Lue keskustelun säännöt.
Mitä on odotettavissa, kun löydetään haimasyöpä?
03.02.2018 |
Joka on todennäköisesti levinnyt muihinkin elimiin. Potilas on vielä hyväkuntoinen ja käynyt diagnoosiin asti normalisti töissä. Vatsakipujaan on hoidellut buranalla. Onko aikaa muutama kuukausi vai uskaltaako toivoa jopa useampaa vuotta vielä?
Kommentit (235)
Lähisukulaiseni valitti ensimmäisistä oireista marraskuussa (ei silloin vielä kuitenkaan lääkärille), diagnoosi tuli tammikuussa ja kuoli helmikuussa 6 viikkoa diagnoosin jälkeen. Viimeinen kk meni sairaalassa ja alamäki oli hurja. Työkaverin vaimon haimasyöpä pystyttiin leikkaamaan, mutta uusiutui. Hän eli 3 vuotta ekan diagnoosin jälkeen ja suurimman osan ihan ok kunnossakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän lohtua:
Seuraan ystävääni. Hänellä todettiin haimasyöpä 6/2017. Laihtui puolessa vuodessa 100 kg - > 85 kg. Epäili laktoosi-intoleranssia. Ultra kesäkuun lopussa: "... jotain siellä on...". Viipalekuvattiin: "... pahanlaatuinen haimasyöpä n. 8cm x 5cm. Levinnyt maksaan, keuhkoihin, imusolmukkeisiin, luustoon... "
Huononi heinäkuussa 2017 kipuineen sänkypotilaaksi. Koepala maksasta 7/2017. Malttamattomana odotin "Eikö hoitoja aleta jo!". Koepalan analysointi tuntui kestävän - viikko tuntui ikuisuudelta. Analysointi on olennainen oikean lääkityksen löytämiseksi. Syöpä oli ollut elimistössä lääkärin arvion mukaan 2-3 vuotta.
Nyt syöpää hoidetaan stytostaateilla. Ei leikata enää. Hoito tehosi todella hyvin. Nyt, hoitojen ja kahden tietokonekuvauksen jälkeen syöpä on yhä saman kokoinen, etäpesäkkeet kaikki pienentyneet. Syöpä on muuttunut tarkkarajaisemmaksi.
Ystäväni oli huonoimmillaan kesä-heinäkuussa 2017. Nyt hän on jaloillaan, kivut ovat vähentyneet, hän pystyy yhä lähes normaaliin elämään. Kuinka kauan, sitä emme mieti. Hän ei murehdi, hän haluaa elää normaalisti niin kauan kuin mahdollista. Hän välttelee ihmisiä, jotka "jauhavat sairaudesta".
Se lohdutus: Syöpälääkäri oli sanonut hänelle: "Älä lue netistä mitään tarinoita elinajoista, vaihtoehtoishoidoista yms. Hoitomuodot ovat kehittyneet niin paljon, että kaikki netistä löytyvä on jo vanhaa. Lisäksi jokainen syöpä on omalaisensa. Kahta samanlaista ei ole.
Tärkeintä on nyt pitää huolta yleiskunnosta, jotta voidaan tehdä tehokkaat syöpähoidot.
Voimia.
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni todettiin haimasyöpä noin 20 vuotta sitten maaliskuussa, ja hän kuoli marraskuussa. Syöpää yritettiin leikata, mutta se oli levinnyt maksaan, joten ommeltiin kiinni. Diagnoosi myöhästyi olennaisesti tunaroineen terveyskeskuslääkärin takia. Äitini vaati lopulta väkisin ultraäänitutkimuksen, jossa syöpä sitten havaittiin. Hän kävi jonkin verran sytostaattihoidoissa, mutta ei niistä ollut merkittävää apua.
Tätini kuoli pari vuotta sitten haimasyöpään neljän vuoden kuluttua diagnoosista. Hän kävi hoidoissa Docrateella, kun julkisella puolella hoitojen jatkaminen koettiin turhana. Hoidot yksityisellä olivat hänen mukaansa ihan eri tasoa kuin julkisella puolella. Niillä hän sai itselleen jatkoaikaa, vaikka julkisella puolella suoraan sanottiin, että hänen kannattaisi vain luovuttaa ja käyttää rahansa muihin tarkoituksiin.
Toivottavasti en itse kyseistä tautia koskaan saa. Jos niin kuitenkin kävisi, panostaisin välittömästi parhaaseen mahdolliseen yksityiseen hoitoon, koska aikaa ei ole hukattavaksi sekuntiakaan. Toivon, että tämänkin taudin osalta tulisi pian jonkinlainen lääketieteellinen läpimurto. Ei tunnu tapahtuneen juuri kehitystä viimeisen 20 vuoden aikana.
Haimasyöpä on syöpä. Ongelmana on se, että haimasyöpä löydetään usein siinä vaiheessa kun se on levinnyt läheisiin elimiin. Ei siinä mitkään lääketieteelliset läpimurrot auta jos levinnyt syöpäkudos ei ole enää leikattavissa pois. Sytostaateilla voidaan enää hidastaa syövän leviämistä, ei parantaa.
Jos syöpä löydetään varhaisessa vaiheessa, eikä etäpesäkkeitä ole ja primaarisyöpäkasvain on leikattavissa pois, niin silloin on toiveita paranemisesta. Oli syöpä missä vain.
Kolme kuukautta, joista viimeinen mofiinilla sängynpohjalla.
Haimasyövästä on versio, josta voi parantua täysin. Todennäköisyys tälle tosin hipoo lottovoittoa, mutta hoitaa kannattaa niin kauan kuin mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta todellakaan hyvältä, jos on mennyt myös maksaankin. Tuttavallani oli hoidoissa keuhko- ja aivosyöpän, takia vuoden, mutta kun se levisi maksaan eli vain kaksi kuukautta siitä. Loppuajan oli saattohoidossa. Paljon voimia sinne.
Äitini on elänyt n. vuoden maksaan levinneen haimasyövän kanssa, ja vielä sinnitellään. Tsemppiä, ap!
Kiitos kaikille vastanneille. Karulta kuulostaa, mutta lohtua antaa kuulla, että pieni osa on pärjännyt pidempään taudin kanssa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yleensa kirjoita... kirjoitti:
Vähän lohtua:
Seuraan ystävääni. Hänellä todettiin haimasyöpä 6/2017. Laihtui puolessa vuodessa 100 kg - > 85 kg. Epäili laktoosi-intoleranssia. Ultra kesäkuun lopussa: "... jotain siellä on...". Viipalekuvattiin: "... pahanlaatuinen haimasyöpä n. 8cm x 5cm. Levinnyt maksaan, keuhkoihin, imusolmukkeisiin, luustoon... "
Huononi heinäkuussa 2017 kipuineen sänkypotilaaksi. Koepala maksasta 7/2017. Malttamattomana odotin "Eikö hoitoja aleta jo!". Koepalan analysointi tuntui kestävän - viikko tuntui ikuisuudelta. Analysointi on olennainen oikean lääkityksen löytämiseksi. Syöpä oli ollut elimistössä lääkärin arvion mukaan 2-3 vuotta.
Nyt syöpää hoidetaan stytostaateilla. Ei leikata enää. Hoito tehosi todella hyvin. Nyt, hoitojen ja kahden tietokonekuvauksen jälkeen syöpä on yhä saman kokoinen, etäpesäkkeet kaikki pienentyneet. Syöpä on muuttunut tarkkarajaisemmaksi.
Ystäväni oli huonoimmillaan kesä-heinäkuussa 2017. Nyt hän on jaloillaan, kivut ovat vähentyneet, hän pystyy yhä lähes normaaliin elämään. Kuinka kauan, sitä emme mieti. Hän ei murehdi, hän haluaa elää normaalisti niin kauan kuin mahdollista. Hän välttelee ihmisiä, jotka "jauhavat sairaudesta".
Se lohdutus: Syöpälääkäri oli sanonut hänelle: "Älä lue netistä mitään tarinoita elinajoista, vaihtoehtoishoidoista yms. Hoitomuodot ovat kehittyneet niin paljon, että kaikki netistä löytyvä on jo vanhaa. Lisäksi jokainen syöpä on omalaisensa. Kahta samanlaista ei ole.
Tärkeintä on nyt pitää huolta yleiskunnosta, jotta voidaan tehdä tehokkaat syöpähoidot.
Voimia.
Hyvä tietää, että ei kannata liika keskittyä sairaudesta jauhamiseen. Sitä täällä on tehty nyt ihan liikaa. Masentaa vain suotta kaikkia. Jatkossa yritan suunnata ajatukset ja teot positiivisempiin asioihin. Ap
10 vuotta sitten isäni kuoli haimasyöpään ja kaksi kuukautta hän ehti elää diagnoosin kuultua. Omaisena sairautta on todella vaikea seurata. Ihminen kuihtuu nopeasti lyhyessä ajassa ja kunto romahtaa jossain vaiheessa täysin.
Erityistsempit haimaasyöpää sairastaville ja heidän läheisilleen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen jotenkin niin pragmaatikko, että alkaisin järjestellä asioita kuoleman varalta. Puolison kuolema on niin rankka paikka ja sitten hautajaisjärjestelyt ja perunkirjoitukset siihen päälle, etten haluaisi siinä kohtaa ruveta miettimään miten asuntolaina hoituu tai miten lapset pystyvät maksamaan perintöverot.
Kuinka kauan haimasyöpä yleensä ehtii leviämään ennen kuin se havaitaan? Tai ensimmäiset oireet alkavat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko elämäni vatsavaivoja ja nyt aikuisena myös närästystä kärsineenä pahin pelkoni on, että tulee juuri joku syöpä enkä reagoi ajoissa, koska olen niin tottunut vatsavaivohin!
Tätä ketjua ei vissii kannattaisi lukea jos on väsymystä, vatsakipuja ja laihtumista ... Ma hoitajalle tk:hon, laittaa eteenpäin lääkärille jos tarvis.
Itse epäilen keliakiaa vaikkei ole ripulia. .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen 3 tapausta, ja kaikki ovat kokeneet kuoleman muutamassa kuukaudessa,. Ikävä kyllä. Loppuvaiheen kivut kamalat. Yksi näistä oli mieheni, alle 3 kuukautta diagnoosista.
Kamalaa :( Osanottoni.
En ymmärrä, miten ihmisten annetaan kärsiä kovista kivuista. Lääkkeitähän on ja loppuajaksi voisi potilaan turruttaa tiedottomaan tilaan.
En käsitä!
Säästöä vai?
Mummi kuoli maksasyöpään. Sairaalassa hoitaja vakuutti, että kipujahan meillä ei kenenkään tarvitse kärsiä. Olin sairaalassa mummin luona juuri kuolemaa edeltävänä päivänä. Mummi kiemurteli ja voihki, eikä reagoinut ympäristöön. Sitä oli kauhea nähdä.
Tästä tuli ohimennen mieleen se että on aika outoa, että voi olla olemassa joku syöpätyyppi, josta kukaan ei parane. Luulisi Jumalan voivan parantaa haimasyövänkin, jos hän kerran muitakin syöpätyyppejä parantaa. Miksi hän on valikoinut niin, että hän voi kyllä parantaa jonkun muun tyyppisen syövän, mutta ei koskaan haimasyöpää? Ikäänkuin hän ei tosiasiassa parantaisikaan mitään sairauksia. Ikäänkuin Jumala ei olisi edes olemassa.
Sano kaikki se hyvä, mikä on jäänyt sanomatta. Hoitakaa kuntoon kaikki tylsät ja turhalta tuntuvat paperiasiat. Ottakaa paljon kuvia, paljon videoita, kirjoittakaa kirjeitä tulevaisuutta varten. Syökää hyvää ruokaa, olkaa lähellä toisianne, koko perhe.
Ja vaikka tämä tuntuu kamalalta sanoa, niin vaatikaa hoitoa. Vaatikaa vastauksia, kyseenalaistakaa pitkät odotusajat.
Paljon voimia tulevaan ap, ja ap:n perhe <3
Ette ole yksin, joten jos vertaistuki tuntuu sinun jutulta, hae sitä.
Netistä löytyy tietoa miten joissakin tapauksissa ketogeeniseen ruokavalioon vaihtaminen ja hiilihydraattien käytön lopettaminen kokonaan on auttanut syövän paranemisessa. Jotkut syövät kun voivat käyttää ravinnonlähteenään ainoastaan glukoosia, joten kuulostaa ihan järkevältä. Ainakin itse tilanteessa jossa todennäköisyys selvitä syövästä on huono kokeilisin jotakin tällaista.
Huono. Haimasyövästä selviävät vain ne, joilla syöpä löytyy sattumalta jonkun muun tutkimuksen yhteydessä. Kun se alkaa oireilla, tilanne on jo paha. Joku Steve Jobs taisi elää haimasyövän kanssa vuosia, mutta hänellä olikin rahaa mm. vaihtaa sisäelimiä. (mistä pimeiltä markkinoilta niitä hankki...?)
Viimeksi sukulainen kuoli 3,5kk löydöstä. Alkoi vatsakivut -> löytyi haimasyöpä levinneenä. Noin kuukauden oli kunto vielä ok, sitten alkoi alamäki. Lopulta lopetettiin ruokinta ja nääntyi pois. Syöpäpotilaathan usein kuolee nälkään ja nestehukkaan, koska jopa neste vaan pahentaa kipuja ja mitään toivoa ei ole enää.
Kaksi muuta haimasyöpätapausta tiedän, jotka eli 1kk ja 5kk. Joistain ole lukenut tai kuullut, kaikki tuntuu menneen alle puolessa vuodessa.
Äidilläni todettiin haimasyöpä noin 20 vuotta sitten maaliskuussa, ja hän kuoli marraskuussa. Syöpää yritettiin leikata, mutta se oli levinnyt maksaan, joten ommeltiin kiinni. Diagnoosi myöhästyi olennaisesti tunaroineen terveyskeskuslääkärin takia. Äitini vaati lopulta väkisin ultraäänitutkimuksen, jossa syöpä sitten havaittiin. Hän kävi jonkin verran sytostaattihoidoissa, mutta ei niistä ollut merkittävää apua.
Tätini kuoli pari vuotta sitten haimasyöpään neljän vuoden kuluttua diagnoosista. Hän kävi hoidoissa Docrateella, kun julkisella puolella hoitojen jatkaminen koettiin turhana. Hoidot yksityisellä olivat hänen mukaansa ihan eri tasoa kuin julkisella puolella. Niillä hän sai itselleen jatkoaikaa, vaikka julkisella puolella suoraan sanottiin, että hänen kannattaisi vain luovuttaa ja käyttää rahansa muihin tarkoituksiin.
Toivottavasti en itse kyseistä tautia koskaan saa. Jos niin kuitenkin kävisi, panostaisin välittömästi parhaaseen mahdolliseen yksityiseen hoitoon, koska aikaa ei ole hukattavaksi sekuntiakaan. Toivon, että tämänkin taudin osalta tulisi pian jonkinlainen lääketieteellinen läpimurto. Ei tunnu tapahtuneen juuri kehitystä viimeisen 20 vuoden aikana.