Kaveri oli 1 vuoden ulkomailla - unohti äidinkielensä
Tiivistys: kaveri oli 1 vuoden Ranskassa ja nyt kun tuli takaisin niin kuulemma unohtanu suomen kielen. Oli vähän hämmentävää kun nähdessä sanoi että vaihdetaanko englantiin kun tämä suomen kieli on kokonaan unohtunut. Kaveri asunut 25 vuotta Suomessa ja nyt vuosi ulkomailla niin ei osaa enää äidinkieltään? En kyllä rehellisesti usko koko juttua. Onko muilla samanlaisia kohtaamisia?
Ihan pelkästään täällä palstalla on ihmisiä jotka asuneet yli 10v ulkomailla ja näyttivät kirjoittavan suomea ihan tavallisesti...
Kommentit (84)
Mun tädit ja sedät on asunneet Ruotsissa viimeiset 40-50-vuotta. Edelleen suomi sujuu hyvin.
Ainoastaan nk. uudissanat, joita tulee on vaikeaa ymmärtää ja hallita. Esim; yksi kesä pyysin tätiä tuomaan kaupasta mäyräkoiran samalla kun kävi. Selväksi tuli, että ei ihan ymmärtänyt, että tarkoitin 12-packia olutta. Sama on nyt nämä kikyt jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin teininä viikon Oulussa ja unohdin kans äidinkieleni. Puhuin jotain kummallista kieltä kotiin palattuani.
Mulla kävi samoin sukulaisten luona Kuopiossa vietetyn viikon jälkeen.
Kuulun valitettavasti niihin ihmisiin, joihin murteet tarttuvat helposti.. Aitona stadilaisena niiden käyttäminen on kuitenkin kömpelöä ja lähinnä myötähäpeää muissa herättävää. Olen pyrkinyt eroon tästä tarttumisesta.
Sama täällä. Joskus riitti vain viikonloppu sukulaisissa ja oli tarttunut kaikki mie-siet tuona lyhyenäkin aikana...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin teininä viikon Oulussa ja unohdin kans äidinkieleni. Puhuin jotain kummallista kieltä kotiin palattuani.
No ookko nää ny ihan tosissas? Meinaakko nää sanua että meijjän oululaisten puhetapa olis jotenki ihimeellinen?
Anteeksi. Ei ollut tarkotus loukata, mutta kyllä mua hävetti kun kaverit nauro mun puheelle.
Minä kaks viikkoa ruotsi, suomea ei ymmarra, ruotsia ei puhu ollenka.
(Sanotaan hoono soomi painotuksella).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin teininä viikon Oulussa ja unohdin kans äidinkieleni. Puhuin jotain kummallista kieltä kotiin palattuani.
No ookko nää ny ihan tosissas? Meinaakko nää sanua että meijjän oululaisten puhetapa olis jotenki ihimeellinen?
Anteeksi. Ei ollut tarkotus loukata, mutta kyllä mua hävetti kun kaverit nauro mun puheelle.
On sitä ny oululaisillaki sen verran huumorintajua, että en mää tosta loukkaantunu tai mittään. Tarkotin vaa vähän heittää vitsiä :D Tai ehkä mun huumorintaju onki sitte asia erikseen, ku en tiiä oliko tuo ees hauska heitto.
Ite olin 24h Viron risteilyllä ja kaiken unohdin.
Mä en pystyis olemaan noin nolon ihmisen ystävä enää ollenkaan. Tietenkin on vaihtoehto, että on se dementia tullut. Ehkä hänet pitäisi viedä lääkäriin.
Siis kaverisi ei vuoden aikana puhunut sanaakaan suomea vanhemmilleen tai kavereilleen Suomessa?
Riippuu siitä puhuiko suomea sinä aikana,samaa vikaa oli formula-Häkkisellä ennen kuin tapasi vaimonsa.
Ei nykypäivänä voi äidinkieltään unohtaa. Siitä pitää jo huolen esim Skypen kaltaiset palvelut, joilla kaukaakin soitetaan ainakin se viikonloppupuhelu kotiin vanhemmille tai poikaystävälle. Ja tekstailukaan ei enää imessage-aikakaudella maksa, joten kyllä se kaverisikin on päivittäin suomea käyttänyt. Itse USA:ssa vaihdossa asuessani mietin, että millaista todella olisi ollut "ennen vanhaan", kun ei ollut skypeä tai somea, ja puhelukin olisi ollut niin kallis ettei sitäkään olisi harrastettu. Silloin ehkä olisi voinut kieli vähän unohtua.
Itse AINA ennen nauroin noille jotka vaihtarivuoden aikana olivat "unohtaneet" suomen kielen - kunnes itse muutin ulkomaille ja vuoden jälkeen oli sanoja kadoksissa ja puhe tuli kuulemma sillä vieraan maan aksentilla. Todella noloa! Outo juttu oli että suurimmat ongelmat suomen kielen kanssa oli niinä alkuvuosina kun aivot oli kovilla sen uuden kielen oppimisen kanssa. Nyt kun vieras kieli sujuu ongelmitta suomikin sujuu taas paremmin.
Juuri näin. Suomi saattaa "takkuilla" vuosien ulkomailla olon jälkeen -tähänkin tarvitaan monta vuotta- mutta ei ikinä unohtua.
Ystäväsi tarve syöttää moista pajunköyttä tulee luultavasti siitä, että Suomi oikeastikin tuntuu rajusti jumiselta ja järjettömältä paikalta asua melkein minkä vaan pidemmän ulkomaan-jakson jälkeen (sori jos jotakuta loukkaa, näin se vaan menee). Jossain sekoilutilassa tuo frendisi selvästi. Ei tommosta voi olettaa kenenkään uskovan.
En tiedä oliko kaveri ylpeillyt tuolla asialla mutta se on erittäin noloa! Ei ole mikään hieno asia jos unohdat kielen noin nopeasti. Minua lähinnä hävettäisi jos noin kävisi. Tuntuu että jotkut haluavat suorastaan tuoda asian esille suurella ylpeydellä. Liekö olisi sama niin päin jos olisi koulussa opetellut englannin ja sitten myöhemmin aikuisena unohtanut sen kokonaan. En ole kuullut että kukaan olisi niin päin kehuskellut :D
t. ulkomailla asunut ja kielitaitonsa säilyttänyt
Olin minäkin Ranskassa viinitarhatöissä syyspuolen ja asuin sitten niillä ansioilla kevätpuolen Elsassissa ja Vaudin kantonissa (ranskankielisen Sveitsin alueella ) ja matkustin sieltä kesällä Pariisiin päin ja edelleen Espanjan Algecirasiin
jossa asuin puoli vuotta ja aloin sieltä pikkuhiljaa kohoamaan kohti Barcelonaa, jossa asuinkin puolitoista vuotta ,kunnes kyllästyin kaikkeen ja palasin Suomeen.
Kielellisesti ja kulttuurisesti henkisesti rikastuneena, mutta en kyllä mitään äidinkielestäni menettäneenä .
Sanoisin jopa päinvastoin, että siltäkin osalta rikastuneena.
Ei ihminen ihan helposti, tai ainakaan ihan vaan muutamassa vuodessa äidinkieltään unohda.
Oikeastaan voisi sanoa ,että on vain kaksi tapausta jossa näin tosiaan voi tapahtua.
Toinen on se, että joutuu jostain itsestä riippumattomasta syystä hyvin pienenä ympäristöön, jossa ei ole ketään kenen kanssa lapsi voisi puhua äidinkieltään (esim. Ruotsiin lähetetyt sotalapset aikanaan).
Toinen on sitten se varsinainen siirtolaistapaus.
Esim. jos on asunut vaikkapa Australiassa viimeiset yli 50 vuotta ja elämä ja lapsenlapset ja kaikki on ihmisellä siellä.
Sitten voi puhe olla jo vähän sellaista kuin sillä n.75-vuotiaalla 'Australian Kalleksi' kutsutulla miehellä joka oli asunut viimeiset puoli vuosisataa Brisbanessa.
"Kyllä yeah, ja sitte kun olin 'foremanninä' you know siellä 'construction sitella'..."
Sitä oli oikeastaan ihan kiva jo kuunnella, sillä se on jo aitoa ja elämää nähneen siirtolaisen puhetta omassa kontekstissaan.
Siirtolaistarina hahmottui eteen omalla aidolla ääneenpainollaan.
Vierailija kirjoitti:
Ohjaa lääkärin pakeille, kaverillasi on nimittäin nopeasti etenevä ja pahalaatuisen kuuloinen dementia.
Saman diagnoosin mäkin antaisin ilman lääketieteellistä koulutusta
Silkkaa roskaa. Kaverisi kuvittelee jostain syystä että on jotenkin hienoa väittää että ei enää osaa suomea, kun tämä suuri maailmanmatkaaja on peräti vuoden ollut ulkomailla.
Olen asunut poissa Suomesta 22 vuotta, teen kaiken työni englanniksi, eikä minulla todellakaan ole mitään vaikeuksia suomen kielen kanssa.
On täysin mahdotonta että kaverisi olisi vuodessa unohtanut suomen, vaikka olisi niin että hän ei ole yhtään suomen sanaa tuon vuoden aikana kuullut, lukenut eikä puhunut. Ja sehän ei ole mahdollista koska hänellä varmastikin on ystäviä ja perhettä Suomessa, ja on heidän kanssaan pitänyt yhteyttä.
Käske kaverisi vetää pää perseestään ja lakata olemasta naurettava.
Ihminen ei voi kyllä mainostaa olevansa kovinkaan kielitaitoinen jos vuodessa unohtaa koko ikänsä harjoittelemansa kielen. Enkkukin varmaan unohtuu parin viikon sisällä kokonaan sitten.
No aika omituiselta kuulostaa. Minun sukulaiseni on asunut n. 20v Espanjassa. Käy Suomessa ehkä viiden vuoden välein. Puhuu kyllä aivan täysin sujuvaa suomenkieltä. Tosin sellaisella lievällä espanjalaistyylillä, mikä on itseasiassa tosi hilpeän kuuloista :)
Hauska! Kiitos paivan nauruista ap. Olen asunut englantia puhuvissa maissa 24 vuotta, eika edelleenkaan mitaan ongelmaa suomen kielen kanssa.
Käyttääkö kaveri itsestään termejä globaali, maailmankansalainen, kosmopoliitti? Hän on sairastunut maailmankansalaisuuteen, joka väärin käytettynä tarkoittaa itsensä nostamista nk. tavallisten yläpuolelle koska on nähnyt maailmaa. Ihmiset jotka eivät syystä tai toisesta ole maailmaa nähneitä, ovat sivistymättömiä.