Lue keskustelun säännöt.
Huh huh, miten paha maku suussa lapsen terveystarkastuksen jäljiltä
Suututtaa vieläkin. Tänään 5.lk terveystarkastuksessa kerroimme, että lapsi ei harrasta mitään koska mieleistä ei ole löytynyt, mutta kävelee/pyöräilee koulumatkat ja liikkuu muuten, saimme kuulla siitä, että jokin harrastus pitäisi kuitenkin hankkia ainakin 5 kertaa. Paljastuikin, että käyrien mukaan tytöllä oli huikeat 2 kiloa ylipainoa. Ymmärrän, että jos käyrät kertoo ylipainosta, niin pitää siitä kuitenkin kertoa. No, tämä lääkäri, joka ilmeisesti uskoi että ne käyrät kertovat absoluuttisen totuuden elämäntavoista, eikä ajatellut ollenkaan ruumiinrakennetta saatika mitään muutakaan, toi tämän ylipainoasian ilmi SEITSEMÄN KERTAA. Lisäksi hän sanoi asioita kuten "Sulla on ilmesesti aina ollut ylipainoa" ja "Melkein meni käyrät normaalille tasolle, mutta sitten taas alko nousemaan." Jokaisen asian väliin tunki sen hiton kahden kilon lievän ylipainon, ja ei koko tapaaminen pyörinyt kuin sen ympärillä. Lisäksi olisi tyttö joutunut istumaan ilman paitaa kylmissään verenpaineen oton jälkeen, (n. 20 min) koska "kohta otetaan ryhti" ellen olisi asiasta sanonut. Se otettiin sitten toiseksi viimeiseksi, viimeisenä se seitsemäs huomautus painosta. Lapsi purskahti itkuun heti kun pääsimme pois ja uudestaan kotona. Vituttaa. Miten sen lääkärin mielestä oli oikein tuoda tuo paino ilmi niin monta kertaa, varsinkin tuolla tavalla?
Kommentit (290)
Vierailija kirjoitti:
Jos reaktiosi oli tätä luokkaa tarkastuksen aikana niin en ihmettelee miksi lääkäri asiaan takertui. Ei ole mitään pahempaa kuin vanhemmat jotka eivät ota lapsen ylipainoa tosissaan. Kasvuiässä ylipainoa ei ole edes niin helppo saada aikaiseksi joten muutamankin kilo saa kyllä hälutyskellot soimaan. Tuollaiset tulee yleensä vuoden päästä takaisin ja se pari kiloa on muuttunut kymmeneksi.
Terkuin kouluterkkari.
Tuon takia sivistysmaissa ei ole kouluterkkaria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täysin asiaton lääkäri. Sekin, että istuttaa esiteiniä ilman paitaa... Valittaisin.
Ja taustoiksi, että yksi omista lapsistani oli vauvana ja vielä leikki-ikäisenäkin tukeva. Terkkari suhtautui asiaan erittäin tahdikkaasti, ja lapsi hoikistui itsestään.
Se, että sinun lapsesi on hoikistunut itsestään, ei tarkoita sitä, että niin kävisi kaikille muillekin. Valitettavasti. Olen niin usein kuullut tätä samaa stooria työkavereiden ja tuttavien kertomana. Äidit vihaisina raivonneet, kuinka terkka kehtaa huomauttaa lapsen painosta! Minun lapseni ei ole pyöreä, saati sitten lihava, hän on vain isoluinen rakenteeltaan! Seuraavien vuosien tarkastuksista nämä äidit enää harvemmin raivoavat tai edes mainitsevat mitään, koska lapsi on lihonut entisestään ja lihoo joka vuosi lisää. Mutta sehän onkin varmaan terkan tai lääkärin syy, koska on aiheuttanut meidän murulle trauman asiattomilla huomautuksillaan...Kun te hyvät äidit ymmärtäisitte, että ne lääkärit ja hoitajat huomauttavat teille siitä lapsen painosta ihan hyvästä syystä ja kokemuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos reaktiosi oli tätä luokkaa tarkastuksen aikana niin en ihmettelee miksi lääkäri asiaan takertui. Ei ole mitään pahempaa kuin vanhemmat jotka eivät ota lapsen ylipainoa tosissaan. Kasvuiässä ylipainoa ei ole edes niin helppo saada aikaiseksi joten muutamankin kilo saa kyllä hälutyskellot soimaan. Tuollaiset tulee yleensä vuoden päästä takaisin ja se pari kiloa on muuttunut kymmeneksi.
Terkuin kouluterkkari.
Tuon takia sivistysmaissa ei ole kouluterkkaria.
Toivon todella, että tuo kirjoittaja ei ole oikeasti kouluterkkari. Ihan saatanallisen vaarallisilla vesillä ollaan, jos ammattilaisen harhakäsitykset on tuolla tasolla.
Ensinnäkin: Millaisia käytännön neuvoja sinä terkkarina annat lapsen painonhallintaan? Ja millaisilla keinoilla ajattelet pienen lapsen yrittävän hallita painoaan, jos hänelle kerrotaan, että hän on väärän kokoinen?
Mä jäin vaan miettimään, että onko kenelläkään oikeasti hyviä kokemuksia siitä, että kouluterkkari on sanonut, että olet liian painava? Kuinka monen kohdalla se on johtanut järkevään toimintaan, kun itse en tiedä tällaisia tapauksia yhtään. Sen sijaan niitä syömishäiriöitä ja kehonkuvan ongelmia tiedän lukemattomia.
Niin ja kun joku nyt tulee kysymään mitä pitäisi tehdä: Kannustaa terveisiin ja mukaviin elämäntapoihin. Kivaan liikkumiseen, ei verenmaku suussa hikiliikuntaan, jos siitä ei tykkää. Herkutella saa, mutta tärkeää on että se perussyöminen on kunnossa.
ja jos syömisessä on häiriintyneitä piirteitä, niihin ehdottomasti keskusteluapua! Mitähän vittua kuvittelee kouluterkka olevan painokontrolleista apua, jos lapsi syö vaikka yksinäisyyteensä tai koulukiusaamisen takia?
Mutta kun ihan helvetin harva terkka edes viitsii yrittää selvittää mitä syitä siellä lapsen painon taustalla voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole julmepaa tapaa suistaa lapsi/nuori syömishäiröiden sairaaseen maailmaan, kuin huomautella asiattomaan sävyyn lievästäkin "ylipainosta". Minä olen henkilö, jolla alkoi vuosien anoreksia kierre ja helvetti terkkarin huomattamasta 2 kg:n "ylipainosta". Oli kuulemma hieman liikaa "tytinää" mahassa. Kuvista päätellen olen normaalin näköinen nuori nainen, en todellakaan ylipainoinen! Siitä se idea sitten lähti laihduttamiseen ja laihduttaminen lähti käsistä. Kesti 20 vuotta ennen kuin monen sairaalareissun ja terapian avulla voin sanoa että olen parantunut. Paras nuoruus siinä meni, samaten parhaat työvuodet. En siedä enää ollenkaan asiattomia painokeskusteluja.
Minusta on aiheetonta syytellä muita ihmisiä omasta anoreksiaan sairastumisestaan. Jos joku ei olisi huomauttanut liikakiloistasi, olisit varmasti ennemmin tai myöhemmin huomioinut saman asian myös ihan itse. Olisit huomannut vatsamakkaroita tai pelästynyt lukemia vaa'alla. Olisit alkanut laihduttamaan ja sairastunut anoreksiaan. Et voi tietää, olisiko sairastuminen tapahtunut joka tapauksessa. Ota vastuu itsestäsi ja omasta elämästäsi, kasva aikuiseksi!
Lapsilla on nykyään kakkostyypin diabetesta ja rasvamaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä lasten ylipaino kertoo huonoista oloista kotona tai esimerkiksi yksinäisyydestä ja kiusaamisesta. JOtenkin harmittaa kuinka vähän sitten lopulta terkkarit kiinnittävät huomiota ylipainon syihin, lätkäävät vain oppilaan käteen ruokaympyrä- ja liikuntaoppaita. Mitä jos kyseltäis siltä lapselta, mitä hän syö, onko ongelmia karkin kanssa, onko koulussa oikeasti kavereita. Tämäkin pitää vain katsoa niin tapauskohtaisesti. Itse lapsena harrastin aktiivisesti liikuntaa, pelasin 5krt viikossa jalkapalloa, mutta olin silti ylipainoinen. Koulussa minulla oli tasan 0 kaveria ja muutenkin olin jo 10-vuotiaana masentunut. Söin salaa järjettömät määrät karkkia ja muita herkkuja pahaan olooni. Olisin toivonut, että joku olisi tähän puuttunut, eikä vain lykännyt ruokaympyrälappuja reppuun.
Painon kanssa ovat tarkkoja ihan kumpaankin suuntaan.
Minulle soitti terkkari kotiin, kun 8-luokkalainen poika oli 2 kiloa liian laiha.
Poika on kasvanut kovasti, mutta painoa ei ole hirveästi tullut lisää. Hoikka hän on aina ollut, mutta nyt notkahti alipainon puolelle.
Onhan se tietenkin ymmärrettävää, että näitä tarkkaillaan ja puututaan siinä vaiheessa kun paino ei vielä pahasti ole väärissä lukemissa.
Ap:n lapsen tapauksessa painosta oli kyllä tehty liian iso numero.
Ei semmoinen valittaminen voi olla lapselle hyväksi. Pitäisi riittää, että toteaa asian ja kertoo mitä sille voisi tehdä. Jatkuva saarnaaminen siitä on kuitenkin asiatonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala-asteella sain joka ikisellä terkkarikäynnillä kuulla painostani, ja se alkoi ahdistaa. Vihasin terkkarille menoa kun tiesin jo odottaa paskaa mitä sieltä tulee. Itsekin olin vain pari kiloa ylipainoinen, mutta silti tuli sellainen tunne että olen hirveän lihava ja läski. Minullakaan ei ollut silloin harrastusta.
Nyt olen 9. luokalla ja paino on noussut, mutta läskit ovat muuttuneet lihakseksi, kun aloin urheilla (mieleinen laji löytyi). Kasiluokalla terkkari vaihtui, ja kun katsoi painokäyrää ja sitten minua, totesi, että painokäyrä on vähän ylhäällä, mutta tuskin johtuu lihavuudesta. Siitä tuli hyvä mieli :)
Suosittelen ottamaan yhteyttä koulun terkkariin, koska tuosta oikeasti voi jäädä vuosien ahdistus ja pahimmassa tapauksessa myös jokin syömishäiriö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut lääkärit ei vissiin oikein ajattele miltä asiat tuntuu vaan vain millaisia ne on. Ja kertovat kai nämä faktat sitten koska nehän on faktoja. Eivät ajattele että siinä on mitään pahaa.
Jos ei tuon vertaa osaa ajatella niin sitten on kyllä väärällä alalla. Kyllä lääkärinkin täytyy omata peruskäytöstavat. Ei ole normaalia jankata ihmiselle samaa asiaa, jos näyttöä ei ole siitä, etteikö olisi jo ekalla kerralla mennyt jakeluun. Ellei muuten vaan halua vääntää veistä haavassa.
Junttimaista ja ilkeää käytöstä tuolta lääkäriltä.
Mehän emme voi tietää, miksi lääkäri on asiasta huomauttanut samalla käynnillä useamman kerran. Olemme kuulleet asiasta vain ap:n version. Ehkä lääkäri on huomannut ap:n käytöksestä tai ilmeistä, että viesti ei ole oikein mennyt perille tai hän olisi halunnut jonkinlaista kommenttia ap:ltä, että aikoo asian hyväksi jotain tehdä. Ehkä lääkäri on nähnyt edessään ylipainoisen äidin, joka siirtää lihavuuden eteenpäin lapselleen huonoilla ruokailutottumuksilla ja liikkumattomuudella. Turha täällä on ruveta lääkäreitä kivittämään, kun emme taustoja tarkemmin tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekisin kirjallisen reklamaation ko lääkäristä. Ei sovi lasten lääkäritarkistuksiin tuollainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysin asiaton lääkäri. Sekin, että istuttaa esiteiniä ilman paitaa... Valittaisin.
Ja taustoiksi, että yksi omista lapsistani oli vauvana ja vielä leikki-ikäisenäkin tukeva. Terkkari suhtautui asiaan erittäin tahdikkaasti, ja lapsi hoikistui itsestään.
Se, että sinun lapsesi on hoikistunut itsestään, ei tarkoita sitä, että niin kävisi kaikille muillekin. Valitettavasti. Olen niin usein kuullut tätä samaa stooria työkavereiden ja tuttavien kertomana. Äidit vihaisina raivonneet, kuinka terkka kehtaa huomauttaa lapsen painosta! Minun lapseni ei ole pyöreä, saati sitten lihava, hän on vain isoluinen rakenteeltaan! Seuraavien vuosien tarkastuksista nämä äidit enää harvemmin raivoavat tai edes mainitsevat mitään, koska lapsi on lihonut entisestään ja lihoo joka vuosi lisää. Mutta sehän onkin varmaan terkan tai lääkärin syy, koska on aiheuttanut meidän murulle trauman asiattomilla huomautuksillaan...Kun te hyvät äidit ymmärtäisitte, että ne lääkärit ja hoitajat huomauttavat teille siitä lapsen painosta ihan hyvästä syystä ja kokemuksella.
Ja se huomauttaminen, varsinkin lapsen kuullen auttaa sun mielestä miten? Mitä luulet että lapsen päässä tapahtuu, kun hän kuulee olevansa liian lihava?
Ihan oikeasti?
Miten se voikin olla niin vaikea tajuta, että ihmiset tarvitsevat oikeasti toimivia OHJEITA, ei mitään huomautteluja. Ja että se järkevä painonhallinta on ihan samanlaista kaikilla, niin lihavilla kuin laihoilla: perus ruokavalio kuntoon, herkkuja kohtuudella ja mielekästä liikuntaa sopivasti. Ei ehdottomuuksia, kuureja, kieltoja jne. Ne vain ja ainoastaan pahentavat tilannetta.
Ihmisen mieli kun vaan on sellainen, että jos siltä jonkun mieluisan asian kieltää, niin kahta kauheammin sen sitä mieli tekee. Tämä on syy siihen, miksi niin monelle kehittyy "sokeririippuvuus", syödään salaa, ahmitaan jne. Kun yritetään koko ajan kieltää, ja tehdään koko hommaan se kielletyn hedelmän maku.
Jos sen sijaan keskityttäisiin siihen, että ihan rauhassa saisi opetella syömään kunnon ruoan, ja ottamaan siihen päälle pienen jälkkärin vaikka kerran päivässä, lopputulos olisi ihan toisenlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole julmepaa tapaa suistaa lapsi/nuori syömishäiröiden sairaaseen maailmaan, kuin huomautella asiattomaan sävyyn lievästäkin "ylipainosta". Minä olen henkilö, jolla alkoi vuosien anoreksia kierre ja helvetti terkkarin huomattamasta 2 kg:n "ylipainosta". Oli kuulemma hieman liikaa "tytinää" mahassa. Kuvista päätellen olen normaalin näköinen nuori nainen, en todellakaan ylipainoinen! Siitä se idea sitten lähti laihduttamiseen ja laihduttaminen lähti käsistä. Kesti 20 vuotta ennen kuin monen sairaalareissun ja terapian avulla voin sanoa että olen parantunut. Paras nuoruus siinä meni, samaten parhaat työvuodet. En siedä enää ollenkaan asiattomia painokeskusteluja.
Minusta on aiheetonta syytellä muita ihmisiä omasta anoreksiaan sairastumisestaan. Jos joku ei olisi huomauttanut liikakiloistasi, olisit varmasti ennemmin tai myöhemmin huomioinut saman asian myös ihan itse. Olisit huomannut vatsamakkaroita tai pelästynyt lukemia vaa'alla. Olisit alkanut laihduttamaan ja sairastunut anoreksiaan. Et voi tietää, olisiko sairastuminen tapahtunut joka tapauksessa. Ota vastuu itsestäsi ja omasta elämästäsi, kasva aikuiseksi!
Eipä voi sanoa muuta kuin että sä oot ihan saat@nan tyhmä ihminen.
Nuoret on niin helposti epävarmoja, ovat kuin kuilun partaalla välillä itsensä kanssa, koska itsevarmuus ja aivot vielä kehittyvät... mutta sä tuumit että ihan sama tuuppaako aikuinen ajattelemattomine sanoineen sen nuoren kielekkeeltä alas, voihan se itsekin sinne tippua.
Aivan mahtava tuo 107 kirjoitus. Jos on nuoren painosta sanottavaa, sanottakoon sen vanhemmalle joka hallinnoi jääkaappia ja mitä lautaselle laitetaan. Nuoren ei tarvitse sitä pohtia, eikä ainakaan alkaa murehtimaan kuinka monta kaloria tulee jos syönkin aamupalan, laihdunko muiden hyväksymiin mittoihin jos jätän sen syömättä.
Mistä lähtien vanhemmat on mukana koulun terveystarkastuksessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suututtaa vieläkin. Tänään 5.lk terveystarkastuksessa kerroimme, että lapsi ei harrasta mitään koska mieleistä ei ole löytynyt, mutta kävelee/pyöräilee koulumatkat ja liikkuu muuten, saimme kuulla siitä, että jokin harrastus pitäisi kuitenkin hankkia ainakin 5 kertaa. Paljastuikin, että käyrien mukaan tytöllä oli huikeat 2 kiloa ylipainoa. Ymmärrän, että jos käyrät kertoo ylipainosta, niin pitää siitä kuitenkin kertoa. No, tämä lääkäri, joka ilmeisesti uskoi että ne käyrät kertovat absoluuttisen totuuden elämäntavoista, eikä ajatellut ollenkaan ruumiinrakennetta saatika mitään muutakaan, toi tämän ylipainoasian ilmi SEITSEMÄN KERTAA. Lisäksi hän sanoi asioita kuten "Sulla on ilmesesti aina ollut ylipainoa" ja "Melkein meni käyrät normaalille tasolle, mutta sitten taas alko nousemaan." Jokaisen asian väliin tunki sen hiton kahden kilon lievän ylipainon, ja ei koko tapaaminen pyörinyt kuin sen ympärillä. Lisäksi olisi tyttö joutunut istumaan ilman paitaa kylmissään verenpaineen oton jälkeen, (n. 20 min) koska "kohta otetaan ryhti" ellen olisi asiasta sanonut. Se otettiin sitten toiseksi viimeiseksi, viimeisenä se seitsemäs huomautus painosta. Lapsi purskahti itkuun heti kun pääsimme pois ja uudestaan kotona. Vituttaa. Miten sen lääkärin mielestä oli oikein tuoda tuo paino ilmi niin monta kertaa, varsinkin tuolla tavalla?
Mieleeni tulee väkisinkin että jos kerran tuota ylipainoa on ollut jo pidempään, etkä ole asialle mitään tehnyt, olikohan tuo seitsämän kertaa vielä tarpeeksi? Hyvä että tyttö purskahti itkuun, ehkä hän nyt tajuaa asian vakavuuden. Jos on lapsena jo ylipainoinen, se ei yleensä muutu paremmaksi iän myötä. Ylipaino on merkittävä terveysriski ja minun mielestäni kyseinen lääkäri osoitti todellista välittämistä tyttärestäsi kun noin monta kertaa asiasta varoitti. Sinä keskityt nyt väärään asiaan, kun pitäisi keskittyä ylipainon hoitamiseen! Älä koskaan kiinnitä huomiota siihen MITEN se sanottiin. Kiinnitä aina huomiota siihen MITÄ sinulle sanottiin! On paljon parempi saada toinen totuudella itkemään, kuin valheella nauramaan. Sinun pitäisi nyt kasvaa ja aloittaa ottamaan samanlaista vastuuta lapsestasi kuin tuo aivan kerta kaikkiaan loistava ja ammattimainen lääkäri teki! Sinuna kiittäisin kädestä pitäen tuota lääkäriä, sillä hänen neuvot mahdollisesti säästävät lapsesi monelta ylipainon tuomalta sairaudelta ja vaivalta.
Vierailija kirjoitti:
Mistä lähtien vanhemmat on mukana koulun terveystarkastuksessa?
"Laajat terveystarkastukset järjestetään 1., 5., ja 8. luokalla. Niihin kutsutaan oppilaan molemmat vanhemmat tai huoltajat. "
Vierailija kirjoitti:
Mistä lähtien vanhemmat on mukana koulun terveystarkastuksessa?
Minun mielestäni pitäisi olla joka ikinen kerta! Voisivat tarpeen vaatiessa ottaa opikseen tai suojella lastaan tuossa hyvinkin intiimissä tilanteessa väärinkäytöksiltä.
Tuo painojankkaaja tuo mieleen mulle yhden 80vuotiaan mätähampaisen mummelin jonka tapasin kerran bussipysäkillä. Mennessäni sinne motkotti jollekkin hitusen pyöreelle teinille tämän ylipainosta ja se nuori näytti niin onnettomalta että suretti mua.
Mutta arvaakas saiko mummeli vauhtia kun minä tulin paikalle kiloineni. Ohhoi, sen silmät alkoi ihan välkkyyn ja ihan syöksyi viereeni, alkoi raakkuun muutaman sekunnin välein että olenko ylipainoinen.
Voi että kun nauratti. En murehdi kiloistani, ne tuli raskausaikana enkä niitä saa vielä pois, mutta olen laihduttanut ennenkin ja tiedän että kun elämä taas helpottaa, saan ne lähtemään.
Olis pitänyt olla pokkaa sanoa että mun ongelmat lähtee kun saan unirymin ja muut haasteet elämässä kuntoon, sun mielenterveys on ottanut hatkat jo aikoja sitten.
Olin vaan iloinen että se raakkuja kohdisti minuun huomionsa, meni kommentit kuin vesi hanhenselästä, nuorilla on vielä opittavaa ja heihin nuo idiootit kommentit iskevät haavoja helposti.
Terkkari huomautteli, että karkin syömistä voisi vähentää ja äitini huokaili ja tökki mahaani. Olin 15v, 165cm ja noin 62 kg. Tästä alkoi sitten se, että ennen kouluun lähtöä join vain kahvin ja valehtelin äidille syöneeni koulusta tullessa, jos vuoka oli koskematon otin kauhallisen jonka piilotin roskiksen pohjalle. Söin omenoita, banaaneja ja popcornia, tein huoneessani vatsalihasliikkeitä ja käytin perheemme koiraa pitkillä lenkeillä.
Nopeasti muutuin pyöreäposkisesta tytöstä kuihtuneeksi kalpeksi haamuksi, olin niin väsynyt etten ollut jaksaa kävellä bussipysäkiltä kotiin ! Äitini ihmetteli, olenko kipeä. Vartaloani äiti ei nähnyt, saunoin yksin ja pukeuduin kerroksittain neulepaitoihin ja flanellipaitoihin.
Lopulta sain rytmihäiriöitä ja minulta alkoi pettää jalat, 90-luvulla pienessä kaupungissa ei kuitenkaan ollut käsitystä miten minua pitäisi hoitaa, lieko edes syömishäiriöitä tunnistettu tuolloin? ja vihaisen oloinen lääkäri käski vain syödä kunnolla. Minut pelasti silloinen poikaystäväni, mikään muu ei kannustanut syömään ja pidin itseäni rumana sekä läskinä.
Äidin kanssa on asiat puhuttu läpi ja olen antanut anteeksi, mutta tuolloisen terkkarin haluaisin tavata ja kaataa päälle ruman totuuden siitä, mitä minulle teki! Fucking Bitch.
Mies77 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suututtaa vieläkin. Tänään 5.lk terveystarkastuksessa kerroimme, että lapsi ei harrasta mitään koska mieleistä ei ole löytynyt, mutta kävelee/pyöräilee koulumatkat ja liikkuu muuten, saimme kuulla siitä, että jokin harrastus pitäisi kuitenkin hankkia ainakin 5 kertaa. Paljastuikin, että käyrien mukaan tytöllä oli huikeat 2 kiloa ylipainoa. Ymmärrän, että jos käyrät kertoo ylipainosta, niin pitää siitä kuitenkin kertoa. No, tämä lääkäri, joka ilmeisesti uskoi että ne käyrät kertovat absoluuttisen totuuden elämäntavoista, eikä ajatellut ollenkaan ruumiinrakennetta saatika mitään muutakaan, toi tämän ylipainoasian ilmi SEITSEMÄN KERTAA. Lisäksi hän sanoi asioita kuten "Sulla on ilmesesti aina ollut ylipainoa" ja "Melkein meni käyrät normaalille tasolle, mutta sitten taas alko nousemaan." Jokaisen asian väliin tunki sen hiton kahden kilon lievän ylipainon, ja ei koko tapaaminen pyörinyt kuin sen ympärillä. Lisäksi olisi tyttö joutunut istumaan ilman paitaa kylmissään verenpaineen oton jälkeen, (n. 20 min) koska "kohta otetaan ryhti" ellen olisi asiasta sanonut. Se otettiin sitten toiseksi viimeiseksi, viimeisenä se seitsemäs huomautus painosta. Lapsi purskahti itkuun heti kun pääsimme pois ja uudestaan kotona. Vituttaa. Miten sen lääkärin mielestä oli oikein tuoda tuo paino ilmi niin monta kertaa, varsinkin tuolla tavalla?
Mieleeni tulee väkisinkin että jos kerran tuota ylipainoa on ollut jo pidempään, etkä ole asialle mitään tehnyt, olikohan tuo seitsämän kertaa vielä tarpeeksi? Hyvä että tyttö purskahti itkuun, ehkä hän nyt tajuaa asian vakavuuden. Jos on lapsena jo ylipainoinen, se ei yleensä muutu paremmaksi iän myötä. Ylipaino on merkittävä terveysriski ja minun mielestäni kyseinen lääkäri osoitti todellista välittämistä tyttärestäsi kun noin monta kertaa asiasta varoitti. Sinä keskityt nyt väärään asiaan, kun pitäisi keskittyä ylipainon hoitamiseen! Älä koskaan kiinnitä huomiota siihen MITEN se sanottiin. Kiinnitä aina huomiota siihen MITÄ sinulle sanottiin! On paljon parempi saada toinen totuudella itkemään, kuin valheella nauramaan. Sinun pitäisi nyt kasvaa ja aloittaa ottamaan samanlaista vastuuta lapsestasi kuin tuo aivan kerta kaikkiaan loistava ja ammattimainen lääkäri teki! Sinuna kiittäisin kädestä pitäen tuota lääkäriä, sillä hänen neuvot mahdollisesti säästävät lapsesi monelta ylipainon tuomalta sairaudelta ja vaivalta.
Toisen, erityisesti terveysalan ihmiseltä ei ole välittämistä suistaa toinen loppuelämän ongelmiin bulimian tai anoreksian kanssa. Painoa tulee, painoa menee, mielenterveysongelmat (joita sulla niin selvästi on) onkin vaikeampia poistaa.
ikävä kyllä tämä ei pidä nykyään enää paikkaansa. Yhä nuoremmilla ja jopa lapsilla todetaan Suomessakin 2-tyypin diabetesta aina vain enenevissä määrin juurikin ylipainon ja huonontuneiden elintapojen vuoksi.