Uusi mies syö minut vararikkoon

Itse uhkasin heittää pihälle, jos ei  ruoansyönti lopu. Kuoli lopulta nälkään.

t.haiseva lemukasas

Onko ahmijamies läski?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Minulla on rahat vähissä. Voidaanko vaikka vähän jakaa näitä viikonlopun ruokalaskuja?"

Noin, ole hyvä.

Ok, mutta ei riittävän napakka ja rehellinen, varsinkin jos mies on taipuvainen lokkeiluun. Kuulostaa siltä, että rahapula on tilapäistä (koskee vain tiettyä viikonloppua). Kuulostaa myös anteeksipyytävältä.

Ei ole välttämättä hyvä idea, että se maksaa jonka luona ollaan. Jos olette miehen luona, hän voi ryhtyä nuukailemaan juuri siellä, ja ostattaa sinun luonasi kalliit ostokset.

"Kiva että olet luonani niin usein viikonloppuisin. Talouteni ei kuitenkaan kestä, jos yhteinen ruokalaskumme jää aina maksettavakseni."

Sitten vaihtoehtoisesti:

"Meidän tulee ratkasita tilanne niin, ettei se tunnu epäoikeidenmukaiselta" (Tämä jättää mahdollisuuden miehelle käyttää aivojaan ja esittää ehdotuksensa)

tai

"Jaetaan jatkossa ruokakulut tasan/se maksaa hieman enemmän, joka tienaa enemmän"

 

Siinä vaiheessa, kun vasta tapaillaan ja tutustutaan, on aika kohtuutonta olettaa että pitäisi alkaa puhua tuloista, menoista, omaisuuksista ja veloista. Itse en ole koskaan kysynyt seurustelukumppaniltani tämän tuloista tai omaisuudesta, niiden aika on vasta sitten jos aletaan suunnitella yhteiselämää saman katon alla.

Sen sijaan yhteisten menojen jakaminen puoliksi pitäisi olla itsestäänselvyys ja siitä pitää voida puhua suoraan.

Jos yhteiset kulut ovat sellaiset, että toinen käyttää resursseja niistä huomattavasti enemmän, olisiko viisaampaa pitää omat kulut tai sitten jakaa kustannukset käytön suhteessa?

Naiset valitsee syöttöporsaita ja itkevät siitä mitä valitsivat? Onko teillä tapana itkeä kaikista muistakin omista valinnoistanne? Ettekö osaa valita miehiä joilla on muitakin harrastuksia kuin syöminen?

Kuulostaa mun eksältä, hän söi aina minun luonani kahden edestä, ja kun tulin hänen luokse en kuulemma saanut syödä hänen ruokiaan? Hän ei ymmärtänyt että jos hän syö minun ruokiani niin kyllä hänen kuuluu tarjota minulle ruoat hänen luonaan vastavuorosta.

Sinuna hommaisin vuohen ja kanan olkkariin: edelliseltä saat rasvaista maitoa (teet siitä juustoa, nam) ja jälkimmäiseltä munia.

Omasta pojasta kasvaa luultavasti se joka ostaa ruuat. Nytkin hän vie kavereitaan leffaan ja syömään joululahjaksi saaduilla lipuilla ja lahjakorteilla. Kukaan ei tarjoa vastavuoroisesti vaikka hyviä kavereita ollaankin. Kaverit pyytää leffaan, niin jokainen maksaa oman lippunsa. Sama alkoi karkeissa nuorempana. Poika jakoi omansa pihalla kaikille, mutta toiset syö yksinään.

oletko varma että tienaa enemmän jos tienaa ollenkaan, ehkä vain valehtelee, että antaisit sen majailla siellä sinun luona ja syödä kun muuten ei saa syödäkseen :D

Menkää yhdessä kauppaan ja ostatte omat ruuat. :) Näin kumpikin saa mieleistänsä syötävää.

Miten miehenkipeä pitää olla, että moiseen elättämiseen suostuu?

Aikuinen karvapersinen ihminen maksaa sen minkä syö. Sano tämä lause selkeällä ja kuuluvalla äänellä ja äijä pois jääkaapilta.

Vierailija kirjoitti:

Onko noilla ahmijamiehillä oikeesti nälkä vai syökö ne tottumuksesta hirveitä määriä? Kuluttaako ne kaiken syömisensä ?

Ne on niitä jotka alkavat esimurrosikäisinä tankata jatkuvasti ja äidit ihastelevat, miten meidän 9-vuotias pistelee jo kuin isänsä!

Sama meno jatkuu teini-iässä: jääkaapista vedetään kaikki paitsi valot, vaikka fakta on se että nälän tunne voi olla pohjaton eikä sillä ole mitään tekemistä _todellisen_ energiantarpeen kanssa. Kukaan (edes kasvava nuori) ei tarvitse 6000 kaloria päivässä, vaikka ehkä haluaisikin vetää niin paljon. Äideille on vain tabu puhua lapsilleen kohtuudesta.

Ja sitten tämä sama kaveri saapuu aikuisena kylään naisen luo ja sama meno jatkuu. Kun aito kylläisyyden tunne on jo lapsena kadotettu ahmimisen myötä. Mikään määrä ei riitä. Surullista tietysti jos sen vielä maksattaakin muilla.

Mullakin ruokakulut pieneni huomattavasti kun mies lähti. Mies söi ja joi ihan älyttämiä määriä eikä ymmärtänyt että ruokalaskun puolittaminen ei ole reilu ratkaisu kun kokoeroakin oli 50kg. Kun sitten myöhemmin aloin seurustella naisen kanssa niin ruokalasku pieneni edelleen (vähemmän hävikkiä kuin sinkkuna). Bonuksena vielä se, että ruuanlaitto ja jälkien siivous puolittui kun miehen kanssa tuplaantui. Vinkkinä ennakkoluulottomille että ottakaa miehen sijaan vaimo! :D

Minulla OLI miesystävä joka tuli viikonloppukylään tyhjin käsin ja söi jääkaapista ruokiani koko pitkän viikonlopun. Vitutti. Itse kun menin hänen luokseen, tarjolla oli joku halpa pussikeitto ja sitä kun lautaselle lappasin mies käski ottaa vaan vähäsen että jää hänelle vielä seuraavaan päivään..huh huh! Loppu loisiminen aika lyhyeen kun aloin ottaa lokkiin etäisyyttä ja tekosyin keksin miksei voida tavata. Kaupassa kun joskus käytiin, arvatkaa kuka joutui maksamaan kun mies livahti hyvin äkkiä muina miehinä kasseja pakkaamaan. Soittelee edelleen mutta olen puhelimessa hyvin nuiva. Seuraava siirtoni on etten vastaa puheluihin, en tekstareihin. Haistakoot v.

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen karvapersinen ihminen maksaa sen minkä syö. Sano tämä lause selkeällä ja kuuluvalla äänellä ja äijä pois jääkaapilta.

Ja akka maksakoot omat kenkänsä

Tee kasvisruokaa. Miehet ei yleensä tykkää kasvisruuasta joten jos muuta ei ole tarjolla niin syövät sitten kasvisruokaa närppien tai hakevat kaupasta lihansa. Aloita vaikka valmistamalla 5 litran kattilallinen kasvissosekeittoa.

Vierailija kirjoitti:

Tee kasvisruokaa. Miehet ei yleensä tykkää kasvisruuasta joten jos muuta ei ole tarjolla niin syövät sitten kasvisruokaa närppien tai hakevat kaupasta lihansa. Aloita vaikka valmistamalla 5 litran kattilallinen kasvissosekeittoa.

Mun exä lotki sitä vaan entistä enemmän kun ei kuulemma pidä nälkää...

Vierailija kirjoitti:

Mullakin ruokakulut pieneni huomattavasti kun mies lähti. Mies söi ja joi ihan älyttämiä määriä eikä ymmärtänyt että ruokalaskun puolittaminen ei ole reilu ratkaisu kun kokoeroakin oli 50kg. Kun sitten myöhemmin aloin seurustella naisen kanssa niin ruokalasku pieneni edelleen (vähemmän hävikkiä kuin sinkkuna). Bonuksena vielä se, että ruuanlaitto ja jälkien siivous puolittui kun miehen kanssa tuplaantui. Vinkkinä ennakkoluulottomille että ottakaa miehen sijaan vaimo! :D

Minä harkitsin vaimoa, kun sairastuin syöpään. Vaimot siivoavat, käyvät kaupassa, kokkaavat, kuuntelevat, tukevat, auttavat ja ymmärtävät. Parhaat heistä hoitavat yksin lapset, joita minulla ei tosin ole. 

Harmi, että vain miehet kiinostavat seksuaalisesti. 

Todella, todella moni syöpää sairastava nainen jää miehensä hylkäämäksi. Minä elin onneksi yksin. 

Pidän halpamaisena sairaan hylkäämistä. 

Mulla oli myös aikoinaan sellainen miesystävä joka ei tajunnut sanomatta sitä että voisi osallistua kuluihin. Eikä se suuttunut kun otin asian puheeksi ja joskus jopa käytiin yhdessä kaupassa (maksu puoliksi) no alkoi sitten tuoda viikonlopuksi viinipulloa jonka lipitti pääasiassa yksin. Kun jälleen taas otin asian puheeksi niin rupesi tuomaan itselleen aamiaista tyyliin pari ruisleivän palaa, yhden tomaatin ja pari yksittäispakattua juustoviipaletta. No arvaahan sen että tästä tyypistä tuli pian eksä.