Miten vanha mielenterveys diagnoosi on vaikuttanut myöhempään elämääsi?

Mulla on masennusdiagnoosi vuodelta 2009. Sittemmin parantunut. Kannassa ei näkynyt. Voiko vakuutusyhtiö silti saada tiedot jostain?

Olen myös miettinyt tätä useaan otteeseen, sillä itsellänikin on vuosien stressin kautta ilmaantunut masennuksen merkkejä, mutta toisaalta olen saanut pedattua elämässäni asiat hyvin myöhempää varten: korkeakoulututkinto vaativalla alalla, säästöjä asuntolainaan ja kaikki tiedot ulospäin kunnossa, ei mitään allergiaa kummempaa Kannassa tms.

Olen pidättäytynyt menemästä lääkäriin, sillä pelkään, että diagnoosi voisi jotakin kautta vaikuttaa esim loppuelämän sijoittumiseen työelämässä, koska alallani on kovat vastuut ja suoritusvaatimukset. Lisäksi olen miettinyt juurikin vakuutuksia ja lainoja. Tämän ketjun lukeminen ei kyllä saanut oloani yhtään paremmaksi. Toivon, että saan tilanteen paranemaan itsehoidolla. Aika vastuutonta kyllä pakottaa ihmisiä valitsemaan hoito tai tulevaisuus, koska itse ainakin olen tyyppiä, joka varmaan antaisi vain masennuksen pahentua itsekseen mieluummin kuin ottaisi siitä leimaa otsaansa ehkä loppuiäkseen.

Vierailija kirjoitti:

Olen myös miettinyt tätä useaan otteeseen, sillä itsellänikin on vuosien stressin kautta ilmaantunut masennuksen merkkejä, mutta toisaalta olen saanut pedattua elämässäni asiat hyvin myöhempää varten: korkeakoulututkinto vaativalla alalla, säästöjä asuntolainaan ja kaikki tiedot ulospäin kunnossa, ei mitään allergiaa kummempaa Kannassa tms.

Olen pidättäytynyt menemästä lääkäriin, sillä pelkään, että diagnoosi voisi jotakin kautta vaikuttaa esim loppuelämän sijoittumiseen työelämässä, koska alallani on kovat vastuut ja suoritusvaatimukset. Lisäksi olen miettinyt juurikin vakuutuksia ja lainoja. Tämän ketjun lukeminen ei kyllä saanut oloani yhtään paremmaksi. Toivon, että saan tilanteen paranemaan itsehoidolla. Aika vastuutonta kyllä pakottaa ihmisiä valitsemaan hoito tai tulevaisuus, koska itse ainakin olen tyyppiä, joka varmaan antaisi vain masennuksen pahentua itsekseen mieluummin kuin ottaisi siitä leimaa otsaansa ehkä loppuiäkseen.

No jospa käyttäisit korkean koulutustasosi hyväksesi ja ymmärtäisin ajatella asaa fiksummin. Älä usko kaikkea mitä netissä lukee, älä usko pelottelua. VOin myös vannoa että isompi leima se otsaan tulee jos annat asioittesi pahentua ja puhkeaa ties mikä psykoosi päälle lopulta ylirasituksen alla kun pitkään asiat muhii ja pahenee. Jos taas haet jo alkuvaiheessa apua, kun sairaus on vielä lievä ja selvitä jopa ilman lääkitystä  pelkällä muutaman kerran jutteluavulla... voin vannoa että siitä et mitään leimaa saa otsaasi.

Vierailija kirjoitti:

Se on siinä kirjoitti:

Kerran hullu aina hullu. Ei siitä parane.

Syövästäkin paranee. Melkoinen kusipää olet leimakirveesi kanssa!

Omissa tiedoissani lukee "kaksisuuntaisen mielialahäiriön remissiovaihe". En koe sen haittaavan, pikemminkin siitä näkee, että a) olen kykenevä käsittelemään ongelmiani niiden piilottelun sijaan ja b) henkisesti vahva ja rohkea.

Hoidettu mielenterveysongelma on parempi asia kuin hoitamaton ja salattu, joka imee voimat ja altistaa vastuuttomille teoille kuten joukkomurhien suunnittelulle (ja diskriminoivalle käytökselle).

Älykäs hankkii hoitoa, tollo leikkii ettei ongelmaa ole.

Aamen!

Vierailija kirjoitti:

Katsokaapa Areenasta MOT:n aiheesta tekemä ohjelma. Potilasasiakirjoja luetaan jatkuvasti ja lukijoina ovat muun muassa utelias henkilökunta, jolla ei ole mitään tekemistä hoidon kanssa.

Itse menisin ostamaan lievästi masentuneena mäkikuismaa luontaistuotteesta ja söisin sitä.

Lievästi masentuneen kannattaakin kokeilla eri keinoja. Itselläni ei vain toiminut (ja mäkikuisma voi kuulemma paskoa maksan).

Vierailija kirjoitti:

Yritin itsemurhaa masentuneena 15 vuotiaana, en päässyt lähihoitajaksi.

Minä söin kerran jäätelöä yliannostuksen mahani kipeäksi teininä, enkä päässyt minäkään lähihoitajaksi. 

Nuorille ja koulutetuille pitäisi kertoa, että aika monessa maassa Euroopassa edellytetään henkivakuutuksia (asuntolaina, pienikin), ryhmävakuutuksia (kansainväliset työpaikat) ja tapaturmavakuutuksia (koulut, harrastukset). Vakuutusyhtiöt vaativat taustoitusta, enkä kantatiedoilla valehtelisi.

Ei ole ehkä vielä ajankohtaista Suomessa, mutta pitkien lainojen yleistyessä myös henkivakuutukset tulevat pakollisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen myös miettinyt tätä useaan otteeseen, sillä itsellänikin on vuosien stressin kautta ilmaantunut masennuksen merkkejä, mutta toisaalta olen saanut pedattua elämässäni asiat hyvin myöhempää varten: korkeakoulututkinto vaativalla alalla, säästöjä asuntolainaan ja kaikki tiedot ulospäin kunnossa, ei mitään allergiaa kummempaa Kannassa tms.

Olen pidättäytynyt menemästä lääkäriin, sillä pelkään, että diagnoosi voisi jotakin kautta vaikuttaa esim loppuelämän sijoittumiseen työelämässä, koska alallani on kovat vastuut ja suoritusvaatimukset. Lisäksi olen miettinyt juurikin vakuutuksia ja lainoja. Tämän ketjun lukeminen ei kyllä saanut oloani yhtään paremmaksi. Toivon, että saan tilanteen paranemaan itsehoidolla. Aika vastuutonta kyllä pakottaa ihmisiä valitsemaan hoito tai tulevaisuus, koska itse ainakin olen tyyppiä, joka varmaan antaisi vain masennuksen pahentua itsekseen mieluummin kuin ottaisi siitä leimaa otsaansa ehkä loppuiäkseen.

Voisithan käydä yksityisellä psykologilla. Sieltä ei mitään diagnoosia saa edes. Nythän saisit vaikka täyden terveyskuluvakuutuksenkin vielä, jos ei ihmeempiä vaivoja ole ollut.

Kummallista ja liioiteltua pelottelua näistä asioista täällä. Itse sairastin nuorena aikuisena keskivaikean masennuksen ja  asia on tullut vastaan myöhemmin (tai ainakaan lääkäri ei ole ottanut esille)  julkisella terveyssektorilla ainoastaan, kun itse kerroin asiasta. Eikä myöskään missään työasioissa, vakuutuksissa ym. asioissa ole ollut mitään vaikutusta.   Edelleen käytän  pienellä annoksella  mielialalääkettä esiintymisjännitystä ja ajoittaista ahdistusta helpottamaan, mutta vain yhdellä lääkärikäynnillä asiaa kommentoitiin negatiivisesti- nimittäin, että pitäisi kuulemma jättää pois, koska vaikutan kuulemma ihan tavalliselta ja elämässähän minulla on kaikki hyvin, niin en varmasti tarvitse  mitään sellaisia lääkkeitä, jos en niistä riippuvainen muka ole. Minusta lääkärin kommentit tuossa tilanteessa kertoivat enemmän hänestä itsestään kuin minusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös miettinyt tätä useaan otteeseen, sillä itsellänikin on vuosien stressin kautta ilmaantunut masennuksen merkkejä, mutta toisaalta olen saanut pedattua elämässäni asiat hyvin myöhempää varten: korkeakoulututkinto vaativalla alalla, säästöjä asuntolainaan ja kaikki tiedot ulospäin kunnossa, ei mitään allergiaa kummempaa Kannassa tms.

Olen pidättäytynyt menemästä lääkäriin, sillä pelkään, että diagnoosi voisi jotakin kautta vaikuttaa esim loppuelämän sijoittumiseen työelämässä, koska alallani on kovat vastuut ja suoritusvaatimukset. Lisäksi olen miettinyt juurikin vakuutuksia ja lainoja. Tämän ketjun lukeminen ei kyllä saanut oloani yhtään paremmaksi. Toivon, että saan tilanteen paranemaan itsehoidolla. Aika vastuutonta kyllä pakottaa ihmisiä valitsemaan hoito tai tulevaisuus, koska itse ainakin olen tyyppiä, joka varmaan antaisi vain masennuksen pahentua itsekseen mieluummin kuin ottaisi siitä leimaa otsaansa ehkä loppuiäkseen.

No jospa käyttäisit korkean koulutustasosi hyväksesi ja ymmärtäisin ajatella asaa fiksummin. Älä usko kaikkea mitä netissä lukee, älä usko pelottelua. VOin myös vannoa että isompi leima se otsaan tulee jos annat asioittesi pahentua ja puhkeaa ties mikä psykoosi päälle lopulta ylirasituksen alla kun pitkään asiat muhii ja pahenee. Jos taas haet jo alkuvaiheessa apua, kun sairaus on vielä lievä ja selvitä jopa ilman lääkitystä  pelkällä muutaman kerran jutteluavulla... voin vannoa että siitä et mitään leimaa saa otsaasi.

Korkea koulutustaso tai hyväpalkkainen ala ei liene mikään älykkyysindikaattori saati merkki päättelykyvystä.

T. Alkuperäinen, oikeastaan päättelykyvyiltään tyhmä kuin saapas, mutta harvinaisen hyvällä kuvamuistilla siunattu. Siksi kai minun on vaikea alani paineita sietääkin.

Vierailija kirjoitti:

Tilanne on nyt se että olen aika varmasti lievästi masentunut (kaikki kotityöt jäävät hoitamatta mutta töihin jaksa vielä sinnitellä tekohymy naamalla), ja olen tämän takia varannut jo lääkäriajan. Harkitsen kuitenkin sen perumista, sillä pelottaa paljon miten mahdollinen diagnoosi vaikuttaa joskus myöhemmin jos/kun elän aivan tavallista ja onnellista elämää ilman mitään mielenterveysongelmia.

Voiko vanha diagnoosi olla esim. ehdoton ei asuntolainalle tai adoptiolle tai katsovatko kaikki lääkärit sitä vanhaa mt-diagnoosia kun valitat vaikka selkäsärkyä?

Minä olen eläkkeellä mielenterveydellistä syistä. Masennus ja pakko-oireinen häiriö.

Silti olen aina saanut somaattisella puolella hoitoa ja jopa sydämen läppävika hoidettiin avosydänleikkauksessa. Epikriiseissä lukee aina " Eläkkeellä psyykkisistä syistä. Täysin asiallinen mies. Orientoitunut paikkaan ja aikaan.... " 

Joten itse en ole kokenut minkäänlaista vähettelyä mt-historiani takia.

Silloin pitää hakea apua kun tarvitsee,ettei mene pahemmaksi.Itse 14v sitten kävin tosi pohjalla kun sinnittelin vain.Lopulta olin sairaalahoidossa.Hain ensin yksityispuolelta apua mutta julkisellakin lopulta hoidettiin.Kielsin näiden tietojen antamisen esim.tk:hon missä asioin ja niin voi kieltää siellä Kanta.fi:ssäkin.Ja missään tilanteessa lääkärit ei ole kyselleet,työterveydessä itse olen kertonut tietenkin.Olen tehnyt töitä hoitoalalla yli 30v ja mitään tämä ei ole myöskään minun töihini ym.elämään vaikuttanut.Olen luottamustoimessakin.Aikanaan en asiaa kauheasti levitellyt mutta kun toivuin,ajattelin että mitä helvettiä se kenelläkkään kuuluu,tämä on mun elämäni.Ei asiaa paljon ole kyselleetkään vain läheisempien työkavereiden ja ystävien kanssa olen asiasta perusteellisemmin puhunut.Siitä olen ylpeä että selvisin siitä helvetistä ja olen nyt paljon vahvempi ihminen.Se mikä ei tapa,se vahvistaa.Vaikka lähellä sekin oli.Kuka vaan voi masentua mutta siitäkin voi selvitä.

Vierailija kirjoitti:

Silloin pitää hakea apua kun tarvitsee,ettei mene pahemmaksi.Itse 14v sitten kävin tosi pohjalla kun sinnittelin vain.Lopulta olin sairaalahoidossa.Hain ensin yksityispuolelta apua mutta julkisellakin lopulta hoidettiin.Kielsin näiden tietojen antamisen esim.tk:hon missä asioin ja niin voi kieltää siellä Kanta.fi:ssäkin.Ja missään tilanteessa lääkärit ei ole kyselleet,työterveydessä itse olen kertonut tietenkin.Olen tehnyt töitä hoitoalalla yli 30v ja mitään tämä ei ole myöskään minun töihini ym.elämään vaikuttanut.Olen luottamustoimessakin.Aikanaan en asiaa kauheasti levitellyt mutta kun toivuin,ajattelin että mitä helvettiä se kenelläkkään kuuluu,tämä on mun elämäni.Ei asiaa paljon ole kyselleetkään vain läheisempien työkavereiden ja ystävien kanssa olen asiasta perusteellisemmin puhunut.Siitä olen ylpeä että selvisin siitä helvetistä ja olen nyt paljon vahvempi ihminen.Se mikä ei tapa,se vahvistaa.Vaikka lähellä sekin oli.Kuka vaan voi masentua mutta siitäkin voi selvitä.

itse myös hoitoalalla ja sinnittelin häpeän leiman takia kauan ja jouduin myös sairaalaan. Minä tyhmä kerroin työpaikalla ja nyt olen joutunut vähän eristyksiin muista. Siis ettei työpaikalla enää ole oikein ystäviä.

Masennus on samanlainen tauti muiden joukossa. Ei sitä kukaan jaksa ihmetellä terveydenhuollossa. Avoimesti kyllä keskustellaan, mikäli potilaan hoito niin vaatii. Suomalainen häpeäkulttuuri on potilaiden mielessä. Citalopram, Lantus, Melatoniini, Burana.. Lääkkeet on lääkkeitä, ei niillä mitään kauhisteluarvoja ole.

Vakuutusyhtiö vielä elää muinaisaikaa. Adoptioasioissa tietenkin täytyy olla täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Vai antaisitko sinä lapsesi äidille, joka makaa sohvalla eikä hoida mielenterveyttään vaan salailee ja valehtelee? Masennus on hoidettavissa oleva tauti, ei mikään kuolemantuomio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin pitää hakea apua kun tarvitsee,ettei mene pahemmaksi.Itse 14v sitten kävin tosi pohjalla kun sinnittelin vain.Lopulta olin sairaalahoidossa.Hain ensin yksityispuolelta apua mutta julkisellakin lopulta hoidettiin.Kielsin näiden tietojen antamisen esim.tk:hon missä asioin ja niin voi kieltää siellä Kanta.fi:ssäkin.Ja missään tilanteessa lääkärit ei ole kyselleet,työterveydessä itse olen kertonut tietenkin.Olen tehnyt töitä hoitoalalla yli 30v ja mitään tämä ei ole myöskään minun töihini ym.elämään vaikuttanut.Olen luottamustoimessakin.Aikanaan en asiaa kauheasti levitellyt mutta kun toivuin,ajattelin että mitä helvettiä se kenelläkkään kuuluu,tämä on mun elämäni.Ei asiaa paljon ole kyselleetkään vain läheisempien työkavereiden ja ystävien kanssa olen asiasta perusteellisemmin puhunut.Siitä olen ylpeä että selvisin siitä helvetistä ja olen nyt paljon vahvempi ihminen.Se mikä ei tapa,se vahvistaa.Vaikka lähellä sekin oli.Kuka vaan voi masentua mutta siitäkin voi selvitä.

itse myös hoitoalalla ja sinnittelin häpeän leiman takia kauan ja jouduin myös sairaalaan. Minä tyhmä kerroin työpaikalla ja nyt olen joutunut vähän eristyksiin muista. Siis ettei työpaikalla enää ole oikein ystäviä.

Itse kerroin masennuksestani töissä heti. Hoitaja olen myös. Tukea ja ymmärrystä sain ja ystävät pysyivät. Ja paranin - kiitos nopean perusterveydenhuollon ja oikein ajoitetun lääkityksen. Jotkut tosin salaavat jalkasienenkin ja kuvittelevat ystävien karsastavan. Mielikuvitus saattaa laukata, kysäiseppä työkamuilta asian oikea laita - saatat yllättyä positiivisesti. Avoimuus ja rehellisyys kantaa pitkälle ja antaa ilolle tilaa.

Vakuutusyhtiöt käyttävät niin sanottua 5 vuoden sääntöä.

Eli heitä kiinnostaa henkivakuutuksen ottajan terveydentila 5 vuotta taaksepäin.

Eli sairastatpa masennusta tai syöpää, niin henkivakuutuksen saat, kun olet ollut 5 vuotta terveenä sairautesi jälkeen.

Sama käytäntö on kaikilla vakuutusyhtiöillä.

Kotivakuutuksiin, matkustajavakuutuksiin ym. muihin vakuutuksiin ei terveydentilalla ole merkitystä

Vain henki- ja sairaskuluvakuutuksissa kysellään terveystietoja.

Vierailija kirjoitti:

Metsästys/aseenkantolupaa ei saa koskaan. Eikä voi ryhtyä sijaisperheeksi.

Tunnen yhden metsästäjän, jolla on masennus.

Kaikkien tietojen vaatiminen OmaKannasta rikkoo lakia Sosiaali-ja terveysalan sähköisestä käsittelystä, pykälä 10. Luovutuksen tulee perustua potilaan suostumukseen. On täysin potilaan vapaassa tahdossa antaa tietoja. Mikäli tulee epäasiallisia tiotojenpyyntiä ole yhteydessä Aluehallintovirastoon ja tee kantelu lääkäristä joka rikkoo lakia. Voit myös olla yhteydessä potilasasiamieheen.

Laki potilaan oikeuksista kohta 3, ohjaistaa että potilaan yksityisyyttä kunnioitetaan.

Mulla diagnoosi vakava masennus (olin silloin 13, nyt olen 22).

Minulla on aseluvat, ei työllistymisessä ongelmaa, vakuutusta (sairausvakuutus) en saa solumuutosten takia ja olen vaativalla alalla töissä, jossa vaaditaan paineensieto kykyä.

Ei siis vaikuttanut elämääni mitenkään.

Kunhan vain pidän käsivarteni piilossa niin kukaan ei tiedä mitään.

Tietääkö joku tuleeko Sote vaikuttamaan noihin tietoasioihin esim. yksityisen käynnit ja terapeuttien käynnit jne. Eli tuleeko ne vaihtamaan tietoja tulevaisuudessa yksityinen ja julkinen?