Miten jakaa vuokra? (Miehen lapset)

Älä huoli ei niitä lapsia kauaa tarvitse katsella kuten ei miestäkään. Lähtevät nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun saatte tämän asian sovittua voittekin aloittaa seuraavan riidan liityen miehen lapsiin. Älä lähde tuohon kuvioon mukaan, jos et ole valmis vastaamaan lapsista 50/50.

Miksi apn pitäisi vastata uusiomiehen lasten kuluista senttiäkään? Kyllähän niiden elatus kuuluu miehelle ja lasten äidille eikä kenellekään muulle.

Tommosiin kuvioihin ei kannata lähteä. Kumpikin pitää oman kämppänsä ja vastaa omista kustannuksista. Ei se sitä seurustelua estä.

Koska kaikki aikuiset on samassa venessä, jotka lasten elämään kuuluu. Juridista vastuuta ei tietenkään ole, mutta osaksi lasten elämään tulevilla aikuisille niitä velvollisuuksia väistämättä syntyy. Mutta siitä olen vahvasti samaa mieltä, että tuollaiseen kuvioon ei kannata lähteä, jos sitä aitoa halua ei ole sen vanhemman rinnalla vastata niistä lapsista.

Nyt väännetään toki kättä isoista linjoista, mutta ei siitä mitään tule jos jokainen sentti pitää laskea ettei vahingossakaan tule maksettua toisen lapsen kuluista.

Mielestäni sivulliset aikuiset ei kuulu lasten elämään mitenkään. Isä ja äiti kantaa vastuun. AP uutena äitipuolensa toki joutuu sietämään vieraita lapsia kotonaan joka kolmas viikko, muttei hän niistä lapsista ole mitenkään vastuussa. Eikä kuulu ollakaan.

Lapsen kanssa asuva aikuinen ei voi ottaa sivullisen roolia. Ei aikuinen voi ottaa sitä roolia että ei kuuluu minulle ollenkaan, jos lapsi sitä arkea kyseisen aikuisen kanssa viettää.

Miksi ei voisi? Perustelisitko?

Minä en ota vastuuta aviomieheni lapsista. Olen täysin sivullinen. En siis ymmärrä, miten minä onnistun tässä, jos ”aikuinen ei sitä roolia voi ottaa”.

Et puutu siihen mitenkään, että lapsi ei esim. noudat yhteisiä sääntöjä ja katsot vierestä kun lapsi laittaa käden kuumalle levylle tai on juoksemassa auton alle?

En ole lasten kanssa kaksistaan, joten minun ei tarvitse puuttua. Mies on aina paikalla, ja hän puuttuu. Itse asiassa en edes tiedä, mitkä ovat miehen laatimat säännöt. Minä olen miehelle sanonut, että sohvalla ei sitten syödä. Mies saa vahtia tätä sääntöä.

Jos lapset venkoilee ruoan kanssa, niin ei se kuulu minulle. Mies kasvattaa.

Toki hädässä puutun. Jos laittaa käden hellalle, niin puutun. Niin puutun, jos naapurinkin lapsi sen tekee.

Auton alle juoksemiseen en puutu, koska en ole lasten kanssa ulkona. Eli sellaista tilannetta ei voi tulla vastaan. Mutta jos tulisi, niin puuttuisin samalla tavalla kuin naapurin lapsen olevan kyseessä.

Eli jos en ole paikalla kuin korkeintaan ruokaillessa jos silloinkaan, niin miten voin kantaa vastuuta heistä?

Mies ei käy koko aikana vessassa ja ottaa aina lapset mukaan toiseen huoneeseen?

Mistä minä tiedän, mitä mies heidän kanssaan tekee, tai milloin hän käy vessassa? Kuten sanoin, en ole paikalla. Jos olen kotona, olen eri huoneessa.

Joka kolmas viikko lähdet kodistasi tai kökötät makkarissa? Kuulostaapa hyvältä....

Yh:t kannattaa jättää kuvioista.

Onko huoneistossa 3h ja keittiö, sauna, parveke? Se vähentää miehen summaa arviostasi, eli ei täysin 2/3. MUTTA yksi huone voi silti nostaa vähän miehen osuutta vuokrasta, tuskin sinä sitä maksat. Laskelma neliöiden mukaan vai huoneiden? Tuleeko ero tämän asian vuoksi

Meillä sellainen järjestely, että minä asun miehen omistamassa asunnossa, jossa asuu hänen kaksi alaikäistä tytärtään. En maksa asumisesta mitään. Asunto kaksio, jossa iso olohuone. Me miehen kanssa nukutaan olohuoneesta halkaistussa sopessa ja tyttärillä omat huoneet. Ostan kotiimme ruokaa ja taloustarvikkeita kuten wc- paperi, astianpesuaine, tiskiaine, ymym. Mies hoitaa asunnon ja sähkön ja veden kustannukset.

Tämä toimii meillä oikein hienosti. Olemme miehen lasten kanssa todella hyvissä väleissä ja autan lapsia läksyissä ja opetan leipomista ja ulkoilemme paljon yhdessä. Ei ole siis mitään skismaa. Olen alusta asti antanut olettaa, että mies vastaa itse omien lastensa asumisen. Jos minua ei haluta asumaan heidän luonaan niin voin aivan hyvin lähteä omaankin kotiin asumaan. Ei se minua haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun saatte tämän asian sovittua voittekin aloittaa seuraavan riidan liityen miehen lapsiin. Älä lähde tuohon kuvioon mukaan, jos et ole valmis vastaamaan lapsista 50/50.

Miksi apn pitäisi vastata uusiomiehen lasten kuluista senttiäkään? Kyllähän niiden elatus kuuluu miehelle ja lasten äidille eikä kenellekään muulle.

Tommosiin kuvioihin ei kannata lähteä. Kumpikin pitää oman kämppänsä ja vastaa omista kustannuksista. Ei se sitä seurustelua estä.

Juuri näin. Jos lasten takia vuokraatte kolmion, tietysti mies maksaa 2/3 osan ja sinä 1/3.

Tai sitten vuokraatte kaksion ja lapset käydessään nukkuvat siellä, eikä omaa huonetta lainkaan.

Joku järki pitää olla kerjätessäkin.

Jos muuten vuokraisitten kaksion, niin on reilua, että mies maksaa enemmän. Mutta mielestäni vain tuon yhden ylimääräisen makuuhuoneen verran. Jos vaikka asunnossa neliöitä 72 ja makuuhuoneessa 12, mies maksaa vuokraa 42 neliöstä, ap 30 neliöstä. Tässä esimerkissä jako 2/3 ja 1/3 on aika lähellä. Ehkä asumiseen liittyvät kulut kannattaa jakaa "reilusti". En suosittele, että joka asiassa pilkkua viilataan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun saatte tämän asian sovittua voittekin aloittaa seuraavan riidan liityen miehen lapsiin. Älä lähde tuohon kuvioon mukaan, jos et ole valmis vastaamaan lapsista 50/50.

Miksi apn pitäisi vastata uusiomiehen lasten kuluista senttiäkään? Kyllähän niiden elatus kuuluu miehelle ja lasten äidille eikä kenellekään muulle.

Tommosiin kuvioihin ei kannata lähteä. Kumpikin pitää oman kämppänsä ja vastaa omista kustannuksista. Ei se sitä seurustelua estä.

Koska kaikki aikuiset on samassa venessä, jotka lasten elämään kuuluu. Juridista vastuuta ei tietenkään ole, mutta osaksi lasten elämään tulevilla aikuisille niitä velvollisuuksia väistämättä syntyy. Mutta siitä olen vahvasti samaa mieltä, että tuollaiseen kuvioon ei kannata lähteä, jos sitä aitoa halua ei ole sen vanhemman rinnalla vastata niistä lapsista.

Nyt väännetään toki kättä isoista linjoista, mutta ei siitä mitään tule jos jokainen sentti pitää laskea ettei vahingossakaan tule maksettua toisen lapsen kuluista.

Mielestäni sivulliset aikuiset ei kuulu lasten elämään mitenkään. Isä ja äiti kantaa vastuun. AP uutena äitipuolensa toki joutuu sietämään vieraita lapsia kotonaan joka kolmas viikko, muttei hän niistä lapsista ole mitenkään vastuussa. Eikä kuulu ollakaan.

Lapsen kanssa asuva aikuinen ei voi ottaa sivullisen roolia. Ei aikuinen voi ottaa sitä roolia että ei kuuluu minulle ollenkaan, jos lapsi sitä arkea kyseisen aikuisen kanssa viettää.

Miksi ei voisi? Perustelisitko?

Minä en ota vastuuta aviomieheni lapsista. Olen täysin sivullinen. En siis ymmärrä, miten minä onnistun tässä, jos ”aikuinen ei sitä roolia voi ottaa”.

Et puutu siihen mitenkään, että lapsi ei esim. noudat yhteisiä sääntöjä ja katsot vierestä kun lapsi laittaa käden kuumalle levylle tai on juoksemassa auton alle?

En ole lasten kanssa kaksistaan, joten minun ei tarvitse puuttua. Mies on aina paikalla, ja hän puuttuu. Itse asiassa en edes tiedä, mitkä ovat miehen laatimat säännöt. Minä olen miehelle sanonut, että sohvalla ei sitten syödä. Mies saa vahtia tätä sääntöä.

Jos lapset venkoilee ruoan kanssa, niin ei se kuulu minulle. Mies kasvattaa.

Toki hädässä puutun. Jos laittaa käden hellalle, niin puutun. Niin puutun, jos naapurinkin lapsi sen tekee.

Auton alle juoksemiseen en puutu, koska en ole lasten kanssa ulkona. Eli sellaista tilannetta ei voi tulla vastaan. Mutta jos tulisi, niin puuttuisin samalla tavalla kuin naapurin lapsen olevan kyseessä.

Eli jos en ole paikalla kuin korkeintaan ruokaillessa jos silloinkaan, niin miten voin kantaa vastuuta heistä?

Mies ei käy koko aikana vessassa ja ottaa aina lapset mukaan toiseen huoneeseen?

Mistä minä tiedän, mitä mies heidän kanssaan tekee, tai milloin hän käy vessassa? Kuten sanoin, en ole paikalla. Jos olen kotona, olen eri huoneessa.

Joka kolmas viikko lähdet kodistasi tai kökötät makkarissa? Kuulostaapa hyvältä....

No en puhunut ap:sta ja hänen viikoistaan, vaan puhuin yleisellä tasolla ottaen kantaa siihen, että miksi pitäisi kantaa vastuuta miehen lapsista. Meillä lapset ovat joka toinen vkl.

Kökötän paljon makkarissa. Teen paljon etätöitä, ja silloinkin kökötän koko päivän makkarissa, vaikka muukin asunto olisi tyhjä. Kun mies on poissa kotoa, niin silloinkin kökötän makkarissa. Tämä on lempipaikkani.

Juuri nyt olen myös makkarissa. Minulla on tietokone, padi, työtavarat, ja illalla kuntopyörät ja apple tv:t leffoineen. Täältä ei puutu muu kuin jääkaappi.

Et ole.  Päävastuu kuuluu puoliksi molemmille.  Muista kuluista voit kuitata.

Lasten on saatava olla lapsia, he ahdistuvat mahdollisesti jos annat ymmärtää he ovat raha-asioita.

Vuokra puoliksi. Siinäkin tapauksessa minusta vaikka lapset asuisivat koko ajan teillä, koska he ovat lapsia ja te olette nyt perhe.

Vierailija kirjoitti:

Vuokra puoliksi. Siinäkin tapauksessa minusta vaikka lapset asuisivat koko ajan teillä, koska he ovat lapsia ja te olette nyt perhe.

Eivät he ole perhe. He ovat parisuhde, jossa toisella on lapsia.

Miehen kuuluu maksaa wnemmän siitä, että hänen lapsiensa vuoksi ap joutuu asumaan isommassa ja kalliimmassa asunnossa kuin muuten.

Tuli rivien välistä tunne, että onkohan mies tietoinen uusperheen erilaisuudesta vanhaan perheeseensä. Kauanko hänen erostaan on aikaa? Muuttiko hän suoraan exän kanssa yhteisestä kodista luoksesi vai onko asunut tarpeeksi kauan itsenäisesti ennen tapaamistanne? Miksi heille tuli ero alunperin? Ettei ole klassista tilannetta, että poispotkittu mies etsii uuden kotipesän ja ottaa uuden naisen ikäänkuin exältä vapautuneeseen perheenäidin rooliin. Kannattaa puhua suhteen laadusta asiat halki miehen kanssa, että et ole exän korvike ja että uusperhe ei koskaan tule olemaan samanlainen kuin miehen eka perhe oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun saatte tämän asian sovittua voittekin aloittaa seuraavan riidan liityen miehen lapsiin. Älä lähde tuohon kuvioon mukaan, jos et ole valmis vastaamaan lapsista 50/50.

Miksi apn pitäisi vastata uusiomiehen lasten kuluista senttiäkään? Kyllähän niiden elatus kuuluu miehelle ja lasten äidille eikä kenellekään muulle.

Tommosiin kuvioihin ei kannata lähteä. Kumpikin pitää oman kämppänsä ja vastaa omista kustannuksista. Ei se sitä seurustelua estä.

Koska kaikki aikuiset on samassa venessä, jotka lasten elämään kuuluu. Juridista vastuuta ei tietenkään ole, mutta osaksi lasten elämään tulevilla aikuisille niitä velvollisuuksia väistämättä syntyy. Mutta siitä olen vahvasti samaa mieltä, että tuollaiseen kuvioon ei kannata lähteä, jos sitä aitoa halua ei ole sen vanhemman rinnalla vastata niistä lapsista.

Nyt väännetään toki kättä isoista linjoista, mutta ei siitä mitään tule jos jokainen sentti pitää laskea ettei vahingossakaan tule maksettua toisen lapsen kuluista.

Mielestäni sivulliset aikuiset ei kuulu lasten elämään mitenkään. Isä ja äiti kantaa vastuun. AP uutena äitipuolensa toki joutuu sietämään vieraita lapsia kotonaan joka kolmas viikko, muttei hän niistä lapsista ole mitenkään vastuussa. Eikä kuulu ollakaan.

Lapsen kanssa asuva aikuinen ei voi ottaa sivullisen roolia. Ei aikuinen voi ottaa sitä roolia että ei kuuluu minulle ollenkaan, jos lapsi sitä arkea kyseisen aikuisen kanssa viettää.

Miksi ei voisi? Perustelisitko?

Minä en ota vastuuta aviomieheni lapsista. Olen täysin sivullinen. En siis ymmärrä, miten minä onnistun tässä, jos ”aikuinen ei sitä roolia voi ottaa”.

Et puutu siihen mitenkään, että lapsi ei esim. noudat yhteisiä sääntöjä ja katsot vierestä kun lapsi laittaa käden kuumalle levylle tai on juoksemassa auton alle?

En ole lasten kanssa kaksistaan, joten minun ei tarvitse puuttua. Mies on aina paikalla, ja hän puuttuu. Itse asiassa en edes tiedä, mitkä ovat miehen laatimat säännöt. Minä olen miehelle sanonut, että sohvalla ei sitten syödä. Mies saa vahtia tätä sääntöä.

Jos lapset venkoilee ruoan kanssa, niin ei se kuulu minulle. Mies kasvattaa.

Toki hädässä puutun. Jos laittaa käden hellalle, niin puutun. Niin puutun, jos naapurinkin lapsi sen tekee.

Auton alle juoksemiseen en puutu, koska en ole lasten kanssa ulkona. Eli sellaista tilannetta ei voi tulla vastaan. Mutta jos tulisi, niin puuttuisin samalla tavalla kuin naapurin lapsen olevan kyseessä.

Eli jos en ole paikalla kuin korkeintaan ruokaillessa jos silloinkaan, niin miten voin kantaa vastuuta heistä?

Mies ei käy koko aikana vessassa ja ottaa aina lapset mukaan toiseen huoneeseen?

Mistä minä tiedän, mitä mies heidän kanssaan tekee, tai milloin hän käy vessassa? Kuten sanoin, en ole paikalla. Jos olen kotona, olen eri huoneessa.

Joka kolmas viikko lähdet kodistasi tai kökötät makkarissa? Kuulostaapa hyvältä....

No en puhunut ap:sta ja hänen viikoistaan, vaan puhuin yleisellä tasolla ottaen kantaa siihen, että miksi pitäisi kantaa vastuuta miehen lapsista. Meillä lapset ovat joka toinen vkl.

Kökötän paljon makkarissa. Teen paljon etätöitä, ja silloinkin kökötän koko päivän makkarissa, vaikka muukin asunto olisi tyhjä. Kun mies on poissa kotoa, niin silloinkin kökötän makkarissa. Tämä on lempipaikkani.

Juuri nyt olen myös makkarissa. Minulla on tietokone, padi, työtavarat, ja illalla kuntopyörät ja apple tv:t leffoineen. Täältä ei puutu muu kuin jääkaappi.

Jos muutat lapsellisen miehen kanssa yhteen niin tottakai väkisinkin joudut kantamaan vastuuta lapsista. Vai ihanko tosissaan et IKINÄ aio laittaa lapselle videota pyörimään / tehdä voileipiä / leikki tai lukea / hakea tai viedä lasta johonkin? Ja asutte yhdessä? En katselisi kaltaistasi ihmistä hetkeäkään, minä minä minä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuokra puoliksi. Siinäkin tapauksessa minusta vaikka lapset asuisivat koko ajan teillä, koska he ovat lapsia ja te olette nyt perhe.

Eivät he ole perhe. He ovat parisuhde, jossa toisella on lapsia.

Kyllä he ovat perhe jos asuvat yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun saatte tämän asian sovittua voittekin aloittaa seuraavan riidan liityen miehen lapsiin. Älä lähde tuohon kuvioon mukaan, jos et ole valmis vastaamaan lapsista 50/50.

Miksi apn pitäisi vastata uusiomiehen lasten kuluista senttiäkään? Kyllähän niiden elatus kuuluu miehelle ja lasten äidille eikä kenellekään muulle.

Tommosiin kuvioihin ei kannata lähteä. Kumpikin pitää oman kämppänsä ja vastaa omista kustannuksista. Ei se sitä seurustelua estä.

Koska kaikki aikuiset on samassa venessä, jotka lasten elämään kuuluu. Juridista vastuuta ei tietenkään ole, mutta osaksi lasten elämään tulevilla aikuisille niitä velvollisuuksia väistämättä syntyy. Mutta siitä olen vahvasti samaa mieltä, että tuollaiseen kuvioon ei kannata lähteä, jos sitä aitoa halua ei ole sen vanhemman rinnalla vastata niistä lapsista.

Nyt väännetään toki kättä isoista linjoista, mutta ei siitä mitään tule jos jokainen sentti pitää laskea ettei vahingossakaan tule maksettua toisen lapsen kuluista.

Mielestäni sivulliset aikuiset ei kuulu lasten elämään mitenkään. Isä ja äiti kantaa vastuun. AP uutena äitipuolensa toki joutuu sietämään vieraita lapsia kotonaan joka kolmas viikko, muttei hän niistä lapsista ole mitenkään vastuussa. Eikä kuulu ollakaan.

Lapsen kanssa asuva aikuinen ei voi ottaa sivullisen roolia. Ei aikuinen voi ottaa sitä roolia että ei kuuluu minulle ollenkaan, jos lapsi sitä arkea kyseisen aikuisen kanssa viettää.

Miksi ei voisi? Perustelisitko?

Minä en ota vastuuta aviomieheni lapsista. Olen täysin sivullinen. En siis ymmärrä, miten minä onnistun tässä, jos ”aikuinen ei sitä roolia voi ottaa”.

Et puutu siihen mitenkään, että lapsi ei esim. noudat yhteisiä sääntöjä ja katsot vierestä kun lapsi laittaa käden kuumalle levylle tai on juoksemassa auton alle?

En ole lasten kanssa kaksistaan, joten minun ei tarvitse puuttua. Mies on aina paikalla, ja hän puuttuu. Itse asiassa en edes tiedä, mitkä ovat miehen laatimat säännöt. Minä olen miehelle sanonut, että sohvalla ei sitten syödä. Mies saa vahtia tätä sääntöä.

Jos lapset venkoilee ruoan kanssa, niin ei se kuulu minulle. Mies kasvattaa.

Toki hädässä puutun. Jos laittaa käden hellalle, niin puutun. Niin puutun, jos naapurinkin lapsi sen tekee.

Auton alle juoksemiseen en puutu, koska en ole lasten kanssa ulkona. Eli sellaista tilannetta ei voi tulla vastaan. Mutta jos tulisi, niin puuttuisin samalla tavalla kuin naapurin lapsen olevan kyseessä.

Eli jos en ole paikalla kuin korkeintaan ruokaillessa jos silloinkaan, niin miten voin kantaa vastuuta heistä?

Mies ei käy koko aikana vessassa ja ottaa aina lapset mukaan toiseen huoneeseen?

Mistä minä tiedän, mitä mies heidän kanssaan tekee, tai milloin hän käy vessassa? Kuten sanoin, en ole paikalla. Jos olen kotona, olen eri huoneessa.

Joka kolmas viikko lähdet kodistasi tai kökötät makkarissa? Kuulostaapa hyvältä....

No en puhunut ap:sta ja hänen viikoistaan, vaan puhuin yleisellä tasolla ottaen kantaa siihen, että miksi pitäisi kantaa vastuuta miehen lapsista. Meillä lapset ovat joka toinen vkl.

Kökötän paljon makkarissa. Teen paljon etätöitä, ja silloinkin kökötän koko päivän makkarissa, vaikka muukin asunto olisi tyhjä. Kun mies on poissa kotoa, niin silloinkin kökötän makkarissa. Tämä on lempipaikkani.

Juuri nyt olen myös makkarissa. Minulla on tietokone, padi, työtavarat, ja illalla kuntopyörät ja apple tv:t leffoineen. Täältä ei puutu muu kuin jääkaappi.

Jos muutat lapsellisen miehen kanssa yhteen niin tottakai väkisinkin joudut kantamaan vastuuta lapsista. Vai ihanko tosissaan et IKINÄ aio laittaa lapselle videota pyörimään / tehdä voileipiä / leikki tai lukea / hakea tai viedä lasta johonkin? Ja asutte yhdessä? En katselisi kaltaistasi ihmistä hetkeäkään, minä minä minä.

Olen naimisissa miehen kanssa, jolla on lapsia. Sanoin etukäteen, että minä en sitten kanna vastuuta, ja hän kosi silti.

En ole kertonut kahta asiaa: minullakin on lapsia, jo teinejä. Ja että miehen lapset osaavat itsekin tehdä voileipänsä ja lukea, eivätkä työnnä kättä liedelle, ovat koululaisia.

Molemmat hoitavat omat lapsensa. Mies kuljettaa omat lapsensa, minä kuljetan omani. A8 oa, jota teemme isolle porukalle on ruoka. Ja Hädässä autamme toki.

Puhun periaatteellisella tasolla tässä ketjussa. Me olemme parisuhde, emme perhe. (Uusperheestä ei tule perhettä, elleivät lapset ovat yhteenmuuttaessa olleet ihan pieniä.). Meillä ei ole mitään uusperheen ongelmia myöskään. Kukaan ei ole sanonut ”sä et ole mun äiti”, kukaan ei vaadi toiselta mitään, vaan jokainen saa elää sitä elämää mitä itse haluaa. Eli tässä ketjussa olen nimenomaan valoittanut sitä, miksi meillä ei niitä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuokra puoliksi. Siinäkin tapauksessa minusta vaikka lapset asuisivat koko ajan teillä, koska he ovat lapsia ja te olette nyt perhe.

Eivät he ole perhe. He ovat parisuhde, jossa toisella on lapsia.

Kyllä he ovat perhe jos asuvat yhdessä.

Me asumme yhdessä, olemme naimisissakin. Ehkä juridisesti olemme uusperhe, mutta mies kutsuu meitä kolhoosiksi. Minä kutsun, että olemme parisuhde, koska ”uusperheen” tärkein yksikkö on parisuhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuokra puoliksi. Siinäkin tapauksessa minusta vaikka lapset asuisivat koko ajan teillä, koska he ovat lapsia ja te olette nyt perhe.

Eivät he ole perhe. He ovat parisuhde, jossa toisella on lapsia.

Kyllä he ovat perhe jos asuvat yhdessä.

Me asumme yhdessä, olemme naimisissakin. Ehkä juridisesti olemme uusperhe, mutta mies kutsuu meitä kolhoosiksi. Minä kutsun, että olemme parisuhde, koska ”uusperheen” tärkein yksikkö on parisuhde.

Senkus kutsutte toisianne vaikka Mikki ja Minni Hiireksi, mutta perhe te olette kerran asutte yhdessä, ettekä ole pelkkä kämppiksiä.

Ei tässä pidä överiksi vetää ja senttejä alkaa laskea. Jos ollaan perhe, niin sitten ollaan ja kuluista vastaa se, jolla sillä hetkellä on varaa. Ruokia jne on turha lähteä laskemaan, kuka syö eniten.

Kuitenkin tällaiset selkeät isot kiinteät kulut, joita ei olisi ilman miehen lapsia, kuuluvat miehelle. Juurikin tyyliin, ilman lapsia voitaisiin asua kaksiossa, nyt tarvitaan kolmio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuokra puoliksi. Siinäkin tapauksessa minusta vaikka lapset asuisivat koko ajan teillä, koska he ovat lapsia ja te olette nyt perhe.

Eivät he ole perhe. He ovat parisuhde, jossa toisella on lapsia.

Kyllä he ovat perhe jos asuvat yhdessä.

Me asumme yhdessä, olemme naimisissakin. Ehkä juridisesti olemme uusperhe, mutta mies kutsuu meitä kolhoosiksi. Minä kutsun, että olemme parisuhde, koska ”uusperheen” tärkein yksikkö on parisuhde.

Senkus kutsutte toisianne vaikka Mikki ja Minni Hiireksi, mutta perhe te olette kerran asutte yhdessä, ettekä ole pelkkä kämppiksiä.

Ihminen on sitä, miksi itse tuntee itsensä olevan.

Kaikkein loogisinta on laskea miehen lapsista aiheutuva kustannusnousu, eli esim. kaksion ja kolmion vuokrien erotus, ja pistää se miehen maksettavaksi, molempien maksaessa puolet kaksion vuokratasosta.

Jonkun mielestä AP voi tässä "hyötyä ilmaiseksi" kolmion tilavuudesta silloin, kun lapset ovat toisaalla, mutta se nyt on nähdäkseni aika pientä rahallista hyötymistä se, eikä pakkohyötyjä ole moraalista maksattaa toisilla; sehän olisi pitkälti sama kuin kävisin työntämässä pullan jonkun suuhun ja olisi sen jälkeen käsi ojossa, että "se pakkopulla tekee 50 senttiä, kiitos".

Mitään järkeä siinä ei ole, että molemmilla olisi omat asunnot, koska vuokrahan on tällöin lähes kaksinkertainen, siinä häviää molemmat ja paljon.

Puoliksi toki voivat laittaa, jos se molemmille sopii, mutta jos ei sovi, niin sekin on ymmärrettävää.