Lue keskustelun säännöt.
lapsiajan haluttomuuden vaikutus myöhempään parisuhteeseen/eroon
07.02.2018 |
Tälläkin palstalla paljon kiistellään pitääkö naisen antaa miehelleen vaikkei itse jaksa/huvita/haluta kun lapset ovat pieniä. Monissa parisuhteissa ennen lapsia on paljonkin seksiä, mutta lapsiarki ja siihen liittyvät muutokset voivat muuttaa kaiken. Seksiä on harvoin tai ei ollenkaan ja miehelle sanotaan, että koita ymmärtää/jaksaa. Ja vaikka monet miehet auttavat kotitöissä, lasten kanssa, antavat aikaa, ei tilanne aina muutu miksikään.
Moniko on miettinyt mitä tuo ymmärtäminen/jaksaminen saa miehissä aikaan? Kymmenenkin vuoden seksittömyys/harvat kerrat aiheuttavat monissa miehissä turhautumista, pettymystä ja itsetunnon laskua. Pahimmassa tapauksessa pettämistä. Nämä kaikki vaikuttavat myös miehen haluun/kykyyn. Ja kun vaimolla halut herää neljänkymmenen korvilla (monien tutkimusten mukaan) ei miehellä olekaan hänelle enää paljon annettavaa. Pahimmassa tapauksessa itsetunto on nollissa, testosteronit laskussa ja erektiosta ei tietoakaan. Tämän kun jotkut naiset sitten ottavat vielä luokkauksena, niin suossa ollaan. Siitä kun nainen alkaa vielä vilkuilla ympärilleen ja etsiä haluilleen tyydyttäjää niin erohan siitä tulee.
Tarkoitus ei ole mollata ketään, vaan yleisellä tasolla herättää ajatuksia/keskustelua siitä millaisia vaikutuksia lapsiajallakin on moniin parisuhteisiin/eroihin.
Ja kyllä, myös mies voi olla haluton ja tilanne toisinkinpäin.
Kommentit (210)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole ollut seksiä vauvan syntymän jälkeen (3kk) koska minusta tuntuu että alapääni meni rikki synnytyksessä. Edelleen rasituksen jälkeen (esim reipas kävelylenkki) tulee kipuja ja paineen tunnetta. Lisäksi painoni nousi paljon ja tunnen oloni hyvin rumaksi ja ällöttäväksi. Haluaisin kyllä seksiä mutta kivut jännittää, ulkomuotoni inhottaa ja tiedän että tunnun nyt hyvin erilaiselta ja sekin jännittää.
Enää en halua olla mieheni seurassa alasti. En halua että hän katsoo minua. Tämä viimeisin raskaus pilasi minut.Koen painetta seksiin jopa tämmöisistä keskusteluista. Että pitää antaa ettei tule ero tai mies petä. Pitää antaa vaikka ei ole toipunut synnytyksestä. Mies vihjaili paljon seksin puutteesta mutta kerroin että minulla on vielä kipuja ja nyt hän ei koske ollenkaan.
Kauankohan jaksanee odottaa.. en tiedä.Huh, tässäpä taas yksi hyvä esimerkki, miksi miehen ei kannata hankkia lapsia.
Jos epäilet olevasi vaurioitunut, miksi et hakeudu lääkäriin?
Minulle tuli toisen asteen repeämä, joka sattui yhdynnässä n. 12kk ajan. Varovasti uskalsin harrastaa seksiä 4kk eteenpäin mutta se oli kivuliasta. Ei lääkäri olisi voinut asialle mitään tehdä, repeämä oli ommeltu hyvin eikä tulehtunut. Mutta repeytyneeseen lihaskudokseen sattuu kun siihen kohdistuu painetta, se on vaan fakta.
Miksi ette harrastaneet suuseksiä, käsiseksiä, tissiseksiä, peppuseksiä tai muita seksimuotoja?
Se mitä teimme tai emme tehneet ei kuulu sinulle pätkääkään. Vastasin oman kokemukseni koska edelliselle vastaajalle oli selvästi epäselvää, mitä synnytysvaurio tarkoittaa ja miten hitaasti se voi parantua.
Neljä kuukautta ilman seksiä on todella pitkä aika. Se, ettei kykene yhdyntään, ei ole mikään syy olla harrastamatta seksiä.
Miten kommenttisi liittyy mihinkään? Selitin tuolle, jonka mielestä pitäisi mennä lääkäriin, jos on revennyt synnytyksessä, että ei se lääkäriin meneminen auta ellei ole tulehdusta tai ommeltu huonosti, siihen auttaa vain aika.
Sanoit, että uskalsit itse harrastaa seksiä vasta neljän kuukauden kuluttua synnytyksestä, ja se on todella pitkä aika.
Tarkoitiko mahdollisesti sanoa, että kokeilitte yhdyntää neljän kuukauden kuluttua synnytyksestä?
Seksin harrastaminen on aivan eri asia kuin yhdynnässä oleminen.
Synnytyksen jälkeen ei vaan ehkä halua minkäänlaista koskettelua alapäähän, jolloin naiselle tuona aikana kaiken seksin harrastaminen on haastavaa tai vaan miestä tyydyttävää.
Mitä vikaa on seksissä, joka tyydyttää vain miestä? Etkö nauti siitä, että saat tuottaa kumppanillesi mielihyvää silloinkin, kun itsellesi ei seksi maistu?
Olen oikeasti hämmästynyt, että tällaisia ihmisiä on olemassa.
En ole se kenelle vastasit mutta siis sinusta se on ihan ok että juuri synnytyksen läpikäynyt, mahdollisesti kivuista kärsivä uusi äiti on velvollinen tyydyttämään miestään 4kk jatkuvasti ilman että hän saa muuta kun ilon siitä että saa tyydyttää miestään. Elämäntilanteessa jossa hän vastaa imetyksestä ja hormonit heittelevät.
Minulle tuottaa iloa, kun saan tuottaa mielihyvää kumppanilleni. Oletin, että kaikki ovat tässä asiassa samanlaisia. Ei tullut mieleenkään, että oku ajattelisi tätä asiaa siltä kannalta, että nyt tuo nauttii noin paljon, ja minä en saa mitään. Tai että pitäisi toisen tyydyttämistä jonkinlaisena velvollisuusasiana.
Meillä on esimerkiksi pitkään jatkuneen sairauden tapauksessa aikoinaan menetelty niin, että pidetään pitkiä hellittelyhetkiä, joihin luontevasti kuuluu se, että tuotan toiselle orgasmin, vaikka itse en pystynyt samaan. Se oli minulle todella tärkeää.
Selvästikin kannattaa selvittää ennen sitoutumista, onko toinen antelias rakastaja vai tiukka kirjanpitäjä.
Tämä.
Eli siis vaikka nainen käy synnytyksen jälkeen todella suuren henkisen ja fyysisen mullistuksen, koko elämä muuttuu kerrasta, niin tämäkään ei siis ole syy keskittyä toipumiseen ja vauvan hoitoon, imetykseen totutteluun ja muutenkin äitinä olemisen totutteluun edes pari kuukautta, vaan jos mies kaipaa tyydytystä jatkuvasti niin hänen tarpeensa menee kirkkaasti uuden äidin tarpeiden edelle. Tämä selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole ollut seksiä vauvan syntymän jälkeen (3kk) koska minusta tuntuu että alapääni meni rikki synnytyksessä. Edelleen rasituksen jälkeen (esim reipas kävelylenkki) tulee kipuja ja paineen tunnetta. Lisäksi painoni nousi paljon ja tunnen oloni hyvin rumaksi ja ällöttäväksi. Haluaisin kyllä seksiä mutta kivut jännittää, ulkomuotoni inhottaa ja tiedän että tunnun nyt hyvin erilaiselta ja sekin jännittää.
Enää en halua olla mieheni seurassa alasti. En halua että hän katsoo minua. Tämä viimeisin raskaus pilasi minut.Koen painetta seksiin jopa tämmöisistä keskusteluista. Että pitää antaa ettei tule ero tai mies petä. Pitää antaa vaikka ei ole toipunut synnytyksestä. Mies vihjaili paljon seksin puutteesta mutta kerroin että minulla on vielä kipuja ja nyt hän ei koske ollenkaan.
Kauankohan jaksanee odottaa.. en tiedä.Huh, tässäpä taas yksi hyvä esimerkki, miksi miehen ei kannata hankkia lapsia.
Jos epäilet olevasi vaurioitunut, miksi et hakeudu lääkäriin?
Minulle tuli toisen asteen repeämä, joka sattui yhdynnässä n. 12kk ajan. Varovasti uskalsin harrastaa seksiä 4kk eteenpäin mutta se oli kivuliasta. Ei lääkäri olisi voinut asialle mitään tehdä, repeämä oli ommeltu hyvin eikä tulehtunut. Mutta repeytyneeseen lihaskudokseen sattuu kun siihen kohdistuu painetta, se on vaan fakta.
Miksi ette harrastaneet suuseksiä, käsiseksiä, tissiseksiä, peppuseksiä tai muita seksimuotoja?
Se mitä teimme tai emme tehneet ei kuulu sinulle pätkääkään. Vastasin oman kokemukseni koska edelliselle vastaajalle oli selvästi epäselvää, mitä synnytysvaurio tarkoittaa ja miten hitaasti se voi parantua.
Neljä kuukautta ilman seksiä on todella pitkä aika. Se, ettei kykene yhdyntään, ei ole mikään syy olla harrastamatta seksiä.
Miten kommenttisi liittyy mihinkään? Selitin tuolle, jonka mielestä pitäisi mennä lääkäriin, jos on revennyt synnytyksessä, että ei se lääkäriin meneminen auta ellei ole tulehdusta tai ommeltu huonosti, siihen auttaa vain aika.
Sanoit, että uskalsit itse harrastaa seksiä vasta neljän kuukauden kuluttua synnytyksestä, ja se on todella pitkä aika.
Tarkoitiko mahdollisesti sanoa, että kokeilitte yhdyntää neljän kuukauden kuluttua synnytyksestä?
Seksin harrastaminen on aivan eri asia kuin yhdynnässä oleminen.
Synnytyksen jälkeen ei vaan ehkä halua minkäänlaista koskettelua alapäähän, jolloin naiselle tuona aikana kaiken seksin harrastaminen on haastavaa tai vaan miestä tyydyttävää.
Mitä vikaa on seksissä, joka tyydyttää vain miestä? Etkö nauti siitä, että saat tuottaa kumppanillesi mielihyvää silloinkin, kun itsellesi ei seksi maistu?
Olen oikeasti hämmästynyt, että tällaisia ihmisiä on olemassa.
En ole se kenelle vastasit mutta siis sinusta se on ihan ok että juuri synnytyksen läpikäynyt, mahdollisesti kivuista kärsivä uusi äiti on velvollinen tyydyttämään miestään 4kk jatkuvasti ilman että hän saa muuta kun ilon siitä että saa tyydyttää miestään. Elämäntilanteessa jossa hän vastaa imetyksestä ja hormonit heittelevät.
Minulle tuottaa iloa, kun saan tuottaa mielihyvää kumppanilleni. Oletin, että kaikki ovat tässä asiassa samanlaisia. Ei tullut mieleenkään, että oku ajattelisi tätä asiaa siltä kannalta, että nyt tuo nauttii noin paljon, ja minä en saa mitään. Tai että pitäisi toisen tyydyttämistä jonkinlaisena velvollisuusasiana.
Meillä on esimerkiksi pitkään jatkuneen sairauden tapauksessa aikoinaan menetelty niin, että pidetään pitkiä hellittelyhetkiä, joihin luontevasti kuuluu se, että tuotan toiselle orgasmin, vaikka itse en pystynyt samaan. Se oli minulle todella tärkeää.
Selvästikin kannattaa selvittää ennen sitoutumista, onko toinen antelias rakastaja vai tiukka kirjanpitäjä.
Kuka tässä mistään laskemisesta ja kirjanpidosta on puhunut? Mielestäni muutenkin sairaus ja synnytyksen jälkeinen aika ei ole verrattavissa, koska sairastuessa koko naisen hormonitasapaino ja elämäntilanne ei muutu hetkessä. Jos normaalisti nauttii miehen tarpeiden tyydyttämisestä ja yhteisen lapsen synnytyksen jälkeen kuukauden pari naisen kroppa palautuu raskaudesta ja synnytyksestä ja totuttelee uuteen tilanteeseen niin en eikö tuo nyt ole ihan ymmärrettävää. Tämä tilanne on niin omaa luokkaansa, että ennen lapsen tekoa ei todellakaan selviä kuinka antelias rakastaja vaimo pystyy olemaan heti synnytyksen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole ollut seksiä vauvan syntymän jälkeen (3kk) koska minusta tuntuu että alapääni meni rikki synnytyksessä. Edelleen rasituksen jälkeen (esim reipas kävelylenkki) tulee kipuja ja paineen tunnetta. Lisäksi painoni nousi paljon ja tunnen oloni hyvin rumaksi ja ällöttäväksi. Haluaisin kyllä seksiä mutta kivut jännittää, ulkomuotoni inhottaa ja tiedän että tunnun nyt hyvin erilaiselta ja sekin jännittää.
Enää en halua olla mieheni seurassa alasti. En halua että hän katsoo minua. Tämä viimeisin raskaus pilasi minut.Koen painetta seksiin jopa tämmöisistä keskusteluista. Että pitää antaa ettei tule ero tai mies petä. Pitää antaa vaikka ei ole toipunut synnytyksestä. Mies vihjaili paljon seksin puutteesta mutta kerroin että minulla on vielä kipuja ja nyt hän ei koske ollenkaan.
Kauankohan jaksanee odottaa.. en tiedä.Huh, tässäpä taas yksi hyvä esimerkki, miksi miehen ei kannata hankkia lapsia.
Jos epäilet olevasi vaurioitunut, miksi et hakeudu lääkäriin?
Minulle tuli toisen asteen repeämä, joka sattui yhdynnässä n. 12kk ajan. Varovasti uskalsin harrastaa seksiä 4kk eteenpäin mutta se oli kivuliasta. Ei lääkäri olisi voinut asialle mitään tehdä, repeämä oli ommeltu hyvin eikä tulehtunut. Mutta repeytyneeseen lihaskudokseen sattuu kun siihen kohdistuu painetta, se on vaan fakta.
Miksi ette harrastaneet suuseksiä, käsiseksiä, tissiseksiä, peppuseksiä tai muita seksimuotoja?
Se mitä teimme tai emme tehneet ei kuulu sinulle pätkääkään. Vastasin oman kokemukseni koska edelliselle vastaajalle oli selvästi epäselvää, mitä synnytysvaurio tarkoittaa ja miten hitaasti se voi parantua.
Neljä kuukautta ilman seksiä on todella pitkä aika. Se, ettei kykene yhdyntään, ei ole mikään syy olla harrastamatta seksiä.
Miten kommenttisi liittyy mihinkään? Selitin tuolle, jonka mielestä pitäisi mennä lääkäriin, jos on revennyt synnytyksessä, että ei se lääkäriin meneminen auta ellei ole tulehdusta tai ommeltu huonosti, siihen auttaa vain aika.
Sanoit, että uskalsit itse harrastaa seksiä vasta neljän kuukauden kuluttua synnytyksestä, ja se on todella pitkä aika.
Tarkoitiko mahdollisesti sanoa, että kokeilitte yhdyntää neljän kuukauden kuluttua synnytyksestä?
Seksin harrastaminen on aivan eri asia kuin yhdynnässä oleminen.
Synnytyksen jälkeen ei vaan ehkä halua minkäänlaista koskettelua alapäähän, jolloin naiselle tuona aikana kaiken seksin harrastaminen on haastavaa tai vaan miestä tyydyttävää.
Mitä vikaa on seksissä, joka tyydyttää vain miestä? Etkö nauti siitä, että saat tuottaa kumppanillesi mielihyvää silloinkin, kun itsellesi ei seksi maistu?
Olen oikeasti hämmästynyt, että tällaisia ihmisiä on olemassa.
En ole se kenelle vastasit mutta siis sinusta se on ihan ok että juuri synnytyksen läpikäynyt, mahdollisesti kivuista kärsivä uusi äiti on velvollinen tyydyttämään miestään 4kk jatkuvasti ilman että hän saa muuta kun ilon siitä että saa tyydyttää miestään. Elämäntilanteessa jossa hän vastaa imetyksestä ja hormonit heittelevät.
Minulle tuottaa iloa, kun saan tuottaa mielihyvää kumppanilleni. Oletin, että kaikki ovat tässä asiassa samanlaisia. Ei tullut mieleenkään, että oku ajattelisi tätä asiaa siltä kannalta, että nyt tuo nauttii noin paljon, ja minä en saa mitään. Tai että pitäisi toisen tyydyttämistä jonkinlaisena velvollisuusasiana.
Meillä on esimerkiksi pitkään jatkuneen sairauden tapauksessa aikoinaan menetelty niin, että pidetään pitkiä hellittelyhetkiä, joihin luontevasti kuuluu se, että tuotan toiselle orgasmin, vaikka itse en pystynyt samaan. Se oli minulle todella tärkeää.
Selvästikin kannattaa selvittää ennen sitoutumista, onko toinen antelias rakastaja vai tiukka kirjanpitäjä.
Kuka tässä mistään laskemisesta ja kirjanpidosta on puhunut? Mielestäni muutenkin sairaus ja synnytyksen jälkeinen aika ei ole verrattavissa, koska sairastuessa koko naisen hormonitasapaino ja elämäntilanne ei muutu hetkessä. Jos normaalisti nauttii miehen tarpeiden tyydyttämisestä ja yhteisen lapsen synnytyksen jälkeen kuukauden pari naisen kroppa palautuu raskaudesta ja synnytyksestä ja totuttelee uuteen tilanteeseen niin en eikö tuo nyt ole ihan ymmärrettävää. Tämä tilanne on niin omaa luokkaansa, että ennen lapsen tekoa ei todellakaan selviä kuinka antelias rakastaja vaimo pystyy olemaan heti synnytyksen jälkeen.
Ja lisäyksenä vasta syntyneen kanssa ei ole välttämättä aikaa noihin pitkiin hellittelyhetkiin vaan kyseessä on aika pikainen toimitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole ollut seksiä vauvan syntymän jälkeen (3kk) koska minusta tuntuu että alapääni meni rikki synnytyksessä. Edelleen rasituksen jälkeen (esim reipas kävelylenkki) tulee kipuja ja paineen tunnetta. Lisäksi painoni nousi paljon ja tunnen oloni hyvin rumaksi ja ällöttäväksi. Haluaisin kyllä seksiä mutta kivut jännittää, ulkomuotoni inhottaa ja tiedän että tunnun nyt hyvin erilaiselta ja sekin jännittää.
Enää en halua olla mieheni seurassa alasti. En halua että hän katsoo minua. Tämä viimeisin raskaus pilasi minut.Koen painetta seksiin jopa tämmöisistä keskusteluista. Että pitää antaa ettei tule ero tai mies petä. Pitää antaa vaikka ei ole toipunut synnytyksestä. Mies vihjaili paljon seksin puutteesta mutta kerroin että minulla on vielä kipuja ja nyt hän ei koske ollenkaan.
Kauankohan jaksanee odottaa.. en tiedä.Huh, tässäpä taas yksi hyvä esimerkki, miksi miehen ei kannata hankkia lapsia.
Jos epäilet olevasi vaurioitunut, miksi et hakeudu lääkäriin?
Minulle tuli toisen asteen repeämä, joka sattui yhdynnässä n. 12kk ajan. Varovasti uskalsin harrastaa seksiä 4kk eteenpäin mutta se oli kivuliasta. Ei lääkäri olisi voinut asialle mitään tehdä, repeämä oli ommeltu hyvin eikä tulehtunut. Mutta repeytyneeseen lihaskudokseen sattuu kun siihen kohdistuu painetta, se on vaan fakta.
Miksi ette harrastaneet suuseksiä, käsiseksiä, tissiseksiä, peppuseksiä tai muita seksimuotoja?
Se mitä teimme tai emme tehneet ei kuulu sinulle pätkääkään. Vastasin oman kokemukseni koska edelliselle vastaajalle oli selvästi epäselvää, mitä synnytysvaurio tarkoittaa ja miten hitaasti se voi parantua.
Neljä kuukautta ilman seksiä on todella pitkä aika. Se, ettei kykene yhdyntään, ei ole mikään syy olla harrastamatta seksiä.
Miten kommenttisi liittyy mihinkään? Selitin tuolle, jonka mielestä pitäisi mennä lääkäriin, jos on revennyt synnytyksessä, että ei se lääkäriin meneminen auta ellei ole tulehdusta tai ommeltu huonosti, siihen auttaa vain aika.
Sanoit, että uskalsit itse harrastaa seksiä vasta neljän kuukauden kuluttua synnytyksestä, ja se on todella pitkä aika.
Tarkoitiko mahdollisesti sanoa, että kokeilitte yhdyntää neljän kuukauden kuluttua synnytyksestä?
Seksin harrastaminen on aivan eri asia kuin yhdynnässä oleminen.
Synnytyksen jälkeen ei vaan ehkä halua minkäänlaista koskettelua alapäähän, jolloin naiselle tuona aikana kaiken seksin harrastaminen on haastavaa tai vaan miestä tyydyttävää.
Mitä vikaa on seksissä, joka tyydyttää vain miestä? Etkö nauti siitä, että saat tuottaa kumppanillesi mielihyvää silloinkin, kun itsellesi ei seksi maistu?
Olen oikeasti hämmästynyt, että tällaisia ihmisiä on olemassa.
En ole se kenelle vastasit mutta siis sinusta se on ihan ok että juuri synnytyksen läpikäynyt, mahdollisesti kivuista kärsivä uusi äiti on velvollinen tyydyttämään miestään 4kk jatkuvasti ilman että hän saa muuta kun ilon siitä että saa tyydyttää miestään. Elämäntilanteessa jossa hän vastaa imetyksestä ja hormonit heittelevät.
Minulle tuottaa iloa, kun saan tuottaa mielihyvää kumppanilleni. Oletin, että kaikki ovat tässä asiassa samanlaisia. Ei tullut mieleenkään, että oku ajattelisi tätä asiaa siltä kannalta, että nyt tuo nauttii noin paljon, ja minä en saa mitään. Tai että pitäisi toisen tyydyttämistä jonkinlaisena velvollisuusasiana.
Meillä on esimerkiksi pitkään jatkuneen sairauden tapauksessa aikoinaan menetelty niin, että pidetään pitkiä hellittelyhetkiä, joihin luontevasti kuuluu se, että tuotan toiselle orgasmin, vaikka itse en pystynyt samaan. Se oli minulle todella tärkeää.
Selvästikin kannattaa selvittää ennen sitoutumista, onko toinen antelias rakastaja vai tiukka kirjanpitäjä.
Tämä.
Eli siis vaikka nainen käy synnytyksen jälkeen todella suuren henkisen ja fyysisen mullistuksen, koko elämä muuttuu kerrasta, niin tämäkään ei siis ole syy keskittyä toipumiseen ja vauvan hoitoon, imetykseen totutteluun ja muutenkin äitinä olemisen totutteluun edes pari kuukautta, vaan jos mies kaipaa tyydytystä jatkuvasti niin hänen tarpeensa menee kirkkaasti uuden äidin tarpeiden edelle. Tämä selvä.
Kuulostaa tarkoitukselliselta väärinymmärtämiseltä. Eiköhän tässäkin pointti ole se, että jos vauvan lisäksi jaksaa huomioida myös miestä ja yhteisymmäryksessä sovitaan asioista niin kaikki ovat tyytyväisiä. Muuten tilanne on hyvin äkkiä että on vain vauva ja äiti + se tyyppi joka asuu samassa taloudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole ollut seksiä vauvan syntymän jälkeen (3kk) koska minusta tuntuu että alapääni meni rikki synnytyksessä. Edelleen rasituksen jälkeen (esim reipas kävelylenkki) tulee kipuja ja paineen tunnetta. Lisäksi painoni nousi paljon ja tunnen oloni hyvin rumaksi ja ällöttäväksi. Haluaisin kyllä seksiä mutta kivut jännittää, ulkomuotoni inhottaa ja tiedän että tunnun nyt hyvin erilaiselta ja sekin jännittää.
Enää en halua olla mieheni seurassa alasti. En halua että hän katsoo minua. Tämä viimeisin raskaus pilasi minut.Koen painetta seksiin jopa tämmöisistä keskusteluista. Että pitää antaa ettei tule ero tai mies petä. Pitää antaa vaikka ei ole toipunut synnytyksestä. Mies vihjaili paljon seksin puutteesta mutta kerroin että minulla on vielä kipuja ja nyt hän ei koske ollenkaan.
Kauankohan jaksanee odottaa.. en tiedä.Huh, tässäpä taas yksi hyvä esimerkki, miksi miehen ei kannata hankkia lapsia.
Jos epäilet olevasi vaurioitunut, miksi et hakeudu lääkäriin?
Minulle tuli toisen asteen repeämä, joka sattui yhdynnässä n. 12kk ajan. Varovasti uskalsin harrastaa seksiä 4kk eteenpäin mutta se oli kivuliasta. Ei lääkäri olisi voinut asialle mitään tehdä, repeämä oli ommeltu hyvin eikä tulehtunut. Mutta repeytyneeseen lihaskudokseen sattuu kun siihen kohdistuu painetta, se on vaan fakta.
Miksi ette harrastaneet suuseksiä, käsiseksiä, tissiseksiä, peppuseksiä tai muita seksimuotoja?
Se mitä teimme tai emme tehneet ei kuulu sinulle pätkääkään. Vastasin oman kokemukseni koska edelliselle vastaajalle oli selvästi epäselvää, mitä synnytysvaurio tarkoittaa ja miten hitaasti se voi parantua.
Neljä kuukautta ilman seksiä on todella pitkä aika. Se, ettei kykene yhdyntään, ei ole mikään syy olla harrastamatta seksiä.
Miten kommenttisi liittyy mihinkään? Selitin tuolle, jonka mielestä pitäisi mennä lääkäriin, jos on revennyt synnytyksessä, että ei se lääkäriin meneminen auta ellei ole tulehdusta tai ommeltu huonosti, siihen auttaa vain aika.
Sanoit, että uskalsit itse harrastaa seksiä vasta neljän kuukauden kuluttua synnytyksestä, ja se on todella pitkä aika.
Tarkoitiko mahdollisesti sanoa, että kokeilitte yhdyntää neljän kuukauden kuluttua synnytyksestä?
Seksin harrastaminen on aivan eri asia kuin yhdynnässä oleminen.
Synnytyksen jälkeen ei vaan ehkä halua minkäänlaista koskettelua alapäähän, jolloin naiselle tuona aikana kaiken seksin harrastaminen on haastavaa tai vaan miestä tyydyttävää.
Mitä vikaa on seksissä, joka tyydyttää vain miestä? Etkö nauti siitä, että saat tuottaa kumppanillesi mielihyvää silloinkin, kun itsellesi ei seksi maistu?
Olen oikeasti hämmästynyt, että tällaisia ihmisiä on olemassa.
En ole se kenelle vastasit mutta siis sinusta se on ihan ok että juuri synnytyksen läpikäynyt, mahdollisesti kivuista kärsivä uusi äiti on velvollinen tyydyttämään miestään 4kk jatkuvasti ilman että hän saa muuta kun ilon siitä että saa tyydyttää miestään. Elämäntilanteessa jossa hän vastaa imetyksestä ja hormonit heittelevät.
Minulle tuottaa iloa, kun saan tuottaa mielihyvää kumppanilleni. Oletin, että kaikki ovat tässä asiassa samanlaisia. Ei tullut mieleenkään, että oku ajattelisi tätä asiaa siltä kannalta, että nyt tuo nauttii noin paljon, ja minä en saa mitään. Tai että pitäisi toisen tyydyttämistä jonkinlaisena velvollisuusasiana.
Meillä on esimerkiksi pitkään jatkuneen sairauden tapauksessa aikoinaan menetelty niin, että pidetään pitkiä hellittelyhetkiä, joihin luontevasti kuuluu se, että tuotan toiselle orgasmin, vaikka itse en pystynyt samaan. Se oli minulle todella tärkeää.
Selvästikin kannattaa selvittää ennen sitoutumista, onko toinen antelias rakastaja vai tiukka kirjanpitäjä.
Tämä.
Eli siis vaikka nainen käy synnytyksen jälkeen todella suuren henkisen ja fyysisen mullistuksen, koko elämä muuttuu kerrasta, niin tämäkään ei siis ole syy keskittyä toipumiseen ja vauvan hoitoon, imetykseen totutteluun ja muutenkin äitinä olemisen totutteluun edes pari kuukautta, vaan jos mies kaipaa tyydytystä jatkuvasti niin hänen tarpeensa menee kirkkaasti uuden äidin tarpeiden edelle. Tämä selvä.
Kuulostaa tarkoitukselliselta väärinymmärtämiseltä. Eiköhän tässäkin pointti ole se, että jos vauvan lisäksi jaksaa huomioida myös miestä ja yhteisymmäryksessä sovitaan asioista niin kaikki ovat tyytyväisiä. Muuten tilanne on hyvin äkkiä että on vain vauva ja äiti + se tyyppi joka asuu samassa taloudessa.
Tämä viestiketju lähti liikkeelle uudesta äidistä joka ei ole uskaltanut 3kk harrastaa seksiä kipujen takia, johon mies kuitenkin painostaa. Puhetta on myös ollut siitä jollain on pahojen repeytymien takia mennyt 4kk että on uskaltanut alkaa harrastaa seksiä joka silti sattui vielä useamman kuukauden.
Naiset eivät siis ole pystyneet nauttimaan useaan kuukauteen seksistä, kuitenkin kun tämän tuo esiin sen lisäksi että melko selvää on tuo elämän mullistus kaikin puolin, niin joku tulee kirjoittamaan että pitäisi nuo kaikki kuukaudet kuitenkin huolehtia miehen seksuaalisesta tyydytyksestä ja saada siitä nautintoa, vaikka olisi kuinka uupunut ja kipeä synnytyksen jälkeen.
Eli mielestäni ei ole kyse väärinymmärryksestä muuta kun sinulla. Nainen synnytyksen jälkeen tuskin pistää pahitteeksi jos miehen kanssa halaillaan ja pusutellaan ilman taka-ajatuksia, tämähän on miehen huomioimista ja vauvan hoito muutenkin pitäisi olla yhteistä tekemistä, eihän isä siinä ulkopuoliseksi jää... Mutta tässähän tästä ei nyt ole ollut kyse vaan nimenomaan yksipuolisesta seksuaalisesta tyydytyksestä. Ja edelleen toistan että normaalitilanteessa nainen on saattanut olla innokaskin miehen tyydyttäjä mutta synnytyksen jälkeen tilanne voi olla täysin eri nuo pari kuukautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kipeän ja pahasti revenneen naisen kohdalla olisin nyt kyllä vähemmän huolestunut saako mies seksiä juuri nyt, ja enemmän huolestunut saako nainen oman naiseutensa takaisin ja millä aikavälillä, ikinä? Miehen pitäisi nyt olla kiinnostuneempi saamaan nainen asianmukaiseen hoitoon, fysioterapiaan ja ehkä korjausleikkaukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole ollut seksiä vauvan syntymän jälkeen (3kk) koska minusta tuntuu että alapääni meni rikki synnytyksessä. Edelleen rasituksen jälkeen (esim reipas kävelylenkki) tulee kipuja ja paineen tunnetta. Lisäksi painoni nousi paljon ja tunnen oloni hyvin rumaksi ja ällöttäväksi. Haluaisin kyllä seksiä mutta kivut jännittää, ulkomuotoni inhottaa ja tiedän että tunnun nyt hyvin erilaiselta ja sekin jännittää.
Enää en halua olla mieheni seurassa alasti. En halua että hän katsoo minua. Tämä viimeisin raskaus pilasi minut.Koen painetta seksiin jopa tämmöisistä keskusteluista. Että pitää antaa ettei tule ero tai mies petä. Pitää antaa vaikka ei ole toipunut synnytyksestä. Mies vihjaili paljon seksin puutteesta mutta kerroin että minulla on vielä kipuja ja nyt hän ei koske ollenkaan.
Kauankohan jaksanee odottaa.. en tiedä.Huh, tässäpä taas yksi hyvä esimerkki, miksi miehen ei kannata hankkia lapsia.
Jos epäilet olevasi vaurioitunut, miksi et hakeudu lääkäriin?
Minulle tuli toisen asteen repeämä, joka sattui yhdynnässä n. 12kk ajan. Varovasti uskalsin harrastaa seksiä 4kk eteenpäin mutta se oli kivuliasta. Ei lääkäri olisi voinut asialle mitään tehdä, repeämä oli ommeltu hyvin eikä tulehtunut. Mutta repeytyneeseen lihaskudokseen sattuu kun siihen kohdistuu painetta, se on vaan fakta.
Ei oo aina ihan näin. Miten arvioit onko hyvin ommeltu? Kävin kymmenen vuotta varmaan kymmenellä eri gynellä, kukaan ei sanonut että vaivani johtuisivat siitä että huonosti ommeltu. Silti olivat ihan todelliset.
Esim painon tunne voi olla laskeuma, sen löytämiseen tarvitsin kolme lääkäriä joista kaksi viimeistä yksityisiä.
Emättimen aukon ongelmista vasta kirurgi täräytti, että minulla ei ollut jäljellä välilihaa juuri lainkaan joten siksi suuaukko ammotti, ja myös siksi laskeuma tunki ulos.
Ei kannata ajatella että aika korjaa tai näin vaan kuuluu ollakin, jos on todellisia vaivoja. Täytyy pitää puolensa ja käydä lääkärissä.
Miten tuollaisia asioita ei huomattu jälkitarkastuksessa? Onpa pelottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitää muistaa myös, että miehille siemensyöksyn saaminen viikottain on myös terveysteko. Urologien mukaan viikottainen siemensyöksy vähentää eturauhasen liikakasvua ja eturauhassyövän riskiä. Eli ainakin suhteissa, joissa nainen ei voi/halua seksiä, tulisi sallia miehelle oikeus ainakin masturbointiin ilman siihen liittyvää syyllistämistä.
Olen ehkä konservatiivinen, mutta mielestäni mieheni masturbointi ei kuulu minulle (jollei se ole yhteinen ns. leikki).
En kysy mieheltäni, masturboiko hän, eikä hän minulle kerro esim. runkanneensa. Ei pääse syntymään tilannetta jossa voisin tuomita mieheni tästä. Enkä kyllä ole kuullut että kukaan masturboinnista tuomitsisi puolisoaan.
Itse aiheseen, minulle seksittömänä pikkuvauva-aikana pahimmalta tuntui painostus. En ollut halukas, ja mies yritti parhaansa minua "lähennellä". Ei mitään törkeyksiä, kuten joku kertoi, jostain rojujen heittämisestä, vaan sellaista puristelua tyyliin, olet niin seksikäs, jne. Tilanne meni siihen, että kaikki läheisyys oli ikäänkuin vonkaamista. Jos mies otti sängyssä nukkumaan mennessä lusikka-asentoon, oli se jo kohta sivelemässä ympäri kroppaa ja painamasa stondista selkääni. Halusin vain nukkua. Sanoinkin tämän, mies saattoi kuitenkin jatkaa tätä ns. lämmittelyä vielä jonkin aikaa. Torjunnoista mies pahoitti mielensä. Hän käänsi asian niin, että hänhän vain haluaa minua koska rakastaa. Ei kai siinä sitten voi suuttuakaan toiselle.
Oli hyvin ahdistavaa, että tilanteessa, jossa koin kaipaavani läheisyyttä, se muuttui aina ns. ahdisteluksi. Lopulta välttelin miestäni kuin ruttoa, ettei tarvitsisi torjua miestä ja pahoittaa mieltä. En vain halunnut seksiä, vauva vei kaikki voimat. Olisin halunnut käpertyä kainaloon nukkumaan. Se ei ollut mahdollista, koska silloin alkoi lähentely. Seksiä oli noin kerran kuussa.
Tilanne on hieman parantunut, lapsi nyt viisi, seksiä kerran viikossa. Olen viime vuosina tehnyt taas aloitteita ja alkanut haluamaankin. Joskus tuo miehen ns. painostusmoodi tulee päälle. Silloin koen ahdistusta ja halua olla esim. eri sängyssä. Asia on oikeasti jäänyt vaivaamaan. Mies ei tarkoita pahaa, tai ole ilkeä, mutta ei tunnu ymmärtävän. Tunnen, ettei minua kuunnella tai ymmärretä :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää muistaa myös, että miehille siemensyöksyn saaminen viikottain on myös terveysteko. Urologien mukaan viikottainen siemensyöksy vähentää eturauhasen liikakasvua ja eturauhassyövän riskiä. Eli ainakin suhteissa, joissa nainen ei voi/halua seksiä, tulisi sallia miehelle oikeus ainakin masturbointiin ilman siihen liittyvää syyllistämistä.
Olen ehkä konservatiivinen, mutta mielestäni mieheni masturbointi ei kuulu minulle (jollei se ole yhteinen ns. leikki).
En kysy mieheltäni, masturboiko hän, eikä hän minulle kerro esim. runkanneensa. Ei pääse syntymään tilannetta jossa voisin tuomita mieheni tästä. Enkä kyllä ole kuullut että kukaan masturboinnista tuomitsisi puolisoaan.Itse aiheseen, minulle seksittömänä pikkuvauva-aikana pahimmalta tuntui painostus. En ollut halukas, ja mies yritti parhaansa minua "lähennellä". Ei mitään törkeyksiä, kuten joku kertoi, jostain rojujen heittämisestä, vaan sellaista puristelua tyyliin, olet niin seksikäs, jne. Tilanne meni siihen, että kaikki läheisyys oli ikäänkuin vonkaamista. Jos mies otti sängyssä nukkumaan mennessä lusikka-asentoon, oli se jo kohta sivelemässä ympäri kroppaa ja painamasa stondista selkääni. Halusin vain nukkua. Sanoinkin tämän, mies saattoi kuitenkin jatkaa tätä ns. lämmittelyä vielä jonkin aikaa. Torjunnoista mies pahoitti mielensä. Hän käänsi asian niin, että hänhän vain haluaa minua koska rakastaa. Ei kai siinä sitten voi suuttuakaan toiselle.
Oli hyvin ahdistavaa, että tilanteessa, jossa koin kaipaavani läheisyyttä, se muuttui aina ns. ahdisteluksi. Lopulta välttelin miestäni kuin ruttoa, ettei tarvitsisi torjua miestä ja pahoittaa mieltä. En vain halunnut seksiä, vauva vei kaikki voimat. Olisin halunnut käpertyä kainaloon nukkumaan. Se ei ollut mahdollista, koska silloin alkoi lähentely. Seksiä oli noin kerran kuussa.
Tilanne on hieman parantunut, lapsi nyt viisi, seksiä kerran viikossa. Olen viime vuosina tehnyt taas aloitteita ja alkanut haluamaankin. Joskus tuo miehen ns. painostusmoodi tulee päälle. Silloin koen ahdistusta ja halua olla esim. eri sängyssä. Asia on oikeasti jäänyt vaivaamaan. Mies ei tarkoita pahaa, tai ole ilkeä, mutta ei tunnu ymmärtävän. Tunnen, ettei minua kuunnella tai ymmärretä :(
Meillä oli tilanne ihan täysin sama miehen käytöksen osalta. Nyt pelottaakin kuinka käy kun seuraava lapsi syntyy kohta. Minua ei pelota synnytys, ei se kuinka jaksamme kahden pienen kanssa, vaan ainoastaan tämä seksi asia. Olen myös aina ollut kovin miellyttämisen haluinen miestäni kohtaan ja tuo miehen mielen pahoittuminen tuntuu niin pahalta että viimeksi sitten tyydytin häntä usein, vaikka en halunnut ja se kyllä tuntui pahalta tilanteessa missä ei ollut minkäänlaista intoa seksiasioihin kun vauva oli juuri syntynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää muistaa myös, että miehille siemensyöksyn saaminen viikottain on myös terveysteko. Urologien mukaan viikottainen siemensyöksy vähentää eturauhasen liikakasvua ja eturauhassyövän riskiä. Eli ainakin suhteissa, joissa nainen ei voi/halua seksiä, tulisi sallia miehelle oikeus ainakin masturbointiin ilman siihen liittyvää syyllistämistä.
Olen ehkä konservatiivinen, mutta mielestäni mieheni masturbointi ei kuulu minulle (jollei se ole yhteinen ns. leikki).
En kysy mieheltäni, masturboiko hän, eikä hän minulle kerro esim. runkanneensa. Ei pääse syntymään tilannetta jossa voisin tuomita mieheni tästä. Enkä kyllä ole kuullut että kukaan masturboinnista tuomitsisi puolisoaan.Itse aiheseen, minulle seksittömänä pikkuvauva-aikana pahimmalta tuntui painostus. En ollut halukas, ja mies yritti parhaansa minua "lähennellä". Ei mitään törkeyksiä, kuten joku kertoi, jostain rojujen heittämisestä, vaan sellaista puristelua tyyliin, olet niin seksikäs, jne. Tilanne meni siihen, että kaikki läheisyys oli ikäänkuin vonkaamista. Jos mies otti sängyssä nukkumaan mennessä lusikka-asentoon, oli se jo kohta sivelemässä ympäri kroppaa ja painamasa stondista selkääni. Halusin vain nukkua. Sanoinkin tämän, mies saattoi kuitenkin jatkaa tätä ns. lämmittelyä vielä jonkin aikaa. Torjunnoista mies pahoitti mielensä. Hän käänsi asian niin, että hänhän vain haluaa minua koska rakastaa. Ei kai siinä sitten voi suuttuakaan toiselle.
Oli hyvin ahdistavaa, että tilanteessa, jossa koin kaipaavani läheisyyttä, se muuttui aina ns. ahdisteluksi. Lopulta välttelin miestäni kuin ruttoa, ettei tarvitsisi torjua miestä ja pahoittaa mieltä. En vain halunnut seksiä, vauva vei kaikki voimat. Olisin halunnut käpertyä kainaloon nukkumaan. Se ei ollut mahdollista, koska silloin alkoi lähentely. Seksiä oli noin kerran kuussa.
Tilanne on hieman parantunut, lapsi nyt viisi, seksiä kerran viikossa. Olen viime vuosina tehnyt taas aloitteita ja alkanut haluamaankin. Joskus tuo miehen ns. painostusmoodi tulee päälle. Silloin koen ahdistusta ja halua olla esim. eri sängyssä. Asia on oikeasti jäänyt vaivaamaan. Mies ei tarkoita pahaa, tai ole ilkeä, mutta ei tunnu ymmärtävän. Tunnen, ettei minua kuunnella tai ymmärretä :(
Meillä oli tilanne ihan täysin sama miehen käytöksen osalta. Nyt pelottaakin kuinka käy kun seuraava lapsi syntyy kohta. Minua ei pelota synnytys, ei se kuinka jaksamme kahden pienen kanssa, vaan ainoastaan tämä seksi asia. Olen myös aina ollut kovin miellyttämisen haluinen miestäni kohtaan ja tuo miehen mielen pahoittuminen tuntuu niin pahalta että viimeksi sitten tyydytin häntä usein, vaikka en halunnut ja se kyllä tuntui pahalta tilanteessa missä ei ollut minkäänlaista intoa seksiasioihin kun vauva oli juuri syntynyt.
Tismalleen sama tarina... tyydytin miestä muuten aluksi vauva-aikana. Mies oli sinänsä ymmärtäväisempi kuin täällä jotkut kommentoijat, että ymmärsi sentään synnytyksestä palautumisajan ennen oikeastaan mitään yritystä.
Mutta kyllä tämä tyydyttäminen muutoin tuntui niin pahalta, että lopetin sen. Mieheni on minulle rakas, mutta hän ei tunnu ymmärtävän, että sellainen painostaminen tai se, että harrastan "puoliväkisin" seksiä tai tyydytän häntä, tuntuu hyväksikäytöltä :(
Tsemppiä sinulle, voi kun miehesi ymmärtäisi tällä kerralla paremmin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on muuten kaikin puolin hyvä ja täydellinen.
Hoh hoijaa. Niinhän se tarina melkein aina näissä tilanteissa menee. Kumppani on ihan täydellinen ja kaikki menee hyvin. Ei vain halua harrastaa seksiä puolisonsa kanssa.
Tuo tilanne ei odottamalla tule paranemaan ikinä.
Näin pitkälle edennyt keskustelu ja vieläkin haluttomuus = ei halua seksiä puolison kanssa.
Jokut kertoneet omia kokemuksia ja loput ei edes yritä ymmärtää. Täysin turha taas tämäkin keskustelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on muuten kaikin puolin hyvä ja täydellinen.
Hoh hoijaa. Niinhän se tarina melkein aina näissä tilanteissa menee. Kumppani on ihan täydellinen ja kaikki menee hyvin. Ei vain halua harrastaa seksiä puolisonsa kanssa.
Tuo tilanne ei odottamalla tule paranemaan ikinä.
Näin pitkälle edennyt keskustelu ja vieläkin haluttomuus = ei halua seksiä puolison kanssa.
Jokut kertoneet omia kokemuksia ja loput ei edes yritä ymmärtää. Täysin turha taas tämäkin keskustelu.
Mielestäni ei mitenkään turha keskustelu, päinvastoin. Osoittaa hyvin sen kuinka vähän pariskunnat kommunikoivat keskenään ja oikeasti hakevat ammattiapua ongelmiinsa. Mielestäni neuvolatkin voisivat panostaa asiaan enemmän, esimerkiksi seuraamalla lasten vanhempien vointia ja myös kysymällä seksielämän toimivuudesta. Välttyisi varmasti turhilta eroilta kun parit saataisiin käymään asioita läpi. -AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on muuten kaikin puolin hyvä ja täydellinen.
Hoh hoijaa. Niinhän se tarina melkein aina näissä tilanteissa menee. Kumppani on ihan täydellinen ja kaikki menee hyvin. Ei vain halua harrastaa seksiä puolisonsa kanssa.
Tuo tilanne ei odottamalla tule paranemaan ikinä.
Näin pitkälle edennyt keskustelu ja vieläkin haluttomuus = ei halua seksiä puolison kanssa.
Jokut kertoneet omia kokemuksia ja loput ei edes yritä ymmärtää. Täysin turha taas tämäkin keskustelu.Mielestäni ei mitenkään turha keskustelu, päinvastoin. Osoittaa hyvin sen kuinka vähän pariskunnat kommunikoivat keskenään ja oikeasti hakevat ammattiapua ongelmiinsa. Mielestäni neuvolatkin voisivat panostaa asiaan enemmän, esimerkiksi seuraamalla lasten vanhempien vointia ja myös kysymällä seksielämän toimivuudesta. Välttyisi varmasti turhilta eroilta kun parit saataisiin käymään asioita läpi. -AP
Kuinka usein olet käynyt neuvolassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meillä lapsiarki johti siihen että etäännyimme toisistamme, eikä mitenkään vähän. Kaikki ennen sitä oli hyvin. Ei riitoja ja läheisyyttä oli yllin kyllin. Naisestani tuntui että oltiin umpikujassa ja päätyi pettämään vaikka vannoi että ennen sitten erotaan. Koko ajan hän kuitenkin halusi jatkaa. Yritin usein keskustella ja pelastaa tilannetta hakemalla yhteyttä yhteisellä ajalla ja tekemisellä mutta ei. Vastasi koko ajan että ei mutta haluaa myös jatkaa ja yrittää. No tuo pettäminen viimeisteli kurjan olotilan. Nyt vain pyöritetään arkea kahden pienen lapsen vuoksi. Haluaa muka vielä selvittää tunteensa mutta en tiedä...molempien pää sanoo että parasta olisi jatkaa yhdessä ja löytää uusi alku ja hän kyllä yrittää...minulla on enemmän tunteita kun hänellä mutta pahalta näyttää. Ainoa läheisyyys on että halaa minua kyllä, useinkin. Häpeän itseäni koska tuntuu että todennäköisesti menetän perheeni ja puolisoni vaikkei se minun syyni olekaan.
Kunnioitan aivan älyttömästi pareja jotka selviävät uskottomuudesta ja suhde jatkuu vahvempana. Näissä olosuhteissa tuntuu aivan uskomattoman vaikealta uskoa tuollaiseen.
Rikkinäinen mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on muuten kaikin puolin hyvä ja täydellinen.
Hoh hoijaa. Niinhän se tarina melkein aina näissä tilanteissa menee. Kumppani on ihan täydellinen ja kaikki menee hyvin. Ei vain halua harrastaa seksiä puolisonsa kanssa.
Tuo tilanne ei odottamalla tule paranemaan ikinä.
Näin pitkälle edennyt keskustelu ja vieläkin haluttomuus = ei halua seksiä puolison kanssa.
Jokut kertoneet omia kokemuksia ja loput ei edes yritä ymmärtää. Täysin turha taas tämäkin keskustelu.Mielestäni ei mitenkään turha keskustelu, päinvastoin. Osoittaa hyvin sen kuinka vähän pariskunnat kommunikoivat keskenään ja oikeasti hakevat ammattiapua ongelmiinsa. Mielestäni neuvolatkin voisivat panostaa asiaan enemmän, esimerkiksi seuraamalla lasten vanhempien vointia ja myös kysymällä seksielämän toimivuudesta. Välttyisi varmasti turhilta eroilta kun parit saataisiin käymään asioita läpi. -AP
Siis miehet mukaan neuvolaan kuulemaan mitä se raskaus ja hormonit tekevät nainen keholle.
Siihen on kyllä saatavilla paljon tietoa mutta näissä kommenteissa on käynyt ilmi ettei sitä tietoa osata sisäistää edes kumppanin kertomana vaan vieläkin painostetaan eli ehkä ulkopuolisen kertomana voisi toimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on muuten kaikin puolin hyvä ja täydellinen.
Hoh hoijaa. Niinhän se tarina melkein aina näissä tilanteissa menee. Kumppani on ihan täydellinen ja kaikki menee hyvin. Ei vain halua harrastaa seksiä puolisonsa kanssa.
Tuo tilanne ei odottamalla tule paranemaan ikinä.
Näin pitkälle edennyt keskustelu ja vieläkin haluttomuus = ei halua seksiä puolison kanssa.
Jokut kertoneet omia kokemuksia ja loput ei edes yritä ymmärtää. Täysin turha taas tämäkin keskustelu.Mielestäni ei mitenkään turha keskustelu, päinvastoin. Osoittaa hyvin sen kuinka vähän pariskunnat kommunikoivat keskenään ja oikeasti hakevat ammattiapua ongelmiinsa. Mielestäni neuvolatkin voisivat panostaa asiaan enemmän, esimerkiksi seuraamalla lasten vanhempien vointia ja myös kysymällä seksielämän toimivuudesta. Välttyisi varmasti turhilta eroilta kun parit saataisiin käymään asioita läpi. -AP
Kuinka usein olet käynyt neuvolassa?
Kymmeniä kertoja ja voin sanoa, että ei ole juuri yhtä kyselylomaketta enempää asiaan perehdytty. Suurin osa kysymyksistä (kuten kuuluukin) koskee äitiä ja lasta ja isältä ei juuri mitään kysellä. Kertaakaan ei neuvolassa ole kysytty suoraan miten vanhempien parisuhde voi. -AP
Olen itse hyvin seksuaalinen nainen ja toivon todella, ettei lastensaanti tee minusta halutonta. Minulle seksitön parisuhde olisi kauhukuva, sillä minulle seksi on todella tärkeää. Hetkittäiset haluttomuuden kaudet kyllä ymmärtäisin, mutta vuosikausia? Sitten on jotain oikeasti vialla.
Minulla oli seksisuhde itseäni vanhemman perheenisän kanssa. Oli surullista kuulla, kuinka vaimo lopetti haluamasta seksiä kuopuksen jälkeen. Kun ensimmäisen kertamme jälkeen kysyin, koska viimeksi hän oli saanut seksiä, mies vastasi, että 8kk sitten. Ja sitä kertaa taas edelsi lähes vuoden seksittömyys. Tämä pari oli päätynyt avoimeen suhteeseen, sillä vaimolta oli halut kadonneet aivan täysin lastensaannin jälkeen ja mies ei halunnut elää loppuelämäänsä ilman seksiä.
Minusta tuollaisessa tilanteessa pitäisi mennä jo seksuaaliterapeutille, jos haluaa parisuhteensa pelastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on muuten kaikin puolin hyvä ja täydellinen.
Hoh hoijaa. Niinhän se tarina melkein aina näissä tilanteissa menee. Kumppani on ihan täydellinen ja kaikki menee hyvin. Ei vain halua harrastaa seksiä puolisonsa kanssa.
Tuo tilanne ei odottamalla tule paranemaan ikinä.
Näin pitkälle edennyt keskustelu ja vieläkin haluttomuus = ei halua seksiä puolison kanssa.
Jokut kertoneet omia kokemuksia ja loput ei edes yritä ymmärtää. Täysin turha taas tämäkin keskustelu.Mielestäni ei mitenkään turha keskustelu, päinvastoin. Osoittaa hyvin sen kuinka vähän pariskunnat kommunikoivat keskenään ja oikeasti hakevat ammattiapua ongelmiinsa. Mielestäni neuvolatkin voisivat panostaa asiaan enemmän, esimerkiksi seuraamalla lasten vanhempien vointia ja myös kysymällä seksielämän toimivuudesta. Välttyisi varmasti turhilta eroilta kun parit saataisiin käymään asioita läpi. -AP
Siis miehet mukaan neuvolaan kuulemaan mitä se raskaus ja hormonit tekevät nainen keholle.
Siihen on kyllä saatavilla paljon tietoa mutta näissä kommenteissa on käynyt ilmi ettei sitä tietoa osata sisäistää edes kumppanin kertomana vaan vieläkin painostetaan eli ehkä ulkopuolisen kertomana voisi toimia.
Sitä tietoa juurikin tuosta synnytyksen jälkeisestä ajasta tulvii kaikkialta. Tässäkään keskutelussa ei muuta haluttomuutta käsitellä.
Millä se pitäis hakata niiden päähän jotka eivät edes omaa puolisoaan kuuntele?
Tuskin ne sinne neuvolaankaan mukaan tulee.
Vierailija kirjoitti:
No meillä lapsiarki johti siihen että etäännyimme toisistamme, eikä mitenkään vähän. Kaikki ennen sitä oli hyvin. Ei riitoja ja läheisyyttä oli yllin kyllin. Naisestani tuntui että oltiin umpikujassa ja päätyi pettämään vaikka vannoi että ennen sitten erotaan. Koko ajan hän kuitenkin halusi jatkaa. Yritin usein keskustella ja pelastaa tilannetta hakemalla yhteyttä yhteisellä ajalla ja tekemisellä mutta ei. Vastasi koko ajan että ei mutta haluaa myös jatkaa ja yrittää. No tuo pettäminen viimeisteli kurjan olotilan. Nyt vain pyöritetään arkea kahden pienen lapsen vuoksi. Haluaa muka vielä selvittää tunteensa mutta en tiedä...molempien pää sanoo että parasta olisi jatkaa yhdessä ja löytää uusi alku ja hän kyllä yrittää...minulla on enemmän tunteita kun hänellä mutta pahalta näyttää. Ainoa läheisyyys on että halaa minua kyllä, useinkin. Häpeän itseäni koska tuntuu että todennäköisesti menetän perheeni ja puolisoni vaikkei se minun syyni olekaan.
Kunnioitan aivan älyttömästi pareja jotka selviävät uskottomuudesta ja suhde jatkuu vahvempana. Näissä olosuhteissa tuntuu aivan uskomattoman vaikealta uskoa tuollaiseen.
Rikkinäinen mies.
Meillä oli tuo tilanne. Nyt jälkeenpäin oli paljonkin rakkautta mutta aivan liian vähän kommunikointia. Ja se hormonihuuruinen tunnemyrsky ja varmaan joku synnytyksen jälkeinen masennus.
Onneksi ei erottu vaan mies jaksoi yrittää. Minun kohdalla pettäminen ei ollut mitään suurta rakkautta tietenkään, vaan teinimäinen "hän ei enää rakasta mua millään ei oo mitään väliä ihan sama mitä teen kukaan ei välitä".
Onneksi mies ei luovuttanut eikä erottu, vaan käytiin keskustelemassa, ja muutettiin isoja asioita arjessa. Mäkin näin hänen teoistaan että hän oikeasti rakastikin mua. Rakastuttiin uudelleen.
Tämä.