Työskentelen musiikkialalla ja nyt on aivan pakko avautua!

Olen pelkkä amatööri sen kummemmin kantaa ottamaan. Se kuitenkin on pakko sanoa että kun olen tällainen herkkäkorvainen en pystykään kuuntelee enää tätä nykyajan musiikkia. Ihan kaamean kuuloista ölinää suurin osa. Äänet kauheita. Koko musiikki lähinnä kauheaa. Ei hyvää päivää.

N36

Ei tarvi kuin kuunnella Inga Söderin Stream Carries, joka on heittämällä viime vuosien paras suomalainen poplevy, niin tajuaa mistä AP puhuu. Ei soi radiossa, eikä oo saanut julkisuutta. Toiset muusikot kumartaa ja ihailee, siihen se jää vaikka millään tavalla vaikeaa matskua ei ole ko. levy.

Siitä näkee miten perverssiä ja päälaellaan on musabisnes. Ei tarvi muuta ko laulaa biletyksest, heiluttaa persettä ja hankkia hyvä tuottaja, pääsee jo mihin vaan. Tai sitten olla tarpeeksi epävireessä että pääsee saundin rokkikriitikoiden suosioon. Paskapuhetta, että ihmiset kuuntelis musaa joka on hyvää. Ne kuuntelee musaa joka on muodissa, josta puhutaan ja jota voi jollain tavalla ilmentää omassa identiteetissä. Tai sit sitä, joka kuulostaa samalta ko se musa mitä kuunteli nuorena. Sillä mitä julkaistaan ja mitä radiot soittaa, on väliä. Harmi, että ketään ei musabisneksen ja radioiden puolella tunnu kiinnostavan muu kuin varma mani.

No ei tarvi kun katsoa X Factor Suomea ja tämä asia on selvä.

Onko Robinki ihan kuspää?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on yks tuttu, joka yrittänyt breikata jo todella pitkään. Youtubet täynnä kymmeniä cover-videoita ja teki biisinkin yhden tunnetun suomalaisen räppärin kanssa, joka joutui nyt jättäämään koko alan mm. näistä syistä, joita ap mainitsi. 

Tämä mimmi on ihan ok laulamaan, mutta puuttuu se persoonallisuus äänessä. Myös epätoivo on todella suurta ja on sen myöntänyt. Vaihtoi mm. laulukielen englannista suomeksi ja heiluu puolialasti musavideossa, jotta olisi relevantti. Kertoi myös, että Suomessa vaikea breikata, jos ei tee suomenkielellä musiikkia ja suostu keikkumaan puolialasti. Noh, puolialasti on keikuttu ja keikkailtu ja kavereita löytyy ties mistä missikisoista yms. ja biisejä tehty, mutta ketään ei kiinnosta. :/ 

Tää oli vähän tällänen ohis, mutta tuli vain mieleen tuosta itsensä ja sielunsa myymisestä. Ei oikea taiteilija tai muusikko toimi näin. Ainahan näitä on ollut, mutta se ero on nyt se, että levy-yhtiöt antavat tällaisille pahimmassa tapauksessa mahdollisuuden. Nämä tekisivät mitä tahansa sen julkisuuden ja sopimuksen eteen. Syntyy paskaa ja paskoja esikuvia nuorille, jotka näitä artisteja sitten kuluttaa. 

Oletteko muuten huomanneet, että MTV sponssaa ihan hirveästi näitä turhakkeita? Ihan kuin haluttaisiin tahallaan rappeuttaa musiikin kautta nuorten aivotoimintaa. Eli tehdään paskaa, joka vaikuttaa nuorten alitajuntaan. Näihin kaikkiin yhdistyy some, media ja musiikki. En tiedä oletteko muut huomanneet tätä, mutta itse olen jo pitkään huomannut että jotain on pahasti pielessä. 

Maria Monde? Ehkä kannattaisi vaihtaa alaa.

Bodak yellow on just hyvä esimerkki tuosta. Katsoin iltiksestä kuinka laulaja riehaantui tisseineen saadessaan kuulla päätyneensä biiseineen listaykköseksi, kuuntelin biisin ja olin ihan että mitä helvettiä. Tapahtuiko idioluutio yhdessä yössä nukkuessani vai mitä tämä on.

Vähän ohi aiheen, mutta ei paljon. Mulle tuli hiljattain joku nostalgiafiilis ja kuuntelin uusiksi Pikku Geen vanhoja kappaleita. Niitä tuli kuunneltua lapsen kanssa kun lapsi oli pieni, nyt hän on jo teini. Se oli jotenkin ihan uskomatonta, miten hyviä sanoituksia niin nuori kundi on tehnyt. Niissä oli jotain sanomaa joka puhutteli ja lasten keskuudessa hän oli älyttömän suosittu. Kun miettii näitä nykyajan räppäreitä joiden sanoitukset pyörii viinan, pillun ja huumeiden ympärillä, niin täytyy ihmetellä että tällaista aivotonta huttuako jengi kuuntelee? Ja Pikku Geen kappaleiden kommenttiraidat oli täynnä sitä haikailua, et ai tää on hienoa musiikkia, miten se osaakin kirjottaa tällasia sanoja ja miks ei enää tehdä tällaista?

Ovatko musiikin kuluttajat sitten tyhmentyneet vai mistä on kyse? Paha sanoa. Mutta niin se tahtoo olla, että aidosti hyvälle musiikille ei tahdo löytyä riittävän paljon maksavia asiakkaita. 

Ootko illuminatis? Miten liityn?

Evelina on erinomainen esimerkki "tähdestä", joka ei osaa laulaa.

Saara Aalto on oikeasti hyvä laulaja, ja Ronya ja Diandra. Ronya vaan katosi jonnekin parin hitin jälkeen ja Diandran ura on lässähtänyt. Voisiko joku ottaa ohjaukseensa näitä oikeasti lahjakkaita nuoria?

Olen samaa mieltä. Ja tuntuu hassulta, kun nyt kuuntelee esim. nollarin kotimaisia massasoittobiisejä, joita silloin piti tyhjänpäiväisinä ja sieluttomina renkutuksina (tyyliin Uniklubi: Rakkautta ja piikkilankaa, Gimmel: Roviolla, Martti Vainaa & Sallitut aineet: Pelimies, Indica: Ikuinen virta, Anssi Kela: 1972...). Nehän ovat silti kunnon musiikkia verrattuna tähän nykymölinään! Eihän monien nykyisten suomalaisartistien teoksia voi edes musiikiksi kutsua.

Onko kellään muuten tarkempaa havaintoa, onko tämä nykymusiikkitrendi poikkeuksellisen voimakas juuri Suomessa. Kuuleeko ulkomailla isoilla radiokanavilla enemmän vai vähemmän oikeaa musiikkia?

Vierailija kirjoitti:

Onko Robinki ihan kuspää?

Ei ole. Aika massatuote kylläkin, muttei ihan lahjaton laulajana ainakaan.

Eihän tässä ollut mitään uutta. Luulitko avautuvasi jostain mistä me ulkopuoliset ei tiedetä mitään? Ei ole yllätys, ei. Näkeehän ton jo kaukaa mitä siellä kulisseissa tapahtuu,sekä ulkomailla että täällä. Ja aineiden käyttö-senkin näkee hyvin helposti. Ei tarvitse kuin avata telkkarin ja katsoa Emma-gaalaa. Siinä se on kaikki ihan meidän silmien edessä. 

Meillä on Suomessa tätä levy-yhtiöiden listoilla:

Ruotsalaisilla taas on esimerkiksi tätä:

Molempien maiden esimerkit ovat samaa sukupuolta, samaa ikäryhmää ja "kirjoilla" isolla levy-yhtiöllä.

Mitä taas tulee musiikillisen kompetenssin eroihin, niin... päätelkää itse.

Syy on siinä että kohdeyleisö on aikaisempaa nuorempaa, ja toisaalta - kuten kaikessa muussakin - tempo ja vaihtuvuus on kovempi.

Artistin "elinkaari" on lyhyt. Uusi etunimiartisti löytyy aina entisen tilalle.

Jos katsot teini-ikäisiä niin huomaat että soittoharrastus on lähes kadonnut. Harva soittaa mitään instrumenttia; puhelimesta, tietsikasta, mönkkäristä ja shoppailusta saa iloa irti nopeammin ja pienemmällä vaivannäöllä.

Kun soittoharrastus katoaa ja kuulijakunta muodostuu aina vain nuoremmista, on selvää ettei taitavaa laulantaa tai virtuositeettia arvosteta. Ratkaisevampaa on se että artisti on "kiinni" sen hetkisissä trendeissä, ja on riittävän uusi.

Lopulta me ikävät sedät levy-yhtiössä joudumme haistelemaan ketkä musiikkia ostavat ja mikä heihin uppoaa. Ja ikävä kyllä, ap:n kannalta, vastaus on se nuori räppäri tai etunimiartisti joka kaiken bonuksena haluaa alalle sen verran kovasti että tyytyy pienempään osaan tuotoista kuin jo nimeä saanut konkari.

Näin saa paremman tuoton kuin signaamalla vanhaan tyyliin bändi joka harjoittelee 5-10 vuotta kunnes tekee klassikkolevynsä. Jos tekee.

Sori tästä. Me sijoitetaan artisteihin rahaa, ja kovin mieluusti haluttaisiin tuottojakin että saadaan palkat maksuun joka kuukausi.

Ma voi kertoa sulle salaisuus. Katsos kun se taitavastikaan laulettu ja soitettu musiikki ei myy. Iso yleisö kuluttaa musiikkia ihan eri tavalla kuin 60-luvulla. Toki onhan meillä aidot fanit edelleenkin, mutta iso yleisö ei enää fanita mitään bändiä kuten Beatlesia joskus fanitettiin. Se riittää että on ne pari kolme autotunetettua hittibiisiä. Ei sitä samaa kamaa kuitenkaan jaksa kuunnella sitä pidempään.

Vierailija kirjoitti:

Evelina on erinomainen esimerkki "tähdestä", joka ei osaa laulaa.

Saara Aalto on oikeasti hyvä laulaja, ja Ronya ja Diandra. Ronya vaan katosi jonnekin parin hitin jälkeen ja Diandran ura on lässähtänyt. Voisiko joku ottaa ohjaukseensa näitä oikeasti lahjakkaita nuoria?

Diandra tykkää nykyään hengata lähinnä pintaliitäjäpiireissä missien, bloggaajien ja räppäreiden kanssa. Taitaa olla omakin motivaatio musiikin teon suhteen mennyt.

Siis vain se musiikki josta sinä pidät ”oikeana” on hyvää musiikkia? Nämä sinun mainitsemat lahjattomat läpät ovat kuitenkin saavuttaneet urallaan paljon enemmän kuin sinä ja jos musiikki olisi kuulijoiden mielestö huonoa, eivät olisi menestyneet. Se, että sinä et tykkää jostain ei tee siitä huonoa. Todella ylimielistä väittää olevansa itse parempi kuin muut ja että olisit kyllä menestynyt mutta kun kaikki muut vaan tykkää huonosta musiikista. Olisiko aika katsoa peiliin ja myöntää ettet vaan osaa tehdä musiikkia josta suuri yleisö kiinnostuu? Asenne saattaa myös ratkaista paljon. Osoittamalla kunnioitusta kaikkia musiikintekijöitä kohtaa, heidän genrestään riippumatta voisit saada jonkun muun kuin ylimielisen maineen. Ei kukaan halua tehdä töitä ylimielisen itsensäkorostajan kanssa.

Niin, et kertonut mitään uutta. Kaikki tietävät tuon jo.

Vierailija kirjoitti:

Kiva kun kerrot. Tuoltahan se vaikuttaa tänne ulkopuolellekin. Valitettavasti sama meno taitaa vallita monessa muussakin paikassa.

Kouluratsastus esimerkiksi on kilpailuasetelman vuoksi muuttunut sisällöltään niin, että tuotanto on teollista puuhaa. Siksi ammattimaisuus tarkoittaa kykyä feikata parhaiten, koska kenelläkään ei ole aikaa opiskella asioita riittävän syvällisesti. Musiikkiin verraten - tällä alalla mennään ehkä jopa lahjakkuuden varassa, koska laji on senverran vaikea, että ihan lahjaton ei siihen edes ala. Mutta taitona jaetaan eteenpäin nuoremmille valikoimaa vippaskonsteja. Ja mikään lahjakkuus ei pysty ylittämään joukkovoimaa.

Osataan kyllä tehdä vaativia temppuja joita ei ole alunperin edes tehty, kuten laukanvaihtoja joka askeleella, ja tehdä ne tyylikkäästi. Eli tavallaan taito kyllä kasvaa koko ajan, ja harjoitusmäärät kasvavat jne. Mutta temppujen hiominen ja hienostaminen vie huomion ja ajan perusratsastuksesta, joka riittävän laadukkaana tekee myös temppuilusta luontevaa. Ja mikä hulluinta, parhaat ratsastajat jopa saattavat kotona ratsastaa korrektisti, mutta kisoissa pitää esittää jotain ihan muuta. Yliviritettyä, liioiteltua, väkisin väännettyä. Eli silmä on totutettu väärennökseen. Tarvitaan täysi maallikko sanomaan, ettei homma näytä kauniilta.

Toki alalla itsekin on havaittu asia, ja pahimpia ylilyöntejä karsitaan, mutta samalla kuitenkin kokonaisnäkemys vääristyy, ja rentona aletaan pitää sellaistakin, mikä ei sitä ole. Oikeasti rento ei edes kelpaa, koska se ei näytä riittävän vaikuttavalta. Tämän takia valikoidaan hevoset, jotka parhaiten kestävät prässissä. Sellainen kun on pakoeläimelle hyvin epäluontevaa, että ajetaan jarru ja kaasu päällä yhtä aikaa.

Kun näkee runsaan sadan vuoden takaisia filmipätkiä paraateista, tajuaa, miten paljon on menetetty. Hevosista ja ratsastajista paistaa perusteellinen koulutus ja asioiden ymmärtäminen jopa silloin, kun tyypit ovat työkseen tehneet jotain ihan muuta - korkeita upseereja ja kuninkaallisia esim. Ja vaikka itse ratsastaja ei vaikuttaisi kovin lahjakkaalta tai ammattitaitoiselta, hän kuitenkin hallitsee asioita, joita nykynuorisolle ei edes opeteta.

Jep, vaikka ei nyt ihan aiheeseen liittykään, niin pakko kommentoida. Tämän takia jätin kouluratsastuksen kilpailumielessä kokonaan taakse, toki edelleen kouluratsastan siinä mielessä hevosiani että perusratsastan niitä sileällä paljon. Mut pääpaino on hevosen rentoudessa, oikeassa liikkumisessa ja etenkin kommunikoinnissa ratsastajan kanssa.

Nykyään siis keskityn enemmän maastoratsastukseen, maastakäsittelyyn ja ns. horsemanshippiin.

Ikävälle levy-yhtiön sedälle; on varmaan tosi pointti että on tuska ja työ saada nykynuoriso musisoimaan. Jotain kertoo taantumuksen tilasta, että musiikkiluokille pyrkii koko ajan vähempi lapsia koko maan tasolla (Helsingissä on paljon hakijoita, läheskään kaikki eivät pääse) ja niitä myös lakkautetaan säästösyistä. Ja soittimien hallinta on monen vuoden vaivannäköä vaativaa hommaa ja ponnistelu ja tylsä harjoittelu ei oikein enää kiinnosta lapsia. Oma näkemykseni on, että muusikoiden lapset soittaa suhteellisen vapaaehtoisesti koska ovat nähneet itse, kuinka hieno ja hauska ammatti heidän vanhemmillaan on. Muut soittavat, jos vanhemmat pakottavat. Ja uusia muusikoita ei tule, jos koulutus ei ala riittävän varhain. Sitten laulutaito, etenkin pojilla huononee vuosi vuodelta. Musiikinopettajat kautta maan ovat tosi huolissaan, lasten ja etenkin poikien, laulutaito huononee silmissä / korvissa. Laulutaitoa ei enää arvosteta, on tullut muita ajankulukkeita tilalle. Eli oikeasti, jos musiikin opetusta ei arvosteta, ei ole mikään ihme että kykykilpailuissa taso on matala. Ja siis mua ei oikeastaan kiinnosta Twerkkaa Fyrkkaa-tyyppisten musatuottajien ahdinko mutta enempi huolettaa klassisen puolen osaajien jatkumo. Ja muutenkin, Ultra Bra veti kolme iltaa loppuunmyytyä musikaalista ilotulitusta putkeen joulukuussa ja joka ainut iikka lavalla oli osaamisen puolesta tän maan huippua. Ja ihan ei riitä tuolle tasolle pääsyyn YouTube-pätkien matkiminen. Niin enpä ihmettele jos nykymenolla voi olla pikkusen vaikeaa saada levy-yhtiöiden ovista sisään UB-tason porukkaa, kun ei niitä paljoa ole ja uusia pitäisi kouluttaa jo ala-aste iästä asti.