Kriisipalaveri teinin koulussa ja mies kieltää minua osallistumasta siihen
On sitä mieltä, etten saa tulla mukaan selvittämään asiansa sössineen teinin kouluasioita koska kriisipalaverin osaanottajat voivat saada minusta negatiivisen käsityksen koska en ole suomenkielinen enkä myöskään syntynyt tässä kaupungissa. Teinillä on viimeinen mahdollisuus saada armoa ja päästä jatkamaan koulussa koska hän on pinnannut todella paljon.
Vaikken osaakaan kieltä täydellisesti se ei tarkoita sitä, että järjissäni olisi jotain vikaa. Teinin kanssa meillä ovat vaikeat välit koska minä olen todella vihainen kun hän pinnaa ja hänhän minua fyysisesti suurempana pystyy pinnaamaan ihan helposti koska äidit eivät ole enää noin isoja koulussa vahtimassa.
Yhtenä ongelmana on myös teinin uhmakas käytös. Hän ei suostu nousemaan sängystä ylös vaikka möykkään sängyn vieressä ja vedän peiton pois hänen päältään. Olemme olleet ihan käsirysyssäkin peiton vuoksi. Mikään minun esittämäni tai tarjoamani juttu ei kelpaa muutenkaan teinille koska hän tietää, ettei ole pakko tehdä mitään ja että meillä on luin määräämä velvollisuus elättää häntä täysi-ikäiseksi.
Minulla ei ole ajokorttia eli en pysty viemään ja hakemaan teiniä koulusta. Kouluun on 1,5 kilometriä. Mieheni vie ja hakee teinin välillä kouluun ja hakee sieltä. En tiedä pysyykö teini silloin koko päivän koulussa vai lipeääkö askel läheiseen kahvilaan kun se avautuu.
Olen todella huolestunut teinistä. En halua hänestä syrjäytynyttä. Olen pohtinut onko hän normaali. Mielestäni suomalaisen koulujärjestelmän kontaktivanhempijärjestelmä on sairas! Mikseivät koulut halua pitää yhteyttä molempiin vanhempiin? Miksei koulu halua pitää ylipäänsä oppilaan toiseen vanhempaan jos vanhempi ei ole suomenkielinen? Entä jos jotain sattuu ja mieheni ei voi vastata töiden vuoksi puhelimeen?
Olen sekä vihainen että surullinen kun mieheni kielsi minua äsken osallistumasta kriisipalaveriin. Mitä te tekisitte jos olisitte minä?
Kommentit (115)
[/quote]
Teini vaikuttaa tällä hetkellä kadottaneen kaiken ymmärryksensä ja joku voisi sanoa samat sanat miehestänikin. Teini puhuu äidinkieltä kotona salaa. Ihmisten ilmoilla teini ei ole tunteviaan minua. Onneksi emme ole saman näköisiä![/quote]
Teini-ikään aika usein kuulu se, että hävetään vanhempia ja halutaan olla just samanlaisia kuin kaveritkin. Pojallasi on vaikea murrosikä menossa ja hän tarvitsee siihen turvallisen vanhemman tukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä? En ole ikinä törmännyt kouluun josta ei oltaisi molempiin vanhempiin yhteydessä. Normaalisti kuitenkin riittää, että soittaa toiselle vanhemmalle, oletuksena kuitenkin on että perheessä keskustellaan asioita. Yleisempää on edelleen soittaa äidille ja jos äiti ei vastaa niin isälle. Vaikka vanhemmat olisivat eronneetkin niin kyllähän lasten asioista pitäisi pystyä sopimaan. Jos tilanne on niin tulehtunut että toinen vanhempi ei saa tietoa niin molemmilla vanhemmillahan on wilma-tunnukset joilla voi seurata lapsen koulunkäyntiä ja huoltaja voi myös soittaa luokanvalvojalle ja pyytää että asiat tiedotetaan molemmille vanhemmille. Kuulostaa hassulta että olette ilmeisesti parisuhteessa mutta ette sen vertaa keskustele että saisit tietoa lapsesi koulunkäynnistä. Tuskin koulullakaan kukaan on edes tajunnut että tieto ei kulje omalta mieheltäsi sinulle. Mies ei voi kieltää sinua osallistumasta omaa lastasi koskevaan palaveriin.
Minä en ole ikinä saanut wilmatunnuksia.
Miten sinä olisit voinut saada ne, jos etbole koskaan käynyt koululla? Mene koulun kansliaan hakemaan ne. Ota henkkarit mukaan.
Kiitos neuvosta! Keneltä anon/pyydän niitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kirjoitat yllättävän selvästi, jopa liian selvästi.
Varmistan vielä; pitäisikö minun kirjoittaa jollain toisella tavalla vai vihjaatko, että minulla on ongelmia mielenterveyteni kanssa? Edes ne eivät tee minua sen huonommaksi ihmiseksi.
En kirjoittanut tuota, mutta sen kirjoittaja tarkoitti varmastikin, että kirjoitat niin täydellistä suomea, että kertomuksesi ei ole uskottava. Jos se pitää paikkansa, niin miehesi on huijannut niin sinua kuin koulun henkilökuntaa pahasti.
Koulun henkilökunta ei ole sen eskarinjälkeisen kerran jälleen ollut minkäänlaisissa tekemisissä kanssani. Ei edes kun teini hakattiin peruskoulussa. Luokanvalvoja oli kertonut miehelleni, että on parempi että asiat hoidetaan hänen kauttaan koska minä en välttämättä ymmärrä koulujärjestelmän hienouksia tai menettelytapoja. Ihmettelin asiaa todella paljon! Oli käsittämätöntä ettei minulle voinut soittaa edes tuollaisessa tilanteessa kun toinen on ensiavussa parsittavana!
Mistä sinä tiedät, mitä luokanvalvoja on sanonut miehellesi? Olitko sinä kuulemassa vai onko sinulla vain miehesi kertomus luokanvalvojan sanomisista?
Mieheni kertoi, että luokanvalvoja sanoi niin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi? En voi millään ymmärtää! Tai siis mikä on niiden kummallinen syy? Sinä ainakin kuulostat ihan normaalilta huolestuneelta äidiltä. Tsemppiä! Ota kouluun yhteyttä.
Kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt ap!! Ryhdistäydy ja ota oma paikkasi äitinä, ihmisenä, naisena!!
Hae apua itsellesi. Suhteenne on aivan outo, kuten myös suhteesi lapseesi on vääristynyt. Hae apua. Ilmianna itsesi koululle äitinä! Mene huomenna!Hymyilyttää vaikka on kyse vakavasta tilanteesta tuo itsensä ilmiantaminen oman lapsensa äitinä. Millä tavalla suhde lapseeni on vääristynyt? Minähän yritän parhaani. Myönnän sen, että olemme mieheni kanssa eri mieltä kuinka paljon koulun käymiseen ja tottelevaisuuteen pitää panostaa. Kotona saa riidellä mutta niskurointi puhumattakaan siitä, että minun kimppuuni käytäisiin jos otan peiton, on kiellettyä ja saa pysyä sellaisena. Teinin kouluun patistaminen vie nyt kohtuuttoman paljon energiaa ja aikaa. Erityisesti suututtaa kun teini sitten lipsauttaa juoneensa lattea tuntitolkulla kavereidensa kanssa.
Sorry, tarkoitin oikeastaan, että lapsesi suhde sinuun, äitiin, on vääristynyt. Ja kirjoittamasi perusteella miehesi on sen aikaansaanut ja hän myös edesauttaa käytöksellään tilanteen jatkumisen.
Vierailija kirjoitti:
Ap, sulle pitäisi nyt aivan ehdottomasti saada apua! Onko sulla ystäviä lähellä? Naisia?
Mene kouluun, ja todentotta raivaa itsellesi tietä eteenpäin. Jos miehesi kohtelee sinua huonosti, muuta eri osoitteeseen. Turvakotiin aluksi.
Mies saa muuttaa. Minä en muuta kotoani minnekään.
Ota yhteys koulun rehtoriin. Siitä se asia lähtee aukenemaan. Kirjoita hänelle sähköpostia vielä tänään, niin saa ja ehkäpä lukeekin sen ennen huomista kriisipalaveria. Otsikoi niin, että rehtori huomaa asian koskevan ko. palaveria.
Tsemppiä ap sinulle!!
Vierailija kirjoitti:
Onko miehesi käytös ollut koko ajan samanlaista? Ja sinä olet sietänyt sitä vuosia. Kamalaa elämää.
Aina on ollut samanlaista. Miehen sukujuhlissa serkku söi minua vastapäätä ja hän lipsautti kännissä että osaan suomea yllättävän hyvin vaikka puhuukin sitä murtaen. Muut sukulaiset eivät uskalla puhua ollenkaan ainakaan suomeksi minulle. Välillä kysyvät englanniksi jotai Facebookissa. Vastaan tietenkin englanniksi koska a) voi olla että heidän kaverinsakin ymmärtävät vastaukseni ja b) on kohteliasta vastata sillä kielellä millä puhutellaan. Olen tottunut puhumaan vierailla kielillä isonkin yleisön edessä. Se ei ole minulle ongelma. Voisin mielelläni puhua vaikka englantia myös kouluasioissa jollei minun suomeani ymmärretä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä? En ole ikinä törmännyt kouluun josta ei oltaisi molempiin vanhempiin yhteydessä. Normaalisti kuitenkin riittää, että soittaa toiselle vanhemmalle, oletuksena kuitenkin on että perheessä keskustellaan asioita. Yleisempää on edelleen soittaa äidille ja jos äiti ei vastaa niin isälle. Vaikka vanhemmat olisivat eronneetkin niin kyllähän lasten asioista pitäisi pystyä sopimaan. Jos tilanne on niin tulehtunut että toinen vanhempi ei saa tietoa niin molemmilla vanhemmillahan on wilma-tunnukset joilla voi seurata lapsen koulunkäyntiä ja huoltaja voi myös soittaa luokanvalvojalle ja pyytää että asiat tiedotetaan molemmille vanhemmille. Kuulostaa hassulta että olette ilmeisesti parisuhteessa mutta ette sen vertaa keskustele että saisit tietoa lapsesi koulunkäynnistä. Tuskin koulullakaan kukaan on edes tajunnut että tieto ei kulje omalta mieheltäsi sinulle. Mies ei voi kieltää sinua osallistumasta omaa lastasi koskevaan palaveriin.
Minä en ole ikinä saanut wilmatunnuksia.
Miten sinä olisit voinut saada ne, jos etbole koskaan käynyt koululla? Mene koulun kansliaan hakemaan ne. Ota henkkarit mukaan.
Kiitos neuvosta! Keneltä anon/pyydän niitä?
Koulun kanslistilta. Jos hän ei pysty antamaan niitä, hän osaa neuvoa, mistä saat ne.
Vierailija kirjoitti:
Tämä kirjoitus ei ole totta. Joku tässä tarinassa saa minut epäilemään vahvasti, että meitä huijataan.
Epäile ihan rauhassa! Mikä vaikuttaa sinun mielestäsi epätodelliselta tai valeelta? Oletko ajatellut, etteivät kaikki elä samanlaista elämää kuin sinä? Enhä minäkään tiedä minkälaista elämää naapurissa eletään koska he laittavat verhot kiinni illalla.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet edelleen naimisissa tuon mies-paskan kanssa?
Koska en halua teinin kärsivän avioerosta. Nyt on tärkeitä säilyttää mahdollisimman harmoniset kasvuolosuhteet.
Vierailija kirjoitti:
Sulla on kuitenkin työ, jota hoidat ihan ok?
Mitä ajat takaa vihjauksellasi? Voisitko selventää, kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet edelleen naimisissa tuon mies-paskan kanssa?
Koska en halua teinin kärsivän avioerosta. Nyt on tärkeitä säilyttää mahdollisimman harmoniset kasvuolosuhteet.
Teilläkö on nyt harmoniset olosuhteet?
Eikö henkilötietojasi ole sitten alunperinkään ilmoitettu, kun on kouluihin haettu ym.? Meillä ainakin Wilma-tunnukset tulivat ihan automaattisesti molemmille vanhemmille. Käy koulun kansliassa pyytämässä ne. Tee se samalla, kun menet huomenna palaveriin.
Ei lasua, vaan yhteys koulupsykologiin, kuraattoriin tai kasvatus- ja perheneuvolaan!
Vierailija kirjoitti:
Ja kuitenkin miehesi väittää ettet ymmärrä suomea riittävästi. Nyt nousee minullakin jo savu korvista!
Kyllähän myös koululaitos väittää samoin koska ei ole ikinä ollut minuun yhteydessä. Pinnaamisistakaan minulla ei ollut mitään hajua ja nyt loppujen lopuksi teini lipsautti että he menevät miehen kanssa kriisipalaveriin koska hän on pudonnut koulussa kärryiltä pinnaamisen vuoksi. Mies vielä suojelee teiniä tällaisessakin tilanteessa ja yrittää salailla. Se loukkaa minua todella paljon!
Minähän olen jo ihmisenkokoinen herätyskello, peitonryöstäjä ja patistelija. Auttaisin mielelläni läksyjen teossa jos se jästipäälle kelpaisi.
Vierailija kirjoitti:
Ota yhteys koulun rehtoriin. Siitä se asia lähtee aukenemaan. Kirjoita hänelle sähköpostia vielä tänään, niin saa ja ehkäpä lukeekin sen ennen huomista kriisipalaveria. Otsikoi niin, että rehtori huomaa asian koskevan ko. palaveria.
Tsemppiä ap sinulle!!
Kiitos! Laitan sähköpostin CC:nä miehelleni samalla.
Vierailija kirjoitti:
Ota yhteys koulun rehtoriin. Siitä se asia lähtee aukenemaan. Kirjoita hänelle sähköpostia vielä tänään, niin saa ja ehkäpä lukeekin sen ennen huomista kriisipalaveria. Otsikoi niin, että rehtori huomaa asian koskevan ko. palaveria.
Tsemppiä ap sinulle!!
Lisään vielä sen, että jos koulusta otettaisiin minuun yhteyttä teinin pinnatessa niin minä kyllä hakisin hänet vaikka kiven kolosta ja soittaisin vaikka poliisin viemään hänet kouluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä? En ole ikinä törmännyt kouluun josta ei oltaisi molempiin vanhempiin yhteydessä. Normaalisti kuitenkin riittää, että soittaa toiselle vanhemmalle, oletuksena kuitenkin on että perheessä keskustellaan asioita. Yleisempää on edelleen soittaa äidille ja jos äiti ei vastaa niin isälle. Vaikka vanhemmat olisivat eronneetkin niin kyllähän lasten asioista pitäisi pystyä sopimaan. Jos tilanne on niin tulehtunut että toinen vanhempi ei saa tietoa niin molemmilla vanhemmillahan on wilma-tunnukset joilla voi seurata lapsen koulunkäyntiä ja huoltaja voi myös soittaa luokanvalvojalle ja pyytää että asiat tiedotetaan molemmille vanhemmille. Kuulostaa hassulta että olette ilmeisesti parisuhteessa mutta ette sen vertaa keskustele että saisit tietoa lapsesi koulunkäynnistä. Tuskin koulullakaan kukaan on edes tajunnut että tieto ei kulje omalta mieheltäsi sinulle. Mies ei voi kieltää sinua osallistumasta omaa lastasi koskevaan palaveriin.
Minä en ole ikinä saanut wilmatunnuksia.
Miten sinä olisit voinut saada ne, jos etbole koskaan käynyt koululla? Mene koulun kansliaan hakemaan ne. Ota henkkarit mukaan.
Kiitos neuvosta! Keneltä anon/pyydän niitä?
Koulun kanslistilta. Jos hän ei pysty antamaan niitä, hän osaa neuvoa, mistä saat ne.
Ok. Kiitos!
Ei oikeastaan? Olemme kiinnostuneet niin erilaisista asioista että mieheni olisi hieman vaikeaa rajoittaa minun elämääni.