Lue keskustelun säännöt.
Asunnon osto molempien nimiin jos toinen varaton/tuloton
08.02.2018 |
Isäni hankki vaimonsa kanssa pari asuntoa, jotka maksoi 4/5 ja vaimo vain 1/5 ja vielä niin, että vaimon osuus oli lainaa, jota lyhennettiin yhdessä, vaikka vaimolla ei ollut tuloja. Eli isäni aika lailla maksoi nekin. Voinko saada osoitettua aikanaan perinnönjaon yhteydessä osituksessa, ettei vaimo oikeasti asunnoista 50% omista, vaan max 1/5?
Isäni tulot koostuivat lahjoituksista saadusta tuotosta, ja lahjoituksessa on rajattu pois puolison oikeus omaisuuden tuottoon. Se ei välttämättä vaikuta, mutta osoittaa sen, että vaimolla ei ole oikeasti oikeutta olla omistajana kuin max 1/5.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo on törkeää, jos laki hyväksyy tuollaisen köyhän ryöminnän omistajaksi vain siksi, mitä asunnon mahdollisiin osakekirjoihin merkitään. En ole niitä nähnyt, mutta olen silti ymmärtänyt, että niihin on pantu 50/50 :( Lahjaveroahan siitä ois kuulunut maksaa, koska ei ole, vaatisin tilanteen purkua.
Minusta taas juuri oikein, että saa laittaa miten itse haluaa. Itse olen kotona hoitanut meidän lapsia ja mahdollistanut miehelle erittäin rahakkaan työn, jossa on pitkät päivät. Itselläni sellainen työ, jossa voin olla paljon omien lastenikin kanssa. Aiempi ammattini oli myös iltatöitä jne, mutta huonolla palkalla.
Olisiko siis tällaisissa tilanteissa oikein, että toinen (oli sitten mies tai nainen) mahdollistaa toisen työn ja hoitaa kodin ja lapset lähes yksin, mutta ei saisi mitään? Mielestämme ei.Inhottaa tuollaiset ap:n kaltaiset ahneet ihmiset, jotka vain odottavat vanhemmiltaan perintöä ja heidän eläessään jo miettivät miten varmasti voivat joka pennin saada irti.
Ja sinun kannattaa huomioida, että tilanne olisi sitten sama, jos miehesi antaisi omaisuuttaan uudelle vaimolleen, jolloin se olisi poissa sinun lapsiltasi.
apJokainen tehköön omilla rahoillaan mitä haluaa. Jos antaisi kuvitteelliselle uudelle vaimolleen, niin mitä sitten? Se olisi heidän päätöksensä, ei minun tai lasteni.
No, minun isäni halusi että ne rahat tulevat minulle, vai onko lukivaikeuksia? Itse kämmäsi sen asunnon toisen nimiinlaiton kanssa ajalla paljon ennen kuin tajusi, että sitä ei ilmeisesti voi muuttaa, eikä rahoitus vaikutakaan omistuksen osoittamiseen.
ap
Sinä väität, että isäsi halusi jättää rahat sinulle. Kaikki todisteet kuitenkin puhuvat sen puolesta, että isäsi halusi jättääne vaimolleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos isä ois ollut fiksu, ois antanut mulle säilytykseen sen paperin, jossa ainakin kertoo kantansa. Mutta joko hän kusetti minuakin puheillaan, tai sitten oikeasti pelkäsi, että toimiminen vaimon selän takana koituisi hänen tappiokseen, jos minä esim. menisin möläyttämään asiasta vaimolle joskus, että mullapa onkin tällainen paperi. En ois kyllä visusti mennyt.
ap
Ja siis jossa kirjaa lahjaksi saadun omaisuuden sijaan tulleen omaisuuden säilyttävän suojan avio-oikeudelta, ja että lainaa asunnoista on maksettu hänen tuloillaan, joissa on avio-oikeuden alainen suoja. Sit mulla oiskin jotain näyttöä asioihin. Mutta eipä tullut itsellenikään mieleen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Jos isä ois ollut fiksu, ois antanut mulle säilytykseen sen paperin, jossa ainakin kertoo kantansa. Mutta joko hän kusetti minuakin puheillaan, tai sitten oikeasti pelkäsi, että toimiminen vaimon selän takana koituisi hänen tappiokseen, jos minä esim. menisin möläyttämään asiasta vaimolle joskus, että mullapa onkin tällainen paperi. En ois kyllä visusti mennyt.
ap
Onko nyt ihan varma, että se hankala ihminen, jota isäsi on pelännyt, on todella vaimo, etkä sittenkin sinä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo on törkeää, jos laki hyväksyy tuollaisen köyhän ryöminnän omistajaksi vain siksi, mitä asunnon mahdollisiin osakekirjoihin merkitään. En ole niitä nähnyt, mutta olen silti ymmärtänyt, että niihin on pantu 50/50 :( Lahjaveroahan siitä ois kuulunut maksaa, koska ei ole, vaatisin tilanteen purkua.
Minusta taas juuri oikein, että saa laittaa miten itse haluaa. Itse olen kotona hoitanut meidän lapsia ja mahdollistanut miehelle erittäin rahakkaan työn, jossa on pitkät päivät. Itselläni sellainen työ, jossa voin olla paljon omien lastenikin kanssa. Aiempi ammattini oli myös iltatöitä jne, mutta huonolla palkalla.
Olisiko siis tällaisissa tilanteissa oikein, että toinen (oli sitten mies tai nainen) mahdollistaa toisen työn ja hoitaa kodin ja lapset lähes yksin, mutta ei saisi mitään? Mielestämme ei.Inhottaa tuollaiset ap:n kaltaiset ahneet ihmiset, jotka vain odottavat vanhemmiltaan perintöä ja heidän eläessään jo miettivät miten varmasti voivat joka pennin saada irti.
Ja sinun kannattaa huomioida, että tilanne olisi sitten sama, jos miehesi antaisi omaisuuttaan uudelle vaimolleen, jolloin se olisi poissa sinun lapsiltasi.
apJokainen tehköön omilla rahoillaan mitä haluaa. Jos antaisi kuvitteelliselle uudelle vaimolleen, niin mitä sitten? Se olisi heidän päätöksensä, ei minun tai lasteni.
No, minun isäni halusi että ne rahat tulevat minulle, vai onko lukivaikeuksia? Itse kämmäsi sen asunnon toisen nimiinlaiton kanssa ajalla paljon ennen kuin tajusi, että sitä ei ilmeisesti voi muuttaa, eikä rahoitus vaikutakaan omistuksen osoittamiseen.
apSinä väität, että isäsi halusi jättää rahat sinulle. Kaikki todisteet kuitenkin puhuvat sen puolesta, että isäsi halusi jättääne vaimolleen.
Kaikki ne, joita tässä ketjussa käsitellään ja joista sä saat tietää. Muut todisteet eivät sitten puhukaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos isä ois ollut fiksu, ois antanut mulle säilytykseen sen paperin, jossa ainakin kertoo kantansa. Mutta joko hän kusetti minuakin puheillaan, tai sitten oikeasti pelkäsi, että toimiminen vaimon selän takana koituisi hänen tappiokseen, jos minä esim. menisin möläyttämään asiasta vaimolle joskus, että mullapa onkin tällainen paperi. En ois kyllä visusti mennyt.
apOnko nyt ihan varma, että se hankala ihminen, jota isäsi on pelännyt, on todella vaimo, etkä sittenkin sinä?
Siis totta kai. Aloitteellisuus keskusteluihin siitä, miten isä hoitaa omaisuuttaan on aina tullut isältä. Ja keskustelunavaukset siitä, ja mitä mieltä hän on. Rahoja hän ei ole itse ansainnut, ei hän sillä lailla varmaankaan kokenut, että ne ovat vain "hänen". Tai sitten ei luota naisiin, enkä kyllä pyytäisi luottamaankaan. Vaan omaan lapseensa enemmän.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä isän kannattanutkaan luottaa tuohonkaan naiseen, isä sanoi, että hänestä vaimon ois kuulunut hoitaa häntä, isää kotonaan, mutta vaimo laittoi isän hoitokotiin. Samalla rahalla ois varmaan voitu mahdollistaa isän asuminen kotona, mutta vaimoahan se ois edelleen sitonut tosi paljon.
ap
Ja siis vaimo taas ei anna minun esimerksiksi hoitaa mitään isäni asioita. No, mä taas en antanut vaimon alkaa edunvalvojaksi. Pistin sen ihan polvilleen oikeudenkäynnissä siitä. Kolmen todistajan kera, että hän on tasapainoton isää muista eristävä ihminen, joka kärkkyy vain rahaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toikin on minusta niin törkeää, miten yhteiskunnassa käytännössä syrjäytetään lapset kumppanin tieltä. Jos kumppani ei ole lasten vanhempi, hänen pitäisi olla kakkossijalla lapsiin nähden tiedonannossa ja muussa. Kyselkööt hän sitten lapsilta tietoja kumppanistaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omaisuus on sen, jonka nimissä se on ihan siitä riippumatta, miten omaisuus on rahoitettu. Jos isällä ja sen vaimolla ei ole avioehtoa, isäsi kuollessa niiden omaisuus menee joka tapauksessa puoliksi ja sinulla on perintöoikeus isäsi perintöön.
Miksi täällä koko ajan kysellään perintöjen jaosta? Onko täällä joku, joka näitä tehtailee?
No isä olisi voinut vaatia toki avioehtoa, mutta en ymmärrä, miksei vaatinut. Minulle sanoi syyksi sen, että omaisuus, joka hänellä on on suojattu lahjakirjoissa olevalla rajauksella puolisot ulos siitä, hänen varallisuutensa siis on isoilta osin lahjaksi saatua.
Mulle tuli tämä mieleen näistä muista aloituksista :)
Haluaisin kyllä koittaa kumota vaimon mahdollisen omistajuuden, mutta toisaalta se on totta, että se on hyödytöntä, koska avioehtoakaan ei ole. Onneksi isällä on myös sellaista varallisuutta, jota ei vaimon kanssa jaeta.
Sä kuulostat kamalan ahneelta. Minä ainakin rakastan puolisoani niin paljon, että haluan turvata myös hänen taloudellisen tilanteensa. Toivon, että lapseni ymmärtää, että rakastan lastani ehdoitta ja eniten maailmassa, vaikka samalla haluan tarjota puolisolleni myös taloudellista turvaa, jos minä menehdyn ennen häntä. Totta kai haluan myös lapselleni taloudellisen turvan ja tunteen, että rakastan häntä. Ajattelepa, jos isäsi vaimo olisi äitisi, niin tuskimpa ajattelisit noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toikin on minusta niin törkeää, miten yhteiskunnassa käytännössä syrjäytetään lapset kumppanin tieltä. Jos kumppani ei ole lasten vanhempi, hänen pitäisi olla kakkossijalla lapsiin nähden tiedonannossa ja muussa. Kyselkööt hän sitten lapsilta tietoja kumppanistaan.
ap
Sinun isäsi erosi äidistäsi yli 40 vuotta sitten. Uusi vaimo on ollut kuvioissa ainakin 30 vuotta. Olisi kummallista, jos vaimo joutuisi kyselemään miehensä tilaa esim. sairaalassa edellisen avioliiton lapsilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omaisuus on sen, jonka nimissä se on ihan siitä riippumatta, miten omaisuus on rahoitettu. Jos isällä ja sen vaimolla ei ole avioehtoa, isäsi kuollessa niiden omaisuus menee joka tapauksessa puoliksi ja sinulla on perintöoikeus isäsi perintöön.
Miksi täällä koko ajan kysellään perintöjen jaosta? Onko täällä joku, joka näitä tehtailee?
No isä olisi voinut vaatia toki avioehtoa, mutta en ymmärrä, miksei vaatinut. Minulle sanoi syyksi sen, että omaisuus, joka hänellä on on suojattu lahjakirjoissa olevalla rajauksella puolisot ulos siitä, hänen varallisuutensa siis on isoilta osin lahjaksi saatua.
Mulle tuli tämä mieleen näistä muista aloituksista :)
Haluaisin kyllä koittaa kumota vaimon mahdollisen omistajuuden, mutta toisaalta se on totta, että se on hyödytöntä, koska avioehtoakaan ei ole. Onneksi isällä on myös sellaista varallisuutta, jota ei vaimon kanssa jaeta.Sä kuulostat kamalan ahneelta. Minä ainakin rakastan puolisoani niin paljon, että haluan turvata myös hänen taloudellisen tilanteensa. Toivon, että lapseni ymmärtää, että rakastan lastani ehdoitta ja eniten maailmassa, vaikka samalla haluan tarjota puolisolleni myös taloudellista turvaa, jos minä menehdyn ennen häntä. Totta kai haluan myös lapselleni taloudellisen turvan ja tunteen, että rakastan häntä. Ajattelepa, jos isäsi vaimo olisi äitisi, niin tuskimpa ajattelisit noin.
AP vihaa äitiään vielä enemmän kuin äitipuoltaan tai alkoholisti isäänsä. Sitä vihaa olemme lukeneet täällä jo yli kaksi vuotta viikosta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo on törkeää, jos laki hyväksyy tuollaisen köyhän ryöminnän omistajaksi vain siksi, mitä asunnon mahdollisiin osakekirjoihin merkitään. En ole niitä nähnyt, mutta olen silti ymmärtänyt, että niihin on pantu 50/50 :( Lahjaveroahan siitä ois kuulunut maksaa, koska ei ole, vaatisin tilanteen purkua.
Minusta taas juuri oikein, että saa laittaa miten itse haluaa. Itse olen kotona hoitanut meidän lapsia ja mahdollistanut miehelle erittäin rahakkaan työn, jossa on pitkät päivät. Itselläni sellainen työ, jossa voin olla paljon omien lastenikin kanssa. Aiempi ammattini oli myös iltatöitä jne, mutta huonolla palkalla.
Olisiko siis tällaisissa tilanteissa oikein, että toinen (oli sitten mies tai nainen) mahdollistaa toisen työn ja hoitaa kodin ja lapset lähes yksin, mutta ei saisi mitään? Mielestämme ei.Inhottaa tuollaiset ap:n kaltaiset ahneet ihmiset, jotka vain odottavat vanhemmiltaan perintöä ja heidän eläessään jo miettivät miten varmasti voivat joka pennin saada irti.
Ja sinun kannattaa huomioida, että tilanne olisi sitten sama, jos miehesi antaisi omaisuuttaan uudelle vaimolleen, jolloin se olisi poissa sinun lapsiltasi.
apJokainen tehköön omilla rahoillaan mitä haluaa. Jos antaisi kuvitteelliselle uudelle vaimolleen, niin mitä sitten? Se olisi heidän päätöksensä, ei minun tai lasteni.
No, minun isäni halusi että ne rahat tulevat minulle, vai onko lukivaikeuksia? Itse kämmäsi sen asunnon toisen nimiinlaiton kanssa ajalla paljon ennen kuin tajusi, että sitä ei ilmeisesti voi muuttaa, eikä rahoitus vaikutakaan omistuksen osoittamiseen.
ap
No isäsi kämmäsi ja rahat meni. Lopeta jo jankkaaminen.
Onko uudella vaimolla lapsia vai palaako hänen kuollessaan osa omaisuudesta (jos on jäljellä) isäsi suvulle?
Vierailija kirjoitti:
Eikä isän kannattanutkaan luottaa tuohonkaan naiseen, isä sanoi, että hänestä vaimon ois kuulunut hoitaa häntä, isää kotonaan, mutta vaimo laittoi isän hoitokotiin. Samalla rahalla ois varmaan voitu mahdollistaa isän asuminen kotona, mutta vaimoahan se ois edelleen sitonut tosi paljon.
ap
Aivan hölmöä hommaa alkaa syyttelemään vaimoa siitä, ettei kotihoida isääsi. Se, että laittaa puolisonsq hoivqkotiin, ei tarkoita sitä, ettei rakastaisi puolisoaan. Joskus se on vain pakko. Ehkä joskus tulevaisuudessa joudut kokemaan saman. Tästä keskustelusta jää vain paha maku. Sulla on selvästi huono asenne isäsi vaimoa kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omaisuus on sen, jonka nimissä se on ihan siitä riippumatta, miten omaisuus on rahoitettu. Jos isällä ja sen vaimolla ei ole avioehtoa, isäsi kuollessa niiden omaisuus menee joka tapauksessa puoliksi ja sinulla on perintöoikeus isäsi perintöön.
Miksi täällä koko ajan kysellään perintöjen jaosta? Onko täällä joku, joka näitä tehtailee?
No isä olisi voinut vaatia toki avioehtoa, mutta en ymmärrä, miksei vaatinut. Minulle sanoi syyksi sen, että omaisuus, joka hänellä on on suojattu lahjakirjoissa olevalla rajauksella puolisot ulos siitä, hänen varallisuutensa siis on isoilta osin lahjaksi saatua.
Mulle tuli tämä mieleen näistä muista aloituksista :)
Haluaisin kyllä koittaa kumota vaimon mahdollisen omistajuuden, mutta toisaalta se on totta, että se on hyödytöntä, koska avioehtoakaan ei ole. Onneksi isällä on myös sellaista varallisuutta, jota ei vaimon kanssa jaeta.Sä kuulostat kamalan ahneelta. Minä ainakin rakastan puolisoani niin paljon, että haluan turvata myös hänen taloudellisen tilanteensa. Toivon, että lapseni ymmärtää, että rakastan lastani ehdoitta ja eniten maailmassa, vaikka samalla haluan tarjota puolisolleni myös taloudellista turvaa, jos minä menehdyn ennen häntä. Totta kai haluan myös lapselleni taloudellisen turvan ja tunteen, että rakastan häntä. Ajattelepa, jos isäsi vaimo olisi äitisi, niin tuskimpa ajattelisit noin.
En tietenkään ole ahne. Miten sä voit verrata sitä, mitä tunnet kumppaniasi kohtaan sitä, mitä mä tunnen isääni kohtaan? Ja sitäpaitsi puhun vain siitä, mitä isä halusi, en siitä, että itse olisin vaikuttamassa asiaan millään tavalla. Isä itsekin oikaisisi omistussuhteen, jos voisi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo on törkeää, jos laki hyväksyy tuollaisen köyhän ryöminnän omistajaksi vain siksi, mitä asunnon mahdollisiin osakekirjoihin merkitään. En ole niitä nähnyt, mutta olen silti ymmärtänyt, että niihin on pantu 50/50 :( Lahjaveroahan siitä ois kuulunut maksaa, koska ei ole, vaatisin tilanteen purkua.
Minusta taas juuri oikein, että saa laittaa miten itse haluaa. Itse olen kotona hoitanut meidän lapsia ja mahdollistanut miehelle erittäin rahakkaan työn, jossa on pitkät päivät. Itselläni sellainen työ, jossa voin olla paljon omien lastenikin kanssa. Aiempi ammattini oli myös iltatöitä jne, mutta huonolla palkalla.
Olisiko siis tällaisissa tilanteissa oikein, että toinen (oli sitten mies tai nainen) mahdollistaa toisen työn ja hoitaa kodin ja lapset lähes yksin, mutta ei saisi mitään? Mielestämme ei.Inhottaa tuollaiset ap:n kaltaiset ahneet ihmiset, jotka vain odottavat vanhemmiltaan perintöä ja heidän eläessään jo miettivät miten varmasti voivat joka pennin saada irti.
Ja sinun kannattaa huomioida, että tilanne olisi sitten sama, jos miehesi antaisi omaisuuttaan uudelle vaimolleen, jolloin se olisi poissa sinun lapsiltasi.
apJokainen tehköön omilla rahoillaan mitä haluaa. Jos antaisi kuvitteelliselle uudelle vaimolleen, niin mitä sitten? Se olisi heidän päätöksensä, ei minun tai lasteni.
No, minun isäni halusi että ne rahat tulevat minulle, vai onko lukivaikeuksia? Itse kämmäsi sen asunnon toisen nimiinlaiton kanssa ajalla paljon ennen kuin tajusi, että sitä ei ilmeisesti voi muuttaa, eikä rahoitus vaikutakaan omistuksen osoittamiseen.
apNo isäsi kämmäsi ja rahat meni. Lopeta jo jankkaaminen.
Onko uudella vaimolla lapsia vai palaako hänen kuollessaan osa omaisuudesta (jos on jäljellä) isäsi suvulle?
On lapsia ja jos nuo eivät ole avio-oikeudella saatuja, niin nehän eivät edes palaisi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omaisuus on sen, jonka nimissä se on ihan siitä riippumatta, miten omaisuus on rahoitettu. Jos isällä ja sen vaimolla ei ole avioehtoa, isäsi kuollessa niiden omaisuus menee joka tapauksessa puoliksi ja sinulla on perintöoikeus isäsi perintöön.
Miksi täällä koko ajan kysellään perintöjen jaosta? Onko täällä joku, joka näitä tehtailee?
No isä olisi voinut vaatia toki avioehtoa, mutta en ymmärrä, miksei vaatinut. Minulle sanoi syyksi sen, että omaisuus, joka hänellä on on suojattu lahjakirjoissa olevalla rajauksella puolisot ulos siitä, hänen varallisuutensa siis on isoilta osin lahjaksi saatua.
Mulle tuli tämä mieleen näistä muista aloituksista :)
Haluaisin kyllä koittaa kumota vaimon mahdollisen omistajuuden, mutta toisaalta se on totta, että se on hyödytöntä, koska avioehtoakaan ei ole. Onneksi isällä on myös sellaista varallisuutta, jota ei vaimon kanssa jaeta.Sä kuulostat kamalan ahneelta. Minä ainakin rakastan puolisoani niin paljon, että haluan turvata myös hänen taloudellisen tilanteensa. Toivon, että lapseni ymmärtää, että rakastan lastani ehdoitta ja eniten maailmassa, vaikka samalla haluan tarjota puolisolleni myös taloudellista turvaa, jos minä menehdyn ennen häntä. Totta kai haluan myös lapselleni taloudellisen turvan ja tunteen, että rakastan häntä. Ajattelepa, jos isäsi vaimo olisi äitisi, niin tuskimpa ajattelisit noin.
AP vihaa äitiään vielä enemmän kuin äitipuoltaan tai alkoholisti isäänsä. Sitä vihaa olemme lukeneet täällä jo yli kaksi vuotta viikosta toiseen.
Todella lapsellista verrata isän vainoa siihen, että kyseessä olisi äitini. Minähän perisin myös äitini, mutta en tätä ahnetta kumppania.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toikin on minusta niin törkeää, miten yhteiskunnassa käytännössä syrjäytetään lapset kumppanin tieltä. Jos kumppani ei ole lasten vanhempi, hänen pitäisi olla kakkossijalla lapsiin nähden tiedonannossa ja muussa. Kyselkööt hän sitten lapsilta tietoja kumppanistaan.
apSinun isäsi erosi äidistäsi yli 40 vuotta sitten. Uusi vaimo on ollut kuvioissa ainakin 30 vuotta. Olisi kummallista, jos vaimo joutuisi kyselemään miehensä tilaa esim. sairaalassa edellisen avioliiton lapsilta.
No onpa todella kummallista, että minun edellytetään saavan tietoa isästäni tämän uudelta kumppanilta. Se on paljon enemmän väärin,kuin se olisi, jos kumppanin pitäisi anella sitä minulta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä isän kannattanutkaan luottaa tuohonkaan naiseen, isä sanoi, että hänestä vaimon ois kuulunut hoitaa häntä, isää kotonaan, mutta vaimo laittoi isän hoitokotiin. Samalla rahalla ois varmaan voitu mahdollistaa isän asuminen kotona, mutta vaimoahan se ois edelleen sitonut tosi paljon.
apAivan hölmöä hommaa alkaa syyttelemään vaimoa siitä, ettei kotihoida isääsi. Se, että laittaa puolisonsq hoivqkotiin, ei tarkoita sitä, ettei rakastaisi puolisoaan. Joskus se on vain pakko. Ehkä joskus tulevaisuudessa joudut kokemaan saman. Tästä keskustelusta jää vain paha maku. Sulla on selvästi huono asenne isäsi vaimoa kohtaan.
Syytän vain siinä valossa, että isäni lahjoitti hänelle omaisuutta ja oletti sen vastapainona samaa omistautumista vaimolta itselleen. Vaikka ehkä isä ilmeisesti uskoi voivansa ottaa omaisuuden pois, jos haluaa, eli mietti sitä, että jos ero tulee, niin kertasi minulle sen, mitä oli maksanut ja millä, lainalla vai muulla omaisuudella.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo on törkeää, jos laki hyväksyy tuollaisen köyhän ryöminnän omistajaksi vain siksi, mitä asunnon mahdollisiin osakekirjoihin merkitään. En ole niitä nähnyt, mutta olen silti ymmärtänyt, että niihin on pantu 50/50 :( Lahjaveroahan siitä ois kuulunut maksaa, koska ei ole, vaatisin tilanteen purkua.
Avioliitossa ei makseta lahjaveroa yhteisestä omaisuudesta.
Kyllä lahjaveroa avioliitossakin maksetaan kun se on lahja toiselle, kuten tässä tapauksessa.
ap
Jos kyseessä on pariskunnan yhteinen koti, niin ei sitä katsota miksikään lahjaksi jos toinen lyhentää asuntolainaa enempi kuin toinen. Suomi on täynnä perheitä, joissa toinen käy töissä ja toinen häärii kotona. Silti voi asunto olla omistettu 50/50 ja asuntolaina 50/50 vaikka työssäkäyvä sen käytännössä maksaa. Kumpikin puolisoista osallistuu elatukseen kykynsä mukaan. Eikä se tarkoita aina pelkkää rahaa, vaan panoksensa voi antaa siellä kotona häärimällä.
Sitten jos nämä asunnot ovat sijoitusasuntoja, luulisi jo verottajankin kiinnostuvan.
Jos isä ois ollut fiksu, ois antanut mulle säilytykseen sen paperin, jossa ainakin kertoo kantansa. Mutta joko hän kusetti minuakin puheillaan, tai sitten oikeasti pelkäsi, että toimiminen vaimon selän takana koituisi hänen tappiokseen, jos minä esim. menisin möläyttämään asiasta vaimolle joskus, että mullapa onkin tällainen paperi. En ois kyllä visusti mennyt.
ap