Lue keskustelun säännöt.
Huh huh, miten paha maku suussa lapsen terveystarkastuksen jäljiltä
Suututtaa vieläkin. Tänään 5.lk terveystarkastuksessa kerroimme, että lapsi ei harrasta mitään koska mieleistä ei ole löytynyt, mutta kävelee/pyöräilee koulumatkat ja liikkuu muuten, saimme kuulla siitä, että jokin harrastus pitäisi kuitenkin hankkia ainakin 5 kertaa. Paljastuikin, että käyrien mukaan tytöllä oli huikeat 2 kiloa ylipainoa. Ymmärrän, että jos käyrät kertoo ylipainosta, niin pitää siitä kuitenkin kertoa. No, tämä lääkäri, joka ilmeisesti uskoi että ne käyrät kertovat absoluuttisen totuuden elämäntavoista, eikä ajatellut ollenkaan ruumiinrakennetta saatika mitään muutakaan, toi tämän ylipainoasian ilmi SEITSEMÄN KERTAA. Lisäksi hän sanoi asioita kuten "Sulla on ilmesesti aina ollut ylipainoa" ja "Melkein meni käyrät normaalille tasolle, mutta sitten taas alko nousemaan." Jokaisen asian väliin tunki sen hiton kahden kilon lievän ylipainon, ja ei koko tapaaminen pyörinyt kuin sen ympärillä. Lisäksi olisi tyttö joutunut istumaan ilman paitaa kylmissään verenpaineen oton jälkeen, (n. 20 min) koska "kohta otetaan ryhti" ellen olisi asiasta sanonut. Se otettiin sitten toiseksi viimeiseksi, viimeisenä se seitsemäs huomautus painosta. Lapsi purskahti itkuun heti kun pääsimme pois ja uudestaan kotona. Vituttaa. Miten sen lääkärin mielestä oli oikein tuoda tuo paino ilmi niin monta kertaa, varsinkin tuolla tavalla?
Kommentit (290)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole julmepaa tapaa suistaa lapsi/nuori syömishäiröiden sairaaseen maailmaan, kuin huomautella asiattomaan sävyyn lievästäkin "ylipainosta". Minä olen henkilö, jolla alkoi vuosien anoreksia kierre ja helvetti terkkarin huomattamasta 2 kg:n "ylipainosta". Oli kuulemma hieman liikaa "tytinää" mahassa. Kuvista päätellen olen normaalin näköinen nuori nainen, en todellakaan ylipainoinen! Siitä se idea sitten lähti laihduttamiseen ja laihduttaminen lähti käsistä. Kesti 20 vuotta ennen kuin monen sairaalareissun ja terapian avulla voin sanoa että olen parantunut. Paras nuoruus siinä meni, samaten parhaat työvuodet. En siedä enää ollenkaan asiattomia painokeskusteluja.
Minusta on aiheetonta syytellä muita ihmisiä omasta anoreksiaan sairastumisestaan. Jos joku ei olisi huomauttanut liikakiloistasi, olisit varmasti ennemmin tai myöhemmin huomioinut saman asian myös ihan itse. Olisit huomannut vatsamakkaroita tai pelästynyt lukemia vaa'alla. Olisit alkanut laihduttamaan ja sairastunut anoreksiaan. Et voi tietää, olisiko sairastuminen tapahtunut joka tapauksessa. Ota vastuu itsestäsi ja omasta elämästäsi, kasva aikuiseksi!
Sinustako on ok laittaa nuoren päähän ajatus että hän on lihava, kuvottava läskipallero ja sitten pestä kädet vastuusta kun tämä nuori makaa ruokintaletkuissa? Tiesitkö, ettei kukaa herää aamulla ja päätä lopettaa syömistä ? Jokin sysää siihen. Söpö poika joka huutaa diskossa " hyi läski", terveydenhoitaja joka mesoaa painokäyristä...
Nämä ns. terveydenhuollon ammattilaiset tuhoavat lasten/nuorten itsetunnon, elämänilon, minäkuvan.
Kyllä nuoren painoon pitää lääkärin voida puuttua, jos se aiheelliseksi katsotaan. Kenelle tahansa hoikalle tai normaalipainoisellekin voidaan huudella jotain läski-juttuja, mutta kaikki eivät siitä sairastu. Syy sairastumiseen löytyy sieltä ihmisen korvien välistä, oli sitten oikeasti ylipainoa tai ei.
Pitää ja saakin, mutta sillä tyylillä on väliä? Ammattilaisen pitää osata ja ymmärtää ottaa asia esiin tavalla joka ei hajota lapsen minäkuvaa ja aja tätä keholle jopa kuolettavalle tielle.
Ohimennen huomauttelu ilman lisäinformaatiota tai pahimmillaan halventavien kommenttien sävyttämänä kertoo että sen jonka pitäisi olla avuksi on vaan ammattitaidoton idiootti, joka on enemmän haitaksi kuin hyödyksi työssään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suututtaa vieläkin. Tänään 5.lk terveystarkastuksessa kerroimme, että lapsi ei harrasta mitään koska mieleistä ei ole löytynyt, mutta kävelee/pyöräilee koulumatkat ja liikkuu muuten, saimme kuulla siitä, että jokin harrastus pitäisi kuitenkin hankkia ainakin 5 kertaa. Paljastuikin, että käyrien mukaan tytöllä oli huikeat 2 kiloa ylipainoa. Ymmärrän, että jos käyrät kertoo ylipainosta, niin pitää siitä kuitenkin kertoa. No, tämä lääkäri, joka ilmeisesti uskoi että ne käyrät kertovat absoluuttisen totuuden elämäntavoista, eikä ajatellut ollenkaan ruumiinrakennetta saatika mitään muutakaan, toi tämän ylipainoasian ilmi SEITSEMÄN KERTAA. Lisäksi hän sanoi asioita kuten "Sulla on ilmesesti aina ollut ylipainoa" ja "Melkein meni käyrät normaalille tasolle, mutta sitten taas alko nousemaan." Jokaisen asian väliin tunki sen hiton kahden kilon lievän ylipainon, ja ei koko tapaaminen pyörinyt kuin sen ympärillä. Lisäksi olisi tyttö joutunut istumaan ilman paitaa kylmissään verenpaineen oton jälkeen, (n. 20 min) koska "kohta otetaan ryhti" ellen olisi asiasta sanonut. Se otettiin sitten toiseksi viimeiseksi, viimeisenä se seitsemäs huomautus painosta. Lapsi purskahti itkuun heti kun pääsimme pois ja uudestaan kotona. Vituttaa. Miten sen lääkärin mielestä oli oikein tuoda tuo paino ilmi niin monta kertaa, varsinkin tuolla tavalla?
Mieleeni tulee väkisinkin että jos kerran tuota ylipainoa on ollut jo pidempään, etkä ole asialle mitään tehnyt, olikohan tuo seitsämän kertaa vielä tarpeeksi? Hyvä että tyttö purskahti itkuun, ehkä hän nyt tajuaa asian vakavuuden. Jos on lapsena jo ylipainoinen, se ei yleensä muutu paremmaksi iän myötä. Ylipaino on merkittävä terveysriski ja minun mielestäni kyseinen lääkäri osoitti todellista välittämistä tyttärestäsi kun noin monta kertaa asiasta varoitti. Sinä keskityt nyt väärään asiaan, kun pitäisi keskittyä ylipainon hoitamiseen! Älä koskaan kiinnitä huomiota siihen MITEN se sanottiin. Kiinnitä aina huomiota siihen MITÄ sinulle sanottiin! On paljon parempi saada toinen totuudella itkemään, kuin valheella nauramaan. Sinun pitäisi nyt kasvaa ja aloittaa ottamaan samanlaista vastuuta lapsestasi kuin tuo aivan kerta kaikkiaan loistava ja ammattimainen lääkäri teki! Sinuna kiittäisin kädestä pitäen tuota lääkäriä, sillä hänen neuvot mahdollisesti säästävät lapsesi monelta ylipainon tuomalta sairaudelta ja vaivalta.
Millainen ihminen kirjoittaa TUOLLAISEN tekstin ???
Sellainen, joka ottaa opiksi lääkärin sanoman. Viestihän oli, että lapsella on ylipainoa, siihen sinun pitää reagoida, eikä viestintuojaan eli lääkäriin. Nyt annat vihasi laantua ja alat hoitaa lapsesi ylipainoa, samalla koko perhe voi alkaa kuntokuurille.
Sanoit että ylipainoa pitää hoitaa. No kerrompa vaan että se ei ole sairaus, vaan seuraus. Ylipainoa ei hoideta pois kuten sairautta, elämäntapoihin tehdään muutoksia.
Mutta sun tekstistä paistaakin että koet ylipainon, on kyseessä 3kg tai 30kg, sairautena. Ja se vasta onkin sairas tapa ylipainoa hoitaa.
Ylipainoa hoidetaan ruokavaliolla. Se on seuraus liiasta kalorien saamisesta. Ruokavalio kuntoon, niin painonnousu lakkaa. Koko perhe voi syödä samaa terveellistä vähäkalorisempaa ruokaa, jolloin lapsi ei huomaa, että hänen vuokseen syödään erilailla. Kasviskeittoja, ruisleipää, ei jälkiruokia arkena, hedelmiä ja marjoja jälkiruuiksi juhlissa, rasvatonta maitoa, ei kaakaota tms., janojuomaksi aina vettä. Näillä konsteilla on oma pullukka lapseni päässyt normaalipainoon ja me muut saamme samalla omaakin painoa alas. Onhan kaikille hyvä, jos on normaalipainoinen. Ja olen kiitollinen terkkarille, joka avasi silmäni, lapseni on rakas, mutta oli pullukka. Jo leikki-ikäinen huomaa, että on iso, eli lihava, verrattuna toisiin lapsiin. Ei hänelle tarvitse sitä sanoa. Lapsi itse kärsii ylipainosta.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut lääkärit ei vissiin oikein ajattele miltä asiat tuntuu vaan vain millaisia ne on. Ja kertovat kai nämä faktat sitten koska nehän on faktoja. Eivät ajattele että siinä on mitään pahaa.
Faktat voi tuoda esille loukkaavaan tai rakentavaan sävyyn. Useaan kertaan saman faktan esiintuominen on myöskin tarpeetonta.
https://www.yhteishyva.fi/hyva-olo/miten-puuttua-lapsen-ylipainoon/0556…
Tässä hyvä artikkeli. Huom! Lopussa mainitaan, että "aikuisten kesken" keskustellaan asiasta. Lapsen kuullen asiasta ei tehdä numeroa. Artikkelissa mainitaan myös, että lapsen ei kuulu laihduttaa, vaan perhe voi tehdä pieniä muutoksia tarvittaessa. Syömishäiriön kun kuulee usein alkaneen yhdestä arvostelevasta huomautuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut lääkärit ei vissiin oikein ajattele miltä asiat tuntuu vaan vain millaisia ne on. Ja kertovat kai nämä faktat sitten koska nehän on faktoja. Eivät ajattele että siinä on mitään pahaa.
Faktat voi tuoda esille loukkaavaan tai rakentavaan sävyyn. Useaan kertaan saman faktan esiintuominen on myöskin tarpeetonta.
Siis tätä varmaan kaikki toivoo. En usko että kukaan vanhempi haluaa ettei painosta uskalleta mainita, mutta sillä miten se terveydenhoitaja asian esittää, sillä on väliä.
Esimerkkinä mieheni kylällä on yksi hammashoitaja joka "erikoistui" lasten hampaidenhoitoon. Voin kertoa että sen pienen kylän kaikki tuntemani nuoret kammoavat hampaidenhoitoa, muistavat miten siellä tiuskittiin ja revittiin, jotkut tarvitsevat rauhoittavia että uskaltavat mennä lopulta hampaansa hoitamaan. Itselläni oli oikein kiva lääkäri vaikka olen aina jännittänytkin sitä poraa. Oli rauhoittava ja ammattimainen työssään.
Eli työnsä voi hoitaa oikein tai siinä voi moata pahastikkin ja arpeuttaa toisen loppuelämänseen. Hampaat tuli ehkä hoidettua silloin kuntoon, mutta tulevaisuus voikin mennä persustalleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos reaktiosi oli tätä luokkaa tarkastuksen aikana niin en ihmettelee miksi lääkäri asiaan takertui. Ei ole mitään pahempaa kuin vanhemmat jotka eivät ota lapsen ylipainoa tosissaan. Kasvuiässä ylipainoa ei ole edes niin helppo saada aikaiseksi joten muutamankin kilo saa kyllä hälutyskellot soimaan. Tuollaiset tulee yleensä vuoden päästä takaisin ja se pari kiloa on muuttunut kymmeneksi.
Terkuin kouluterkkari.
et varmasti ole terkka tai sitten olet vain todella pihalla.
Vierailija kirjoitti:
Jos reaktiosi oli tätä luokkaa tarkastuksen aikana niin en ihmettelee miksi lääkäri asiaan takertui. Ei ole mitään pahempaa kuin vanhemmat jotka eivät ota lapsen ylipainoa tosissaan. Kasvuiässä ylipainoa ei ole edes niin helppo saada aikaiseksi joten muutamankin kilo saa kyllä hälutyskellot soimaan. Tuollaiset tulee yleensä vuoden päästä takaisin ja se pari kiloa on muuttunut kymmeneksi.
Terkuin kouluterkkari.
Itsekin toimin ajoittain koululääkärinä enkä kyllä viidesluokkalaisen ylipainoa ota puheeksi lapsen kanssa ollenkaan, vaan pelkästään vanhemman kanssa kahden kesken. Parin kilon ylipaino ei tosiaankaan ole puuttumisen arvoinen seitsemään kertaan lapsen kuullen yhden tarkastuksen aikana, etenkin kun ap kertoi lapsen liikkuvan ihan kivasti, vaikkei liikuntaharrastusta olekaan. Tuollaisella käytöksellä ne anoreksiat saadaan aikaiseksi.
Sitten tuo ilman paitaa istuttaminen. Tuon ikäisillä tytöillä on monesti jo rintojen kasvu saanut alkunsa, ja kokevat hyvin epämiellyttäväksi riisua paitaa edes hetkeksi lääkärin sydämen ja keuhkojen kuuntelemiseksi. Saatikka sittten että istutetaan ilman paitaa siinä parikymmentä minuuttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan kun 5. luokalla oli itselläni tuo terveyden tarkastus, niin painon mittaamisen jälkeen lääkäri kirjoitti sen koneelleen, tuijotti pitkään käyrää ja sanoi "Tuosta painosta, olet aika... Tai no ei sittenkään mitään". Olin vähän lapsenpyöreä tuolloin mistä olin hieman epävarma mutta ajattelin olevani ihan normaalipainoinen. Tuon tokaisun jälkeen se jäi mieleen ja aloin uskoa olevani lihava ja ajattelin ettei terveydenhoitaja sanonut asiaansa loppuun koska tilanne oli niin paha. Vanhempaa ei meillä siis ollut mukana. Vuoden päästä 6. luokalla olinkin sitten tarkkailussa alipainon vuoksi. Parempi olisi ollut, että hän olisi sanonut asiansa loppuun ja kysynyt liikunnasta ja syömisistäni sillä silloin vain kuvittelen satoja eri vaihtoehtoja mitä hän olisi halunnut sanoa. Ehkä ylireagointia, mutta lapselle/varhaisteinille painosta puhuttaessa ei voi koskaan olla liian varovainen.
Terveyskeskuksessa kerrottiin minulle vähän aikaa sitten melko tökerösti, että "valitettavasti poikanne tuskin kasvaa juuri 175 cm pidemmäksi" kun katsottiin niitä käppyröitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
selittelyjen mestarit liikenteessä. Teitåkö ei saisi kritisoida? OHHOH! Sairastutate lapsenne, huostaan pitäisi ottaa. Tungete sipsiä ja limua kurkusta alas.
Laita lääkärin esimiehelle palautetta. Sano, että vähän tarkkuutta kun varsinkin tuon ikäiset ovat kovin herkkiä kehonkuvalleen. Mua ottaa päästä sun ja sun tyttären puolesta. Tosiasia on, että monelta lääkäriltä puuttuu täysin sosiaaliset taidot. Lääkikseen otetaan fysiikan/matematiikan/kemian taitajia ja usein ovat jotain aspergers -rajatapauksia: töksäyttelevät, ei empatiaa, töykeitä. Varsinkin lasten ja nuorten kanssa pitää olla fiksu.
Siitä kertoo tuokin, että ilman paitaa odotutetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tuo "pituuden kasvaminen vie ylipainon pois itsestään" kortti kun ei vaan toimi loputtomasti eikä enää kun pituuskasvu pysähtyy. Näin kävi mulla jossain 15 v. iässä. Syömistottumukset pysyi samana, ja nuoruudessa ei urheiluseurat enää kiinnostaneet. Tuli muutama kilo ylipainoa. Se kostautuu korkojen kera siinä iässä kun pituuskasvu jämähtää.
Lasten diabetes on vakava sairaus, pilaat lapsesi koko elämän.
Lapset sairastuvat ykköstyypin diabetekseen, jota ei voi elintavoilla ehkäistä. Amerikassa on lapsillakin kakkostyypin diabetesta, mutta ei täällä päin ainakaan vielä.
Kyllä Suomessa on ylipainoisilla teineillä kakkostyypin diabetestä, eikä ihan harvinaistakaan.
Voi kun pitäisi päätä silittää ja hyssytellä vanhempien pilatessa lapsen elämän ylipainolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsi liikkuu, niin ruokavalioon pitäisi kiinnittää huomiota. Karkkipäivänä jos saa 1000 kaloria, niin se tarkoittaa yli 100 kaloria ylimääräistä joka päivälle. Kiinnitä huomio juomiin, mehuissa ja vastaavissa on paljon sokeria. Myös niissä tuorepuristetuissa mehuissa.
Kuka syö tai antaa lapsensa syödä karkkipäivänä yli 200 grammaa karkkia?
Minä ainakin ja meillä on kaikki lapset aina olleet hoikkia samoin me vanhemmat. Ei se yksi päivä mitään haittaa.
Ihmetyttää kyllä että jonkun mielestå karkkipäivän karkkimäärä on paha asia kun ottaa huomioon kuinka paljon kaupasta kannetaan kaljaa ja siideriä. Jokuhan ne juo. Ettei vain joku aikuinen jossain juo yli 200ml? Kuka yleensä juo niin paljon kalja-tai siideripäivänä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä lähtien vanhemmat on mukana koulun terveystarkastuksessa?
"Laajat terveystarkastukset järjestetään 1., 5., ja 8. luokalla. Niihin kutsutaan oppilaan molemmat vanhemmat tai huoltajat. "
Meillä oli laajennettu lääkärintarkastus pojalla vitosella. Vanhemmille tuli kutsu _2 pv ennen_. Ei siinä ajassa kumpikaan ehtinyt järjestelemään töitään niin, että olisi ehtinyt mukaan. Nyt on kasiluokalla, saa nähdä tuleeko kutsua.
Vierailija kirjoitti:
Painoin seitsemännellä luokalla lähemmäs 90kg. Yhdeksännen luokan keväällä painoin enää 53kg. Kertaakaan ei koulussa kukaan sanonut mitään. Terveydenhoitaja oli vain tyytyväinen, kun paino putosi.
Ja jäi sitten kokonaan huomaamatta, että mulla on selkärangassa asento vika, jota nyt yritetään sitten korjata.
Meinaat että selkärangan asentoviasta johtui sun laihtuminen?
Tulee aloituksesta ihan mieleen 50-luku. Mulla oli synnynnäinen lonkkaluksaatio ja seisoin alasti pienenä ja hauraana lääkärin edessä. Lääkäri kertoi moneen kertaan äidilleni, etten tule kävelemään enää täytettyäni 15-vuotta. Tärisin ja itkin tätä kuunnellessani. Ei minkäänlaista lohdutusta, eikä myötötuntua kummaltakaan. Ei lääkäriltä, ei myöskään äidiltä. Luulin, että tämmöinen kylmyyden aika olis jo ohi. Ei hitto!
Kävelen edelleenkin, vaikka olen kohta 70. Oksettaa tommoset lääkärit ym terveydenhoitohenkilökunta.
Meille alkoi terkka puhua ekaluokan tarkastuksessa myös ylipainosta. Lapsi ei ole todellakaan ylipainoinen, mutta painokäyrä oli kuulema nousussa. No, ensin selitti hienovaraisesti, että ”näytän tämän vain äidille”. Luulin asian olevan loppuunkäsitelty. Yhtäkkiä terkka jatkaskin että ” peilistähän sen näkee että mitä sielä vaatteiden alla on, onko sielä pieni pömppö masu”. Siis pienen tytön kuullen kehotti oikein tutkimaan peilikuvaa että läski olen. Jokainen tyttö sen läskin sielä peilissä nimittäin näkee. Tämän jälkeen kyselin että onko tavallista että 7v:llä on jo tullut näppyjä kasvoihin, ja tässä tulee huipennus: Terkka totesi että ” kun on sitä rasvakerrosta, niin puskeehan se sieltä sitten varmaan läpi kasvoistakin! Siis ihan tosissaan tämä muija piti lasta niin lihavana, että läski tursuaa jo naamasta ulos. Olen itsekin terkka, mutta tätä se kääpä ei tiennyt..
Vierailija kirjoitti:
Meille alkoi terkka puhua ekaluokan tarkastuksessa myös ylipainosta. Lapsi ei ole todellakaan ylipainoinen, mutta painokäyrä oli kuulema nousussa. No, ensin selitti hienovaraisesti, että ”näytän tämän vain äidille”. Luulin asian olevan loppuunkäsitelty. Yhtäkkiä terkka jatkaskin että ” peilistähän sen näkee että mitä sielä vaatteiden alla on, onko sielä pieni pömppö masu”. Siis pienen tytön kuullen kehotti oikein tutkimaan peilikuvaa että läski olen. Jokainen tyttö sen läskin sielä peilissä nimittäin näkee. Tämän jälkeen kyselin että onko tavallista että 7v:llä on jo tullut näppyjä kasvoihin, ja tässä tulee huipennus: Terkka totesi että ” kun on sitä rasvakerrosta, niin puskeehan se sieltä sitten varmaan läpi kasvoistakin! Siis ihan tosissaan tämä muija piti lasta niin lihavana, että läski tursuaa jo naamasta ulos. Olen itsekin terkka, mutta tätä se kääpä ei tiennyt..
Vahvistaa käsistystäni, että terveydenhoitajiksi valikoituvat täydet xxiootit. En ole vielä tavannut terveydenhoitajaa, joka olisi tolkuissaan. Paukuttavat asiakkaalle ulkoaopittua litaniaa, sellaisella saarnaavalla äänellä. Kaiken tietävät. Paras oli, kun sikainfluenssan aikaan yksi terkkari riehaantui mulle kun en antanut rokottaa lapsia (siis silloin muutama vuosi sitten). Ajattele nyt vähän, vaarannat lasten terveyden. Ei uskonut kun sanoin, että taisivat jo lievänä sairastaa, rokottaa olisi pitänyt.
Kyllä varmasti on täysin perusteltua, että lääkäri tai hoitaja ottavat tarvittaessa vanhemman ja lapsen/ nuoren kanssa painoasiat puheeksi. Tässäkin ketjussa jotkut ovat harmitelleet, kun heidän kohdallaan ei ole niin tehty. Joku herkkä voi tästä jonkun trauman saada, mutta toisaalta taas lihavaa lasta kiusataan herkästi ja siitäkin voi saada trauman. Puhumattakaan kaikista muista lihavuuden aiheuttamista ikävistä asioista ja sairauksista.