Mitä inhoat lapsiperheissä eniten?

Se, kun ei oteta muita huomioon :kerrostalossa huudetaan, kolistellaan ja mölytään. Linja-autoon ei pääse taka osaan, koska keskiosa on vaunuja täynnä, sielläkin huudetaan ja mölytään sekä jätetään rattaat siihen muiden tielle ja mennään istumaan. Kaupassa juostaan ja lämitään kaikkea.

Semmonen ärsyttää, jos ei lapsille pidetä kuria ja opeteta käytöstapoja. Yks mukula juhlissa imeskeli suklaarusinoista suklaat ja sylki rusinat takas kippoon. Kieltämisen sijaan ihailtiin miten hassua se oli ❤️

Toinen asia, jolle ei tietysti voi mitään, on se että päiväkodista tulee jatkuvasti jotain tauteja mukaan ja sit on koko perhe vuorotellen nuhassa tai mahataudissa. Välttelen monta viikkoa lapsiperheisiin menoa sairastelun jälkeen, ettei itselle tule :D

Ennen ärsytti lapset ja lapsiperheet enemmän kun ei ollut kokemusta kun parista perheestä, joissa kurista ei oltu kuultukaan. Sittemmin huomannut että ihan mukaviakin naperoita on :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa, jokainen meistä on ollut lapsi aikoinaan. Siskon tyttö oli aivan kaamee kakara. Joitain reissuja tehtiin yhdessä. Oli 7 vuotias ja oltiin viikon etelän lomalla. Kiukutteli ja parkui koko reissun. Itselläni oli 1 vuotias mukana ja mitään ongelmaa ei ollut hänen kanssaan, mutta 7 v osas pitää melko näytelmää.  Hän oli sitten 20 v, kun lähti minun kanssa reissuun. Inhos siellä kaikkia tenavia jotka piti ääntä. Lentokoneessakin oli naama nyrpeenä lasten äänten takia. No heh heh.... Itse oli aikoinaan maailman kamalin kakara. Ne itkupotkuraivarit 3-5 vuotiaana oli kerrassaan huikeita.

Mieheni sisko on myös koko aikuisiän inhonnut lapsia. Lapsia ei saisia näkyä eikä kuulua missään. Toisen veljensä poikaa on monet kerrat ojennellut ja ihmetellyt kamalaa käytöstä. Tämä Lady itse on ollut 8 lapsisen sisarussarjan vaikein ja vaativin lapsena. Mieheni sanoi, oli oikeen prinsessa joka kaikilla kiukutteluilla ja raivokohtauksilla haki huomiota varsinkin julkisilla paikoilla. Jotenkin tuntuu, että he jotka olleet itse lapsina vaikeita ja äänekkäitä, inhoavat aikuisiällä eniten lapsia ja lasten ääniä.

Tuo asenne tuntui yleistyvän. Kun lapsi on parhaimmassa uhmaiässä, niin kotoa ei vissiin saisi poistua, ettei vain häiritä muita.

Lapsi osaa käyttäytyä, mutta uhma on normaali kehitysvaihe, ja koska omaa luottavaisen ja turvallisen suhteen vanhempiin, niin ei yhtään arkaile heittäytyä keskelle kaupan lattiaa huutoparkumaan kun ei saa tahtoaan läpi.

Nostan lapsen heti pois kulkuväylältä ja rauhoittelen, vaan silti tulee nyrpeää katsetta ja joskus jopa törkeääkin kommenttia.

Kai sitä sitten vaan joillain on niin paha olla, että sitä puretaan sitä pahaa oloaan kiukuttelemalla lapsista.

Lapselle vaan välillä vaikeaa selittää, miksi joku aikuinen käyttäytyy niin typerästi.

Joo, ei se lapsi ole mikään kone johon saa ohjelmoitua jonkun mieluisan ohjelman, ihmisiä on nekin.

Toisaalta hyvä kuri kotona säteilee sinne kauppaankin. Ei meillä ole yksikään saanut itkupotku raivareita kaupan lattialla. Katse riittää kertomaan koska menee liian pitkälle. Mutta meillä on kyllä tiukka kuri, joskus liiankin tiukka..

No, eipä siinä jos on pelotellut lapset olemaan kiukuttelematta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä että monet vanhemmat saatuaan lapsen muuttuvat itsekkäiksi ja kummallisen etäisiksi muihin ihmisiin nähden, tilannetaju katoaa. En vaan ymmärrä miten monet luulee omistavansa maailman ja kuvittelevat ettei heitä velvoita samat säännöt kuin muita, vaan lapsi -kortti vedetään esiin samantien kun siihen mahdollisuus.

Itse olen yrittänyt pysyä muita huomioivana vaikka lapsia on tullut, nolottaa jos olen tiellä lasten takia tai omat lapset ei osaa käyttäytyä yleisillä paikoilla. Toki saa lapsi ikänsä mukaan kiukutella jos tilanne tulee päälle, mutta turha mankuminen ja kiukuttelu, sitä ei tarvi mielestäni muiden kestää ei lasten eikä aikuisten puolelta. Emmekä tarvitse erityisoikeuksia koska meillä on lapsia.

Niinpä. Kyllä ne muksut kasvatetaan käyttäytymään tietyllä tavalla, eikä niin että muut kiertävät muksut.

En mä jaksa mitään riehuja vaikka itsellä lapsia kotona, eikä ne saa riehua täällä meilläkään kuten haluavat..

Toisaalta olen saanut pahoja mulkaisuja siitä kun komennan lapsiani..

Tuo on muuten totta että nykyään jos uskaltaa omaa lasta komentaa yleisellä paikalla niin tulee joskus muiden ilmeistä päätellen tunne että omia lapsia ei saisi komentaa. Curling -vanhemmuus on ilmeisesti niin tavallista jo että terve komentelu katsotaan melkein pahoinpitelyn tasolla olevaksi.

Tämäpä juuri. Joskus tuntuu että kaikki katsovat, jos komennan lastani :O En siis huuda, vaan normaalisti kiellän tiukalla äänen sävyllä.

Tässä kyseisessä paikassa missä käymme, tuntuukin että se on joillain kasvatuksesta vapaata vyöhykettä. Ihan sama mitä lapset tekevät, edes vuosikkaita ei valvota vaan ne saavat temmeltää vaikka kuinka kauan yksinään. Omasta mielestä vuosikas on lähes jatkuvasti valvottava. Tosin tuntuu, että mitä enemmän lapsia jossain perheessä on, sitä vähemmän niitä valvotaan.

Niin tulikin selväksi, että valvomattomuus ärsyttää. Lapset saa mekastaa miten sattuu, juosta kaupassa yms eikä vanhemmat tee mitään! Minua ei haittaa, jos joku lapsi käyttäytyy huonosti ja vanhempi selvästi tekee parhaansa, mutta ai että ärsyttää ne, jotka eivät tee mitään!

Sitä, että ne edesauttavat ihmiskunnan olemassaolon jatkumista.

Sitä kun ne kaikkien tukien jälkeen kehtaa valittaa, miksei yhteiskunta maksa vielä enemmän heidän lisääntymisestään. Yh:t ovat tosin vielä pahempia kuin perheet.

Yleisillä paikoilla esitetty perheteatteri. Lapsi tekee vanhempien mielestä jotain söpöä tai sanoo jotain "älykästä", sitä sitten päivitellään kovaan ääneen ja pälyillään ympärille, että toivottavasti joku näki tai kuuli. Usein vanhemmat myös kannustavat lasta esiintymään jollain tavalla tai omilla teoillaan ja kysymyksillään pyrkivät tuomaan tätä esille. Hankala selittää, mutta jos olet nähnyt moista, niin varmasti tunnistat tilanteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa, jokainen meistä on ollut lapsi aikoinaan. Siskon tyttö oli aivan kaamee kakara. Joitain reissuja tehtiin yhdessä. Oli 7 vuotias ja oltiin viikon etelän lomalla. Kiukutteli ja parkui koko reissun. Itselläni oli 1 vuotias mukana ja mitään ongelmaa ei ollut hänen kanssaan, mutta 7 v osas pitää melko näytelmää.  Hän oli sitten 20 v, kun lähti minun kanssa reissuun. Inhos siellä kaikkia tenavia jotka piti ääntä. Lentokoneessakin oli naama nyrpeenä lasten äänten takia. No heh heh.... Itse oli aikoinaan maailman kamalin kakara. Ne itkupotkuraivarit 3-5 vuotiaana oli kerrassaan huikeita.

Mieheni sisko on myös koko aikuisiän inhonnut lapsia. Lapsia ei saisia näkyä eikä kuulua missään. Toisen veljensä poikaa on monet kerrat ojennellut ja ihmetellyt kamalaa käytöstä. Tämä Lady itse on ollut 8 lapsisen sisarussarjan vaikein ja vaativin lapsena. Mieheni sanoi, oli oikeen prinsessa joka kaikilla kiukutteluilla ja raivokohtauksilla haki huomiota varsinkin julkisilla paikoilla. Jotenkin tuntuu, että he jotka olleet itse lapsina vaikeita ja äänekkäitä, inhoavat aikuisiällä eniten lapsia ja lasten ääniä.

Tuo asenne tuntui yleistyvän. Kun lapsi on parhaimmassa uhmaiässä, niin kotoa ei vissiin saisi poistua, ettei vain häiritä muita.

Lapsi osaa käyttäytyä, mutta uhma on normaali kehitysvaihe, ja koska omaa luottavaisen ja turvallisen suhteen vanhempiin, niin ei yhtään arkaile heittäytyä keskelle kaupan lattiaa huutoparkumaan kun ei saa tahtoaan läpi.

Nostan lapsen heti pois kulkuväylältä ja rauhoittelen, vaan silti tulee nyrpeää katsetta ja joskus jopa törkeääkin kommenttia.

Kai sitä sitten vaan joillain on niin paha olla, että sitä puretaan sitä pahaa oloaan kiukuttelemalla lapsista.

Lapselle vaan välillä vaikeaa selittää, miksi joku aikuinen käyttäytyy niin typerästi.

Joo, ei se lapsi ole mikään kone johon saa ohjelmoitua jonkun mieluisan ohjelman, ihmisiä on nekin.

Toisaalta hyvä kuri kotona säteilee sinne kauppaankin. Ei meillä ole yksikään saanut itkupotku raivareita kaupan lattialla. Katse riittää kertomaan koska menee liian pitkälle. Mutta meillä on kyllä tiukka kuri, joskus liiankin tiukka..

No, eipä siinä jos on pelotellut lapset olemaan kiukuttelematta.

No, eipä siinä, jos kaikilla ei ole "Meidän päättäväinen neiti" tai "Meidän temperamenttinen isäntä". Tee sinä tavallasi. Mistä luit, että on peloteltu? Mikä paha on "varoittavassa" katseessa? Ei se tarkoita, että kotona saat remmiä, vaikka haluatkin sen niin tulkita. Rajat on rakkautta! Pitää voida kieltää! Se ei ole lasun paikka, vaan "emon oppia pennulleen". Ja ainakin minä selitän ja kerron, että miksi pitää tehdä näin tai toimia noin!

Itse ainakin olen omalleni pitänyt "kuria" niin, että olen palkinnut hyvästä käytöksestä, ja kertonut asiallisesti, että jos et osaa olla kaupassa jne. ihmisiksi, seuraa siitä tiettyjä juttuja, kuten että jonkun hankinnan ostoa siirretään tms. Eli lapsi saa itse valita, kuten tehdä muitakin lapselle kuuluvia päätöksiä. Ei nyt vuoden vanha, mutta sen ikäinen, joka ymmärtää.

Tervepäinen, onnellinen, avoin ja iloinen näyttäisi oma lapseni ainakin olevan, julmasta kuristani huolimatta.

Ohis

No niitä kakaroita tietenkin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa, jokainen meistä on ollut lapsi aikoinaan. Siskon tyttö oli aivan kaamee kakara. Joitain reissuja tehtiin yhdessä. Oli 7 vuotias ja oltiin viikon etelän lomalla. Kiukutteli ja parkui koko reissun. Itselläni oli 1 vuotias mukana ja mitään ongelmaa ei ollut hänen kanssaan, mutta 7 v osas pitää melko näytelmää.  Hän oli sitten 20 v, kun lähti minun kanssa reissuun. Inhos siellä kaikkia tenavia jotka piti ääntä. Lentokoneessakin oli naama nyrpeenä lasten äänten takia. No heh heh.... Itse oli aikoinaan maailman kamalin kakara. Ne itkupotkuraivarit 3-5 vuotiaana oli kerrassaan huikeita.

Mieheni sisko on myös koko aikuisiän inhonnut lapsia. Lapsia ei saisia näkyä eikä kuulua missään. Toisen veljensä poikaa on monet kerrat ojennellut ja ihmetellyt kamalaa käytöstä. Tämä Lady itse on ollut 8 lapsisen sisarussarjan vaikein ja vaativin lapsena. Mieheni sanoi, oli oikeen prinsessa joka kaikilla kiukutteluilla ja raivokohtauksilla haki huomiota varsinkin julkisilla paikoilla. Jotenkin tuntuu, että he jotka olleet itse lapsina vaikeita ja äänekkäitä, inhoavat aikuisiällä eniten lapsia ja lasten ääniä.

Tuo asenne tuntui yleistyvän. Kun lapsi on parhaimmassa uhmaiässä, niin kotoa ei vissiin saisi poistua, ettei vain häiritä muita.

Lapsi osaa käyttäytyä, mutta uhma on normaali kehitysvaihe, ja koska omaa luottavaisen ja turvallisen suhteen vanhempiin, niin ei yhtään arkaile heittäytyä keskelle kaupan lattiaa huutoparkumaan kun ei saa tahtoaan läpi.

Nostan lapsen heti pois kulkuväylältä ja rauhoittelen, vaan silti tulee nyrpeää katsetta ja joskus jopa törkeääkin kommenttia.

Kai sitä sitten vaan joillain on niin paha olla, että sitä puretaan sitä pahaa oloaan kiukuttelemalla lapsista.

Lapselle vaan välillä vaikeaa selittää, miksi joku aikuinen käyttäytyy niin typerästi.

Joo, ei se lapsi ole mikään kone johon saa ohjelmoitua jonkun mieluisan ohjelman, ihmisiä on nekin.

Toisaalta hyvä kuri kotona säteilee sinne kauppaankin. Ei meillä ole yksikään saanut itkupotku raivareita kaupan lattialla. Katse riittää kertomaan koska menee liian pitkälle. Mutta meillä on kyllä tiukka kuri, joskus liiankin tiukka..

No, eipä siinä jos on pelotellut lapset olemaan kiukuttelematta.

No, eipä siinä, jos kaikilla ei ole "Meidän päättäväinen neiti" tai "Meidän temperamenttinen isäntä". Tee sinä tavallasi. Mistä luit, että on peloteltu? Mikä paha on "varoittavassa" katseessa? Ei se tarkoita, että kotona saat remmiä, vaikka haluatkin sen niin tulkita. Rajat on rakkautta! Pitää voida kieltää! Se ei ole lasun paikka, vaan "emon oppia pennulleen". Ja ainakin minä selitän ja kerron, että miksi pitää tehdä näin tai toimia noin!

Itse ainakin olen omalleni pitänyt "kuria" niin, että olen palkinnut hyvästä käytöksestä, ja kertonut asiallisesti, että jos et osaa olla kaupassa jne. ihmisiksi, seuraa siitä tiettyjä juttuja, kuten että jonkun hankinnan ostoa siirretään tms. Eli lapsi saa itse valita, kuten tehdä muitakin lapselle kuuluvia päätöksiä. Ei nyt vuoden vanha, mutta sen ikäinen, joka ymmärtää.

Tervepäinen, onnellinen, avoin ja iloinen näyttäisi oma lapseni ainakin olevan, julmasta kuristani huolimatta.

Ohis

Noin minäkin teen. Silti minun lapset on satunnaisesti saaneet raivarin kaupassa tai itkeneet kyläpaikassa. Elämä on.

Tervepäisiä, iloisia, onnellisia ja avoimia he silti näyttävät olevan, vaikka joskus on rääytty keskellä Prismaa.

Enkä usko hetkeäkään että joku olisi selvinnyt tästä vanhemmuudesta 100% täydellisellä suorituksella. Että lapsi käyttäytyisi aina ja kaikkialla toivotusti. Höpöhöpö.

Inhoan näköalattomuutta. Kunnianhimoiset vanhemmat, jotka halusivat edetä urallaan, matkustella, harrastaa yms. tyytyvätkin tylsään perhe-elämään, HK:n siniseen, liian kirkkaasti valaistuihin perhemarketteihin ja kitiseviin lapsiin.

Kasvattamattomia kersoja, jotka ovat koko ajan suuna päänä ja klähmivät ensimmäisinä kahvipöydän tarjoilut.

Vierailija kirjoitti:

Ulkomaiset täällä jonkin aikaa asuneet ja töissä käyneet kaverit sekä kollegat ovat ihmetelleet miksi suomalaiset raahaa aina lapset joka paikkaan kuten kahviloihin, ravintoloihin ja ruokakauppaan. Että miksi lapsista tehdään Suomessa niin suuri numero ja että kaikki korostavat lapsia suurimpana saavutuksenaan. Että eikö pariskunnat käy koskaan kahdestaan illallisilla ns. date nighteissa, koska sielläkin näkee sylivauvoja lasten nukkumaanmenoaikaan.

Kavereihini lukeutuu siis porukkaa sekä molemmista Amerikoista, Keski- ja Etelä-Euroopasta, Afrikasta, Australiasta että Aasiasta.

Tämä muuten ärsyttää myös. Opiskelen toista ammattia ja opiskeluporukassamme on muitakin perheellisiä. En vaan voi ymmärtää, että millä logiikalla meidän opettajien ja muiden opiskelukavereiden pitäisi ottaa huomioon se, että meillä on lapsia. Itse ainakin tajuan, että esim. ne poissaolot pitää korvata, vaikka kuinka olisin ollut pois lapsen sairastelun takia. Samaa rutinaa saa kuunnella koko ajan. Yksi avautui tosissaan opettajalle siitä, miten rankka elämä hänellä on kahden lapsen (ja miehen) kanssa ja kuinka se pitäisi nyt opettajan huomioida. Oi, myötähäpeää. Itse en kuvittele olevani erityisasemassa, vaikka olen sattunut lisääntymään.

Ja nuo date nightit. Meillä on niitä säännöllisesti. Ollaan lisäksi noin kerran kuussa viikonloppu miehen kanssa kahdestaan. Tätä paheksutaan Suomessa ihan avoimesti, vaikka monessa muussa maassa on ihan normi, että vanhemmat pitävät huolen myös parisuhteestaan. Yksikin suomalainen  kaveri kysyi tosissaan, että teinkö lapsen itselleni vai mummulle ja papalle, kun viisivuotias on niin usein hoidossa (=yksi viikonloppu ja 1-3 iltaa kuukaudessa).

On kolme lasta, yksi hyväkäytöksinen, toinen hälläväliä unohti sekunninpäästä mitä just sanottiin ja kolmas liian pieni tottelemaan mitään.

Meillä on kyllä kova kuri ja tiukka käytöstapa ohjeistus. Silti nuo kaksi käyttäytyvät julkisesti joskus huonosti, ja minäkin. Väsyneenä olen saattanut tiuskia tai luovuttanut ja kauppareissu on mennyt sähläykseksi.

Eniten lapsettomissa ärsyttää se että ei tajuta että lapset on ihmisiä.

Eniten vanhemmissa ärsyttää kun viedään yskivä räkäinen lapsi hoploppiin.

Lapsissa ärsyttää eniten se toistojen määrä asiassa kuin asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa, jokainen meistä on ollut lapsi aikoinaan. Siskon tyttö oli aivan kaamee kakara. Joitain reissuja tehtiin yhdessä. Oli 7 vuotias ja oltiin viikon etelän lomalla. Kiukutteli ja parkui koko reissun. Itselläni oli 1 vuotias mukana ja mitään ongelmaa ei ollut hänen kanssaan, mutta 7 v osas pitää melko näytelmää.  Hän oli sitten 20 v, kun lähti minun kanssa reissuun. Inhos siellä kaikkia tenavia jotka piti ääntä. Lentokoneessakin oli naama nyrpeenä lasten äänten takia. No heh heh.... Itse oli aikoinaan maailman kamalin kakara. Ne itkupotkuraivarit 3-5 vuotiaana oli kerrassaan huikeita.

Mieheni sisko on myös koko aikuisiän inhonnut lapsia. Lapsia ei saisia näkyä eikä kuulua missään. Toisen veljensä poikaa on monet kerrat ojennellut ja ihmetellyt kamalaa käytöstä. Tämä Lady itse on ollut 8 lapsisen sisarussarjan vaikein ja vaativin lapsena. Mieheni sanoi, oli oikeen prinsessa joka kaikilla kiukutteluilla ja raivokohtauksilla haki huomiota varsinkin julkisilla paikoilla. Jotenkin tuntuu, että he jotka olleet itse lapsina vaikeita ja äänekkäitä, inhoavat aikuisiällä eniten lapsia ja lasten ääniä.

Tuo asenne tuntui yleistyvän. Kun lapsi on parhaimmassa uhmaiässä, niin kotoa ei vissiin saisi poistua, ettei vain häiritä muita.

Lapsi osaa käyttäytyä, mutta uhma on normaali kehitysvaihe, ja koska omaa luottavaisen ja turvallisen suhteen vanhempiin, niin ei yhtään arkaile heittäytyä keskelle kaupan lattiaa huutoparkumaan kun ei saa tahtoaan läpi.

Nostan lapsen heti pois kulkuväylältä ja rauhoittelen, vaan silti tulee nyrpeää katsetta ja joskus jopa törkeääkin kommenttia.

Kai sitä sitten vaan joillain on niin paha olla, että sitä puretaan sitä pahaa oloaan kiukuttelemalla lapsista.

Lapselle vaan välillä vaikeaa selittää, miksi joku aikuinen käyttäytyy niin typerästi.

Joo, ei se lapsi ole mikään kone johon saa ohjelmoitua jonkun mieluisan ohjelman, ihmisiä on nekin.

Toisaalta hyvä kuri kotona säteilee sinne kauppaankin. Ei meillä ole yksikään saanut itkupotku raivareita kaupan lattialla. Katse riittää kertomaan koska menee liian pitkälle. Mutta meillä on kyllä tiukka kuri, joskus liiankin tiukka..

No, eipä siinä jos on pelotellut lapset olemaan kiukuttelematta.

No, eipä siinä, jos kaikilla ei ole "Meidän päättäväinen neiti" tai "Meidän temperamenttinen isäntä". Tee sinä tavallasi. Mistä luit, että on peloteltu? Mikä paha on "varoittavassa" katseessa? Ei se tarkoita, että kotona saat remmiä, vaikka haluatkin sen niin tulkita. Rajat on rakkautta! Pitää voida kieltää! Se ei ole lasun paikka, vaan "emon oppia pennulleen". Ja ainakin minä selitän ja kerron, että miksi pitää tehdä näin tai toimia noin!

Itse ainakin olen omalleni pitänyt "kuria" niin, että olen palkinnut hyvästä käytöksestä, ja kertonut asiallisesti, että jos et osaa olla kaupassa jne. ihmisiksi, seuraa siitä tiettyjä juttuja, kuten että jonkun hankinnan ostoa siirretään tms. Eli lapsi saa itse valita, kuten tehdä muitakin lapselle kuuluvia päätöksiä. Ei nyt vuoden vanha, mutta sen ikäinen, joka ymmärtää.

Tervepäinen, onnellinen, avoin ja iloinen näyttäisi oma lapseni ainakin olevan, julmasta kuristani huolimatta.

Ohis

Noin minäkin teen. Silti minun lapset on satunnaisesti saaneet raivarin kaupassa tai itkeneet kyläpaikassa. Elämä on.

Tervepäisiä, iloisia, onnellisia ja avoimia he silti näyttävät olevan, vaikka joskus on rääytty keskellä Prismaa.

Enkä usko hetkeäkään että joku olisi selvinnyt tästä vanhemmuudesta 100% täydellisellä suorituksella. Että lapsi käyttäytyisi aina ja kaikkialla toivotusti. Höpöhöpö.

No jopas jäi yksi kappale pois,

eli ihan jokainen lapsi kokeilee rajojaan ja tekee kerta toisensa jälkeen kaikkensa saadakseen huomiota ja periksi, yksikään kun ei ole napista paineltava robotti! On vain valittava kummalle tielle lähtee, paapomaanko vaiko kasvattamaan, eli olemaan se määräävä ja rajoja asettava, sekä turvallinen, oikeudenmukainen ja rakastava äiti/isä ja aikuinen. Ja nuo kaksi vanhemmuustyyppiä tunnistaa oikein hyvin.

Joko homma tehdään, kuten esim. tuo "kurinpitäjä" tai sitten kuten nämä ap:nkin ihmettelevät curlingvanhemmat. Kaupoissa juuri näkyy kummat on kyseessä. Useilla on koko plaetti hukassa ja levitellään käsiä ja maanitellaan ja päivitellään; "Älä nyt hei Jax-Petteri, tules nyt, hei, saat sen pillimehupaketin, jos vaan suostut nyt tulemaan, kulta, anteeksi jos olin ilkeä..."

Mutta ainakin oma pointtini on siinä, että kun lapsi oppii, ettei kiljumalla ja riehumalla toteudu mikään kiva, alkaa käytös korjaantua oikeaan suuntaan. Sitten voi "palkita" ja kiittää.

Uhmat ja kiukut, ja ihan "sairaat" raivaritkin kuuluvat kehitykseen ja kasvuun, mutta aikuisen on ne saatava "kuriin", niin ettei anneta periksi. Jos homma menee niin, että "Meidän pikku Oliwer on todella omatahtoinen, ja rääkyy niin kauan kun saa haluamansa, on katsokaas tullut isäänsä", ollaan kusessa.

Kukin lapsi on oma persoonansa ja erilainen, mutta kannattaa ainakin edes ensin kokeilla laittaa sääntöjä ja sovittuja juttuja, ennen kuin päättää, että se oma piltti on emäntä tai isäntä talossa.

Inhoan yli kaiken röyhkeitä, huonosti käyttäytyviä, rumasti puhuvia lapsia, joille ei ole opetettu muiden ihmisten kunnioittamista. Itse olen lopettanut tapaamiset muutaman tuttavaperheen kanssa, koska heidän lapsillaan ei ole mitään rajoja. Nämä lapset yrittävät hyppiä myös vieraiden aikuisten nenille ja käyttäytyvät ilkeästi sekä osa myös väkivaltaisesti omia lapsiani kohtaan. T. Kahden vilkkaan mutta hyvin vieraissa käyttäytyvän lapsen äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hehee! :D Noniin, tulihan se sieltä taas: kakkapuheargumentti. Sitä viljellään jokaikisessä keskustelussa, jossa halutaan parjata lapsiperheitä. Siis, että väitetään äitien puhuvan vain jostain vaipoista ja kakan koostumuksesta. Tää on ihan ihme myytti. 

Ei tuo taida mikään myytti olla.

Tuli vain mieleen se joku äitylibloggaaja, se joku puutalobaby, sillä oli postaus missä se kertoi nauttivansa lastensa pieruista, se yrittää kuulemma oikein päästä sen pepun lähelle haistelemaan sitä ihanaa tuoksua...

Toinen bloggaaja, englantilainen, selitti julkisesti syöneensä lapsensa ulostetta, ja se selitti siinä miten jokainen lastaan rakastava äiti syö kyllä tarvittaessa jopa ne lapsen ulosteet, siis se oli vaihtanut vaippaa ja nuollut sitä kakkaa sen sormista. 

Tuollaisista jutuista nousee ne ns. myytit teistä äidestä kakanhaistelijoina, ja teitä pidetään ihan kummallisina. 

Oikeestiko joku tekee noin? Syö vauvansa kakkaa? 😳 Hyi Oksetus!!!!! 🤢🤮

Ärsyttää käytös, jossa ei välitetä ympäristöstään. Ruotsinlaivalla työskentelevänä näen päivittäin aivan käsittämätöntä käytöstä lapsiperheiltä. Lastenvaunut ängetään pöytien väleihin, jonka jälkeen lähipöydissä ei pysty muut istumaan, koska ei ole enää tilaa. Monet perheet valloittavat monta pöytää kerrallaan, pusseja ja kasseja, päällysvaatteita ripotellaan sinne tänne. Kun menen sanomaan tästä heille, kerron että ravintolaan jonottaa monia seurueita, joten siirretään tavarat yhteen pöytään, saan osakseni lähes vihaa. Jopa kirjallinen valitus on kerran tullut. Yritän kuitenkin vain ravita kaikki nälkäiset mahdollisimman sujuvasti.

Surullista settiä :( Suomessa valtio kyllä tukee lapsiperheitä, mutta hyi oksetus tätä asennetta lapsiperheitä kohtaan. Olemme lomailleet kymmenissä maissa ja oikeasti voin käsi sydämellä sanoa, että täällä oikein tuntee sen kuinka lapsiperheitä vihataan, ei ole missään muussa maassa ollut näin vihamielistä ajattelutapaa. En oleta, että kukaan palvoo lapsiani/muita lapsia, mutta sellainen neutraali suhtautuminenkin olisi Suomen kaltaisessa ahdasmielisessä, itsekeskeisessä maassa jo huomattava parannus nykyiseen.

Se kun yksi ihminen rattaineen vie koko keskipäivän bussissa. Rattaat poikittain ja istuu penkillä. Ei Anna tilaa jos joku tulee ison vetolaukun tai koirien kanssa tai on ruuhkabussi täynnä ihmisiä. Mummotkin joutuu seisomaan vaikka siinä olisi penkki kahdelle. Siis jos vähän siirtyisi tai laittaisi rattaat poikittain.