Mitä on odotettavissa, kun löydetään haimasyöpä?

Isäni kuoli 6vk diagnoosista. Oireena väsymys ja laihtuminen. Syöpä oli levinnyt jo muihin sisäelimiin ja keuhkoihin. Viimeiset päivät hän oli luojan kiitos saattohoitokodissa, vahvasti morfiinilla lääkittynä. Ei tuskia, nukkui rauhallisesti pois ja saimme olla hänen luonaan koko ajan (meillä patjat lattialla).

Tiedän myös tapauksen, jossa haimasyöpä löydettiin vahingossa, ja saatiin leikattua alkuvaiheessa pois.

Minun vaimoni kuoli 2v10 kk diagnoosin jälkeen. Hänen syöpänsä löytyi sattumalta pienen leikkauksen yhteydessä. Oli melkoinen paukku, kun soittelin hänen voinnistaan, lääkäri kertoi, että jouduttiin leikkaamaan haima, perna ja jotain muutakin. Haiman poistohan sitten vei insuliinille ja tarkkaan ruokavalioon.

Sytostaattihoidot tepsivät, kunnes reilun vuoden päästä syöpä uusiintui vatsa-alueelle ja sappitiehyeiseen. Näiden kanssa sitten taiteiltiin 1,5 vuotta suhteellisen hyvin, kunnes oli jo maksan vuoro.

Kivut oli siedettävät, mutta yleinen heikkous ja laihtuminen lopulta estivät uusien hoitojen saamisen. Silloin oli lääkärin sanojen mukaan tulossa uusia tehokkaita hoitomuotoja, jotka saattoivat olla tehokkaita vatsaa-alueen syövissä. Nyt ne hoidot ovat varmaan käytössä, sillä aikaa on kulunut jo pitkälti yli 10 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Toivoa on. Kun olin 1.työpaikassani 70 ja 80-lukujen vaihteessa pomoni, 20-luvulla syntynyt, tupakoiva mies poti haimasyöpää ja oli elossa ainakin vielä 1985, eli nykyään lääketieteen ja hoitojen edistyttyä ja parannuttua nuorehko mies, etenkin jos tauti on havaittu varhaisessa vaiheessa, saattaa elää vielä pitkään. Toisaalta vaikka syöpä ei olisi ehtinyt levitä muihin elimiin, niin elämä risalla haimalla tai jopa ilman sitä, menee hankalaksi. Hyvä että huomattu nuorena, koska haimasyöpähän on vanhojen ihmisten tauti juuri siksi, että taudin alettua se etenee salakavalasti, eikä sitä yleensä huomata kuin vasta vuosikymmenten kuluttua kun yleensä ollaan jo terminaalivaiheessa.

http://terveyskirjat.fi/content/uploads/sites/7/2014/12/Kaarlo_Jaakkola…

Onko miehesi tupakoitsija? Juoko kahvia?

Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi.

Mies polttaa tupakkaa. Tiedän, että se on pahasta. mutta onko kahvikin? Juo myös sitä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Älä jää yksin, tietoa, apua ja tukea on saatavilla helposti ja maksutta. Käy Syöpäjärjestöjen verkkosivuilla (www.kaikkisyovasta.fi) ja soita asiantuntevaan maksuttomaan puhelinneuvontaan 0800 19414. Perheen toimeentuloon ja sosiaalietuuksiin saat neuvoja Syöpäjärjestöjen etuusneuvonnasta, puh. 0800 411 303.

Pyydä rohkeasti apua – saat siitä varmasti!

Kiitos. Myös tällaiset käytännön neuvot tulevat tarpeeseen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kokemusta. Pappa kuoli haimasyöpään. Muuten melko hyvät 4kk ,vaikka aikaa sai vain viikkoja, mutta sitten melko lähellä loppua sai hypoglykemian, kun haima ei enää valmistanutkaan insuliinia. Tila oli hengenvaarallinen, mutta pappa selvisi siitä. Toinen ongelma oli, ettei haimaneste päässyt suolistoon, sitä varten tehtiin jokin leikkaus. Kuolema tuli lopulta parissa päivässä, siitä, kun joutui osastolle.

Ehkä todennäköisemmin HYPERglykemian kuin hypoglykemian. Verensokeri NOUSEE jos insuliinia ei erity.

Insuliinin avulla elimistö myös varastoi glukoosia maksaan, joka taas luovuttaa sitä tasaisesti ja pitää verensokerin sopivalla tasolla silloin kun et syö. Jos näin ei tapahdu, myös hypoglykemioita tulee herkemmin.

Tädillä. Noin vuosi diagnoosista. Hänelle ei voitu tehdä whippleä, mutta sai sädehoitoa. Tuo leikkaus antaa varmaan parhaat selviytymismahdollisudet. Tuttavan sukulainen leikattiin ja on elänyt useita vuosia diagnoosin jälkeen.

Mun entinen naapuri sairastui keski-ikäisenä haimasyöpään. Sai jossain vaiheessa terveen paperit mutta valitettavasti syöpä uusiutui hyvin aggressiivisena ja vei ihan viikoissa hautaan.

Itsellä ollut lähes aina närästystä joten lohdullista tietää että lähtö tullee pian sitten kun on tullakseen.

Haimasyöpä diagnoosin saaneena henkilönä voin kertoa. Olen elossa vielä muutama vuosi löydöksen jälkeen. Kasvain löydettiin hyvässä vaiheessa. Osa haima, mahalaukkua, suolta ja muutakin leikkauksessa vietiin. Kasvain saatiin hyvin pois. Kontrolleissa käyn säännöllisesti ja tähän saakka ne ovat olleet kannaltani positiivisia. Sairaalassa viereisessä sängyssä oli kohtalontoveri, jolla haiman kasvain oli pahemmassa vaiheessa. Häneltä vietiin ainakin koko haima ja ilmeisesti myös muuta. Hän kotiutui hyväkuntoisena ennen minua ja kovalla kiireellä harrastuksensa pariin. Hänen tilanteensa oli ennen leikkausta ollut ilmeisesti hyvin vakava.  

Leikkaukseni oli muutaman kuukauden (n.4kk)kuluttua löydöksestä. Tutkimuksia oli välillä muistaakseni useampia. Tilanteet ovat yksilöllisiä ja siksi suurempi tilanteeni avaaminen kaiketi turhaa.

Tiedän tilanteen ja odottamisen olevan todella raskasta. Netistä asioiden lukeminen ei välttämättä helpota tilannetta. Haimasyövästä voi selvitä vaikka tilastot eivät näytä hyvälle. Tilanne on hyvin yksilöllinen. Tutkimukset ovat todellakin jäljessä nykyhetkessä. Seuranta saattaa olla esim. 5 vuotta eli tutkimuksen valmistuessa perustu ainakin osittain yli 5 vuotta vanhoihin hoitoihin. 5 vuotta vanha tutkimus taas yli 10 vanhoihin hoitoihin.

Tilannetta parantaa se, että sairastunut on ollut hyväkuntoinen. Haima syöpään sairastuneista iso osa on vanhoja ja ehkä huonokuntoisia joka vaikuttanee tilanteeseen, hoitoihin ja tilastoihin.

Toivon kuitenkin Teille koko sydämestäni kaikkea hyvää.

ps.

Ensimmäisen eliniän odotteen sain kesällä ja se on vuosia tai vuosikymmeniä.

Älkää unohtako pyytää kristityiltä esirukoustukea, ja rukoilla itse Jeesusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini kuoli haimasyöpään. Diagnoosin sai huhtikuussa, kuoli elokuussa. Hänellä oli koko ikänsä ollut vatsavaivoja/ närästystä ja havahtui lääkäriin vasta laihduttuaan paljon.

Kuulostaa todella kamalalta, että tauti vie näin nopeasti.

Mieheni ei ole onneksi laihtunut, eikä ruokahalu ole mennyt, mutta tuskin se asiaa paljon auttaa. Ehkäpä kestää sen ansiosta paremmin rankempia hoitoja. Ap

Ei pidä luovuttaa. Kolme tapausta tiedän lähivuosilta. Kaksi noista elää edelleen ja kolmaskin pisti hanttiin melkein kolme vuotta.

Voi hyvinkin olla, että se tappaa, mutta elämää voi silti olla jäljellä kohtuullisen aikaa ja hoidot ovat muutamassa vuodessakin kehittyneet. Muuta en voi kuin toivottaa onnea ja tsemppiä.

Toivoa on kirjoitti:

Haimasyöpä diagnoosin saaneena henkilönä voin kertoa. Olen elossa vielä muutama vuosi löydöksen jälkeen. Kasvain löydettiin hyvässä vaiheessa. Osa haima, mahalaukkua, suolta ja muutakin leikkauksessa vietiin. Kasvain saatiin hyvin pois. Kontrolleissa käyn säännöllisesti ja tähän saakka ne ovat olleet kannaltani positiivisia. Sairaalassa viereisessä sängyssä oli kohtalontoveri, jolla haiman kasvain oli pahemmassa vaiheessa. Häneltä vietiin ainakin koko haima ja ilmeisesti myös muuta. Hän kotiutui hyväkuntoisena ennen minua ja kovalla kiireellä harrastuksensa pariin. Hänen tilanteensa oli ennen leikkausta ollut ilmeisesti hyvin vakava.  

Leikkaukseni oli muutaman kuukauden (n.4kk)kuluttua löydöksestä. Tutkimuksia oli välillä muistaakseni useampia. Tilanteet ovat yksilöllisiä ja siksi suurempi tilanteeni avaaminen kaiketi turhaa.

Tiedän tilanteen ja odottamisen olevan todella raskasta. Netistä asioiden lukeminen ei välttämättä helpota tilannetta. Haimasyövästä voi selvitä vaikka tilastot eivät näytä hyvälle. Tilanne on hyvin yksilöllinen. Tutkimukset ovat todellakin jäljessä nykyhetkessä. Seuranta saattaa olla esim. 5 vuotta eli tutkimuksen valmistuessa perustu ainakin osittain yli 5 vuotta vanhoihin hoitoihin. 5 vuotta vanha tutkimus taas yli 10 vanhoihin hoitoihin.

Tilannetta parantaa se, että sairastunut on ollut hyväkuntoinen. Haima syöpään sairastuneista iso osa on vanhoja ja ehkä huonokuntoisia joka vaikuttanee tilanteeseen, hoitoihin ja tilastoihin.

Toivon kuitenkin Teille koko sydämestäni kaikkea hyvää.

ps.

Ensimmäisen eliniän odotteen sain kesällä ja se on vuosia tai vuosikymmeniä.

Juuri näin. Yksi noista aiemmin maintsemistani kolmesta sai diagnoosin jälkeen ennusteen, max 1 kk elinaikaa. Tuosta on vajaa vuosi ja nyt suunnittelee töihinpaluuta. Älkää luovuttako, tapelkaa vastaan. Se ei tuota ihmettä, mutta luovuttaminen tappaa varmasti.

Tuttu kuoli 2-3 viikkoa diagnoosista. Muita oireita ei vielä tutkimuksiin mennessä ollut kuin keltaisuus, sillä syöpä oli levinnyt maksaan.

Meidän mummolla oli haimasyöpä. Pari kuukautta sillä oli ollut maha vähän kipeä, ei laihtunut eikä mitään, luuli että on reväyttänyt vatsalihaksensa. Neljän kuukauden kuluttua diagnoosista hän kuoli. Yhteensä siis puoli vuotta oireiden alkamisesta menehtymiseen. Etäpesäkkeitä ei ollut diagnoosintekohetkellä.

Haimasyöpää on kahta lajia, Steve Jobsilla oli sellainen mistä olisi voinut toipuakin mutta hänhän oli idiootti ja kokeili jotain hörhöhoitoja ensin ja sitten olikin jo liian myöhäistä. Tuo toinen aggressiivinen tyyppi mikä mummollanikin oli on valitettavasti yleisempi ja siihen kuollaan aina.

MUTTA on hyvä asia että jos kuolla täytyy, se kituminen kestää enimmilläänkin vain pari kuukautta. Meillä mummo oli todella elinvoimainen lukuunottamatta noita viimeisiä neljää kuukautta. Se on ollut meille suuri lohtu ettei joutunut vuosikaisia kitumaan ja raskaissa hoidoissa käymään.

Isälläni todettiin haimasyöpä vuonna 1999. Tiedettävästi kipuilua ja muita oireita oli ollut jo joitain kuukausia ennen kuin hän hakeutui hoitoon. Eli diagnoosin jälkeen 1v 2kk, josta puoletkaan ei enää ollut ihmisarvoista elämää...

Ei lääkärikään jumala ole, noita elinajan ennusteita on kauhea kuulla, koska sitä alkaa elämään puolella liekillä kun pitäisi elää joka päivä kokonaisella, itse en haluaisi kuulla , paljonko elinaikaa jäljellä. Omia hautajaisia voi muutenkin suunnitella etukäteen, musiikin, ja toivomusten suhteen. Ei kuolema ole tabu, kuuluu osana elämään, jokaisen elämä päättyy joskus. Haimasyövän saaneilla saattaa esiintyä tulehduksia enemmän kuin muilla, liittyen vastustuskykyyn.

Vierailija kirjoitti:

Meidän mummolla oli haimasyöpä. Pari kuukautta sillä oli ollut maha vähän kipeä, ei laihtunut eikä mitään, luuli että on reväyttänyt vatsalihaksensa. Neljän kuukauden kuluttua diagnoosista hän kuoli. Yhteensä siis puoli vuotta oireiden alkamisesta menehtymiseen. Etäpesäkkeitä ei ollut diagnoosintekohetkellä.

Haimasyöpää on kahta lajia, Steve Jobsilla oli sellainen mistä olisi voinut toipuakin mutta hänhän oli idiootti ja kokeili jotain hörhöhoitoja ensin ja sitten olikin jo liian myöhäistä. Tuo toinen aggressiivinen tyyppi mikä mummollanikin oli on valitettavasti yleisempi ja siihen kuollaan aina.

MUTTA on hyvä asia että jos kuolla täytyy, se kituminen kestää enimmilläänkin vain pari kuukautta. Meillä mummo oli todella elinvoimainen lukuunottamatta noita viimeisiä neljää kuukautta. Se on ollut meille suuri lohtu ettei joutunut vuosikaisia kitumaan ja raskaissa hoidoissa käymään.

Jobsille oli kyllä tehty jo 2004 haiman siirtoleikkaus ja hän kokeili myöhemmin joskus 2008 tienoilla lisänä muitakin hoitoja. Lähde http://healthland.time.com/2011/10/05/the-pancreatic-cancer-that-killed…

Elämästä on odotettavissa kuolema. Mitä muuta ap odotti?

Vierailija kirjoitti:

Joka on todennäköisesti levinnyt muihinkin elimiin. Potilas on vielä hyväkuntoinen ja käynyt diagnoosiin asti normalisti töissä. Vatsakipujaan on hoidellut buranalla. Onko aikaa muutama kuukausi vai uskaltaako toivoa jopa useampaa vuotta vielä?

Varmaan joku on tän jo vastannutkin, mutta tohon ei vastata kuin hoitava lääkäri ja sekin vastaus vain arvio..Riippuu ihan tyypistä, vaiheesta, levinneisyydestä, mahdollisista hoitomuodoista ja miten kroppa niitä kestää....Useimmiten todetaan liian myöhään, isä puolestaan eli useamman vuoden (varmaan tavallista nuorempi sairastumisikä auttoi kestämään hoitoja) vaikkakin elämän laatu oli mitä oli. Tsemppiä raskaalle tielle syövistä vittumaisimman kanssa (ikävä kyllä on vertailupohjaa)! Meillä se päättyi syksyllä enkä toivoisi samaa kellekään >(

Tunnen yhden työkykyisen terveen miehen joka lähti alle 3 kk diagnoosista.

Aina on kuitenkin toivoa, älkää luovuttako.

Voimia. ❤️