Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Huh huh, miten paha maku suussa lapsen terveystarkastuksen jäljiltä
Suututtaa vieläkin. Tänään 5.lk terveystarkastuksessa kerroimme, että lapsi ei harrasta mitään koska mieleistä ei ole löytynyt, mutta kävelee/pyöräilee koulumatkat ja liikkuu muuten, saimme kuulla siitä, että jokin harrastus pitäisi kuitenkin hankkia ainakin 5 kertaa. Paljastuikin, että käyrien mukaan tytöllä oli huikeat 2 kiloa ylipainoa. Ymmärrän, että jos käyrät kertoo ylipainosta, niin pitää siitä kuitenkin kertoa. No, tämä lääkäri, joka ilmeisesti uskoi että ne käyrät kertovat absoluuttisen totuuden elämäntavoista, eikä ajatellut ollenkaan ruumiinrakennetta saatika mitään muutakaan, toi tämän ylipainoasian ilmi SEITSEMÄN KERTAA. Lisäksi hän sanoi asioita kuten "Sulla on ilmesesti aina ollut ylipainoa" ja "Melkein meni käyrät normaalille tasolle, mutta sitten taas alko nousemaan." Jokaisen asian väliin tunki sen hiton kahden kilon lievän ylipainon, ja ei koko tapaaminen pyörinyt kuin sen ympärillä. Lisäksi olisi tyttö joutunut istumaan ilman paitaa kylmissään verenpaineen oton jälkeen, (n. 20 min) koska "kohta otetaan ryhti" ellen olisi asiasta sanonut. Se otettiin sitten toiseksi viimeiseksi, viimeisenä se seitsemäs huomautus painosta. Lapsi purskahti itkuun heti kun pääsimme pois ja uudestaan kotona. Vituttaa. Miten sen lääkärin mielestä oli oikein tuoda tuo paino ilmi niin monta kertaa, varsinkin tuolla tavalla?
Kommentit (290)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeassahan noi olivat lapsen ylipainosta. Tee nyt jumalista jotain asian eteen tai ipanasi lihoo entisestään.
Ja tähän auttaa kun aletaan saada lapsi oireilemaan syömisen kautta. Sitten arvotaan alkaako se anorektikoksi vai ahmimaan.
Lapsen ylipainosta puhuminen on oikeasti tehtävä hyvin hienotunteisesti. Nyt meni pieleen. Olisin varmaan marssinut lapsen kanssa pois tuolta kesken tarkastuksen.
Lapsi ottaisi faktat faktoina, mutta vanhemman reagointi tuolla tavalla saa kyllä lapselle henkisiä ongelmia painonsa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti asian toistaminen 8 kertaa ei riitä, kun katsoo suomalaista nuorisoa. Ei ole mennyt tieto perille vanhemmille. Pitäisi ehkä toistaa 9 kertaa, jos se auttaisi.
Mulla on kolme hoikkaa poikaa, joista vanhin oli alaluokilla lähes alipainoinen. Terkkari välillä valitti, mutta meille sattui kuitenkin aina kivat lääkärit. Yksikin sanoi, kun kysyin asiaa, että älä sinä huoli, jos lapsi kuitenkin syö kotona, niin anna olla sellainen kuin on. Lapselle on kuulemma parempi olla vähän liian laiha kuin vähän ylipainoinen tämän lääkärin mukaan. Kerkeävät tässä yltäkylläisessä maailmassa lihoa sitten aikuisena. Nyt poika on lukiossa ja terve salilla käyvä lihaskimppu hänestä kuitenkin kasvoi. Itseasiassa jo vauvana jouduimme käymään painokontrolleissa, mutta tän yhden lääkärin sanat saivat mut rauhoittumaan ja lopetin ruuan tuputtamisen pojalle.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut lääkärit ei vissiin oikein ajattele miltä asiat tuntuu vaan vain millaisia ne on. Ja kertovat kai nämä faktat sitten koska nehän on faktoja. Eivät ajattele että siinä on mitään pahaa.
Eihän siinä olekaan mitään pahaa. Lääkäri on juuri se henkilö, jonka pitää sanoa nämä asiat suoraan, eikä alkaa kaunistelemaan. Ylipaino on ylipainoa. Siinä normaalipainon sisällä on se vaihtelu ja sen yläpää on vielä ok, mutta parempi olisi jos tähdättäisiin siihen normaalipainon keskikohtaan. Monesti ajatellaan, että jos on normaalipainon sisällä, niin ei tarvitse tehdä mitään omalle painolleen. Asian pitäisi olla ennemmin niin, että ylipainon puolelle ei missään tapauksessa päästetä.
Vierailija kirjoitti:
Jos reaktiosi oli tätä luokkaa tarkastuksen aikana niin en ihmettelee miksi lääkäri asiaan takertui. Ei ole mitään pahempaa kuin vanhemmat jotka eivät ota lapsen ylipainoa tosissaan. Kasvuiässä ylipainoa ei ole edes niin helppo saada aikaiseksi joten muutamankin kilo saa kyllä hälutyskellot soimaan. Tuollaiset tulee yleensä vuoden päästä takaisin ja se pari kiloa on muuttunut kymmeneksi.
Terkuin kouluterkkari.
Et ole kouluterkkari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeassahan noi olivat lapsen ylipainosta. Tee nyt jumalista jotain asian eteen tai ipanasi lihoo entisestään.
Ja tähän auttaa kun aletaan saada lapsi oireilemaan syömisen kautta. Sitten arvotaan alkaako se anorektikoksi vai ahmimaan.
Lapsen ylipainosta puhuminen on oikeasti tehtävä hyvin hienotunteisesti. Nyt meni pieleen. Olisin varmaan marssinut lapsen kanssa pois tuolta kesken tarkastuksen.
Lapsi ottaisi faktat faktoina, mutta vanhemman reagointi tuolla tavalla saa kyllä lapselle henkisiä ongelmia painonsa kanssa.
Lapset eivät ole mitään teflonia, eivätkä yhtään aikuisia vähemmän herkkiä. Jos lääkäri tekee painosta terveystarkastuksessa elämää suuremman asian, saadaan aikaiseksi taas yksi syömishäiriöinen tähän maahan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeassahan noi olivat lapsen ylipainosta. Tee nyt jumalista jotain asian eteen tai ipanasi lihoo entisestään.
Ja tähän auttaa kun aletaan saada lapsi oireilemaan syömisen kautta. Sitten arvotaan alkaako se anorektikoksi vai ahmimaan.
Lapsen ylipainosta puhuminen on oikeasti tehtävä hyvin hienotunteisesti. Nyt meni pieleen. Olisin varmaan marssinut lapsen kanssa pois tuolta kesken tarkastuksen.
Lapsi ottaisi faktat faktoina, mutta vanhemman reagointi tuolla tavalla saa kyllä lapselle henkisiä ongelmia painonsa kanssa.
No kyllä tuollainen jankkaaminen ap:n lapsen kohdalla oli aivan asiatonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeassahan noi olivat lapsen ylipainosta. Tee nyt jumalista jotain asian eteen tai ipanasi lihoo entisestään.
Ja tähän auttaa kun aletaan saada lapsi oireilemaan syömisen kautta. Sitten arvotaan alkaako se anorektikoksi vai ahmimaan.
Lapsen ylipainosta puhuminen on oikeasti tehtävä hyvin hienotunteisesti. Nyt meni pieleen. Olisin varmaan marssinut lapsen kanssa pois tuolta kesken tarkastuksen.
Lapsi ottaisi faktat faktoina, mutta vanhemman reagointi tuolla tavalla saa kyllä lapselle henkisiä ongelmia painonsa kanssa.
Lapset eivät ole mitään teflonia, eivätkä yhtään aikuisia vähemmän herkkiä. Jos lääkäri tekee painosta terveystarkastuksessa elämää suuremman asian, saadaan aikaiseksi taas yksi syömishäiriöinen tähän maahan.
Onko muuten kaksi kiloa jotenkin hyvin huolestuttavaa? Ko ikäiset lapset ovat tai ovat tulossa kasvupyrähdysikään. Pituutta tulee, murrosikä alkaa, keho muuttuu. Pikkusen pyöreä lapsi muuttuu 2-3 vuodessa pitkäraajaiseksi teiniksi.
Minusta tuon ikäisen lapsen kohdalla pitäisi huomioida lapsen onnellisuus, onko kavereita jne.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut lääkärit ei vissiin oikein ajattele miltä asiat tuntuu vaan vain millaisia ne on. Ja kertovat kai nämä faktat sitten koska nehän on faktoja. Eivät ajattele että siinä on mitään pahaa.
Eihän siinä olekaan mitään pahaa. Lääkäri on juuri se henkilö, jonka pitää sanoa nämä asiat suoraan, eikä alkaa kaunistelemaan. Ylipaino on ylipainoa. Siinä normaalipainon sisällä on se vaihtelu ja sen yläpää on vielä ok, mutta parempi olisi jos tähdättäisiin siihen normaalipainon keskikohtaan. Monesti ajatellaan, että jos on normaalipainon sisällä, niin ei tarvitse tehdä mitään omalle painolleen. Asian pitäisi olla ennemmin niin, että ylipainon puolelle ei missään tapauksessa päästetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 11v tyttö tasapaksu, rotevahko, vähän pömppömahaa ja iso peppu. Koululääkäri esitteli tärkeänä painokäyrää ja paasasi että tytön pitäisi hankkia joku harrastus, paukautin että johan tuo pelaa jalkapalloa ja laskettelee! Lääkäri hämmentyi silmin nähden ja oli loppuajan jauhot suussa.
Eivätkö nämä ammattilaiset ota huomioon vanhempien ruuminrakennetta?!
nimm. tasapaksu , vyötärötön pötkilö megapeffalla.
Minusta lääkärin (vai oliko se terkkari?) olisi pitänyt puhua painosta vanhempien kanssa ilman että lapsi on läsnä. Esim. lopuksi pyytää vanhempia kahdeksi minuutiksi jäämään huoneeseen ja kertoa ylipainosta, jotta voivat kannustaa liikkumiseen ja kiinnittää huomiota esim. herkkujen syöntiin. Lapselle ei olisi tarvinnut asiasta mainita ollenkaan. Kaksi kiloa ylimääräistä voi pienessä ihmisessä olla prosentuaalisesti jo aika paljon, joten asiasta sanoi, mutta hoiti tilanteen huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään pahempaa kuin vanhemmat jotka eivät ota lapsen ylipainoa tosissaan.
Niinkö? Ei mitään pahempaa? Keksin kyllä suorilta monta paljon pahempaakin asiaa.
Ihmettelen palstalla ilmitulevaa nykyistä HARRASTUS-sanan määritelmää.
Nähtävästi se on jokin aktiiviurheilulaji ja muut asiat eivät ole enää "harrastuksia".
Tätä lukiessa ymmärtää mistä se johtuu, tytöt näyttävät nykyään tikkujalkaisilta biafralaisilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kaksi kiloa sinne ja tänne. Eikö se ole ihan normaalia. Paino muuttuu tuossa iässä muutamassa kuukaudessakin, yhtäkkiä ollaankin liian laihoja vaikka ollaan syöty ja liikuttu ihan entiseen malliin. Ylipainoa on tietenkin hyvä seurata, mutta olisiko voinut vaikka seuraavalla luokalla katsoa mihin suuntaan on paino ja pituus kehittynyt. Nykypäivänä kun tuo ulkonäkö hullutus on mennyt ihan hulluksi. Normaalit hoikat tytöt laihduttavat itsensä pillikinttuisiksi laiheliineiksi kun ovat muka liian lihavia. Kaikki lihakset vain katoavat. Ja ne helvetin käyrät, kun oma poika oli vauva niin välillä oli liikaa pituutta, välillä painoa, välillä niitä oli liian vähän. Sitten mies hermostui ja sanoi, että annetaan niiden käyrien olla ja seurataan kokonaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Mun tyttö on ylipainoinen. Koskaan en lääkärissä ole saanut mitään konkreettista apua tai neuvoja, miten tilanteeseen puuttua. Aina vaan sanotaan, että kyllä se siitä.
Tyttöni liikkuu paljon ja meillä syödään ihan terveellisesti. Muut perheessä ovat normaalipainoisia. Ärsyttävää tämäkin, kun en tiedä missä vika ja mitä seuraavaksi kokeilisi.
Todennäköisesti tyttösi tulee pärjäämään sitä paremmin, mitä vähemmän hänen painoonsa kiinnitetään huomiota, ja siitä tehdään numeroa.
Tärkeintä on, että tyttösi oppii perusterveelliset elämäntavat ja saa hyvän itsetunnon sen suhteen, että paino ei määritä häntä ihmisenä tai rajoita hänen mahdollisuuksiaan tässä elämässä, ellei hän itse siihen suostu.
Jotkut vaan ovat lapsena pyöreitä, ja sitten aikuisina eivät. Jotkut on lapsena langanlaihoja, ja lihovat aikuisina herkästi. Jotkut on aina pyöreitä, jotkut aina laihoja. Ja lukemattomat siltä väliltä.
kunpa tämä painokyttäys tulisi jo tiensä päähän, ja alettaisiin tarkastella sitä, millä on oikeasti väliä: KOKONAISVALTAINEN HYVINVOINTI, ja ELÄMÄNTAVAT.
Nykyään meillä on streotypiat lihava=sairas, ei-lihava=terve. Vaikka oikeasti eniten merkitsee ne elintavat. Kahvilla ja tupakalla elävä laiha ei varmasti ole terveempi kuin perusterveellisellä ruoalla elävä lihava.
Jos siis teillä on elämäntavat kunnossa, niin nauti elämästä tyttäresi kanssa, älä stressaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeassahan noi olivat lapsen ylipainosta. Tee nyt jumalista jotain asian eteen tai ipanasi lihoo entisestään.
Ja tähän auttaa kun aletaan saada lapsi oireilemaan syömisen kautta. Sitten arvotaan alkaako se anorektikoksi vai ahmimaan.
Lapsen ylipainosta puhuminen on oikeasti tehtävä hyvin hienotunteisesti. Nyt meni pieleen. Olisin varmaan marssinut lapsen kanssa pois tuolta kesken tarkastuksen.
Lapsi ottaisi faktat faktoina, mutta vanhemman reagointi tuolla tavalla saa kyllä lapselle henkisiä ongelmia painonsa kanssa.
No tämä nyt on aivan käsittämätöntä höpöhöpöä. Suurin osa syömishäiriöön teini-iässä sairastuneista ystävistäni on juuri niitä, jotka ovat ihan sillä kahdenkeskisellä käynnillä terveydenhoitajan luona saaneet sen ylipaino-tuomion, ja alkaneet oireilla syömättömyydellä.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti asian toistaminen 8 kertaa ei riitä, kun katsoo suomalaista nuorisoa. Ei ole mennyt tieto perille vanhemmille. Pitäisi ehkä toistaa 9 kertaa, jos se auttaisi.
Oletko sä oikeasti noin tyhmä? Eikö mikään lamppu syty, että ehkäpä asiaan nimenomaan puututaan täysin väärin, jos 8 kertaa sanomista ei auta mitään.
Normaaliälyinen tajuaisi, että kannattanee kokeilla jotain muuta kuin sitä läskisyyllistämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeassahan noi olivat lapsen ylipainosta. Tee nyt jumalista jotain asian eteen tai ipanasi lihoo entisestään.
Ja tähän auttaa kun aletaan saada lapsi oireilemaan syömisen kautta. Sitten arvotaan alkaako se anorektikoksi vai ahmimaan.
Lapsen ylipainosta puhuminen on oikeasti tehtävä hyvin hienotunteisesti. Nyt meni pieleen. Olisin varmaan marssinut lapsen kanssa pois tuolta kesken tarkastuksen.
Lapsi ottaisi faktat faktoina, mutta vanhemman reagointi tuolla tavalla saa kyllä lapselle henkisiä ongelmia painonsa kanssa.
No tämä nyt on aivan käsittämätöntä höpöhöpöä. Suurin osa syömishäiriöön teini-iässä sairastuneista ystävistäni on juuri niitä, jotka ovat ihan sillä kahdenkeskisellä käynnillä terveydenhoitajan luona saaneet sen ylipaino-tuomion, ja alkaneet oireilla syömättömyydellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tyttö on ylipainoinen. Koskaan en lääkärissä ole saanut mitään konkreettista apua tai neuvoja, miten tilanteeseen puuttua. Aina vaan sanotaan, että kyllä se siitä.
Tyttöni liikkuu paljon ja meillä syödään ihan terveellisesti. Muut perheessä ovat normaalipainoisia. Ärsyttävää tämäkin, kun en tiedä missä vika ja mitä seuraavaksi kokeilisi.
Tyttösi syö siis sitä terveellistä ruokaa kulutukseensa nähden liikaa. Ainoat vaihtoehdot ovat syödä vähemmän kaloreita (eli laimentaa ruokien kaloritiheyttä tai syödä pienempiä annoksia) tai lisätä liikuntaa rajusti. Se että muut ovat normaalipainoisia ei merkitse mitään. Tämän tytön kulutus on vaan jostakin todennäköisesti perinnöllisestä tai epigeneettisestä syystä pienempi kuin teidän muiden.
Kannattaa kuitenkin muistaa se, että lähtökohtaisesti lapsen ruoka-annosten rajoittaminen ei vaan ole järkevää. Eli missään nimessä ei kannata alkaa estää lapsen syömisiä.
Kaloritiheyteen voi vaikuttaa, siten voi tehdä, että lisää saa ottaa salaattia jne. kunhan ne säännöt on samat kaikille.
Alue: Aihe vapaa
Painoasiat ovat maailman vaikeimpia mitä isommaksi lapsi tulee. Lapsi itse ymmärtää olevansa joko yli- tai alipainoinen. Siitä hokeminen ei muuta asiaa. Se on vanhempien käsissä. Meidän 5-lk terveystarkastuksessa todettiin pojan olevan ylipainoinen. Tämän me tiesimme. Olemme tienneet jo sen jälkeen kun hänen korisharrastus päättyi ja painon nousu alkoi. Asiaan on puututtu. Mutta lääkärin toimesta katsoimme yhdessä lapsen kanssa käyrää. Miten hienosti ensin mentiin nollakäyrällä ja sitten paino lähtee selkeään nousuun. Tämän me tiesimme. Ruoka-annokset olivat liian isoja. Se klassinen: ruokahalu pysyy samana vaikka harrastukset loppuu. Olimme tähän puuttuneetkin, mutta eihän hetkessä ihmeitä tapahdu, kun lasta ei saa laihduttaa.
Miten meni tämän terveystarkistuksen jälkeen? Poika lopetti syömisen saman päivän aikana. Jätti aamupalan välistä, söi koulussa (näin itse sanoi). Ei syönyt lämmintä ruokaa kotona kuin pari lusikallista. Iltapala oli leipä, jos oli. Tätä kesti pari viikkoa. Poika kyllä hoikistui, mutta eihän noin voi tehdä! Onneksi uusien harrastusten myötä tilanne on normalisoitunut, mutta huomaan pojan silti herkästi jättävän aterioita välistä. Tämä vain sen hiton painokäyrän analysoinnin takia, jonka aikana poika nojaa päätä käsiin ja on täysin masentuneen oloinen.