämmöiset lain tulkinnat tekevät hyvin näkyväksi sen tosiasian, että aktiivimalli on susi ja typeryksien tekele. En aio antatutua rosvohallitukselle.

Vähän neuvoja: jos saatte ansiopäivärahaa, tarkistakaa milloin se loppuu, ettei tule yllärinä. Muistakaa että jos teette keikka- tai osa-aikatöitä sovitelulla ansiopäivärahalla, osa-päiväinen työ syö laskurista kokonaisen päivän. Ja toinen tärkeä neuvo, kun olette ansiopäivärahalla, jos se on edes vähän kohtuullinen, säästäkää edes pieni summa joka kuukausi. Työttömänä kun putoaa työmarkkinatuelle, pahinta on jos ei ole edes pientä tukirahastoa. Ja jos haluaa kehittää omaa asiantuntijauraansa, pitää olla valmis välillä satsaamaan rahaa siihen - koska kun et ole töissä, ei kukaan maksa kursseja, konffia eikä koulutuksia.

Suosittelen kaikkia akateemisia työttömiä tulemaan ulos kolostaan, etsikää vertaistukea, mistä sitä saatte, esim. ottakaa osaa liittonne tilaisuuksiin. Liittykää johonkin alanne yhdistyksiin, olkaa aktiivisia niissä, ottakaa vaikka ilmaista työtä niissä, saatte kokemusta jonka voi laittaa CV:hen vaikkei siitä palkkaa saisi, ja tietysti tulee verkostoja. Miettikää voisitteko tehdä jotain yhteistyössä joidenkin muiden akateemisten kanssa. Tai ryhtyä kevytyrittäjäksi? Onko sopivaa työosuuskuntaa johon liittyä? Jos työllistyminen ei tunnu onnistuvan, keksikää edes yksi taito, jossa haluatte kehittyä ja menkää jollekin kurssille tai osallistukaa alanne konferensseihin. Miettikää itse mihin haluatte uraanne viedä, ja ehdottakaa siihen liityviä asioita työkkärille aktiivisuudeksi. Jos oma suunnitelmanne on järkevä, älkää ottako stressiä siitä ellei se sovi aktiivimallilakiin.

Järkeviä ajatuksia! Täällähän on selvästi syntynyt hyvää asiallista keskustelua aiheesta.

Yllättävää, miten tohtorikoulutettavat ja tohtorit ovat pohjasakkaa Suomessa. Ja monella tuntuu olevan ennakkoluuloja tutkijoita ja ylipäätään korkeakoulutettuja kohtaan. Moni ei ymmärrä, että jos ansioita vertaillaan, duunari vetää usein pidemmän korren. (Mikä on mielestäni todella väärin. Duunari on tulonsa ansainnut, tietenkin, mutta on hävytöntä, miten pienellä palkalla monet akateemiset sitkuttelevat.)

Onneksi ihmiset vielä tekevät arvokasta työtä myös aloilla, joilla ei raha virtaa. Kaikki sympatiani ovat heidän puolellaan.

Niin, meillä on iso lauma "elämäntapadosentteja", jotka elävät satunnaisilla tuntiopetus- ja kirjoituspalkkioilla, apurahoilla ja satunnaisilla projektituloilla. Suomessa on ilmeisesti n. 200 000 ihmistä, jotka saavat soviteltuja työttömyysetuuksia.

Olen myös kuullut ja netistä lukenut, että monilla yliopistojen laitoksilla on professoreja, jotka käyttävät lähinnä hyödyllisinä hölmöinä hyväkseen näitä jatko-opiskelijoita ja virattomia tohtoreita. Siellä sitä vuodesta toiseen tehdään pikkukorvauksilla ja välillä työttömänä ollen asiantuntijatyötä. Näillä professoreilla ei tule olemaan kaikille tarjottavana ikinä töitä. Saa nilkuttaa apurahalla kansaneläkkeelle kitumaan.

Vallankumousta tänne tarvitaan.

Tämä tilanne on kyllä kovasti muuttunut. Ilman julkaisuja ei tutkijana pärjää, ja ilman julkaisuja ei saa rahoitusta, ilman rahoitusta ei taas synny uusia julkaisuja... Käytännössä siis tällainen kitkuttelu on nykyään tehty yliopistomaailmassa hankalaksi ja kelkasta tippuu nopeasti. Professoreiden arvo taas mitataan siinä, kuinka paljon he onnistuvat hankkimaan tutkimusrahoitusta.

Se on kyllä totta, että esim. jatko-opiskelijat imetään joillain aloilla kuiviin ja heitä käytetään hyväksi omien projektien edistämiseksi. Yliopistomaailmasta on tullut varsin raadollinen, mutta onneksi ei ole menty ihan amerikkalaiseen malliin, koska siellä ei ole tavatonta, että tohtoriopiskelija päätyy itsemurhaan paineiden vuoksi.

Ihan höpöjä kirjoitat. Kyllähän artikkeleita väsätään työttömyysetuuksilla ja satunnaisten tuntiopetuspalkkioiden ynnä muun vastaavan pikkurahan turvin juuri siitä pelosta, että tämän köyhyyden lisäksi syrjäydytään kokonaan.

Eikä tunnusteta, että ollaan hyväksikäytön kohteena.

Ehkä tässä on sitten yliopisto- tai alakohtaisia eroja. Meillä ilman rahoitusta tai työsuhdetta jäävät ovat nopeasti poissa pelistä, kilpailu on kovaa. Satunnaisia työttömyyskausia saattaa tietenkin tulla kenelle tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Useimmissa opiskelijataloissa ei ole yhtäkään soluasuntoa tarjolla.

Niin, opiskelija-asuntosäätiöt ovat luopuneet soluasuntojen rakentamisesta koska nirsoille suomalaisille ne ei kelpaa. Niissä asuu lähinnä ulkomaalaisia. Tuttu nuorimies, joka ei ole niin varakkaasta perheestä, muutti syksyllä Helsinkiin opiskelemaan ja jännäsi kovasti opiskelija-asunnon saamista, kun tiesi ettei vanhemmilla ole varaa tukea häntä asumiskuluissa tai muussakaan. Sai onneksi solukämpän, jossa kolme asukkia ja jokaisella on tilavassa huoneessaan oma kylppäri. Keittiö on yhteinen. Tällainen asumus Helsingissä maksaa 300€/kk ja kämppikset ovat hänellä ulkomaalaisia. 

Surettaa kyllä niiden nuorten aikuisten puolesta, jotka eivät pääse rakentamaan elämäänsä kun töihin ei vain pääse. Opiskelija on yhteiskunnan silmissä eteenpäin menijä, hän tekee töitä paremman tulevaisuuden puolesta. Mutta jos ei pääse töihin valmistumisen jälkeen, pian se status vaihtuu hyljeksityksi luuseriksi ja yhteiskunnan elätiksi. 

Minä en ole akateeminen, mitä nyt 1/3 DI-opinnoista suoritettu nuorena ja kypsässä iässä opiskelin rahoituksen AMK-tutkinnon. En päässyt töihin enkä haastatteluihin niihin hanttihommiinkaan, mistä minulla oli vuosien työkokemus (teollisuuden puolelta). Työllistymissuunnitelmaan minulle oli laitettu soveltuvissa TE-toimiston järjestämissä rekrytilaisuuksissa käyminen ja kun olen ollut pitkään työttömänä, ajattelin että ok, menen avoimin mielin kuuntelemaan millaista yksityisen pysäköinninvalvojan työ on. Rekrytilaisuuden yhteydessä oli mahdollisuus päästä haastatteluun ja kävin haastattelussa. Kerroin tulleeni avoimin mielin ja toivovani, että minuunkin osataan suhtautua avoimin mielin. Olin jo aiemmin lukenut tähtitieteilijästä, joka oli päätynyt samoihin hommiin koska 1000€/kk tutkijan tuloilla ei pysty perustamaan perhettä. Sain siitä jotenkin rohkaisua, että en ole ollenkaan ylikoulutettu näihin hommiin. Aloitan reilun viikon päästä pienipalkkaisessa työssä, jossa luultavasti saa aika paljon haistatteluja osakseen, mutta toivottavasti kuitenkin vältyn fyysiseltä päällekäymiseltä. 

Oman koulutukseni en koe ihan kokonaan menneen hukkaan, koska käytän osaamistani perheen raha-asioiden ja sijoitusten hoitamisessa. Olen nyt asennoitunut niin, että en voi saada työtä josta olisi elämänsisällöksi, mutta toisaalta minun ei tarvitse kantaa töitä kotiin ja voin etsiä älyllisiä haasteita sitten vapaa-ajalla, jos niitä kaipaan. 

Mutta suurta yhteiskunnan resurssien tuhlausta tämä on, että koulutetaan valtavasti ihmisiä aloille, jossa töitä ei ole. Kyydistä YT-neuvottelujen vuoksi pudonneille ei tahdo löytyä uusia töitä ja tämä tuntuu vielä hullummalta, että 20+ vuoden kokemus mitätöidään niin nopeasti ja ihminen laitetaan roskakoriin. Nämä ihmiset ovat kuitenkin ehtineet saada lapsensa ja asunnot alkavat olla maksettuja, joten he ovat saaneet elää sitä elämää mistä opiskelijat haaveilevat. Siksi nuorten kohtalo surettaa vielä enemmän, mutta on tämä kauheaa resurssien haaskausta laittaa ammattitaitoiset ja kokeneet ihmiset syrjään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noihin kesätöihin otetaan harvoin, jos valmistumisesta on aikaa. Se on loogista, että ei haluta mennä puhelinmyyntiin, jos on KTM.

Mutta sen KTM:nekin pitäisi ymmärtää olla Kaupantekomiehet, eikä joku hienohelma joka luulee vain tutkinnon takia olevansa oikeutettu kuulumaan johtoportaaseen.

Oikea Insinööri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noihin kesätöihin otetaan harvoin, jos valmistumisesta on aikaa. Se on loogista, että ei haluta mennä puhelinmyyntiin, jos on KTM.

Mutta sen KTM:nekin pitäisi ymmärtää olla Kaupantekomiehet, eikä joku hienohelma joka luulee vain tutkinnon takia olevansa oikeutettu kuulumaan johtoportaaseen.

Sellaiset maskuliiniset AMK-insinöörin uhot sieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Useimmissa opiskelijataloissa ei ole yhtäkään soluasuntoa tarjolla.

Niin, opiskelija-asuntosäätiöt ovat luopuneet soluasuntojen rakentamisesta koska nirsoille suomalaisille ne ei kelpaa. Niissä asuu lähinnä ulkomaalaisia. Tuttu nuorimies, joka ei ole niin varakkaasta perheestä, muutti syksyllä Helsinkiin opiskelemaan ja jännäsi kovasti opiskelija-asunnon saamista, kun tiesi ettei vanhemmilla ole varaa tukea häntä asumiskuluissa tai muussakaan. Sai onneksi solukämpän, jossa kolme asukkia ja jokaisella on tilavassa huoneessaan oma kylppäri. Keittiö on yhteinen. Tällainen asumus Helsingissä maksaa 300€/kk ja kämppikset ovat hänellä ulkomaalaisia. 

Surettaa kyllä niiden nuorten aikuisten puolesta, jotka eivät pääse rakentamaan elämäänsä kun töihin ei vain pääse. Opiskelija on yhteiskunnan silmissä eteenpäin menijä, hän tekee töitä paremman tulevaisuuden puolesta. Mutta jos ei pääse töihin valmistumisen jälkeen, pian se status vaihtuu hyljeksityksi luuseriksi ja yhteiskunnan elätiksi. 

Minä en ole akateeminen, mitä nyt 1/3 DI-opinnoista suoritettu nuorena ja kypsässä iässä opiskelin rahoituksen AMK-tutkinnon. En päässyt töihin enkä haastatteluihin niihin hanttihommiinkaan, mistä minulla oli vuosien työkokemus (teollisuuden puolelta). Työllistymissuunnitelmaan minulle oli laitettu soveltuvissa TE-toimiston järjestämissä rekrytilaisuuksissa käyminen ja kun olen ollut pitkään työttömänä, ajattelin että ok, menen avoimin mielin kuuntelemaan millaista yksityisen pysäköinninvalvojan työ on. Rekrytilaisuuden yhteydessä oli mahdollisuus päästä haastatteluun ja kävin haastattelussa. Kerroin tulleeni avoimin mielin ja toivovani, että minuunkin osataan suhtautua avoimin mielin. Olin jo aiemmin lukenut tähtitieteilijästä, joka oli päätynyt samoihin hommiin koska 1000€/kk tutkijan tuloilla ei pysty perustamaan perhettä. Sain siitä jotenkin rohkaisua, että en ole ollenkaan ylikoulutettu näihin hommiin. Aloitan reilun viikon päästä pienipalkkaisessa työssä, jossa luultavasti saa aika paljon haistatteluja osakseen, mutta toivottavasti kuitenkin vältyn fyysiseltä päällekäymiseltä. 

Oman koulutukseni en koe ihan kokonaan menneen hukkaan, koska käytän osaamistani perheen raha-asioiden ja sijoitusten hoitamisessa. Olen nyt asennoitunut niin, että en voi saada työtä josta olisi elämänsisällöksi, mutta toisaalta minun ei tarvitse kantaa töitä kotiin ja voin etsiä älyllisiä haasteita sitten vapaa-ajalla, jos niitä kaipaan. 

Mutta suurta yhteiskunnan resurssien tuhlausta tämä on, että koulutetaan valtavasti ihmisiä aloille, jossa töitä ei ole. Kyydistä YT-neuvottelujen vuoksi pudonneille ei tahdo löytyä uusia töitä ja tämä tuntuu vielä hullummalta, että 20+ vuoden kokemus mitätöidään niin nopeasti ja ihminen laitetaan roskakoriin. Nämä ihmiset ovat kuitenkin ehtineet saada lapsensa ja asunnot alkavat olla maksettuja, joten he ovat saaneet elää sitä elämää mistä opiskelijat haaveilevat. Siksi nuorten kohtalo surettaa vielä enemmän, mutta on tämä kauheaa resurssien haaskausta laittaa ammattitaitoiset ja kokeneet ihmiset syrjään.

Ymmärrän tarinasi. Tunnen henkilön, joka opiskeli humanistista ainetta yliopistossa. Ei saanut mitään vastaavas työtö ja lähti siivoamaan. Siitä on edennyt esimiesasemasnnsaakka. Ns.paskaduunistakin voi olla hyötyä. Nyt hän on pysyvässä työpaikassa isossa tehtaassa. Joskus on luovuttava unelmistaan ja hankittava elantoa, mistä saa.

Ai miksi minä, maisteriksi valmistunut, en mene koulutustani alempiin tai jopa sitä vastaamattomiin töihin? Ihan vaan siksi, että olen käyttänyt opiskeluun ison osan elämästäni sekä yli 10 000 euroa opintolainan muodossa. Oletan, että saisin tähän panostukseeni myös vastinetta työn muodossa. Muutenhan olisin voinut jättää opiskelun ja lainanoton väliin ja mennä suoraan töihin.

Niinhän meille opetetaan, että kun tekee kovasti töitä niin pääsee elämässä pitkälle. Vielä yliopistossakin työllistymiskysymyksiä vältellään puhumalla verkostoitumisesta ja työelämäyhteistyöstä. Ettei vaan totuus paljastuisi.

Vierailija kirjoitti:

Oikea Insinööri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noihin kesätöihin otetaan harvoin, jos valmistumisesta on aikaa. Se on loogista, että ei haluta mennä puhelinmyyntiin, jos on KTM.

Mutta sen KTM:nekin pitäisi ymmärtää olla Kaupantekomiehet, eikä joku hienohelma joka luulee vain tutkinnon takia olevansa oikeutettu kuulumaan johtoportaaseen.

Sellaiset maskuliiniset AMK-insinöörin uhot sieltä.

Ainakin on töitä ja aina on töihin pyydetty eikä ole tarvinnut hakemuksia lähettää. Viimeksi kirjoitin työhakemusta keväällä - 97.

Korkeakaan koulutus ei ole mikään meriitti, koska koulutettuja on liikaa. Ihmissuhdetaidot ja itsensä markkinointi korostuvat. Niitä ei opeteta missään koulutusohjelmassa, mikä on älytöntä.

Monet karsastavat puhelinmyyntiä... mutta tiedättekös mitä? Kun on oppinut myymään niin ei tarvitse olla työttömänä. Oppimalla myymistä oppii hyvin paljon ihmisluonteesta ja itsestään. Myyminen ei kaikille tule luonnostaan, ei se ollut minullekaan alussa helppoa.. ja voi olla asia missä joutuu astumaan epämukavuusalueille.

Myynnin tekniikkaa voi soveltaa suoran myyntityön lisäksi omaan elämään laajasti, koska kyse on puhtaasti vaikuttamisesta toisen mielipiteeseen, tunteisiin ja arvomaailmaan. Minä sovellan tekniikkaa niin lasten kanssa olemisesta aina tilanteisiin jossa ostajana tingin myynnissä olevasta tuotteesta/palvelusta hintaa.

Myyntitaidoista on ollut hyötyä niin asiantuntijatehtävissä, rekrytoijana kuten myös tällä hetkellä esimiestyössä ison tiimin kanssa. Tuloksia on tiiminä helppo saavuttaa kun osaa kuunnella, perustella, kommunikoida ja vaikuttaa tiimiin niin että he haluavat tsempata toisiaan tekemään parhaansa. Kaikki lähtee siitä, että myy ajatuksen onnistumisesta ja saa tiimin uskomaan siihen.

Älkää siis halveksiko myyntityötä. Siitä on hyvä lähteä ponnistamaan ja kehittämään osaamistaan.

eikö olekin mukava tunne, kun uhrasi nuoruudestaan tai vanhemmastakin iästään voimia ja rahaa akateemiseen koulutukseen ja sitten ei olekaan tarjolla kuin ei oota sekä näitä nöyryyttäviä te tätejä, jotka eivät turhalla opiskelulla ole pilattuja - pelkkiä huuhaatätejä ja huuhaakursseja tarjoilemassa. NIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIN vihaista väkeä on akateemisissa, nimenomaan - joilla on paljon tietotaitoa ja osaamista, mutta paikat aukeavat suhteilla tai sillä hemaiselvalla ulkonäöllä.... 

HAISTAKAA PASKA AKTIIVITÄDIT JA MALLIT - traagisia asioita tulee vielä tapahtumaan maassamme, kun sYRJÄÄN sysätty väki saa tarpeeeksensa nöyryyttämisestään ja yrityksestä laittaa heidät orjaduuneihin!!!

VASTUSTAKAA ILMAISTÖITÄ joka ikinen - sillä siitä ei tule loppua, sikäli jos sellaisiin suostutte!! SITÄ HE TULEVAT NIMITTÄIN TEILLE TARJOILEMAAN - muka kuntouttavan duunin nimissä!! OLKAA TARKKOINA ja äänittäkää tapaamisenne.

Vierailija kirjoitti:

Oikea Insinööri kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noihin kesätöihin otetaan harvoin, jos valmistumisesta on aikaa. Se on loogista, että ei haluta mennä puhelinmyyntiin, jos on KTM.

Mutta sen KTM:nekin pitäisi ymmärtää olla Kaupantekomiehet, eikä joku hienohelma joka luulee vain tutkinnon takia olevansa oikeutettu kuulumaan johtoportaaseen.

Sellaiset maskuliiniset AMK-insinöörin uhot sieltä.

Ainakin on töitä ja aina on töihin pyydetty eikä ole tarvinnut hakemuksia lähettää. Viimeksi kirjoitin työhakemusta keväällä - 97.

Niin. Tämä ketju on akateemisille työttömille, vertaistukena. Painu muualle trollaamaan kun ihmiset kertovat mielenterveys- ja talousongelmistaan anonyymisti, kun eivät muuten pysty ja kehtaa.