Mitä on odotettavissa, kun löydetään haimasyöpä?

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua ei vissii kannattaisi lukea jos on väsymystä, vatsakipuja ja laihtumista ... Ma hoitajalle tk:hon, laittaa eteenpäin lääkärille jos tarvis.

Itse epäilen keliakiaa vaikkei ole ripulia. .

Kannattaa kokeilla ruokavaliota. Keliakiassa ei aina ole mitään oireita.

Lääkärit ovat taas laiminlyöneet vakavasti sairastuneen ihmisen tutkimukset. Jos olisivat ottaneet hänen kipunsa ja oireensa todesta, tilanne voisi olla toinen. Olen pahoillani, mutta haimasyövästä ei parannuta lopullisesti. Saa olla onnellinen, jos on elossa vuoden kuluttua. :( Tehkää välittömästi ilmoitus potilasvahinkokeskukseen.

Yleensä kuukausia mutta joskus paljon pidempään. Voimia teille.

Munuaissyövässäkin, mikä myös tappava syöpä meneen niin että 50 prosenttia kuolee nopeasti ja 50 prosenttia elää yli 5 vuotta ja näiden jälkeen sitten ei voikkaan enää märittää kauan elää, voi elää vaikka loppuelämän. Monesti yli 60-vuotiaana kun sairastutaan. voi hyvällä tuurilla elää loppuun asti. 

Haimasyöpä on aika tappava tauti, ei siitä taida kukaan selvitä.  Keuhkosyöpä myös jos on varsinainen syöpä keuhkoissa, eikä muualta siis ole sinne levinnyt. 

Vierailija kirjoitti:

Onko kenelläkään henkilökohtaista kokemusta omasta lähipiiristä? Ap

2 tapausta tiedän. Valitettavasti tuo muutaman kuukauden ennuste piti paikkansa. Toinen oli vielä nuorehko ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua ei vissii kannattaisi lukea jos on väsymystä, vatsakipuja ja laihtumista ... Ma hoitajalle tk:hon, laittaa eteenpäin lääkärille jos tarvis.

Itse epäilen keliakiaa vaikkei ole ripulia. .

Kannattaa kokeilla ruokavaliota. Keliakiassa ei aina ole mitään oireita.

Ei missään tapauksessa pidä kokeilla keliakiaan ruokavaliota, vaan ensin tutkimuksiin. Ruokavalio haittaa diagnoosia, koska se peittää oireita, ja virallinen diagnoosi keliakiaan on kuitenkin hyvä saada.

Äitini kuoli diagnoosista 6vk. Oli levinnyt löydettäessä jo maksaan. Kotona sai olla loppuvaiheen morfiini-lääkityksessä :( Voimia teille.

Isäni meni puolessatoista viikossa diagnoosista. Kyllä jotkut on siitä selviytyneetkin. Kannattaa kuitenkin laittaa maalliset asiat kuntoon ja arvostaa jokaista päivää läheisen kanssa.

Toivoa on. Kun olin 1.työpaikassani 70 ja 80-lukujen vaihteessa pomoni, 20-luvulla syntynyt, tupakoiva mies poti haimasyöpää ja oli elossa ainakin vielä 1985, eli nykyään lääketieteen ja hoitojen edistyttyä ja parannuttua nuorehko mies, etenkin jos tauti on havaittu varhaisessa vaiheessa, saattaa elää vielä pitkään. Toisaalta vaikka syöpä ei olisi ehtinyt levitä muihin elimiin, niin elämä risalla haimalla tai jopa ilman sitä, menee hankalaksi. Hyvä että huomattu nuorena, koska haimasyöpähän on vanhojen ihmisten tauti juuri siksi, että taudin alettua se etenee salakavalasti, eikä sitä yleensä huomata kuin vasta vuosikymmenten kuluttua kun yleensä ollaan jo terminaalivaiheessa.

http://terveyskirjat.fi/content/uploads/sites/7/2014/12/Kaarlo_Jaakkola…

Onko miehesi tupakoitsija? Juoko kahvia?

Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi.

Muista ottaa apua vastaan jo ajoissa.

Ja pyydä keskusteluapua myös lapsille. Lapsilla on tapana myös suojella aikuisia ja siksi he eivät aina halua kertoa äidille kaikkea. Lisäksi voit myös itse olla jossain vaiheessa niin väsynyt ja surullinen, ettet ehkä jaksa tai näe lasten tuen tarvetta. Täysin ulkopuolinen osaa arvioida tilannetta paremmin ja hyvissä ajoin luotu luottamuksellinen suhde auttaa lapsia myös silloin, jos miehesi ei paranekaan.

Inhottava tauti! Lähisukulainen eli sen 6kk diagnoosista. Ja loppuvaiheessa oksentaminen ja muutenkin huono vointi on lähes jatkuvaa.

Tässäkin tapauksessa vatsakipuja ehdittiin potea monta kuukautta ja tk:ssa kävi valehtelematta sen 20 kertaa ennenkuin pääsi mihinkään jatkotutkimuksiin! Sai aina vain närästyslääkettä...

Tsemppiä teille!

Käsittääkseni siihen kuolee ellei löydy vahingossa hyvin varhaisessa vaiheessa.

Voimia sinulle ap & muut täällä, jotka autatte kysyjää. Yksi hyvä paikka saada lisätietoja on maksuton valtakunnallinen Syöpäjärjestöjen syöpäneuvonta, 0800-numero sekä muut yhteystiedot löydät täältä: www.kaikkisyovasta.fi - uskon että myös paikallisesti vertaistukea saatavilla. Sain yli 10 v sitten maksuttoman neuvonnan palvelupuhelimessa tärkeää tietoa äitini kahden syövän tiimoilta ja suosittelen: ovat pitkän linjan asiantuntijoita. Voit kysyä mitä vaan syöpään liittyen ja apua saat varmasti. Tuolla sivuilla myös tarkempaa tietoa eri syövistä.

Minun kokemukset ovat ääripäistä:

Tuttavalla oli hoidettu ihan muu syöpä (rinta) ja haimasyöpä löytyi rintasyöpäkontrollin yhteydessä. En kyllä muista oliko veriarvoissa vai miten se löytyi. Ei siis ollut mitään oireita. Pääsi hyvin varhaisessa vaiheessa hoitoon ja eli monta vuotta sen jälkeen. Ehkä 8, jopa 10. Lopulta se kyllä sitten oli se kuolinsyy.

Tämä nainen oli alle 50, kun sairaus todettiin ja yli 50, kun kuoli. 

Se toinen ääripää on sellainen, että äidin naapuri lähti kovien kipujen takia vaimonsa pakottamana lääkäriin. Ehtivät terveyskeskukseen ja siellä pikakokeen jälkeen passitus keskussairaalaan. Kuoli joko ennen keskussairaalaan pääsyä tai ennen osastolle kirjaamista. Tällä miehellä oli ollut aiemmin valtavia kipuja niskassa ja ilmeisesti oli toisaalta kivunsieto huima ja toisaalta hän oli kai napsinut voimakkaita kipulääkkeitä niihin haimasyöpään liittyviin kipuihin.

Mies oli eläkeikäinen, mutta varmaan alle 70.

Isoisäni kuoli alle kolmessa kuukaudessa haimasyöpään. Toki oli jo yli 70v mutta hyvässä kunnossa kuitenkin diagnoosin saatuaan.

Vierailija kirjoitti:

Onko kenelläkään henkilökohtaista kokemusta omasta lähipiiristä? Ap

Valitettavasti on. Diagnoosin jälkeen 12 päivää.

Olen lueskellut tätä haimasyöpään sairastuneen perheenisän blogia: http://syopalainen.fi. Hän kuvaa hyvin realistisesti arkea haimasyövän kanssa. 

Tuttavallani (mies, 50 v) todettiin haimasyöpä 4 vuotta sitten. Saatiin leikattua melko hyvin pois + sytostaatteja. On nykyään ihan hyvässä kunnossa. Hänellä syöpä ei ollut levinnyt löydettäessä.

Vierailija kirjoitti:

Tästä tuli ohimennen mieleen se että on aika outoa, että voi olla olemassa joku syöpätyyppi, josta kukaan ei parane. Luulisi Jumalan voivan parantaa haimasyövänkin, jos hän kerran muitakin syöpätyyppejä parantaa. Miksi hän on valikoinut niin, että hän voi kyllä parantaa jonkun muun tyyppisen syövän, mutta ei koskaan haimasyöpää? Ikäänkuin hän ei tosiasiassa parantaisikaan mitään sairauksia. Ikäänkuin Jumala ei olisi edes olemassa.

kaikki on mahdollista sile joka uskoo. 

Sanoit ettei Jumala paranna? Mutta mistä tiedät onko kuinka moni mennyt esim. rukoiltavaksi kun on saanut juuri tämän diagnoosin. Ehkä Hän vain odottaa?

kyllä tästäkin syövästä voi parantua, harva, mutta mutama. Uusia lääkkeitä kokoajan kehitellään, mutta se on hidasta.

Mikä  altistaa haimasyövälle? Tupakka, alkoholi liikalihavuus, liikkumattomuus, ne tyypilliset.

Risk factors for pancreatic cancer include tobacco smoking, obesity, diabetes, and certain rare genetic conditions.[2] About 25% of cases are linked to smoking,[3] and 5–10% are linked to inherited genes.[2] 

The risk of developing pancreatic cancer is lower among non-smokers, and people who maintain a healthy weight and limit their consumption of red or processed meat.[5] A smoker's chance of developing the disease decreases if they stop smoking, and almost returns to that of the rest of the population after 20 years.

 Pancreatic adenocarcinoma typically has a very poor prognosis: after diagnosis, 25% of people survive one year and 5% live for five years.[6][7] For cancers diagnosed early, the five-year survival rate rises to about 20%.[18] Neuroendocrine cancers have better outcomes; at five years from diagnosis, 65% of those diagnosed are living, though survival varies considerably depending on the type of tumor.[6]

Lähisukulainen (mies) eli 5 vuotta diagnoosin jälkeen. Oli tosin ketjupolttaja, tiedä vaikuttiko se sitten...mutta lähtö oli sitten viimeisellä hetkellä nopea.

Kuolema.