Kriisipalaveri teinin koulussa ja mies kieltää minua osallistumasta siihen
On sitä mieltä, etten saa tulla mukaan selvittämään asiansa sössineen teinin kouluasioita koska kriisipalaverin osaanottajat voivat saada minusta negatiivisen käsityksen koska en ole suomenkielinen enkä myöskään syntynyt tässä kaupungissa. Teinillä on viimeinen mahdollisuus saada armoa ja päästä jatkamaan koulussa koska hän on pinnannut todella paljon.
Vaikken osaakaan kieltä täydellisesti se ei tarkoita sitä, että järjissäni olisi jotain vikaa. Teinin kanssa meillä ovat vaikeat välit koska minä olen todella vihainen kun hän pinnaa ja hänhän minua fyysisesti suurempana pystyy pinnaamaan ihan helposti koska äidit eivät ole enää noin isoja koulussa vahtimassa.
Yhtenä ongelmana on myös teinin uhmakas käytös. Hän ei suostu nousemaan sängystä ylös vaikka möykkään sängyn vieressä ja vedän peiton pois hänen päältään. Olemme olleet ihan käsirysyssäkin peiton vuoksi. Mikään minun esittämäni tai tarjoamani juttu ei kelpaa muutenkaan teinille koska hän tietää, ettei ole pakko tehdä mitään ja että meillä on luin määräämä velvollisuus elättää häntä täysi-ikäiseksi.
Minulla ei ole ajokorttia eli en pysty viemään ja hakemaan teiniä koulusta. Kouluun on 1,5 kilometriä. Mieheni vie ja hakee teinin välillä kouluun ja hakee sieltä. En tiedä pysyykö teini silloin koko päivän koulussa vai lipeääkö askel läheiseen kahvilaan kun se avautuu.
Olen todella huolestunut teinistä. En halua hänestä syrjäytynyttä. Olen pohtinut onko hän normaali. Mielestäni suomalaisen koulujärjestelmän kontaktivanhempijärjestelmä on sairas! Mikseivät koulut halua pitää yhteyttä molempiin vanhempiin? Miksei koulu halua pitää ylipäänsä oppilaan toiseen vanhempaan jos vanhempi ei ole suomenkielinen? Entä jos jotain sattuu ja mieheni ei voi vastata töiden vuoksi puhelimeen?
Olen sekä vihainen että surullinen kun mieheni kielsi minua äsken osallistumasta kriisipalaveriin. Mitä te tekisitte jos olisitte minä?
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kirjoitat yllättävän selvästi, jopa liian selvästi.
Varmistan vielä; pitäisikö minun kirjoittaa jollain toisella tavalla vai vihjaatko, että minulla on ongelmia mielenterveyteni kanssa? Edes ne eivät tee minua sen huonommaksi ihmiseksi.
En kirjoittanut tuota, mutta sen kirjoittaja tarkoitti varmastikin, että kirjoitat niin täydellistä suomea, että kertomuksesi ei ole uskottava. Jos se pitää paikkansa, niin miehesi on huijannut niin sinua kuin koulun henkilökuntaa pahasti.
Koulun henkilökunta ei ole sen eskarinjälkeisen kerran jälleen ollut minkäänlaisissa tekemisissä kanssani. Ei edes kun teini hakattiin peruskoulussa. Luokanvalvoja oli kertonut miehelleni, että on parempi että asiat hoidetaan hänen kauttaan koska minä en välttämättä ymmärrä koulujärjestelmän hienouksia tai menettelytapoja. Ihmettelin asiaa todella paljon! Oli käsittämätöntä ettei minulle voinut soittaa edes tuollaisessa tilanteessa kun toinen on ensiavussa parsittavana!
Mistä sinä tiedät, mitä luokanvalvoja on sanonut miehellesi? Olitko sinä kuulemassa vai onko sinulla vain miehesi kertomus luokanvalvojan sanomisista?
Vierailija kirjoitti:
Tee se lasu.
Teillä on parisuhteessa ongelma joka kannattaa selvittää jossain keskusteluterapiassa, mutta teini tarvitsee apua ihan omiin ongelmiinsa jotka saattavat liittyä parisuhteenne ongelmiin, mutta eivät ratkea sillä jos tuo outo toisen vanhemman piilottelu loppuisi.
Lastensuojelun asiakkuus ei ole lopuksi ikää. Tiedän tämän koska lapseni päätyivät parisuhdekriisini myötä lastensuojelun asiakkaiksi, ja asiakkuus sittemmin päätettiin kun tilanne meillä tasaantui.
Apua on saatavilla, sitä on vain uskallettava ottaa vastaan.
Lastensuojeluilmoituksen voin tehdä mutta en lähde mieheni kanssa uudelle terapiakierrokselle. Saako nuori aikuinen taloudellista tukea jos on asunut koulukodissa alaikäisenä?
Vierailija kirjoitti:
Mun kokemus on, että Suomessa koulun henkilökunta menee vaikka mutkalle saadakseen molemmat vanhemmat tuollaisiin palavereihin ja taitaa olla laissakin, että esim. tulkki pitää tarvittaessa olla.
Ap, jos kaikki kertomasi on totta niin miehesi käyttäytyy todella omituisesti. Ei ole mitään syytä eikä oikeutta estää lapsen äitiä osallistumasta koulun juhliin, saati palavereihin lapsen tulevaisuudesta.
Naurattaisi jollei itkettäisi! Ei ole tapahtunut kertaakaan eikä minuun olla ikinä yhteydessä. Itse asiassa tässä ketjussa on tullut jo esiin monta mielenkiintoista asiaa, joita alan selvitellä.
Mieheni häpeää minua. Teinikin häpeää minua.
Vierailija kirjoitti:
Kerro tarkemmin itsestäsi, ap! Misyä olet siis kotoisin ja miksi sinua häveyään? Tuntuu todella oudolta.
En kerro lähtömaatani ja paikkakuntaa koska haluan suojella identiteettiäni. Mieheni häpeää minua koska olen ulkomaalaistaustainen, puhun suomea murtaen hänen mielestään enkä osaa suomea ollenkaan hänen sukulaistensa mielestä sekä olen lihava ja omituinen. Ehkä myös outokin joidenkin ihmisten mielestä?
Miksi? En voi millään ymmärtää! Tai siis mikä on niiden kummallinen syy? Sinä ainakin kuulostat ihan normaalilta huolestuneelta äidiltä. Tsemppiä! Ota kouluun yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Sain ihan sen käsityksen, että sun typerä miehes on ainut joka sua häpeää. Miksi miehesi on kanssasi jos se on niin noloa ja aiheuttaa ongelmia? Tai siis miksi sinä olet moisen juntin kanssa? Menet koululle, etkä välitä mitä miehesi höpöttää. Olet äitinä täysin oikeutettu siihen ja voit myös opettajille selittää, että miehesi on mustamaalannut sinua heille.
Minä suorastaan kiehun ja savu nousee korvista koska mies ei suostu sanomaan suoraan mistä kenkä puristaa. Hän vain häpeää minua aivan kuten teinikin. Olen lupautunut olemaan naimissa niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin ja joskus tuntuu sillä, että toisia kiviä vain pitää hioa kauemmin. En voi tietenkään alkaa puhua kokouksessa itsestäni tai mieheni puheista koska en tiedä mitä hän on puhunut minusta. Olisi kyllä hyvä saada mies tilille puheistaan jos hän on valehdellut minusta tuntemattomille ihmisille koska ei halua itse tuntea epämiellyttäviä hetkiä tai tunteita. Ehkä kyse on siitä, että minä olen tavallaan huonotasoisempi nainen verrattuna mieheni kaverien vaimoihin?
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä?? Miten voi ulkomaalainen nimi saada tuollaisen vaikutuksen? Ei ole todellista. Miehesi on huijannut sinua jostain syystä. Miksi? Onko sinulla omaa elämää? Käytkö töissä? Saatko muuten elää vapaasti?
Kuljen kodin ja työpaikan väliä. Itse asiassa miestä ja teiniä ei voi sen vähempää kiinnostaa missä kuljen.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän jokainen, nuori erityisesti, ymmärrä nykyään, että kaksikielisessä kodissa kasvaminen on suorastaan kadehdittava tilanne. Lapsen aivot muokkautuvat vauvasta alkaen ja kielien oppiminen on koko elämän ajan helpompaa kuin yksikielisessä kodissa kasvaneella.
Teini vaikuttaa tällä hetkellä kadottaneen kaiken ymmärryksensä ja joku voisi sanoa samat sanat miehestänikin. Teini puhuu äidinkieltä kotona salaa. Ihmisten ilmoilla teini ei ole tunteviaan minua. Onneksi emme ole saman näköisiä!
Ap, sulle pitäisi nyt aivan ehdottomasti saada apua! Onko sulla ystäviä lähellä? Naisia?
Mene kouluun, ja todentotta raivaa itsellesi tietä eteenpäin. Jos miehesi kohtelee sinua huonosti, muuta eri osoitteeseen. Turvakotiin aluksi.
Onko miehesi käytös ollut koko ajan samanlaista? Ja sinä olet sietänyt sitä vuosia. Kamalaa elämää.
Tämä kirjoitus ei ole totta. Joku tässä tarinassa saa minut epäilemään vahvasti, että meitä huijataan.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitat parempaa suomea kuin moni tänne kirjoitteleva äidinkieleltään suomalainen. Ilman muuta menet palaveriin! Ilmeisesti miehesi on antanut koulun henkilökunnan uskoa, että sinä et osaa suomea ja ulkomaalaisen nimesi vuoksi henkilökunta on uskonut sen. Jos et ole koskaan tavannut heitä, niin eiväthän he voi tietää miehesi valehtelevan.
Voit olla oikeassa. Eihän missään vaiheessa peruskoulussa tarkasteta varsinaisesti kuinka hyvin vanhemmat osaavat suomea. Minulta kysyttiin ennen lapsen peruskoulun aloittamista että ymmärränkö suomea ja asia jäi siihen.
Vierailija kirjoitti:
Tää on ihan sekopääjuttu. Kirjoitat suome ihan kuin kuka tahansa natiivi. Oletko esim jättilasku, hampaaton tms eikä perheesi häpeää sinua siksi. Ei nyt tule mieleen yhtäkään kansalaisuutta, jota noin hävettäisiin.
Mikä on jättilasku? Olen kyllä ihan velaton ja laskuni maksanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kirjoitat yllättävän selvästi, jopa liian selvästi.
Varmistan vielä; pitäisikö minun kirjoittaa jollain toisella tavalla vai vihjaatko, että minulla on ongelmia mielenterveyteni kanssa? Edes ne eivät tee minua sen huonommaksi ihmiseksi.
En kirjoittanut tuota, mutta sen kirjoittaja tarkoitti varmastikin, että kirjoitat niin täydellistä suomea, että kertomuksesi ei ole uskottava. Jos se pitää paikkansa, niin miehesi on huijannut niin sinua kuin koulun henkilökuntaa pahasti.
Olen käynyt suomenkieliset koulut ihan alakoulusta lähtien. Väkisinhän sitä oppii suomeksi kirjoittamaan jos koulu yhtään kiinnostaa.
Miksi olet edelleen naimisissa tuon mies-paskan kanssa?
Lastensuojelu voi järjestää huostaanoton kuukaudeksi. Sieltä pääsee pois.
Rupeaa koulu maistumaan jos ei takaisin halua.
Sulla on kuitenkin työ, jota hoidat ihan ok?
Vierailija kirjoitti:
Nyt ap!! Ryhdistäydy ja ota oma paikkasi äitinä, ihmisenä, naisena!!
Hae apua itsellesi. Suhteenne on aivan outo, kuten myös suhteesi lapseesi on vääristynyt. Hae apua. Ilmianna itsesi koululle äitinä! Mene huomenna!
Hymyilyttää vaikka on kyse vakavasta tilanteesta tuo itsensä ilmiantaminen oman lapsensa äitinä. Millä tavalla suhde lapseeni on vääristynyt? Minähän yritän parhaani. Myönnän sen, että olemme mieheni kanssa eri mieltä kuinka paljon koulun käymiseen ja tottelevaisuuteen pitää panostaa. Kotona saa riidellä mutta niskurointi puhumattakaan siitä, että minun kimppuuni käytäisiin jos otan peiton, on kiellettyä ja saa pysyä sellaisena. Teinin kouluun patistaminen vie nyt kohtuuttoman paljon energiaa ja aikaa. Erityisesti suututtaa kun teini sitten lipsauttaa juoneensa lattea tuntitolkulla kavereidensa kanssa.
Ja kuitenkin miehesi väittää ettet ymmärrä suomea riittävästi. Nyt nousee minullakin jo savu korvista!
En ole kuullut vielä kertaakaan että teineille olisi muita keinoja kuin huostaanotto. Ainakin täälläpäin teinit pääsevät hyvin helposti asumaan sinne koulukotiin, jossa on kuulemma kovempi kuri. Minun puolestani saisivat ottaa myös saman tien mieheni jonnekin huostaan koska hän on kannustanut teiniä laiskottelemaan ja niskuroimaan ja tulos on nyt tässä.