Uusi mies syö minut vararikkoon

Jätä se sika

Puhu nää asiat sen syömärin kanssa TAI osta sit sitä ruokaa!

Vierailija kirjoitti:

Olen tavannut miehen. Mies on paljon minun luona, usein viikoloputkin. Hän syö paljon, ja monta kertaa päivässä. Olettaa minun ostavan ruuat. Hänen tulonsa huomattavasti suuremmat kun omani ja haluaisin omista rahoista jäävän myös muuhun kun ruokaan. Onko muilla ollut vastaavaa tilannetta ja miten hoiditte asian?

Eksälläni oli tällainen loinen, miespuolinen kanssa. Keräili kaikenlaista kaupassa koriin ja sitten kassalla paineli muina miehinä päätyn pakkailemaan.

Tuollaiset loiset taklaat silleen että jätät ukon siirtelemään tavaroita hihnalle ja menet itse pakkauspuuhiin muina naisina =)

Kerta noin ajattelematon mies on, niin tuskin tulevaisuudessa ainoa asia on, mistä ei niin perusta.  Kyllähän nyt alkeellisimmatkin tavat edellyttää, ettei elä kyläillessään naisystävänsä siivellä täysin, vaan ottaisi jopa hieman reilummin osaa kustannuksiin. Ihan kohteliaisuudesta.

Hyvä kuitenkin kun ap on huomannut mitä tapahtuu, ettei ihan ole rakkauden sumentama.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli kans ex tollanen suursyömäri. Istui illalla viiden aikaan sohvan ääreen ja aloitti syömisen. Usein meni paketti wingsejä, pakastepitsa, pasteijoita, jäätelöä, karkkeja, sipsejä, limukaa, kahvia, jne. Aivan tolkutonta maksaan tuollaista ahmintaa, Meillä oli sopimus, että minä maksan ruuat ja hän asumisen, mutta aika pian huomasin, että ruokaan menee enemmän rahaa kuin vuokraan kuukaudessa. Ja hän söi tosiaan kaksi kertaa enemmän kuin minä. Hirveät riidat ja erohan siinä tuli, kun ei yhteisymmärrykseen päästy.

Meillä oli toisin päin ja voin sanoa, että jos tämän ruuilla olisi pitänyt pärätä niin oh nou, ja jätti vuokratkin maksamatta.

Vierailija kirjoitti:

En mäkään välttämättä tajuaisi, että toisella on huono rahatilanne jos kerran laittaa aina ruoat kysymättä valmiiksi. Ajattelisin, että toinen nauttii ruoanlaitosta ja kestitsemisestä. Itsekin kun siitä tykkään. Itsekin annat tuolla sen viestin, että tilanne on ihan ok.

Ei voi olla niin vaikeaa sanoa, että mies voi tällä kertaa tuoda viikonlopun ruoat mukanaan. Jos parisuhdetta alkaa rakentaa niin helpoimmalla pääsee, kun alusta asti opettelee keskustelemaan ja kertomaan suoraan, mikä itselle on hyvä ja mikä ei.

Ehkä vähän tökeröä mieheltä, ettei ole tarjoutunut tuomaan mitään, mutta kyllä pitää itsekin osata sanoa, jos joku asia häiritsee, ei kukaan meistä ole ajatustenlukija.

Täytyy olla todella yksinkertainen jos ei tuota tajua. Ruoka ei ole ilmaista, miksi toinen saisi tulla joka viikonlopuksi ilmaiseksi syömään.

Treffasin kerran miestä joka oli tulossa luokseni kylään. Käytiin kaupassa ensin, mies sanoi että älä osta hänelle mitään, hän on syönyt niin paljon päivällä, että hän ei syö enää mitään. Pelkäsi raukka joutuvansa maksamaan osan laskusta. Sitten söi kuin ahmatti ja kyseli koko ajan lisää. Heitin sen pihalle jo loppuillasta.

Vierailija kirjoitti:

On ollut vastaava tilanne. Eipä siinä muuta kuin otat asian esiin ja keskustelette miehen kanssa. Jos on fiksu, ymmärtää kyllä. Sovitte vaikka, että maksatte kauppalaskut puoliksi tai käytte kaupassa vuorotellen tai mikä tapa nyt teille sopii parhaiten.

Puoliksi? Kyllä Herrasmies vastaa itse ruokakuluista ja varsinkin jos Emäntä sen valmistaa.

"Minulla on rahat vähissä. Voidaanko vaikka vähän jakaa näitä viikonlopun ruokalaskuja?"

Noin, ole hyvä.

Vierailija kirjoitti:

"Minulla on rahat vähissä. Voidaanko vaikka vähän jakaa näitä viikonlopun ruokalaskuja?"

Noin, ole hyvä.

Ok, mutta ei riittävän napakka ja rehellinen, varsinkin jos mies on taipuvainen lokkeiluun. Kuulostaa siltä, että rahapula on tilapäistä (koskee vain tiettyä viikonloppua). Kuulostaa myös anteeksipyytävältä.

Ei ole välttämättä hyvä idea, että se maksaa jonka luona ollaan. Jos olette miehen luona, hän voi ryhtyä nuukailemaan juuri siellä, ja ostattaa sinun luonasi kalliit ostokset.

"Kiva että olet luonani niin usein viikonloppuisin. Talouteni ei kuitenkaan kestä, jos yhteinen ruokalaskumme jää aina maksettavakseni."

Sitten vaihtoehtoisesti:

"Meidän tulee ratkasita tilanne niin, ettei se tunnu epäoikeidenmukaiselta" (Tämä jättää mahdollisuuden miehelle käyttää aivojaan ja esittää ehdotuksensa)

tai

"Jaetaan jatkossa ruokakulut tasan/se maksaa hieman enemmän, joka tienaa enemmän"

Otan osaa. Meillä oli kesällä käymässä sukulaispoika jonka ruokahalu oli aivan käsittämätön. Söi 2-3 lautasellista ruokaa, tunnin päästä kävi syömässä lautasellisen muroja ja jos kuuli keittiöstä kolinaa oli kärppänä pyörimässä joko saisi jotain suuhunsa. 

Tiesimme varautua tähän koska äitinsä kertoi, että syö melkoisen paljon. 

Mitä tulee tähän toisen rahoilla ahmimiseen niin sitä ei kannata kovin pitkään sietää. Se tulee oikeasti tosi kalliiksi. 

Jos toinen on niin tollo että ei tajua tämmöistä asiaa itse vaan käyttää hyväksi hienotunteisuutta niin kaveri sivuraiteille. 

En päästäisi jatkoon miestä joka on niin tyhmä ettei "ymmärrä" sitä ettei se ruoka ole minulle ilmaista, vaikka hän sitä ilmaiseksi kaapistani söisikin. Eli en alkaisi opettamaan ja kouluttamaan, vaan vaihtaisin suosiolla sellaiseen joka on nämä asiat jo oppinut. Voi tulla muuten myöhemmässäkin elämässä tielnateita joissa joutuu opettamaan ja kouluttamaan miestä kuin lasta tai koiraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Minulla on rahat vähissä. Voidaanko vaikka vähän jakaa näitä viikonlopun ruokalaskuja?"

Noin, ole hyvä.

Ok, mutta ei riittävän napakka ja rehellinen, varsinkin jos mies on taipuvainen lokkeiluun. Kuulostaa siltä, että rahapula on tilapäistä (koskee vain tiettyä viikonloppua). Kuulostaa myös anteeksipyytävältä.

Ei ole välttämättä hyvä idea, että se maksaa jonka luona ollaan. Jos olette miehen luona, hän voi ryhtyä nuukailemaan juuri siellä, ja ostattaa sinun luonasi kalliit ostokset.

"Kiva että olet luonani niin usein viikonloppuisin. Talouteni ei kuitenkaan kestä, jos yhteinen ruokalaskumme jää aina maksettavakseni."

Sitten vaihtoehtoisesti:

"Meidän tulee ratkasita tilanne niin, ettei se tunnu epäoikeidenmukaiselta" (Tämä jättää mahdollisuuden miehelle käyttää aivojaan ja esittää ehdotuksensa)

tai

"Jaetaan jatkossa ruokakulut tasan/se maksaa hieman enemmän, joka tienaa enemmän"

 

Siinä vaiheessa, kun vasta tapaillaan ja tutustutaan, on aika kohtuutonta olettaa että pitäisi alkaa puhua tuloista, menoista, omaisuuksista ja veloista. Itse en ole koskaan kysynyt seurustelukumppaniltani tämän tuloista tai omaisuudesta, niiden aika on vasta sitten jos aletaan suunnitella yhteiselämää saman katon alla.

Sen sijaan yhteisten menojen jakaminen puoliksi pitäisi olla itsestäänselvyys ja siitä pitää voida puhua suoraan.

Ei mitään kuluja puoliksi, vaan se joka syö enemmän, maksaa enemmän. 

Oman eroni jälkeen huomasin, että rahaa jää hurjasti enemmän käyttöön, vaikka maksoin asumiseni yksin. Ruokalasku pieneni ainakin kolmannekseen, vaikken yhtään pihistellyt. Miehet yleensä vain syövät enemmän, on syytäkin maksaa enemmän ruokakuluista.

Kysymys ap kirjoittajalle: eli onko kyseessä kenties rekkamies?? ja puhuu murteella ?

Onko noilla ahmijamiehillä oikeesti nälkä vai syökö ne tottumuksesta hirveitä määriä? Kuluttaako ne kaiken syömisensä ?

Ihan oikein jos syö vararikkoon. Itsehän sinä olet seurasi valinnut.

Kyllä muakin välillä ottaa päähän maksaa puolet kauppalaskusta, joka sisältää paljon sellaista jota en syö enkä juo. Juustot, makkarat, oluet, leikkeleet esimerkiksi nyt ainakin. Sinkkuaikoina mullakin meni ruokaan n. 1/3 nykyisestä. Miehellä on pari tonnia isompi palkka kuin minulla, muttei koskaan ole ehdottanut että voisi maksaa enemmän kauppalaskusta. Joko ei älyä tai sitten on vaan pihi.

Mä olen ulkoistanut tän ongelman. Aiemmin mulla sama ongelma että mies söi kun sika mut sit se löyti jonkun hoidon ja käy nyt syömässä sen luona ja ihan ok mulle. Mies on ylpeä että "elättää" itsensä eikä mun tarvii kustantaa ja säästyy enempi rahaa meidän perheelle. Näistä kakkosista on joskus ihan hyötyäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuoret miehet tuntuu olevan enemmistö tässä uusavuttomuudessa ja ihan räysin passattavia. Otan yhden esimerkin. Mun kaveri (23-vuotias) on eronsa jälkeen ostanut itselleen niin paljon vaatetta, että pärjää siihen, että äitinsä kerran kuussa hakee hänet Oulusta Kalajoelle. Ei myöskään syö kuin pastaa ja kananmunia, kun ei kuulemma osaa tehdä muuta. Ei myöskään osaa mennä bussilla Kaijonharjusta keskustaan (suorat linjat ja menee noin 10min välein ja menee ihan hänen talonsa edestä), että pääsisi bussilla joten haetuttaa itsensä äidillään.

Yksi päivä soitin hänelle, että tuleeko muiden kanssa baariin. Hän ei ollut ikinä kuullutkaan siitä baarista, vaikka asuu aivan sen vieressä. On asunut samassa talossa 3,5 vuotta eikä ole ikinä käynyt kuin yliopistolla noin 100 metrin päässä ja Tokmannilla noin 50 metrin päässä. Nyt eilen mietti, että haluaisi tilata EMP:ltä eteisen maton, mutta ei tiedä missä täällä on Prisma, joten ei voi tilata, koska se tulisi postiin joka on Prismalla. Kerroin, että se on noin kilometrin päässä ja kävelee vaan hänen taloltaan lähtevää pyörätietä suoraan niin on Prismalla, niin vastaus oli, että on se vähän turhan kaukana käveltäväksi.

En suoraan sanottuna ihmettele, että tyttöystävä lähti.

Tuo mies on idiootti..siis älyllisesti..nyky yhteiskunta mahdollistaa henkiinjäämisen..huoh

Mulle tuli mieleen asperger. Voivat olla jollain osa-alueella todella lahjakkaita, mutta sitten jotkut arjen asiat tökkii ihan huolella ja uusien asioiden opettelu on vaikeaa. Tiedän jotain ihan aikuisiakin, jotka eivät ole osanneet kulkea junalla ja joutuneet opettelemaan ja on sitten jännittänyt kovasti. Bussilla sama juttu. Jos ei ole bussilla opetellut kulkemaan, niin siihen tarvii avuksi jonkun, joka opettaa. Aspergerin pitää tietää kaikki etukäteen, mitä sille kuskille sanotaan kun halutaan lippu, ja silti sillä voi mennä pasmat sekaisin jos se tilanne ei etene niin kuin hänelle on neuvottu, ei osaa toimia jos ei mene suunnitelman mukaan.

Ja samaan aikaan voi olla matemaattisesti lahjakas sellaisella tasolla, ettei tavallinen ihminen voi pärjätä millään. Ne aivot vaan toimii eri tavalla. Näistä tulee loistavia koodaajia ja työnantajatkin sietää näitä muita vaikeuksia. Puolisoltakin vaaditaan sitä, että pystyy hyväksymään toisen rajoitteet ja tukemaan häntä vaikeissa asioissa. Mutta kyllä monet näistä pääsevät naimisiin ja päätyvät ihan onnellisiksi. Sen ymmärrän, että nuori nainen ei välttämättä halua tuollaista ristiä itselleen koska siinä on omat haasteensa, vaikka myös paljon hyvää. Itse olen jo kohta anoppi-iässä enkä toivoisi omalle lapselleni sellaista haastetta, että saisi mahdollisesti asperger-lapsen, koska olen läheltä nähnyt miten työlästä sellaisen kanssa voi olla.

Tuskin tässä asiassa on kyse aspergenista vaan ihan tavallisesta käyttäytymismallista johon on oppinut kun ei ole itse tarvinnut huolehtia ja kantaa vastuuta elämässä. On opittu että miehenmalli on tulla valmiiseen pöytään oli juhla tai arki ja siitä asiasta ei osata edes keskustella. Ja kaveripiiri kerskuu evp-suhteilla jossa omat rahat säästyy.