Kaveri oli 1 vuoden ulkomailla - unohti äidinkielensä

Vierailija kirjoitti:

Minun täti on asunut ruotsissa noin 60 vuotta ja puhuu vieläkin suomea vaikkei ole sitä hirveästi siellä ruotsissa tarvinnut. Mies on ruotsalainen, työkieli on ollut ruotsi eikä lapsilleen ole suomea opettanut. Jonkun verran sanoja on unohtanut mutta hyvin vielä suomella pärjäisi.

Serkkuni ovat syntyneet jopa Ruotsissa ja vanhemmat ovat kuolleet yli 10 vuotta sitten. Ovat täysin ruotsinkielisiä, vaikka suomi oli toki kotikieli lapsena ja vanhempien kanssa kuolemaan saakka. Eivät edes käy Suomessa koskaan. Silti kun soitin pari vuotta sitten, niin hyvinhän tuo suomi sujui. Ihan samalla tavalla kuin 80-luvulla lapsuudessa. Toki he puhuvat jotenkin vanhanaikaista suomea ja jotkut sanat puuttuu, kun niitä ei oikein heidän vanhemmillaan edes ollut. Esimerkiksi sanoin joskus, että joku menee päiväkotiin, niin eivät tienneet, mikä on päiväkoti. Niin, päiväkoteja ei ollut silloin Suomessa sillä nimellä, kun vanhempansa täältä lähtivät ja puhuivat jostain seimistä ja tarhoista.

Itselleni on kielet melko vaikeita. Osaan englantia ja suomea sujuvasti, mutta kielten vaihto kesken kaiken on todella vaikeaa. Olen ollut pari puolen vuoden pätkää ulkomailla. Kyllä sinä aikana minulta on unohtunut joitain suomenkielen sanoja, joita on siellä ulkomailla käytetty vain englanniksi. Jotenkin silti kuulostaa uskomattomalta, että voisi unohtaa suomen kokonaan.

Olen asunut ulkomailla 20 vuotta, eikä ole suomen kieli unohtunut vähimmässäkään määrin.

Ap:n kuvaama ihminen on näitä uniikkeja lumihiutaleita, jotka haluavat huomiota. Minäkin tunsin sellaisen aikoinaan, hän oli ulkomailla 4 kk ja suomen kieli alkoi jo "unohtua". Huoh.

Hah. Äidinkieltään on käytännössä lähes mahdotonta unohtaa, ellei nyt vietä vuosikymmeniä ulkomailla eikä tänä aikana käytä äidinkieltään tai altistu sille lainkaan.

Opiskelin yliopistossa englantia, ja kielen oppimisen kurssilla eräs opettaja selitti, kuinka hänen "entinen ystävänsä" vietti vuoden Yhdysvalloissa ja oli reissun jälkeen mukamas unohtanut suomen. Opettajassa tämä naurettava väite herätti myötähäpeää, ja hän vitsaili, että ehkäpä osaksi siitä syystä kaveri olikin entinen.

Joo Ranskassa puhutaan kylläkin ranskaa. Je le sais! Olen tavannut ranskiksia jotka eivä suostu puhumaan tai osaa puhua ollenkaan englantia. Oli pakko tulla toimeen lukion lyhyellä ranskalla, joka oli ihan ruosteessa.

Eräs sisaruksistani matkusti Israeliin suomalaisessa matkaseurueessa vuosia sitten ollessaan teini-ikäinen. Kun tuli viikon matkan jälkeen kotiin niin oli unohtunut useampi suomenkielen sana jo ... sitä se teettää joillekin ...

Kaveri taitaa omasta mielestään olla vähän paremman luokan kansalaisia... :)

Vierailija kirjoitti:

Silmittömän noloa, jos on puhunut Ranskassa englantia. Ollut siellä vuoden. Että kehtaa. Tulee vielä Suomeen ja käskee puhumaan englantia.

Ihan ohiksena kysyn, että missä sanotaan että tyyppi puhui Ranskassa englantia? Eiköhän hän kysynyt ap:lta että vaihdetaanko englantiin koska se on molempien yhteinen kieli. Ap ei varmaan osaa ranskaa?

Mutta siis joo, jos joku väittää unohtaneensa äidinkielensä niin noloa "maailmankansalaisuuttahan" se on.

ex-kulkuri kirjoitti:

Olin minäkin Ranskassa viinitarhatöissä syyspuolen ja asuin sitten niillä ansioilla kevätpuolen Elsassissa ja Vaudin kantonissa (ranskankielisen Sveitsin alueella ) ja matkustin sieltä kesällä Pariisiin päin ja edelleen Espanjan Algecirasiin

jossa asuin puoli vuotta ja aloin sieltä pikkuhiljaa kohoamaan kohti Barcelonaa, jossa asuinkin puolitoista vuotta ,kunnes kyllästyin kaikkeen ja palasin Suomeen.

Kielellisesti ja kulttuurisesti henkisesti rikastuneena, mutta en kyllä mitään äidinkielestäni menettäneenä .

Sanoisin  jopa päinvastoin, että siltäkin osalta rikastuneena.

Ei ihminen ihan helposti, tai ainakaan ihan vaan muutamassa vuodessa  äidinkieltään unohda.

Oikeastaan  voisi sanoa ,että on vain kaksi tapausta jossa näin tosiaan voi tapahtua.

Toinen on se, että joutuu jostain itsestä riippumattomasta syystä hyvin pienenä ympäristöön, jossa ei ole ketään kenen kanssa lapsi voisi puhua äidinkieltään (esim. Ruotsiin lähetetyt sotalapset aikanaan).

Toinen on sitten se varsinainen siirtolaistapaus.

Esim. jos on asunut vaikkapa Australiassa viimeiset yli 50 vuotta ja elämä ja lapsenlapset ja kaikki on ihmisellä siellä.

Sitten voi puhe olla jo vähän sellaista kuin sillä n.75-vuotiaalla 'Australian Kalleksi' kutsutulla miehellä joka oli asunut viimeiset puoli vuosisataa Brisbanessa.

"Kyllä yeah, ja sitte kun olin 'foremanninä' you know siellä 'construction sitella'..."

Sitä oli oikeastaan ihan kiva jo kuunnella, sillä se on jo aitoa ja elämää nähneen siirtolaisen puhetta omassa kontekstissaan.

Siirtolaistarina hahmottui eteen omalla aidolla ääneenpainollaan.

Mina olen asunut USAssa 45 vuotta ja sita ennen 6 vuotta toisessa englanninkielisessa maassa. Suomen kielta en ole unohtanut ja uudet sanatkin oppii taalla av:lla. Kerran kirjoitin kaunoluistelusta ja sain lokaa niskaani, nyt tiedan etta se on taitoluistelua. :D En tunne ketaan toista suomalaista taalla joten elan ihan englannin kielisessa kuplassa.

Kaikki mita rakastan kirjoitti:

Voi niin käydä. Miehen sisko muuttanut Ruotsiin ollessaan neljä. Ei puhu enää Suomea. Nykyään miehen sisko on 21. Oma mies Ruotsiin muuttaessa 6 ja aina puhunut hyvää Suomea.

Täysin eri asia. Mieti nyt vähän.

Vierailija kirjoitti:

Mä olin teininä viikon Oulussa ja unohdin kans äidinkieleni. Puhuin jotain kummallista kieltä kotiin palattuani.

Ymmärrän sinua! Minä kävin kesällä Haaparannalla Ikeassa ja vasta jouluna pääsin riikinruotsista eroon. 

Mulla oli lukiossa luokkakaveri, joka 16-vuotiaana oli ollut vuoden vaihdossa Jenkeissä.

Ei osannut palattuaan enää yhtään suomea. On se jännä juttu... :-/

Itse 15 vuotta eri maissa asuneena osaan edelleen ihan hyvin.

Jotkut uudissanat on hakusessa, mut ei se kieli minnekään oo kadonnut.

I really know that feeling!

Olin juuri four days Lontoossa. 

PS "Vi ska ha hernekeittosoppa idag" oli vuosia sitten kuulemani keskustelunpätkä, jonka osallistujat olivat suomenruotsalaisia :)

Jos siis suomalainen muutat esim ranskaan asumaan, niin ajatteletko myös ranskaksi, näetkö ranskankielisiä unia ym.?

Itse asuin kolme vuotta Ranskassa. Puhuin päivittäin ranskaa ja joidenkin ystävieni kanssa englantia, joten pakostakin suomi jäi taka alalle ja ajattelin englanniksi tai ranskaksi.

Ranskassa asumista ei voi verrata englannissa asumiseen. Englannissa on yksi kieli englanti ja suomea on helppo käyttää siinä sivussa. Kun kieliä tulee kolme on ihan luonnollista työntää yksi niistä taka alalle.

Mutta en kyllä voi ymmärtää miten joku muka unohtaa koko kielen, en usko että tuo on mahdollista. Itse puhuin kyllä suomea heti palattuani. Tietenkin joitain sanoja unohtui ja minulla oli kuulema aksentti kun puhuin, mutta kuukauden päästä suomen kieli tuli ihan normaalista.

Olen asunut yli 15 vuotta pois Suomesta ja suomen kieli on minulla edelleen se kaikista vahvin.

Joskus saattaa unohtua joku ihan yksinkertainen sana, kun puhun Skypen kautta perheelle Suomeen, mutta aina se tulee mieleen. Joskus saatan sanoa jotain ihan hassua. Esim. kun puhuin kerran uusista verhoista niin sanoin ostaneeni uuder kortiinit. :) Siis joku sana, jota ei ole olemassakaan, mutta jonka "suometan" vahingossa. 

Rakastan Suomen suvea ja matkustan lasten kanssa Suomeen kerran vuodessa. 

Olen asunut 20 vuotta ulkomailla ja edelleen suomen kieli sujuu ja ajattelen suomeksi. 

Meillä oli aikoinaan yläasteella enkun opettaja, joka välillä ei muistanu jotain sanoja suomeksi. Oli kyllä ihan täysin suomalainen ja useita vuosia opetti minuakin. Välillä tuli se "apua, mikä se on suomeksi." Kyllähän se toki tiesi, mutta yritti esittää jotain maailmankansalaista :)

Olin 3v ulkomailla eikä suomen kielelleni tapahtunut mitään. Ihmettelen suuresti että se 1/3 ajassa katoaisi kokonaan :O

Kaverillasi tuntuu olevan tosi huono "kielipää". Ei pitäisi unohtaa kieltä, minkä on kerran oppinut.