Miten jakaa vuokra? (Miehen lapset)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuokra puoliksi. Siinäkin tapauksessa minusta vaikka lapset asuisivat koko ajan teillä, koska he ovat lapsia ja te olette nyt perhe.

Eivät he ole perhe. He ovat parisuhde, jossa toisella on lapsia.

Kyllä he ovat perhe jos asuvat yhdessä.

Me asumme yhdessä, olemme naimisissakin. Ehkä juridisesti olemme uusperhe, mutta mies kutsuu meitä kolhoosiksi. Minä kutsun, että olemme parisuhde, koska ”uusperheen” tärkein yksikkö on parisuhde.

Senkus kutsutte toisianne vaikka Mikki ja Minni Hiireksi, mutta perhe te olette kerran asutte yhdessä, ettekä ole pelkkä kämppiksiä.

Ihminen on sitä, miksi itse tuntee itsensä olevan.

Juu, minäkin varastin kaupasta mutta en tunne olevani rikollinen joten poliisi ei voi minulle mitään. Niinpä niin harhakuvat pyörii siellä.

On kohtuullista, että mies maksaa sen yhden makkarin verran enemmän vuokraa, jos muuten asuisitte kaksiossa. Eli senkun laskette neliöiden mukaan.

Mutta se asia, mikä tässä ketjussa minua kammottaa, on tuo joidenkin asenne, että haluavat asua miehen kanssa yhdessä, muttei millään tavalla olla tekemisissä tämän lasten kanssa. Ihan oikeasti?! Lapsille varmaan hirveän mukava, että isän luo muuttaa vieras nainen, joka leikkii ettei lapsia olekaan. Koti on myös lasten koti. Miksi ylipäätänsä tarttee asua yhdessä, jos ei pysty hyväksymään sitä, että miehellä asuu osan aikaa lapset siellä? Ja että ne kuuluu perheeseen.

Ja kyllä, elän itsekin uusperheessä ja meillä lapsista huolehtii molemmat aikuiset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun saatte tämän asian sovittua voittekin aloittaa seuraavan riidan liityen miehen lapsiin. Älä lähde tuohon kuvioon mukaan, jos et ole valmis vastaamaan lapsista 50/50.

Miksi apn pitäisi vastata uusiomiehen lasten kuluista senttiäkään? Kyllähän niiden elatus kuuluu miehelle ja lasten äidille eikä kenellekään muulle.

Tommosiin kuvioihin ei kannata lähteä. Kumpikin pitää oman kämppänsä ja vastaa omista kustannuksista. Ei se sitä seurustelua estä.

Koska kaikki aikuiset on samassa venessä, jotka lasten elämään kuuluu. Juridista vastuuta ei tietenkään ole, mutta osaksi lasten elämään tulevilla aikuisille niitä velvollisuuksia väistämättä syntyy. Mutta siitä olen vahvasti samaa mieltä, että tuollaiseen kuvioon ei kannata lähteä, jos sitä aitoa halua ei ole sen vanhemman rinnalla vastata niistä lapsista.

Nyt väännetään toki kättä isoista linjoista, mutta ei siitä mitään tule jos jokainen sentti pitää laskea ettei vahingossakaan tule maksettua toisen lapsen kuluista.

Mielestäni sivulliset aikuiset ei kuulu lasten elämään mitenkään. Isä ja äiti kantaa vastuun. AP uutena äitipuolensa toki joutuu sietämään vieraita lapsia kotonaan joka kolmas viikko, muttei hän niistä lapsista ole mitenkään vastuussa. Eikä kuulu ollakaan.

Lapsen kanssa asuva aikuinen ei voi ottaa sivullisen roolia. Ei aikuinen voi ottaa sitä roolia että ei kuuluu minulle ollenkaan, jos lapsi sitä arkea kyseisen aikuisen kanssa viettää.

Miksi ei voisi? Perustelisitko?

Minä en ota vastuuta aviomieheni lapsista. Olen täysin sivullinen. En siis ymmärrä, miten minä onnistun tässä, jos ”aikuinen ei sitä roolia voi ottaa”.

Et puutu siihen mitenkään, että lapsi ei esim. noudat yhteisiä sääntöjä ja katsot vierestä kun lapsi laittaa käden kuumalle levylle tai on juoksemassa auton alle?

Sinun mielestäsi on OK, että isä ei kasvata ja valvo lapsiaan? He eivät ole ap vastuulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuokra puoliksi. Siinäkin tapauksessa minusta vaikka lapset asuisivat koko ajan teillä, koska he ovat lapsia ja te olette nyt perhe.

Eivät he ole perhe. He ovat parisuhde, jossa toisella on lapsia.

Kyllä he ovat perhe jos asuvat yhdessä.

Me asumme yhdessä, olemme naimisissakin. Ehkä juridisesti olemme uusperhe, mutta mies kutsuu meitä kolhoosiksi. Minä kutsun, että olemme parisuhde, koska ”uusperheen” tärkein yksikkö on parisuhde.

Senkus kutsutte toisianne vaikka Mikki ja Minni Hiireksi, mutta perhe te olette kerran asutte yhdessä, ettekä ole pelkkä kämppiksiä.

Ihminen on sitä, miksi itse tuntee itsensä olevan.

Juu, minäkin varastin kaupasta mutta en tunne olevani rikollinen joten poliisi ei voi minulle mitään. Niinpä niin harhakuvat pyörii siellä.

Niin. Juridisessa mielessä olet rikollinen, kuten me olemme juridisessa mielessä uusperhe.

Mutta et ehkä silti tunne itseäsi rikolliseksi. Tunnet itsesi virheen tekijäksi, sattuman oikuksi, tilaisuuteen tarttujaksi, tai ehkä korkeintaan näpistelijäksi.

Se, mitä sinä itsestäsi ajattelet siinä tilanteessa on tärkeämpää. Koska korvien väli määrää elämän suunnan. Siksi toiset varkaat menestyvät pitkällä tähtäimellä ja toiset eivät.

Nyt eksyin aiheesta. Ei liity mitenkään alkuperäiseen kysymykseen.

Vierailija kirjoitti:

On kohtuullista, että mies maksaa sen yhden makkarin verran enemmän vuokraa, jos muuten asuisitte kaksiossa. Eli senkun laskette neliöiden mukaan.

Mutta se asia, mikä tässä ketjussa minua kammottaa, on tuo joidenkin asenne, että haluavat asua miehen kanssa yhdessä, muttei millään tavalla olla tekemisissä tämän lasten kanssa. Ihan oikeasti?! Lapsille varmaan hirveän mukava, että isän luo muuttaa vieras nainen, joka leikkii ettei lapsia olekaan. Koti on myös lasten koti. Miksi ylipäätänsä tarttee asua yhdessä, jos ei pysty hyväksymään sitä, että miehellä asuu osan aikaa lapset siellä? Ja että ne kuuluu perheeseen.

Ja kyllä, elän itsekin uusperheessä ja meillä lapsista huolehtii molemmat aikuiset. 

Viittaat minuun.

Miksikö? Siksi, että meillä on tulevaisuuden suunnitelmiä, kun tuo eläkeikä vielä vähän lähenee. Silloin me lähdemme miehen kanssa kaksistaan. Niin kauan kuin asumme tässä, niin niin kauan lapset voivat tulla meille. Sama koskee minunkin lapsiani.

Lapset ovat vain lainassa meillä.

Vierailija kirjoitti:

Mies tietenkin maksaa isomman osan. Outoa että sitä tarvitsee edes kysyä.

Täällä on selvästi joukko naisia liikkeellä, jotka omassa elämässään maksattavat osan lastensa asuintilasta miehellä. Se voi olla tosin eri juttu, jos he tekevät vastineeksi enemmän kotitöitä, mikä on rahanarvoinen etu miehelle.

Eli älä ryhdy hyväksikäytettäväksi ap. Uusperhe on.muutenkin vaikea suhdemuoto ja jos siihen liittyy edes pieni kokemus tuollaisesta epäreiluudesta, se päättyy eroon 99% varmuudella.

Nimim kokemusta on. Meillä jaetaan kaikki tarkasti omiin kustannuksiin ja on jopa täysin erilliset ruuat kummankin "perheellä". Uusperhe ei ole yksi perhe kuten ydinperhe vaan se pn kaksi erillistä perhettä, joiden vanhemmilla on vakiintunut aikuinen parisuhde.

Kukin tavallaan, mutta tässä keskustelussa toistuu jatkuvasti yksi lastenkasvatukseen liittyvistä peruskysymyksistä: tuleeko aikuisten muovata elämänsä lasten mukaan, vai lasten muovautua aikuisten elämän mukaan? Te olette valinneet sen tien, että lapset muovautuvat aikuisten arjen mukana. Kasvatustapanne ja perhe-elämänne ei siis ole lapsikeskeistä, vaan aikuiskeskeistä. Mitään erityistä kehityksellistä tai kasvatuksellista etua ei ole lapsille siinä, että asuvat samassa taloudessa aikuisten kanssa, jotka eivät heistä huolehdi ja jaa resurssejaan heidän kanssaan. Tämä järjestely hyödyttää yksinomaan taloudessa asuvia aikuisia, jotka varjelevat omia resurssejaan ja pystyvät siten säästämään ne vain omille lapsilleen. Mutta onko järjestely oikeasti positiivinen lapsien kannalta, kun kokemus vastavuoroisuudesta, pyyteettömästä auttamisesta ja jakamisesta jää vanhempien omien resurssien varjelun vuoksi puuttumaan?

Siinä olet oikeassa, että ette ole perhe (oletan, että olet sama kommentoija joka näin totesi). Perhe on sosiaalinen ja taloudellinen yksikkö, mikä perustuu vastavuoroisuuteen ja toisen parhaan omaksi ottamiseen. Parisuhteenne saattaa olla kahden ihmisen perhe, mutta tästä jäävät lapset ulkopuolelle. Oikeastaan asunnossanne on siis kolme perheyksikköä, parisuhde mukaan lukien - ellei jakaminen puutu myös parisuhteestanne.

Itse en tällaista omien resurssien varjeluun perustuvaa elämäntapaa tai parisuhdemuotoa valitsisi, sillä se todennäköisesti kielii hyväksikäytön ja epäluottamuksen tunteeseen perustuvasta elämänkatsomuksesta. Mutta mikäli parisuhteessanne molemmat jakavat tämän saman elämänkatsomuksen, on tietysti luonnollista, että arki toimii sujuvasti. Jos toinen kumppani ei jakaisi samaa elämänkatsomusta (kuten ilmeisesti ap:n tapauksessa), arki muuttuisi riitakentäksi, kun odotukset ja tarpeet eivät kohtaa.

Vierailija kirjoitti:

On kohtuullista, että mies maksaa sen yhden makkarin verran enemmän vuokraa, jos muuten asuisitte kaksiossa. Eli senkun laskette neliöiden mukaan.

Mutta se asia, mikä tässä ketjussa minua kammottaa, on tuo joidenkin asenne, että haluavat asua miehen kanssa yhdessä, muttei millään tavalla olla tekemisissä tämän lasten kanssa. Ihan oikeasti?! Lapsille varmaan hirveän mukava, että isän luo muuttaa vieras nainen, joka leikkii ettei lapsia olekaan. Koti on myös lasten koti. Miksi ylipäätänsä tarttee asua yhdessä, jos ei pysty hyväksymään sitä, että miehellä asuu osan aikaa lapset siellä? Ja että ne kuuluu perheeseen.

Ja kyllä, elän itsekin uusperheessä ja meillä lapsista huolehtii molemmat aikuiset. 

Eihän AP muuta lasten isän luokse, vaan he perustavat uuden yksikön parisuhteineen. Lapset saapuvat vierailemaan joka kolmas viikko APN ja isänsä luo. Isä on vastuussa niin lastensa elatuksesta, hoitamisesta kuin kasvatuksesta kun yhdessä lasten äidin kanssa. Mikä tässä on sinulle ongelma?

Kylmä ja etäinen aikuinen lasten toisessa kodissa on aina vahingollista lasten henkiselle kehitykselle. Lapset ja nuoret luulevat että heissä on jotain vikaa kun he eivät kelpaa ja heitä kohdellaan välinpitämättömästi.

Vaikka oikeasti se vika on siellä aikuisten päässä.

Jos ottaa kumppanin jolla on lapsia niin ei ole pakko olla heille äiti tai isä mutta saman katon alla pitää kuitenkin osata käyttäytyä normaalisti. Ei voi eristäytyä ja kohdella lapsia kuin ilmaa sillä sehän on suorastaan henkistä kidutusta lapsille. Moni aikuinenkin ahdistuu jos puoliso pitää mykkäkoulua ja dissaa vähän väliä niin kuinka lapset muka kestävät tuollaista kylmää kohtelua? ITSEKÄSTÄ!

Vierailija kirjoitti:

Kylmä ja etäinen aikuinen lasten toisessa kodissa on aina vahingollista lasten henkiselle kehitykselle. Lapset ja nuoret luulevat että heissä on jotain vikaa kun he eivät kelpaa ja heitä kohdellaan välinpitämättömästi.

Vaikka oikeasti se vika on siellä aikuisten päässä.

Jos ottaa kumppanin jolla on lapsia niin ei ole pakko olla heille äiti tai isä mutta saman katon alla pitää kuitenkin osata käyttäytyä normaalisti. Ei voi eristäytyä ja kohdella lapsia kuin ilmaa sillä sehän on suorastaan henkistä kidutusta lapsille. Moni aikuinenkin ahdistuu jos puoliso pitää mykkäkoulua ja dissaa vähän väliä niin kuinka lapset muka kestävät tuollaista kylmää kohtelua? ITSEKÄSTÄ!

Samaa mieltä mutta jos se aikuinen on ystävällinen ja kaverillinen, mutta ei ota kasvatusvastuuta, niin se voi monesti olla ihan hyväkin malli uusperheelle. Usein näkee, että uusi puoliso yrittää saada lapsiin otetta komentelemalla ja lasten on vaikeaa ottaa tiukkaa komentoa vastaan ihmiseltä, joka ei ole hoivannut heitä ja ei ole tuttu koko elämän ajalta. Monesti, varsinkin isompien lasten kohdalla voi olla parempi olla kaverin roolissa. Kylmyys ja epäystävällisyys taas on kamalaa. / sorry täysi off topic.

Vierailija kirjoitti:

Kylmä ja etäinen aikuinen lasten toisessa kodissa on aina vahingollista lasten henkiselle kehitykselle. Lapset ja nuoret luulevat että heissä on jotain vikaa kun he eivät kelpaa ja heitä kohdellaan välinpitämättömästi.

Vaikka oikeasti se vika on siellä aikuisten päässä.

Jos ottaa kumppanin jolla on lapsia niin ei ole pakko olla heille äiti tai isä mutta saman katon alla pitää kuitenkin osata käyttäytyä normaalisti. Ei voi eristäytyä ja kohdella lapsia kuin ilmaa sillä sehän on suorastaan henkistä kidutusta lapsille. Moni aikuinenkin ahdistuu jos puoliso pitää mykkäkoulua ja dissaa vähän väliä niin kuinka lapset muka kestävät tuollaista kylmää kohtelua? ITSEKÄSTÄ!

Kuka tässä ketjussa on sanonut, että kohtelee lasta kuin ilmaa tai ettei kohtele normaalisti???

Kyllä ihminen voi olla sen hetken normaali ja ystävällinen ja kunnioittava, kun on lasten kanssa paikalla. Ei normaalius tule siitä, että on läsnä.

Pahempi se on, että dissaa ja on kylmä samalla, kun istuu samassa huoneessa.... eikö?

Miksi muutat yhteen sellaisen miehen kanssa, jolla on vielä kotona asuvia lapsia? Voitte seurustella omissa asunnoissanne asuen mutta jos muutatte yhteen niin teille tulee sekä ongelmia siihen omaan parisuhteeseenne kuin myös miehelle tulee ongelmia lasten kasvatuksessa entisen puolisonsa kanssa ja lapsillekin vaikeampaa kun joutuvat sopeutumaan asumaan monenlaisten ihmisten määräysvallassa.

Vastaan tähän nyt entisenä äitipuolena ja nykyisenä lähiäitinä.

Äitipuolella tai isäpuolella ei pidä maksattaa lapsen kuluja eikä hoidattaa tätä kuin olisi oma lapsi. Ei ole. Lapsella on kaksi vanhempaa jotka hoitavat nämä asiat.

Äiti/isäpuoli maksaa oman kulutuksensa verran. Se voidaan hyvin yhdessä kerralla arvioida ja ihan laskea laskimen kanssa, ja sitten se on tehty ja sitä voidaan noudattaa.

Äiti/isäpuolen vastuu lapsista on että katsoo perään jos on luvannut olla kotona sitä varten, tarjoaa ruokaa kun on sen aika, katsoo että menevät nukkumaan. Nämä siis jos heidän vanhempi joutuu olemaan satunnaisesti jossain ja on pyytänyt.

Äitipuoli ei maksa lasten ruokia, vettä, sähköjä, osta isompaa asuntoa kuin itse tarvisi. Esim isä ostaa ison asunnon ja äitipuoli maksaa vuokrana osan koroista ja kuluista.

En osannut pitää puoliani äitipuolena, mutta todellakaan en maksata miesystävällä lapseni kuluja ja kotia.

Meillä uusperheessä mies maksaa omista lapsistaan aiheutuvat kulut ja minä omistani.

Ihan alussa tuli riitaa, kun koin miehen yrittävän maksattaa asioitaan minulla. Taustalla oli joku sellainen ajatus hänellä, että hän olo elättänyt eksäänsä ja kokenut sen epäreiluksi. Hän ikäänkuin koki olevansa oikeutettu uudessa suhteessa saamaan hyvitystä siitä, eli hyötyä nyt vuorostaan minusta. Mutta mehän olemme eri ihmisiä! En ole hänen eksänsä eikä minun tehtäväni ole hyvittää jonkun toisen vääryyksiä. Veikkaan itseasiassa tällaisen ajattelun olevan joillain miehillä yleisempää kuin he edes itse tajuavat.

Kesti jonkun aikaa, pari vuotta, ennenkuin mies pääsi eroon tällaisesta asenteesta. Maksan yhä hieman enemmän kuin hän ja teen enemmän kotitöitä, mutta sen verran tasaveroisemmin, että näin voi elää.

Olin eksäni toinen vaimo. Hän koki että eka eksänsä oli saanut häneltä liian kovat elarit ja hän näki lapsiaan liian vähän.

Nykyään hän on tinkinyt elarit minulle aivan minimiin, hänkin ilmeisesti velkoo minulta vanhoja kaunojaan eksältään. Kurjaa. Näin se menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kohtuullista, että mies maksaa sen yhden makkarin verran enemmän vuokraa, jos muuten asuisitte kaksiossa. Eli senkun laskette neliöiden mukaan.

Mutta se asia, mikä tässä ketjussa minua kammottaa, on tuo joidenkin asenne, että haluavat asua miehen kanssa yhdessä, muttei millään tavalla olla tekemisissä tämän lasten kanssa. Ihan oikeasti?! Lapsille varmaan hirveän mukava, että isän luo muuttaa vieras nainen, joka leikkii ettei lapsia olekaan. Koti on myös lasten koti. Miksi ylipäätänsä tarttee asua yhdessä, jos ei pysty hyväksymään sitä, että miehellä asuu osan aikaa lapset siellä? Ja että ne kuuluu perheeseen.

Ja kyllä, elän itsekin uusperheessä ja meillä lapsista huolehtii molemmat aikuiset. 

Viittaat minuun.

Miksikö? Siksi, että meillä on tulevaisuuden suunnitelmiä, kun tuo eläkeikä vielä vähän lähenee. Silloin me lähdemme miehen kanssa kaksistaan. Niin kauan kuin asumme tässä, niin niin kauan lapset voivat tulla meille. Sama koskee minunkin lapsiani.

Lapset ovat vain lainassa meillä.

Eli kyse onkin siis ennemmin siitä että teillä on vapaa kasvatus noin yleensä eikä se liity siihen, että on erikseen miehen ja sinun lapset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kohtuullista, että mies maksaa sen yhden makkarin verran enemmän vuokraa, jos muuten asuisitte kaksiossa. Eli senkun laskette neliöiden mukaan.

Mutta se asia, mikä tässä ketjussa minua kammottaa, on tuo joidenkin asenne, että haluavat asua miehen kanssa yhdessä, muttei millään tavalla olla tekemisissä tämän lasten kanssa. Ihan oikeasti?! Lapsille varmaan hirveän mukava, että isän luo muuttaa vieras nainen, joka leikkii ettei lapsia olekaan. Koti on myös lasten koti. Miksi ylipäätänsä tarttee asua yhdessä, jos ei pysty hyväksymään sitä, että miehellä asuu osan aikaa lapset siellä? Ja että ne kuuluu perheeseen.

Ja kyllä, elän itsekin uusperheessä ja meillä lapsista huolehtii molemmat aikuiset. 

Eihän AP muuta lasten isän luokse, vaan he perustavat uuden yksikön parisuhteineen. Lapset saapuvat vierailemaan joka kolmas viikko APN ja isänsä luo. Isä on vastuussa niin lastensa elatuksesta, hoitamisesta kuin kasvatuksesta kun yhdessä lasten äidin kanssa. Mikä tässä on sinulle ongelma?

En puhunut ap:sta vaan parista muusta kommentoijasta, jotka mielestäni varsin selvästi viittaavat siihen, että ignooraavat puolison lapset kokonaan, vaikka asuvat osittain samassa kodissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kohtuullista, että mies maksaa sen yhden makkarin verran enemmän vuokraa, jos muuten asuisitte kaksiossa. Eli senkun laskette neliöiden mukaan.

Mutta se asia, mikä tässä ketjussa minua kammottaa, on tuo joidenkin asenne, että haluavat asua miehen kanssa yhdessä, muttei millään tavalla olla tekemisissä tämän lasten kanssa. Ihan oikeasti?! Lapsille varmaan hirveän mukava, että isän luo muuttaa vieras nainen, joka leikkii ettei lapsia olekaan. Koti on myös lasten koti. Miksi ylipäätänsä tarttee asua yhdessä, jos ei pysty hyväksymään sitä, että miehellä asuu osan aikaa lapset siellä? Ja että ne kuuluu perheeseen.

Ja kyllä, elän itsekin uusperheessä ja meillä lapsista huolehtii molemmat aikuiset. 

Eihän AP muuta lasten isän luokse, vaan he perustavat uuden yksikön parisuhteineen. Lapset saapuvat vierailemaan joka kolmas viikko APN ja isänsä luo. Isä on vastuussa niin lastensa elatuksesta, hoitamisesta kuin kasvatuksesta kun yhdessä lasten äidin kanssa. Mikä tässä on sinulle ongelma?

En puhunut ap:sta vaan parista muusta kommentoijasta, jotka mielestäni varsin selvästi viittaavat siihen, että ignooraavat puolison lapset kokonaan, vaikka asuvat osittain samassa kodissa.

Hmmm... koti on koti sille, joka siellä asuu. Koti on koti vuoroviikkolapsille, Viikonloppulapsille isän koti ei ole koti. Minun lapsenikin sanovat menevänsä isän luo yökylään. Ei siis kotiin.

Lisäyksenä vielä että itse olen vielä opiskelija ja käyn kyllä iltatöissä mutta miehellä on kuiten päivätyö... ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kohtuullista, että mies maksaa sen yhden makkarin verran enemmän vuokraa, jos muuten asuisitte kaksiossa. Eli senkun laskette neliöiden mukaan.

Mutta se asia, mikä tässä ketjussa minua kammottaa, on tuo joidenkin asenne, että haluavat asua miehen kanssa yhdessä, muttei millään tavalla olla tekemisissä tämän lasten kanssa. Ihan oikeasti?! Lapsille varmaan hirveän mukava, että isän luo muuttaa vieras nainen, joka leikkii ettei lapsia olekaan. Koti on myös lasten koti. Miksi ylipäätänsä tarttee asua yhdessä, jos ei pysty hyväksymään sitä, että miehellä asuu osan aikaa lapset siellä? Ja että ne kuuluu perheeseen.

Ja kyllä, elän itsekin uusperheessä ja meillä lapsista huolehtii molemmat aikuiset. 

Viittaat minuun.

Miksikö? Siksi, että meillä on tulevaisuuden suunnitelmiä, kun tuo eläkeikä vielä vähän lähenee. Silloin me lähdemme miehen kanssa kaksistaan. Niin kauan kuin asumme tässä, niin niin kauan lapset voivat tulla meille. Sama koskee minunkin lapsiani.

Lapset ovat vain lainassa meillä.

Eli kyse onkin siis ennemmin siitä että teillä on vapaa kasvatus noin yleensä eikä se liity siihen, että on erikseen miehen ja sinun lapset?

Ei meillä ole vapaa kasvatus, mutta emme ole tiukimmasta päästä. Jos miestä nyppii minun teinini touhut, sanoo hän siitä minulle, ja minä sanon lapselleni. Ja sama toisinpäin.

Eli molemmat kasvattavat omat lapsensa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä sellainen järjestely, että minä asun miehen omistamassa asunnossa, jossa asuu hänen kaksi alaikäistä tytärtään. En maksa asumisesta mitään. Asunto kaksio, jossa iso olohuone. Me miehen kanssa nukutaan olohuoneesta halkaistussa sopessa ja tyttärillä omat huoneet. Ostan kotiimme ruokaa ja taloustarvikkeita kuten wc- paperi, astianpesuaine, tiskiaine, ymym. Mies hoitaa asunnon ja sähkön ja veden kustannukset.

Tämä toimii meillä oikein hienosti. Olemme miehen lasten kanssa todella hyvissä väleissä ja autan lapsia läksyissä ja opetan leipomista ja ulkoilemme paljon yhdessä. Ei ole siis mitään skismaa. Olen alusta asti antanut olettaa, että mies vastaa itse omien lastensa asumisen. Jos minua ei haluta asumaan heidän luonaan niin voin aivan hyvin lähteä omaankin kotiin asumaan. Ei se minua haittaa.

Miten voi olla kaksio, jos tytöillä on molemmilla kuitenkin omat huoneet? Menikö sulla nyt käsitteet sekaisin?

Teillä on siis kolmio: olohuone, 2x makuuhuone, keittiö ja kylpyhuone. 

Kaksio on: olohuone, makuuhuone, keittiö ja kylpyhuone.