Lue keskustelun säännöt.
lapsiajan haluttomuuden vaikutus myöhempään parisuhteeseen/eroon
07.02.2018 |
Tälläkin palstalla paljon kiistellään pitääkö naisen antaa miehelleen vaikkei itse jaksa/huvita/haluta kun lapset ovat pieniä. Monissa parisuhteissa ennen lapsia on paljonkin seksiä, mutta lapsiarki ja siihen liittyvät muutokset voivat muuttaa kaiken. Seksiä on harvoin tai ei ollenkaan ja miehelle sanotaan, että koita ymmärtää/jaksaa. Ja vaikka monet miehet auttavat kotitöissä, lasten kanssa, antavat aikaa, ei tilanne aina muutu miksikään.
Moniko on miettinyt mitä tuo ymmärtäminen/jaksaminen saa miehissä aikaan? Kymmenenkin vuoden seksittömyys/harvat kerrat aiheuttavat monissa miehissä turhautumista, pettymystä ja itsetunnon laskua. Pahimmassa tapauksessa pettämistä. Nämä kaikki vaikuttavat myös miehen haluun/kykyyn. Ja kun vaimolla halut herää neljänkymmenen korvilla (monien tutkimusten mukaan) ei miehellä olekaan hänelle enää paljon annettavaa. Pahimmassa tapauksessa itsetunto on nollissa, testosteronit laskussa ja erektiosta ei tietoakaan. Tämän kun jotkut naiset sitten ottavat vielä luokkauksena, niin suossa ollaan. Siitä kun nainen alkaa vielä vilkuilla ympärilleen ja etsiä haluilleen tyydyttäjää niin erohan siitä tulee.
Tarkoitus ei ole mollata ketään, vaan yleisellä tasolla herättää ajatuksia/keskustelua siitä millaisia vaikutuksia lapsiajallakin on moniin parisuhteisiin/eroihin.
Ja kyllä, myös mies voi olla haluton ja tilanne toisinkinpäin.
Kommentit (210)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole ollut seksiä vauvan syntymän jälkeen (3kk) koska minusta tuntuu että alapääni meni rikki synnytyksessä. Edelleen rasituksen jälkeen (esim reipas kävelylenkki) tulee kipuja ja paineen tunnetta. Lisäksi painoni nousi paljon ja tunnen oloni hyvin rumaksi ja ällöttäväksi. Haluaisin kyllä seksiä mutta kivut jännittää, ulkomuotoni inhottaa ja tiedän että tunnun nyt hyvin erilaiselta ja sekin jännittää.
Enää en halua olla mieheni seurassa alasti. En halua että hän katsoo minua. Tämä viimeisin raskaus pilasi minut.Koen painetta seksiin jopa tämmöisistä keskusteluista. Että pitää antaa ettei tule ero tai mies petä. Pitää antaa vaikka ei ole toipunut synnytyksestä. Mies vihjaili paljon seksin puutteesta mutta kerroin että minulla on vielä kipuja ja nyt hän ei koske ollenkaan.
Kauankohan jaksanee odottaa.. en tiedä.Huh, tässäpä taas yksi hyvä esimerkki, miksi miehen ei kannata hankkia lapsia.
Jos epäilet olevasi vaurioitunut, miksi et hakeudu lääkäriin?
Samaa minäkin täällä. Älä odota kymmentä vuotta ja yhtä avioeroa että menet korjausleikkaukseen.
Kerro miehellesi. Mene lääkäriin. Älä anna periksi ennen kuin joku lääkäri toteaa leikkauksen tarpeen ja pääset sinne. Mene vaikka yksityiselle tai kolmelle jos se sen vaatii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on haluton mies. Nuorin lapsi on jo neljä ja viimeisen viiden vuoden aikana seksiä on ollut alle kymmenen kertaa.
Mies on muuten kaikin puolin hyvä ja täydellinen.
Itselleni seksi on tärkeä osa elämää. Masturboin muutaman kerran viikossa, mutta kaipaan seksiä. En tiedä, pitäisikö erota tämän vuoksi vai sinnitellä vain. Vaikka eroaisin, en välttämättä saa silti seksiä. En ole pettänyt miestäni, mutta harkitsen sitä. Toisaalta en halua huonoa känniseksiä.
Mitä pitäisi tehdä? En selviä, jos seksiä on tuo kymmenen kertaa seuraavan viiden vuoden aikana.
En usko että minun haluttomuus tulee olemaan ongelma, sillä mies on tälläkin hetkellä vähemmän aktiivinen osapuoli..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole ollut seksiä vauvan syntymän jälkeen (3kk) koska minusta tuntuu että alapääni meni rikki synnytyksessä. Edelleen rasituksen jälkeen (esim reipas kävelylenkki) tulee kipuja ja paineen tunnetta. Lisäksi painoni nousi paljon ja tunnen oloni hyvin rumaksi ja ällöttäväksi. Haluaisin kyllä seksiä mutta kivut jännittää, ulkomuotoni inhottaa ja tiedän että tunnun nyt hyvin erilaiselta ja sekin jännittää.
Enää en halua olla mieheni seurassa alasti. En halua että hän katsoo minua. Tämä viimeisin raskaus pilasi minut.Koen painetta seksiin jopa tämmöisistä keskusteluista. Että pitää antaa ettei tule ero tai mies petä. Pitää antaa vaikka ei ole toipunut synnytyksestä. Mies vihjaili paljon seksin puutteesta mutta kerroin että minulla on vielä kipuja ja nyt hän ei koske ollenkaan.
Kauankohan jaksanee odottaa.. en tiedä.Huh, tässäpä taas yksi hyvä esimerkki, miksi miehen ei kannata hankkia lapsia.
Jos epäilet olevasi vaurioitunut, miksi et hakeudu lääkäriin?
Minulle tuli toisen asteen repeämä, joka sattui yhdynnässä n. 12kk ajan. Varovasti uskalsin harrastaa seksiä 4kk eteenpäin mutta se oli kivuliasta. Ei lääkäri olisi voinut asialle mitään tehdä, repeämä oli ommeltu hyvin eikä tulehtunut. Mutta repeytyneeseen lihaskudokseen sattuu kun siihen kohdistuu painetta, se on vaan fakta.
Miksi ette harrastaneet suuseksiä, käsiseksiä, tissiseksiä, peppuseksiä tai muita seksimuotoja?
Se mitä teimme tai emme tehneet ei kuulu sinulle pätkääkään. Vastasin oman kokemukseni koska edelliselle vastaajalle oli selvästi epäselvää, mitä synnytysvaurio tarkoittaa ja miten hitaasti se voi parantua.
Neljä kuukautta ilman seksiä on todella pitkä aika. Se, ettei kykene yhdyntään, ei ole mikään syy olla harrastamatta seksiä.
Miten kommenttisi liittyy mihinkään? Selitin tuolle, jonka mielestä pitäisi mennä lääkäriin, jos on revennyt synnytyksessä, että ei se lääkäriin meneminen auta ellei ole tulehdusta tai ommeltu huonosti, siihen auttaa vain aika.
Sanoit, että uskalsit itse harrastaa seksiä vasta neljän kuukauden kuluttua synnytyksestä, ja se on todella pitkä aika.
Tarkoitiko mahdollisesti sanoa, että kokeilitte yhdyntää neljän kuukauden kuluttua synnytyksestä?
Seksin harrastaminen on aivan eri asia kuin yhdynnässä oleminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole ollut seksiä vauvan syntymän jälkeen (3kk) koska minusta tuntuu että alapääni meni rikki synnytyksessä. Edelleen rasituksen jälkeen (esim reipas kävelylenkki) tulee kipuja ja paineen tunnetta. Lisäksi painoni nousi paljon ja tunnen oloni hyvin rumaksi ja ällöttäväksi. Haluaisin kyllä seksiä mutta kivut jännittää, ulkomuotoni inhottaa ja tiedän että tunnun nyt hyvin erilaiselta ja sekin jännittää.
Enää en halua olla mieheni seurassa alasti. En halua että hän katsoo minua. Tämä viimeisin raskaus pilasi minut.Koen painetta seksiin jopa tämmöisistä keskusteluista. Että pitää antaa ettei tule ero tai mies petä. Pitää antaa vaikka ei ole toipunut synnytyksestä. Mies vihjaili paljon seksin puutteesta mutta kerroin että minulla on vielä kipuja ja nyt hän ei koske ollenkaan.
Kauankohan jaksanee odottaa.. en tiedä.Huh, tässäpä taas yksi hyvä esimerkki, miksi miehen ei kannata hankkia lapsia.
Jos epäilet olevasi vaurioitunut, miksi et hakeudu lääkäriin?
Minulle tuli toisen asteen repeämä, joka sattui yhdynnässä n. 12kk ajan. Varovasti uskalsin harrastaa seksiä 4kk eteenpäin mutta se oli kivuliasta. Ei lääkäri olisi voinut asialle mitään tehdä, repeämä oli ommeltu hyvin eikä tulehtunut. Mutta repeytyneeseen lihaskudokseen sattuu kun siihen kohdistuu painetta, se on vaan fakta.
Ei oo aina ihan näin. Miten arvioit onko hyvin ommeltu? Kävin kymmenen vuotta varmaan kymmenellä eri gynellä, kukaan ei sanonut että vaivani johtuisivat siitä että huonosti ommeltu. Silti olivat ihan todelliset.
Esim painon tunne voi olla laskeuma, sen löytämiseen tarvitsin kolme lääkäriä joista kaksi viimeistä yksityisiä.
Emättimen aukon ongelmista vasta kirurgi täräytti, että minulla ei ollut jäljellä välilihaa juuri lainkaan joten siksi suuaukko ammotti, ja myös siksi laskeuma tunki ulos.
Ei kannata ajatella että aika korjaa tai näin vaan kuuluu ollakin, jos on todellisia vaivoja. Täytyy pitää puolensa ja käydä lääkärissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies on muuten kaikin puolin hyvä ja täydellinen.
Hoh hoijaa. Niinhän se tarina melkein aina näissä tilanteissa menee. Kumppani on ihan täydellinen ja kaikki menee hyvin. Ei vain halua harrastaa seksiä puolisonsa kanssa.
Tuo tilanne ei odottamalla tule paranemaan ikinä.
Olen mies, useampia lapsia, nyt jo isoja. Synnytyksessä tulee usein fyysisiä vaurioita ja paraneminen vie aikansa. Miesten täytyy kunnioittaa silloin naisen mielipidettä seksiin, sen harrastamattomuuteen ja tapoihin, joilla sitä mahdollisesti harrastetaan. Se aika kestää vähintään viikkoja, usein pidempäänkin enkä käsittele tuota aikaa enempää.
Kun fyysinen tilanne normalisoituu, alkaa se ajanjakso, jolloin naiseen vaikuttavat valvominen ja jatkuva väsymys ja niiden seurauksena usein "haluttomuus" seksiin. Todellisuudessa usein on kuitenkin kyse seksiin alkamisen kokemisesta rasittavana. Pienen lapsen äidillä se seksi kun ei yleensä ole jo "valmiina mielessä", kuten ehkä töistä tai opiskeluista illalla palaavalla miehellä. Miehen täytyy asia ymmärtää, eikä olettaa vaimon odottavan häntä kotona valmiiksi kiihottuneena. Iltaa kohti väsymys vain pahenee eikä tilanne helpotu.
Me hoidimme asiat aina viikonloppuisin aamupäivisin. Lauantaina ja sunnuntaina. Pienet lapset heräävät usein hyvin aikaisin ja haluavat leikkiseuraa ja syöttämistä yms. Sen kaiken voi mies hoitaa rintaruokinnan hetkeä lukuunottamatta. Rintamaitoakin voi kyllä lypsää etukäteen talteen. Äiti saa nukkua ja/tai levätä muuten koko aamun. Sitten alkaa pienimmillä lapsilla aamupäiväunet ja hiukan isommat päiväunettomat voi istuttaa piirrettyjen ääreen ja sanoa, että nyt vanhemmat nukkuvat hetken päiväunet.
Max. tunti riittää hyvin seksiin noissa elämänvaiheissa. Jopa paljon lyhyempikin aika. Tärkeää on, että mies panostaa vaimon herättelemiseen niihin puuhiin. Jalkojen, selän ja niskan hierontaa, kauniita sanoja ja hellyyttä vierekkäin. Itse akti sitten jälkeen. Vaimoni on aina ollut jälkikäteen hyvin tyytyväinen tapahtumaan, ja siihen että minusta on ollut jaksamaan siihen halujen herättelyyn. Voi olla, että monessakaan tapauksessa aiemmissa kommenteissa ei ole kyse oikeasta haluttomuudesta vaan samanlaisesta halujen uinumisesta jonkinlaisessa horroksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on haluton mies. Nuorin lapsi on jo neljä ja viimeisen viiden vuoden aikana seksiä on ollut alle kymmenen kertaa.
Mies on muuten kaikin puolin hyvä ja täydellinen.
Itselleni seksi on tärkeä osa elämää. Masturboin muutaman kerran viikossa, mutta kaipaan seksiä. En tiedä, pitäisikö erota tämän vuoksi vai sinnitellä vain. Vaikka eroaisin, en välttämättä saa silti seksiä. En ole pettänyt miestäni, mutta harkitsen sitä. Toisaalta en halua huonoa känniseksiä.
Mitä pitäisi tehdä? En selviä, jos seksiä on tuo kymmenen kertaa seuraavan viiden vuoden aikana.
Onko mies ollut aina haluton, vai onko tämä ilmestynyt yhtäkkiä. Onko tietoa mistä haluttomuus johtuu, voiko sen selvittää ja korjata tilannetta?
Vierailija kirjoitti:
Olen mies, useampia lapsia, nyt jo isoja. Synnytyksessä tulee usein fyysisiä vaurioita ja paraneminen vie aikansa. Miesten täytyy kunnioittaa silloin naisen mielipidettä seksiin, sen harrastamattomuuteen ja tapoihin, joilla sitä mahdollisesti harrastetaan. Se aika kestää vähintään viikkoja, usein pidempäänkin enkä käsittele tuota aikaa enempää.
Kun fyysinen tilanne normalisoituu, alkaa se ajanjakso, jolloin naiseen vaikuttavat valvominen ja jatkuva väsymys ja niiden seurauksena usein "haluttomuus" seksiin. Todellisuudessa usein on kuitenkin kyse seksiin alkamisen kokemisesta rasittavana. Pienen lapsen äidillä se seksi kun ei yleensä ole jo "valmiina mielessä", kuten ehkä töistä tai opiskeluista illalla palaavalla miehellä. Miehen täytyy asia ymmärtää, eikä olettaa vaimon odottavan häntä kotona valmiiksi kiihottuneena. Iltaa kohti väsymys vain pahenee eikä tilanne helpotu.
Me hoidimme asiat aina viikonloppuisin aamupäivisin. Lauantaina ja sunnuntaina. Pienet lapset heräävät usein hyvin aikaisin ja haluavat leikkiseuraa ja syöttämistä yms. Sen kaiken voi mies hoitaa rintaruokinnan hetkeä lukuunottamatta. Rintamaitoakin voi kyllä lypsää etukäteen talteen. Äiti saa nukkua ja/tai levätä muuten koko aamun. Sitten alkaa pienimmillä lapsilla aamupäiväunet ja hiukan isommat päiväunettomat voi istuttaa piirrettyjen ääreen ja sanoa, että nyt vanhemmat nukkuvat hetken päiväunet.
Max. tunti riittää hyvin seksiin noissa elämänvaiheissa. Jopa paljon lyhyempikin aika. Tärkeää on, että mies panostaa vaimon herättelemiseen niihin puuhiin. Jalkojen, selän ja niskan hierontaa, kauniita sanoja ja hellyyttä vierekkäin. Itse akti sitten jälkeen. Vaimoni on aina ollut jälkikäteen hyvin tyytyväinen tapahtumaan, ja siihen että minusta on ollut jaksamaan siihen halujen herättelyyn. Voi olla, että monessakaan tapauksessa aiemmissa kommenteissa ei ole kyse oikeasta haluttomuudesta vaan samanlaisesta halujen uinumisesta jonkinlaisessa horroksessa.
Erittäin hyvä kommentti. Monesti tuon seksille soveltuva aika kuitenkin käytetään sitten somessa, telkkarin ääressä jne, koska ei "jaksa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole ollut seksiä vauvan syntymän jälkeen (3kk) koska minusta tuntuu että alapääni meni rikki synnytyksessä. Edelleen rasituksen jälkeen (esim reipas kävelylenkki) tulee kipuja ja paineen tunnetta. Lisäksi painoni nousi paljon ja tunnen oloni hyvin rumaksi ja ällöttäväksi. Haluaisin kyllä seksiä mutta kivut jännittää, ulkomuotoni inhottaa ja tiedän että tunnun nyt hyvin erilaiselta ja sekin jännittää.
Enää en halua olla mieheni seurassa alasti. En halua että hän katsoo minua. Tämä viimeisin raskaus pilasi minut.Koen painetta seksiin jopa tämmöisistä keskusteluista. Että pitää antaa ettei tule ero tai mies petä. Pitää antaa vaikka ei ole toipunut synnytyksestä. Mies vihjaili paljon seksin puutteesta mutta kerroin että minulla on vielä kipuja ja nyt hän ei koske ollenkaan.
Kauankohan jaksanee odottaa.. en tiedä.Huh, tässäpä taas yksi hyvä esimerkki, miksi miehen ei kannata hankkia lapsia.
Jos epäilet olevasi vaurioitunut, miksi et hakeudu lääkäriin?
Minulle tuli toisen asteen repeämä, joka sattui yhdynnässä n. 12kk ajan. Varovasti uskalsin harrastaa seksiä 4kk eteenpäin mutta se oli kivuliasta. Ei lääkäri olisi voinut asialle mitään tehdä, repeämä oli ommeltu hyvin eikä tulehtunut. Mutta repeytyneeseen lihaskudokseen sattuu kun siihen kohdistuu painetta, se on vaan fakta.
Miksi ette harrastaneet suuseksiä, käsiseksiä, tissiseksiä, peppuseksiä tai muita seksimuotoja?
Se mitä teimme tai emme tehneet ei kuulu sinulle pätkääkään. Vastasin oman kokemukseni koska edelliselle vastaajalle oli selvästi epäselvää, mitä synnytysvaurio tarkoittaa ja miten hitaasti se voi parantua.
Neljä kuukautta ilman seksiä on todella pitkä aika. Se, ettei kykene yhdyntään, ei ole mikään syy olla harrastamatta seksiä.
Miten kommenttisi liittyy mihinkään? Selitin tuolle, jonka mielestä pitäisi mennä lääkäriin, jos on revennyt synnytyksessä, että ei se lääkäriin meneminen auta ellei ole tulehdusta tai ommeltu huonosti, siihen auttaa vain aika.
Sanoit, että uskalsit itse harrastaa seksiä vasta neljän kuukauden kuluttua synnytyksestä, ja se on todella pitkä aika.
Tarkoitiko mahdollisesti sanoa, että kokeilitte yhdyntää neljän kuukauden kuluttua synnytyksestä?
Seksin harrastaminen on aivan eri asia kuin yhdynnässä oleminen.
Synnytyksen jälkeen ei vaan ehkä halua minkäänlaista koskettelua alapäähän, jolloin naiselle tuona aikana kaiken seksin harrastaminen on haastavaa tai vaan miestä tyydyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole ollut seksiä vauvan syntymän jälkeen (3kk) koska minusta tuntuu että alapääni meni rikki synnytyksessä. Edelleen rasituksen jälkeen (esim reipas kävelylenkki) tulee kipuja ja paineen tunnetta. Lisäksi painoni nousi paljon ja tunnen oloni hyvin rumaksi ja ällöttäväksi. Haluaisin kyllä seksiä mutta kivut jännittää, ulkomuotoni inhottaa ja tiedän että tunnun nyt hyvin erilaiselta ja sekin jännittää.
Enää en halua olla mieheni seurassa alasti. En halua että hän katsoo minua. Tämä viimeisin raskaus pilasi minut.Koen painetta seksiin jopa tämmöisistä keskusteluista. Että pitää antaa ettei tule ero tai mies petä. Pitää antaa vaikka ei ole toipunut synnytyksestä. Mies vihjaili paljon seksin puutteesta mutta kerroin että minulla on vielä kipuja ja nyt hän ei koske ollenkaan.
Kauankohan jaksanee odottaa.. en tiedä.Huh, tässäpä taas yksi hyvä esimerkki, miksi miehen ei kannata hankkia lapsia.
Jos epäilet olevasi vaurioitunut, miksi et hakeudu lääkäriin?
Minulle tuli toisen asteen repeämä, joka sattui yhdynnässä n. 12kk ajan. Varovasti uskalsin harrastaa seksiä 4kk eteenpäin mutta se oli kivuliasta. Ei lääkäri olisi voinut asialle mitään tehdä, repeämä oli ommeltu hyvin eikä tulehtunut. Mutta repeytyneeseen lihaskudokseen sattuu kun siihen kohdistuu painetta, se on vaan fakta.
Miksi ette harrastaneet suuseksiä, käsiseksiä, tissiseksiä, peppuseksiä tai muita seksimuotoja?
Se mitä teimme tai emme tehneet ei kuulu sinulle pätkääkään. Vastasin oman kokemukseni koska edelliselle vastaajalle oli selvästi epäselvää, mitä synnytysvaurio tarkoittaa ja miten hitaasti se voi parantua.
Neljä kuukautta ilman seksiä on todella pitkä aika. Se, ettei kykene yhdyntään, ei ole mikään syy olla harrastamatta seksiä.
Miten kommenttisi liittyy mihinkään? Selitin tuolle, jonka mielestä pitäisi mennä lääkäriin, jos on revennyt synnytyksessä, että ei se lääkäriin meneminen auta ellei ole tulehdusta tai ommeltu huonosti, siihen auttaa vain aika.
Sanoit, että uskalsit itse harrastaa seksiä vasta neljän kuukauden kuluttua synnytyksestä, ja se on todella pitkä aika.
Tarkoitiko mahdollisesti sanoa, että kokeilitte yhdyntää neljän kuukauden kuluttua synnytyksestä?
Seksin harrastaminen on aivan eri asia kuin yhdynnässä oleminen.
Synnytyksen jälkeen ei vaan ehkä halua minkäänlaista koskettelua alapäähän, jolloin naiselle tuona aikana kaiken seksin harrastaminen on haastavaa tai vaan miestä tyydyttävää.
Mitä vikaa on seksissä, joka tyydyttää vain miestä? Etkö nauti siitä, että saat tuottaa kumppanillesi mielihyvää silloinkin, kun itsellesi ei seksi maistu?
Olen oikeasti hämmästynyt, että tällaisia ihmisiä on olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole ollut seksiä vauvan syntymän jälkeen (3kk) koska minusta tuntuu että alapääni meni rikki synnytyksessä. Edelleen rasituksen jälkeen (esim reipas kävelylenkki) tulee kipuja ja paineen tunnetta. Lisäksi painoni nousi paljon ja tunnen oloni hyvin rumaksi ja ällöttäväksi. Haluaisin kyllä seksiä mutta kivut jännittää, ulkomuotoni inhottaa ja tiedän että tunnun nyt hyvin erilaiselta ja sekin jännittää.
Enää en halua olla mieheni seurassa alasti. En halua että hän katsoo minua. Tämä viimeisin raskaus pilasi minut.Koen painetta seksiin jopa tämmöisistä keskusteluista. Että pitää antaa ettei tule ero tai mies petä. Pitää antaa vaikka ei ole toipunut synnytyksestä. Mies vihjaili paljon seksin puutteesta mutta kerroin että minulla on vielä kipuja ja nyt hän ei koske ollenkaan.
Kauankohan jaksanee odottaa.. en tiedä.Huh, tässäpä taas yksi hyvä esimerkki, miksi miehen ei kannata hankkia lapsia.
Jos epäilet olevasi vaurioitunut, miksi et hakeudu lääkäriin?
Minulle tuli toisen asteen repeämä, joka sattui yhdynnässä n. 12kk ajan. Varovasti uskalsin harrastaa seksiä 4kk eteenpäin mutta se oli kivuliasta. Ei lääkäri olisi voinut asialle mitään tehdä, repeämä oli ommeltu hyvin eikä tulehtunut. Mutta repeytyneeseen lihaskudokseen sattuu kun siihen kohdistuu painetta, se on vaan fakta.
Miksi ette harrastaneet suuseksiä, käsiseksiä, tissiseksiä, peppuseksiä tai muita seksimuotoja?
Se mitä teimme tai emme tehneet ei kuulu sinulle pätkääkään. Vastasin oman kokemukseni koska edelliselle vastaajalle oli selvästi epäselvää, mitä synnytysvaurio tarkoittaa ja miten hitaasti se voi parantua.
Neljä kuukautta ilman seksiä on todella pitkä aika. Se, ettei kykene yhdyntään, ei ole mikään syy olla harrastamatta seksiä.
Miten kommenttisi liittyy mihinkään? Selitin tuolle, jonka mielestä pitäisi mennä lääkäriin, jos on revennyt synnytyksessä, että ei se lääkäriin meneminen auta ellei ole tulehdusta tai ommeltu huonosti, siihen auttaa vain aika.
Sanoit, että uskalsit itse harrastaa seksiä vasta neljän kuukauden kuluttua synnytyksestä, ja se on todella pitkä aika.
Tarkoitiko mahdollisesti sanoa, että kokeilitte yhdyntää neljän kuukauden kuluttua synnytyksestä?
Seksin harrastaminen on aivan eri asia kuin yhdynnässä oleminen.
Synnytyksen jälkeen ei vaan ehkä halua minkäänlaista koskettelua alapäähän, jolloin naiselle tuona aikana kaiken seksin harrastaminen on haastavaa tai vaan miestä tyydyttävää.
Mitä vikaa on seksissä, joka tyydyttää vain miestä? Etkö nauti siitä, että saat tuottaa kumppanillesi mielihyvää silloinkin, kun itsellesi ei seksi maistu?
Olen oikeasti hämmästynyt, että tällaisia ihmisiä on olemassa.
Kirjoitin tuonne jo aiemmin että ainoa aika kun pelkkä miehen tyydyttäminen oli jopa vastenmielistä oli tuo juuri synnytyksen jälkeen. Minulla oli synnytyksen jälkeistä masennusta, mitä en itse tunnistanut, joten mieskään ei tiennyt (en tiedä olisiko vaikuttanut tuohon jatkuvaan seksistä puhumiseen) koliikkivauva joka nukkui todella vähän päivisin. Olin todella uupunut ja alakuloinen ja silloin jopa hieman katkera että mies odotti tuota tyydytystä sillä ainoalla puolituntisella kun olisi saanut hengähtää. Normaalitilanteessa nautin miehen tyydytyksestä, ehdotan jopa välillä pelkkää suihinoton antoa miehelle koska tekee sitä mieli. Mutta vaikka tuon rankimman ajan yli päästiin ja halut palasi muuten, kesti kauemmin että nautin taas tuosta suihin otosta, varmaan siksi koska tein sitä niin paljon vaikka ei ollut siihen sillä hetkellä halua.
Ei nämä asiat ole ihan niin mustavalkoisia kun annat ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole ollut seksiä vauvan syntymän jälkeen (3kk) koska minusta tuntuu että alapääni meni rikki synnytyksessä. Edelleen rasituksen jälkeen (esim reipas kävelylenkki) tulee kipuja ja paineen tunnetta. Lisäksi painoni nousi paljon ja tunnen oloni hyvin rumaksi ja ällöttäväksi. Haluaisin kyllä seksiä mutta kivut jännittää, ulkomuotoni inhottaa ja tiedän että tunnun nyt hyvin erilaiselta ja sekin jännittää.
Enää en halua olla mieheni seurassa alasti. En halua että hän katsoo minua. Tämä viimeisin raskaus pilasi minut.Koen painetta seksiin jopa tämmöisistä keskusteluista. Että pitää antaa ettei tule ero tai mies petä. Pitää antaa vaikka ei ole toipunut synnytyksestä. Mies vihjaili paljon seksin puutteesta mutta kerroin että minulla on vielä kipuja ja nyt hän ei koske ollenkaan.
Kauankohan jaksanee odottaa.. en tiedä.Huh, tässäpä taas yksi hyvä esimerkki, miksi miehen ei kannata hankkia lapsia.
Jos epäilet olevasi vaurioitunut, miksi et hakeudu lääkäriin?
Minulle tuli toisen asteen repeämä, joka sattui yhdynnässä n. 12kk ajan. Varovasti uskalsin harrastaa seksiä 4kk eteenpäin mutta se oli kivuliasta. Ei lääkäri olisi voinut asialle mitään tehdä, repeämä oli ommeltu hyvin eikä tulehtunut. Mutta repeytyneeseen lihaskudokseen sattuu kun siihen kohdistuu painetta, se on vaan fakta.
Miksi ette harrastaneet suuseksiä, käsiseksiä, tissiseksiä, peppuseksiä tai muita seksimuotoja?
Se mitä teimme tai emme tehneet ei kuulu sinulle pätkääkään. Vastasin oman kokemukseni koska edelliselle vastaajalle oli selvästi epäselvää, mitä synnytysvaurio tarkoittaa ja miten hitaasti se voi parantua.
Neljä kuukautta ilman seksiä on todella pitkä aika. Se, ettei kykene yhdyntään, ei ole mikään syy olla harrastamatta seksiä.
Miten kommenttisi liittyy mihinkään? Selitin tuolle, jonka mielestä pitäisi mennä lääkäriin, jos on revennyt synnytyksessä, että ei se lääkäriin meneminen auta ellei ole tulehdusta tai ommeltu huonosti, siihen auttaa vain aika.
Sanoit, että uskalsit itse harrastaa seksiä vasta neljän kuukauden kuluttua synnytyksestä, ja se on todella pitkä aika.
Tarkoitiko mahdollisesti sanoa, että kokeilitte yhdyntää neljän kuukauden kuluttua synnytyksestä?
Seksin harrastaminen on aivan eri asia kuin yhdynnässä oleminen.
Synnytyksen jälkeen ei vaan ehkä halua minkäänlaista koskettelua alapäähän, jolloin naiselle tuona aikana kaiken seksin harrastaminen on haastavaa tai vaan miestä tyydyttävää.
Mitä vikaa on seksissä, joka tyydyttää vain miestä? Etkö nauti siitä, että saat tuottaa kumppanillesi mielihyvää silloinkin, kun itsellesi ei seksi maistu?
Olen oikeasti hämmästynyt, että tällaisia ihmisiä on olemassa.
En ole se kenelle vastasit mutta siis sinusta se on ihan ok että juuri synnytyksen läpikäynyt, mahdollisesti kivuista kärsivä uusi äiti on velvollinen tyydyttämään miestään 4kk jatkuvasti ilman että hän saa muuta kun ilon siitä että saa tyydyttää miestään. Elämäntilanteessa jossa hän vastaa imetyksestä ja hormonit heittelevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole ollut seksiä vauvan syntymän jälkeen (3kk) koska minusta tuntuu että alapääni meni rikki synnytyksessä. Edelleen rasituksen jälkeen (esim reipas kävelylenkki) tulee kipuja ja paineen tunnetta. Lisäksi painoni nousi paljon ja tunnen oloni hyvin rumaksi ja ällöttäväksi. Haluaisin kyllä seksiä mutta kivut jännittää, ulkomuotoni inhottaa ja tiedän että tunnun nyt hyvin erilaiselta ja sekin jännittää.
Enää en halua olla mieheni seurassa alasti. En halua että hän katsoo minua. Tämä viimeisin raskaus pilasi minut.Koen painetta seksiin jopa tämmöisistä keskusteluista. Että pitää antaa ettei tule ero tai mies petä. Pitää antaa vaikka ei ole toipunut synnytyksestä. Mies vihjaili paljon seksin puutteesta mutta kerroin että minulla on vielä kipuja ja nyt hän ei koske ollenkaan.
Kauankohan jaksanee odottaa.. en tiedä.Huh, tässäpä taas yksi hyvä esimerkki, miksi miehen ei kannata hankkia lapsia.
Jos epäilet olevasi vaurioitunut, miksi et hakeudu lääkäriin?
Minulle tuli toisen asteen repeämä, joka sattui yhdynnässä n. 12kk ajan. Varovasti uskalsin harrastaa seksiä 4kk eteenpäin mutta se oli kivuliasta. Ei lääkäri olisi voinut asialle mitään tehdä, repeämä oli ommeltu hyvin eikä tulehtunut. Mutta repeytyneeseen lihaskudokseen sattuu kun siihen kohdistuu painetta, se on vaan fakta.
Miksi ette harrastaneet suuseksiä, käsiseksiä, tissiseksiä, peppuseksiä tai muita seksimuotoja?
Se mitä teimme tai emme tehneet ei kuulu sinulle pätkääkään. Vastasin oman kokemukseni koska edelliselle vastaajalle oli selvästi epäselvää, mitä synnytysvaurio tarkoittaa ja miten hitaasti se voi parantua.
Neljä kuukautta ilman seksiä on todella pitkä aika. Se, ettei kykene yhdyntään, ei ole mikään syy olla harrastamatta seksiä.
Miten kommenttisi liittyy mihinkään? Selitin tuolle, jonka mielestä pitäisi mennä lääkäriin, jos on revennyt synnytyksessä, että ei se lääkäriin meneminen auta ellei ole tulehdusta tai ommeltu huonosti, siihen auttaa vain aika.
Sanoit, että uskalsit itse harrastaa seksiä vasta neljän kuukauden kuluttua synnytyksestä, ja se on todella pitkä aika.
Tarkoitiko mahdollisesti sanoa, että kokeilitte yhdyntää neljän kuukauden kuluttua synnytyksestä?
Seksin harrastaminen on aivan eri asia kuin yhdynnässä oleminen.
Edelleen, tämä asia ei kuulu sinulle millään tavalla ja ihmettelen, että katsot asiaksesi sitä tivata. Puhuin repeämien paranemisesta, koska yksi kommentoija ei ymmärtänyt, että siihen menee joskus aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole ollut seksiä vauvan syntymän jälkeen (3kk) koska minusta tuntuu että alapääni meni rikki synnytyksessä. Edelleen rasituksen jälkeen (esim reipas kävelylenkki) tulee kipuja ja paineen tunnetta. Lisäksi painoni nousi paljon ja tunnen oloni hyvin rumaksi ja ällöttäväksi. Haluaisin kyllä seksiä mutta kivut jännittää, ulkomuotoni inhottaa ja tiedän että tunnun nyt hyvin erilaiselta ja sekin jännittää.
Enää en halua olla mieheni seurassa alasti. En halua että hän katsoo minua. Tämä viimeisin raskaus pilasi minut.Koen painetta seksiin jopa tämmöisistä keskusteluista. Että pitää antaa ettei tule ero tai mies petä. Pitää antaa vaikka ei ole toipunut synnytyksestä. Mies vihjaili paljon seksin puutteesta mutta kerroin että minulla on vielä kipuja ja nyt hän ei koske ollenkaan.
Kauankohan jaksanee odottaa.. en tiedä.Huh, tässäpä taas yksi hyvä esimerkki, miksi miehen ei kannata hankkia lapsia.
Jos epäilet olevasi vaurioitunut, miksi et hakeudu lääkäriin?
Minulle tuli toisen asteen repeämä, joka sattui yhdynnässä n. 12kk ajan. Varovasti uskalsin harrastaa seksiä 4kk eteenpäin mutta se oli kivuliasta. Ei lääkäri olisi voinut asialle mitään tehdä, repeämä oli ommeltu hyvin eikä tulehtunut. Mutta repeytyneeseen lihaskudokseen sattuu kun siihen kohdistuu painetta, se on vaan fakta.
Miksi ette harrastaneet suuseksiä, käsiseksiä, tissiseksiä, peppuseksiä tai muita seksimuotoja?
Se mitä teimme tai emme tehneet ei kuulu sinulle pätkääkään. Vastasin oman kokemukseni koska edelliselle vastaajalle oli selvästi epäselvää, mitä synnytysvaurio tarkoittaa ja miten hitaasti se voi parantua.
Neljä kuukautta ilman seksiä on todella pitkä aika. Se, ettei kykene yhdyntään, ei ole mikään syy olla harrastamatta seksiä.
Miten kommenttisi liittyy mihinkään? Selitin tuolle, jonka mielestä pitäisi mennä lääkäriin, jos on revennyt synnytyksessä, että ei se lääkäriin meneminen auta ellei ole tulehdusta tai ommeltu huonosti, siihen auttaa vain aika.
Sanoit, että uskalsit itse harrastaa seksiä vasta neljän kuukauden kuluttua synnytyksestä, ja se on todella pitkä aika.
Tarkoitiko mahdollisesti sanoa, että kokeilitte yhdyntää neljän kuukauden kuluttua synnytyksestä?
Seksin harrastaminen on aivan eri asia kuin yhdynnässä oleminen.
Synnytyksen jälkeen ei vaan ehkä halua minkäänlaista koskettelua alapäähän, jolloin naiselle tuona aikana kaiken seksin harrastaminen on haastavaa tai vaan miestä tyydyttävää.
Mitä vikaa on seksissä, joka tyydyttää vain miestä? Etkö nauti siitä, että saat tuottaa kumppanillesi mielihyvää silloinkin, kun itsellesi ei seksi maistu?
Olen oikeasti hämmästynyt, että tällaisia ihmisiä on olemassa.
En ole se kenelle vastasit mutta siis sinusta se on ihan ok että juuri synnytyksen läpikäynyt, mahdollisesti kivuista kärsivä uusi äiti on velvollinen tyydyttämään miestään 4kk jatkuvasti ilman että hän saa muuta kun ilon siitä että saa tyydyttää miestään. Elämäntilanteessa jossa hän vastaa imetyksestä ja hormonit heittelevät.
Minulle tuottaa iloa, kun saan tuottaa mielihyvää kumppanilleni. Oletin, että kaikki ovat tässä asiassa samanlaisia. Ei tullut mieleenkään, että oku ajattelisi tätä asiaa siltä kannalta, että nyt tuo nauttii noin paljon, ja minä en saa mitään. Tai että pitäisi toisen tyydyttämistä jonkinlaisena velvollisuusasiana.
Meillä on esimerkiksi pitkään jatkuneen sairauden tapauksessa aikoinaan menetelty niin, että pidetään pitkiä hellittelyhetkiä, joihin luontevasti kuuluu se, että tuotan toiselle orgasmin, vaikka itse en pystynyt samaan. Se oli minulle todella tärkeää.
Selvästikin kannattaa selvittää ennen sitoutumista, onko toinen antelias rakastaja vai tiukka kirjanpitäjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole ollut seksiä vauvan syntymän jälkeen (3kk) koska minusta tuntuu että alapääni meni rikki synnytyksessä. Edelleen rasituksen jälkeen (esim reipas kävelylenkki) tulee kipuja ja paineen tunnetta. Lisäksi painoni nousi paljon ja tunnen oloni hyvin rumaksi ja ällöttäväksi. Haluaisin kyllä seksiä mutta kivut jännittää, ulkomuotoni inhottaa ja tiedän että tunnun nyt hyvin erilaiselta ja sekin jännittää.
Enää en halua olla mieheni seurassa alasti. En halua että hän katsoo minua. Tämä viimeisin raskaus pilasi minut.Koen painetta seksiin jopa tämmöisistä keskusteluista. Että pitää antaa ettei tule ero tai mies petä. Pitää antaa vaikka ei ole toipunut synnytyksestä. Mies vihjaili paljon seksin puutteesta mutta kerroin että minulla on vielä kipuja ja nyt hän ei koske ollenkaan.
Kauankohan jaksanee odottaa.. en tiedä.Huh, tässäpä taas yksi hyvä esimerkki, miksi miehen ei kannata hankkia lapsia.
Jos epäilet olevasi vaurioitunut, miksi et hakeudu lääkäriin?
Minulle tuli toisen asteen repeämä, joka sattui yhdynnässä n. 12kk ajan. Varovasti uskalsin harrastaa seksiä 4kk eteenpäin mutta se oli kivuliasta. Ei lääkäri olisi voinut asialle mitään tehdä, repeämä oli ommeltu hyvin eikä tulehtunut. Mutta repeytyneeseen lihaskudokseen sattuu kun siihen kohdistuu painetta, se on vaan fakta.
Miksi ette harrastaneet suuseksiä, käsiseksiä, tissiseksiä, peppuseksiä tai muita seksimuotoja?
Se mitä teimme tai emme tehneet ei kuulu sinulle pätkääkään. Vastasin oman kokemukseni koska edelliselle vastaajalle oli selvästi epäselvää, mitä synnytysvaurio tarkoittaa ja miten hitaasti se voi parantua.
Neljä kuukautta ilman seksiä on todella pitkä aika. Se, ettei kykene yhdyntään, ei ole mikään syy olla harrastamatta seksiä.
Miten kommenttisi liittyy mihinkään? Selitin tuolle, jonka mielestä pitäisi mennä lääkäriin, jos on revennyt synnytyksessä, että ei se lääkäriin meneminen auta ellei ole tulehdusta tai ommeltu huonosti, siihen auttaa vain aika.
Sanoit, että uskalsit itse harrastaa seksiä vasta neljän kuukauden kuluttua synnytyksestä, ja se on todella pitkä aika.
Tarkoitiko mahdollisesti sanoa, että kokeilitte yhdyntää neljän kuukauden kuluttua synnytyksestä?
Seksin harrastaminen on aivan eri asia kuin yhdynnässä oleminen.
Edelleen, tämä asia ei kuulu sinulle millään tavalla ja ihmettelen, että katsot asiaksesi sitä tivata. Puhuin repeämien paranemisesta, koska yksi kommentoija ei ymmärtänyt, että siihen menee joskus aikaa.
En tivaa asiaa, kunhan halusin vain selventää, puhuttiinko tässä seksistä vai yhdynnästä. En halua, että ihmisille jää sellainen käsitys, että ne ovat yksi ja sama asia.
Vierailija kirjoitti:
Entä, kun tilanne on toisinpäin?
Aivan liian vähän puhutaan miesten haluttomuudesta. Ja jos siitä joskus puhutaankin, niin monesti se menee naisen syyllistämiseksi: nainen on varmasti joko lihonut tai sitten hän nalkuttaa ja näin ollen miestä ei haluta.....
Ja miestäkö ei milloinkaan täällä syytetä naisen haluttomuudesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaan tähän saman kuin niin moneen vastaavaan ketjuun aikaisemminkin. Eli miehille pitäisi tehdä jokin opas, missä kerrotaan mikä on pahin mahdollinen tilanne jos vaimo/naisystävä tulee raskaaksi. Tämä ei tietenkään koske kaikkia tilanteita, mutta jos mies varautuu kaikkein pahimpaa, on kaikki muu plussaa. Pahimmillaan siis:
- 9kk tulee pas**a niskaan ihan kaikesta mitä ei tee/tekee kotona
- seksiä ei ole noin kolmeen vuoteen lainkaan
- työpäivän jälkeen tehtävä on hoitaa koti ja lapsi, kanniskella itkevää vauvaa pikkutunneille ja sitten silmät ristissä uuteen päivään.
Nimimerkillä, kokemusta on.
Peukku tälle!
Peukuista päätellen oli liian kova pala palstan naisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaan tähän saman kuin niin moneen vastaavaan ketjuun aikaisemminkin. Eli miehille pitäisi tehdä jokin opas, missä kerrotaan mikä on pahin mahdollinen tilanne jos vaimo/naisystävä tulee raskaaksi. Tämä ei tietenkään koske kaikkia tilanteita, mutta jos mies varautuu kaikkein pahimpaa, on kaikki muu plussaa. Pahimmillaan siis:
- 9kk tulee pas**a niskaan ihan kaikesta mitä ei tee/tekee kotona
- seksiä ei ole noin kolmeen vuoteen lainkaan
- työpäivän jälkeen tehtävä on hoitaa koti ja lapsi, kanniskella itkevää vauvaa pikkutunneille ja sitten silmät ristissä uuteen päivään.
Nimimerkillä, kokemusta on.
Peukku tälle!
Peukuista päätellen oli liian kova pala palstan naisille.
Niin tai voisiko olla että tämä on vain yhden miehen kokemusta. Eikä naiset näe tarpeelliseksi alkaa vastaan väittämään.
Miten kommenttisi liittyy mihinkään? Selitin tuolle, jonka mielestä pitäisi mennä lääkäriin, jos on revennyt synnytyksessä, että ei se lääkäriin meneminen auta ellei ole tulehdusta tai ommeltu huonosti, siihen auttaa vain aika.