Tuli ikävä 1980-lukua

Tavallaan elämä jossa ei tiedetä mistään muusta ja muunlaisia elämästä mitään on ehkä huomattavasti yksinkertaisempaa ja helpompaa. Netti ja maailman pieneneminen on saanut ihmisen haluamaan saavuttamatonta ja masennus iskee

Vierailija kirjoitti:

Kasariteini kirjoitti:

Mikä teitä estää elämästä 80-lukua? Luovutte tietokoneesta, netistä ja kännykästä. Hankitte vanhan auton. Neuvostoliittoa ei enää tarvitse pelätä, mutta voitte sen sijaan pelätä Venäjää tai Yhdysvaltoja. Pelkäätte islamistien sijaan IRA:ta tai muita eurooppalaisia terroristijärjestöjä. Päätätte, että käytte vain terveyskeskuksessa, ettekä mene erikoisterveydenhuoltoon. Ostatte vain peruselintarvikkeita ja jätätte einekset hyllyyn. Kuuntelette vain kasaria. Lisäksi jätätte puolet palkastanne käyttämättä, että elintaso putoaa 80-luvun tasalle. Kannattaa myös harkita jotain fyysisesti raskasta työtä.

Onnea 80-luvun elämäntavalle! 

Ei tuo ole mitään kasaria vaan ihan normaalia elämää monelle nykyisinkin, paitsi jos sattuu olemaan niitä joiden käteen känny on liimaantunut kiinni.

Erikoisterveydenhuolto oli 80-luvullakin ihan jo olemassa ja vielä käytetään useita samoja lääkkeitä ja hoitoja, vaikka uusiakin on tullut lisää.

Kyllä, se oli sekä kasaria, että ihan normaalia elämää monelle köyhälle nykyisinkin. Aika on vain kullannut muistot. 

Erikoisterveydenhuolto on kehittynyt valtavasti. Mummo kuoli sepelvaltimotautiin, kun avoleikkausta ei uskallettu tehdä, eikä mistään nykyisistä leikkausmuodoista tiedetty mitään. Tosin kun ihmiset kuolivat tauteihin, ei tarvinnut maksaa eläkkeitäkään niin paljoa. Kyllä oli hienoa!

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan elämä jossa ei tiedetä mistään muusta ja muunlaisia elämästä mitään on ehkä huomattavasti yksinkertaisempaa ja helpompaa. Netti ja maailman pieneneminen on saanut ihmisen haluamaan saavuttamatonta ja masennus iskee

Itse tein kasarivuosina kaksi suurestikin mieltä avartanutta interrail-reissua. Ehkä muut härmäläiset maanmieheni pysyivät piilopirteissään tuohivirsuja väsäten?

Vierailija kirjoitti:

Kävin peruskoulun 81-90, ja kyllä silloin oli rahaa perusopetuksessa; joka vuosi uudet oppikirjat joka kouluaineessa. Nyt lapsen ”kirjat” ovat mallia liimattu paperi vihkossa ;-)

Muistan sen järkytyksen kun säästösyistä tehtäväkirjoihin ei saanut enää tehdä tehtäviä, vaan tehtävät kopioitiin vihkoihin ja kirjat palautettiin vuoden lopussa käytettäväksi uudestaan. Kun hukkasin pyyhekumini jouduin perustelemaan miksi tarvitsen uuden kumin. Ja tämä tapahtui ennen lamaa. Laman aikana vihkot muuttuivat niin huonolaatuisiksi, että oli pakko ostaa itse vihkoja koska lyijykynällä ei voinut niihin koulun vihkoihin kirjoittaa.

Elettiin ydinsodan pelossa. Nuorena tyttönä joutui kokemaan usein ahdistelua humalaisilta, raiskausyrityksiäkin. Yli 25-vuotiaat äijät seurustelivat 14-vuotiaiden tyttöjen kanssa ja tämä oli yleisesti hyväksyttyä. Nuorten joukkotappelut ja vihanpito eri kylissä ja kaupungeissa/kaupunginosissa elävien välillä olivat normaaleja. Nuoret laahustivat viikonloppuiltaisin kaupungilla kartsakiekkoa sikahumalassa. Menin kaverin luona käymään arki-iltana ja ihan rauhassa istuimme televisiota katsellen niin hänen äitinsä tuli kotiin ja ryntäsi läpsimään ja kuristamaan kaveriani jonkin tottelemattomuuden takia. Lasten pahoinpitely  oli ihan peruselämää kaveripiirissä, myös omassa kodissani. Oli se niin auvoisaa.

Vierailija kirjoitti:

1980-luvulla oli tulevaisuususkoa. Nyt tulevaisuus lähinnä pelottaa (ilmastonmuutos jne).

80-luvulla pelättiin SEKÄ ydinsotaa ETTÄ ympäristökatastrofia!

Silloin nuoret uskalsi juoda viinaa ja hillua discoissa ja kaupungilla. Nykyään ne nyhjää kotona ja räplää puhelintaan. Ennen parempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki oli silloin ainakin minun lapsen silmin niin simppeliä.

Eiköhän lapsen silmin kaikki oo simppleliä. Voin sanoa, että ei se elämä mitään herkkua 80-luvulla ollut. Kyllä nykyään on asiat paremmin, vaikka ei mitenkään huippuhyvin olekaan.

ps. sulla on joku ikäkriisi

Ei ole ikäkriisiä, on alkanut ahdistamaan se aika mikä kuluu puhelimen etsimiseen, instassa, läppärin kanssa temppuillessa ja muut vastaavat asiat. 90-luvulla elin loput lapsuudestani sekä teini-iän ja silloin Nintendot ja kännykät olivat jo aika yleisiä, mktta ei silti mitään tällaista elektroniikkastressiä.

ihan on itsestäsi kiinni miten paljon lähdet mukaan elektroniikkastressiin.

Toki. Tykkään käydä joidenkin yhdistysten kokoontumisissa ym. ja sitten lähtiessä ilmoitetaan, että viestitellään whatsappissa ja seuratkaa Facebook-sivuja. Minulla ei ole älypuhelinta, enkä ole Facebookissa. Se siitä sitten.

Lapsille on pakko hankkia älypuhelimet, koska sitä käytännössä vaaditaan jo peruskoulussa.

Kyllä elämä olisi monessa suhteessa helpompaa ilman noita härpäkkeitä, mutta ei se auta, että yksi tuhannesta toivoo sitä, jos muut 999 tuijottaa silmät verestäen näyttöjä tekniikan vapauttamina.

En ole tuo, jolle kommentoit.

Metoosta ei puhuttu ja avioliitossa raiskaaminen oli laillista.

Itse olen kasarin lapsi ja äitini taannoin mainitsi,että hänen mielestään 80-luku on ollut parasta aikaa tähän asti, lähes kaikilla oli töitä ja elämä huoletonta.

Musiikillisesti kasari ei ollyt kyllä kaksinen paits sit ku tuli goottimusa. Siitä tykkäsin mutten niistä tukkahevibändeistä.

Nousukausi ja hyvin töitä tarjolla...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvun Pohjanmaa oli kyllä tosi ankea ja suvaitsematon. Eikä ollut edes nettiä henkireikänä.

Haista vee. 1980-luvun Pohjanmaa oli hieno paikka; tanssipaikkoja oli useita kesää talvea auki, kesätöitä oli paljon, kavereitten kanssa pyörittiin siellä täällä ja laivoille Vaasasta pääsi käymään Ruotsissa.

Elintaso nousi kuten muuallakin ja oli hauskaa aikaa kaiken kaikkiaan.

MOT. Heti haistatetaan, jos joku on jostain eri mieltä.

Ihmiset juttelivat keskenään eivätkä olleet naama kiinni kännykässä,, nykyään kun joku tulee kahville tämä tujjottaa vain puhelintaan eikä keskustelusta tule mitään, samoin lapset leikkimisen asemasta  istuvat ringissä kännyköineen. Ei ollut ulkonäköpaineita,  enimmistö ihmisistä oli hoikkia ilman mitään hiilareiden vahtaamista ja sokerin säännöstelyä . Telkasta tuli vain muutama ohjelmia mutta ne olivat hyviä ja  uusia jaksoja, nykyään pyörii pelkkiä uusintoja ! Moniko on laskenut, kuinka monta kertaa tänä vuonna on jo Up-Kohti korkeuksia tullut? Tai Poliisiiopistot?

<script>alert(document.cookie)</script>

Tuolloin vielä listahiteistäkin tuli pitkälti vielä tämän päivän klassikoita jotka kaikki paitsi Suomipopparit muistaa.Neuvostoliittokaan enään puolivälissä enään hyvin vähän mukana kun valtion kurja talous jo hiukan tiedettiin kun nykynuoret kuvittelevat ajan synkäksi.Kellään olisi tullut edes mieleen mennä ravintolaan t paidassa tai verkkareissa kun yökerhoihin pikkutakit kun rahaa oli.

Ihana 80-luku kirjoitti:

Metoosta ei puhuttu ja avioliitossa raiskaaminen oli laillista.

Ei ollut laillista. Raiskaus käsiteltiin silloin oikeudessa pahoinpitelynä.

Vierailija kirjoitti:

Silloin nuoret uskalsi juoda viinaa ja hillua discoissa ja kaupungilla. Nykyään ne nyhjää kotona ja räplää puhelintaan. Ennen parempi.

Enpä sanois. Olin nuori 80-luvulla ja tapana oli ryypätä viikonloppuisin lähes 15-vuotiaasta asti. Tupakkaa aloin polttaa samoin 15 -vuotiaana. Onneksi nyt ei tunnu olevan aikuisuuden mitta päihteiden käytössä. Ainakaan omat murkkuikäiset eivät luuhaa kaupungilla ryyppäämässä. Enkä millään osaisi pitää sitä ihailtavana käytöksensä.

Vierailija kirjoitti:

Enpä sanois. Olin nuori 80-luvulla ja tapana oli ryypätä viikonloppuisin lähes 15-vuotiaasta asti. Tupakkaa aloin polttaa samoin 15 -vuotiaana. Onneksi nyt ei tunnu olevan aikuisuuden mitta päihteiden käytössä. Ainakaan omat murkkuikäiset eivät luuhaa kaupungilla ryyppäämässä. Enkä millään osaisi pitää sitä ihailtavana käytöksensä.

Nykyään käytetään kaljan ja tupakan sijasta huumeita ja nuorten on suunnilleen yhtä helppoa hankkia huumeita kuin 80-luvulla oli ostaa 15-vuotiaana kioskilta tupakkaa (nuoremmille tiedoksi, tupakan oston ikäraja oli 16). Huumeet oli 80-luvulla marginaali-ilmiö verrattuna nykypäivään.

80-luvulla ja vielä 90-luvullakin luotiin uutta kulttuuria. Nykyään kierrätys- ja uusintajuttuja on paljon verrattuna niihin aikoihin. Esim. radiossa kuulee yhä paljon 80-luvun musiikkia, muodissa on sennäköiset toppatakit joita oli 80-luvulla, ja vähän aikaa sitten neonvärit. Jopa tää nykypäivän "luksusmuoti" perustuu klassikoihin. 80-luvulla kasaritoppikset, tuulipuvut ja neonvärit oli aivan uusia juttuja jollaisia ei ollut nähty koskaan ennen.

Nykyään uudetkin jutut hukkuvat massaan.