Akateemiset työttömät - mitä teille kuuluu?

Ihmettelen suuresti katkeruutta yliopistoa käyneitä kohtaan. Keneltä se on pois, jos kouluttaudutaan ja pidetään sivistystä tärkeänä?

Vierailija kirjoitti:

Hei. Oikeasti tsemppiä. Olin itse todella ahdistunut. Mutta sain viimein kahden vuoden työttömyyden jälkeen töitä.

Yksi ystävyyssuhde kaatui minullakin, mutta se liittyi enemmän siihen, että arvomme olivat täysin erilaisia. Kyllä tuollainen jakso koettelee ketä tahansa ja täytyy puntaroida itseään paljon ja kehittyä ihmisenä. Arvostan ja ymmärrän paljon paremmin ihmisiä, keillä on asiat heikommin. En tahdo olla tekemisissä juhanivartiaisten kanssa, jotka eivät edes yritä ymmärtää miltä tuntuu olla toisen asemassa, ja ketkä tahtovat solvata heikompiaan ja aivan tarpeettomasti.

Tsemppiä teille kaikille. Toivotaan teillekin parasta! Ymmärtäkää, että se vaatii myös tuuria, että saa töitä. Moni työssäkäyvä on saanut tuurilla sen paikan, joten jatka yrittämistä!

Todellakin tarvitaan myös tuuria, kun samaa paikkaa hakee niin moni jotka on sopivia ja päteviä työhön, mutta vain yksi valitaan.

Taitaa olla ihan normaalia että avointa paikkaa hakee 200 ihmistä. Ihan sama millaisesta työstä on kyse.

Sairastuin pian työttömäksi jäämisen jälkeen enkä voi enää tehdä töitä, johon kouluttauduin. Pari työkokeilua ollut perushanttihommissa, mutta terveys ei enää kestä niitäkään.... tod.näk. työkyvyttömyyseläkkeelle, jos ei jotain sopivaa löydy.

Jos sairautta ei olisi niin töitä olis omalla alalla kyllä ollut, vituttaa aivan saatanasti, mutta eipä se auta mitään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei. Oikeasti tsemppiä. Olin itse todella ahdistunut. Mutta sain viimein kahden vuoden työttömyyden jälkeen töitä.

Yksi ystävyyssuhde kaatui minullakin, mutta se liittyi enemmän siihen, että arvomme olivat täysin erilaisia. Kyllä tuollainen jakso koettelee ketä tahansa ja täytyy puntaroida itseään paljon ja kehittyä ihmisenä. Arvostan ja ymmärrän paljon paremmin ihmisiä, keillä on asiat heikommin. En tahdo olla tekemisissä juhanivartiaisten kanssa, jotka eivät edes yritä ymmärtää miltä tuntuu olla toisen asemassa, ja ketkä tahtovat solvata heikompiaan ja aivan tarpeettomasti.

Tsemppiä teille kaikille. Toivotaan teillekin parasta! Ymmärtäkää, että se vaatii myös tuuria, että saa töitä. Moni työssäkäyvä on saanut tuurilla sen paikan, joten jatka yrittämistä!

Todellakin tarvitaan myös tuuria, kun samaa paikkaa hakee niin moni jotka on sopivia ja päteviä työhön, mutta vain yksi valitaan.

Taitaa olla ihan normaalia että avointa paikkaa hakee 200 ihmistä. Ihan sama millaisesta työstä on kyse.

Totta. Niin se on. Työttömänä vaan sortuu helposti miettimään, että vika olisi minussa. Kun aina vaan hakee ja hakee. Täytyisi pitää mielessä tuo paremmin.

Vierailija kirjoitti:

No. Tunnistamisen uhallakin kerron tässä nyt työnantaja näkökulmaa. Rekrytoin ihmisiä paljon, olemme asiantuntija-ja projektiorganisaatio. Sanotaan että mutulla hakemuksista 85% tulee yliopiston suorittaneilta tai loppuvaiheen yliopisto-opiskelijoilta. Hakemuksia tulee n 200/työpaikka.

Viime haussa haimme henkilöä työskentelemään 2-v projektiin, projektilla kosketuspinta tervhuoltoon. N.200 hakemuksesta 170 tuli akateemisilta, 15 AMK-opiskelijoilta ja loput 15 sekalaisilla ammattitutkinnoilla.

Haastatteli 1.kierroksella 7 yliopiston suorittanutta, 3 AMK:n suorittanutta ja yhden erikoisammattitutkinnon suorittanutta, yht 11 hlö. Jatkoon valikoitui kaikki AMK- ja erikoisammattitutkinnon suorittaneet ja yksi akateeminen. Viimeksi mainittu karsiutui seuraavassa vaiheessa.

Miksi? Ei osata vastata työhaastattelussa. Pyöritetään jotain kuluneita fraaseja projektihallinnasta, implementoinnista, tukiprosesseista jne. Ihan tosi hyviä juttuja projektin kannalta, mutta se ei ole oleellista. Siinä vaiheessa kun tämä AMK:n käynyt pystyy konkreettisesti kertomaan, että on tehnyt toimitusketjuhallintaa SAP-osaaminen löytyy ja mainitsee pari ehdotusta miten lähtisi liikkeelle, niin minun ei tarvitse työnantajana miettiä, otanko töihin tekijän vai puhujan. Ei se työnantajanäkökulmasta auta mitään vaikka olisi helvetin paljon eri teorioista tietoa, jos konkreettisen tekemisen taidot puuttuu täysin. Olen kerran palkannut akateemisesti koulutetun, KTM, mutta hänelläkin oli AMK-tason tutkinto alla ja vuosia työkokemusta oikeista töistä

Kukaan korkeasti koulutettu ei ihan oikeasti tuota tällaista tekstiä, joten laatija on joko pelkän peruskoulun käynyt tai mahtaileva k-pää amis. Firmalle pitäisi palkata joku kielenhuoltoon erikoistunut maisteri, jotta se otettaisiin vakavasti. Lainaamassani tekstissä lähes joka virkkeessä on karkea kieliopillinen virhe, mutta kaiketi saavutus sekin on, ja osaaminen tässä firmassa mitataan muilla tavoin. Tosin sekään ei tästä selvinnyt.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen suuresti katkeruutta yliopistoa käyneitä kohtaan. Keneltä se on pois, jos kouluttaudutaan ja pidetään sivistystä tärkeänä?

Aina se akateeminen sivistys ei tuo mukanaan hyväpalkkaista työtä. Kannattaisi ensin miettiä mitä alkaa opiskella. Melko varmasti kulttuurintutkimuksen opiskelulla ei pääse kuin poikkeusyksilöt töihin. Valmistuin YTM:si 1994 ja en ole päivääkään tehnyt sen alan hommia, enkä enää osaisikaan vaikka oli hyvät paperit.

Palkkatuella voi työllistyä joksikin aikaa. Kannattaa kysyä vaikka työkkäristä. 

Tsemppiä kaikille nuorille akateemisille työttömille. Itse iäkkäämpänä akateemisena työttömänä en koe häpeän enkä epätoivon tunteita, koska tunnen työmarkkinat, osaamiseni ja alani, joten tiedän että vika ei ole minussa vaan systeemissä ja politiikassa. Ehkäpä myös aikakaudessa, joka tuottaa päättäjiä, jotka halveksuvat akateemista maailmaa ja ovat leikkanneet siitä ainoasta, jolla Suomen pitäisi tulevaisuudessa selvitä juhlapuheiden mukaan, eli koulutuksesta ja tutkimuksesta.

Oma tilanteeni on se, että teen väitöskirjaa, työtä on paljon sekä kiinnostusta ja kannustusta -- mutta ei vain rahaa. Kilpailu apurahoista ja palkallisista paikoista yms. on kovaa. Silti tuntee tekevänsä joka päivä omaa juttuan, sitä mistä on kiinostunut ja kun on yliopistolla, löytää kohtalotovereita yllin kyllin. Eräs tuttavani sai juuri ensimmäisen vakituisen työpaikan väiteltyään n. 15 vuotta sitten. Tämmöinen repaleisuus ja epävarmuus ei ole vain tutkijoiden työuralle tyypillistä vaan lähes kaikkien asiantuntija-alojen peruskauraa tänään. Se pitää vaan ottaa itsestäänselvyytenä, ja yrittää luovia siinä meressä.

Sain Kelasta juuri vastauksen, ettei väitöskirjatyötä katsota "aktiivisuudeksi", vaikka tekisi töitä 24/7. Niinpä, pienestä tuloista leikataan, eikä sille voi mitään. Ensin suututti, mutta sitten tajusin, että juuri tämmöiset lain tulkinnat tekevät hyvin näkyväksi sen tosiasian, että aktiivimalli on susi ja typeryksien tekele. En aio antatutua rosvohallitukselle.

Vähän neuvoja: jos saatte ansiopäivärahaa, tarkistakaa milloin se loppuu, ettei tule yllärinä. Muistakaa että jos teette keikka- tai osa-aikatöitä sovitelulla ansiopäivärahalla, osa-päiväinen työ syö laskurista kokonaisen päivän. Ja toinen tärkeä neuvo, kun olette ansiopäivärahalla, jos se on edes vähän kohtuullinen, säästäkää edes pieni summa joka kuukausi. Työttömänä kun putoaa työmarkkinatuelle, pahinta on jos ei ole edes pientä tukirahastoa. Ja jos haluaa kehittää omaa asiantuntijauraansa, pitää olla valmis välillä satsaamaan rahaa siihen - koska kun et ole töissä, ei kukaan maksa kursseja, konffia eikä koulutuksia.

Suosittelen kaikkia akateemisia työttömiä tulemaan ulos kolostaan, etsikää vertaistukea, mistä sitä saatte, esim. ottakaa osaa liittonne tilaisuuksiin. Liittykää johonkin alanne yhdistyksiin, olkaa aktiivisia niissä, ottakaa vaikka ilmaista työtä niissä, saatte kokemusta jonka voi laittaa CV:hen vaikkei siitä palkkaa saisi, ja tietysti tulee verkostoja. Miettikää voisitteko tehdä jotain yhteistyössä joidenkin muiden akateemisten kanssa. Tai ryhtyä kevytyrittäjäksi? Onko sopivaa työosuuskuntaa johon liittyä? Jos työllistyminen ei tunnu onnistuvan, keksikää edes yksi taito, jossa haluatte kehittyä ja menkää jollekin kurssille tai osallistukaa alanne konferensseihin. Miettikää itse mihin haluatte uraanne viedä, ja ehdottakaa siihen liityviä asioita työkkärille aktiivisuudeksi. Jos oma suunnitelmanne on järkevä, älkää ottako stressiä siitä ellei se sovi aktiivimallilakiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen suuresti katkeruutta yliopistoa käyneitä kohtaan. Keneltä se on pois, jos kouluttaudutaan ja pidetään sivistystä tärkeänä?

Aina se akateeminen sivistys ei tuo mukanaan hyväpalkkaista työtä. Kannattaisi ensin miettiä mitä alkaa opiskella. Melko varmasti kulttuurintutkimuksen opiskelulla ei pääse kuin poikkeusyksilöt töihin. Valmistuin YTM:si 1994 ja en ole päivääkään tehnyt sen alan hommia, enkä enää osaisikaan vaikka oli hyvät paperit.

Mä taas olen kulttuuritutkijan papereilla tehnyt töitä ensin hieman koulutusta vastaavalla alalla n. 6 vuotta, sitten 6 vuotta täsmälleen omalla alallani. Välissä pari muun alan tilapäistyötä, yksi vuoden kurssi sekä toki työttömyysjaksoja, jolloin olen kehittänyt osaamistani esim. atk-taitoja ja kielitaitoa, sekä osallistunut vapaaehtoistyötön ja yhdistystyöhön, joka lähellä alaani.

Mulla on todella vaikea erikoistumisala, mutta silti valmistumisen jälkeen olen enimmäkseen ollut töissä. Aina siihen asti kun nykyhallitus alkoi leikata kulttuurista ja koulutuksesta. Nyt sitten opiskelen taas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No. Tunnistamisen uhallakin kerron tässä nyt työnantaja näkökulmaa. Rekrytoin ihmisiä paljon, olemme asiantuntija-ja projektiorganisaatio. Sanotaan että mutulla hakemuksista 85% tulee yliopiston suorittaneilta tai loppuvaiheen yliopisto-opiskelijoilta. Hakemuksia tulee n 200/työpaikka.

Viime haussa haimme henkilöä työskentelemään 2-v projektiin, projektilla kosketuspinta tervhuoltoon. N.200 hakemuksesta 170 tuli akateemisilta, 15 AMK-opiskelijoilta ja loput 15 sekalaisilla ammattitutkinnoilla.

Haastatteli 1.kierroksella 7 yliopiston suorittanutta, 3 AMK:n suorittanutta ja yhden erikoisammattitutkinnon suorittanutta, yht 11 hlö. Jatkoon valikoitui kaikki AMK- ja erikoisammattitutkinnon suorittaneet ja yksi akateeminen. Viimeksi mainittu karsiutui seuraavassa vaiheessa.

Miksi? Ei osata vastata työhaastattelussa. Pyöritetään jotain kuluneita fraaseja projektihallinnasta, implementoinnista, tukiprosesseista jne. Ihan tosi hyviä juttuja projektin kannalta, mutta se ei ole oleellista. Siinä vaiheessa kun tämä AMK:n käynyt pystyy konkreettisesti kertomaan, että on tehnyt toimitusketjuhallintaa SAP-osaaminen löytyy ja mainitsee pari ehdotusta miten lähtisi liikkeelle, niin minun ei tarvitse työnantajana miettiä, otanko töihin tekijän vai puhujan. Ei se työnantajanäkökulmasta auta mitään vaikka olisi helvetin paljon eri teorioista tietoa, jos konkreettisen tekemisen taidot puuttuu täysin. Olen kerran palkannut akateemisesti koulutetun, KTM, mutta hänelläkin oli AMK-tason tutkinto alla ja vuosia työkokemusta oikeista töistä

Kukaan korkeasti koulutettu ei ihan oikeasti tuota tällaista tekstiä, joten laatija on joko pelkän peruskoulun käynyt tai mahtaileva k-pää amis. Firmalle pitäisi palkata joku kielenhuoltoon erikoistunut maisteri, jotta se otettaisiin vakavasti. Lainaamassani tekstissä lähes joka virkkeessä on karkea kieliopillinen virhe, mutta kaiketi saavutus sekin on, ja osaaminen tässä firmassa mitataan muilla tavoin. Tosin sekään ei tästä selvinnyt.

Tämä kannattaa kostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

se on yhteiskunnan varojen haaskausta, että koulutetaan liikaa ihmisiä. Se on yhteiskunnan varojen haaskausta, että korkeakoulutettu on työtön sen sijaan että tekee mitä tahansa työtä.

Sekö auttaisi tätä yhteiskuntaa, että ihmiset lakkaisivat kouluttautumasta? Suomi nousuun lukutaidottomien ihmisten voimin, niinkö?

Vai ajattelitko vain eliminoida ylimääräiset?

Ennen vanhaan kouluihin kykenemättömät saattoivat kaivaa ojaa, hakata halkoja ja jopa toimia kauppa-apulaisina. Nykyisin moisia töitä ei ole, ja vaikka olisikin, niin jo peruskoulun päättänyt on periaatteessa liian fiksu niihin.

Ei ole kellekään hyödyksi se, että fiksu ihminen ei voi käyttää aivojaan.

Perustaidoista, kuten lukutaito, ei tässä ole kysymys, niitä tarvitaan aina, vaan huoli on ylikoulutuksesta.

Mutta siinä olen samaa mieltä kanssasi, että tiettyjä töitä on teollistumisen ja automaation vuoksi kadonnut. Kaikki kehitys ei aina ole sittenkään edistystä tai elämänlaatua parantavaa.

Urbanisaatio on jo pitkään ollut suurten joukkojen hallintahanke. Kaupungistuneista ihmisistä tulee hyvin haavoittuvaisia, epäomavaraisia ja ulkoapäin helposti ohjattavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen suuresti katkeruutta yliopistoa käyneitä kohtaan. Keneltä se on pois, jos kouluttaudutaan ja pidetään sivistystä tärkeänä?

Aina se akateeminen sivistys ei tuo mukanaan hyväpalkkaista työtä. Kannattaisi ensin miettiä mitä alkaa opiskella. Melko varmasti kulttuurintutkimuksen opiskelulla ei pääse kuin poikkeusyksilöt töihin. Valmistuin YTM:si 1994 ja en ole päivääkään tehnyt sen alan hommia, enkä enää osaisikaan vaikka oli hyvät paperit.

Ihmisillä on outoja käsityksiä yliopistossa opiskelemisesta. Siellähän on hyvät mahdollisuudet hankkia itselleen monipuolista osaamista ja taitoja.

Opiskelin marginaalista pääainetta, joka on työllistänyt minua jossakin määrin, mut tämänhetkisen kokopäivätyöni hankin sivuaineitteni kautta.

Ärsyttää tämä ”hää hää, mitäs luit työttömien humanistien kerhossa rakasta harrasteainettasi”. Eikä muuten harmita yhtään se pääainevalinta: päinvastoin olen ylpeä asiantuntijuudestani.

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä kaikille nuorille akateemisille työttömille. Itse iäkkäämpänä akateemisena työttömänä en koe häpeän enkä epätoivon tunteita, koska tunnen työmarkkinat, osaamiseni ja alani, joten tiedän että vika ei ole minussa vaan systeemissä ja politiikassa. Ehkäpä myös aikakaudessa, joka tuottaa päättäjiä, jotka halveksuvat akateemista maailmaa ja ovat leikkanneet siitä ainoasta, jolla Suomen pitäisi tulevaisuudessa selvitä juhlapuheiden mukaan, eli koulutuksesta ja tutkimuksesta.

Oma tilanteeni on se, että teen väitöskirjaa, työtä on paljon sekä kiinnostusta ja kannustusta -- mutta ei vain rahaa. Kilpailu apurahoista ja palkallisista paikoista yms. on kovaa. Silti tuntee tekevänsä joka päivä omaa juttuan, sitä mistä on kiinostunut ja kun on yliopistolla, löytää kohtalotovereita yllin kyllin. Eräs tuttavani sai juuri ensimmäisen vakituisen työpaikan väiteltyään n. 15 vuotta sitten. Tämmöinen repaleisuus ja epävarmuus ei ole vain tutkijoiden työuralle tyypillistä vaan lähes kaikkien asiantuntija-alojen peruskauraa tänään. Se pitää vaan ottaa itsestäänselvyytenä, ja yrittää luovia siinä meressä.

Sain Kelasta juuri vastauksen, ettei väitöskirjatyötä katsota "aktiivisuudeksi", vaikka tekisi töitä 24/7. Niinpä, pienestä tuloista leikataan, eikä sille voi mitään. Ensin suututti, mutta sitten tajusin, että juuri tämmöiset lain tulkinnat tekevät hyvin näkyväksi sen tosiasian, että aktiivimalli on susi ja typeryksien tekele. En aio antatutua rosvohallitukselle.

Vähän neuvoja: jos saatte ansiopäivärahaa, tarkistakaa milloin se loppuu, ettei tule yllärinä. Muistakaa että jos teette keikka- tai osa-aikatöitä sovitelulla ansiopäivärahalla, osa-päiväinen työ syö laskurista kokonaisen päivän. Ja toinen tärkeä neuvo, kun olette ansiopäivärahalla, jos se on edes vähän kohtuullinen, säästäkää edes pieni summa joka kuukausi. Työttömänä kun putoaa työmarkkinatuelle, pahinta on jos ei ole edes pientä tukirahastoa. Ja jos haluaa kehittää omaa asiantuntijauraansa, pitää olla valmis välillä satsaamaan rahaa siihen - koska kun et ole töissä, ei kukaan maksa kursseja, konffia eikä koulutuksia.

Suosittelen kaikkia akateemisia työttömiä tulemaan ulos kolostaan, etsikää vertaistukea, mistä sitä saatte, esim. ottakaa osaa liittonne tilaisuuksiin. Liittykää johonkin alanne yhdistyksiin, olkaa aktiivisia niissä, ottakaa vaikka ilmaista työtä niissä, saatte kokemusta jonka voi laittaa CV:hen vaikkei siitä palkkaa saisi, ja tietysti tulee verkostoja. Miettikää voisitteko tehdä jotain yhteistyössä joidenkin muiden akateemisten kanssa. Tai ryhtyä kevytyrittäjäksi? Onko sopivaa työosuuskuntaa johon liittyä? Jos työllistyminen ei tunnu onnistuvan, keksikää edes yksi taito, jossa haluatte kehittyä ja menkää jollekin kurssille tai osallistukaa alanne konferensseihin. Miettikää itse mihin haluatte uraanne viedä, ja ehdottakaa siihen liityviä asioita työkkärille aktiivisuudeksi. Jos oma suunnitelmanne on järkevä, älkää ottako stressiä siitä ellei se sovi aktiivimallilakiin.

Järkeviä ajatuksia! Täällähän on selvästi syntynyt hyvää asiallista keskustelua aiheesta.

Yllättävää, miten tohtorikoulutettavat ja tohtorit ovat pohjasakkaa Suomessa. Ja monella tuntuu olevan ennakkoluuloja tutkijoita ja ylipäätään korkeakoulutettuja kohtaan. Moni ei ymmärrä, että jos ansioita vertaillaan, duunari vetää usein pidemmän korren. (Mikä on mielestäni todella väärin. Duunari on tulonsa ansainnut, tietenkin, mutta on hävytöntä, miten pienellä palkalla monet akateemiset sitkuttelevat.)

Onneksi ihmiset vielä tekevät arvokasta työtä myös aloilla, joilla ei raha virtaa. Kaikki sympatiani ovat heidän puolellaan.

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä kaikille nuorille akateemisille työttömille. Itse iäkkäämpänä akateemisena työttömänä en koe häpeän enkä epätoivon tunteita, koska tunnen työmarkkinat, osaamiseni ja alani, joten tiedän että vika ei ole minussa vaan systeemissä ja politiikassa. Ehkäpä myös aikakaudessa, joka tuottaa päättäjiä, jotka halveksuvat akateemista maailmaa ja ovat leikkanneet siitä ainoasta, jolla Suomen pitäisi tulevaisuudessa selvitä juhlapuheiden mukaan, eli koulutuksesta ja tutkimuksesta.

Oma tilanteeni on se, että teen väitöskirjaa, työtä on paljon sekä kiinnostusta ja kannustusta -- mutta ei vain rahaa. Kilpailu apurahoista ja palkallisista paikoista yms. on kovaa. Silti tuntee tekevänsä joka päivä omaa juttuan, sitä mistä on kiinostunut ja kun on yliopistolla, löytää kohtalotovereita yllin kyllin. Eräs tuttavani sai juuri ensimmäisen vakituisen työpaikan väiteltyään n. 15 vuotta sitten. Tämmöinen repaleisuus ja epävarmuus ei ole vain tutkijoiden työuralle tyypillistä vaan lähes kaikkien asiantuntija-alojen peruskauraa tänään. Se pitää vaan ottaa itsestäänselvyytenä, ja yrittää luovia siinä meressä.

Sain Kelasta juuri vastauksen, ettei väitöskirjatyötä katsota "aktiivisuudeksi", vaikka tekisi töitä 24/7. Niinpä, pienestä tuloista leikataan, eikä sille voi mitään. Ensin suututti, mutta sitten tajusin, että juuri tämmöiset lain tulkinnat tekevät hyvin näkyväksi sen tosiasian, että aktiivimalli on susi ja typeryksien tekele. En aio antatutua rosvohallitukselle.

Vähän neuvoja: jos saatte ansiopäivärahaa, tarkistakaa milloin se loppuu, ettei tule yllärinä. Muistakaa että jos teette keikka- tai osa-aikatöitä sovitelulla ansiopäivärahalla, osa-päiväinen työ syö laskurista kokonaisen päivän. Ja toinen tärkeä neuvo, kun olette ansiopäivärahalla, jos se on edes vähän kohtuullinen, säästäkää edes pieni summa joka kuukausi. Työttömänä kun putoaa työmarkkinatuelle, pahinta on jos ei ole edes pientä tukirahastoa. Ja jos haluaa kehittää omaa asiantuntijauraansa, pitää olla valmis välillä satsaamaan rahaa siihen - koska kun et ole töissä, ei kukaan maksa kursseja, konffia eikä koulutuksia.

Suosittelen kaikkia akateemisia työttömiä tulemaan ulos kolostaan, etsikää vertaistukea, mistä sitä saatte, esim. ottakaa osaa liittonne tilaisuuksiin. Liittykää johonkin alanne yhdistyksiin, olkaa aktiivisia niissä, ottakaa vaikka ilmaista työtä niissä, saatte kokemusta jonka voi laittaa CV:hen vaikkei siitä palkkaa saisi, ja tietysti tulee verkostoja. Miettikää voisitteko tehdä jotain yhteistyössä joidenkin muiden akateemisten kanssa. Tai ryhtyä kevytyrittäjäksi? Onko sopivaa työosuuskuntaa johon liittyä? Jos työllistyminen ei tunnu onnistuvan, keksikää edes yksi taito, jossa haluatte kehittyä ja menkää jollekin kurssille tai osallistukaa alanne konferensseihin. Miettikää itse mihin haluatte uraanne viedä, ja ehdottakaa siihen liityviä asioita työkkärille aktiivisuudeksi. Jos oma suunnitelmanne on järkevä, älkää ottako stressiä siitä ellei se sovi aktiivimallilakiin.

Työmarkkinatuella ei hirveästi osallistuta konferensseihin, eikä edes käydä missään verkostoitumassa. Sinulla on myös aika erikoinen tilanne, kun ilmeisesti saat tehdä väikkäriä työttömyystuella. Se ei ole kaikkien TE-toimistojen tulkintojen mukaan mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä kaikille nuorille akateemisille työttömille. Itse iäkkäämpänä akateemisena työttömänä en koe häpeän enkä epätoivon tunteita, koska tunnen työmarkkinat, osaamiseni ja alani, joten tiedän että vika ei ole minussa vaan systeemissä ja politiikassa. Ehkäpä myös aikakaudessa, joka tuottaa päättäjiä, jotka halveksuvat akateemista maailmaa ja ovat leikkanneet siitä ainoasta, jolla Suomen pitäisi tulevaisuudessa selvitä juhlapuheiden mukaan, eli koulutuksesta ja tutkimuksesta.

Oma tilanteeni on se, että teen väitöskirjaa, työtä on paljon sekä kiinnostusta ja kannustusta -- mutta ei vain rahaa. Kilpailu apurahoista ja palkallisista paikoista yms. on kovaa. Silti tuntee tekevänsä joka päivä omaa juttuan, sitä mistä on kiinostunut ja kun on yliopistolla, löytää kohtalotovereita yllin kyllin. Eräs tuttavani sai juuri ensimmäisen vakituisen työpaikan väiteltyään n. 15 vuotta sitten. Tämmöinen repaleisuus ja epävarmuus ei ole vain tutkijoiden työuralle tyypillistä vaan lähes kaikkien asiantuntija-alojen peruskauraa tänään. Se pitää vaan ottaa itsestäänselvyytenä, ja yrittää luovia siinä meressä.

Sain Kelasta juuri vastauksen, ettei väitöskirjatyötä katsota "aktiivisuudeksi", vaikka tekisi töitä 24/7. Niinpä, pienestä tuloista leikataan, eikä sille voi mitään. Ensin suututti, mutta sitten tajusin, että juuri tämmöiset lain tulkinnat tekevät hyvin näkyväksi sen tosiasian, että aktiivimalli on susi ja typeryksien tekele. En aio antatutua rosvohallitukselle.

Vähän neuvoja: jos saatte ansiopäivärahaa, tarkistakaa milloin se loppuu, ettei tule yllärinä. Muistakaa että jos teette keikka- tai osa-aikatöitä sovitelulla ansiopäivärahalla, osa-päiväinen työ syö laskurista kokonaisen päivän. Ja toinen tärkeä neuvo, kun olette ansiopäivärahalla, jos se on edes vähän kohtuullinen, säästäkää edes pieni summa joka kuukausi. Työttömänä kun putoaa työmarkkinatuelle, pahinta on jos ei ole edes pientä tukirahastoa. Ja jos haluaa kehittää omaa asiantuntijauraansa, pitää olla valmis välillä satsaamaan rahaa siihen - koska kun et ole töissä, ei kukaan maksa kursseja, konffia eikä koulutuksia.

Suosittelen kaikkia akateemisia työttömiä tulemaan ulos kolostaan, etsikää vertaistukea, mistä sitä saatte, esim. ottakaa osaa liittonne tilaisuuksiin. Liittykää johonkin alanne yhdistyksiin, olkaa aktiivisia niissä, ottakaa vaikka ilmaista työtä niissä, saatte kokemusta jonka voi laittaa CV:hen vaikkei siitä palkkaa saisi, ja tietysti tulee verkostoja. Miettikää voisitteko tehdä jotain yhteistyössä joidenkin muiden akateemisten kanssa. Tai ryhtyä kevytyrittäjäksi? Onko sopivaa työosuuskuntaa johon liittyä? Jos työllistyminen ei tunnu onnistuvan, keksikää edes yksi taito, jossa haluatte kehittyä ja menkää jollekin kurssille tai osallistukaa alanne konferensseihin. Miettikää itse mihin haluatte uraanne viedä, ja ehdottakaa siihen liityviä asioita työkkärille aktiivisuudeksi. Jos oma suunnitelmanne on järkevä, älkää ottako stressiä siitä ellei se sovi aktiivimallilakiin.

Järkeviä ajatuksia! Täällähän on selvästi syntynyt hyvää asiallista keskustelua aiheesta.

Yllättävää, miten tohtorikoulutettavat ja tohtorit ovat pohjasakkaa Suomessa. Ja monella tuntuu olevan ennakkoluuloja tutkijoita ja ylipäätään korkeakoulutettuja kohtaan. Moni ei ymmärrä, että jos ansioita vertaillaan, duunari vetää usein pidemmän korren. (Mikä on mielestäni todella väärin. Duunari on tulonsa ansainnut, tietenkin, mutta on hävytöntä, miten pienellä palkalla monet akateemiset sitkuttelevat.)

Onneksi ihmiset vielä tekevät arvokasta työtä myös aloilla, joilla ei raha virtaa. Kaikki sympatiani ovat heidän puolellaan.

Niin, meillä on iso lauma "elämäntapadosentteja", jotka elävät satunnaisilla tuntiopetus- ja kirjoituspalkkioilla, apurahoilla ja satunnaisilla projektituloilla. Suomessa on ilmeisesti n. 200 000 ihmistä, jotka saavat soviteltuja työttömyysetuuksia.

Olen myös kuullut ja netistä lukenut, että monilla yliopistojen laitoksilla on professoreja, jotka käyttävät lähinnä hyödyllisinä hölmöinä hyväkseen näitä jatko-opiskelijoita ja virattomia tohtoreita. Siellä sitä vuodesta toiseen tehdään pikkukorvauksilla ja välillä työttömänä ollen asiantuntijatyötä. Näillä professoreilla ei tule olemaan kaikille tarjottavana ikinä töitä. Saa nilkuttaa apurahalla kansaneläkkeelle kitumaan.

Vallankumousta tänne tarvitaan.

Duunarien palkkoja on turha kadehtia. Siellä on muutama ala, joilla pääsee hyville palkoille, mutta nekään eivät ole mitään verrattuna akateemisten kovapalkkaisimpiin.

Millaista palkkaa yliopiston tutkijakoulussa saa? Entä väittelemisen jälkeen projektitöissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen teille paremman olon, kun kerron, että lähihoitaja on harvoin työtön, ja olisin itse sata kertaa mieluummin akateeminen työtön, kuin työssäkäyvä lähihoitaja. :)

miten akateemisen työttömän elämä eroaa kouluttamattoman työttömän elämästä?

Akateeminen pääsee helposti töihin halutessaan, eikä tarvitse ottaa vastaan pazkatöitä.

Vierailija kirjoitti:

Duunarien palkkoja on turha kadehtia. Siellä on muutama ala, joilla pääsee hyville palkoille, mutta nekään eivät ole mitään verrattuna akateemisten kovapalkkaisimpiin.

Olet oikeassa. Kirjoitin aiemman kommentin ja ajattelin lähinnä ahtareita, putkimiehiä ja paperimiehiä, joiden palkkatason historia on hieman omanlainen.

Mutta jos nyt apurahatutkijaan vertaa, niin tarjoilija tai lähihoitajakin menevät tuloissa ohi. (Ja nyt ihmiset, älkää ymmärtäkö väärin: hoitajat mielestäni ansaitsisivat enemmän palkkaa ja miksei myös tarjoilijat.)

Vierailija kirjoitti:

No. Tunnistamisen uhallakin kerron tässä nyt työnantaja näkökulmaa. Rekrytoin ihmisiä paljon, olemme asiantuntija-ja projektiorganisaatio. Sanotaan että mutulla hakemuksista 85% tulee yliopiston suorittaneilta tai loppuvaiheen yliopisto-opiskelijoilta. Hakemuksia tulee n 200/työpaikka.

Viime haussa haimme henkilöä työskentelemään 2-v projektiin, projektilla kosketuspinta tervhuoltoon. N.200 hakemuksesta 170 tuli akateemisilta, 15 AMK-opiskelijoilta ja loput 15 sekalaisilla ammattitutkinnoilla.

Haastatteli 1.kierroksella 7 yliopiston suorittanutta, 3 AMK:n suorittanutta ja yhden erikoisammattitutkinnon suorittanutta, yht 11 hlö. Jatkoon valikoitui kaikki AMK- ja erikoisammattitutkinnon suorittaneet ja yksi akateeminen. Viimeksi mainittu karsiutui seuraavassa vaiheessa.

Miksi? Ei osata vastata työhaastattelussa. Pyöritetään jotain kuluneita fraaseja projektihallinnasta, implementoinnista, tukiprosesseista jne. Ihan tosi hyviä juttuja projektin kannalta, mutta se ei ole oleellista. Siinä vaiheessa kun tämä AMK:n käynyt pystyy konkreettisesti kertomaan, että on tehnyt toimitusketjuhallintaa SAP-osaaminen löytyy ja mainitsee pari ehdotusta miten lähtisi liikkeelle, niin minun ei tarvitse työnantajana miettiä, otanko töihin tekijän vai puhujan. Ei se työnantajanäkökulmasta auta mitään vaikka olisi helvetin paljon eri teorioista tietoa, jos konkreettisen tekemisen taidot puuttuu täysin. Olen kerran palkannut akateemisesti koulutetun, KTM, mutta hänelläkin oli AMK-tason tutkinto alla ja vuosia työkokemusta oikeista töistä

Olet poikkeuksellinen rekrytoija, jos tuo on totta. Kaikissa yrityksissä joissa minä olen työskennellyt on uusille työntekijöille tärkeimmät kolme kriteeriä olleet koulutus, koulutus ja koulutus.