Kaveri oli 1 vuoden ulkomailla - unohti äidinkielensä

Ihan normaalia naisille. Miehet ei unohda äidinkieltään. Esim Martti Turunen asunut Japanissa 50 vuotta vailla mitään kontakteja suomen kieleen ja puhuu täydellisesti. Naiset unohtaa suomen jopa kolmessa kuukaudessa

Vierailija kirjoitti:

Ite olin 24h Viron risteilyllä ja kaiken unohdin.

:'D

Kaverisi on varmaan Sara Chafak vai mikä se oli se missi, joka kävi radiossa haastateltavana jonkun pilipalileffan kuvausten jälkeen ja joka toinen sana oli ah-niin-hienoa englantia. Hänhän ei ollut poissa Suomesta kuin pari kuukautta :D

Meillä kerrotaan kotikylällä juttua paikallisesta kaverista joka lähti 70-luvulla töihin autotehtaalle Ruotsiin mutta palasi vuoden päästä maitojunalla takaisin. Vuodessa hän oli kerennyt unohtamaan suomen muttei ollut oppinut vielä ruotsia :)

Nykyään on kyllä lähes mahdottomuus unohtaa äidinkielensä jos somea käyttää. Voisin veikata että jokainen ulkomailla asuva kirjoittaa joka päivä jotain suomeksi johonkin somekanavaan. Tai on muuten yhteydessä kavereihin ja vanhempiin.

Olisi outoa jos joku suomalainen kaveri alkaisi kuin salama kirkkaalta taivaalta kirjoittaa minulle messengerissä englanniksi :P jos ollaan päivittäin kirjoiteltu siellä suomeksi. Varmasti ap:n kaverillakin oli jokin keskusteluyhteys Suomeen varsinkin kun aloituksen perusteella oli alle 30v. Halusi vain esittää kansainvälistä.

Ihan helvetin noloa kaveriltasi... :D Olen itse asunut ulkomailla 2v. ja vaikka työkielenä on saksa ja englanti, pidän kuitenkin yhteyttä perheeseen, luen suomalaisia uutisia jne. Plus tietenkin ajattelen omalla äidinkielelläni! Tulee mieleen Sara Chafak ja kaksi viikkoa Losissa...

Aloituksen yksi alapeukku: joku muukin on 'unohtanut' äidinkielensä vuodessa :D

Huonoin kielipää ever.

Vaikka suomea ei edes käyttäisi koko aikana, niin ei sitä unohda! Oma puheen tuottaminen voi alkuun takkuilla, jos kieli on ollut tauolla kuukausia tai vuosia, mutta se on aivan normaalia ja häviää melko pian. Mutta vaikka käyttäisi vierasta kieltä seuraavat 30v. niin jokin vika aivoissa on, jos ei sen ajan jälkeen enää ymmärrä suomea.

Ja kielen takkuilu ei tarkoita sitä että olisi oikeasti unohtanut kielen vaan se on edelleen siellä muistin sopukoissa, mutta sitä joutuu vähän kaivella. Jos muistissa päällimmäisenä on vieraan kielen sanat ja lausejärjestys jne. niin ne voivat tulla helpommin.

Asuin 3 vuotta Ranskassa enkä unohtanut suomenkieltä. Mutta jotkut sanat ja ilmaukset ei oikein meinaa löytyä suomeksi vaan ne tahtoo tulla englanniksi. Joskus muutama minuutti myöhemmin saattaa muistua se suomenkielen sana. Jos taas yritän puhua jotain kolmatta kieltä vaikkapa ruotsia niin se tulee väkisinkin ranskaksi. Ja kyllä minä käytin joissakin tilanteissa englantia. Esim. kaveripiirini oli englanninkielinen suurimmaksi osaksi. Monien mielestä oli liian vaikea yksinkertaistaa sitä heidän ranskaansa kun vaihtoehtona oli englanti, joka kuitenkin sujui. Myös oman lääkärini kanssa puhuin englantia vaikka päivystyksessä ja äitiysvuodeosastolla mentiinkin ranskalla suurimmaksi osaksi. Eihän sitä uutta kieltä vuodessa kukaan opi ainakaan täydellisesti.

Ihan höpöhöpöä, ei se äidinkieli noin vain unohdu.

Itselläni on kyllä ollut ”pää jumissa” kielen opiskeluvaiheessa, kun asuin maassa jossa puhuin kieltä X ja opiskelin lisää X:ää joka päivä kurssilla 8h. Joskus väsyneenä iltaisin pahimman päänsäryn keskellä tuntui, etten puhu enää mitään kieltä... mutta silti suomenkieli mihinkään ollut heikkoina hetkinäkään kadonnut.

Nykyisin opiskelen englanniksi ja välillä joudun suomeksi puhuessa välttelemään tiettyjä alan termejä, joille en tiedä oikeaa suomennosta (tiedän ja osaisin selittää suomeksi, mitä termi tarkoittaa, mutten tiedä suomenkielistä sanaa kys termille.). Luulen, että jotkut kokevat tämänkin brassailuksi, siksi välttelenkin termejä joita en osaa ”suomentaa” ja yritän keksiä kiertoilmauksia.

Vierailija kirjoitti:

Ihan höpöhöpöä, ei se äidinkieli noin vain unohdu.

Itselläni on kyllä ollut ”pää jumissa” kielen opiskeluvaiheessa, kun asuin maassa jossa puhuin kieltä X ja opiskelin lisää X:ää joka päivä kurssilla 8h. Joskus väsyneenä iltaisin pahimman päänsäryn keskellä tuntui, etten puhu enää mitään kieltä... mutta silti suomenkieli mihinkään ollut heikkoina hetkinäkään kadonnut.

Nykyisin opiskelen englanniksi ja välillä joudun suomeksi puhuessa välttelemään tiettyjä alan termejä, joille en tiedä oikeaa suomennosta (tiedän ja osaisin selittää suomeksi, mitä termi tarkoittaa, mutten tiedä suomenkielistä sanaa kys termille.). Luulen, että jotkut kokevat tämänkin brassailuksi, siksi välttelenkin termejä joita en osaa ”suomentaa” ja yritän keksiä kiertoilmauksia.

Tuosta tuli mieleeni että kun opiskelin kerran erästä kieltä täyspäiväisesti tuota kieltä puhuvassa maassa, joinakin iltoina tuntui että olin unohtanut sekä suomen että englanninkielen. Tuollaiset hetket liittyi just siihen tunteeseen että aivot on ylikuumentunut siitä jatkuvasta uuden kielen pänttäämisestä ja käyttämisestä. Mutta seuraavana aamuna hyvien yöunien jälkeen tunsin jo oloni normaaliksi ja sujui ne normaalit kieletkin.

Jiihaa, olen asunut neljässä eri maassa Suomen jälkeen lähdettyäni, oppinut kahden maan kielenkin ja käytän päivittäin englantia. Ja suomi luistaa kuin ennenkin.

Kaverisi on pöpi.

Tuommosille voi sanoa, että no sitä suuremmalla syyllä ei vaihdeta englantiin niin muistuu äkkiämpää suomi mieleen.

Ma olen 4 vuotta kayttanyt paasaantoisesti englantia ja hukkaan joitakin suomenkielen sanoja hetkellisesti.

Pesukone esim ei pari paivaa sitten meinannut millaan loytya.

Valillisia hukkaamisia siis

moni ulkomailla olut unohta pubissa suomenkielen kokonaan ja alkaa puhumaan esim irlannin aksentilla englantia

en tajua lapsellisempaa toimintaa, ilmeisesti uskotaan että kun osataan puhua irlannin engalntia ja sadaan naiset uskomaan olevansa irlannista niin automaattisesti saa sitten naista

mutta tyhmiä naisia lytyy ja osa menee hatkaan

Minun täti on asunut ruotsissa noin 60 vuotta ja puhuu vieläkin suomea vaikkei ole sitä hirveästi siellä ruotsissa tarvinnut. Mies on ruotsalainen, työkieli on ollut ruotsi eikä lapsilleen ole suomea opettanut. Jonkun verran sanoja on unohtanut mutta hyvin vielä suomella pärjäisi.

Tuommoiset tyypit on aika noloja. Mulla teki mieli paljastaa yks sukulaistyttö, joka oli vuoden meillä lukion jälkeen hoitamassa mun lasta, kun tuli välivuosi. Facebookissa paluunsa jälkeen päivitteli, että ei enää osaa suomea ja onneksi opinnotkin on englanniksi jos pääsee kouluun. Oikeasti tyttö puhui suomea lähes koko ajan ja aina, jos minä olin mukana antoi mun hoitaa kaikki tilaukset yms. Kai se kavereiden kanssa mennessä kuitenkin enkkua puhui, sen verran usein se oli naapurin tytön ja hänen kavereiden kanssa menossa.

Hohhoijaa. Tosin kyllä se helposti automatisoituu. Olin itse USA:ssa vain 9kk ja palattuani ekana päivänä heräsin päikkäreiltä ja aloin unenpöpperössä puhua englantia, kunnes tajusin taas olevani kotona. Mutta ei se äidinkieli katoa edes 10 vuodessa, ei itseasiassa koskaan, mutta voi vuosikymmenissä tulla jäykemmäksi, jos sitä ei käytä, mutta vertyy nopeasti sitten.

20 v. pois Suomesta ja edelleen puhun ja kirjoitan mielestäni kohtuullisen hyvää Suomea. Jotkut uusiosanat eivät ole tuttuja.

Muistan varmaan loppuikäni, kun joitakin vuosia sitten Suomessa käydessäni kuulin kassajonossa takanani: ”nosta se mäyräkoira siihen hihnalle”. Oli ihan pakko kääntyä katsomaan, että miksi ihmeessä!? No nyt sitten osaan yhdistää sanan olueen.