Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten keskiverto (sosiaalinen) nainen viettää vapaa-aikansa?
04.02.2018 |
Olen vajaa kolmekymppinen nuori nainen, jolla ei ole ystäviä. Ystävienpuute johtuu osittain siitä, etten osaa solmia ystävyyssuhteita ja osittain siitä, että taidan muutenkin olla aika erakko luonteeltani. Kaiken vapaa-ajan vietänkin siis kotona neljän seinän sisällä. Lähinnä katselen televisiota tai olen tietokoneella. Kesäisin saatan käydä lyhkäisellä kävelyllä ulkona viikonloppuna, mutta muuten vietän kaiken aikani kotona (tietysti kaupassa käyntiä yms. pakollisia menoja lukuunottamatta).
Olen aina miettinyt, että mitäköhän muut aikuiset naiset tekevät vapaa-aikanaan. Kuinka usein he tapaavat ystäviään, harrastavatko yhä aikuisiälläkin jotain... Eli kuvailkaa normaalia arkeanne työelämän ulkopuolella. Mitä teette arkena?
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Arki-illat töiden jälkeen menevät kotona. Kotitöitä, koiran kanssa ulkoilua, telkkarin katselua, lukemista, netissä surffailua jne. Viikonloppuisin tapaan ystäviäni ja läheisiäni. Käydään leffassa, jossain baarissa tai ravintolassa syömässä, kahvilassa, festareilla ja konserteissa, erilaisissa tapahtumissa jne. Vanhemmillani käyn 1-2 kertaa kuukaudessa. Kahdella ystävälläni on lapsia, joten joskus olen lapsenvahtina ja joskun käyn heidän luonaan kahvilla tai iltaa istumassa, jos emme pääse yhdessä lähtemään minnekään.
Vaikutat hypersosiaaliselta. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, en minäkään tiedä. Minulla on mies ja 3 lasta mutta ei yhtään ystävää, ei ole ollut koskaan. Minulla syynä on varmaan väkivaltainen kauhulapsuus sadistisen narsistin lapsena, luottamus ihmisten hyvyyteen meni jo lapsena.
Minä teen kaiken yksin. Miehen kanssakaan en pääse koskaan kaksin mihinkään koska mulla ei ole auttavia vanhempia joita kiinnostaisi joskus olla lastemme kanssa.
Vapaa-aikani on tällaista: käyn lenkillä yksin. Käyn kahvilassa yksin. Käyn syömässä yksin. Käyn kirjastossa yksin. Käyn shoppailemassa yksin. Käyn kuntosalilla yksin.
Vapaa-aikani ajalla en siis varmaan puhu sanaakaan kenenkään kanssa, paitsi kaupassa/kirjastossa hei ja kiitos :)
Katselen aina ihmeissäni ja salaa kiinnostuneina tyttöporukoita/naisporukoita. Käyvät yhdessä shoppailemassa, reissussa js kahvilla, juttelevat ja kikattelevat. Samoin katson ihmetellen äiti-tytär pareja, minulla ei ole mitään kokemusta välittävästä äidistä tai siitä että äidin kanssa voisi olla. Äitini ei soita eikä olla nähty vuosiin, äitiäni ei kiinnosta.
En ole onneton,mutt koen outoa ulkopuolisuutta ja sellaista hassua tunnetta että seurailen elämää ulkoapäin kuin hyönteistutkija tarkkailemassa muurahaisia. En osaa oikeun selittää sitä tunnetta. Epäilen johtuvan rankasta lapsuudestani.
Minullakin on samanlainen ulkopuolisuuden tunne ja seuraan muiden ihmisten (minusta ihan outoja) sosiaalisia touhuja kuin vieraan lajin tutkija, vaikka tiedän, että ihmisen kuuluu olla sosiaalinen. Itse en kuitenkaan kykene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, en minäkään tiedä. Minulla on mies ja 3 lasta mutta ei yhtään ystävää, ei ole ollut koskaan. Minulla syynä on varmaan väkivaltainen kauhulapsuus sadistisen narsistin lapsena, luottamus ihmisten hyvyyteen meni jo lapsena.
Minä teen kaiken yksin. Miehen kanssakaan en pääse koskaan kaksin mihinkään koska mulla ei ole auttavia vanhempia joita kiinnostaisi joskus olla lastemme kanssa.
Vapaa-aikani on tällaista: käyn lenkillä yksin. Käyn kahvilassa yksin. Käyn syömässä yksin. Käyn kirjastossa yksin. Käyn shoppailemassa yksin. Käyn kuntosalilla yksin.
Vapaa-aikani ajalla en siis varmaan puhu sanaakaan kenenkään kanssa, paitsi kaupassa/kirjastossa hei ja kiitos :)
Katselen aina ihmeissäni ja salaa kiinnostuneina tyttöporukoita/naisporukoita. Käyvät yhdessä shoppailemassa, reissussa js kahvilla, juttelevat ja kikattelevat. Samoin katson ihmetellen äiti-tytär pareja, minulla ei ole mitään kokemusta välittävästä äidistä tai siitä että äidin kanssa voisi olla. Äitini ei soita eikä olla nähty vuosiin, äitiäni ei kiinnosta.
En ole onneton,mutt koen outoa ulkopuolisuutta ja sellaista hassua tunnetta että seurailen elämää ulkoapäin kuin hyönteistutkija tarkkailemassa muurahaisia. En osaa oikeun selittää sitä tunnetta. Epäilen johtuvan rankasta lapsuudestani.
Minullakin on samanlainen ulkopuolisuuden tunne ja seuraan muiden ihmisten (minusta ihan outoja) sosiaalisia touhuja kuin vieraan lajin tutkija, vaikka tiedän, että ihmisen kuuluu olla sosiaalinen. Itse en kuitenkaan kykene.
Kiva että joku tajusi mitä tarkoitan. Jos olen jollekin joskus erehtynyt kertomaan tästä ulkopuolisuudesta, se on tulkittu väärin. Siis siten että voi voi, oletpa onneton, osaton, säälittävä ja masentunut. Ei se ole sellaista ollenkaan, olrn ihan pirteä ja onnellinen.
Se on enemmän juuri sitä että kiinnostuneena ja ihmetellen katselen ja tarkkailen, ihmettelen että oho, noinko nuo on yhdessä ja tuollalailla toimivat? Kahvilassa yksin joskus kiinnostuneena salakuuntelen kun ystäväporukka rupattelee, ja joskus kaupassa vakoilen miten äiti-tytär-lapsenlapsi kombo yhdessä shoppailee. Olen kai jotenkin tutkimusoientoitunut ja kiinnostunut.
Varmasn siis siksi että mulla ei ole mahdollisuutta siihen että äiti olisi kiinnostunut minusta tai lapsistani, tai että minulla ei ole ystäviä, ja ennenkaikkea siksi että en ole kertaakaan ollut naisporukassa enkä omas kokemusta siitä, millaista on jakaa tuntojaan ja sada tukea ja myötätuntoa toisilta naisilta.
En ole oikeastaan kateellinenkaan, mutta outo olen varmasti :) tarkkailen ja tutkin ja analysoin kaikkea jatkuvasti.
Onkohan tämä se joku dissosiaatiohäiriö? :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arki-illat töiden jälkeen menevät kotona. Kotitöitä, koiran kanssa ulkoilua, telkkarin katselua, lukemista, netissä surffailua jne. Viikonloppuisin tapaan ystäviäni ja läheisiäni. Käydään leffassa, jossain baarissa tai ravintolassa syömässä, kahvilassa, festareilla ja konserteissa, erilaisissa tapahtumissa jne. Vanhemmillani käyn 1-2 kertaa kuukaudessa. Kahdella ystävälläni on lapsia, joten joskus olen lapsenvahtina ja joskun käyn heidän luonaan kahvilla tai iltaa istumassa, jos emme pääse yhdessä lähtemään minnekään.
Vaikutat hypersosiaaliselta. :)
Hypersosiaalinen tapaisi muita ihmisiä vielä arkisinkin.
Vierailija kirjoitti:
Aloitus voisi olla minun kirjoittamani. Olen itsekin miettinyt sitä, kuinka paljon "normaalit" ihmiset viettävät aikaa ystäviensä kanssa ja missä se tapahtuu. Kävin sellaisessa masentuneille tarkoitetussa vertaistukiryhmässä ja siellä ihmiset kertoivat paljonkin ystävistään. Yhteisiä ajanviettotapoja olivat mm. kävelylenkit, viikonloppuvierailu, Tukholman miniristeily, yhteinen keikkareissu ystäväporukan kanssa... Toki olivat myös poikaystäviensä kanssa.
Kaikki sellaisia aktiviteetteja, joihin minulla ei ole mahdollisuuksia, kun ei ole niitä ystäviä.
En ymmärrä miten ystävien puute estää käymästä kävelyllä, keikoilla tai risteilyllä tai tekemästä mitä tahansa muutakin? Ei se minua ainakaan ole estänyt. Toisaalta en kaipaa ystäviä muutenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 36-vuotias, pidän itseäni suht sosiaalisena, vaikka viihdynkin erittäin hyvin myös yksin ja tarvitsen aikaa ihan vain itselleni.
Epäsäännöllisestä kolmivuorotyöstä johtuen harvoin pääsen viikonloppuisin mihinkään, eilenkin olisi ollut hyvän ystävän syntymäpäiväbileet, mutten päässyt koska olin töissä.
Tämän viikon laitan esimerkiksi mitä vapaa-ajalla tein:
Ma: menin iltavuoroon, laitoin lapset kouluun ja aamulla miesystäväni oli luonani ja lähti sitten vähän ennen kuin itse lähdin. Juotiin aamukahvia ja kateltiin netflix-sarjaa.
Ti: iltavuoro taas, aamulla muksut kouluun, sitten siivosin huushollin ennen töihinmenoa. Kaveri soitteli.
Ke: aamuvuoro. Illalla harrastusporukan kokous. Ja sen jälkeen kävin lenkillä ja poikkesin miesystävän luona.
To: aamuvuoro. Illalla otin päikkärit ja viesteilin parin kaverin kanssa. Ja katselin muksujen kans telkkua.
Pe: vapaapäivä. Kävin äitini kanssa kirpputorilla ja kaupassa. Ja sitten kävin hiihtolenkillä.
La: iltavuoro. Aamupäivällä pyykkäsin, katsoin telkkua, luin, kaveri soitteli.
Su (tänään): olin aamuvuorossa. Tulin lasteni kanssa sen jälkeen tänne miesystävälle.Ystäviäni tapaan noin kerran viikossa. Tällä viikolla ei tosin ollut tapaamista kenenkään kanssa, kun ei ollut kuin tuo yksi vapaapäivä..
Oikein sopivasti tekemistä ja ihmisiä itselleni.
Milloin nukut? Tai nukutko koskaan?
Itse olen kyllä ihan sosiaalinen ihminen, mutta koska en ole nykyiseltä asuinpaikkakunnalta onnistunut kavereita löytämään, suurin osa yhteydenpidosta jo olemassaoleviin kavereihin tapahtuu soittamalla ja viestittelemällä. Pääsaantöisesti kuitenkin vietän kaiken aikani yksin, ja koska en ole innokas lähtemään leffaan/kahville/baariin yms. yksin, vapaa-aika kuluu lähinnä kotona koneella ja telkkarin ääressä. Joihinkin harrastusrymiin olen joskus koittanut liittyä ihan siksi, että voisin tavata ihmisiä, mutta tuntuu, että niihinkin tullaan jo valmiiksi kaverin kanssa tai sitten ei olla kiinnostuneita tekemään uusia tuttavuuksia.
N35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisiällä on lähes mahdoton saada uusia ystäviä. Olen muuttanut 2v sitten uuteen kaupunkiin, ja en ole onnistunut samasn ystävää. Kaikki ystävät on nyt 300km pääsä vanhassa kaupungissa. Tekisi niin mieli muuttaa sinne takaisin :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arki-illat töiden jälkeen menevät kotona. Kotitöitä, koiran kanssa ulkoilua, telkkarin katselua, lukemista, netissä surffailua jne. Viikonloppuisin tapaan ystäviäni ja läheisiäni. Käydään leffassa, jossain baarissa tai ravintolassa syömässä, kahvilassa, festareilla ja konserteissa, erilaisissa tapahtumissa jne. Vanhemmillani käyn 1-2 kertaa kuukaudessa. Kahdella ystävälläni on lapsia, joten joskus olen lapsenvahtina ja joskun käyn heidän luonaan kahvilla tai iltaa istumassa, jos emme pääse yhdessä lähtemään minnekään.
Vaikutat hypersosiaaliselta. :)
Hypersosiaalinen tapaisi muita ihmisiä vielä arkisinkin.
Maybe. Kaikki on suhteellista. Riippuu ihmisestä. Itse en jaksaisi missään tapauksessa tapailla ihmisiä niin paljon ja usein. Voimani ehtyisivät heti. En tarkoita fyysisiä, vaan lähinnä henkisiä voimiani. Tuolla kirjoittamallani hypersosiaalisuudella en meinannut mitenkään haukkua tai arvostella sua. Sitä voit pitää kehuna. Ihmittelin vain, että olet niin voimakas ja jaksat muita ihmisiä niin paljon. :) Toisaalta kyseessä on normaali ihminen kuten sinä eikä minun kaltainen. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höm. Olen siis sosiaalinen mutta ollut viime ajat vähän "lomalla" ihmisten kanssa olemisesta, koska olen ollut aika väsynyt viime aikoina. Mutta viimeisimmät, eli sosiaaliset asiat noin viimeisen kuukauden aikana, joita olen tehnyt, ovat olleet 1) kahvilla käynti vanhan ystävän kanssa, jota en ollut nähnyt vuosiin 2) koulunkäynti; olen AMK:ssa ja käyn koululla syömässä ihan huvin vuoksi toisinaan. Siellä tapaa myös koulukavereita samalla! Kivaa! 3) myöskin opiskelijaruoan syöminen kavereiden kanssa, jotka myös ovat opiskelijoita (ps. kertoo aika paljon maailmasta tämä että monet aikuiset opiskelevat...) - 4) muuttoapuna oleminen, muuttaja tarjosi myös ruoat ravintolassa (ONPAS PALJON SYÖMISTÄ :D) ... 5) kävin katsomassa erästä sukulaisen esitystä, missä oli muitakin sukulaisia katsomassa. Näiden lisäksi ulkoilen puolison ja koiran kanssa tunnin-pari päivittäin ja pelaan puolison kanssa yhdessä erästä tietokonepeliä. Meillä käy myös ihmisiä pelaamassa Dominion-peliä, ja juhlatkin olemme järjstäneet uutenavuotena. Sillion oli tupa täynnä, yli kymmenen ihmistä paikalla. Nyt en harrasta, mutta silloin kun harrastan, käyn tanssitunneilla. Opiskelen myös eräänlaista luontaisparannusta, mistä on tullut mainioita tuttavuuksia. Salillakin käyn, yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
opettaja_N kirjoitti:
Esim lomailemalla. Nyt kun talvilomat alkaa, sillä aiomme lähteä tänä vuonna vähän eksoottisempaan paikkan: Gambiaan jossa meillä 5-tähden hotelli meren rannalla.
Vaikkaanpa että suurimmalla osalla palstalaisilla ei ole varaa välimerta kauemmas lähteä...
Eikös Gambia ole HALPA kohde? Jos kalliiseen haluatte niin karibia on silloin teille
Kariabilla halvin kohde on Kuuba
Kuuba on historiallisista syistä miesten seksiturismin kohde (tai jopa paratiisi), ei naisten. Ap on kuitenkin nainen. Naisille on Gambia. Kiistaton ykkönen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 36-vuotias, pidän itseäni suht sosiaalisena, vaikka viihdynkin erittäin hyvin myös yksin ja tarvitsen aikaa ihan vain itselleni.
Epäsäännöllisestä kolmivuorotyöstä johtuen harvoin pääsen viikonloppuisin mihinkään, eilenkin olisi ollut hyvän ystävän syntymäpäiväbileet, mutten päässyt koska olin töissä.
Tämän viikon laitan esimerkiksi mitä vapaa-ajalla tein:
Ma: menin iltavuoroon, laitoin lapset kouluun ja aamulla miesystäväni oli luonani ja lähti sitten vähän ennen kuin itse lähdin. Juotiin aamukahvia ja kateltiin netflix-sarjaa.
Ti: iltavuoro taas, aamulla muksut kouluun, sitten siivosin huushollin ennen töihinmenoa. Kaveri soitteli.
Ke: aamuvuoro. Illalla harrastusporukan kokous. Ja sen jälkeen kävin lenkillä ja poikkesin miesystävän luona.
To: aamuvuoro. Illalla otin päikkärit ja viesteilin parin kaverin kanssa. Ja katselin muksujen kans telkkua.
Pe: vapaapäivä. Kävin äitini kanssa kirpputorilla ja kaupassa. Ja sitten kävin hiihtolenkillä.
La: iltavuoro. Aamupäivällä pyykkäsin, katsoin telkkua, luin, kaveri soitteli.
Su (tänään): olin aamuvuorossa. Tulin lasteni kanssa sen jälkeen tänne miesystävälle.Ystäviäni tapaan noin kerran viikossa. Tällä viikolla ei tosin ollut tapaamista kenenkään kanssa, kun ei ollut kuin tuo yksi vapaapäivä..
Oikein sopivasti tekemistä ja ihmisiä itselleni.
Milloin nukut? Tai nukutko koskaan?
Mikä kysymys tämä nyt oli.. yöllä tietysti... ellen ole yövuorossa.
Menen nukkumaan n. 22 ja herään 5.45 jos menen aamuvuoroon.
Arkena suuri osa ajasta kuluu netissä tai lukien kirjoja. Välillä istun koneen kanssa risti-istunnassa, välillä siirryn seisomaan ja kone on lipaston päällä. Siinä sitä vaihtelua, asennoissa.
Kirjoitan sähköposteja, luen niitä, osallistun keskusteluihin, luen kirjoja ja osallistun kirjakeskusteluihin.
Välillä jumppaan. Harvemmin syön illalla mutta jotain salaattia tms. kylmää ja nopeaa.
Käytännössä olen yhteydessä kavereihinkin koneen välityksellä. Uusia ystävyyssuhteita en ole jaksanut ylläpitää opiskeluaikojen jälkeen, kaverit on kaikki vanhaa perintöä ja yhteys on netissä koska kaikki asuvat ympäri Suomea. Juhlapyhien yhteydessä tavataan, mutta arkeahan tässä kysyttiinkin.
Työssä tapaan niin paljon ihmisiä, että en vain jaksa sosialisoida muutoin kasvokkain vapaa-ajalla. Minulla on päivätyö + välillä iltaopetusta ja omalta ajalta haluan hiljaisuutta ja rauhaa. Vaikka olen suht sosiaalinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen neljän lapsen äiti, ja pidän itseäni aika erakkona. Joudun todella tsemppaamaan itseäni, jotta jaksaisin edes jotenkin ylläpitää olemassa olevia ystävyys/kaverisuhteita, koska sääli niitä olisi ihan roskiinkaan heittää. Perhe ja työ vievät lähes kaiken käytettävissä olevan energian. Lenkkeilen tai käyn lounaalla kaverin/kavereiden kanssa n kerran viikossa, vanhoja ystäviä näen illallisen tai elokuvan merkeissä muutaman kerran vuodessa. Kolme kertaa viikossa on oma harrastusmeno. Se on suunnilleen siitä. Mitään illanistujaisia jaksan harvoin järjestää. Jos joku muu järkkää ja kutsuu, voin mennä. En voi täysin pistää ruuhkavuosienkaan piikkiin, koska olen ollut tällainen hinapulkka aina. Itse olen tyytyväinen, mutta ympäristö tuntuu usein vaativan suurempaa sosiaalisuutta... ei pysty, tää on maksimi :(
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 36-vuotias, pidän itseäni suht sosiaalisena, vaikka viihdynkin erittäin hyvin myös yksin ja tarvitsen aikaa ihan vain itselleni.
Epäsäännöllisestä kolmivuorotyöstä johtuen harvoin pääsen viikonloppuisin mihinkään, eilenkin olisi ollut hyvän ystävän syntymäpäiväbileet, mutten päässyt koska olin töissä.
Tämän viikon laitan esimerkiksi mitä vapaa-ajalla tein:
Ma: menin iltavuoroon, laitoin lapset kouluun ja aamulla miesystäväni oli luonani ja lähti sitten vähän ennen kuin itse lähdin. Juotiin aamukahvia ja kateltiin netflix-sarjaa.
Ti: iltavuoro taas, aamulla muksut kouluun, sitten siivosin huushollin ennen töihinmenoa. Kaveri soitteli.
Ke: aamuvuoro. Illalla harrastusporukan kokous. Ja sen jälkeen kävin lenkillä ja poikkesin miesystävän luona.
To: aamuvuoro. Illalla otin päikkärit ja viesteilin parin kaverin kanssa. Ja katselin muksujen kans telkkua.
Pe: vapaapäivä. Kävin äitini kanssa kirpputorilla ja kaupassa. Ja sitten kävin hiihtolenkillä.
La: iltavuoro. Aamupäivällä pyykkäsin, katsoin telkkua, luin, kaveri soitteli.
Su (tänään): olin aamuvuorossa. Tulin lasteni kanssa sen jälkeen tänne miesystävälle.Ystäviäni tapaan noin kerran viikossa. Tällä viikolla ei tosin ollut tapaamista kenenkään kanssa, kun ei ollut kuin tuo yksi vapaapäivä..
Oikein sopivasti tekemistä ja ihmisiä itselleni.
Oot tosi vähän sun lasten kanssa. Onko ne siis isällään ku sulla on iltavuoro?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 36-vuotias, pidän itseäni suht sosiaalisena, vaikka viihdynkin erittäin hyvin myös yksin ja tarvitsen aikaa ihan vain itselleni.
Epäsäännöllisestä kolmivuorotyöstä johtuen harvoin pääsen viikonloppuisin mihinkään, eilenkin olisi ollut hyvän ystävän syntymäpäiväbileet, mutten päässyt koska olin töissä.
Tämän viikon laitan esimerkiksi mitä vapaa-ajalla tein:
Ma: menin iltavuoroon, laitoin lapset kouluun ja aamulla miesystäväni oli luonani ja lähti sitten vähän ennen kuin itse lähdin. Juotiin aamukahvia ja kateltiin netflix-sarjaa.
Ti: iltavuoro taas, aamulla muksut kouluun, sitten siivosin huushollin ennen töihinmenoa. Kaveri soitteli.
Ke: aamuvuoro. Illalla harrastusporukan kokous. Ja sen jälkeen kävin lenkillä ja poikkesin miesystävän luona.
To: aamuvuoro. Illalla otin päikkärit ja viesteilin parin kaverin kanssa. Ja katselin muksujen kans telkkua.
Pe: vapaapäivä. Kävin äitini kanssa kirpputorilla ja kaupassa. Ja sitten kävin hiihtolenkillä.
La: iltavuoro. Aamupäivällä pyykkäsin, katsoin telkkua, luin, kaveri soitteli.
Su (tänään): olin aamuvuorossa. Tulin lasteni kanssa sen jälkeen tänne miesystävälle.Ystäviäni tapaan noin kerran viikossa. Tällä viikolla ei tosin ollut tapaamista kenenkään kanssa, kun ei ollut kuin tuo yksi vapaapäivä..
Oikein sopivasti tekemistä ja ihmisiä itselleni.
Milloin nukut? Tai nukutko koskaan?
Mikä kysymys tämä nyt oli.. yöllä tietysti... ellen ole yövuorossa.
Menen nukkumaan n. 22 ja herään 5.45 jos menen aamuvuoroon.
Kysymys on lähinnä siitä, että listasi vaikuttaa tosi pitkältä. Toisin sanoin, sinulla taitaa olla niin paljon hommia, että joudut nukkumaan tosi vähän, minkä takia olet mahdollisesti aina univajeessa ja uuvuksissa. Toisaalta ihmiset ovat erilaisia, jotkut ovat ahkerampia, jotkut laiskempia. Jotkut tarvitsevat enemmän unta, jotkut vähemmän. Tavoista ja kulttuuristakin ehkä riippuu. Itse olen ulkomaalaistaustainen ja suomalainen suorituskulttuuri tuntuu tosi vieraalta ja ylivoimaiselta. En tajua, miten jaksatte viikonloppunakin herätä aamuviideltä-kuudelta, juosta heti aamulenkille, sitten kuskata lapset loputtomiin harrastuksiin jne. jne. Taidatte olla melkoisia yli-ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 36-vuotias, pidän itseäni suht sosiaalisena, vaikka viihdynkin erittäin hyvin myös yksin ja tarvitsen aikaa ihan vain itselleni.
Epäsäännöllisestä kolmivuorotyöstä johtuen harvoin pääsen viikonloppuisin mihinkään, eilenkin olisi ollut hyvän ystävän syntymäpäiväbileet, mutten päässyt koska olin töissä.
Tämän viikon laitan esimerkiksi mitä vapaa-ajalla tein:
Ma: menin iltavuoroon, laitoin lapset kouluun ja aamulla miesystäväni oli luonani ja lähti sitten vähän ennen kuin itse lähdin. Juotiin aamukahvia ja kateltiin netflix-sarjaa.
Ti: iltavuoro taas, aamulla muksut kouluun, sitten siivosin huushollin ennen töihinmenoa. Kaveri soitteli.
Ke: aamuvuoro. Illalla harrastusporukan kokous. Ja sen jälkeen kävin lenkillä ja poikkesin miesystävän luona.
To: aamuvuoro. Illalla otin päikkärit ja viesteilin parin kaverin kanssa. Ja katselin muksujen kans telkkua.
Pe: vapaapäivä. Kävin äitini kanssa kirpputorilla ja kaupassa. Ja sitten kävin hiihtolenkillä.
La: iltavuoro. Aamupäivällä pyykkäsin, katsoin telkkua, luin, kaveri soitteli.
Su (tänään): olin aamuvuorossa. Tulin lasteni kanssa sen jälkeen tänne miesystävälle.Ystäviäni tapaan noin kerran viikossa. Tällä viikolla ei tosin ollut tapaamista kenenkään kanssa, kun ei ollut kuin tuo yksi vapaapäivä..
Oikein sopivasti tekemistä ja ihmisiä itselleni.
Oot tosi vähän sun lasten kanssa. Onko ne siis isällään ku sulla on iltavuoro?
On silloin isällään. Tai kavereilla, vanhempi lapsistani on jo 15-vuotias ja nuorempikin 10 v. Kyllä vuorotyö vie aikaa lapsilta, ikävä tosiasia, sen myönnän..
Onko ystävä/kaveri kriteerit korkealla? Pitää olla avosydämmin ihmisten edessä jos kavereita meinaa saada.
Turhan kranttu ei pidä olla tai valikoiva. Sama pätee miesasioihin. Yksin jää jos on turhan korkeat kriteerit
Alue: Aihe vapaa
Tämä oli hyvä kirjoitus. Olen aika aktiivinen seuraamaan tulossa olevia tapahtumia ja kun kiinnostava löytyy, ehdotan menoa yhdelle tai useammalle kaverilleni. Myös kaverini toimivat näin eli tuo "homma alkaa enemmän pitää itseään yllä" on totta omassa kaveripiirissäni. Äitini on myös varsin aktiivinen ja koska meillä on läheiset välit ja osittain samoja kiinnostuksenkohteita, käyn myös äitini kanssa erilaisissa tapahtumissa kuten esim ruoka- tai viinimessuilla tai joissain nk henkisen hyvinvoinnin messuilla.