Mitä inhoat lapsiperheissä eniten?

Oletus kuinka heitä pitää palvoa lähes toisena päivätyönään ja kuinka kaikki hyvä pitäisi saada ilman todellista vastuuta.

Sulla taitaa olla pakkomielle.

En kuluta aikaani vihaamalla tuntemattomia ihmisiä.

Meluisat lapset kaupassa.

"Kyllä se mieli muuttuu."

Omassa lapsiperheessäni inhoan meteliä, vauva hakkaa leluilla lattiaan ja 2v kiljuu, hyppii, juoksee, puhuu tajuttoman kovalla äänellä.

Inhoan myös sitä likaisuutta. Kuravellileikeistä saatetaan juosta ulkovaatteet päällä keskelle olohuonetta ja hiekkaleluja löytyy välillä sängystä. Ja se kaikki mitä vauva/pieni lapsi suuhunsa tunkee, hyi yök!

Muissa lapsiperheissä inhottaa lapsilleen huutavat vanhemmat. Välinpitämättömät, lapsiaan kasvattamattomat ja omien juttujensa orjuuttamat (puhelintaan tuijottavat) vanhemmat. Inhottaa myös lastenvaunujen/-rattaiden kanssa tupakoivat.

Vanhempia, jotka antavat pienen taaperonsa tulla sekoittamaan isompien lasten leikkejä ja hymyilevät vain tilanteessa, jossa heidän kuuluisi kaapata lapsi kainaloon ja poistua paikalta. Minulla on omia lapsia ja en itse ollut tuollainen äiti silloinkaan, kun lapseni olivat pienempiä. En ihaile pelleilevää taaperoa, joka oikeasti on tiellä, jota joudutaan varomaan koko ajan ja joka siten estää isompien lasten raisumpia leikkejä. Vanhempien olisi opittava suojelemaan lastaan sen verran itse, ettei meidän kokeneeiden vanhempien tarvitsisi puuttua tai heidän oppia vakavan onnettomuuden kautta itse!

Vanhempia jotka kuvittelevat että heidän lapsi on niin spesiaali ettei sille tarvitse opettaa edes alkeellisia tapoja. Vanhempia jotka puhuvat vain lapsestaan ja kuvittelevat ihan tosissaan et ketään kiinnostaa millainen kakka sieltä vaipasta löytyi tänään. Vanhempia jotka eivät kiellä lapseltaan mitään koska ei haluta tuottaa lapselle mielipahaa. Vanhempia jotka ostavat kahvilasta sen yhden kupillisen kahvia ja valitsee kullannupulleen sen isoimman pöydän ja istuvat siellä koko päivän välillä pyytäen henkilökuntaa lämmittämään lapsellen sen pilttipurkin mikrossa.

Vanhemmat jotka eivät hoida Kihomatoja tai täitä pois lapsiltaan.

Enimmäkseen se melun määrä. Pienet lapset on suloisia, mutta ei sitä kirkumista jaksa kuunnella varsinkaan julkisilla paikoilla. Tämä on yksi niistä syistä miksi kannan aina mukana kuulokkeita. Jos lapsi alkaa kirkumaan, laitan kuulokkeet päähän ja musiikin päälle

Sotkemista.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempia, jotka antavat pienen taaperonsa tulla sekoittamaan isompien lasten leikkejä ja hymyilevät vain tilanteessa, jossa heidän kuuluisi kaapata lapsi kainaloon ja poistua paikalta. Minulla on omia lapsia ja en itse ollut tuollainen äiti silloinkaan, kun lapseni olivat pienempiä. En ihaile pelleilevää taaperoa, joka oikeasti on tiellä, jota joudutaan varomaan koko ajan ja joka siten estää isompien lasten raisumpia leikkejä. Vanhempien olisi opittava suojelemaan lastaan sen verran itse, ettei meidän kokeneeiden vanhempien tarvitsisi puuttua tai heidän oppia vakavan onnettomuuden kautta itse!

Tämä sama toki tapahtuu myös silloin, kun olen näin aikuisena jossain yleisessä puistossa (ei leikkipuisto) treenaamassa, kun "hän nyt vain päätti näin". Siis taapero. Yritä siinä sitten jatkaa..

Meteliä, sotkuisuutta, hössöttämistä ja sitä, että muitten pitäisi muka olla yhtä innostuneita perheestä kuin perhe itse.

Vierailija kirjoitti:

...Vanhempia jotka puhuvat vain lapsestaan ja kuvittelevat ihan tosissaan et ketään kiinnostaa millainen kakka sieltä vaipasta löytyi tänään.

Hehee! :D Noniin, tulihan se sieltä taas: kakkapuheargumentti. Sitä viljellään jokaikisessä keskustelussa, jossa halutaan parjata lapsiperheitä. Siis, että väitetään äitien puhuvan vain jostain vaipoista ja kakan koostumuksesta. Tää on ihan ihme myytti.

Itselläni on kolme lasta ja lisäksi tutttavapiirissä valtavasti lapsiperheellisiä (kuten nyt useimmilla 30-40-vuotiailla on). En muista yhtä ainoatakaan kertaa, että olisin puhunut itse tai kuullut jonkun muun juttelevan lapsensa kakasta! :D Silti tätä hoetaan joka keskustelussa. Monesti olen ollut kavereideni kanssa vaikkapa kahvilla niin, että kaikkien lapsetkin ovat olleet mukana. Emme ole silti puhuneet juurikaan lapsista. Pääosin puhumme ihan yleisistä aiheista, ihan kuten lapsettomatkin. Tää "naiset uhuvat äidiksi tultuaan vain lapsista" on (ainakin omassa tuttavapiirissäni) aivan vailla totuutta oleva väite, mutta aina sitä näissä keskusteluisssa toistellaan.

Ärsyttää kyllä että jos on lastenvaunut niin pitää saada änkeä muiden edelle ja ajaa varpaille ja kantapäille tyrkkiä. Ei ne vaunut siihen oikeuta tiedoksi vaan.

Vierailija kirjoitti:

Hehee! :D Noniin, tulihan se sieltä taas: kakkapuheargumentti. Sitä viljellään jokaikisessä keskustelussa, jossa halutaan parjata lapsiperheitä. Siis, että väitetään äitien puhuvan vain jostain vaipoista ja kakan koostumuksesta. Tää on ihan ihme myytti. 

Ei tuo taida mikään myytti olla.

Tuli vain mieleen se joku äitylibloggaaja, se joku puutalobaby, sillä oli postaus missä se kertoi nauttivansa lastensa pieruista, se yrittää kuulemma oikein päästä sen pepun lähelle haistelemaan sitä ihanaa tuoksua...

Toinen bloggaaja, englantilainen, selitti julkisesti syöneensä lapsensa ulostetta, ja se selitti siinä miten jokainen lastaan rakastava äiti syö kyllä tarvittaessa jopa ne lapsen ulosteet, siis se oli vaihtanut vaippaa ja nuollut sitä kakkaa sen sormista. 

Tuollaisista jutuista nousee ne ns. myytit teistä äidestä kakanhaistelijoina, ja teitä pidetään ihan kummallisina. 

Mielipuolinen käsitys siitä että koko muuta maailmaa kiinnostaa juuri heidän jälkeläisensä asiat. Aito esimerkki: istumme mieheni kanssa aamiaisella hyvässä hotellissa ja nautimme miellyttävästä hiljaisesta tunnelmasta. Meillä on edessämme hyvää ruokaa ja juomaa. Aamiaishuoneeseen astuu äiti, mukanaan noin 9-vuotias poika ja parivuotias tyttö. Tyttö lähtee juoksemaan ympäri aamiaissalia. Äiti huutaa KYMMENEN METRIN päästä (en liioittele yhtään): "Siiri, onko kakkahätä? Onko kakkahätä?" ja alkaa sitten touhottaa pojalle: "Kyllä sillä nyt on kakkahätä, voi voi". Siis mitä VITTUA??? Minua ei ihan oikeasti kiinnosta syödessä kuulla toisten ihmisten paskomisesta, oli kyse sitten vaikka pikkulapsesta. Aivan käsittämätöntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hehee! :D Noniin, tulihan se sieltä taas: kakkapuheargumentti. Sitä viljellään jokaikisessä keskustelussa, jossa halutaan parjata lapsiperheitä. Siis, että väitetään äitien puhuvan vain jostain vaipoista ja kakan koostumuksesta. Tää on ihan ihme myytti. 

Ei tuo taida mikään myytti olla.

Tuli vain mieleen se joku äitylibloggaaja, se joku puutalobaby, sillä oli postaus missä se kertoi nauttivansa lastensa pieruista, se yrittää kuulemma oikein päästä sen pepun lähelle haistelemaan sitä ihanaa tuoksua...

Toinen bloggaaja, englantilainen, selitti julkisesti syöneensä lapsensa ulostetta, ja se selitti siinä miten jokainen lastaan rakastava äiti syö kyllä tarvittaessa jopa ne lapsen ulosteet, siis se oli vaihtanut vaippaa ja nuollut sitä kakkaa sen sormista. 

Tuollaisista jutuista nousee ne ns. myytit teistä äidestä kakanhaistelijoina, ja teitä pidetään ihan kummallisina. 

Ei se tee kaikista äideistä tuollaisia, että jotkut häiriintyneet yksilöt ovat friikkejä. En puhu lasteni kakasta kenellekään. Miksi ihmeessä puhuisin?! Miksi yleensäkään äitien oletetaan olevan jokin yhteneväinen ryhmä? Eiväthän äidit ole keskenään yhtään sen enempää samantapaisia kuin lapsettomatkaan.

Vierailija kirjoitti:

Mielipuolinen käsitys siitä että koko muuta maailmaa kiinnostaa juuri heidän jälkeläisensä asiat. Aito esimerkki: istumme mieheni kanssa aamiaisella hyvässä hotellissa ja nautimme miellyttävästä hiljaisesta tunnelmasta. Meillä on edessämme hyvää ruokaa ja juomaa. Aamiaishuoneeseen astuu äiti, mukanaan noin 9-vuotias poika ja parivuotias tyttö. Tyttö lähtee juoksemaan ympäri aamiaissalia. Äiti huutaa KYMMENEN METRIN päästä (en liioittele yhtään): "Siiri, onko kakkahätä? Onko kakkahätä?" ja alkaa sitten touhottaa pojalle: "Kyllä sillä nyt on kakkahätä, voi voi". Siis mitä VITTUA??? Minua ei ihan oikeasti kiinnosta syödessä kuulla toisten ihmisten paskomisesta, oli kyse sitten vaikka pikkulapsesta. Aivan käsittämätöntä.

Suomalaiset äidit on tuollaisia, ne hakee huomiota tuolla tavalla.

Me oltiin italiassa lomalla viime kesänä, ja oli aika rauhallista sellaisella pienellä rannalla, sinne tuli sitten jättiylipainoinen kalpea suomalaisäiti lapsensa kanssa, ja siitä alkoi ihan hirveä show, se äiti verhosi itsensä johonkin kaapuun (?) aurinkovarjon alle ja huusi oikeasti taukoamatta sille sen lapselle sieltä. Janipetteri sai olla vain rannassa, janipetterillä on jo nälkä, janipetteri varo!!!, varo!!! janipetteri tule äidin luo jne.

Ihan kamalaa ja se oikein nautti se nainen siitä, kun sen huutamista katsottiin kauhuissaan. Se lapsi oli jo yli 10v, eli ei mikään taapero.

Vierailija kirjoitti:

Sulla taitaa olla pakkomielle.

Kun kiinnostaa, miksi heitä pitää vihata ja kutsua räkänokiksi? Mikä on tuollaisen vihan takana?