Kriisipalaveri teinin koulussa ja mies kieltää minua osallistumasta siihen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet edelleen naimisissa tuon mies-paskan kanssa?

Koska en halua teinin kärsivän avioerosta. Nyt on tärkeitä säilyttää mahdollisimman harmoniset kasvuolosuhteet.

Teilläkö on nyt harmoniset olosuhteet?

Mistä löytyisi ihmelääke, jolla taltuttaa berserkkiraivon vallassa oleva teini? Olen lukenut että muutkin teinit voivat olla vaikeita. Se, että eroaisin ja jättäisin teinin mieheni kanssa olisi kyllä yhtä kuin varma syrjäytymistuomio teinille. Tuskinpa miehenikään voi loppuikäänsä teiniä elättää?

Vierailija kirjoitti:

Eikö henkilötietojasi ole sitten alunperinkään ilmoitettu, kun on kouluihin haettu ym.? Meillä ainakin Wilma-tunnukset tulivat ihan automaattisesti molemmille vanhemmille. Käy koulun kansliassa pyytämässä ne. Tee se samalla, kun menet huomenna palaveriin.

En osaa vastata tuohon kysymykseen mitään. Pitää varmistaa ja hakea virkatodistus jolleivat usko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla on kuitenkin työ, jota hoidat ihan ok?

Mitä ajat takaa vihjauksellasi? Voisitko selventää, kiitos!

Jöh, en vihjaa mitään. Yritin kysymyksellä kartoittaa ap:n tilannetta. Ja toisaalta rohkaista häntä näkemään, ettei häntä ole syytä piilotella.

Joku ulkomaalaisia naisia vihaava rasistiämmä on keksinyt tämän provon.

Mulla on aika vahva arvaus ap:n ihon väristä, jos ymmärrätte mitä tarkoitan... 🙄

Vierailija kirjoitti:

Joku ulkomaalaisia naisia vihaava rasistiämmä on keksinyt tämän provon.

Tuskin. Minä nimittäin tiedän useammankin eri puolilta maailmaa Suomeen muuttaneen naisen, joiden miehet ovat yksinoikeudella omineet lasten kouluasioiden hoidon ja Wilma-tunnukset sekä kaiken muunkin lapsiin liittyvän sillä verukkeella että vaimo ei muka osaa kunnolla Suomea. Monet heistä ( vaimoista) ovat koulutettuja ja työssä käyviä ihmisiä mutta jotenkin se vaan on miehelle lipsahtanut kaikki valta näissä asioissa. Eräskin sukulaismieheni tyynesti väitti venäläiselle vaimolleen että Suomessa lasten kouluasiat hoitaa aina isä. Vaimo uskoi, ei hänellä varmaan ollut mitään syytä kyseenalaistaakaan kunnes tuli jotain puhetta siitä että olin menossa oman lapseni kolmikantakeskusteluun. Vaimo ei ollut kovin iloinen kun sai selville että mies oli hänelle tarkoituksella valehdellut. Se on nimittäin vallankäyttöä pitää toinen vanhempi ulkopuolisena lapsen asioista. Eli kyllä uskon ap:ta sillä näitä on nähty ihan elävässä elämässä!

Vierailija kirjoitti:

Taidat olla Porvoosta:

a) kirjoitat liian hyvää suomea

b) 1,5 km päivittäinen kuskaaminen kouluun on epäuskottavaa

c) pojan koulukaverit eivät tiedä ketä palaveriin osallistuu/ eikö ne muka käy teillä jo muutenkin?

.

Tuo a on totta,. Omituisen hyvää suomea kirjoitaat

B, kyllä, monia teinejä kuskataan 1,5km:n matka. Useimpia hemmottelumielessä, mutta myös näitä koulunkäyntiongelmaisia saatetaan usein, jos kotoa on mahdollisuus ja haluavat yrittää kaikkensa. Esim. minulla on kaksi koulukieltäytyjää tällä hetkellä oppilaana ja kumpikin tuodaan joka aamu kouluun noin kilometrin matka.

C, no ei tietenkään osallistu, mutta toki saattavat nähdä, että vanhemmat on koululla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kuitenkin miehesi väittää ettet ymmärrä suomea riittävästi. Nyt nousee minullakin jo savu korvista!

Kyllähän myös koululaitos väittää samoin koska ei ole ikinä ollut minuun yhteydessä. Pinnaamisistakaan minulla ei ollut mitään hajua ja nyt loppujen lopuksi teini lipsautti että he menevät miehen kanssa kriisipalaveriin koska hän on pudonnut koulussa kärryiltä pinnaamisen vuoksi. Mies vielä suojelee teiniä tällaisessakin tilanteessa ja yrittää salailla. Se loukkaa minua todella paljon!

Minähän olen jo ihmisenkokoinen herätyskello, peitonryöstäjä ja patistelija. Auttaisin mielelläni läksyjen teossa jos se jästipäälle kelpaisi.

Erityisopettajana ja paljon näitä ongelmia setvivänä voin sanoa, että yhteydenotto isään ensin ei tarkoita, että sinua pidetään jotenkin huonona. Tn. tilanne on lähtenyt siitä, että mies on ollut aktiivinen ja koulussa on opittu, että soitetaan isälle ongelmissa. Voivat todellakin epäillä, ettet osaa kieltä tai hallitse koulukuvioita, mutta enemmänkin se tulee siitä, että jompi kumpi on alkanut kontaktihenkilöksi. 90% tapauksista se on äiti.

Esimerkiksi minä meillä hoidan lasten kouluasioita, mutta silti kuopuksen ope on soittanut kolmesti miehelle. Se on oikeastaan huvittavaa, kun mies ei edes lue Wilmaa, mutta toki viesti sitäkin kautta kulkee. Tämä johtuu varmaan siitä, että mies kävi arviointikeskustelun marraskuulla ja sitä kautta muodostui yhteyshenkilöksi opettajalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulu tekee lintsauksesta lasun viran puolesta. Ilmoittavat sen varmaan tuossa palaverissa. Kokemusta on.

Sijoitetaanko teini heti sellaiseen paikkaan, jossa ovat vahvemmat herättäjät ja kouluunpatistajat?

Ei ole riittävä sijoituksen peruste. sama

Mikä ihme on kontaktivanhempi?

T. Kahden teinin äiti

Ap, mitä kuuluu tänään? Kirjoititko rehtorille sähköpostin? Oletko menossa kriisipalaveriin?

Teinin meno kuulostaa samalta kuin minulla lukio iässä. Ei siihen mikään vanhempien puuttuminen auttanut. Jos menin kouluun vanhempien viemänä ja pakottamana, joko lintsasin ja nukuin kirjastossa, tai sitten nukuin tunneilla. Olin todella väsynyt ja ahdistunut, eikä asiaa lainkaan auttanut se, että sekä koulu, että vanhemmat kohtelivat minua vain laiskana tyttönä joka haluaa kapinoida auktoriteetteja vastaan. Itse  ajattelin, että olen huono kun en vain pärjää ja sairauden mahdollisuuden myöntäminen oli todella vaikeaa.  Myöhemmin selvisi, että uneni katkeili jatkuvan stressin ja ahdistuneisuuden takia, enkä siksi koskaan tuntenut oloani levänneeksi, tai kyennyt keskittymään opiskeluun.

Teinillä saattaa olla todella vaikeaa, eikä itse osaa edes kertoa asiasta, vaikka kysyttäisiin. Ehkä asian selviämiseksi helpottaisi puhua jonkun perheen tai koulun ulkopuolisen kanssa? Epäilen, että kouluun pakottaminen ratkaisee tuossa tilanteessa yhtään mitään.

sinulla on vanhempana kaikki oikeus olla koululla ja osallinen ja pitääkin olla Yritä jaksaa teini kokeilee vaan rajojaan. viikkorahat ja muut ylimääräiset pois niin kauan että alkaa tottelee sääntöjä ja yritä keskustella mistä kiikastaa oikuttelu.

Oletko koskaan kysynyt lempeästi lapseltasi, mitä hänelle kuuluu? Oletko yrittänyt kaikkesi luodaksesi häneen mutkattomat, luottamukselliset välit, niin että hän tietää voivansa tukeutua sinuun kuin kallioon, oli asia mikä tahansa? Eihän hänen vain tarvitse pelätä kohtaavansa primitiivistä, lapsentasoista raivoa taholtasi, vaan että hän voi tulla tykösi asiassa kuin asiassa, oli asia kuinka kipeä tahansa? Olethan lujan vanhemman ominaisuudessa opettanut hänelle ihmisen tunnemaailman saloja, sitä kuinka tunteita käsitellään, kuinka niistä mennään yli ja jatketaan aina eteenpäin? Sitä kuinka vaikeatkin asiat voidaan käsitellä, yhdessä? Oletko tehnyt kaikkesi, ettei hänestä kasvaisi ilman kypsän vanhemman henkistä tukea ja ehdotonta hyväksyntää varttunutta kipuilevaa, ahdistunutta, suorituspaineista, aggressiivista, itselleen vierasta "aikuista", joka alitajuisesti hätääntyy jokaisen ongelman ja negatiivisen tuntemuksen ja haasteen kohdatessaan, sortuen helposti vaikkapa shoppailuholismiin, materialismiin ja jopa turruttamaan tuntemuksensa pillerein tai viinaksin. Oletko katsonut peiliin?

Isähän tuossa on luonut lähtökóhdat teinin halveksunnalle omalla käytöksellään ja käyttää valtaa vaimoaan kohtaan tuolla pois rajaamisella. Ei ole ihme jos teini ei äitiään kunnioita kun mies kohtelee vaimoaan noin.

Haluatko että lapsesi oppii tuollaisen olevan hyväksyttävää, että naisia saa kohdella noin. Jos lapsesi on tyttö, niin haluatko että hän on joskus samanlaisessa suhteessa kun sinä olet? Tai jos hän on poika, niin haluatko että hän tulee kohtelemaan vaimoaan samalla lailla?

Mene mukaan koululle ja nyt näytät ette hyväksy tuollaista käytöstä. 

Jos mies ei muuta käyttäytymistään niin ota ero.

Vierailija kirjoitti:

On sitä mieltä, etten saa tulla mukaan selvittämään asiansa sössineen teinin kouluasioita koska kriisipalaverin osaanottajat voivat saada minusta negatiivisen käsityksen koska en ole suomenkielinen enkä myöskään syntynyt tässä kaupungissa. Teinillä on viimeinen mahdollisuus saada armoa ja päästä jatkamaan koulussa koska hän on pinnannut todella paljon.

Vaikken osaakaan kieltä täydellisesti se ei tarkoita sitä, että järjissäni olisi jotain vikaa. Teinin kanssa meillä ovat vaikeat välit koska minä olen todella vihainen kun hän pinnaa ja hänhän minua fyysisesti suurempana pystyy pinnaamaan ihan helposti koska äidit eivät ole enää noin isoja koulussa vahtimassa.

Yhtenä ongelmana on myös teinin uhmakas käytös. Hän ei suostu nousemaan sängystä ylös vaikka möykkään sängyn vieressä ja vedän peiton pois hänen päältään. Olemme olleet ihan käsirysyssäkin peiton vuoksi. Mikään minun esittämäni tai tarjoamani juttu ei kelpaa muutenkaan teinille koska hän tietää, ettei ole pakko tehdä mitään ja että meillä on luin määräämä velvollisuus elättää häntä täysi-ikäiseksi.

Minulla ei ole ajokorttia eli en pysty viemään ja hakemaan teiniä koulusta. Kouluun on 1,5 kilometriä. Mieheni vie ja hakee teinin välillä kouluun ja hakee sieltä. En tiedä pysyykö teini silloin koko päivän koulussa vai lipeääkö askel läheiseen kahvilaan kun se avautuu.

Olen todella huolestunut teinistä. En halua hänestä syrjäytynyttä. Olen pohtinut onko hän normaali. Mielestäni suomalaisen koulujärjestelmän kontaktivanhempijärjestelmä on sairas! Mikseivät koulut halua pitää yhteyttä molempiin vanhempiin? Miksei koulu halua pitää ylipäänsä oppilaan toiseen vanhempaan jos vanhempi ei ole suomenkielinen? Entä jos jotain sattuu ja mieheni ei voi vastata töiden vuoksi puhelimeen?

Olen sekä vihainen että surullinen kun mieheni kielsi minua äsken osallistumasta kriisipalaveriin. Mitä te tekisitte jos olisitte minä?

Kirjoitat hyvin suomea, jos et muka ole suomenkielinen ja hallitse suomea täydellisesti. Ja vaikka nyt et olisikaan suomalainen, niin oletko ajatellut, että kun olet noin vihainen niin kanssasi ei pysty rakentavaan keskusteluun, mikä on palaverin tarkoitus.

Tosi outo keskustelu. Aloittaja kirjoittaa täydellistä, monimutkaistakin suomea mikä sinällään ei ole ihme, koska hän kertoo käyneensä koulut Suomessa alaluokilta lähtien. Koulukieli on yleensä ihmisen vahvin kieli, ja päihittää useimmiten jopa äidinkielen silloin, kun se ei ole sama: esim. Arman Alizad ja Nasima Razmyar tulivat Suomeen vasta 8-vuotiaina ja Ali Jahangiri 10-vuotiaana. En usko, että ap:lla voi puheessaankaan olla minkäänlaista korostusta. Hän on käytännössä täysin suomalainen. Jos tilanne on todellinen, eli ap:n puolison sukulaiset ja lapsen opettajat oikeasti luulevat ettei hän puhu suomea tai ymmärrä suomalaisen koulu- ja yhteiskuntajärjestelmän toimintaa, on ap:n mies mies valehdellut vaimostaan aivan häikäilemättömästi eri tahoille. Mutta miten tämä on ollut mahdollista? Kyllä ap:n pitäisi suomalaiset koulut käyneenä tuntea suomalaista yhteiskuntaa, jossa on lähes koko ikänsä elänyt, ja tietää paremmin esim. omista oikeuksistaan vanhempana. Ei hän ole mikään toisesta kulttuurista Suomeen tuotu ummikko. Aloitus haiskahtaa, ja pahasti.

On sinulla outo mies. Ensin menee kanssasi naimisiin, rakkaudesta kai?, tekee kanssasi lapsen ja nyt sitten häpeää sinua ja on opettanut lapsenkin häpeämään. Se, kenen tässä todella pitäisi hävetä, on sinun miehesi, joka tuntuu olevan luulosairas.

Haistan provon..

Teini on normaali. Siinä iässä tarvitaan paljon unta, ehkä hän ei ole saanut tarpeeksi unta ja joku opettaja on voinut jättää hänet itse ensin opetuksesta jälkeen - se usein häiritsee nuoria. Kriiseihin ei ole syytä. Ei pitäisi painia, vaan puhua nätisti iltapäivällä, illalla, jos on jotain sanottavaa. Kannustus on parempi ja hänen itsetunnon kohottaminen, ehkä voit kyyditä häntä kouluun niin ei ole vaikea matka pakkasella. Tarpeeksi vaatteita myös. Teininä kapinoivista ei tule automaattisesti "syrjäytyneitä" ja on monia tapoja elää. Jotkut löytävät myöhemmin mitä haluavat tehdä.