Asunnon osto molempien nimiin jos toinen varaton/tuloton

Vierailija kirjoitti:

Vaikka kaikki olisi isäsi nimissä, niin ilman avioehtoa äitipuolesi saa avio-oikeuden perusteella puolet niin erossa kuin isäsi kuollessa.

Avio-oikeus ei ulotu perittyyn tai lahjaksi saatuun omaisuuteen, josta lahjan antaja on sulkenut puolison avio-oikeuden pois.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka kaikki olisi isäsi nimissä, niin ilman avioehtoa äitipuolesi saa avio-oikeuden perusteella puolet niin erossa kuin isäsi kuollessa.

Avio-oikeus ei ulotu perittyyn tai lahjaksi saatuun omaisuuteen, josta lahjan antaja on sulkenut puolison avio-oikeuden pois.

ap

Tai perittävä on sulkenut sen pois.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka kaikki olisi isäsi nimissä, niin ilman avioehtoa äitipuolesi saa avio-oikeuden perusteella puolet niin erossa kuin isäsi kuollessa.

Avio-oikeus ei ulotu perittyyn tai lahjaksi saatuun omaisuuteen, josta lahjan antaja on sulkenut puolison avio-oikeuden pois.

ap

Juuri näin. Jos kuitenkin asunto on molempien nimissä, tuo lahjaan liitetty ehto ei päde. Isälläsi olisi ollut oikeus käyttää lahjaksi saamansa rahat ostamalla asunto, joka on kokonaan äitipuolesi nimissä ja silloinkaan lahjaan liitetty ehto ei pätisi. Lahjaksi saamillaan rahoilla saa tehdä ihan mitä haluaa, vaikka lahjoittaa ne jollekin toiselle. Eikä silloin päde lahjaan liitetty ehto. Se pätee vain siihen omaisuuteen, joka on hankittu lahjaksi saaduilla rahoilla ja jonka omistaa lahjan saaja. 

Noin muutoin avioliitossa voi ostaa yhteisen asunnon, vaikka toinen osapuoli olisi täysin rahaton. Ei mene lahjaveroa, koska kyse on avioparista. 

Et pysty kumoamaan vaimon omistusoikeutta millään. Oikeus tulee katsomaan (tästä on ennakkotapauksia yllinkyllin) että puolisoilla on ollut molemminpuolinen elatusvelvollisuus toisiinsa nähden ja siksi on ihan sama, kumman tuloista ne asunnon hinta oikeasti on maksettu. Todellinen osoitus siitä, kenelle omaisuus kuuluu ja kenelle se on tarkoitettu kuukuvaksi, on se, kenen nimi on kauppakirjassa ja osake/kiintiestörekisterissä.

Aviopuolison avio-oikeutta ao:n isän omaisuuteen ei voi kumota, mutta ap:n isä voi vielä nyt eläessään ja ollessaan avioliitossa halutessaan lahjoittaa omat osuutensa ap:lle. Tätä vaimo ei voi estää, koska omaa omaisuutta voi lahjoittaa pois. Ja sen jälkeen aviovaimo ei pysty saamaan tästä osuudesta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka kaikki olisi isäsi nimissä, niin ilman avioehtoa äitipuolesi saa avio-oikeuden perusteella puolet niin erossa kuin isäsi kuollessa.

Avio-oikeus ei ulotu perittyyn tai lahjaksi saatuun omaisuuteen, josta lahjan antaja on sulkenut puolison avio-oikeuden pois.

ap

Juuri näin. Jos kuitenkin asunto on molempien nimissä, tuo lahjaan liitetty ehto ei päde. Isälläsi olisi ollut oikeus käyttää lahjaksi saamansa rahat ostamalla asunto, joka on kokonaan äitipuolesi nimissä ja silloinkaan lahjaan liitetty ehto ei pätisi. Lahjaksi saamillaan rahoilla saa tehdä ihan mitä haluaa, vaikka lahjoittaa ne jollekin toiselle. Eikä silloin päde lahjaan liitetty ehto. Se pätee vain siihen omaisuuteen, joka on hankittu lahjaksi saaduilla rahoilla ja jonka omistaa lahjan saaja. 

Noin muutoin avioliitossa voi ostaa yhteisen asunnon, vaikka toinen osapuoli olisi täysin rahaton. Ei mene lahjaveroa, koska kyse on avioparista. 

Kyllä menee lahjavero, otapa selvää. Jos asunto pannaan 50% toisen nimiin, joka ei maksa siitä kuin vaikkapa 10%.

Ja siis kyse lahjakirjan antamasta suojasta on siinä, että isäni olisi voinut tehdä paperin, jossa ilmoittaa, että asunnon lainaa (sitä oli vain osin) lyhentävä raha on tuottoa omaisuudesta, joka on lahjakirjassa avio-oikeudelta suojattu. Hän joskus puhuikin siitä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Aviopuolison avio-oikeutta ao:n isän omaisuuteen ei voi kumota, mutta ap:n isä voi vielä nyt eläessään ja ollessaan avioliitossa halutessaan lahjoittaa omat osuutensa ap:lle. Tätä vaimo ei voi estää, koska omaa omaisuutta voi lahjoittaa pois. Ja sen jälkeen aviovaimo ei pysty saamaan tästä osuudesta mitään.

Joo, mutta on edunvalvonnassa, niin mitään ei voi tehdä. Sitä ennen alkoi olla enenvässä määrin vallanhimoisen vaimon alistama. Onneksi on niin saita ja pihi, ja rahoistaan tarkka, että alistaminen liittyi lähinnä ihmissuhteisiin, ei isän rahan käyttöön. Sitä vahti viimeisillä aivosoluillaan.

ap

Se on muuten hirveää, kun oma vanhempanne saa alistavan puolison, joka alkaa puuttua kumppaninsa ihmissuhteisiin. Ja tämä pelkää, että vaimo jättää, eikä sitten uskalla pitää enää yhteyttä näihin, eristetään.

ap

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo on törkeää, jos laki hyväksyy tuollaisen köyhän ryöminnän omistajaksi vain siksi, mitä asunnon mahdollisiin osakekirjoihin merkitään. En ole niitä nähnyt, mutta olen silti ymmärtänyt, että niihin on pantu 50/50 :( Lahjaveroahan siitä ois kuulunut maksaa, koska ei ole, vaatisin tilanteen purkua.

Minusta taas juuri oikein, että saa laittaa miten itse haluaa. Itse olen kotona hoitanut meidän lapsia ja mahdollistanut miehelle erittäin rahakkaan työn, jossa on pitkät päivät. Itselläni sellainen työ, jossa voin olla paljon omien lastenikin kanssa. Aiempi ammattini oli myös iltatöitä jne, mutta huonolla palkalla.

Olisiko siis tällaisissa tilanteissa oikein, että toinen (oli sitten mies tai nainen) mahdollistaa toisen työn ja hoitaa kodin ja lapset lähes yksin, mutta ei saisi mitään? Mielestämme ei.

Inhottaa tuollaiset ap:n kaltaiset ahneet ihmiset, jotka vain odottavat vanhemmiltaan perintöä ja heidän eläessään jo miettivät miten varmasti voivat joka pennin saada irti.

Tehkää ihmiset testamentti, niin vähentää kummasti sukulaisten riitelyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo on törkeää, jos laki hyväksyy tuollaisen köyhän ryöminnän omistajaksi vain siksi, mitä asunnon mahdollisiin osakekirjoihin merkitään. En ole niitä nähnyt, mutta olen silti ymmärtänyt, että niihin on pantu 50/50 :( Lahjaveroahan siitä ois kuulunut maksaa, koska ei ole, vaatisin tilanteen purkua.

Minusta taas juuri oikein, että saa laittaa miten itse haluaa. Itse olen kotona hoitanut meidän lapsia ja mahdollistanut miehelle erittäin rahakkaan työn, jossa on pitkät päivät. Itselläni sellainen työ, jossa voin olla paljon omien lastenikin kanssa. Aiempi ammattini oli myös iltatöitä jne, mutta huonolla palkalla.

Olisiko siis tällaisissa tilanteissa oikein, että toinen (oli sitten mies tai nainen) mahdollistaa toisen työn ja hoitaa kodin ja lapset lähes yksin, mutta ei saisi mitään? Mielestämme ei.

Inhottaa tuollaiset ap:n kaltaiset ahneet ihmiset, jotka vain odottavat vanhemmiltaan perintöä ja heidän eläessään jo miettivät miten varmasti voivat joka pennin saada irti.

Sinähän se tässä olisit ahne, tai tuo vaimo. Mitä hän on tehnyt ansaitakseen rahaa tyhjästä? Toisekseen, isäni tarkoitus ei ollut antaa hänelle omaisuutta, isä on toiminut tyhmästi. Isä itse sanoi, että kaikki, minkä hän on lahjaksi saanut on suojattu avioliitossa, ja se tulee minulle. Eli ei vaimolle, tästä olen hänen kanssaan puhunut. Isäni itse otti esille vaimon uhkailtua erolla, että hänelle sitten kuuluu 4/5 näistä. En ole toki oikeusistuin, eli turhaan hän sitä minulle puhui, mutta se kertoo, missä mennään.

Vaino on aina selittänyt isälleni, ettei ole rahan perään. Sehän nähdään aikanaan osituksessa. Isäni halusi lahjoitetun omaisuuden tulevan minulle, koska se on hänen suvustaan. Mutta toimi tyhmästi, koska ainahan on pelko, että liitto päättyy myös eroon, eikä isäni erossakaan olisi valmis antamaan penniäkään toiselle, miksi sitten teki järjestelyjä, joissa häviäisi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo on törkeää, jos laki hyväksyy tuollaisen köyhän ryöminnän omistajaksi vain siksi, mitä asunnon mahdollisiin osakekirjoihin merkitään. En ole niitä nähnyt, mutta olen silti ymmärtänyt, että niihin on pantu 50/50 :( Lahjaveroahan siitä ois kuulunut maksaa, koska ei ole, vaatisin tilanteen purkua.

Minusta taas juuri oikein, että saa laittaa miten itse haluaa. Itse olen kotona hoitanut meidän lapsia ja mahdollistanut miehelle erittäin rahakkaan työn, jossa on pitkät päivät. Itselläni sellainen työ, jossa voin olla paljon omien lastenikin kanssa. Aiempi ammattini oli myös iltatöitä jne, mutta huonolla palkalla.

Olisiko siis tällaisissa tilanteissa oikein, että toinen (oli sitten mies tai nainen) mahdollistaa toisen työn ja hoitaa kodin ja lapset lähes yksin, mutta ei saisi mitään? Mielestämme ei.

Inhottaa tuollaiset ap:n kaltaiset ahneet ihmiset, jotka vain odottavat vanhemmiltaan perintöä ja heidän eläessään jo miettivät miten varmasti voivat joka pennin saada irti.

Ja sinun kannattaa huomioida, että tilanne olisi sitten sama, jos miehesi antaisi omaisuuttaan uudelle vaimolleen, jolloin se olisi poissa sinun lapsiltasi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka kaikki olisi isäsi nimissä, niin ilman avioehtoa äitipuolesi saa avio-oikeuden perusteella puolet niin erossa kuin isäsi kuollessa.

Avio-oikeus ei ulotu perittyyn tai lahjaksi saatuun omaisuuteen, josta lahjan antaja on sulkenut puolison avio-oikeuden pois.

ap

Juuri näin. Jos kuitenkin asunto on molempien nimissä, tuo lahjaan liitetty ehto ei päde. Isälläsi olisi ollut oikeus käyttää lahjaksi saamansa rahat ostamalla asunto, joka on kokonaan äitipuolesi nimissä ja silloinkaan lahjaan liitetty ehto ei pätisi. Lahjaksi saamillaan rahoilla saa tehdä ihan mitä haluaa, vaikka lahjoittaa ne jollekin toiselle. Eikä silloin päde lahjaan liitetty ehto. Se pätee vain siihen omaisuuteen, joka on hankittu lahjaksi saaduilla rahoilla ja jonka omistaa lahjan saaja. 

Noin muutoin avioliitossa voi ostaa yhteisen asunnon, vaikka toinen osapuoli olisi täysin rahaton. Ei mene lahjaveroa, koska kyse on avioparista. 

Kyllä menee lahjavero, otapa selvää. Jos asunto pannaan 50% toisen nimiin, joka ei maksa siitä kuin vaikkapa 10%.

Ja siis kyse lahjakirjan antamasta suojasta on siinä, että isäni olisi voinut tehdä paperin, jossa ilmoittaa, että asunnon lainaa (sitä oli vain osin) lyhentävä raha on tuottoa omaisuudesta, joka on lahjakirjassa avio-oikeudelta suojattu. Hän joskus puhuikin siitä.

ap

Jos sinulla on asunto, jonka lahjoitat miehellesi, maksaa hän siitä lahjaveron. Mutta jos myyt asunnon ja ostatte uuden yhdessä molempien nimiin, ei ole väliä, kuka sen rahoittaa. Ja avio-oikeuden nojallahan kaikki on erossa ja kuollessa yhteistä, jos omaisuutta ei ole suojattu avioehdolla tai testamentin lausekkeella, jossa avipuoliso on rajattu pois.  Silloinkin omaisuuden pitää olla perinnönsaajan nimissä.

Vierailija kirjoitti:

Tehkää ihmiset testamentti, niin vähentää kummasti sukulaisten riitelyä.

Ap olisi silloin sitä mieltä, että testamentti on tehty painostuksen alaisena. Ja itse asiassa muistelenkin lukeneeni myös sen version, jossa aapeen isä oli testamentannut vaimolleen omaisuutta ja ap yritti keksiä, miten kiistää sen.

Siihenhän testamentti ei tietty vaikuttais mitään, että se omaosuus ON nyt vaimon - vaimon omaisuutta ei mies enää voi testamentata kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo on törkeää, jos laki hyväksyy tuollaisen köyhän ryöminnän omistajaksi vain siksi, mitä asunnon mahdollisiin osakekirjoihin merkitään. En ole niitä nähnyt, mutta olen silti ymmärtänyt, että niihin on pantu 50/50 :( Lahjaveroahan siitä ois kuulunut maksaa, koska ei ole, vaatisin tilanteen purkua.

Minusta taas juuri oikein, että saa laittaa miten itse haluaa. Itse olen kotona hoitanut meidän lapsia ja mahdollistanut miehelle erittäin rahakkaan työn, jossa on pitkät päivät. Itselläni sellainen työ, jossa voin olla paljon omien lastenikin kanssa. Aiempi ammattini oli myös iltatöitä jne, mutta huonolla palkalla.

Olisiko siis tällaisissa tilanteissa oikein, että toinen (oli sitten mies tai nainen) mahdollistaa toisen työn ja hoitaa kodin ja lapset lähes yksin, mutta ei saisi mitään? Mielestämme ei.

Inhottaa tuollaiset ap:n kaltaiset ahneet ihmiset, jotka vain odottavat vanhemmiltaan perintöä ja heidän eläessään jo miettivät miten varmasti voivat joka pennin saada irti.

Ja sinun kannattaa huomioida, että tilanne olisi sitten sama, jos miehesi antaisi omaisuuttaan uudelle vaimolleen, jolloin se olisi poissa sinun lapsiltasi.

ap

Ja nyt ei puhuta mistään kymppitonnista, vaan nyt puhutaan summista, jotka todella voisivat pieneltä osin jopa muuttaa lastesi elämää. Esim. yksi sijoitusasunto takaisi heille useamman sadan euron lisätulot per kuukausi. Mutta eihän köyhä mitään mistään rahasta ymmärrä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehkää ihmiset testamentti, niin vähentää kummasti sukulaisten riitelyä.

Ap olisi silloin sitä mieltä, että testamentti on tehty painostuksen alaisena. Ja itse asiassa muistelenkin lukeneeni myös sen version, jossa aapeen isä oli testamentannut vaimolleen omaisuutta ja ap yritti keksiä, miten kiistää sen.

Siihenhän testamentti ei tietty vaikuttais mitään, että se omaosuus ON nyt vaimon - vaimon omaisuutta ei mies enää voi testamentata kenellekään.

Ei ole testamenttia tiedossa. Isä sanoi aina, ettei tee sitä, koska ei halua ottaa kenenkään puolta.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo on törkeää, jos laki hyväksyy tuollaisen köyhän ryöminnän omistajaksi vain siksi, mitä asunnon mahdollisiin osakekirjoihin merkitään. En ole niitä nähnyt, mutta olen silti ymmärtänyt, että niihin on pantu 50/50 :( Lahjaveroahan siitä ois kuulunut maksaa, koska ei ole, vaatisin tilanteen purkua.

Minusta taas juuri oikein, että saa laittaa miten itse haluaa. Itse olen kotona hoitanut meidän lapsia ja mahdollistanut miehelle erittäin rahakkaan työn, jossa on pitkät päivät. Itselläni sellainen työ, jossa voin olla paljon omien lastenikin kanssa. Aiempi ammattini oli myös iltatöitä jne, mutta huonolla palkalla.

Olisiko siis tällaisissa tilanteissa oikein, että toinen (oli sitten mies tai nainen) mahdollistaa toisen työn ja hoitaa kodin ja lapset lähes yksin, mutta ei saisi mitään? Mielestämme ei.

Inhottaa tuollaiset ap:n kaltaiset ahneet ihmiset, jotka vain odottavat vanhemmiltaan perintöä ja heidän eläessään jo miettivät miten varmasti voivat joka pennin saada irti.

Ja sinun kannattaa huomioida, että tilanne olisi sitten sama, jos miehesi antaisi omaisuuttaan uudelle vaimolleen, jolloin se olisi poissa sinun lapsiltasi.

ap

Jokainen tehköön omilla rahoillaan mitä haluaa. Jos antaisi kuvitteelliselle uudelle vaimolleen, niin mitä sitten? Se olisi heidän päätöksensä, ei minun tai lasteni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka kaikki olisi isäsi nimissä, niin ilman avioehtoa äitipuolesi saa avio-oikeuden perusteella puolet niin erossa kuin isäsi kuollessa.

Avio-oikeus ei ulotu perittyyn tai lahjaksi saatuun omaisuuteen, josta lahjan antaja on sulkenut puolison avio-oikeuden pois.

ap

Juuri näin. Jos kuitenkin asunto on molempien nimissä, tuo lahjaan liitetty ehto ei päde. Isälläsi olisi ollut oikeus käyttää lahjaksi saamansa rahat ostamalla asunto, joka on kokonaan äitipuolesi nimissä ja silloinkaan lahjaan liitetty ehto ei pätisi. Lahjaksi saamillaan rahoilla saa tehdä ihan mitä haluaa, vaikka lahjoittaa ne jollekin toiselle. Eikä silloin päde lahjaan liitetty ehto. Se pätee vain siihen omaisuuteen, joka on hankittu lahjaksi saaduilla rahoilla ja jonka omistaa lahjan saaja. 

Noin muutoin avioliitossa voi ostaa yhteisen asunnon, vaikka toinen osapuoli olisi täysin rahaton. Ei mene lahjaveroa, koska kyse on avioparista. 

Kyllä menee lahjavero, otapa selvää. Jos asunto pannaan 50% toisen nimiin, joka ei maksa siitä kuin vaikkapa 10%.

Ja siis kyse lahjakirjan antamasta suojasta on siinä, että isäni olisi voinut tehdä paperin, jossa ilmoittaa, että asunnon lainaa (sitä oli vain osin) lyhentävä raha on tuottoa omaisuudesta, joka on lahjakirjassa avio-oikeudelta suojattu. Hän joskus puhuikin siitä.

ap

Jos sinulla on asunto, jonka lahjoitat miehellesi, maksaa hän siitä lahjaveron. Mutta jos myyt asunnon ja ostatte uuden yhdessä molempien nimiin, ei ole väliä, kuka sen rahoittaa. Ja avio-oikeuden nojallahan kaikki on erossa ja kuollessa yhteistä, jos omaisuutta ei ole suojattu avioehdolla tai testamentin lausekkeella, jossa avipuoliso on rajattu pois.  Silloinkin omaisuuden pitää olla perinnönsaajan nimissä.

Ei, kyllä avioliiton sisälläkin saaduista lahjoista on verovelvollinen. Tarkistin asian verottajalta ja veroa olisi ilmeisesti joutunut maksamaan, jos asia olisi mennyt verottajalle. Mutta ne eivät rutiinisti mene, siis kuka siinä sen huomaa?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuo on törkeää, jos laki hyväksyy tuollaisen köyhän ryöminnän omistajaksi vain siksi, mitä asunnon mahdollisiin osakekirjoihin merkitään. En ole niitä nähnyt, mutta olen silti ymmärtänyt, että niihin on pantu 50/50 :( Lahjaveroahan siitä ois kuulunut maksaa, koska ei ole, vaatisin tilanteen purkua.

Minusta taas juuri oikein, että saa laittaa miten itse haluaa. Itse olen kotona hoitanut meidän lapsia ja mahdollistanut miehelle erittäin rahakkaan työn, jossa on pitkät päivät. Itselläni sellainen työ, jossa voin olla paljon omien lastenikin kanssa. Aiempi ammattini oli myös iltatöitä jne, mutta huonolla palkalla.

Olisiko siis tällaisissa tilanteissa oikein, että toinen (oli sitten mies tai nainen) mahdollistaa toisen työn ja hoitaa kodin ja lapset lähes yksin, mutta ei saisi mitään? Mielestämme ei.

Inhottaa tuollaiset ap:n kaltaiset ahneet ihmiset, jotka vain odottavat vanhemmiltaan perintöä ja heidän eläessään jo miettivät miten varmasti voivat joka pennin saada irti.

Ja sinun kannattaa huomioida, että tilanne olisi sitten sama, jos miehesi antaisi omaisuuttaan uudelle vaimolleen, jolloin se olisi poissa sinun lapsiltasi.

ap

Jokainen tehköön omilla rahoillaan mitä haluaa. Jos antaisi kuvitteelliselle uudelle vaimolleen, niin mitä sitten? Se olisi heidän päätöksensä, ei minun tai lasteni.

No, minun isäni halusi että ne rahat tulevat minulle, vai onko lukivaikeuksia? Itse kämmäsi sen asunnon toisen nimiinlaiton kanssa ajalla paljon ennen kuin tajusi, että sitä ei ilmeisesti voi muuttaa, eikä rahoitus vaikutakaan omistuksen osoittamiseen.

ap

Aika moni täällä on väittänyt, että varat menisivät osituksessa puoliksi. Mikäli alkuperäisessä lahjakirjassa puolison avio-oikeus on rajattu pois, ei lahjavaroilla hankittu omaisuus mene osituksessa (avioeron tai kuoleman jälkeinen) puoliksi. Toki tätä täytyy osituksessa erikseen vaatia.