Akateemiset työttömät - mitä teille kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateemisilla työttömyys johtuu usein siitä, että vaatimukset työpaikkaa ja työtehtävää kohtaan ovat hirvittävät. Akateemiset ovat kamalan kranttuja ottamaan vastaan "arvoaan ja koulutustaan alempaa työtä". Pitäisi heille kaikille olla jokin hyvin palkattu johtajan tai asiantuntijan työ heti, että kelpaa.

Jos akateeminen ei ole päässyt töihin, on akateemisenkin silloin ymmärrettävä alentaa omaa rimaansa ja ottaa vastaan muutakin, kuin koulutustaan vastaavaa työtä. Esimerkiksi kesätöihin, tai oman alan hommiin palkattomaan harjoitteluun jne.

Noihin kesätöihin otetaan harvoin, jos valmistumisesta on aikaa. Se on loogista, että ei haluta mennä puhelinmyyntiin, jos on KTM.

Aha. Mitkäs taikapaperit ne KTM:n paperit tai mitkään muutkaan maisterin/dippainssin paperit ovat, jos niiden perusteella ihminen kuvittelee nousevansa ikäänkuin toisten yläpuolelle? Ihan samanlainen ja samanarvoinen ihminen siellä papereiden takana on, kuin kuka tahansa muukin ihminen. Taitaa todellisuudessa ne paperit tehdä ihmisestä ainoastaan ylpeän, ylimielisen ja tiettyjä töitä ja ammattiryhmiä halveksivan ihmisen, sen sijaan että tekisivät ihmisestä tiettyyn ammattiin pätevän ihmisen. Kuvittelevat, että vain heidän koulutuksensa ja tutkintonsa on jotain ja että he ovat sen saatuaan kaikkitietäviä ja kaikkiosaavia, jotka voivat vaatia toisilta ihan mitä vain.

Ymmärrät varmaan, että on yhteiskunnan varojen haaskausta laittaa korkeakoulutettuja matalan koulutuksen ammatteihin. Ei se ole kenenkään etu.

Koulutus ei tee ihmisestä parempaa, ainoastaan koulutetumman.

Lienee sinullekin tärkeää, että lääkärisi, lapsesi hissanope tai katsomasi elokuvan kääntäjä osaa työnsä hyvin ja pystyy harjoittamaan ammattiaan siinä missä kokki tai lähihoitajakin.

se on yhteiskunnan varojen haaskausta, että koulutetaan liikaa ihmisiä. Se on yhteiskunnan varojen haaskausta, että korkeakoulutettu on työtön sen sijaan että tekee mitä tahansa työtä.

Korkeasti koulutetut ei niin helposti pääse "mihin tahansa työhön".

Mä niiiin voin kuvitella tilanteen, kun palkataan 55-vuotias korkeasti koulutettu kaupan kassalle tai kahvilaan apulaiseksi, ja kun joku monta vuotta sitä työtä tehnyt 25vee työntekijä yrittää opastaa ja perehdyttää työhön, niin saa vastaukseksi "kuule tyttö, minä ehkä olen ollut työelämässä hieman pitempään kun sinä, enköhän minä kuule tiedä ilman että sinun tarvitsee minua tulla neuvomaan" jne.

Eikä tämä ole mitään arvailua, vaan näitä on oikeasti tapahtunut, monen on hyvin vaikeaa ottaa ohjeita vastaan itseään paljon nuoremmalta, tai itseään matalammin koulutetulta.

Tuo ei tietenkään päde kaikkiin, mutta moniin kyllä.

Pahimmat "tytöttelyt" työelämässä on tullut naisilta jotka on itseä vanhempia.

En ole koskaan törmännyt työelämässä tytöttelyyn muiden naisten taholta, en nuorena, enkä vanhana. Yleistät ikävästi koulutukseen ja ikään liittyväksi asian, joka on ihan vain luonnekysymys.

Älykäs ja fiksu ihminen ymmärtää, että työ tekijäänsä neuvoo, eikä kukaan osaa kaikkea luonnostaan.

Ensimmäinen ongelma on, että Suomessa huudetaan korkeankin teknologin yrityksissa, että "ei me tarvita kehittäjää vaan tekijä" eli pitää olla täsmäkokemusta juuri jostain tietystä jutusta. Tässä onkin se ongelma:

- meidän ei kannata Suomessa useinkaan tehdä vaan juuri kehittää

- kehittäminen olisi avain siihen, että yritykset kasvaisi ja tulisi uutta tuotetta. Sen sijaan on valittu näivetystauti: irtisanotaan porukkaa ja tehdään vanhaa

- innovatiivisuus ei sillä lisäänny, että palkataan työpaikka täyteen toistensa klooneja. Erilaisista taustoista tulevat voisivat tuoda jotain uutta sille tietylle alalle.

- liiotellaan jonkun tietyn teknologian osaamista kuin se olisi jotain rakettitiedettä. Todellisuudessa fiksu ihminen oppii soveltamisen nopeasti, mutta omaa sellaisia ominaisuuksia, joita ei voi harjoitella.

Vierailija kirjoitti:

No. Tunnistamisen uhallakin kerron tässä nyt työnantaja näkökulmaa. Rekrytoin ihmisiä paljon, olemme asiantuntija-ja projektiorganisaatio. Sanotaan että mutulla hakemuksista 85% tulee yliopiston suorittaneilta tai loppuvaiheen yliopisto-opiskelijoilta. Hakemuksia tulee n 200/työpaikka.

Viime haussa haimme henkilöä työskentelemään 2-v projektiin, projektilla kosketuspinta tervhuoltoon. N.200 hakemuksesta 170 tuli akateemisilta, 15 AMK-opiskelijoilta ja loput 15 sekalaisilla ammattitutkinnoilla.

Haastatteli 1.kierroksella 7 yliopiston suorittanutta, 3 AMK:n suorittanutta ja yhden erikoisammattitutkinnon suorittanutta, yht 11 hlö. Jatkoon valikoitui kaikki AMK- ja erikoisammattitutkinnon suorittaneet ja yksi akateeminen. Viimeksi mainittu karsiutui seuraavassa vaiheessa.

Miksi? Ei osata vastata työhaastattelussa. Pyöritetään jotain kuluneita fraaseja projektihallinnasta, implementoinnista, tukiprosesseista jne. Ihan tosi hyviä juttuja projektin kannalta, mutta se ei ole oleellista. Siinä vaiheessa kun tämä AMK:n käynyt pystyy konkreettisesti kertomaan, että on tehnyt toimitusketjuhallintaa SAP-osaaminen löytyy ja mainitsee pari ehdotusta miten lähtisi liikkeelle, niin minun ei tarvitse työnantajana miettiä, otanko töihin tekijän vai puhujan. Ei se työnantajanäkökulmasta auta mitään vaikka olisi helvetin paljon eri teorioista tietoa, jos konkreettisen tekemisen taidot puuttuu täysin. Olen kerran palkannut akateemisesti koulutetun, KTM, mutta hänelläkin oli AMK-tason tutkinto alla ja vuosia työkokemusta oikeista töistä

Eli toisin sanoen et puhunut akateemisten kanssa samaa kieltä, etkä ymmärtänyt heidän osaamisestaan ja potentiaalistaan mitään. Sen sijaan tietyn ohjelman aiemmin työssään oppinut amk-hakija vakuutti sinut. Sait varmaan ihan kelvollisen työntekijän, mutta jos työntekijän pitää opetella uusi ohjelma vaikka kahdessa viikossa, kumman luulet siitä paremmin suoriutuvan, tämän amkin vai akateemisesti koulutetun, jolla on esimerkiksi opinnoissaan ollut ohjelmointia vaativia tehtäviä? Saattaisipa se akateeminen osata suunnitella sinulle kokonaan uuden toimitusketjuhallintajärjestelmän oppimillaan matemaattisilla optimointitekniikoilla. Mutta sitähän sinä et tajua, kun et tunne edes käsitteitä.

Putkimies työskentelee sormet jäässä puolivalmiissa rakennuksissa tai vaihtaa vanhoja, p*putkia karmeassa lemussa kesähelteillä. Sitten joku vielä kadehtii, kun palkka on sama kuin yliopistonlehtorilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No. Tunnistamisen uhallakin kerron tässä nyt työnantaja näkökulmaa. Rekrytoin ihmisiä paljon, olemme asiantuntija-ja projektiorganisaatio. Sanotaan että mutulla hakemuksista 85% tulee yliopiston suorittaneilta tai loppuvaiheen yliopisto-opiskelijoilta. Hakemuksia tulee n 200/työpaikka.

Viime haussa haimme henkilöä työskentelemään 2-v projektiin, projektilla kosketuspinta tervhuoltoon. N.200 hakemuksesta 170 tuli akateemisilta, 15 AMK-opiskelijoilta ja loput 15 sekalaisilla ammattitutkinnoilla.

Haastatteli 1.kierroksella 7 yliopiston suorittanutta, 3 AMK:n suorittanutta ja yhden erikoisammattitutkinnon suorittanutta, yht 11 hlö. Jatkoon valikoitui kaikki AMK- ja erikoisammattitutkinnon suorittaneet ja yksi akateeminen. Viimeksi mainittu karsiutui seuraavassa vaiheessa.

Miksi? Ei osata vastata työhaastattelussa. Pyöritetään jotain kuluneita fraaseja projektihallinnasta, implementoinnista, tukiprosesseista jne. Ihan tosi hyviä juttuja projektin kannalta, mutta se ei ole oleellista. Siinä vaiheessa kun tämä AMK:n käynyt pystyy konkreettisesti kertomaan, että on tehnyt toimitusketjuhallintaa SAP-osaaminen löytyy ja mainitsee pari ehdotusta miten lähtisi liikkeelle, niin minun ei tarvitse työnantajana miettiä, otanko töihin tekijän vai puhujan. Ei se työnantajanäkökulmasta auta mitään vaikka olisi helvetin paljon eri teorioista tietoa, jos konkreettisen tekemisen taidot puuttuu täysin. Olen kerran palkannut akateemisesti koulutetun, KTM, mutta hänelläkin oli AMK-tason tutkinto alla ja vuosia työkokemusta oikeista töistä

Kukaan korkeasti koulutettu ei ihan oikeasti tuota tällaista tekstiä, joten laatija on joko pelkän peruskoulun käynyt tai mahtaileva k-pää amis. Firmalle pitäisi palkata joku kielenhuoltoon erikoistunut maisteri, jotta se otettaisiin vakavasti. Lainaamassani tekstissä lähes joka virkkeessä on karkea kieliopillinen virhe, mutta kaiketi saavutus sekin on, ja osaaminen tässä firmassa mitataan muilla tavoin. Tosin sekään ei tästä selvinnyt.

Heh joo.

Eihän kenenkään pidäkään tehdä väitöskirjaa apurahatutkijana vuosikymmeniä. Säätiön apurahalla 1800 euroa nettona kuussa opiskelusta on oikein hyvä ansio. Paljonko tutkijakoulujen palkka on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No. Tunnistamisen uhallakin kerron tässä nyt työnantaja näkökulmaa. Rekrytoin ihmisiä paljon, olemme asiantuntija-ja projektiorganisaatio. Sanotaan että mutulla hakemuksista 85% tulee yliopiston suorittaneilta tai loppuvaiheen yliopisto-opiskelijoilta. Hakemuksia tulee n 200/työpaikka.

Viime haussa haimme henkilöä työskentelemään 2-v projektiin, projektilla kosketuspinta tervhuoltoon. N.200 hakemuksesta 170 tuli akateemisilta, 15 AMK-opiskelijoilta ja loput 15 sekalaisilla ammattitutkinnoilla.

Haastatteli 1.kierroksella 7 yliopiston suorittanutta, 3 AMK:n suorittanutta ja yhden erikoisammattitutkinnon suorittanutta, yht 11 hlö. Jatkoon valikoitui kaikki AMK- ja erikoisammattitutkinnon suorittaneet ja yksi akateeminen. Viimeksi mainittu karsiutui seuraavassa vaiheessa.

Miksi? Ei osata vastata työhaastattelussa. Pyöritetään jotain kuluneita fraaseja projektihallinnasta, implementoinnista, tukiprosesseista jne. Ihan tosi hyviä juttuja projektin kannalta, mutta se ei ole oleellista. Siinä vaiheessa kun tämä AMK:n käynyt pystyy konkreettisesti kertomaan, että on tehnyt toimitusketjuhallintaa SAP-osaaminen löytyy ja mainitsee pari ehdotusta miten lähtisi liikkeelle, niin minun ei tarvitse työnantajana miettiä, otanko töihin tekijän vai puhujan. Ei se työnantajanäkökulmasta auta mitään vaikka olisi helvetin paljon eri teorioista tietoa, jos konkreettisen tekemisen taidot puuttuu täysin. Olen kerran palkannut akateemisesti koulutetun, KTM, mutta hänelläkin oli AMK-tason tutkinto alla ja vuosia työkokemusta oikeista töistä

Kukaan korkeasti koulutettu ei ihan oikeasti tuota tällaista tekstiä, joten laatija on joko pelkän peruskoulun käynyt tai mahtaileva k-pää amis. Firmalle pitäisi palkata joku kielenhuoltoon erikoistunut maisteri, jotta se otettaisiin vakavasti. Lainaamassani tekstissä lähes joka virkkeessä on karkea kieliopillinen virhe, mutta kaiketi saavutus sekin on, ja osaaminen tässä firmassa mitataan muilla tavoin. Tosin sekään ei tästä selvinnyt.

Mutta se on töissä 😁

Hanki trolli akateeminen koulutus ennenkuin tulet tänne yleistämään akateemisten työnhakujaitoja. Toivottavasti seuraavissa YT:ssä saat kenkää.

Vierailija kirjoitti:

Eihän kenenkään pidäkään tehdä väitöskirjaa apurahatutkijana vuosikymmeniä. Säätiön apurahalla 1800 euroa nettona kuussa opiskelusta on oikein hyvä ansio. Paljonko tutkijakoulujen palkka on?

Ja tästä summasta maksetaan itse myös eläkemaksut. Mahdolliseen ansiosidonnaiseen työttömyystukeen ei apurahalta myöskään jäädä. Tutkijakouluista olen kuullut, että liikutaan hieman yli 2000 eurossa.

Vaikka minulla on KTM tutkinto AMK tutkinnon jälkeen hankittuna, niin joihinkin paikkoihin olen hakenut AMK papereilla ja päässyt jopa haastatteluihin ja melko pitkälle. Vaikka luulisi, että kaikilla KTM olisi töitä niin eipä olekaan. Minulla vaikuttaa eniten ikä ja sekä siihen että alaan nähden vähäisempi työkokemus. AMK papereilla olen saanut alempitasoisia töitä (määräaikaisia pätkiä), mutta tuo pätkätyöhistoria juurikin ei näytä hyvältä CVssä. Olen silti saanut hyvät työtodistukset ja suositukset ja soitettu välillä tuuraamaan vanhoihin paikkoihin, mutta vakituista paikkaa ei vaan ole vielä tullut. Yksi työnantaja olisi halunnut pitää minut ja olisi tarjonnut minulle urakehitystä, mutta firmalle tuli 2v. rekrykielto päålle. Uskon, että jonain päivänä saan vakituisen työn, kun läheltä liippaa välillä.

Tsemppiä kaikille työttömille koulutukseen katsomatta!

N45

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No. Tunnistamisen uhallakin kerron tässä nyt työnantaja näkökulmaa. Rekrytoin ihmisiä paljon, olemme asiantuntija-ja projektiorganisaatio. Sanotaan että mutulla hakemuksista 85% tulee yliopiston suorittaneilta tai loppuvaiheen yliopisto-opiskelijoilta. Hakemuksia tulee n 200/työpaikka.

Viime haussa haimme henkilöä työskentelemään 2-v projektiin, projektilla kosketuspinta tervhuoltoon. N.200 hakemuksesta 170 tuli akateemisilta, 15 AMK-opiskelijoilta ja loput 15 sekalaisilla ammattitutkinnoilla.

Haastatteli 1.kierroksella 7 yliopiston suorittanutta, 3 AMK:n suorittanutta ja yhden erikoisammattitutkinnon suorittanutta, yht 11 hlö. Jatkoon valikoitui kaikki AMK- ja erikoisammattitutkinnon suorittaneet ja yksi akateeminen. V

iimeksi mainittu karsiutui seuraavassa vaiheessa.

Miksi? Ei osata vastata työhaastattelussa. Pyöritetään jotain kuluneita fraaseja projektihallinnasta, implementoinnista, tukiprosesseista jne. Ihan tosi hyviä juttuja projektin kannalta, mutta se ei ole oleellista. Siinä vaiheessa kun tämä AMK:n käynyt pystyy konkreettisesti kertomaan, että on tehnyt toimitusketjuhallintaa SAP-osaaminen löytyy ja mainitsee pari ehdotusta miten lähtisi liikkeelle, niin minun ei tarvitse työnantajana miettiä, otanko töihin tekijän vai puhujan. Ei se työnantajanäkökulmasta auta mitään vaikka olisi helvetin paljon eri teorioista tietoa, jos konkreettisen tekemisen taidot puuttuu täysin. Olen kerran palkannut akateemisesti koulutetun, KTM, mutta hänelläkin oli AMK-tason tutkinto alla ja vuosia työkokemusta oikeista töistä

Onko kenties oma koulutuksesi myös amk? Olet ehkä edennyt väliportaan pikkupomoksi ja nyt sieltä käsin mahtailet ja karsastat itseäsi korkeammin koulutettuja ja hehkutat joka välissä amk-koulutettujen ylivertaisuutta suhteessa akateemisiin työnhakijoihin? Tämä on Suomea vaivaava syöpä, joka selittää ihan liian monen asian. Ave caesar, veljeni on ihan samanlainen koulutusvihainen lukion aikanaan kesken jättänyt, sittemmin amiksesta päässyt ja amk:n surkein arvosanoin käynyt, ylempiään nuolemalla ylennyt pikkufirman esimies, joka joka välissä muistaa kostoksi näpäyttää itseään pätevämpiä hakijoita (ja myös läheisiään) hylkäämällä nämä oitis, koska muutoin se oma palli ei tuntuisi niin kotoisalta.

Epätoivo, viha ja masennus ovat täälläkin tuttuja, ja näitä asioita ravitsee jatkuvasti kasvava halveksunta suomalaista yhteiskuntaa ja erityisesti sen valitsemia valehtelevia päättäjiä kohtaan. Kun aloitin opiskeluni, Suomi oli vielä hyvinvointivaltio ja osa muita Pohjoismaita, nykyisellään se muistuttaa lähinnä entisen itäblokin maita.

Kiitos kysymyksestäsi. Minulla on sekä AMK:n paperit ja työn ohessa suoritetut maisterin paperit. Se, että olen tehnyt käytännönläheistä työtä myös suurimman osan maisteriopintoja, on antanut minulle täysin erilaiset lähtökohdat myös edetä nykyiseen positioon.

Vierailija kirjoitti:

Putkimies työskentelee sormet jäässä puolivalmiissa rakennuksissa tai vaihtaa vanhoja, p*putkia karmeassa lemussa kesähelteillä. Sitten joku vielä kadehtii, kun palkka on sama kuin yliopistonlehtorilla.

Ja rakennustyö jos mikä on pätkätyötä. Aina kohteen valmistuttua lomautetaan ja saat odotella palkatta uutta kohdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No. Tunnistamisen uhallakin kerron tässä nyt työnantaja näkökulmaa. Rekrytoin ihmisiä paljon, olemme asiantuntija-ja projektiorganisaatio. Sanotaan että mutulla hakemuksista 85% tulee yliopiston suorittaneilta tai loppuvaiheen yliopisto-opiskelijoilta. Hakemuksia tulee n 200/työpaikka.

Viime haussa haimme henkilöä työskentelemään 2-v projektiin, projektilla kosketuspinta tervhuoltoon. N.200 hakemuksesta 170 tuli akateemisilta, 15 AMK-opiskelijoilta ja loput 15 sekalaisilla ammattitutkinnoilla.

Haastatteli 1.kierroksella 7 yliopiston suorittanutta, 3 AMK:n suorittanutta ja yhden erikoisammattitutkinnon suorittanutta, yht 11 hlö. Jatkoon valikoitui kaikki AMK- ja erikoisammattitutkinnon suorittaneet ja yksi akateeminen. Viimeksi mainittu karsiutui seuraavassa vaiheessa.

Miksi? Ei osata vastata työhaastattelussa. Pyöritetään jotain kuluneita fraaseja projektihallinnasta, implementoinnista, tukiprosesseista jne. Ihan tosi hyviä juttuja projektin kannalta, mutta se ei ole oleellista. Siinä vaiheessa kun tämä AMK:n käynyt pystyy konkreettisesti kertomaan, että on tehnyt toimitusketjuhallintaa SAP-osaaminen löytyy ja mainitsee pari ehdotusta miten lähtisi liikkeelle, niin minun ei tarvitse työnantajana miettiä, otanko töihin tekijän vai puhujan. Ei se työnantajanäkökulmasta auta mitään vaikka olisi helvetin paljon eri teorioista tietoa, jos konkreettisen tekemisen taidot puuttuu täysin. Olen kerran palkannut akateemisesti koulutetun, KTM, mutta hänelläkin oli AMK-tason tutkinto alla ja vuosia työkokemusta oikeista töistä

Eli toisin sanoen et puhunut akateemisten kanssa samaa kieltä, etkä ymmärtänyt heidän osaamisestaan ja potentiaalistaan mitään. Sen sijaan tietyn ohjelman aiemmin työssään oppinut amk-hakija vakuutti sinut. Sait varmaan ihan kelvollisen työntekijän, mutta jos työntekijän pitää opetella uusi ohjelma vaikka kahdessa viikossa, kumman luulet siitä paremmin suoriutuvan, tämän amkin vai akateemisesti koulutetun, jolla on esimerkiksi opinnoissaan ollut ohjelmointia vaativia tehtäviä? Saattaisipa se akateeminen osata suunnitella sinulle kokonaan uuden toimitusketjuhallintajärjestelmän oppimillaan matemaattisilla optimointitekniikoilla. Mutta sitähän sinä et tajua, kun et tunne edes käsitteitä.

Vastaan tähän niin että tyhmempikin ymmärtää. Meidän yrityksessä (projekti- ja asiantuntijaorganisaatio) kyllä tiedetään että implementointi on tärkeää projektille ja vastavuoroinen dialogisuus eri toimijoiden välillä on elinehto projektin eri vaiheiden oikea-aikaiseen toimimiseen. Se, että hakija tietää tämän on kiva mutta ei riitä rekryperusteeksi. Jos hakija ymmärtää/on käyttänyt SAP:ia, on se meille selkeä osaamisalue, jota tarvitsemme. Mistään muusta ei ollut kyse.

Olen menossa töihin tänäänkin. Suoritin AMK-tutkinnon työllistävältä alalta, kun työtä yliopistotutkinnollani ei enää irronnut.

Olen samaa mieltä, että rekrytoinnissa painotetaan liikaa yksittäisten ohjelmien ja ohjelmistojen hallintaa.

Hirvittää nuo aktivointitoimenpiteet ja lähinnä se, että ne hyväksyttiin ja toteutettiin.

Joteniin turvaton olo kun tärkeistä asioista päättäjinä on ihan pihalla olevia "vartiaisia".

Ihmiset kärsii näistä hölmöilyistä.

Akateemisia , lahjakkaita ihmisiä painostetaan tekemään aktivointisuunnitelmia joissa on pakko hyväksyä kuntouttavia toimenpiteitä, koska ceevee-viilauskurssit täynnä ja kukaan ei palkkaa 18tunniksi?

Töitä ei kaikille riitä.

Vierailija kirjoitti:

No. Tunnistamisen uhallakin kerron tässä nyt työnantaja näkökulmaa. Rekrytoin ihmisiä paljon, olemme asiantuntija-ja projektiorganisaatio. Sanotaan että mutulla hakemuksista 85% tulee yliopiston suorittaneilta tai loppuvaiheen yliopisto-opiskelijoilta. Hakemuksia tulee n 200/työpaikka.

Viime haussa haimme henkilöä työskentelemään 2-v projektiin, projektilla kosketuspinta tervhuoltoon. N.200 hakemuksesta 170 tuli akateemisilta, 15 AMK-opiskelijoilta ja loput 15 sekalaisilla ammattitutkinnoilla.

Haastatteli 1.kierroksella 7 yliopiston suorittanutta, 3 AMK:n suorittanutta ja yhden erikoisammattitutkinnon suorittanutta, yht 11 hlö. Jatkoon valikoitui kaikki AMK- ja erikoisammattitutkinnon suorittaneet ja yksi akateeminen. Viimeksi mainittu karsiutui seuraavassa vaiheessa.

Miksi? Ei osata vastata työhaastattelussa. Pyöritetään jotain kuluneita fraaseja projektihallinnasta, implementoinnista, tukiprosesseista jne. Ihan tosi hyviä juttuja projektin kannalta, mutta se ei ole oleellista. Siinä vaiheessa kun tämä AMK:n käynyt pystyy konkreettisesti kertomaan, että on tehnyt toimitusketjuhallintaa SAP-osaaminen löytyy ja mainitsee pari ehdotusta miten lähtisi liikkeelle, niin minun ei tarvitse työnantajana miettiä, otanko töihin tekijän vai puhujan. Ei se työnantajanäkökulmasta auta mitään vaikka olisi helvetin paljon eri teorioista tietoa, jos konkreettisen tekemisen taidot puuttuu täysin. Olen kerran palkannut akateemisesti koulutetun, KTM, mutta hänelläkin oli AMK-tason tutkinto alla ja vuosia työkokemusta oikeista töistä

Ymmärrän pointtisi. Yliopiston voi suorittaa käymättä työharjoittelua eivätkä kaikki edes tee töitä koulun ohella. Kyllä siinä silloin 5-7 vuoden aikana on hieman ”vieraantunut” oikeasta työelämän hektisyydestä.

Kävin itse humanistisen puolen ja työskentelin koko ajan sekaduuneissa ja suoritin kaikki tuetut työharjoittelut. Valmistumisen jlk menin vuodeksi töihin palvelualalle ja sen jlk onnistuin samaan oman alan töitä (sekin tosin vuoden sopimus, katsomaan miten käy..).

Eli pomot: kyllä osa meistä akateemikoista handlaa homman kuin homman :)

Vierailija kirjoitti:

Olen menossa töihin tänäänkin. Suoritin AMK-tutkinnon työllistävältä alalta, kun työtä yliopistotutkinnollani ei enää irronnut.

Olen samaa mieltä, että rekrytoinnissa painotetaan liikaa yksittäisten ohjelmien ja ohjelmistojen hallintaa.

Juuri näin. Ironisinta on, että monesti yliopistotutkinnon suorittaneen pitäisi kuitenkin työllistyä vaativampaan tehtävään. Esim. kirjastoalalla ammattitutkinnon suorittanut on kirjastovirkailija, AMK-tutkinnon puolestaan informaatikko. Yliopistosta tulee sitten kirjastonhoitajia, mutta kirjastonhoitajan opintoihin ei välttämättä tarvitse sisältyä varsinaista kirjastotyön opiskelua ja opettelua laisinkaan. Kirjastonhoitajien koulutukseen sisältyy enemmän yleissivistävyyttä, palvelujen kehittämisen ja johtamisen opintoja ym., mutta todellisuudessa töitä ei tule ilman käytännön osaamista saamaan. Vastaavia esimerkkejä on muillakin aloilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä kaikille nuorille akateemisille työttömille. Itse iäkkäämpänä akateemisena työttömänä en koe häpeän enkä epätoivon tunteita, koska tunnen työmarkkinat, osaamiseni ja alani, joten tiedän että vika ei ole minussa vaan systeemissä ja politiikassa. Ehkäpä myös aikakaudessa, joka tuottaa päättäjiä, jotka halveksuvat akateemista maailmaa ja ovat leikkanneet siitä ainoasta, jolla Suomen pitäisi tulevaisuudessa selvitä juhlapuheiden mukaan, eli koulutuksesta ja tutkimuksesta.

Oma tilanteeni on se, että teen väitöskirjaa, työtä on paljon sekä kiinnostusta ja kannustusta -- mutta ei vain rahaa. Kilpailu apurahoista ja palkallisista paikoista yms. on kovaa. Silti tuntee tekevänsä joka päivä omaa juttuan, sitä mistä on kiinostunut ja kun on yliopistolla, löytää kohtalotovereita yllin kyllin. Eräs tuttavani sai juuri ensimmäisen vakituisen työpaikan väiteltyään n. 15 vuotta sitten. Tämmöinen repaleisuus ja epävarmuus ei ole vain tutkijoiden työuralle tyypillistä vaan lähes kaikkien asiantuntija-alojen peruskauraa tänään. Se pitää vaan ottaa itsestäänselvyytenä, ja yrittää luovia siinä meressä.

Sain Kelasta juuri vastauksen, ettei väitöskirjatyötä katsota "aktiivisuudeksi", vaikka tekisi töitä 24/7. Niinpä, pienestä tuloista leikataan, eikä sille voi mitään. Ensin suututti, mutta sitten tajusin, että juuri tämmöiset lain tulkinnat tekevät hyvin näkyväksi sen tosiasian, että aktiivimalli on susi ja typeryksien tekele. En aio antatutua rosvohallitukselle.

Vähän neuvoja: jos saatte ansiopäivärahaa, tarkistakaa milloin se loppuu, ettei tule yllärinä. Muistakaa että jos teette keikka- tai osa-aikatöitä sovitelulla ansiopäivärahalla, osa-päiväinen työ syö laskurista kokonaisen päivän. Ja toinen tärkeä neuvo, kun olette ansiopäivärahalla, jos se on edes vähän kohtuullinen, säästäkää edes pieni summa joka kuukausi. Työttömänä kun putoaa työmarkkinatuelle, pahinta on jos ei ole edes pientä tukirahastoa. Ja jos haluaa kehittää omaa asiantuntijauraansa, pitää olla valmis välillä satsaamaan rahaa siihen - koska kun et ole töissä, ei kukaan maksa kursseja, konffia eikä koulutuksia.

Suosittelen kaikkia akateemisia työttömiä tulemaan ulos kolostaan, etsikää vertaistukea, mistä sitä saatte, esim. ottakaa osaa liittonne tilaisuuksiin. Liittykää johonkin alanne yhdistyksiin, olkaa aktiivisia niissä, ottakaa vaikka ilmaista työtä niissä, saatte kokemusta jonka voi laittaa CV:hen vaikkei siitä palkkaa saisi, ja tietysti tulee verkostoja. Miettikää voisitteko tehdä jotain yhteistyössä joidenkin muiden akateemisten kanssa. Tai ryhtyä kevytyrittäjäksi? Onko sopivaa työosuuskuntaa johon liittyä? Jos työllistyminen ei tunnu onnistuvan, keksikää edes yksi taito, jossa haluatte kehittyä ja menkää jollekin kurssille tai osallistukaa alanne konferensseihin. Miettikää itse mihin haluatte uraanne viedä, ja ehdottakaa siihen liityviä asioita työkkärille aktiivisuudeksi. Jos oma suunnitelmanne on järkevä, älkää ottako stressiä siitä ellei se sovi aktiivimallilakiin.

Järkeviä ajatuksia! Täällähän on selvästi syntynyt hyvää asiallista keskustelua aiheesta.

Yllättävää, miten tohtorikoulutettavat ja tohtorit ovat pohjasakkaa Suomessa. Ja monella tuntuu olevan ennakkoluuloja tutkijoita ja ylipäätään korkeakoulutettuja kohtaan. Moni ei ymmärrä, että jos ansioita vertaillaan, duunari vetää usein pidemmän korren. (Mikä on mielestäni todella väärin. Duunari on tulonsa ansainnut, tietenkin, mutta on hävytöntä, miten pienellä palkalla monet akateemiset sitkuttelevat.)

Onneksi ihmiset vielä tekevät arvokasta työtä myös aloilla, joilla ei raha virtaa. Kaikki sympatiani ovat heidän puolellaan.

Niin, meillä on iso lauma "elämäntapadosentteja", jotka elävät satunnaisilla tuntiopetus- ja kirjoituspalkkioilla, apurahoilla ja satunnaisilla projektituloilla. Suomessa on ilmeisesti n. 200 000 ihmistä, jotka saavat soviteltuja työttömyysetuuksia.

Olen myös kuullut ja netistä lukenut, että monilla yliopistojen laitoksilla on professoreja, jotka käyttävät lähinnä hyödyllisinä hölmöinä hyväkseen näitä jatko-opiskelijoita ja virattomia tohtoreita. Siellä sitä vuodesta toiseen tehdään pikkukorvauksilla ja välillä työttömänä ollen asiantuntijatyötä. Näillä professoreilla ei tule olemaan kaikille tarjottavana ikinä töitä. Saa nilkuttaa apurahalla kansaneläkkeelle kitumaan.

Vallankumousta tänne tarvitaan.

Tämä tilanne on kyllä kovasti muuttunut. Ilman julkaisuja ei tutkijana pärjää, ja ilman julkaisuja ei saa rahoitusta, ilman rahoitusta ei taas synny uusia julkaisuja... Käytännössä siis tällainen kitkuttelu on nykyään tehty yliopistomaailmassa hankalaksi ja kelkasta tippuu nopeasti. Professoreiden arvo taas mitataan siinä, kuinka paljon he onnistuvat hankkimaan tutkimusrahoitusta.

Se on kyllä totta, että esim. jatko-opiskelijat imetään joillain aloilla kuiviin ja heitä käytetään hyväksi omien projektien edistämiseksi. Yliopistomaailmasta on tullut varsin raadollinen, mutta onneksi ei ole menty ihan amerikkalaiseen malliin, koska siellä ei ole tavatonta, että tohtoriopiskelija päätyy itsemurhaan paineiden vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No. Tunnistamisen uhallakin kerron tässä nyt työnantaja näkökulmaa. Rekrytoin ihmisiä paljon, olemme asiantuntija-ja projektiorganisaatio. Sanotaan että mutulla hakemuksista 85% tulee yliopiston suorittaneilta tai loppuvaiheen yliopisto-opiskelijoilta. Hakemuksia tulee n 200/työpaikka.

Viime haussa haimme henkilöä työskentelemään 2-v projektiin, projektilla kosketuspinta tervhuoltoon. N.200 hakemuksesta 170 tuli akateemisilta, 15 AMK-opiskelijoilta ja loput 15 sekalaisilla ammattitutkinnoilla.

Haastatteli 1.kierroksella 7 yliopiston suorittanutta, 3 AMK:n suorittanutta ja yhden erikoisammattitutkinnon suorittanutta, yht 11 hlö. Jatkoon valikoitui kaikki AMK- ja erikoisammattitutkinnon suorittaneet ja yksi akateeminen. Viimeksi mainittu karsiutui seuraavassa vaiheessa.

Miksi? Ei osata vastata työhaastattelussa. Pyöritetään jotain kuluneita fraaseja projektihallinnasta, implementoinnista, tukiprosesseista jne. Ihan tosi hyviä juttuja projektin kannalta, mutta se ei ole oleellista. Siinä vaiheessa kun tämä AMK:n käynyt pystyy konkreettisesti kertomaan, että on tehnyt toimitusketjuhallintaa SAP-osaaminen löytyy ja mainitsee pari ehdotusta miten lähtisi liikkeelle, niin minun ei tarvitse työnantajana miettiä, otanko töihin tekijän vai puhujan. Ei se työnantajanäkökulmasta auta mitään vaikka olisi helvetin paljon eri teorioista tietoa, jos konkreettisen tekemisen taidot puuttuu täysin. Olen kerran palkannut akateemisesti koulutetun, KTM, mutta hänelläkin oli AMK-tason tutkinto alla ja vuosia työkokemusta oikeista töistä

Eli toisin sanoen et puhunut akateemisten kanssa samaa kieltä, etkä ymmärtänyt heidän osaamisestaan ja potentiaalistaan mitään. Sen sijaan tietyn ohjelman aiemmin työssään oppinut amk-hakija vakuutti sinut. Sait varmaan ihan kelvollisen työntekijän, mutta jos työntekijän pitää opetella uusi ohjelma vaikka kahdessa viikossa, kumman luulet siitä paremmin suoriutuvan, tämän amkin vai akateemisesti koulutetun, jolla on esimerkiksi opinnoissaan ollut ohjelmointia vaativia tehtäviä? Saattaisipa se akateeminen osata suunnitella sinulle kokonaan uuden toimitusketjuhallintajärjestelmän oppimillaan matemaattisilla optimointitekniikoilla. Mutta sitähän sinä et tajua, kun et tunne edes käsitteitä.

Vastaan tähän niin että tyhmempikin ymmärtää. Meidän yrityksessä (projekti- ja asiantuntijaorganisaatio) kyllä tiedetään että implementointi on tärkeää projektille ja vastavuoroinen dialogisuus eri toimijoiden välillä on elinehto projektin eri vaiheiden oikea-aikaiseen toimimiseen. Se, että hakija tietää tämän on kiva mutta ei riitä rekryperusteeksi. Jos hakija ymmärtää/on käyttänyt SAP:ia, on se meille selkeä osaamisalue, jota tarvitsemme. Mistään muusta ei ollut kyse.

Mutta SAPin yms. käytön oppii nopeasti, aivan hassua käyttää tuollaista juttua valintaperusteena. Oppimiskyky on olennaista.

"Ottaa vastaan koulutusta alempaa työtä" on eufemismi ja ihmisarvoa alentavaa uuspuhetta. Kukaan, toistan kukaan ei tarjoa akateemiselle jotain ei-koulutukseen sopivaa työtä.

Tämä puhe on hallituksen ajamaa soopaa, jolla halutaan pahentaa niiden kansalaisten asemaa, jotka ovat syyttään tippuneet oravanpyörästä sivuun.